Toomion vuosi 2017

Vuosi 2017 oli musiikillisesti ehkä vähiten innostavin pitkään aikaan. Periaatteessa mukana oli ihan mielenkiintoisiakin nimiä, mutta harva albumi säväytti siihen tapaan kuin olisi odottanut. Tähän väkisin vaikuttaa sekin, että osa artisteista ei enää albumeita julkaise siihen malliin kuin ennen. Ei se kuitenkaan minun kuuntelemissani genreissä vielä ole juurikaan vaikuttanut.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.

ARTISTIT

Anathemaan sitä jostain syystä tulee usein palattua. Toki tänä vuonna ilmestyi jälleen bändiltä levy, mutta voimasoitossakin bändi hyvin pysyy. Bob Dylan on niin vähän minua kuin olla voi, mutta olen kuitenkin artistiin nyt tarkemmin tutustunut. QOTSA:llekin annoin mahdollisuuden.

1. Anathema
2. Bob Dylan
3. Queens of the Stone Age
4. The Magnetic Fields
5. Pink Floyd
6. Daft Punk
7. Fallujah
8. Low
9. The Doors
10. Enslaved

ALBUMIT

Kärjessä on The Magnetic Fields ihan sen takia, että vuoden julkaisun kappalemäärän takia. 50 kappaletta on aika möykky kuunneltavaksi, mutta pari kertaa sen läpi koitin. Siinä mielessä hauska lista, että eniten kuunnelluissa albumeissa todella on aika paljon juuri tämän vuoden albumeita. Crash Test Dummiesin albumi vaan on niin pirun kova.

1. The Magnetic Fields – 50 Song Memoir
2. Anathema – The Optimist
3. Fallujah – Dreamless
4. Antti Pouta – Yhteys
5. Kamchatka – Long Road Made of Gold
6. Low – The Great Destroyer
7. Daft Punk – TRON: Legacy
8. Crash Test Dummies – God Shuffled His Feet
9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch– Blade Runner 2049
10. Cody ChesnuTT – The Headphone Masterpiece

KAPPALEET

Tällä kertaa biisilista ei ole niin paljon velkaa urheilukisoille tai perheelleni, jotka osittain kuormittavat tiliäni. Tänä vuonna näin on tehty vähemmän. Toton Africa saa olla kärjessä. Kuten Siriuskin. Ne ovat juuri tuota ”kisakuormaa”. Sitten onkin monenmoista kappaletta, ja kaikki ovat ihan kuunneltavia.

1. Toto – Africa
2. The Alan Parsons Project – Sirius
3. Anathema – 63N 117.14W
4. Sting – I Can’t Stop Thinking About You
5. Studio Killers – Ode to the Bouncer
6. Low – On the Edge of
7. Anathema – Springfield
8. Dire Straits – Sultans of Swing
9. Rihanna – Work
10. Fallujah – Adrenaline

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista ja tällä kertaa laitan biisejäkin. Viime vuonna en niin tainnut tehdä.

ALBUMIT – 2015

1. Batushka – Litourgiya (sijoitus viime tammikuussa 1.)
2. Leprous – The Congregation (2.)
3. Blind Guardian – Beyond the Red Mirror (3.)
4. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen (4.)
5. Between the Buried and Me – Coma Ecliptic (5.)
6. Soilwork – The Ride Majestic (6.)
7. Killing Joke – Pylon (8.)
8. Paradise Lost – The Plague Within (9.)
9. False – Untitled (10.)
10. Chelsea Wolfe (*)

ALBUMIT – 2016

1. David Bowie – Blackstar (1.)
2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
3. Gojira – Magma (3.)
4. Haken – Affinity (4.)
5. Fallujah – Dreamless (*)
6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (7.)
7. Stam1na – Elokuutio (5.)
8. Devin Townsend Project – Transcendence (6.)
9. Twelve Foot Ninja – Outlier (8.)
10. Zeal and Ardor (*)

Ja näin päästään vuoteen 2017.

ALBUMIT 2017

Lista on yllättävä. Kaksi vuosi sitten ennustamaani artistia mahtuu TOP10-albumeihin. Käyn vielä koonnin noista ennustuksista, joten palataan siihen kohta.

10. Oneohtrix Point Never – Good Time Original Motion Picture Soundtrack
Soundtrack-levyjä tulee kuunneltua silloin, jos ne ovat käytännössä yhden artistin tekemiä tuotoksia. Good Time -elokuvan äänimaailma oli Oneohtrix Point Neverin tuotetta. Tykkään tällaisesta synteettisestä ilmapiiristä, vaikka siellä on myös kappale, jossa Iggy Pop on mukana.

9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Blade Runner 2049 Original Motion Picture Soundtrack
Vuosi 2017 oli parempi elokuva- kuin musiikkivuosi. Vuoden elokuva omasta mielestäni oli tämä ja ei vähiten sen soundtrackin takia. Aivan käsittämättömän vaikuttavia soundeja, jotka on tehty 40 vuotta vanhoilla vehkeillä.

8. Mastodon – Emperor of Sand
Mastodon on vähän sellainen metallin Foo Fighters. Usein onnistuu, muttei koskaan täydellisesti. Jälleen on keskivahva levy, muttei ihan superosuma. Tasalaatuista kuin Koffin Porter.

7. Saimaa – Urheilu-Suomi
Puun takaa tuli Saimaan levy, kuten YLE:n ehdoton kulttuuriteko Urheilu-Suomi-sarja. Soitto on taitavaa ja sovitukset hienoja. Vielä tämä kaipaa lisäkuuntelua, mutta taidonnäyte ehdottomasti.

6. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic
AOR-heviä. Perhanan kivasti soitettu. Soilworkin Speed on kehittynyt laulussa aika lailla. Hienoja sooloja ja hauskaa meininkiä. Kova kokonaisuus.

5. Leprous – Malina
Leprous Ilosaaressa lienee vuoden live-keikka. Uusi albumi ei ihan niin hyvä ole, kuin olisin sen toivonut olevan, mutta hyvä se silti on. Ei niin kikkailua, mutta ehkä tasapainoisempi.

4. The War on Drugs – A Deeper Understanding
Ei ihan niin ”hitikäs” levy kuin edeltäjänsä, mutta leppoisaa on. Adam Granduciel kuulemma katsoo studiomonitoriensa värähtelyä etsiessään oikeaa soundia. En ihmettele.

3. Antti Pouta – Yhteys
Suosituksesta kuuntelin ja tykästyin. Pariisin Kevään kitaristin musiikkia. Taitavia sävellyksiä. Päivitettyä Pepe Willbergiä. Helppo kuunnella.

2. Anathema – Optimist
Anathema tekee sen taas. Nimittäin vahvan levyn. Joo, kyllähän bändi tyylillisesti itseään toistaa, mutta jos sen tekee näin hyvin, niin en valita. Tätä minä Anathemalta odotan ja tätä minä siltä saan. Bändissä on myös ehkä tämän hetken paras naislaulaja.

1. Enslaved – E
Enslavediin olen tutustunut vasta myöhään. Viimeisen parin vuoden aikana siitä on tullut kuitenkin yksi metallimusiikin suosikkibändeistäni. Siinä on sen verran bläkkistä, progea ja melodisuutta kuin kaipaankin. Hieno yhtye. Livenä en ole nähnyt, mutta tätä voisi lähteä ihan katsomaan.

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):

1. Pain of Salvation (14.)Tool (ei levyä)
2. Tool (ei levyä)
3. Pearl Jam (ei levyä)
4. Sigur Rós (ei levyä)
5. Eppu Normaali (ei levyä)
6. Mastodon (8.)
7. U2 (33.)
8. System of a Down (ei levyä)
9. The Offspring (ei levyä)
10. Gorillaz (43.)

Pain of Salvation oli hyvä, sinkkubiisi jopa loistava. Iän myötä Gildenlöwin ääni on alkanut rasittamaan enemmän kuin ihastuttaa. U2 oli niin ”uukakkosta” kuin voi. Ei huono, muttei säväyttänyt ihmeemmin. Gorillaz oli aikamoinen pettymys. Lähellä kärkeä killui Billy Corgan ja King Gizzard & The Lizard Wizard. Vuoden ehdottomasti kovin pettymys oli Queens of the Stone Age, jonka levy oli umpitylsä.

BIISIT 2017

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.

10. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Sea Wall
Blade Runner 2049 -elokuvan yksi vahvimmista kohtauksista myrsyävän meren äärellä. Analogisyntikoiden moottoreista on hienosti otettu irti se, mitä saatavilla on.

9. Antti Pouta – Tähtimies
Hyvällä maulla tuotettu kappale. Kaikki on kohdillaan, vähän liiankin hyvin, jotta ylemmäksi pääsisi.

8. Billy Corgan – Antietam
Nuotiokitaroinnin mestarismies. Corganin äänessä on jotain riittävän häilyvää, jotta se koskettaa. Loistava säveltäjähän on ollut aina. Ei puutu kuin ne Smashing Pumpkinsin jousisovitukset.

7. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Mesa
Tyylikäs melodia lyhyehkössä kappaleessa.

6. Enslaved – Feathers of Eolh
Pirun kova kertosäe. Nämä pojat osaavat kyllä laulaa. Soittaakin, kun tarkemmin ajattelee.

5. Saimaa – Mäkikotka
Urheilu-Suomen tunnusbiisi. Hieno sovitus. Ei mitään mullistavaa, mutta teemaan istuu kuin kivi kenkään.

4. The Night Flight Orchestra – Gemini
Hauska sävellys. Hienoa sooloiloittelua. Varmasti biisinä mukava soittaa. Jää päähän nasevasti soimaan.

3. Enslaved – Storm Son
Tällainen tulee progemetallibiisin olla. Minulle. Mahtipontisuutta, soittotaitoa, hienoja stemmoja, vähän kikkailuakin. Kova.

2. Saimaa – Lentävä suomalainen
Kyllä tämä vahvasti Mumford & Sons -hengessä jolkottaa. Taiten on tehty tällainen tribuutti nyky-folkille. Sanatkin toimivat.

1. Pyhimys – Kynnet, kynnet
Suomen paras räppäri hoitaa tämän vuoden biisin povariinsa. Täytyy kyllä myöntää, että biisi ei olisi tällä listalla ilman Vestaa, jonka ääni soi tai on soimatta juuri sopivasti. Vestakin on odotettavien levyjen listalla korkealla.

ENNUSTE

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Selkeästi kunnolla iskeviä albumeita. Niitä tuli viime vuonna poikkeuksellisen vähän. Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.

1. The Prodigy
2. Pyhimys
3. Soilwork
4. The Offspring
5. A Perfect Circle
6. Between the Buried and Me
7. Vesta
8. Tool
9. Dimmu Borgir
10. Chvrches

TOOMIO’s TOP100: 5. Anathema – A Fine Day to ExitTOOMION TOP100: 5. Anathema – A Fine Day to Exit

Producer: Nick Griffiths
Recorded: 2000-2001
Released: 9.10.2001
Label: Music For Nations

#34 in Finland. The only record with drummer John Douglas has worked as a composer.

SINGLE
– Pressure

Until this album was Anathema only “pretty ok” Judgement to me. After I had seen the video of Pressure, I began to listen this band.

The entire album moves as so happy subject as suicide. Theme album it is. The cover image is perfect image of the start of the 2000s. On the other hand, the artwork tells a little too much of the story of album.

The songs are clear, but atmospheric. The album deals with suicide more by getting bored than by the despair. The tracks are not profoundly sad. They are more melancholy. The suicide is handled through different emotional states. There is abandonment, panic, hatred and schizophrenia. Lyric side has traces of the band’s previous Gothic times.

Melodies are beautiful. Especially the bass lines are comfortable. The album’s essence is grey, and the colour will remain, even if the tempo varies. Single and opening track Pressure presents itself with a piano and whistling guitars create an image of slowly decomposing head. Release resembles about Judgement’s guitar work, but leans also towards Radiohead. Looking Outside Inside’s first part is like Anathema nowadays. On the other hand, the chorus sounds like guitarists playing in Nirvana. However, racking grunge fully supports the theme.

Leave No Trace returns to nauseam and the feeling of smallness. The chorus says a lot of the atmosphere:

“Here and now
We are gone in a heartbeat
A dream in the
Passage your time

Chances are failing
This world isn’t waiting
The moment is passing you by”

Even I have lived so long that I’ve met self-destructive people. Underworld is formed, at least in my eyes, a narrative of how the majority of people know what suffering souls should be done. It’s not always so easy to accept. The brain functioning in power saving mode. Instructions grows anger. Barriers offers a peace after rage. But only for a moment before Panic, which perhaps has the best lyrics on this album:

”Whispers coming from the next room
Window cleaner keep on SPYING
I put my hands up to my eyes
But the HOLES in my PALMS let me find
A way to corner me

Twelve tonnes hammer for My breakfast…”

Album title track starts a little unresponsive after Panic’s manic pace, but after a while it turns out to be very satisfactory piece. The lyrics move toward great decision. The album ends with Temporary Peace. Every one may actually make own conclusions about what is the destiny of narrator.

Every song is in the right place on this album. There’s some remastered version, where the order of songs is changed, but Wikipedia tells the correct order. Technically, the quality of production is still high. Even in the sounds of synths, even they sound like cheap pre-set sounds. I’ve also always liked Anathema way to mix drum sounds. There is not a lot of audiophiles. They sound like rehearsals, which is a good thing.

There’s no weak moments on A Fine Day to Exit. The album is just the cases that need to listen through once. This is definitely an autumn Monday’s record. Coming home from work later than normal, at dinner yesterday’s sauce, warmed in the microwave and the flu symptoms begin.

Take your headphones, take a seat on the couch, look at the rain and listen to this album.

THE BEST MOMENTS
Barriers ja Panic –
Tells everything about the perfect placing of songs.

NOT SO BRILLIANT
This is so f*****g brilliant!

This is a compilation of three albums. There’s the original track list of A Fine Day Exit.
https://open.spotify.com/album/6rAcqvF8bsczcbpmCAIfZNTuottaja: Nick Griffiths
Nauhoitettu: 2000-2001
Julkaistu: 9.10.2001
Levy-yhtiö: Music For Nations

Suomessa 34. Ainut levy, jolla rumpali John Douglas on toiminut säveltäjänä.

SINGLE
– Pressure

Tähän albumiin asti oli Anathema minulle vain puolihyvä Judgement. Kuunteluun asti bändi pääsi sen jälkeen, kun olin nähnyt Pressuren videon.

Koko albumi liikkuu niinkin iloisten aiheiden kuin hylätyksi tulemisen ja itsemurhan ympärillä. Teemalevy siis. Kannen kuva on taattua 2000-luvun alkua. Jopa suomalaisille kovin tuttu Nokian känny on siitä paikkansa löytänyt. Toisaalta kansitaide kertoo hiukan liikaakin levyn tarinasta.

Kappaleiden äänimaailma on selkeä, mutta tunnelmallinen. Albumi käsittelee itsemurhaa enemmän kyllästymisen kuin epätoivon kannalta. Kappaleet eivät ole läpeensä surullisia. Enemmänkin ne ovat haikeita. Tunneskaalaa ja tuohon oman käden oikeuteen liittyvää pohdintaa käydään läpi eri tunnetilojen kautta. Löytyy luopumista, paniikkia, vihaa ja skitsofreniaa. Sanoituspuolella on jäämiä yhtyeen aikaisemmista goottiajoista.

Kappaleiden melodiat ovat kauniita. Erityisesti bassokuljetukset miellyttävät. Levyn olemus on harmaa, ja se linja pysyy, vaikka tempo vaihteleekin. Sinkkuna ja avausraitana esittäytyy Pressure, jossa piano ja ujeltavat kitarat luovat kuvan pikkuhiljaa hajoavasta päästä. Releasella kuullaan Judgementilta tuttua kitaranäppäilyä, mutta myös Radioheadille kumartavaa kitarointia. Looking Outside Inside on alkuosaltaan taas sitä Anathemaa, jolta bändi eniten nykyään kuulostaa. Kertosäe sen sijaan kuulostaa siltä kuin kitaristit tippuisivat Nirvanan keikalle. Raastava grunge-poljento kuitenkin tukee teemaa täysin.

Leave No Trace palaa tuohon kyllästymiseen ja pienuuden tunteeseen. Kertosäe kertoo tunnelmasta paljon:

“Here and now
We are gone in a heartbeat
A dream in the
Passage your time

Chances are failing
This world isn’t waiting
The moment is passing you by”

Sen verran on itsekin maapallon pintaa tallattu, että vastaan on tullut myös itsetuhoisia ihmisiä. Underworld muodostuu, ainakin minun silmissäni, kertomukseksi siitä, kuinka osa ihmisistä tietää, mitä kärsivän tulisi tehdä. Se ei kärsivälle kuitenkaan ole aina niin helppoa ottaa vastaan. Aivot toimivat virransäästötilassa. Ohjeet jopa suututtavat. Barriers tarjoaa vihanpuuskan jälkeisen rauhan, jopa katumuksen. Mutta vain hetkeksi ennen kuin Panic takoo ilmoille skitsofreenisen paniikin levyn ehkä parhaiten sanoitetussa kappaleessa:

”Whispers coming from the next room
Window cleaner keep on SPYING
I put my hands up to my eyes
But the HOLES in my PALMS let me find
A way to corner me

Twelve tonnes hammer for My breakfast…”

Mahtava on. Albumin nimiraita käynnistyy vähän tahmeasti Panicin maanisen vauhdin jälkeen, mutta päästessään vauhtiin osoittautuu oikein hyväksi kappaleeksi. Sanoituksessa liikutaan kohti suurta päätöstä. Albumin päättävästä Temporary Peacesta voi kukin itse tehdä johtopäätökset siitä, kuinka kertojalle lopulta käy.

Albumilla kullekin kappaleelle on löytynyt juuri oikea paikka. Jossain uusioversiossa kappalejärjestystä on rukattu, mutta Wikipediasta löytyy oikea järjestys. Teknisesti tuotanto on edelleen timanttinen. Vaikka käytössä kuulostaa olevan syntikoiden halpoja preset-soundeja, tuntuu kaikki täysin oikeilta ja relevanteilta valinnoilta. Olen myös aina tykännyt Anatheman tavasta miksata rumpusoundit. Siellä ei paljoa hifistellä. Ne kuulostavat bänditreeneiltä, mikä on pelkästään hyvä asia.

A Fine Day To Exitiltä ei heikkoja hetkiä juuri löydy, ja levyn nimikin on tietynlaiseen goottiteemaan sopiva. Albumi on juuri niitä tapauksia, jotka pitää kuunnella kerralla läpi. Tämä on ehdottomasti syksyisen maanantain levy. Töistä kotiin tavallista myöhemmin, päivällisenä eilistä, mikrossa lämmitettyä nakkikastiketta ja alkavan flunssan oireet.

Ottakaahan laput korville, menkää sohvalle makaamaan, katsokaa sadetta ja kuunnelkaa tämä albumi.

PARHAAT HETKET
Barriers ja Panic –
Kertoo kaiken onnistuneesta kappalesijoittelusta levyllä.

EI LÄHDE
Lähtee ja kovaa.

Tässä kolmen albumin kokoelma, jossa alkuperäinen kappalejärjestys. Albumi on toisena listassa.
https://open.spotify.com/album/6rAcqvF8bsczcbpmCAIfZN

TOOMION TOP100: 14. Anathema – A Natural DisasterTOOMION TOP100: 14. Anathema – A Natural Disaster

Producers: Anathema & Dan Turner
Recorded: 2003
Released: 3.11.2003
Label: Music for Nations

Comeback album of Jamie Cavanagh.

This album was very wanted after A Fine Day to Exit. The red theme gave wait for dark moments, even more sinister than its predecessor.

However, the album is not quite similar to the assumed. The sound world is more electronic. In the album is used, for example, vocoder and other effects relatively abundant. I almost love Vocoder, so the effects were easy to accept.

”For the counterbalance of cold electricity there is lot warm, glowing Rhodes-sounds.”

For the counterbalance of cold electricity there is lot warm, glowing Rhodes-sounds. That heat is also increased by female vocalists Lee Douglas and Anna Livingstone. The lyrics are in a simpler form than before, Daniel Cavanagh sing more and all presentation is softer.

The album is not immediately easy to accept, even the songs are simple. However, there is more beauty and omens about lighter Anathema. A few heavy piece fits the ranks, and the band make them successful. Once again. Lee’s husband, John, use the drumsticks in the wrong direction. It may make the powerful drum sound.

Music for the cold autumn evenings. The light still maintains the illusion of summer, but the nights tell incoming winter. Consistently beautiful, ethereal and a little cold.

THE BEST MOMENTS
Closer –
Vocoder…
Are You There? – The main lead of this track is something really beautiful.
Pulled Under at 2000 Metres a Second – Rapid and touching song showpiece, which has spite of its simplicity, one of the world’s best drum fills.

NOT SO BRILLIANT
Flying –
Nice guitar lead, but a little bit boring after all.

https://open.spotify.com/album/2u9kFU66dEBxvvw23QPujf
Tuottajat: Anathema & Dan Turner
Nauhoitettu: 2003
Julkaistu: 3.11.2003
Levy-yhtiö: Music for Nations

Jamie Cavanaghin paluulevy.

Kovasti tätä levyä odotettiin A Fine Day to Exitin jälkeen. Punainen kansiteema antoi odottaa synkkiä hetkiä, jopa synkempiä kuin edeltäjänsä.

Levy ei kuitenkaan liikkunut aivan oletetun kaltaisissa vesissä. Äänimaailma on sähköisempi. Levyllä käytetään esimerkiksi vocoderia ja muita efektejä verraten runsaasti. Vocoderia kun jostain syystä lähes rakastan, niin mikäpä levyä on kuunnellessa.

”Sähköisyyden vastapainoksi kappaleissa on lämpimiä, suorastaan hehkuvia Rhodes-soundeja.”

Sähköisyyden vastapainoksi kappaleissa on lämpimiä, suorastaan hehkuvia Rhodes-soundeja. Tuota lämpöä tuo myös naislaulut, joita esittävät Lee Douglas ja Anna Livingstone. Kappaleet ovat sanoituksien puolesta yksinkertaisemmassa muodossa. Daniel Cavanagh laulaa enemmän. Pehmeämpään ilmaisuun luotetaan.

Levy ei ole heti helposti hyväksyttävissä. Siinä on kuitenkin enemmän kauneutta ja enteitä tulevasta, kevyemmästä Anathemasta. Muutama raskas pala mahtuu joukkoon, ja niissä bändi onnistuu. Jälleen kerran. Leen mies, John, soittaa rumpukapulat väärinpäin. Se saattaa vaikuttaa paikoin jyhkeään rumpusoundiin.

Kylmän syysillan musiikkia. Valo vielä pitää yllä illuusiota kesästä, mutta yöt kertovat vääjämättä saapuvasta talvesta. Tasaisen kaunista, eteeristä ja vähän kylmää.

PARHAAT HETKET
Closer –
Vocoder… voi voi…
Are You There? – Tämän kappaleen liidi on jotain todella kaunista.
Pulled Under at 2000 Metres a Second – Nopean ja koskettavan biisin malliesimerkki, jossa on yksinkertaisuudestaan huolimatta yksi maailman parhaista rumpufilleistä.

EI LÄHDE
Flying –
On aina ollut vähän tylsä.

https://open.spotify.com/album/2u9kFU66dEBxvvw23QPujf

TOOMIO’s TOP100: 16. Anathema – We’re Here Because We’re HereTOOMION TOP100: 16. Anathema – We’re Here Because We’re Here

Producers: Vincent and Daniel Cavanagh
Recorded: 2009-2010
Released: 31.5.2010
Label: Kscope

#19 in Finnish chart

SINGLES
– Dreaming Light
– Everything

Not so attractive album if we look only the cover art. However, it was anathema, so the album must have listened to. If only because the previously released single Everything-is one of the toughest tracks ever.

The album doesn’t move in so deep shadows than the previous albums. From black to a lighter color is the way to go. Fortunately, there are bands where it goes like this. The soundscape is clearly happier, even if the songs have remained familiar wistfulness and longing. Maybe we must bow little to the direction of Steven Wilson. He is mixed this album.

”It’s hard to name that phenomenon. Some kind of a sound that invites to nature.”

The songs have small nuances, little raging, but as a rule the music is soft and moody. Anathema has reached a suitable beat for a long car trips. Quieter songs stop the listener to look out the window. It’s hard to name that phenomenon. Some kind of a sound that invites to nature.

Anathema has an ability to use a variety of sounds effects are admirable. Les Smith from Cradle of Filth brings things to the band, what Cavanaugh guitars and drums are not able to do. Lee Douglas appears on this album for the first time as an official member. Rarely female voice brings metal band something good. Cavanaugh brothers’ voice is kind of ripping off, so the melodious female voice brings much more depth to songs. A certain kind of depth is Ville Valo’s voice in the background vocals of Angels Walks Among Us.

The album is another big growing power. It lives and undulates, but no doubt about the fact that it would remain intact. If someone listens to music while running, so this is probably the best album for that.

THE BEST MOMENTS
Summer Night Horizon –
Car-driving music.
Everything – After all, this is awesome. And especially in the final seconds, when the guitar goes down.

NOT SO BRILLIANT
Precense –
Speech art-part is the only weak moment in this album.

https://open.spotify.com/album/2rCzLn7yA03XSOgoRdqQYCTuottaja: Vincent and Daniel Cavanagh
Nauhoitettu: 2009-2010
Julkaistu: 31.5.2010
Levy-yhtiö: Kscope

Suomen listan 19.

SINGLET
– Dreaming Light
– Everything

Kansiensa perusteella ei niin houkutteleva levy. Se oli kuitenkin Anathemaa, joten levy oli kuunneltava. Jo pelkästään siksi, että aiemmin julkaistu Everything-sinkku on yksi kovimmista biiseistä koskaan.

Levyllä ei liikuta niin varjoissa kuin aikaisemmilla levyillä. Mustasta vaaleampaan on tie. Onneksi on bändejä, joissa näinkin päin. Äänimaailma on selkeästi iloisempi, vaikka kappaleissa on säilynyt Anathemalle tuttu haikeus ja kaiho. Voi olla, että pienet kumarrukset joudutaan tekemään Steven Wilsonin suuntaan. Hän nimittäin on albumin miksannut. Siksi se ilmeisesti suomalaiseen melankoliaan vetoaakin.

”Jonkinlainen Maan ääni, joka kutsuu luontoon. Sen Anathema usein saavuttaa. ”

Kappalekatraassa on pieniä nyansseja, vähän kohkaamistakin, mutta pääsääntöisesti musiikki on pehmeää ja maalailevaa. Anathema on tavoittanut ripeämmissä kappaleissaan autolla ajoon sopivan poljennon. Rauhallisemmat kappaleet taas pysäyttävät kuulijan katsahtamaan ulos ikkunasta. Tuolle ominaisuudelle on hankala keksiä nimitystä. Jonkinlainen Maan ääni, joka kutsuu luontoon. Sen Anathema usein saavuttaa.

Anatheman taito käyttää musiikissaan erilaisia efektejä ja soundeja on ihailtavaa. Cradle of Filthissä kannuksensa tai pitäisikö sanoa liperinsä ansainnut Les Smith tuo bändiin sen, mitä Cavanaughit eivät kitaroillaan ja rummuilla pysty tekemään. Erittäin mainion uran bändissä jo tehnyt Lee Douglas esiintyy tällä albumilla ensimmäistä kertaa virallisena jäsenenä. Harvoin naisääni tuo metallibändille jotain hyvää. Cavanaughin veljesten äänessä on sellaista riipimistä, että heleä naisääni tuo ilmaisulle huomattavasti syvyyttä lisää. Tietynlaista syvyyttä tuo myös Ville Valo Angels Walk Among Usin taustalauluissa.

Levy on jälleen yhtä suurta kasvavaa virtaa. Se elää ja aaltoilee, mutta ei epäilystäkään siitä, etteikö se pysyisi kasassa. Jos joku juostessaan musiikkia kuuntelee, niin enpä tämän parempaa albumia siihen osaa suositella.

PARHAAT HETKET
Summer Night Horizon –
Autolla-ajomusiikkia parhaimmillaan.
Everything – Onhan tämä mahtava. Ja eritoten loppusekuntien ainutkertainen ja lyhyt kitarajuoksutus.

EI LÄHDE
Precense –
Puhetaideosuus on albumin ainut notkahdus.

https://open.spotify.com/album/2rCzLn7yA03XSOgoRdqQYC

Toomio’s TOP100: 80. Anathema – Weather SystemsToomion TOP100: 80. Anathema – Weather Systems

Producer: Christer-André Cederberg.
Recorded: 2011
Published: 16.4.2012
Label: Kscope

14. in Finnish TOP40. 50 in UK’s albumchart.

SINGLET
– Untouchable Part 1
– Untouchable Part 2

Anathema’s late albums was initially passed by rapid overflight. Luckily somebody got me to turn back. After all, these later albums are filled by genius progressive rock.

Cover art of Weather Systems is already out of fashion. Rounded fractal worlds were one year hit. Otherwise, the album will start as Anathema begins; with fast acoustic guitar strumming and fine spring arrangements.

 ”If you would like to aggravate, so the compositions and arrangements is even slightly ABBA.”

The brothers are come a way up from the grunt singing of early days. The female vocals bring a clear added value to the band’s music. In fact, I don’t often like female singing metal, progressive rock or heavier music. Or, I have not heard singers with voice good enough. On the other hand this is being musically quite far from heavy metal. Maybe this is something light surgical steel. If you would like to aggravate, so the compositions and arrangements is even slightly ABBA.

We sometimes laughed with my friends to ever-growing compositions of Anathema, which start slowly and delicately, and eventually end up in epic way. But in this area Anathema is clever, if not the best.

 ”The lyrics are opposites to gloomy atmosphere of black metal lyrics.”

Also, the lyrics moves on an ethereal and misty path, but this type of music doesn’t really need any more details to affect. The lyrics are opposites to gloomy atmosphere of black metal lyrics. Anathema’s songs are boosted with a hint of hope.

This was the best running music, which I’ve heard. If you want to take a walk or run, take one of the last five albums of Anathema with you.

THE BEST MOMENTS
Untouchable Pt 1 & 2 A skillful demonstration of how to make a credible fast and slow track.

NOT SO BRILLIANT
A Storm Before the Calm – The atmosphere has fallen slightly to the wrong side.

https://open.spotify.com/album/7uZ0Bk5U5AddZb1G0MQDgpTuottaja: Christer-André Cederberg.
Nauhoitettu: 2011
Julkaistu: 16.4.2012
Levy-yhtiö: Kscope

Suomen listan 14. UK:n 50.

SINGLET
– Untouchable Part 1
– Untouchable Part 2

Anatheman myöhäisemmät vaiheet tuli aluksi ohitettua nopealla ylilennolla. Onneksi joku kuitenkin sai kääntymään takaisin. Nehän sisältävät nimittäin varsin pätevää tavaraa.

Weather Systemsin kannet ovat jo nyt hetken olleet pois muodista. Pyöristetyt fraktaalimaailmat olivat yhden vuoden hitti. Muilta osin levy alkaa niin kuin Anatheman näinä päivinä kuuluukin alkaa; nimittäin kasvatettavalla akustisen kitaran näppäilyllä, jota jousisovitukset taustalta hienosti tukevat.

”Jos haluaa kärjistää, niin sävellyksissä ja sovituksissa on jopa hivenen ABBA:a.”

Veljekset ovat laulajina tulleet melkoisen matkan ylös alkuaikojen maanalaisista mörinöistä. Muutenkin vokaalipuoli ja bändi on sellainen, jolle naislaulu tuo selkeästi lisäarvoa. Itse en monesti ole metallin, progen tai raskaamman musiikin sekaan lisäämässä naislaulua, mutta tällä kertaa ja tähän bändiin se sopii. Toistaalta tässä ollaan musiikillisestikin aika pirun kaukana raskaasta metallista. Ehkä tämä on metallien asteikoilla jotain kevyttä kirurginterästä. Jos haluaa kärjistää, niin sävellyksissä ja sovituksissa on jopa hivenen ABBA:a.

Olemme naureskelleet bändikavereiden kanssa nyky-Anatheman alati kasvaville sävellyksille, jotka alkavat rauhallisesti ja hennosti, ja lopulta päätyvät mahtipontiseen rymistelyyn. Mutta tällä alalla bändi onkin taitava, ellei paras.

”Sanoitukset ovat jonkin tasoisia vastakohtia synkän tunnelma-black metallin sanoituksille. ”

Myös sanoituspuolella ollaan aika eteerisellä ja utuisella polulla, mutta tämän kaltaisella musiikilla ei oikeastaan tarvitsekaan tämän enempää detaljeihin puuttua. Sanoitukset ovat jonkin tasoisia vastakohtia synkän tunnelma-black metallin sanoituksille. Anatheman kappaleissa on nykyisellään paljon toivoa.

Tämän parempaa juoksumusiikkia ei ole. Jos haluaa ottaa musiikkia lenkille mukaan, niin Anatheman viiden viimeisen levyn joukossa ei ole siihen tarkoitukseen yhtäkään huonoa.

PARHAAT HETKET
Untouchable Pt 1 & 2 Taitava osoitus, kuinka tehdään nopea ja vastaavasti hidas kappale. 

EI LÄHDE
A Storm Before the CalmOn tippunut tunnelmaltaan hiukan sivuun.

https://open.spotify.com/album/7uZ0Bk5U5AddZb1G0MQDgp