Viikon biisi (16/2018): Ryan Bingham – The Weary Kind (2009)

https://open.spotify.com/track/44dgYEQ6yMd01W9i9y6tpe?si=lA31qnpeTX21C2jGUOcx6g

Crazy Heart on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut fiktiivinen elokuva Jeff Bridgesin esittämästä country-muusikko ”Bad” Blakesta, joka koettaa antaa kuihtuneelle uralleen uuden mahdollisuuden. Scott Cooperin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan soundtrackista vastasi T-Bone Burnettin sekä Ryan Binghamin johtama joukko muusikoita, jotka sävelsivät ja sanoittivat levyllisen countryyn päin kallellaan olevaa materiaalia elokuvassa käytettäväksi. Pääasiassa Binghamin luoma The Weary Kind on elokuvan tunnuskappale, joka filmissä kuullaan sekä Bridgesin että Colin Farrellin tulkitsemana, mutta jonka hän itse esittää soundtrackilla. Se voitti parhaan alkuperäislaulun Oscar-pystin vuonna 2010.

Pääasiassa akustisen kitaran näppäilyllä säestetty ja D-duurissa taivaltava ”The Weary Kind” kertoo kolmessa säkeistössään vaikuttavia sanoja. Se käyttää kevyenä kehyskertomuksenaan elokuvaa sekä ”Bad” Blakea ja hänelle tarjoutuvaa uutta mahdollisuutta peilaten siihen menneisyyden virheiden haamuja. Monia sellaisia on tehty ja usein kompuroitu, kaaduttukin. Päivät ja yöt tuntuvat samalta ja kuten muusikot monesti, viskiin on ollut helppo upottautua pakoon. Kertoja tiedostaa, ettei koti ole enää koti, muttei osaa lähteäkään. Mutta kun mahdollisuus askeleeseen toiseen suuntaan avautuu, uskaltaako sen silti ottaa? ”Pick up your crazy heart and give it one more try”, toteaa kappale.

Siinä missä kertosäe leijailee korkeammalla, ovat säkeistöt henkilökohtaisempia. Ensimmäisen säkeistön biljardin peluu rekkakuskien suosimalla pysäkillä tai toisen säkeistön viimeisen rivin huomio siitä, että huomaakin valtatien kutsuvan, ovat erityisesti ikääntyneen country-tähden elämään aseteltuina koskettavia. Viimeinen säkeistö riipaisee kuitenkin erityisesti: sen aluksi muistellaan menneitä rakastettuja, jotka ovat kuitenkin päässeet pakoon. Kertoja syyttää itseään toteamalla ”you’re lovers warm kiss / it’s too damn far away from your fingertips / you are the man that ruined her world”. Säkeistön loppupuolisko ja samalla viimeinen laulettu osio laulussa kertaa aiemminkin todettua näkemystä: ”your heart’s on the loose / you rolled them seven’s with nothing to lose / this ain’t no place for the weary kind”. Kaiken kappaleessa koetun jälkeen se kuitenkin kuulostaa toiveikkaammalta kuin alussa.

Perinteisiin nojavaa kuviota pohjallaan käyttävä sävelmaailma perustuu akustiseen kitaraan sekä muutamiin lisäinstrumentteihin, joista erityisen vahvan roolin saa ala-osaston sello ja myöhemmin mukaan liittyvä kontrabasso. Bingham, joka siis itse tulkitsee kappaleen, kuulostaa huomattavasti äänityksen aikaista ikäänsä (27 vuotta) kokeneemmalta ja vakuuttavammalta.

”The Weary Kindissa” ei ole mitään liikaa. Hieno tehokeino on jättää kappale leijumaan niin, että viimeinen varsinainen osio on säkeistö eikä kertosäe, kuten usein kuullaan. Tämän kappaleen kohdalla kannattaa katsoa myös itse elokuva, sillä ”Crazy Heart” on viihdyttävä ja koskettava tarina, jonka kruunaa Jeff Bridgesin uskottava ja iän louhiman särmän mukanaan tuoma karisma.

THE WEARY KIND

Your heart’s on the loose
You rolled them seven’s with nothing to lose
This ain’t no place for the weary kind

You called all your shots
Shootin’ 8 ball at the corner truck stop
Somehow this don’t feel like home anymore

And this ain’t no place for the weary kind
This ain’t no place to lose your mind
This ain’t no place to fall behind
Pick up your crazy heart and give it one more try

Your body aches
Playin’ your guitar, sweating out the hate
The days and the nights all feel the same

Whiskey has been
A thorn in your side, it doesn’t forget
The highway that calls for your heart inside

And this ain’t no place for the weary kind
This ain’t no place to lose your mind
This ain’t no place to fall behind
Pick up your crazy heart and give it one more try

Your lover’s warm kiss
Is too damn far away from your fingertips
You are the man that ruined her world

Your heart’s on the loose
You rolled them seven’s with nothing to loose
This ain’t no place for the weary kind

Viikon biisi (14/2018): Ben E. King – Stand by Me (1961)

https://open.spotify.com/track/3SdTKo2uVsxFblQjpScoHy?si=_KHbZ1G5Qxqq0n_T56Ti5A

Joidenkin laulujen kohdalla ”yksi plus yksi onkin kolme”. Stand by Me on noita poikkeuksellisia biisejä, jotka luovat oman maailmansa muutaman minuuttinsa aikana. Ben E. Kingin esittämä ja osaltaan, yhdessä Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kanssa, kirjoittama klassikko on soinut aina julkaisuvuodestaan 1961 tähän päivään saakka.

A-duurissa ja nykyään liki kliseeksi luokiteltavassa sointukierrossa (A-F#m-D-E) etenevä laulu nojaa paitsi edellä mainittuihin sointuihin sekä niitä pohjustavaan Stollerin kehittämään bassokuvioon, myös Kingin tulkintaan sekä Stanley Appelbaumin kirjoittamaan jousisovitukseen. Sointimaisema heijastelee kuin kappaleen avausrivit: ”When the night has come / and the land is dark”…

60-luvulla koko pop-musiikki oli käytännössä kartoittamaton maa. Siksikin ”Stand by Me” kuulostaa viattomalta ja yksinkertaisesti romanttiselta. ”I won’t be afraid just as long as you stand by me” voisi kuulostaa teennäiseltäkin, mutta King vakuuttaa. Vaikka pimeys valtaisi, taivas tippuisi tai maa vajoaisi jalkojen alta, niin yksin ei tarvitse olla.

Laulu julkaistiin singlenä vuoden 1961 keväällä ja albumilla reilua vuotta myöhemmin, kun LP Don’t Play That Song! ilmaantui kauppojen hyllyille. Se nousi R&B-listan ykköseksi sekä lisäksi Yhdysvaltain singlelistan TOP10-listalle kahteenkin kertaan. Se nimittäin julkaistiin uudelleen vuonna 1986, kun Stephen Kingin laulun nimeä kantava elokuva saapui teattereihin. Vuonna 2012 arvioitiin ”Stand by Men” tuottaneen tekijänoikeustuloja 17 miljoonan punnan arvoisesti, kaikkien aikojen lauluista kuudenneksi eniten.

STAND BY ME

When the night has come
And the land is dark
And the moon is the only light we’ll see
No I won’t be afraid, no I won’t be afraid
Just as long as you stand, stand by me

And darlin’, darlin’
Stand by me
Oh now now stand by me
Stand by me

If the sky that we look upon
Should tumble and fall
And the mountains should crumble to the sea
I won’t cry, I won’t cry, no I won’t shed a tear
Just as long as you stand, stand by me

And darlin’, darlin’
Stand by me
Oh now now stand by me
Stand by me

Whenever you’re in trouble won’t you stand by me,
Oh now now stand by me
Oh, stand by me

Viikon biisi (13/2018): John Mayer – Slow Dancing in a Burning Room

https://open.spotify.com/track/2jdAk8ATWIL3dwT47XpRfu?si=jNCz8vusTJeg7760QzItUA

Slow Dancing in a Burning Room on yhdysvaltalaismuusikko John Mayerin vuonna 2006 Continuum-albumillaan julkaisema laulu. Mayer on varsinkin kotimaassaan suursuosittu hahmo ja myös paljon mediassa esillä paitsi taitojensa, myös huomiota herättävien lausuntojensa sekä yksityiselämänsä vuoksi. ”Slow Dancing in a Burning Room” ei ollut albumiltaan julkaistujen viiden singlekappaleen joukossa, mutta on sittemmin löytänyt tiensä monien soittolistoille kuin varkain.

Soinnissaan hehkuva kappale tiivistyy ensimmäisen säkeistön puolikkaan lopun sanoihin ”this is the deep and dying breath of this love that we’ve been working on”. Tekstin ja musiikin välillä on hienoinen kontrasti, sillä pehmeän musiikin päällä lauletaan voimakkain sanavalinnoin ja hetkittäin pistävästikin: ”you’ll be a bitch because you can”. Jo kappaleen nimi on fraasi, joka itselleni herättää heti mielikuvan hetkestä, jonka voisi taltioida tauluksikin.

C#-mollissa leijaileva biisi ei sävellyspohjiltaan ole maailmaa mullistava, mutta harkitut lisä-äänet sointumaailmassa, jokaisesta instrumentista välittyvä soundihehku sekä erityisesti Mayerin maukas kitarointi tekevät siitä musiikillisesti mielenkiintoisen ja miellyttävän. Esimerkiksi ”we’re going down”-osassa taustalla kuultava parin äänen täyte tai intron kitarakuvio jäävät kuulijan korviin.

Kokonaisuuden magia onkin juuri siinä, että nuotion lailla hehkuva äänivalli soi yhdessä tekstin kanssa enemmän kuin osiensa summana. Sanoituksen teema on sellainen, jonka moni on kokenut. Hieno laulu.

SLOW DANCING IN A BURNING ROOM

It’s not a silly little moment,
It’s not the storm before the calm.
This is the deep and dying breath of
This love that we’ve been working on.

Can’t seem to hold you like I want to
So I can feel you in my arms.
Nobody’s gonna come and save you,
We pulled too many false alarms.

We’re going down,
And you can see it too.
We’re going down,
And you know that we’re doomed.
My dear,
We’re slow dancing in a burning room.

I was the one you always dreamed of,
You were the one I tried to draw.
How dare you say it’s nothing to me?
Baby, you’re the only light I ever saw.

I’ll make the most of all the sadness,
You’ll be a bitch because you can.
You try to hit me just to hurt me
So you leave me feeling dirty
Because you can’t understand.

We’re going down,
And you can see it too.
We’re going down,
And you know that we’re doomed.
My dear,
We’re slow dancing in a burning room.

Go cry about it – why don’t you?
Go cry about it – why don’t you?
Go cry about it – why don’t you?

My dear, we’re slow dancing in a burning room,
Burning room,
Burning room,
Burning room,
Burning room.

Don’t you think we oughta know by now?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we oughta know by now?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we oughta know by now?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?

 


Viikon biisi (12/2018): Glen Hansard & Marketa Irglova – Falling Slowly (2007)

https://open.spotify.com/track/6EIVLz5xM1xE29r0OmIkWt?si=NbolkbxESgCnioxafUx7Hg

Vuonna 2007 valmistui irlantilainen, John Carneyn ohjaama musiikkielokuva nimeltään Once. Se on tarina kahdesta muusikosta, joiden kamppailua urallaan ja elämässään filmi kuvaa. Elokuvan soundtrackilla kuultavat originaalit laulut ovat pääosanäyttelijöiden Glen Hansardin ja Marketa Irglovan käsialaa. Falling Slowly päätyi lopulta Oscar-voittajaksi asti parhaan alkuperäislaulun kategoriassa.

Kauniisti ja harkitulla sovituksella rakentuva kappale alkaa akustisella kitarakuviolla sekä Hansardin ja Irglovan yhteen sointuvilla äänillä. Harmonia on eheä, rikkomaton, ja b-osioon lähdettäessä kuultava nostatus on luonnollinen paitsi voimakkuutensa, myös melodiansa kannalta. Periaatteessa nyanssit ovat pieniä, mutta tässä teoksessa niillä on suuri merkitys. Jokaisen osion sävelkulku, olipa se sitten soitettu tai laulettu, on korvamadon arvoinen. Hansardin korkeassa rekisterissä on samaa sieluun asti ulottuvaa voimaa kuin Eddie Vedderillä parhaimmillaan, ja ovatpa herrat tätä laulua joskus yhdessä esittäneetkin. Loppupuolella mukaan liittyvät piano ja jouset tukevat äänivallia taiten. Oli hankala uskoa että tämä laulu soi C-duurissa, sillä draamaa ja syvyyttä löytyy normaalisti siinä sävellajissa soivia kappaleita huomattavasti enemmän.

”Falling Slowly” on rakkauslaulu puhtaimmillaan. Sen sanoitus on tunnerikasta kuvaa hetkestä, jolloin sen kaksi kertojaa uppoutuvat samaan tunteeseen. ” I don’t know you / but I want you / All the more for that”, heti avaussäkeistön alkupuolisko, paljastaa syvimmät salat. Kun b-osa kaikessa jylhyydessään kohoaa soimaan, vahvistuvat myös sanat: ”Take this sinking boat and point it home / we’ve still got time”. Toisessa säkeistössä menneet haavat paljastetaan ja halutaan kuulla, mutta silti tahdotaan luottaa siihen, että mahdollisesti uppoavakin paatti saadaan rantaan turvallisesti.

Hansardin ja Irglovan duettokohtaus myös itse elokuvassa on hieno. Tapa, jolla he musiikkikaupan pianon ja akustisen kitaran kanssa käyvät kappaleen rakennetta ja sointuja läpi on hyvin aidosti kuvattu ja luo kappaleelle ulottuvuuden, jollaiselle harvoin pääsee seikkailemaan.

FALLING SLOWLY

I don’t know you
But I want you
All the more for that

Words fall through me
And always fool me
And I can’t react

And games that never amount
To more than they’re meant
Will play themselves out

Take this sinking boat and point it home
We’ve still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You’ll make it now

Falling slowly, eyes that know me
And I can’t go back

Moods that take me and erase me
And I’m painted black

You have suffered enough
And warred with yourself
It’s time that you won

Take this sinking boat and point it home
We’ve still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You’ve made it now

Falling slowly sing your melody
I’ll sing it loud