Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 161. Queen – Bohemian Rhapsody

Useasti olen jo maininnut, että oma kosketus Queeniin on tullut Greatest Hits 2 -kasetilta, jota on varmasti kuunneltu paljon. Siinäpä ei tätä biisiä ollutkaan, joten törmäsin tähän vasta aika myöhään. Ehkä noin 1993. Olin toki kappaleen kuullut, mutta ei se sillä tavalla ollut räjähtänyt tajuntaan. Eniten se sitten innosti katsoessamme Queenin muistokonsertista, jossa Elton John ja Axl Rose vetävät kappaleen.

Freddie Mercury alkoi säveltämään osia kappaleeseen jo 1960-luvun puolella. Lopulta se monen osan summana kehkeytyi ihan kokonaiseksi, joskin äkkiseltään sekapäiseksi kappaleeksi. Queenin jäsenten omastakin mielestä osien sekoittaminen oli puolittain kieli poskessa tehtyä. Parhaimmissa kohdissa on yli 180 raitaa päällekkäin ja sen ajan 16- ja 24-raitureilla siinä on tekemistä. Pianot on soitettu sillä samalla, millä Paul McCartney soitteli Hey, Juden.

Minulla se ei biisinä ole niin nostalginen kuin moni muu Queenin kappale, mutta tämä nousee ihan sävellyksellisellä rohkeudella tälle listalle. Hyvä kappale, mutta ei minun listoilla lähelläkään kärkeä.

Laitan videoksi tuon Eltonin ja Axlin vedon, koska Freddietä tulemme vielä tapaamaan tällä listalla. Axl tulee maailman kovimpana rock-kukkona ottamaan Freddien paikan noin kohdassa 3.15. Ja hyvin tuleekin! Kylmät väreet kulkevat aina! Kohta on muutenkin suosikkiosioita tässä kappaleessa.

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 163. Tapio Rautavaara – Päivänsäde ja menninkäinen

Onhan tässä sävyero muihin listan kappaleisiin. Silti olen ollut tästä kappaleesta vaikuttunut jo ihan pienestä asti.

Reino Helismaa, jonka sanoitustyöt ovat kautta linjan nerokkaita, sanoitti tämä jo miljoona vuotta sitten. Puoli miljoonaa vuotta sen jälkeen Tapio Rautavaara halusi luvan levyttää kappaleen. Lupa heltyi ja taustat tehtiin sähköbasson ja sähkökitaroiden säestyksellä. Tämä versio ilmaantui kuultavaksi 1965.

Kappaleesta tulee kotoinen tunnelma. Tai oikeastaan se tunnelma, mikä meillä oli kotona, kun olin pieni poika ja kotitalomme mukavuudet nykyisiin verrattuna vähäiset. Paljaat hirsiseinät, hiukan savunhajua, pappa keinutuolissa ja ruuaksi ruskeaa kastiketta.

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 164. Radiohead – Pyramid Song

Radiohead ei ollut mikään suursuosikki minulle silloin tuhansien vaihtuessa. Jotkut OK Computerin biisit olivat ok, mutta en ymmärtänyt Thom Yorken narinalaulun päälle noina aikoina mitään.

Kappale on bändin omia suosikkeja ja juuri päämies Yorke on sanonut sen olevan ”parasta, mitä yhtye on nauhalle saanut”. Vaikka kappaleesta asianomaiset pitivätkin ja sitä myös soitettiin keikoille jo ennen Kid A:ta, tuli se albumiformaatissa ulos vasta vuonna 2001 Amnesiacilla.

Sanoituksissa liikutaan kuoleman jälkeisessä maailmassa. Vaikuttimina ovat kuuleman mukaan toimineet Jumalainen näytelmä, tiibetiläinen ja egyptiläinen Kuolleiden kirja sekä Hessen Siddharta.

Oman sieluni kappale vei sen videolla ja rytmityksellä. Itämaiset jouset ja jazzmainen rumpalointi tehoaa aina. Siihen törmätään tällä listalla myöhemminkin.

Tämä soi Mitsubishi Coltissa, kun ajetaan myöhään syysyössä halki Pohjanmaan lakeuksien.

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 165. Gov’t Mule – Blind Man In The Dark

Elämä heitti 2000-luvun alussa Jyväskylään. Touhu oli melkomoista kohellusta. Monen mutkan kautta päädyin erääseen seikkailu-urheiluliikkeeseen pyöräkorjaajaksi. Tuolla asbestinkäryisessä kellarissa käytiin kollegoiden kanssa läpi kunkin levykokoelmia.

Rataspakkojen vaihtojen lomassa marinoiduin southern rockiin ja eritoten Gov’t Mulen musiikkiin. Warren Haynesin karhea laulu ja varsinkin ilman plektraa rouhittu kitara säväyttivät.

Blind Man in the Dark tarjoaa hitusen, mutta minulle riittävästi progea. Se on kuin banaani pizzassa. Vähän outo, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut elementti. Siitä löytyy myös se groove, joka vertautuu rapeaan pizzapohjaan. Kuitenkaan täytteitä ei ole sullottu pizzaan liikaa, joten pohja pysyy kasassa. Tuohon aikaan se oli myös riittävän tuoretta (vuodelta 1998), joten sitä pystyi ihan hyvin kuuntelemaan.

Tällaisessa musiikissa keskityn musiikkiin ja fiilikseen, en sanoihin. Eivät ne tämän kohdalla paljoa antaisikaan.

Tästä lämpimiin syyspäiviin.

Categories
Viikon Aivoradio

Ausculto – Viikon Aivoradio 34/2019

”Purple Mountains – Purple Mountains: Uutta musiikkia on viime aikoina tullut kuunneltua verrattain vähän viime vuosiin nähden. Tämä oli kuitenkin ihan ok. Heinäkuussa julkaistu ”Purple Mountains” saman nimiseltä bändiltä sisälsi jotain soittolistalle nousseita kappaleita. Tältä vuodelta vielä sellainen ilmiöksi noussut levy puuttuu…”
A

”Traffic – Far from Home: 1994 Steve Winwood ja Jim Capaldi menivät vielä kerran yhdessä studioon yhtyenimellä Traffic. Käytännössä Jim soitti rummut ja muut lyömäsoittimet Steven vastatessa lopuista. Paitsi komppikitarassa oli duo tukemassa Mick Dolan.

Yes – Awaken (live 2019): 2. elokuuta julkaistiin Yes 50 live -albumi, joka on äänitetty yhtyeen keikoilla 20. ja 21.7.2018 yhtyeen 50 vuotista taivalta juhlistamaan.

Nazareth – This Flight Tonight: Tämän viikon yhtye oli Nasareth. Tässä yhtyeen toisenlainen versio Joni Mitchellin Folk-laulusta.

Nazareth – Broken Down Angel: Melodialtaan tarttuva kappaleen nimi

Nazareth – Guilty: Synnintuskissaan raavatkin jytämiehet herkistyvät.

Hurriganes – Alone in the Night: Remun ja Harri Merilahden kirjoittama kappale, jonka kitaroinnista vastasi Janne Louhivuori.”
Yyte

”Cheap Trick – Hello There: Metallimusiikin olemusta selvittäessäni tuli vastaan Cheap Trick. Tässä biisissä on kyllä hyvin paljon Foo Fightersia.

Grá – King of Decay: Aivomiehen suosituksesta bläkkistä. Tässä oli niin valloittava rytmi, että nousi listalleni.

Yngwie Malmsteen – Deamon Dance (7,405,926): Opethin Mikael tylytti Ynkkää itsensä helpolla päästämisestä. Allekirjoitan tuon, mutta en sitä, ”ettei Odysseyn jälkeen olisi tullut mitään hyvää.” Alchemy on Ynkkä-levyksi aivan kuunneltava. Siellä on tarttuvia kertosäkeitä ihan useampikin.

Queensrÿche – I Don’t Believe In Love: Operation Mindcrime paranaa joka kuuntelulla. Loistelias kappale tämäkin.

Thom Yorke feat. Flea – Daily Battles: Sain tämän kuunneltavakseni viitetekstillä ”paska melodia”. Niin on. Todella.

Wynton Marsalis – Daily Battles: Hivenen jazzimpi versio samaisesta kappaleesta. Ilon kautta. Jos joku sopii vesisateeseen, niin tämä.

Jean-Michael Jarre – Industrial Revolution: Overture: Alavuden kirjastosta aikoinaan lainatun levyn avauskappale. Pidän tämän kappaleen syntikkasooloa edelleen yhtenä maagisimmista kosketinsooloista. Ja varsinkin se, miten soolo lähtee.

Terveet kädet – Mulla on liian lyhyt sänky: Eikö se tässä ala olemaan punk ihan muotissaan. Läjä on kova.

Funkadelic – Maggot Brain: On tämä 1971 tehdyksi aikamoista. Usein parhaiden kitarasoolojen listalla aika korkealla.

Opeth – Dignity: Uutta Opethia. Puuttuu vain lehmänkello. Kuulostaa lupaavalta. Opeth sopii parhaiten loka-marraskuuhun.

Lynyrd Skynyrd – Free Bird: Laitetaan toinenkin ”kasipuoli” kitarasoolo. Tästä tulee aina hyvä mieli.”
T

<iframe src=”https://open.spotify.com/embed/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve” width=”300″ height=”380″ frameborder=”0″ allowtransparency=”true” allow=”encrypted-media”></iframe>