Bruce Springsteenin ”Darkness on the Edge of Town” 40 vuotta

Bruce Springsteenin neljäs studioalbumi Darkness on the Edge of Town julkaistiin 2.6.1978. Neljäkymmentä vuotta täyttävä levy on useille Springsteen-faneille tuotantonsa jalokivi, joka paljaudessaan selättää jopa edeltäjänsä Born to Runin äänivallin ja mahtavuuden.

”Darknessiin” pohtimiseen tuo oman leimansa, kun muistaa sitä edeltäneen historian artistin uralla. Born to Run oli syössyt Springsteenin ja E Street Bandin musiikkimaailman ykkösluokkaan. Sitä seurasi kuitenkin merkittävä oikeusjuttu Brucen ja managerinsa Mike Appelin välillä, joka taas johti siihen, ettei yhtye voinut levyttää kolmeen vuoteen. Vaikka moinen kuulostaa nykyään arkipäivältä, tuolloin sitä pidettiin artistillisena itsemurhana. ”Kukaan ei enää muistakaan tätä bändiä”, väitettiin.

Mutta, vaikka levynteko estyi, kollektiivi jatkoi laulujen tekemistä ja erittäin ahkeraa keikkailua. Sen sointi tiukkeni ja Springsteen alkoi hahmottaa, millaisella kokonaisuudella hän tahtoi Born to Runin jälkeen jatkaa. Tarkoituksena olikin tulla useampi askel takaisin päin BTR:n pömpöösiydestä, Wall-of-Sound-henkisestä äänimaailmasta ja rönsyilevistä sävellyksistä sekä teksteistä. Niiden tilalle tulivatkin henkilökohtaisemmat sanoitukset sekä myös tuolloin pinnalle nousemassa olleeseen uuteen aaltoonkin vivahtavat sävellykset.

Siinä missä Born to Runin voi kuvitella tapahtuvan yhtenä päättymättömänä kesäyönä, ehdottomasti Springsteen-klassikoiden ykkösluokkaan lukeutuvalla Badlandsillä (ja tietenkin ikonisella rumpufillillä) käynnistyvä Darkness on the Edge of Town soi kauttaaltaan tummemmissa väreissä. ”Lights out tonight, trouble in the heartland” sanovat jo ensimmäisen biisin ensimmäiset sanatkin. Kellopeli kilkattaa, Springsteenin kitara vaikertaa ja kertosäe iskee päin naamaa: 

”Badlands, you gotta live it every day

let the broken hearts stand

as the price you’ve gotta pay

We’ll keep it pushin’ till it’s undestood

And these badlands start treating us good”

-Badlands

Adam Raised a Cain jatkaa terävästi. Kuten nimestä voi päätellä, sisältää teksti raamatullisia viittauksia. Sävelmaisema on kuiva ja sitä kuljettavat riisuttu riffi ja Brucen laulu. 

”You’re born into this life paying

for the sins of somebody else’s past”

-Adam Raised a Cain

Kolmas raita Something in the Night ei itselleni avautunut ihan ensimmäisinä vuosinakaan tämän albumin parissa. Eräänä pimeänä kevätiltana, kun tähdet olivat sopivassa asennossa, päädyin sitten etsimään sen sanoituksen silmien eteen kuuntelun yhteydessä. Havaitsinkin sen istuvan ”Darknessin” teemoihin täydellisesti. Roy Bittanin piano, erityisesti intron rakentuessa, on aavemaisen kaunis. Teksti on yksi levyn parhaita. Kai sitä jokainen etsii jotain.

”You’re born with nothing / and better of that way / soon as you’ve got something / they send someone to try and take it away”

-Something in the Night

Hi-hat-tikutuksella käynnistyy puolestaan ainoastaan yksi biisi Springsteen-tuotannossa, Candy’s Room. Nopeatempoinen, liki punk-henkinen kappale kulkee jälleen Bittanin pianon ja Weinbergin kompin kuljettamana kestäen vain vajaat kolme minuuttia. Se toimii myös tunnelman keventäjänä albumin kokonaiskuvassa. Brucelta kuullaan vihmerä kitarasoolo laulussa, joka selittää itse itsensä.

”There’s a sadness hidden in that pretty face

a sadness all her own from which no man can keep Candy safe.” 

-Candy’s Room

LP-Darknessin A-puolen päättää itselleni albumin rakkain kappale, Racing in the Street. ”Racing” on niitä lauluja, joihin tulee palattua tasaisin väliajoin. Haikeankaunis sävellys, jonka teksti käsittelee saman kaltaisia aiheita kuin albumilla aiemmin kuultava Something in the Night. Melkeinpä karikatyyri-springsteenmäisesti autojen pariin verhoillun sanoituksen ihmiskohtalot värisyttävät joka kerta. Bittanin piano on jälleen pääosassa sekä alku- että loppusoitoissa ja myös Garry Tallentin harkitut bassolinjat kiinnittävät huomion. Tästä kappaleesta on pakko nostaa kaksi tekstikohtaa esille.

”Some guys they just give up living

and start dying little by little, piece by piece

some guys come home from work and wash up

and go racin’ in the street”

”She sits on the porch of her daddy’s house

but all her pretty dreams are torn

she stares off alone into the night

with the eyes of one who hates for just being born

For all the shut-down strangers and hot-rod angels

rumbling through this promised land

tonight my baby and me we’re gonna ride to the sea

and was these sins off our hands”

-Racing in the Street

Vinyylin kääntyessä sen jälkipuoliskon käynnistää myös Springsteen-klassikko The Promised Land. Tunnistettavalla huuliharppu-introlla alkava kappale on hieman tempoisampi kuvaus, joka jatkaa edeltäjäkappaleen linjoilla kuin itsenäisenä jatko-osana. Se onkin toiminut keikkasuosikkina koko olemassaolonsa ajan. Läpi biisin kuullaan erityisesti hienoja tekstillisiä kuvia.

”Blow away the dreams that tear you apart

blow away the dreams that break your heart

blow away the lies that leave you nothing but lost and brokenhearted”

”The dogs on Main Street howl

’cause they understand

if I could take one moment into my hands

mister, I ain’t a boy, no I’m a man

and I believe in a promised 

-The Promised Land

Kahden merkittävän ja ison biisin jälkeen lasketaan jälleen kierroksia hieman yli kaksiminuuttisella Factorylla. Siinä Springsteen kuvaa, isänsä kokemuksiin pohjaten, sitä kuinka arki ja työ voivat jyrätä alleen vahvankin miehen ja jättäen jälkeensä ei-mitään.

”End of the day, factory whistle cries

men walk through these gates with death in their eyes

and you just better believe, boy

somebody’s gonna get hurt tonight

it’s the working, the working, just the working life.”

-Factory

Albumin viimeisellä triolla kokonaisuus lyö vielä isoja kortteja pöytään. Streets of Fire, muutamassa soinnussaan hyvinkin yksinkertainen mutta vaikuttavasti esitetty, avaa loppusuoran. Tätä kuunnellessa voin nähdä maailman, jossa kappale tapahtuu. Dan Federicin urut ovat kuuluvasti esillä ja kertosäe iskeytyy ilmoille napakasti.

”I live now only with strangers

I talk to only strangers

I walk with angels that have no place

Streets of fire”

-Streets of Fire

Levyn kaksi viimeistä lukeutuvat ykköskategorian Bruce-klassikoihin. Ensimmäisenä niistä kajahtaa ilmoille Prove It All Night. Siinä ei enää olla niin yksin, mutta samat kysymykset ja epäilyt esiintyvät edelleen. ”But if dreams came true oh wouldn’t that be nice / but this ain’t no dream we’re living through tonight”. Kertosäe on niitä, jotka kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalla. Klassista E-kadun bändiä ovat myös alun kellopelikuvio sekä Big Manin saksofonisoolo.

”Baby, tie your hair back in a long white bow

meet me in the fields out behind the dynamo

you hear the voices telling you not to go

they made their choices and they’ll never know

what it means to steal, to cheat, to die

what it’s like to live and die

To prove it all night, prove it all night

girl, there’s nothing else that we can do

So prove it all night, prove it all night

and girl I’ll prove it all night for you” -Prove It All Night

Albumin päättää ja paketoi sen nimikkoraita Darkness on the Edge of Town. Edeltäjäbiisiä rauhallisemmin käynnistyvä, mutta sittemmin jykevämpään poljentoon asettuva laulu on tekstiltään säveliään mielenkiintoisempi. Läpi levyn kertoja on käynyt sisäistä kamppailuaan ja tässä kappaleessa viime riveillä hän löytää jonkinlaisen, jos ei nyt maalin, niin ainakin välietapin.

”Tonight I’ll be on that hill ’cause I can’t stop

I’ll be on that hill with everything I got

lives on the line where dreams are found and lost

I’ll be there on time and I’ll pay the cost

for wanting things that can only be found

in the darkness on the edge of town” -Darkness on the Edge of Town

Hyvää 40-vuotispäivää, Darkness on the Edge of Town! Levy, joka on ollut mukana soiden keväisin kesäseikkailuita odotellessa, huhtikuisissa räntäsateissa ja lokakuisissa pimeissä illoissa, kun sade ropisee kasvoille kaupungilla kävellessä. Ehdottomasti tärkeä levy allekirjoittaneelle.

https://open.spotify.com/album/4KT6G8fj8EEIfsyr75hbgc?si=vCwzUfkFSvuFCDRoQIz_AA

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 5 – Racing in the Street

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978). Vaihtoehtoinen versio julkaistiin albumilla The Promise (2010) .

Racing in the Street oli jälleen niitä lauluja, joiden merkitys valkeni hiljalleen kuuntelu kuuntelulta. Ensimmäisillä mahdollisuuksilla jotka tarjosin Darkness on the Edge of Town-levylle esiin nousivat aivan muut laulut, eikä ensipyöräytyksiltä ole jäänyt mitään mielikuvaa “Racingistä”. Sitten laitoin soimaan Live 1975/-85-levyn ja eräänä toukokuisena, aurinkoisena iltana pyörän selässä istuessa Rauhalan ghetossa Racing in the Street teki taikansa lähtemättömästi.

Laulusta on julkaistu kaksi erilaista versiota. Alkuperäinen, Darknessiltä löytyvä otos on pienieleisempi mutta tunnetasoltaan aivan yhtä vaikuttava kuin vuonna 2010 The Promisella julkaistu vaihtoehtoinen versio, joka äänitettiin samoihin aikoihin. The Promisen versio on raskaspoljentoisemi sekä julistavampi ja se myös eroaa hieman sanoitukseltaan tutuksi tulleesta “originaalista”: esimerkiksi päähenkilön auto on vuoden 1932 Ford eikä 1969 Chevy sekä viimeisessä säkeistössä tytön mekko on revitty, eivät hänen unelmansa.

Internetin arvioissa biisin yhteydessä vilahtelee mielenkiintoisia adjektiiveja, kuten “dirge-like” (surulaulun tyylinen) tai “quietly devastating” (hiljalleen musertava). Vaikka kappale onkin teemoiltaan elämän makuinen ja jopa raskaahko, on siinä myös lohdukkuutta. Musiikki ja sanoitus tukevat toisiaan tässä komeasti luoden omaleimaisen yleistunnelman. Taitaa olla aika yleinen käsitys, että Springsteen laulaa paljon biisejä autoista: tässä on yksi parhaista. Vaikka nimellisesti lauletaankin autoilusta, ovat teemat siirrettävissä selkeästi kaikkeen elämään.

Laulun ihmiskohtalot ovat karuja. Kertojalla ei ole muuta kuin autonsa, jonka hän ja toverinsa ovat rakentaneet ja jolla hän käy ajamassa kilpaa samanhenkisten kanssa ympäri maata. “We only run for the money, got no strings attached”. Juuri nyt on hetki mennä, yrittää ja nauttia. Ottaa hetkestä irti se, mitä vain voi. “Summer’s here and the time is right / for goin’ racin’ in the street”.

Muuta kun ei ole, niin kaikki mahdollisuudet ajaa käyvät. Kertoja tiedostaa olevansa jollain tapaa onnellisessa asemassa, sillä hänellä on jotain jonka vuoksi herätä aamuisin. Joillain sitä taas ei ole tai he eivät ole sitä löytäneet, vaan he vain kuolevat sisäisesti päivä päivältä ja hetki hetkeltä.

Konkreettiset kohtalot tavataan viimeisessä ja hiljaisessa säkeistössä, jossa mennään syvälle kertojan mielen sisään. Hän on voittanut tytön eräässä ajokisassa, mutta näkemykset tulevasta erottavat heitä riipaisevasti. Tyttö itkee itsensä uneen illoin ja tukee miestään, ainakin jollain tasolla, vaikkei selvästikään ole yhtä omistautunut.

Säkeistön loppu on Springsteenin kauneimpien kirjoitusten joukossa, kun koemme tytön hiljalleen alistuvan maailman painon alle. Hän istuu yössä isänsä kuistilla, haaveet ja unelmat revittyinä, silmissään katse ja sisällään toive siitä ettei olisi koskaan syntynytkään. Viimeinen rivi tarjoaa kuitenkin pienen lohdun: jos ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajaa kaduilla ja kokea hetki vapautta, nin sitten tehdään niin. Säestävä musiikki on pelkistettyä ja kaunista. Tämän tunnelman voisi tehdä raskaammaksi ja lohduttomammaksi erilaisella säestyksellä, mutta tällainen yhdistelmä toimii huikeasti. Viimeisenä todetaan vielä, ikäänkuin kertosäkeenä “summer’s here and the time is right / for goin’ racin’ in the street”.

Racing in the Streetin musiikilliset kulmakivet ovat Springsteenin laulu sekä erityisesti Bittanin piano. Muut soittimet ovat säestävässä roolissa eivätkä ole kuuluvilla koko kappaleen aikaa, mutta piano kulkee mukana alusta loppuun. Yksinkertainen sointukuvio tarjoaa mielikuvan kaduilla rinkiä ajavista autoista ja hahmoista. Toisen ja kolmannen säkeistön välissä kuultava välisoitto tekee poikkeuksellisesti modulaation alaspäin tehostaen laulun surumielistä ja vaikeroivaa yleissävyä.

Tom Morello on sanonut, että tässä kappaleessa niin lauletut kuin instrumentaalit osiot merkitsevät yhtä paljon. Erityisesti outro on erittäin keskeinen osa tätä teosta. Kun Racing in the Street soitetaan keikoilla (kuten Turun kakkoskeikalla 2013 encoren avauksena), on silmähiki yleisön joukossa taattu. Loppusoitossa eri instrumentit liittyvät kuvioineen fuugamaisesti yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, jota kuitenkin johtavat Bittanin pianosävelmät. Tuo osio venyy usein usean minuutin musiikilliseksi maisemaksi, joka jälleen kierrättää muutamaa sointua välillä kasvaen, välillä hiljentyen. Hienointa nykyisessä keikkasovituksessa on tapa, jolla bändi viimeisellä kierroksella syöksyy ratkaisevalla hetkellä F-duurista D-molliin (perinteisen Bb-duurin sijaan) merkkinä siitä, että tarina on loppumaisillaan. Ihan jo tuon kliimaksin takia kannattaa kuunnella myös keikkaversio.

Racing in the Streetissä haikeus on kaunista. Teksti on Springsteeniä herkimmillään ja ESB säestää pidättyneen sekä harkitun tyylitajuisesti. Itse olen huomannut, että tätä kappaletta ei voi jättää kesken vaan pitää aina kuunnella loppusoiton viimeiseen nuottiin saakka. Se kertonee siitä taiasta, joka itseeni tästä välittyy.

I got a sixty-nine Chevy with a 396
Fuelie heads and a Hurst on the floor
She’s waiting tonight down in the parking lot
Outside the Seven-Eleven store
Me and my partner Sonny built her straight out of scratch
And he rides with me from town to town
We only run for the money got no strings attached
We shut ’em up and then we shut ’em down

Tonight, tonight the strip’s just right
I wanna blow ’em off in my first heat
Summer’s here and the time is right
For goin’ racin’ in the street

We take all the action we can meet
And we cover all the northeast state
When the strip shuts down we run ’em in the street
From the fire roads to the interstate
Some guys they just give up living
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin’ in the street

Tonight, tonight the strip’s just right
I wanna blow ’em all out of their seats
Calling out around the world, we’re going racin’ in the street

I met her on the strip three years ago
In a Camaro with this dude from L.A.
I blew that Camaro off my back and drove that little girl away
But now there’s wrinkles around my baby’s eyes
And she cries herself to sleep at night
When I come home the house is dark
She sighs ”Baby did you make it all right”
She sits on the porch of her daddy’s house
But all her pretty dreams are torn
She stares off alone into the night
With the eyes of one who hates for just being born
For all the shut down strangers and hot rod angels
Rumbling through this promised land
Tonight my baby and me we’re gonna ride to the sea
And wash these sins off our hands

Tonight tonight the highway’s bright
Out of our way mister you best keep
’Cause summer’s here and the time is right
For goin’ racin’ in the street

https://www.youtube.com/watch?v=ZOWIAXsfZus

https://www.youtube.com/watch?v=V5NqhihLhDc

https://www.youtube.com/watch?v=rZTQc0-d5lA

https://www.youtube.com/watch?v=oKa6vNsCQBc

https://www.youtube.com/watch?v=IrxKkELQJiQ

https://www.youtube.com/watch?v=NZ4YA6aj7rA

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 9 – Badlands

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

“When you listen to Bruce’s music, you aren’t a loser. You are a character in an epic poem … about losers.” -Jon Stewart tribuutissaan Springsteenille Kennedy Center Honors-tapahtumassa 2009.

Darkness on the Edge of Town-albumin “samurai-aspekti” tuli mainittua jo pari sijaa heikompana sijainneen Prove It All Nightin kohdalla. Levyn äänimaisema on riisuttu ylimääräisistä koruista ja sen sankarit ovat valmiita asettumaan taisteluun ympäröivän maailman koettelemuksia vastaan. Badlands avaa tuon Darknessin maailman iskulla vasten kasvoja osoittaen heti, mikä on muuttunut kolmen vuoden takaisen Born to Runin romanttisesta maisemasta.

Ryminän käynnistävä rumpufilli on keskeinen osa tunnelmaan pääsyä. E Street Band jyllää alusta saakka täysillä sylintereillä: kitarat kirkuvat, rytmiryhmä kipittää ja kaiken keulassa koskettimet helisyttävät klassikko-statukseen kohonnutta riffinpätkää. Soitannossa on melkeinpä punk-asennetta ja anteeksipyytelemättömyyttä.

Weinbergin tasainen tykytys säestää kertomusta, jossa ei tosiaan anteeksi pyydellä. Kertoja on väsynyt huonoon onneensa ja paineisiin jotka ympäristö aiheuttaa. Osan niistä ymmärtää, osaa ei. Hän on kuitenkin päättänyt olla jäämättä jalkoihin: “I don’t give a damn / for the same old played out scenes”.

Badlands kertoo itselleni uskalluksesta huomata suhteensa muuhun maailmaan. “I want control right now”. Unelmista voi tehdä totta vaikka painajaiset pelottelisivat ja tulevaisuus ahdistaisi. Parempaa on tarjolla, jos sen uskaltaa ottaa. Pahojen aikojen läpi on mentävä ja perään saattaa jäädä särkyneitä sydämiä ja muuta sälää, mutta jossain vaiheessa meininki kääntyy.

Toisessa säkeistössä tavataan yksi legendaarisimmista Bruce-riveistä. Yksi niistä, joita itse olen pohtinut vuosikausia aina tämän biisin kuullessani. Poor man wanna be rich / rich man wanna be king / and a king ain’t satisfied / ’till he rules everything”. Paitsi Brucen myös monen muun artistin tekstillinen tuotanto voisi tiivistyä tuohon riviin. Jätettäköön lukijan pohdittavaksi laajempi kuva.

Brucen ja Clarencen soittamat soolot ovat teräviä, päälle käyviä. Vuoden ’78 Springsteenin kitara soi sävyllä, joka uppoaa kuin puukko. Nuottien tarkkuus ei ole keskeistä, vaan välittyvä palo. Clemons taas seuraa tyylilleen ominaisella, mukana hyräiltävällä saksofonisoololla, jonka jälkeen tunnelma tiivistyy.

Viimeinen säkeistö on kuin viimeinen julistus “heille, joilla on sisällään uskomus”. Ei ole väärin uskaltaa ottaa langat omiin käsiinsä ja antaa mennä. ”I wanna find one face that ain’t looking through me / I wanna find one place / I wanna spit in the face of these badlands”. Jos mahdollista, niin viimeinen kertosäe lyö kasvoille vielä terävämmin kuin aiemmat.

Badlands iski välittömästi. Darkness albumina löytyi keväällä 2010 mutta aukesi ulottuvuuksissaan samana syksynä, pimeinä iltoina ympäri Lieksa-cityä pyöriessä vesisateen tihkuessa. Tuolloin levyn ihmiskohtalot tuntuvat entistäkin todellisemmilta.

Livesuosikki tämä on ollut myös julkaisustaan saakka ja toiminutkin usein keikkojen avausbiisinä. Heti rumpujen sisääntulosta tietää, että nyt lähtee: yleisö villiintyy kerta ja ilta toisensa jälkeen.

Lights out tonight
trouble in the heartland
Got a head-on collision
smashin’ in my guts, man
I’m caught in a crossfire
that I don’t understand
But there’s one thing I know for sure, girl

I don’t give a damn
For the same old played out scenes
I don’t give a damn
For just the in-betweens
Honey, I want the heart, I want the soul
I want control right now
You better listen to me baby

Talk about a dream
Try to make it real
you wake up in the night
With a fear so real
Spend your life waiting
for a moment that just won’t come
Well don’t waste your time waiting

Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you’ve gotta pay
We’ll keep pushin’ till it’s understood
and these badlands start treating us good

Workin’ in the fields
Till you get your back burned
Workin’ ’neath the wheel
Till you get your facts learned
Baby, I got my facts
Learned real good right now,
You better get it straight, darling,
Poor man wanna be rich
Rich man wanna be king
And a king ain’t satisfied
Till he rules everything
I wanna go out tonight,
I wanna find out what I got

I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray
That some day it may raise me
Above these badlands

Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you’ve gotta pay
We’ll keep pushin’ till it’s understood
and these badlands start treating us good

For the ones who had a notion
A notion deep inside
That it ain’t no sin to be glad you’re alive
I wanna find one face that ain’t looking through me
I wanna find one place
I wanna spit in the face of these badlands

Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you’ve gotta pay
We’ll keep pushin’ till it’s understood
and these badlands start treating us good

https://www.youtube.com/watch?v=7T_6Ua6fd5s

https://www.youtube.com/watch?v=YL72VcbKSEY

https://www.youtube.com/watch?v=gQ79EfXQ9LE

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 13 – Prove It All Night

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Darkness on the Edge of Town on Springsteenin omien sanojen mukaan hänen “samurai-levynsä: ytimeen saakka riisuttu ja valmis jylläämään”. Prove It All Night nostaa levyn sen loppupuolella viimeiselle askelmalleen tuossa teemassa: musiikillinen maisema on pelkistetty ja rytmiryhmän muodostaman ydingrooven päällä johdossa on itse asiassa enemmälti Bittanin piano kuin kitarat. Sanoituskin on ytimessä: nuoripari yrittää selvitä eteenpäin maailman paino harteillaan.

Introkuvio käynnistyy tehokkailla iskuilla joiden päälle piano soittaa kuviotaan. Sointukierrot joita Prove It All Night esittelee ovat yksinkertaisia mutta yhdessä säkeistöiden kummittelevan ja kertosäkeen voimakkaan melodian kanssa ne käyvät täydellisesti yhteen. Erityisesti tuo kertosäkeen laulumelodia kolkuttelee klassisia hermoja ja jää taatusti kuulijan mieleen. Levyversiossa kuullaan myös peräkkäiset soolot Clemonsin fonista sekä Springsteenin kitarasta, jonka tone on tässä kappaleessa terävä, kuten kuuluukin. Kuin veitsi iskeytyisi rintaan.

Sanoituspuoli on legendaarista Springsteeniä. Tässä ja edeltävässä Because the Nightissa on paljon samaa kiihkeyttä. Kertoja päättää tyttönsä kanssa ottaa maailman haltuun: ”We’ll drive that dusty road from Monroe to Angeline”. Yksi suudelma voi sinetöidä kohtalon, jossa voi käydä niin ettei heille jää muuta kuin toisensa.

Darkness-levyllä käsitellään paljon sisäisten demonien kanssa kamppailuja. Toisen säkeistön avausrivi toteaakin, että kaikilla on halunsa tehdä tai saavuttaa jotain eikä niitä voi paeta. Jos unelmat kävisivät toteen niin se olisi hienoa, mutta elävässä elämässä niin vain ei käy.

Perinteisen rock-kappaleen rakenteen mukaisesti kolmas säkeistö on hiljainen nostaen tarinan pääosaan. On uskallettava ottaa ratkaiseva askel vaikka ympäristö epäilisikin. ”You hear the voices telling you not to go / they made their choices and they’ll never know / what it means to steal, to cheat, to lie / what it’s like to live and die / and to prove it all night”. Tämä säkeistö ennakoi jopa tietyllä tapaa Nebraska-levyllä neljä vuotta myöhemmin kuultavia ihmiskohtaloita, joissa maailmassa ei enää selvitä ilman rajuja, jopa kohtalokkaita tekoja.

Myös Prove It All Night on kokenut keikkaversiona melkoisen muodonmuutoksen. Legendaarisinta versiota kuultiin albumia seuranneella kiertueella, kun neljän minuutin suoraviivainen studioversio venytettiin yli kymmenminuuttiseksi, vivahteikkaaksi kappaleeksi, jonka aluksi kuultiin legendaarinen ’78-intro: Springsteenin ja Bittanin johtama instrumentaalipätkä, joka luo heti kummittelevan tunnelman, johon itse kappale maalaa lisäsävyjä.

Tuo vuoden 1978 keikkaversio on monille tästä biisistä SE versio. Pakko myöntää, että niin myös itselleni. Levyversio on kompakti ja siitä saa kyllä selville mistä kappaleessa on kysymys, mutta Prove It All Nightin sielu aukeaa todenteolla noista kohta 40 vuoden takaisista versioista. Springsteenin kitara vaikeroi tavalla, jota ei muualla tuotannossa kuulla. Paitsi että versiossa on poikkeava intro, myös outro on vimmattu ja tarjoilee E Street Bandia parhaimmillaan tarjoillen malliesimerkin siitä mitä on, kun bändi soittaa yhtenä palikkana samaa biisiä. Myös outroa johtaa Springsteenin kitara.

Tuota ’78-versiota ei kuultu keikoilla yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta yllättäen Springsteen elvytti sen vuonna 2012 maailmankiertueensa Barcelonan keikalla ja sitä kuultiinkin joillakin keikoilla sittemminkin. Yksi noista harvoista kerroista osui Helsingin Olympiastadionille ollen ensimmäinen sen keikan lukuisista huippukohdista. Sen kohdalla iski itselleni epätodellinen tunne ja näytti, miksi ESB on legendan statuksensa ansainnut.

I’ve been working real hard, trying to get my hands clean,
Tonight we’ll drive that dusty road from Monroe to Angeline,
To buy you a gold ring and pretty dress of blue,
Baby just one kiss will get these things for you,
A kiss to seal our fate tonight,
A kiss to prove it all night.

Prove it all night,
Girl there’s nothing else that we can do,
So prove it all night, prove it all night,
And girl I’ll prove it all night for you.

Everybody’s got a hunger, a hunger they can’t resist,
There’s so much that you want, you deserve much more than this,
But if dreams came true, oh, wouldn’t that be nice,
But this ain’t no dream we’re living through tonight,
Girl, you want it, you take it, you pay the price.

Prove it all night, prove it all night girl and call the bluff,
prove it all night, prove it all night and girl,
I prove it all night for your love.

Baby, tie your hair back in a long white bow,
Meet me in the fields out behind the dynamo,
You hear the voices telling you not to go,
They made their choices and they’ll never know,
What it means to steal, to cheat, to lie,
What it’s like to live and die.

Prove it all night,
Girl there’s nothing else that we can do,
So prove it all night, prove it all night,
And girl I’ll prove it all night for you.

To prove it all night…

https://www.youtube.com/watch?v=4DXlOHUSnAw

https://www.youtube.com/watch?v=NmKICTstVEo

https://www.youtube.com/watch?v=Vju45Qz5yAY

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 28 – Darkness on the Edge of Town

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Vuoden 1978 albumin nimikkoraita Darkness on the Edge of Town myös päättää levynsä. Koko albumi nimikkobiisinsä tavoin on aiempaa kypsempää ja arjenharmaampaa Springsteeniä: tavallisia ihmisiä, joilla on menneisyytensä haamut kannettavanaan. Painolasti on raskas ja joskus ihmetyttää miksi toisilla vielä toisiakin enemmän.

“Darkness” on paljaaksi riisuttu kappale ja albumi. Tässä biisissä musiikki on yksinkertaista ja tekstissä kuvatut tapahtumat arkisia mutta voimakkaita. Jokaisella on takanaan tehdyt teot ja salaisuudet, menneet demonit, jotka täytyy käsitellä. Näitä teemoja karu, edeltävän Born to Runin liki majesteetillisista koristeista riisuttu musiikki tukee hienosti.

Elettyyn elämään (ja itseasiassa aiemmin levyllä kuultavaan Racing in the Streetiin) viitataan heti ensimmäisessä säkeistössä. Kaduilla on ajeltu ja ajellaan edelleen, toisia se kiinnostaa, toisia ei. Nyt nainen on mennyt, mutta päähahmomme ei tavalliseen tapaan nöyrry muistelemaan hänen peräänsä vaan bändin vyöryessä sisään toteaa uhmakkaasti tietävänsä missä mennään.

They’re still racing out at the Trestles
But that blood it never burned in her veins
Now I hear she’s got a house up in Fairview
And a style she’s trying to maintain
Well if she wants to see me
You can tell her that I’m easily found
Tell her there’s a spot out ’neath Abram’s Bridge
And tell her there’s a darkness on the edge of town

Tekstissä on myös tietyllä tapaa psykologista vivahdetta. Salaisuuksia ei uskalleta kohdata vaan eletään läpi elämän piilotellen niitä kunnes jonain päivänä niille antaudutaan tai ne selätetään. Säkeistön lopussa annetaan myös pieni kuvaus siitä, millainen on paikkana “darkness on the edge of town”.

Everybody’s got a secret Sonny
Something that they just can’t face
Some folks spend their whole lives trying to keep it
They carry it with them every step that they take
Till some day they just cut it loose
Cut it loose or let it drag ’em down
Where no one asks any questions
Or looks too long in your face
In the darkness on the edge of town

Tätä seuraava , kolmatta ja viimeistä säkeistöä edeltävä kitaran ja pianon johtama välike on E Street Bandin sointia klassisimmillaan. Viimeisessä säkeistössä tunnelma on entistä lohduttomampi, kunnes voima nousee vielä jälkimmäisellä puoliskolla. Kertojamme on saanut iskunsa menetettyään rahansa ja vaimonsa, mutta jokin sisällä palaa edelleen. “Tonight I’ll be on that hill’ cause I can’t stop / I’ll be on that hill with everything I got”.

Some folks are born into a good life
Other folks get it anyway anyhow
I lost my money and I lost my wife
Them things don’t seem to matter much to me now
Tonight I’ll be on that hill ’cause I can’t stop
I’ll be on that hill with everything I got
Lives on the line where dreams are found and lost
I’ll be there on time and I’ll pay the cost
For wanting things that can only be found
In the darkness on the edge of town

Darkness on the Edge of Town asettuu vielä paremmin kontekstiinsa, kun kuuntelee koko ympäröivän albumin. Levyn kappaleet ja niiden sisältämät ihmiskohtalot saavat erilaisen sävyn, kun kuulee mihin ratkaisuun kertojamme biisin (ja koko levyn) viimeisessä säkeistössä päätyy.

Tämä biisi ei ole ollut viime vuosikymmeninä enää vakionumero E Street Band-keikoilla, mutta fanien arvostus ei ole hälventynyt minnekään. Kappaleen sanoman voima iskee, kun se esitetään sopivan harvoin. Bruce yhtyeineen julkaisi Darkness-sessioista vuonna 2010 boksin, jonka yksi levy koostui New Jerseyn Paramount-teatterissa taltioidusta sessiosta, jossa porukka soitti koko albumin tyhjälle teatterille kuvastaen sen luonnetta keskusteluista, joita hahmot käyvät itsensä kanssa päänsä sisällä. Eli nämä laulut eivät edes kaipaa yleisöä.

https://www.youtube.com/watch?v=zS5qRG_no-I

https://www.youtube.com/watch?v=SUTPsRJ6e2k