Bruce Springsteen – TOP56-songs: 28 – Darkness on the Edge of Town

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Vuoden 1978 albumin nimikkoraita Darkness on the Edge of Town myös päättää levynsä. Koko albumi nimikkobiisinsä tavoin on aiempaa kypsempää ja arjenharmaampaa Springsteeniä: tavallisia ihmisiä, joilla on menneisyytensä haamut kannettavanaan. Painolasti on raskas ja joskus ihmetyttää miksi toisilla vielä toisiakin enemmän.

“Darkness” on paljaaksi riisuttu kappale ja albumi. Tässä biisissä musiikki on yksinkertaista ja tekstissä kuvatut tapahtumat arkisia mutta voimakkaita. Jokaisella on takanaan tehdyt teot ja salaisuudet, menneet demonit, jotka täytyy käsitellä. Näitä teemoja karu, edeltävän Born to Runin liki majesteetillisista koristeista riisuttu musiikki tukee hienosti.

Elettyyn elämään (ja itseasiassa aiemmin levyllä kuultavaan Racing in the Streetiin) viitataan heti ensimmäisessä säkeistössä. Kaduilla on ajeltu ja ajellaan edelleen, toisia se kiinnostaa, toisia ei. Nyt nainen on mennyt, mutta päähahmomme ei tavalliseen tapaan nöyrry muistelemaan hänen peräänsä vaan bändin vyöryessä sisään toteaa uhmakkaasti tietävänsä missä mennään.

They’re still racing out at the Trestles
But that blood it never burned in her veins
Now I hear she’s got a house up in Fairview
And a style she’s trying to maintain
Well if she wants to see me
You can tell her that I’m easily found
Tell her there’s a spot out ‘neath Abram’s Bridge
And tell her there’s a darkness on the edge of town

Tekstissä on myös tietyllä tapaa psykologista vivahdetta. Salaisuuksia ei uskalleta kohdata vaan eletään läpi elämän piilotellen niitä kunnes jonain päivänä niille antaudutaan tai ne selätetään. Säkeistön lopussa annetaan myös pieni kuvaus siitä, millainen on paikkana “darkness on the edge of town”.

Everybody’s got a secret Sonny
Something that they just can’t face
Some folks spend their whole lives trying to keep it
They carry it with them every step that they take
Till some day they just cut it loose
Cut it loose or let it drag ’em down
Where no one asks any questions
Or looks too long in your face
In the darkness on the edge of town

Tätä seuraava , kolmatta ja viimeistä säkeistöä edeltävä kitaran ja pianon johtama välike on E Street Bandin sointia klassisimmillaan. Viimeisessä säkeistössä tunnelma on entistä lohduttomampi, kunnes voima nousee vielä jälkimmäisellä puoliskolla. Kertojamme on saanut iskunsa menetettyään rahansa ja vaimonsa, mutta jokin sisällä palaa edelleen. “Tonight I’ll be on that hill’ cause I can’t stop / I’ll be on that hill with everything I got”.

Some folks are born into a good life
Other folks get it anyway anyhow
I lost my money and I lost my wife
Them things don’t seem to matter much to me now
Tonight I’ll be on that hill ’cause I can’t stop
I’ll be on that hill with everything I got
Lives on the line where dreams are found and lost
I’ll be there on time and I’ll pay the cost
For wanting things that can only be found
In the darkness on the edge of town

Darkness on the Edge of Town asettuu vielä paremmin kontekstiinsa, kun kuuntelee koko ympäröivän albumin. Levyn kappaleet ja niiden sisältämät ihmiskohtalot saavat erilaisen sävyn, kun kuulee mihin ratkaisuun kertojamme biisin (ja koko levyn) viimeisessä säkeistössä päätyy.

Tämä biisi ei ole ollut viime vuosikymmeninä enää vakionumero E Street Band-keikoilla, mutta fanien arvostus ei ole hälventynyt minnekään. Kappaleen sanoman voima iskee, kun se esitetään sopivan harvoin. Bruce yhtyeineen julkaisi Darkness-sessioista vuonna 2010 boksin, jonka yksi levy koostui New Jerseyn Paramount-teatterissa taltioidusta sessiosta, jossa porukka soitti koko albumin tyhjälle teatterille kuvastaen sen luonnetta keskusteluista, joita hahmot käyvät itsensä kanssa päänsä sisällä. Eli nämä laulut eivät edes kaipaa yleisöä.

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 56 – The Promise

First released as a man-and-piano-version on the album 18 Tracks (1999). Full band version can be found on the album The Promise (2010).

The Promise first came out as an official release on the compilation-CD 18 Tracks in 1999 as a reduced man-and-piano-version. The band version accompanied by the E Street Band (recorded in 1977) followed in 2010 on the album The Promise.

The 2010 album, which goes with the same name as the song, was compiled from song material originally recorded to make the 1978 album Darkness on the Edge of Town. Although there were dozens of songs to be left into the vaults, for me The Promise was the only that could have taken place in the final “Darkness”-album. The themes of the song, and above all the picture painted of the main character, are strong enough. The E Street Band plays strongly led by Roy Bittan’s piano.

There’s dreams of a better tomorrow but at the moment the everyday life is very grey. Movies and cars offer a bit of escapism. Although things seem a little better at times the narrator is still carrying the weight of the world in his shoulders. The lines with the words “Thunder Road” refer to the song carrying the same name released on the previous record in which there was a strong belief in tomorrow where the Thunder Road would lead. In this song they find out it didn’t. . ”Thunder Road, oh baby you were so right / Thunder Road there’s something dyin’ on the highway tonight”

When the promise is broken you go on living
But it steals something from down in your soul
Like when the truth is spoken and it don’t make no difference
Something in your heart goes cold

The release of Darkness on the Edge of Town was preceded by legal proceedings with Bruce and his former manager Mike Appel during which it was unclear whether Bruce owned the rights to his own songs. The conflict, which lasted for a couple of years, is reflecting in this song: Springsteen and Appel had been good friends in the mid-70s. It also strengthens the reason that Bruce gave to why the song didn’t make it to the actual Darkness on the Edge of Town: he thought The Promise was a song too personal.

The Promise was played live in concerts in the later half of the 1970s until it was shelved until the change of millennium. After that it has still been a rarity and it’s always a matter of discussion on the fan forums when played live. Often it’s a solo number by Bruce in which he accompanies himself with a piano: the version played by the whole E Street Band has been a concert number only three times (in the years 1978, 2010 and 2012).