Toomio’s TOP100: 72. Eppu Normaali – Studio EtanaToomion TOP100: 72. Eppu Normaali – Studio Etana

Producer: Mikko ”Pantse” Syrjä
Recorded: 1992-1993
Published: 14.5.1993
Label: Poko Records

Number one in Finland. Sold about 42 000 records.

SINGLES
– Näinhän Täällä Käy
– Maailmani Kahva
– Arkussa Vainaan

This album sums up what it’s when talked about the finnish melancholic.

This is journey on the very gray surface. This is one of the Eppu Normaali’s masterpieces. There is a cold, gray and dark. It isn’t always feels so badly, even when there is someone to love. But just as good wouldn’t exist if you won’t complain about it.

The sound is guaranteed Eppu Normaali, although there are opinions against too. After all, Martti Syrjä was not the best singer, but people in Finland used to like his voice. Probably his habitus is easy to identify.

Covers may be the world’s worst art. At least they are damn cheap-looking. And maybe this was meant to be cheap.

”After this Eppu Normaali threw the shovel to corner, until after 11 years it was picked up to make an impressive comeback.”

However, what starts with Hipit Rautaa, remains firmly leaning on a shovel just until to stop with Reunan Yli Hohtaa. After this Eppu Normaali threw the shovel to corner, until after 11 years it was picked up to make an impressive comeback.

Studio Etana is one of the best works in Finnish rock to me. Must be listen when there’s  30 degrees below zero, sitting in ’91 Escort, which windshield won’t stay open. Driving between Pieksämäki and Joensuu on Boxing Day.

THE BEST MOMENTS
Hipit Rautaa – The Riff, which is one of the best ever. The song, which is one of the best Finnish ever.
Arkussa VainaanIngenuity of lyrics are against the meaning of this song title.

NOT SO BRILLIANT
Olen Ihminen – Moderately useless and tiring song.

https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGeeTuottaja: Mikko ”Pantse” Syrjä
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records

Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.

SINGLET
– Näinhän Täällä Käy
– Maailmani Kahva
– Arkussa Vainaan

Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.

”Joskus sitä uskottiin vihreyteen ja parempaan maailmaan. Oli Hipit Rautaa. Nyt on siinä rajoilla pitäskö farkkurotsi vaihtaa pikkutakkiin ja hypätä taas oravanpyörään mukaan. Olen Ihminen kuitenkin. Hengissähän se on pysyttävä. Downshiftailu saa nyt jäädä, vaikka aatteet sanos mitä.”
– Lahtinen

Talven kylmät yötunnit ovat kuin loppumatonta Tiimalasin Santaa.

”Olispa ihmiselläkin mahdollisuus nukkua Talviunta. Ei olisi tällasta saatanan kärvistelyä. Talven jäljiltä oon kuitenkin Elossa Taas. Ei oo paha sekään. Ja toisaalta Näinhän Täällä Käy. Itsehän minä Maailmani Kahvaa kääntelin.”
– Lahtinen

Lahtinen astuu siihen tuttuun kapakkaan, jossa joku vielä luottaa häneen.

”Kalja tai pari, siitä se taas lähtee, luovuus liikkeelle.”
– Lahtinen

Pari muuttuu kymmeneksi juoduksi ja yhdeksäksi takaisinmaksettavaksi. Baarin vessan peilistä Lahtinen Näkee Jumalan. Pitäisi saada taas yösija. Tottahan sellainen jossain teollisuushallin lukottomassa varastossa on. Aina on.

”Yöksi vain. Löydän ja Menetän.”
– Lahtinen

Uni ei tule helposti. Milloin viimeksi olisi mies nukkunut lämpimässä tai edes kuivassa paikassa. Sama kuin nukkuisi Arkussa Vainaan. Kuitenkin Reunan Yli Hohtaa vielä aurinko.

”Joskus oli kaunis vaimokin. Ei siitä ole edes kovin kauaa. Sen mitä enää uniani muistan, muistan hänet. Jos se tästä vielä. Joskus. Periksi en perkele anna.”
– Lahtinen

______________________________________________________________

Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.

Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.

Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.

Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.

Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa,  jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.

PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa – Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.

EI LÄHDE
Olen Ihminen – Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.

https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee

Toomio’s TOP100: 77. Faith No More – Album of the YearToomion TOP100: 77. Faith No More – Album of the Year

Producer: Roli Mosimann, Billy Gould
Recorded: 1996-1997
Published: 3.6.1997
Label: Slash

4. in Finnish albumchart, 7. in UK and 40. in USA.

SINGLES
Ashes to Ashes
Last Cup of Sorrow
Stripsearch

I don’t know what happened, but the album name wouldn’t have been a bad choice.

This album is maybe the best from the FNM. Wild start with Collision and continues with Stripsearch. It’s not a bad start. The songs are good and they have some good jumps. Not too confusing “art shit” but catchy alternative songs. The band plays on the same side in every aspect.

Mike Patton already knows what he wants, and using his voice in wide range. Megaphone sound I’ve always hated though, and it seems to be the epitome of Patton. The whole band is accompanied comfortably. Keyboardist Roddy Bottum has a smooth elegance. He complements, but doesn’t take up a major part of the show.

”When you have the courage, the songs can be just a simple drum beat and vocals.”

Overview of the FNM is certainly confusing and artistic, but when you have the courage, the songs can be just a simple drum beat and vocals. Of course, it also requires a skilled and fearless singer. Think about songs without Patton’s vocals!?

Listening must be happen in GTI Golf somewhere between Utti-Alavus, when the speed is just too high. The year could be 1999.

THE BEST MOMENTS
StripsearchSeen for the first time on MTV with the video and after all, it’s great in all tranquility.
Got That FeelingThe complete opposite of Stripsearch.

EI LÄHDE
Naked in Front of the Computer Just as good as the name suggests.

https://open.spotify.com/album/15eiCGvldXlDbIz9ZQLmw6Tuottaja: Roli Mosimann, Billy Gould
Nauhoitettu: 1996-1997
Julkaistu: 3.6.1997
Levy-yhtiö: Slash

Suomen albumilistan 4., UK:n 7. ja USA:n 40.

SINGLET
Ashes to Ashes
Last Cup of Sorrow
Stripsearch

Enpä tiedä oliko levyn nimi ennuste ja miten lopulta kävi, mutta ei olisi ollut huono valinta.

Tämä levy on ehkäpä ehjin FNM-levy. Hurjasti lähtee Collisionilla ja jatkuu Stripsearchilla. Ei ole huono alku. Biisit ovat hyviä ja niissä on hyviä hyppyjä. Ei liian sekavia taidepläjäyksiä vaan tarttuvia vaihtoehtobiisejä. Sen verran pelaavat samalla puolella joka osa-alueella, jotta jälkeä syntyy.

Mike Patton tietää jo mitä haluaa, ja käyttää ääntään laadukkaasti. Megafoni-soundia olen tosin aina inhonnut, ja sen ruumiillistuma Patton taitaa olla. Koko bändi säestää mukavasti. Roddy Bottumin kosketintouhuissa on smoothia tyylikkyyttä. Hän täydentää, mutta ei vie pääosaa esityksestä, joka usein on juuri vokalistin heiniä.

”Kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla.”

Yleiskuva FNM:stä on varmasti sekava ja taiteellinen, mutta kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla. Toki se vaatii myös taitavan ja ketäänpelkäämättömän laulajan. Miettikääpä biisejä ilman Pattonin laulua. Kyllä pohjat ovat hyvin simppelit ja luottoa pelkistykseen on paljon.

Levyä kuunnellaan GTI-Golfissa välillä Utti-Alavus, kun vauhtia on aivan liikaa. Vuosi mielellään 1999.

PARHAAT HETKET
Stripsearch Ensikerran nähnyt MTV:llä videon kera ja onhan se kova kaikessa rauhallisuudessaan.
Got That FeelingTäydellinen vastakohta Stripsearchille.

EI LÄHDE
Naked in Front of the Computer Juuri niin hyvä kuin nimi antaa olettaa.

https://open.spotify.com/album/15eiCGvldXlDbIz9ZQLmw6

Toomio’s TOP100: 78. Sara – KromiToomion TOP100: 78. Sara – Kromi

Producer: Ari Laurila, Sara
Recorded: 2001
Published: 2002
Label: Kråklund Rekords

At first I hated Sara. It was a little pretentious band from Kaskinen. Attempted to manage with Finnish lyrics that sound like English. Poof.

Then I heard Saattue, and I liked it. So I found Kromi. Saattue sounds funny with its millennium-sounds, but Kromi has withstood the time well.

”Much has taken from Tool, little from Deftones, but most of it sounds themselves.”

The musical style is wandering gloominess betwixt of undefined metal and alternative rock. Much has taken from Tool, little from Deftones, but most of it sounds themselves. Finnish alternative metal. The riffs and vocal melodies are very far from conventional, and especially the usual Finnish.

There are bands that can say which kind names of the songs suits them the names of the songs. This album track list you can see that often they move in the cold and lifeless city neighborhoods.

The guitars are played with a heavy buzz. Vocalist Jorma Korhonen was an artist with a capital A, before changed his name to Joa. Okay, he’s still very cool artist.

This can listen in the cold temperatures on the way to Seinäjoki.

THE BEST MOMENTS
KSK Awesome description of the time when early adult start to get their own opinion, to look at the world outside.

NOT SO BRILLIANT
Pintathe melody is so difficult, it didn’tt really take you anywhere.

https://open.spotify.com/album/5BjQE4XkXFUvaIAmAsFO8GTuottaja: Ari Laurila, Sara
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 2002
Levy-yhtiö: Kråklund Rekords

Alunperin inhosin Saraa. Se oli hiukan teennäinen bändi Kaskisista. Koittivat keksiä suomalaisia sanoituksia, jotka kuulostavat englannilta. Pöh.

Sitten kuulin Saattueen, tykästyin ja sitä kautta sotkeuduin Kromiin. Saattue kuulostaa nykyään millenium-soundeissaan huvittavalta, mutta Kromi on kestänyt aikaa hyvin.

”Paljon on Toolia, vähän Deftonesia, mutta eniten se kuulostaa itseltään.”

Musiikkityyli on määrittelemätöntä metallin ja vaihtoehtorockin välimailla harhailevaa synkistelyä. Paljon on Toolia, vähän Deftonesia, mutta eniten se kuulostaa itseltään.  Suomalaiselta vaihtoehtometallilta. Riffit ja laulumelodiat ovat hyvin kaukana tavanomaisista ja varsinkin tavanomaisista suomalaisista. Kromia ei varmaankaan ole liiemmin mietitty. Kaikki vain on. Todella hienoja sovituksellisia oivalluksia levyllä silti on. Esim. Kooman jousisovitukset.

On bändejä, joista voi sanoa millaiset biisien nimet heille sopii. Tämän levyn kappalelistasta voi nähdä, että usein liikutaan kylmissä ja elottomissa kaupunkilähiöissä.

”Ruosteen ruman peiton,
Illan viileän verhot,
Kaiken alta hohtaa kromi”
– Kromisade

Kitarasoundi on aikalaistensa tapaan raskasta surinaa. Soundit muutenkin. Silti on todella hienoja sovituksellisia oivalluksia levyllä silti on. Esim. Kooman jousisovitukset. Jorma Korhonen oli taiteilija isolla T:llä ennenkuin muutti nimensä Joaksi. Okei, on sitä vieläkin. Jorma vain soi paremmin.

Tätä voi kuunnella pakkassäässä matkalla Seinäjoelle.

PARHAAT HETKET
KSK Mahtava varhaisaikuisen kuvaus siitä, kun tavallaan alkaa omasta mielestään katselemaan maailmaa ulkopuolelta.

EI LÄHDE
Pintamelodia on niin vaikea, se ei oikein vie minnekään.

https://open.spotify.com/album/5BjQE4XkXFUvaIAmAsFO8G

Toomio’s TOP100: 84. Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia SuomestaToomion TOP100: 84. Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia Suomesta

Producer: Pekka Aarnio
Published: 30.11.1981
Label: Johanna Kustannus

The album will soon be reaching the old Finnish gold record limit (25, 000). It is very close to be the most sold Finnish instrumental record.

My brother-in-law recommended to listen to this album. Sure, I was heard Anssi Tikanmäki name on several occasions, but his solo production was not familiar.

The album is meant to describe the Finnish landscapes by music. That is managed very well. Even the cover art is something so Finnish, that I can’t ask for more. The songs are named so, that approximately all Finns have some kind of picture the places they describe.  In booklet can be found in a small text of each song. Those texts are also available on the Tikanmäki’s homepage.

”The album is played by the Finnish top musicians.”

Lapin Tunturit – The rugged and grandiose spirit of hiking, Savolainen Metsä – Exuberant, even folk-inspired rhythm. If you want somehow describe the Ostrobothnia by sounds, the aswer is Aamu Lakeuksilla. The song smells like a muddy spring and the flooded fields.

The album is played by the Finnish top musicians. For example, Peter Lerche guitar is so unique that few people on style gets close. The compositions are similar to Pekka Pohjola’s works and some wonder that the man is not included the album’s cast.

If anyone would miss our homeland description by the soundtrack, I would give this album. Although the sounds is a little 80’s, are the feelings as my own childhood. Fine piece of work, which would played when traveling through Finland.

THE BEST MOMENTS
Lapin Tunturit Like wandering through a rugged mountain scenery.
Aamu LakeuksillaSomething great and something sad, such always when talking about the Ostrobothnia.

NOT SO BRILLIANT
Everything is brilliant.

http://open.spotify.com/album/526aRFO5ojkeqb9yJaWoCFTuottaja: Pekka Aarnio
Julkaistu: 30.11.1981
Levy-yhtiö: Johanna Kustannus

Levy on pian saavuttamassa Suomen vanhan kultalevyrajan (25 000). Se on hyvinkin lähelle kautta aikojen myydyin suomalainen instrumentaalilevy.

Levyn tuli kuunteluun siskonmiehen suosituksesta. Toki Anssi Tikanmäki nimenä oli kuultu useaan otteeseen, mutta eipä sitä miehen soolotuotantoon ollut törmännyt missään.

Levyllä on ollut tarkoitus musiikin keinoin kuvata suomalaisia maisemia. _Siinä on mielestäni onnistuttu todella hyvin. Jopa kansitaiteessa on jotain hyvin perisuomalaista, vaikkei se mikään taiteen helmi muuten olekaan. Kappaleet on nimetty siten, että suunnilleen kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen kuva paikoista, joista ne kertovat. Kansiteksteistä löytyy pieni teksti jokaisesta kappaleesta. Nuo tekstit ovat luettavissa myös Tikanmäen omilla sivuilla.

”Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia.”

Lapin tunturit – jylhää ja mahtipontista vaellushenkeä, Savolainen metsä – vallatonta, jopa folk-henkistä poljentoa. Jos taas Pohjanmaata haluaa jotenkin äänellisesti kuvata, niin Aamu Lakeuksilla onnistuu siinä sen verran komeasti, että se voisi hyvin olla Häjyt-elokuvan tunnussävelenä. Kappale tuoksuu mutaisilta kevätpelloilta ja tulvivilta jokiuomilta.

Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia. Erityisesti Peter Lerchen kitara soi niin omaleimaisesti, että tyylikkyydessä harva pääsee lähelle. Sävellykset ovat samankaltaisia kuin Pekka Pohjolan teokset, ja jonkin verran ihmettelen sitä, että mies ei soittajakaartiin kuulu. Tällaisiin tunnelmankuvauksiin ei ole Suomen maalta moni päässyt. Ehkä Magyar Posse lähimmäksi.

Jos joku kaipaisi kotimaamme kuvausta soundtrackina, antaisin melko varmasti tämän levyn. Vaikka soundeissa on hiukan 80-lukua, ovat tunnelmat kuin omasta lapsuudestani. Hieno teos, jonka kuuluisi soida Suomen läpi matkustettaessa.

PARHAAT HETKET
Lapin Tunturit Kuin vaeltamassa jylhässä tunturimaisemassa olisi.
Aamu LakeuksillaJotain hienoa ja jotain surullista, kuten Pohjanmaasta puhuttaessa aina.

EI LÄHDE
Kyllä lähtee. Kaikki.

http://open.spotify.com/album/526aRFO5ojkeqb9yJaWoCF

Toomio’s TOP100: 87. Minus the Bear – Planet of IceToomion TOP100: 87. Minus the Bear – Planet of Ice

Producer: Minus the Bear, Matt Bayles
Recorded: 2007
Published: 20.8.2007
Label: Suicide Squeeze Records

#74 in US-Billboard.

The album was result of impulse shopping. I do not remember why I bought it. I just bought it. It is still very nice to listen to. It is something indie was, but it is also something that prog-pop could be. The guitar stuff is. The album contains a lot of reverse sounds, guitar leads like echoes and other playback error-effects.

In any case, producer has put these vague sounds to support unstable structures. Producers have previous experience of the so-called math metal bands. If you want, you may hear these influences also on this album. Maybe they have been raiding the Mars Volta and System of a Down’s warehouses, so many chaotic rumble sections can be found on more than one point.

”The band mixed other bands’s stuff so well, that they sound completely unique.

The singer’s sound is unique. Actually, he does not sing in a memorable way. Guitar sounds is something like Poets of the Fall (Finnish band) has. The sound worlds are doing well with the vocals. The band mixed other bands’s stuff so well, that they sound completely unique.

This is a pleasant car album, which allows a long journey starts smoothly. Familiar landscapes can be bypassed and you can concentrate to listening music.

THE BEST MOMENTS
KnightsThe remaining guitar riff carry you away.

NOT SO BRILLIANT
Throwin’ Spaceshappy radiopop song, which is a bit different than the album’s other songs.

http://open.spotify.com/album/5AW3gq2FFVxZxxLV18w1zCTuottaja: Minus the Bear, Matt Bayles
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 20.8.2007
Levy-yhtiö: Suicide Squeeze Records

74. USA:n Billboard-listalla.

Taisin ostaa levyn täysin heräteostoksena. En muista miksi sen ostin. Ostin vain. Kummallista raitojen kääntelyä ja pätkimistä sisältävä levy on aivan mukavaa kuunneltavaa. Se on jotain, mitä indiestä on jäljellä, mutta se on myös jotain mitä progepop voisi olla. Harvoin kuulee näin omaperäisiä kitarajuttuja. Albumi sisältää paljon reverse-soundeja, kaikujen lailla toimivia kitaraliidejä ja muuta toistovirheiksi luettavia efektejä.

Tuottaja on joka tapauksessa saanut nämä hämärät äänet tukemaan kappaleiden horjuvia rakennelmia. Tuottajalla on aiempaa kokemusta ns. matikkametallibändeistä. Näiden tapaisia vaikutteita tälläkin levyllä voi halutessaan kuulla. Osittain on käyty ryöstöretkellä myös Mars Voltan ja System of a Downin varastoilla, sillä kaoottisia rymistelyosiota löytyy useammastakin kohdin.

”Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.”

Laulajan soundi on omalaatuinen. Oikeastaan hän ei laula mitenkään mieleenpainuvasti. Kitarasoundeissa taas on jotain Poets of the Fallia. Kosketinsoundit ovat sellaisia, että tuskin on montakaan preset-soundia käytetty. Soundeja on varmasti mietitty moneen kertaan. Muista äänimaailmoista voisi sanoa, että ne tekevät hyvin yhteistyötä laulun kanssa. Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.

Tämä on miellyttävä autolevy, jolla pitkä matka alkaa sujuvasti. Tutut maisemat voi ohittaa ja keskittyä musiikin kuunteluun.

PARHAAT HETKET
KnightsKappaleen junnaamaan jäävä kitarariffi vie mukanaan.

EI LÄHDE
Throwin’ SpacesIloinen radiopop-biisi, joka toisaalta on vähän kuin tippunut eri levyltä muiden biisien joukkoon.

http://open.spotify.com/album/5AW3gq2FFVxZxxLV18w1zC