Toomion TOP200-biisit: 197. The Prodigy – Voodoo People

Jälleen kerran Jyrki! Siis se ohjelma. Loppuvuonna 1994. Tämä teini-ikäiselle jännittävää ja mystistä voodoo-teemaa käyttävä kappale iskostui mieleen videon muodossa.

Monet sanoivat tuolloin, että kappale oli liian pitkä. Kuusi ja puoli minuuttia. Niin, onhan sillä mittaa ja toistoa tulee paljon, mutta tällaiseen musiikkiin se kuuluu. Tanssittavaksi nämä on tehty.

The Prodigyn tuotannossa on läpi linjan miellyttänyt nerokas soundien käyttö ja hienosti muokatut samplet. Tässäkin kappaleessa on taitavasti haettu Nirvanan Very Apesta riffi, pikkuisen kiristetty tempoa ja lyöty se kappaleen pääteemaksi. Tuottajana ja säveltäjänä vähemmän yllättäen toimi Liam Howlett.

Vaikka listataan biisejä, on tämän kappaleen suurin vaikuttaja ollut sen video. Tunnelma on nimittäin aika uhkaava. Video on kuvattu Saint Lucialla, jossa voodoo oikeastikin näyttelee vielä jonkinlaista roolia. Takaa-ajon tunnelma välittyy varsin vahvasti. Videolla vielä bändissä ollut Leeroy Thornhill esittää hattupäistä voodoopappia, ja hoitaa roolinsa hienosti.

Kappale oli Music for the Jilted Generation -albumin ensimmäinen sinkku, joka albumin tapaan nousi Suomessa listaykköseksi. Nythän se alkaa olla 25 vuotta vanha eikä rumpusoundeja lukuunottamatta ole juurikaan antanut ajan hampaiden nakertaa itseään.

Menkäähän jonkun mutkittelevan metsäpolun päähän, laittakaa napit korviin ja tämä kappale soimaan. Sitten vain yritätte juosta 6,5 minuuttia polkua pitkin niin kovaa kuin pystytte. Toimii.

Ja jos mietitte, mitä kappaleessa lauletaan, niin lause on runoteoksesta The Shalimar ja kuuluu näin: ”…the voodoo who do what you don’t dare do people…”

TOOMIO’s TOP100: 12. Prodigy – The Fat of the LandTOOMION TOP100: 12. Prodigy – The Fat of the Land

Producer: Liam Howlett
Recorded: 1995-1997
Released: 30.6.1997
Label: XL, Maverick

#1 in everywhere.

SINGLES
-Firestarter
-Breathe
-Smack My Bitch Up

”Riktopesso kammpleimai neiboutessia, saikou sommatid arikonsei” So I sung Breathe before I’ve got any idea how the lyrics really are.

The first exposure to Prodigy is No Good (Start the Dance), maybe even Out of Space. Rougher style was the right direction for me. At the year of releasing this had to get bored a little, but it has always been very appealing album.

The album contains the kind of music that no one did before. (Or certainly did, but I haven’t found them.) It’s a pity, because I like this genre. Thought-out sounds, intrusive melodies and obviously intense vocals. In spite of the discretion exercised, in the background of Prodigy’s music lurks always a risk. A small fear, or something that drives thinking about escape.

”All of this makes me thinking about a metal frame of submarine, which is bending under the water pressure.”

There was a phase when listening to electronic music was a crime against humanity in my opinion. Today it’s almost the most rewarding stuff. Knocking and fast drum samples vs. long and slow whistling. All of this makes me thinking about a metal frame of submarine, which is bending under the water pressure.

Sound samples and the equipment used… Would be nice to know, where they get them. These men won’t fail in sounds. The disapproval of the video of Smack My Bitch Up may helped this album to sold so much. The video shocked the world at the time. It’s unable to shock anymore, but it will still get you to think.

Neon lights in the urban and black world is transmitted from the album. Put your headphones on while sitting in the bus at Friday’s rush hour. Evil electricity is in the air.

THE BEST MOMENTS
Smack My Bitch Up –
Shock element without the video is still there.
Firestarter – For me there’s a lot of nostalgia, but this is a great piece of music.

NOT SO BRILLIANT
The middle section of the album is a bit lame.

https://open.spotify.com/album/4FHd783Gm1k8Fj2JWS34eb
Tuottaja: Liam Howlett
Nauhoitettu: 1995-1997
Julkaistu: 30.6.1997
Levy-yhtiö: XL, Maverick

Jenkkien #1, Billboardin #1, Suomen #1, joka puolella #1.

SINGLET
– Firestarter
– Breathe
– Smack My Bitch Up

”Riktopesso kammpleimai neiboutessia, saikou sommatid arikonsei” Näin se Breathe laulettiin, ennen kuin sanoista oli mitään tietoa.

Ensikosketus Prodigyyn oli No Good (Start the Dance), ehkä jopa Out of Space. Ronskimpaan tyyliin vienti ei tehnyt missään tapauksessa pahaa. Ilmestymisvuonna tähän ehti vähän kyllästyäkin, mutta aina tässä levyssä on ollut vetoava puolensa.

Levy sisältää sellaista musiikkia, jota kukaan ei silloin tehnyt, ei tehnyt ennemmin eikä ole jälkeenkään tehnyt. (Tai varmasti on tehnyt, mutta yhtä kovaa ei ole vastaan tullut.) Se on harmi, koska pidän tästä tyylilajista. Harkitut soundit, päällekäyvät melodiat ja ilmeisen intensiivinen vokaalisuoritus. Harkinnasta huolimatta, Prodigyn musiikissa vaanii taustalla aina vaara. Pieni pelko tai jokin, joka ajaa ajattelemaan pakenemista.

”Kaikki tämä tuo mieleen veden paineen alla vääntyilevän sukellusveneen metallirungon. ”

Oli vaihe, jolloin konemusiikin kuuntelu oli mielestäni rikos ihmiskuntaa vastaan. Nykyään se on melkeinpä antoisinta tavaraa. Nakuttavat ja nopeatempoiset rumpusamplet vs. pitkät ja hitaat ujellukset. Kaikki tämä tuo mieleen veden paineen alla vääntyilevän sukellusveneen metallirungon.

Soundipolitiikka ja niiden kehittämiseen käytetyt laitteet ja samplet olisi kiva saada tietoon. On niitä väkisinkin hetki testailtu. Soundipuolella nämä miehet eivät nimittäin kovin usein epäonnistu. Tämän levyn maailmanlaajuista suosiota lisäsi eittämättä myös sen paheksuntaa herättänyt Smack My Bitch Up-video. Tuo video järkytti maailmaa silloin. Enää se ei järkyttämään kykene, mutta miettimään se edelleen laittaa.

Urbaani, mustan ja neonvalojen sekoitus välittyy levyltä. Tämä kuunnellaan luurit päässä, ehkä juuri ratikassa istuen perjantain ruuhka-aikaan. Pahaa sähköä ilmassa.

PARHAAT HETKET
Smack My Bitch Up
– Kappaleen järkytyselementti ilman videotakin on onnistunut. Tässä on sitä jotain, mitä kappaleessa pitää olla.
Firestarter – Allekirjoittaneelle tässä on paljon nostalgiaa, mutta eihän tällaisia kappaleita muita ole.

EI LÄHDE
Levyn keskivaihe vähän laahaa, mutta ei merkittävästi.

https://open.spotify.com/album/4FHd783Gm1k8Fj2JWS34eb

Toomio’s TOP100: 73. Massive Attack – 100th WindowToomion TOP100: 73. Massive Attack – 100th Window

Producer: Robert Del Naja, Neil Davidge
Recorded: 2001-2002
Published: 10.2.2003
Label: Virgin Records

Number one in UK, but #69 in US.

SINGLES
– Special Cases
– Butterfly Caught

The sounds moves in many layers. Quietly, hard, fast, slowly, rhythmically, surging as the mass of a million people at the heart of the city.

When listening to album, the glass outer shell of covers explodes and spreads inside the head. The band has good vision to use sounds, loops and different rhythms. They have to wade hundreds of kinds of synthesizers to achieve such results.

Like in all other albums, this has a deep cool atmosphere, autumnal night in a city. Sinead O’Connor’s voice fits this kind of material just fine. His voice vocals next verse must look in the mirror. Sinead O’Connor’s voice fits this kind of material just fine. When she signs next verse, you must look in the mirror.

“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”

Fathers of Trip Hop have made some good records in their career. This is one of them. The album, which has been forced to listen through high quality devices, because the back wall of sounds isn’t very close.

This album is hard to describe. Place the headphones on your head, open online poker and play in a dark room. The bass starts to crawl deep into you head.

THE BEST MOMENTS
Special Cases – The song has something erotic, tempting, and same time something really cold. Musical porn.

NOT SO BRILLIANT
Name Taken – A bit too long.

https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplBTuottaja: Robert Del Naja, Neil Davidge
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records

Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.

SINGLET
– Special Cases
– Butterfly Caught

Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.

Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.

Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.

“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”

Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.

Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.

PARHAAT HETKET
Special CasesBiisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.

EI LÄHDE
Name Taken Hiukan ylipitkä.

https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB

Toomio’sei TOP100: 76. Radiohead – The King of LimbsToomion TOP100: 76. Radiohead – The King of Limbs

Producer: Nigel Godrich
Recorded: 2009-2011
Published: 18.2.2011
Label: Ticker Tape / XL

#7 in US-albumchart, #2 in UK’s.

When I was already accustomed to the fact that Radiohead’s case can’t expect any of the usual, I was able to take this album with an open mind.

Ghost covers of King of Limbs are great, and the album is visually nice to own. Band’s activity are often strange, but the sound is always top notch. Understanding the album takes a lot of time, but so did the recordings. The album was recorded over three years. A coherent whole has to been challenging to get.

Every single one of Radiohead’s albums are at first sight strange clinking, creaking and eccentric song structures. So it is now. Effervescence of sounds is confusing. I have not seen the band live. Still, I appreciate the fact that they play themselves parts which sounds machines and computers. Certainly, there are samples used, but such as From The Basement-serie can be shown, they have skills.

 ”Every single one of Radiohead’s albums are at first sight strange clinking, creaking and eccentric song structures.”

Basically the band trusted a lot Thom Yorke’s voice and repeating. Although Radiohead has always been (probably also in the future will be) Yorke’s band, the other musicians must be totally mad too, because they produce this kind of material.

Yorke is an extremely talented singer. His vocal style and his voice just happens to be such that they are either hated or loved.

The album surrenders best through the good headphones. Go to café, sit down, put your headphones on and take a look at the bleakness of everyday life. It’s ideal for this.

THE BEST MOMENTS
Morning Mr MagpieExciting guitar riff takes you immediately in.
Lotus Flower – Vocal melody, which is strengthen nicely by bass line.

NOT SO BRILLIANT
SeparatorA tedious vocal effect disturbes too much.

https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3Tuottaja: Nigel Godrich
Nauhoitettu: 2009-2011
Julkaistu: 18.2.2011
Levy-yhtiö: Ticker Tape / XL

UK:n listalla 7., USA:n 2.

Kun olin jo tottunut siihen tosiasiaan, ettei Radioheadin tapauksessa voi odottaa mitään tavallista, pystyin tähänkin albumiin suhtautumaan avoimin mielin.

King of Limbsin kummituskannet ovat hienot, ja levy on visuaalisestikin mukava omistaa. Tuotannollisesti bändin tekemiset ovat usein outoja, mutta soundit ovat aina huippuluokkaa. Kokonaisuuden haltuun ottaminen ottaa paljon aikaa, mutta niin on sen levyllesaantikin ottanut. Albumi on nauhoiteltu kolmen vuoden aikana. Ehjän kokonaisuuden saaminen noin pitkällä aikajänteellä on luultavimmin haastavaa. Siinä bändi on onnistunut hyvin.

Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita. Niin nytkin. Pulputusta on moneen lähtöön. Vaikken bändiä ole livenä nähnytkään, on aina arvostettavaa se, että soittavat kaikkein loopatuimmankin kuuloisimmat juttunsa livenä ”oikeasti”. Varmasti siellä on samplejakin käytetty, mutta kuten esimerkiksi From The Basement-sarjassa on nähtävissä, soittotaitoa löytyy.

”Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita.”

Pohjimmiltaan kappaleissa luotetaan Thom Yorken ääneen ja toistoon. Vaikka Radiohead on aina ollut (varmaan myös jatkossa tulee olemaan) Yorken bändi, täytyy muunkin bändin olla aika sekopäistä, että tällaista materiaalia tuottavat.

Yorke on äärimmäisen lahjakas laulaja. Hänen laulutyylinsä ja äänensä vain sattuu olemaan sellainen, että siitä ärsyyntyviä on vähintään yhtä paljon kuin sen rakastajiakin.

Parhaiten levy antautuu kunnon kuulokkeiden kautta. Eli luurit päähän, sadesäällä kahvikuppilaan istumaan ja katsomaan arjen ankeutta. Siihen tämä sopii.

PARHAAT HETKET
Morning Mr MagpieJännittävä kitarariffi vie heti sisään kappaleeseen.
Lotus Flower – Laulumelodia, jota ytimekäs bassolinja hienosti vahvistaa saa Yorken kuulostamaan aika mykistävältä.

EI LÄHDE
SeparatorIkävä efekti laulussa häiritsee allekirjoittanutta liikaa.

https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3

Toomio’s TOP100: 81. Zero 7 – Simple ThingsToomion TOP100: 81. Zero 7 – Simple Things

Producer: Henry Binns, Sam Hardaker
Recorded: 1999-2001
Published: 23.4.2001
Label: Ultimate Dilemma, Palm Pictures

In 2001, the album peaked at #28 on the UK Singles Charts Top 75, staying in the charts for 43 weeks.

SINGLES
– I Have Seen

– Destiny
– End Theme
– In the Waiting Line
– Distractions

I don’t have any idea when and where this band got to known. It could be a result of my own discovery, but there could be someone to propose it.

The band is one of the followers of Massive Attack and Portishead. This album doesn’t move so cold area; this is just the warm elevator music. Recordings took three years, so this album has made faithfully. In this band the female parts is often sing by Australian Sia (Furler). Her hit Chandelier is known all over the world.

”Often I accidentally listen to the whole album, so smooth it is.”

Gentle bass lines carrying you like a tranquil seas. Horn sections will rise from time to time and evoke a dream, but in a good way. Often I accidentally listen to the whole album, so smooth it is.

The sound is very 2000s, but it doesn’t bother. Keyboards bubbling and make your eyelids sleep. Whispering hi-hat does not bother me and an acoustic guitar has mixed so low that the sound won’t disturb. The bass  sound is a 90’s style, so it got pretty good kick.

After a hectic day, spin this and sit on the couch. Why not take a soft cognac on the side?

THE BEST MOMENTS
I Have Seen –
Curvy bassline 

NOT SO BRILLIANT
Likufanele – Too epic worldmusic-piece for so simple album entity

https://open.spotify.com/album/79coNjazSJD8z4WHyhCz4wTuottaja: Henry Binns, Sam Hardaker
Nauhoitettu: 1999-2001
Julkaistu: 23.4.2001
Levy-yhtiö: Ultimate Dilemma, Palm Pictures

Brittien sinkkulistalla ylti parhaimmillaan sijalle 28.

SINGLET
– I Have Seen

– Destiny
– End Theme
– In the Waiting Line
– Distractions

Eipä ole oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa, missä ja milloin tähän bändiin tutustuin. Saattoi olla oma löytö, mutta saattoi olla jonkun ehdottamakin.

Bändi on niitä Massive Attackin ja Portisheadin jälkeisiä, vähemmän nimeä saaneita triphop-porukoita. Tällä levyllä ei kuitenkaan liikuta niin kylmissä tiloissa, vaan oikeastaan tämä on ihan lämmintä hissimusiikkia. Ja kauan tätä on hiottukin, sillä äänityssessiot ovat ajoittuneet kolmen vuoden ajalle. Tässä bändissähän naisosia laulaa usein australialainen Sia (Furler), joka on Chandelierin ja parin muunkin hitin takia noussut suuren maailman tietoisuuteen.

”Usein tulee  kuunneltua huomaamatta koko levy, vaikkei sen jälkeen montakaan kappaletta ole mielessä.”

Lempeät bassolinjat kuljettavat rauhallisen merenkäynnin tapaan musiikkia eteenpäin. Torvisektiot nousevat ajoittain vaahtopäinä herättäen unesta, mutta hyvällä tavalla. Usein tulee  kuunneltua huomaamatta koko levy, vaikkei sen jälkeen montakaan kappaletta ole mielessä.

Vaikka soundit ovat hyvin 2000-lukua, jaksaa tätä silti kuunnella. Kosketinpulputukset saavat silmäluomet lupsahtamaan. Sihahtava haikka ei harmita ja akustisen kitarankin ovat miksanneet niin alas, ettei diskanttinen sointi ala riipimään päätä. Bassossa taas on 90-luvun tyyliin aika hyvä potku.

Hektisen työpäivän jälkeen tämä soimaan ja sohvalle istumaan. Miksei siinä joku pehmeä konjakki menee sivussa.

PARHAAT HETKET
I Have Seen – Hieno bassolinja.

EI LÄHDE
Likufanele – Turhan eeppinen maailmanmusiikkipala näin simppelille levykokonaisuudelle.

https://open.spotify.com/album/79coNjazSJD8z4WHyhCz4w