Viikon Aivoradio 26

”Irwin Goodman – Piip piip: Irwinin viimeisen studioalbumin, Ai ai ai kun nuori ois, viimeinen raita. Kitarasoolon soittaa Albert Järvinen, jolle levytys oli myös hänen viimeinen studiokeikkansa.

Ted Ström – Till Marstrand: Ruotsalaisen progen edelläkävijän kappale albumiltaan Ger mig mer. Kyseiseltä levyltä löytyy myös hänen tunnetuin kappaleensa Vintersaga.

Bo Kaspers Orkester – The Spotlight Is On Me: Bo Sundströmin musiikki on kepeää, letkeää ja ilmavaa ja hänhän on melkein naapurikylän poikia – kotoisin Piitimestä (Piteå) 180 km Torniosta.

Kotiteollisuus – Haltin häät: Tiistaina nousimme Saanan laelle Mallaakin ihastelemaan.

Santana – Xibaba: Olin Carlosin kanssa viime viikolla yhtä aikaa Helsingissä. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä vaikka hänellä oli keikka Kaisaniemessä, en tällä kertaa sinne ennättänyt. Mutta onhan näitä levyjä.

Mabibaland – Oulu: Ihan vaan nimen perusteella.

Anna Järvinen – Kirjoitan sulle: Tänään menen Aineen taidemuseolle, jossa on Tornion Kalottijazz & bluesfestivaalin avajaiskonsertti esiintyjänä Anna Järvinen.”

-Yyte

Marko Tuovinen – Olet koko maailmain: Marcelon uusi single. Omppu Oinonen soittelee asiaan ja tunnelmaan kuuluvat kesäiskelmäkitarat.

J. Karjalainen – Tule kesäyö: Uusi perusvarma J.

The Beatles – Let It Be: Rupesi eräänä iltana soimaan päässä niin, että piti vielä sängyssäkin kaivaa kuunteluun.

Carole King – It’s Too Late: Käytiin soittamassa Kingin Tapestry-levy keikalla. ”It’s Too Late” on noussut sieltä korviin.

Johnny Rivers – Mountain of Love: Tälle osastolle ei olekaan tullut piipahdettua hetkeen. Musiikkia tunnelmassaan kaukaa.”

-A

The Night Flight Orchestra – Lovers in the Rain: Olen tainnut laittaa tätä ennenkin, mutta kertakaikkiaan Soilworkin Speed on kova jamppa ja arvostan ettei ole rääkymisellään kokonaan pilannut ääntänsä

Leverage – Wheels from Hell: Näin sitä Kimmo Blom siirtyi Voice Of Finlandin kautta erilaisiin proggiksiin ja nyt paluuta tekevän Leveragen vokalistina. Kohtuullisen kova suoritus, vaikka pientä kireyttä äänessä havaittavissa muutamassa kohdassa.

Funeral Mist – In Nomine Domini: Ruotsin bläkkislegenda tekee paluun ja tämän biisin tempo ja riffi vakuutti!

Riot V – Victory: Aluksi hieman tuomitsin levyä ettei lähde, mutta toisella kierroksella lähti kuin hauki rannasta. Orkkis kitaristi Mark Reale meni jo muutama vuosi sitten, mutta onneksi bändi päätti jatkaa uudistetun nimen turvin.

Ripped To Shreds – Talisman to Seal The Hopping Corpse Before It Steals Your Qi: Yhden miehen death metal-jyrä, osoittaa että kun itse tekee kaiken niin lopputulos on päräyttävä josta saa olla ylpeä! Lähti samoin tein tilaukseen.

Anna von Hausswolff – The Mysterious Vanishing of Electra: Jostain death metal keskustelusta bongattu TOP5-listan kärkipaikan haltija, johon piti tutustua. Kyllähän tämä on hypensä ansainnut.

Primal Rite – Antivenom: Myytiin saatesanoilla ”haluatko rässin, HC:n ja svenska dödön samassa paketissa?” Hit play ja tässä sitä nyt on. Erittäin kovaa crossover-meininkiä.”

-Spinebrain

Pain – Eleanor Rigby: Enpä tiedä onko tämä niin erinomainen, mutta päähän se soimaan jäi.

CCR – Pagan Baby: Joskus A:n kanssa mietittiin, että onko John Fogertylla täydellinen rock-ääni? Aika lähellä on.

YUP – Minä olen myyrä: Sekopäistä progea sekopäisillä sanoituksilla.

Juice Leskinen Grand Slam – Jenkka uskonpuhdistamisesta (twist): Koska Juice ei ole kesämusiikkia.

Paradise Lost – It’s Too Late: Paradise Lostin monelle vääränlaista tuotantoa. Surumielistä ja elektronista.

Run-D.M.C. – It’s Tricky: Lapsuuden ensimmäisiä rap-kokemuksia. Toki kitarariffeineen aika crossoveria.

At the Drive-In – Invalid Litter Dept.: The Mars Voltan sisarbändi. Tällainen balladin ja alternative punkin sekoitusbiisi, jonka puhtaat stemmat jäävät mieleen.

Queen – You Take My Breath Away: Queenin rauhallista materiaalia. On melkoinen laulusuoritus.

Eppu Normaali – Näin kulutan aikaa: Onhan tämä hyvä kappale muutenkin, mutta lopun köppäisellä jousisoundilla soitettu kosketinosuus jotenkin kruunaa koko hoidon.

J.Karjalainen & Mustat Lasit – Myrskytuuli: Peruskesärokkia oikein eli niin kuin Jii sen tekee..”

-TooM

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

MUSA-TASTING X: Toomion Suomilevyt TOP50 – 10 parasta kappaletta

Suomi100-teemassa Toomio kävi läpi omasta mielestään 50 parasta suomalaista albumia. Näiden albumien kymmenen parasta kappaletta laitettiin tasting-kokemukseksi ja kuunneltiin arvioiden.

Lista, jolta biisit on valittu:
Magyar Posse – Random Avenger
Pepe & Saimaa – Saimaa
Stam1na – Uudet kymmenen käskyä
Amorphis – Tuonela
Liekki – Korppi
Children of Bodom – Hatebreeder
Oranssi Pazuzu – Värähtelijä
Von Herzen Brothers – Approach
PMMP – Veden Varaan
Juice Leskinen – Pyromaani palaa rikospaikalle
Apocalyptica – Inquisition Symphony
Eppu Normaali – Studio Etana
Pekka Pohjola – Visitation
Sara – Kromi
Stratovarius – Episode
Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia Suomesta / Finnish Landscapes
Pariisin kevät – Meteoriitti
Ultramariini – Kevään ja Kesän Tähtikuvioita
Bitch Alert – Kill Your Darlings
Sonata Arctica – Ecliptica
Topi & Agents – Pop
Kolmas Nainen – Hyvää ja kaunista
Vesa-Matti Loiri – Ivalo
Warmen – Unknown Soldier
J.Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät
Tuomo – My Thing
Antero Lindgren – Mother
Dingo – Kerjäläisten Valtakunta
J. Karjalainen – Et ole yksin
Hevisaurus – Räyh!
Leevi & the Leavings – Kadonnut Laakso
Rubik – Dada Bandits
For the Imperium – Hail the Monsters
Jonna Tervomaa – Parempi Loppu
Juice Leskinen Grand Slam – Taivaan Kappaleita
HIM – Razorblade Romance
Juice Leskinen Slam – XV yö (Tauko III)
Don Johnson Big Band – Breaking Daylight
Sentenced – Frozen
Kirka – Surun Pyyhit Silmistäni
Rehupiikles – Kyröjoki Tuluvii
Popeda – Svoboda
Tunnelvision – While the World Awaits
Marzi Nyman – Marzi
Bomfunk MC’s – In Stereo
Maija Vilkkumaa – Ei
Tehosekoitin – Köyhät Syntiset
Nieminen ja Litmanen – Nieminen & Litmanen
Kingston wall – Tri-logy
Rock n’ Roll Band – Everybody Needs Dance Music Sometimes

Tasting-osallistujat:
T – Illan isäntä, olutta ja savulohta.
A – Ausculton jäsen A, Saturday night’s alright for Finnish music.
Yyte – Ausculton jäsen Yyte, Kunhan vaan pötköttelee päivän hiihtolenkistä jalkoja palautellen.
TO – Edellisen kerran jälkeen livenä nähty Anssi Kela, Olavi Uusivirta ja Jenni Vartiainen, joten suomalaiseen iltaan valmistauduttu. Ja täällä hiihdetty myös.

10./10. Pepe Willberg – Lyhyenä hetkenä (Pepe & Saimaa, 2014)

Suurena yllätyksenä hipsteritaivaalle syntynyt tähti oli Pepe Willbergin muotoinen. Taustalla kuitenkin hääri Matti Mikkola, joka jo Tehosekoittimessa teki Suomessa ennen näkemättömiä sovituksia.
Pepe & Saimaa -levyllä on paljon hienoja sävellyksiä. Olisiko tämä niistä kuitenkin hienoin?

https://open.spotify.com/track/0X7GK5gdMgneyxObzyK5RZ
https://www.youtube.com/watch?v=ptc4NC1wuV0

A: Moderni Pepe. Hivelevä kertosäe jota Willbergin ääni kuljettaa. Hulppea sävellys ja teksti. Liekö Pepe & Saimaa-levyn paras raita omalla listalla. Olisin tullut toimeen ilman rokkiosaakin.

T: Tuossa on jalostunutta Tikanmäkeä. Livenä aikamoinen. On niin hieno sovitus, että meinaa sanoitukset jäädä jalkoihin, vaikka aika hienot on nekin.

Yyte: Tämä oli kyllä Pepen uusi tuleminen, mutta ehkä ei kuitenkaan levyn paras kappale. Loppuosasta tulee mieleen Richard Harrisin MacArthur Park –versio. Tämä levy on kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa

TO: Nostalgia on ensimmäinen mieleen tuleva sana. ”Uusvanha” hieno kappale, takuuvarma kertsi ja hienot taustat. Tässä menee Hectorit, Fredit ja Markku Arot sopivasti sekaisin.

A: Teemun ”uusvanha” on hyvä sana. Mietin itsekin, miten kuvata sitä tunnetta.

T: 9,22
A: 9,20
Yyte: 8,15
TO: 9,11
Tasting-rating: 8,92/10

9./10. Magyar Posse – Sudden Death (Random Avenger, 2006)

Porista tulee hyvääkin musiikkia. Magyar Posse luo elokuvamaisia tunnelmia instrumentaalimusiikkiinsa. Tai loi, sillä bändin motivaatio instrumentaalimusiikkiin loppui jo vuosia sitten. Vaikka levystä on jo aikaa, on kappaleet teemoiltaan ja soundeiltaan edelleen relevantteja.

A: Ihan pikkuisen yksitoikkoinen oli tämän päivän makuun. Instrumentaatio kyllä toimi, mutta ei varsinaisesti mieleen jäänyt mitään muuta kuin se kilkatus taustalla ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Vaatinee kuunteluita enempi.

Yyte: Alun 3.35 kestoluuppi alkoi jo hieman ärsyttää, seuraavat kolme minuuttia kuulakasta, herkkää, mutta hieman steeriliä. Lopussa jo hieman säröäkin…

T: Tuo voi vaatia ainakin puolipitkän progeoppimäärän.

TO: Elokuvamusiikkia, vähän haikeaa. Kuuntelin suosituksesta joskus tuotannon läpi. Sopii taustaksi keskittymistä vaativiin röihin.

T: 9,23

A: 8,40
Yyte: 7,76
TO: 8,47
Tasting-rating: 8,46/10


8./10. Liekki – Saattaja (Korppi, 2003)

Naivia ja kornia. Luomusoundeille rakennettua musiikkia. Jotenkin niin viatonta, että koskettaa. Saattajassa on raastava tunnelma.

A: En usko, että tällaisella kompilla, jolla tämä biisi lähtee, kulkevat maailman parhaat biisit. Liian juuretonta. Useimmiten se kuitenkin tarjoaa ”ihan mukavan pohjan” kuten tässäkin, kuin kuvitelman monimutkaisemmasta soitannosta. Oli tämä parempi kuin edellinen ja melodisesti aivan mielenkiintoinen.

Yyte: Tämä oli tanakan ryhdikkäästi soitettua tavaraa, mutta hieman lisää mielikuvitusta, kiitos! Sekä laulupuoleen elävyyttä ja mikseipä stemmojakin.

T: Sovitus voisi olla parempikin, mutta tuo säkeistön melodia on hieno

TO: Liekiltä on tullut muutama hittibiisi, tätä en ollut aiemmin kuullut. Ei oikein uponnut ja laulajan omaperäinen tulkinta ei miellyttänyt.

T: 9,24
A: 8,50
Yyte: 8,37
TO: 7,46
Tasting-rating: 8,39/10

7./10. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen villapaita (Taivaan kappaleita, 1991)

Vanhoista laulajista kertova kappale on Juicen jälkipään tuotannosta kärkipäätä. Monia verbaalisia oivalluksia ja jonkinmoisella bändillä soiteltu.

Yyte: Juicen sanakynä iskee suoraan kappaleen notkeaan poljentoon. Suomalaista kuplettia, tarinan kerrontaa parhaimmillaan.

T: Tämä oli jo 11-vuotiaana aivan maaginen sanoitus. Vaikkei niistä sanoista sitä syvintä tajunnutkaan. Tajuaako vieläkään?

A: Juicen sanoitukset kuulostavat paremmilta kerta kerralta. Tämä on melodisesti ja soitannollisesti vähän liian kevyt ollakseen ihan kärkeä. Teksti on kyllä sitäkin mahtavampi ja soittopuolelta pisti korvaan tänään erityisesti haitari, joka keinuttaa koko laulua sille ominaisesti.

T: Tässä just viehättää tuollainen keveys. Juicella on kovempiakin biisejä, mutta tässä on jotain pirun suomalaista – on ihan kivaa, silleen viinan kanssa ja vähän väkisin, mutta se on suomalaisen maksimi.

TO: Rentoa menoa on tämä. Eipä ole koskaan tullut kuunneltua sanoituksia näin tarkasti, hoilattua vain kertosäettä. Korvamadon ainesta tässä kyllä on.

A: Kyllä tässä teksti ja sävellys kohtaa tunnelmassa täydellisesti.

Yyte: Norjalainen villapaita lämmittäisi aina hiihtolenkinkin jälkeen, mut just nyt ei löydy kaapista yhtään…

T: Mulla oli norjalainen villapaita yläasteella. Oliko TO:lla?

TO: Toki.

T: 9,40
A: 9,40
Yyte: 9,47
TO: 8,50
Tasting-rating: 9,19/10

6./10. J.karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät (Laura Häkkisen Silmät, 1998)

Mitä lie bändi tuumannut, kun J on tuonut kappaleen treeneihin? ”Mulla ois kiva tällainen yks riffi. Sit vähän huuliharppua.” Hieno tarina, hyvä meininki.

https://open.spotify.com/track/5E0a7BnIdg81mMvF0qyFHG
https://www.youtube.com/watch?v=-65sP9QhGGU

A: Ensimmäisiä ”uuden musiikin” mielikuvia ainakin suomalaisesta musiikkimaailmasta. Mietin silloin 6-vuotiaana 1998, että onkohan tämä jotain sukua Mika Häkkiselle? Mainio levy noin kokonaisuudessaankin ja Electric Sauna on aliarvostettu yhtye. Jiiltä sellainen tarina, joka pitää joka kesä kuunnella kerran-pari peltovieriä ajellessa. Ihanan häilyvässä vireessä heitetty ”aina kun mä häntä aattelen” aina kertosäkeessä.

T: Tämä on sellainen, mitä kuunnellaan kun ajellaan kotiin Lapinlahden eliittikisoista.

Yyte: Aika railakas tempoinen hölkkä, jossa soitto pysyy hyvin kasassa. Mutta tarinan ehdoillahan tässä mennään ja kyllä vielä nyansseja jonkun verran kaipaisin.

T: Tämä on itse asiassa aika amerikkalaista tarinankerrontaa.

TO: Viisi säkeistöä liikaa. 83% Jiin musiikista uppoaa. Tämä kipale ei kuitenkaan lukeudu omiin suosikkeihin. Tarinaa on, mut harppua harpun perään. Ei oikein johda mihinkään.

T: 9,41
A: 9,30
Yyte: 8,65
TO: 7,74
Tasting-rating: 8,78/10


5./10. Leevi & the Leavings – Olipa kerran ihminen (Kadonnut Laakso, 1982)

Leevin porukka muistetaan kekseliäistä ja kieroista sanoituksistaan, sellaisesta kapakkahengestä. Gösta oli kapellimestari. Se kuuluu tästä kappaleesta, jossa on jotain erittäin haikeaa.

https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58
https://open.spotify.com/track/6GmIl7HzcITzY4xkXlDSMN

A: Vähän kun olisi ollut lisää liikkumaa tässä. Lähti todella lupaavasti. Kyllä Göstalla korvaa ja harkintakykyä oli sävelille siinä missä sanoillekin.

T: tässä oli tosiaan ainekset vaikka mihin. itselle tässä on niin paljon nostalgiaa, että on korkealla.

Yyte: Toisenlaista Leeviä, miellyttävää harmoniaa, johon olisi odottanut vielä jonninlaisen huipennuksen.

T: Rion yössä meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun soittolistalla tuli vastaan ja aivan järjetön kaaos oli menossa alapuolella kadulla ja itse oli miljoonakaupungin yläpuolella hotellihuoneessa. Biisin nimenä mahtava.

TO: Meinasin kirjoitella, että olipa hieno intro, mut se olikin sitten instrumentaalia koko loraus. Jäi vähän kesken, hyvä kehittely ja lataus ja sitten siihen. Liekö Moby kuunnellut Göstaa?

T: Just mietin Mobya, kun kuuntelin tuota nyt. On siinä jotain samaa kyllä.

TO: Agenttimusiikkia.

T: ”Agenttimusiikkia” – Tuo on paitakamaa!

TO: Onhan toi ihan Extreme Ways suomalaisittain

A: Lienee vm. 1982 Suomessa ollut aika hyvät soundit, koska kuulostaa nytkin miellyttävältä.

T: Sain kasetin kummisedältä vuonna 1986 korvalappustereoiden kanssa lahjaksi. Osasin lukea auttavasti. Punaset Sanyo-merkkiset korvalaput.

T: 9,42
A: 8,50
Yyte: 8,78
TO: 9,23
Tasting-rating: 8,98/10

4./10. Stam1na – Merestä Maalle (Uudet kymmenen käskyä, 2006)

Evoluutio ei ihan perinteisin sanoituksen aihe ole, mutta Stam1nan tapauksessa se sopii kuvioon. Sanoilla on varmasti kaksoismerkityksiä ties kuinka paljon, mutta hyvin tarinan mukaisen möyhinnän ovat saaneet musiikkiin aikaan.

A: Huomattavasti juuri Ausculton ansiosta on Stam1naa tullut vihdoin kuunneltua viime vuosina. Tältä levyltä olisin valinnut useammankin eri biisin ennen tätä. Itselle tässä jää teksti soiton alle, erityisesti rouhean kitaroinnin. On kyllä siinä rajoilla, lipeääkö liian progressiiviseksi omaan makuuni. Bonus-maininnan saa aina siitä, että loppuu kunnolla ilman fade outia.

T: Tästä biisistä ensimmäinen muisto on gaalaristeilyllä, jossa juotiin ihan liikaa lonkeroa erään TO:n kanssa hytissä ja kuunneltiin Stam1naa. Minulle tuo perusriffi on erittäin oivalltava. Siinä nimenomaan kauhotaan merestä maalle.

A: Johtuu varmaan Hyyrysen laulutyylistä ja melodioista, että minulle on hankalaa saada näiden teksteistä kiinni, vaikka kuuntelisin kuinka monta kertaa. Soitosta tykkään enempi.

Yyte: Välisoitto kolahti positiivisesti ja huomaa, että kykyä olisi myös lyyrisempäänkin vokalisointiin. No gaalaristeilyt (viimeksi 2003) ja Stam1na eivät kokonaisuutena ole minun genreäni.

T: Se on tämän genren miinus. Ne tekstit pitää usein kaivaa, että ne tajuaa. Hyyrynen laulaa kyllä hyvin halutessaan.

A: Niin laulaa, mutta itselleni ne hyvät tekstit menevät vähän hukkaan. Harmittaa.

T: Siinä mielessä bändiä pitää arvostaa, että ne tuli pinnalle genrellä jolla ei todellakaan pitänyt.

TO: Keikkaenergialtaan tällä hetkellä yksi Suomen kovimpia. Tänä vuonna näin kahdesti ja tuli jutusteltua kitaristi Peksi Olkkosen kanssa myös Kerubissa. Stam1nassa viehättää musiikilliset äärilaidat, välillä kovaa tykistöä ja perään herkkä kertosäe. Nää biisit eivät ole ihan vasurilla soitettavia, taitavia kavereita soittamaan.

A: Tykkään koettaa Stam1naa aina silloin tällöin, että saisiko kunnolla siitä narunpätkästä kiinni. Pakko myöntää, että sen kerran kun olen livenä nähnyt niin kova oli. (Katselin tässä syksyllä kyllä keikkakalenteria, mutta näemmä ulkomailla ovat.)

T: 9,48
A: 8,50
Yyte: 8,12
TO: 9,43
Tasting-rating: 8,88/10

3./10. Eppu Normaali – Hipit Rautaa (Studio etana, 1993)

Ala-aste loppui tämän kappaleen ilmestyessä. Vaikka olin vielä poikanen, tuntui että ymmärsin sanoista jotain. Siitä lähtien tämä on ollut lähelle paras suomalainen rock-kappale.

https://www.youtube.com/watch?v=2VFch6c-0Zk
https://open.spotify.com/track/3dojwCvSg6abfD9Gs4aLDZ

T: Lama-ajan Eppuja. Minä oletan, että tämä on mun ikään juuri oikeanlainen kappale. Elämä tuntui vähän tuollaiselta silloin 1993: yläaste, koulua, loskaa ja harmaata. rahaa ei oikein ollut, murrosikä jne.

A: Tarkistin Last.fm-palvelusta, että edellinen kuuntelu oli ollut tänään klo 20:55. No, pitää palautella mieleen tauon jälkeen… Ei ihan Eppujen paras, mutta lähellä. Oikeassa kanavassa luuttuava kitara, kun soittaisi jotain muuta, niin saisi vielä ainakin kymmenyksen lisää. Tässäkin, kuten Juicessa, sävelmän tunnelma ja teksti kohtaavat akselillaan juuri oikealla kohdalla. ”Miks kaikki kaunis on vain vitsiä / onni rihkamaa vain ja kitschiä” on tänään paras rivi yhdessä kertosäkeen lopun (”haudalle laitan kukkasen / ja kukoistavan toivon edes sen”) kanssa. Kitarasoolokin on vähän painoton ensimmäisellä puoliskollaan, kummallista Epuille.

Yyte: Tämänkin kappaleen vahvuus on tekstissä ja Eppujen soinnissa. Kuitenkin minun skaalallani tämä on täydelliseksi rock-kappaleeksi hivenen löysä.

A: Itsellekin se ”löysyys” on vähän päivästä riippuen plussa tai miinus. Siitä on T:n kanssa juteltukin.

TO: Epuilla on omaan makuun vähän liikaa hulvattomia ralleja. Kuitenkin tämä teos pysyy loppuun asti kasassa. Hienoa tunnelmaa, melankoliaa, sekä A-osa että kertosäe täyttä rautaa, mahtavaa sointia.

Yyte: Olen parin kertaa ollut Eppujen keikalla ja silloin tämä mukavasti ”rauhoittaa” välillä.

A: Joo, äsken kun tämä soi Lieksaan ajellessa niin kuulosti pimeyden keskellä kyllä vahvalta.

TO: Tuli Spotifysta perään irinan versio. Ei ollut ihan yhtä hyvä.

T: Se pitäs kieltää.

A: Ei sitä tiedä jos olisi TOP-kahdessa. Kuitenkin T:n suosikkeja.

T: 9,57
A: 9,70
Yyte: 8,58
TO: 9,51
Tasting-rating: 9,34/10

2./10. Marzi Nyman – Solutasolla (Marzi, 2006)

Pidän Suomen parhaana kitaristina. Hahmona mainio. Laulajana ei niin kova, mutta riittävä. Tässä kappaleessa on jotenkin kaikki kohdallaan. Ja rumpalina puoliyllättäen Anssi Nykänen.

A: Taas vähän levoton komppi. Tässä toimii kuitenkin paljon, paljon paremmin kuin Liekissä. Marzi kurittaa kitaraansa ja muutkin omia instrumenttejaan siihen malliin, ettei kyselemistä jää. Kokonaisuus on miellyttävä ja jykevä samalla aikaa. Marzin laulanta heikoin osa, eikä sekään niin heikkoa ole.

T: Tämä tuntuu siltä, että sävellystä on hiottu yksin jossain saunamökillä monta vuotta. Marzissa on semmosta maanista omistautumista.

TO: Se oli ensikuuntelu, Marzi on ollut mulle lähinnä TV:n hyväntekeväisyyskonserttien jampsteri ja toki muutamissa bändeissä. Mutta ihan positiivinen yllätys. Voisin kuunnella lisää, mikään ei särähtänyt korvaan.

Yyte: Nyt mie hellyn… Aluksi tuli mieleen, että kuuntelin tänä aamuna mm. Soulsettiä, Edward Wesalaa ja Harri Saksalaa. Mutta tämä, alun hienoisesta kakofoniasta kehkeytyi tyylikäs kokonaisuus virtusioteetillä soitettuna.

T: 9,66
A: 9,05
Yyte: 9,23
TO: 8,48
Tasting-rating: 9,10/10

1./10. Topi Sorsakoski & Agents – On Kesäyö (Pop, 1988)

Ei kai tästä paljoa suomalaisemmaksi voi mennä. Käännöskappale, Topin laulu ja Pulliaisen kitara. Mahtava.

https://open.spotify.com/track/5lqs3i63lEnS9cEdHsfy3W
https://www.youtube.com/watch?v=cHNDKeGW7QQ

A: Tiukkaa sointia, Pulliaista ja Topia: tietyllä tavalla ”pyhä kolminaisuus”. Soi kevyesti mutta etenee kuin se juna raiteillaan ja kiskot laulavat. Takaperoiset kitarat kuulostavat jotenkin kummallisilta aina Agentsin kontekstissa. Oikein hyvä kappale, jonka kuuntelulle talvi on väärä vuodenaika.

T: Topi on varmaan myös mun ikäluokan juttu. Tämä taas kuuluu siihen, kun ajetaan SM-viesteistä kotiin joskus 23.30 Karvion kanavan kohdalla.

TO: Varjojen yö ja Surujen kitara menee edelle, mutta takuuvarma. Kitarat rullaa ja Topi oli Topi.

Yyte: Minä olen taas sitä ikäpolvea, jolle tämä Brian Henderssonin sävellys on Ankin juttu ja siihen verrattuna tämä on hyvin tehty, mutta hieman hätäinen ja nuhainen. Hyvä kuitenkin.

T: Vähän hätäinen tämä kyllä on ja tuota Pulliaisen kaoottista kitarointia voisi olla enemmänkin. Jotenkin tämä on linjassa soitollisesti tuon Marzin kanssa.

T: 9,67
A: 9,50
Yyte: 8,80
TO: 9,12
Tasting-rating: 9,27/10

Raadin TOP-lista:
1. Eppu Normaali – Hipit Rautaa 9,34
2. Topi & Agents – On Kesäyö 9,27
3. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen Villapaita 9,19
4. Marzi Nyman – Solutasolla 9,10
5. Leevi & the Leavings – Olipa Kerran Ihminen 8,98
6. Pepe & Saimaa – Lyhyenä Hetkenä 8,92
7. Stam1na – Merestä Maalle 8,88
8. J.Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät 8,78
9. Magyar Posse Sudden Death 8,46
10. Liekki – Saattaja 8,39

Eppu Normaali -kesä 2017 jäsen A:n silmin

Matkalla kesän viimeiselle Eppu-keikalle. Kirjataanpa ajankuluksi aiempien vuoden keikkojen päällimmäisimpiä muistikuvia.

3.2.2017 KUOPIO, MUSIIKKIKESKUS
En saa mielestä sinua: yli 20 keikkaa piti kiertää, että tämä kohdalle osui.
Kuuvartalo yöllä: onneksi pidettiin setissä tälläkin akustisella kiertueella. Maaginen tunnelma, hieno screeniheijastusmaisema.
Pimeyden tango: kun Safka oli vahvuudessa mukana, niin saatiin ”Tangokin” asiaankuuluvasti haitarilla höystettynä.

4.2.2017 KUHMO, KUHMO-TALO
Kaikki häipyy, on vain nyt: helmiäinen, joka soi kauniimmin kuin Kuopiossa vaikka välissä oli vain vajaa vuorokausi.
Olin vain tuuli: ensikeikan jännityksen jälkeen tämänkin nyanssit erottuivat nyt.
Kuulen parran kasvun: harvinaisempaa vuosikertaa 1982, mainio loppusoitto.
Kun olet poissa: kuultiin sudeilla soitettiin rummuin versiona, jonka aikana tunnelma salissa oli herkimmillään.

11.2.2017 JOENSUU, CARELIA-SALI
Pois meluun ja tuiskeeseen: koko rundin mieleenjääneimpiä hetkiä, ”minkä mä maailmalle mahdan kun kerran lähden pois/ ei kuplia ruiskeeseen vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”
Viihteen kuningas: veljesten vuorolaulu ja Safkan piano säkenöivät entistä komeammin
– encore: ”Muumuupapa”, ”Teen sinusta muusia” ja häiriintynein ”telaketju-efektein” sävytetty ”Njet njet” ottivat löysät pois.

16.6.2017 JOENSUU, OSUUSKAUPPAROCK
Tahroja paperilla: huhupuheet kesän setin avausbiisistä pitivät kutinsa. Käyhän se näinkin, kun lyö vähän tempoa.
Näinhän täällä käy: saisi soida useamminkin keikoilla: rouheita kitaroita, yleisö tuntee biisin.
On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa: encoreen kaivettu Rupisia riimejä-levyn kadotettu raita. Kovasti rok!

1.7.2017 HIMOS, ISKELMÄ FESTIVAL
Pimeyden tango: auringon paisteisessa heinäkuun illassa toimi mainiosti.
Linnunradan laidalla: aina hyvä, nyt kitaroiden rinnakkain soljuilu kuului myös miksauksessa.

14.7.2017 MIKKELI, ST. MICHEL SUMMER FEST
Joka päivä ja joka ikinen yö: heinäkuun yön parhaita biisejä.
Urheiluhullu: juuri oikealla paikalla hitti-/muistettavuus-akselilla.
Kitara, taivas ja tähdet: tämänkin toimivuuden meinaa usein unohtaa, mutta lävähtää kasvoille joka kerta.

Kerran vielä tälle kesälle, Oulun elokuisessa illassa tänään.

Keikka-arvio: Eppu Normaali Kosketuksessa (Kuopio 3.2.2017 & Kuhmo 4.2.2017)

Eppu Normaali kiertää paraikaa maan konserttisaleja akustisen Kosketuksessa-kiertueen merkeissä. Kiertue julkistettiin joulukuun alussa ja möi saleihin lippuja nopeaan tahtiin, mutta allekirjoittanut onnistui haalimaan mukavat paikat kolmelle keikalle: kuluneen viikonlopun rientoihin Kuopion Musiikkikeskuksen sekä Kuhmon Kuhmo-talon esiintymisiin ja myös ensi viikonlopun Joensuun Carelia-salin vetoon. Ohessa kuulumisia koottuna kahdesta ensimmäisestä vetäisystä.

Sähkökitarat on siis korvattu akustisilla sekä bassona kontrabasso, ja suurimpana päivityksenä kokoonpanoon on lisätty kosketinsoittimet. Tuolla osastolla vuorottelevat keikoilla Iiro Rantala sekä vuosien varrella useilla levyillä sekä keikoilla mukana ollut Eero ”Safka” Pekkonen. Tänä viikonloppuna oli Safkan vuoro olla mukana. Siinä missä Iiro soittelee bravuuriaan pianoa, vaihtelee Safka biisin mukaan pianon, sähköpianon, urkujen ja legendaarisen Pimeyden tangon haitarin väliä. Komeasti biiseihin istuvia höysteitä kuultiinkin kautta linjan herran sormista.

Molempien keikkojen biisilistat olivat identtiset. Kaksi 75 minuutin settiä + kolmen biisin encore. Ensimmäiseen settiin oli, Martin välijuontojen mukaisestikin, koottu paljon kappaleita joita on harvoin, jos koskaan, kuultu Eppu-keikoilla. Toisessa päästettiin Repullinen hittejä-vaihde käyntiin hittikavalkaadilla.

Biisilistaa oli tullut vakoiltua jo aiempien keikkojen tiimoilta ja tiedossa oli faniherkkupalojen esillepääsy alkupuoliskolla. Avausbiisinä kuultiin, normaalista räimeestä poiketen, aina kuulas Kaikki häipyy, on vain nyt. Näin konserttisalimeininkiin mainiosti istuva teos, joka asetti iltaman tunnelman heti uomiinsa. Toisena kappaleena kuultu En saa mielestä sinua täydensi itselleni Repullisen hittejä niin, että nyt tuolta kokoelmalta on tullut kuultua kaikki kappaleet livenä vähintään kerran. Kyseessä olikin hieno versiointi, jossa levyversion fillailukitaran roolin otti Safkan piano.

Olin vain tuuli kolahti viime kesän Ratinan-keikalla itselleni ja sitä tuli loppuvuodesta kuunneltua aivan uudella korvalla. Iloinen lisä tähänkin settiin siis. Kun jatsia kuunneltiin on soinut viimeisen puolen vuosikymmenen aikana silloin tällöin, joten se ei varsinainen yllätys ollut, mutta varsinkin jälkimmäisellä eli Kuhmon keikalla se lähti liikkeelle varsinkin loppupuolellaan komeasti.

Setin puolivälin paikkeilla kuultiin illan yllätys, Kuulen parran kasvun. Totta kai Tie vie-levyltä kuullaan useampia biisejä, sillä Safkahan soittaa kyseisellä levyllä suuressa roolissa! Tässä numerossa kuultiin mahtava loppusoitto, jonka aikana Marttikin siirtyi Akun rumpusetin viereen soittamaan rytmimunaa ja antoi bändin räimiä koko kapasiteetillaan välillä isostikin rönsyillen. Niinkuin jää palaa, alun perin Sadan vuoden päästäkin-levyllä vuonna 2004 julkaistu outous, kuullaan tällä kiertueella ensimmäistä kertaa keikkasetissä ja se oli ehkä setin kummallisin biisivalinta. Yllätyksetkin kuuluvat Eppu-keikoille.

Valkoinen kupla-levyltä oli ohjelmistossa puolen kymmentä kappaletta. Pois meluun ja tuiskeeseen oli niitä, joita en odottanut ikinä kuulevani keikalla. Tekstintekijä-Martti kertoi kappaleen kertovan vanhenemisesta ja se soikin hämmentävän kauniisti, sillä levyversio on hieman nuukahtanut. Viikonlopun keikkojen päällimäinen mielessä soiva pätkä kuultiinkiin tässä laulussa: ”minkä mä maailmalle mahdan / kun kerran lähden pois / ei kuplia ruiskeeseen / vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”.

Samoilta ajoilta, 80-luvun alusta ennen isointa läpimurtoa, sikiää myös Kuuvartalo yöllä. Viisi vuotta sitten julkaistulla Mutala-levyllä uuden mahdollisuuden saanut biisi, jonka akustinen versio on HUIKEA. Taustakankaalle heijastunut kuutamo ja tummansininen valaistus olivat juuri kohdallaan, tunnelma oli mahtava. Outoiluiden jälkeen ykkössetin loppupuolella kuultiin myös rouheampia vetäisyjä, joista mainittakoon Tihkumme seksiä rock’n’roll-pianoineen.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio:
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio:
Kuhmo:

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Eppu Normaali kiertää paraikaa maan konserttisaleja akustisen Kosketuksessa-kiertueen merkeissä. Kiertue julkistettiin joulukuun alussa ja möi saleihin lippuja nopeaan tahtiin, mutta allekirjoittanut onnistui haalimaan mukavat paikat kolmelle keikalle: kuluneen viikonlopun rientoihin Kuopion Musiikkikeskuksen sekä Kuhmon Kuhmo-talon esiintymisiin ja myös ensi viikonlopun Joensuun Carelia-salin vetoon. Ohessa kuulumisia koottuna kahdesta ensimmäisestä vetäisystä.

Sähkökitarat on siis korvattu akustisilla sekä bassona toimii kontrabasso, ja suurimpana päivityksenä kokoonpanoon on lisätty kosketinsoittimet. Tuolla osastolla vuorottelevat keikoilla Iiro Rantala sekä vuosien varrella useilla levyillä sekä keikoilla mukana ollut Eero ”Safka” Pekkonen. Tänä viikonloppuna oli Safkan vuoro olla mukana. Siinä missä Iiro soittelee bravuuriaan pianoa, vaihtelee Safka biisin mukaan pianon, sähköpianon, urkujen ja legendaarisen Pimeyden tangon haitarin väliä. Komeasti biiseihin istuvia höysteitä kuultiinkin kautta linjan herran sormista.

Molempien keikkojen biisilistat olivat identtiset. Kaksi 75 minuutin settiä + kolmen biisin encore. Ensimmäiseen settiin oli, Martin välijuontojen mukaisestikin, koottu paljon kappaleita joita on harvoin, jos koskaan, kuultu Eppu-keikoilla. Toisessa päästettiin Repullinen hittejä-vaihde käyntiin hittikavalkaadilla.

Biisilistaa oli tullut vakoiltua jo aiempien keikkojen tiimoilta ja tiedossa oli faniherkkupalojen pääsy esille alkupuoliskolla. Avausbiisinä kuultiin, normaalista räimeestä poiketen, aina kuulas Kaikki häipyy, on vain nyt. Näin konserttisalimeininkiin mainiosti istuva teos, joka asetti iltaman tunnelman heti uomiinsa. Toisena kappaleena kuultu En saa mielestä sinua täydensi itselleni Repullisen hittejä niin, että nyt tuolta kokoelmalta on tullut kuultua kaikki kappaleet livenä vähintään kerran. Kyseessä olikin hieno versiointi, jossa levyversion fillailukitaran roolin otti Safkan piano.

Olin vain tuuli kolahti viime kesän Ratinan-keikalla itselleni ja sitä tuli loppuvuodesta kuunneltua aivan uudella korvalla. Iloinen lisä tähänkin settiin siis. Kun jatsia kuunneltiin on soinut viimeisen puolen vuosikymmenen aikana silloin tällöin, joten se ei varsinainen yllätys ollut, mutta varsinkin jälkimmäisellä eli Kuhmon keikalla se lähti liikkeelle varsinkin loppupuolellaan komeasti.

Setin puolivälin paikkeilla kuultiin illan yllätys, Kuulen parran kasvun. Totta kai Tie vie-levyltä kuullaan useampia biisejä, sillä Safkahan soittaa kyseisellä levyllä suuressa roolissa! Tässä numerossa kuultiin mahtava loppusoitto, jonka aikana Marttikin siirtyi Akun rumpusetin viereen soittamaan rytmimunaa ja antoi bändin räimiä koko kapasiteetillaan välillä isostikin rönsyillen. Niinkuin jää palaa, alun perin Sadan vuoden päästäkin-levyllä vuonna 2004 julkaistu outous, kuullaan tällä kiertueella ensimmäistä kertaa keikkasetissä ja se oli ehkä setin kummallisin biisivalinta. Yllätyksetkin kuuluvat Eppu-keikoille.

Valkoinen kupla-levyltä oli ohjelmistossa puolen kymmentä kappaletta. Pois meluun ja tuiskeeseen oli niitä, joita en odottanut ikinä kuulevani keikalla. Tekstintekijä-Martti kertoi kappaleen kertovan vanhenemisesta ja se soikin hämmentävän kauniisti, sillä levyversio on hieman nuukahtanut. Viikonlopun keikkojen päällimäinen mielessä soiva pätkä kuultiinkiin tässä laulussa: ”minkä mä maailmalle mahdan / kun kerran lähden pois / ei kuplia ruiskeeseen / vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”.

Samoilta ajoilta, 80-luvun alusta ennen isointa läpimurtoa, sikiää myös Kuuvartalo yöllä. Viisi vuotta sitten julkaistulla Mutala-levyllä uuden mahdollisuuden saanut biisi, jonka akustinen versio on HUIKEA. Taustakankaalle heijastunut kuutamo ja tummansininen valaistus olivat juuri kohdallaan, tunnelma oli mahtava. Outoiluiden jälkeen ykkössetin loppupuolella kuultiin myös rouheampia vetäisyjä, joista mainittakoon Tihkumme seksiä rock’n’roll-pianoineen.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti uppoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Retrofest Yks, Järvenpää, 16.7.2016

Kun heinäkuun kolmas viikonloppu vapautui omasta kalenterista, tuli idea lähteä katsomaan vuoden ensimmäinen Eppu Normaali-keikka. ”Kaipa ne sinä viikonloppuna jossain tässä lähellä silloin keikalla ovat” oli ajatus, kun avasin keikkakalenterin. Jaa-a, Järvenpää ja Retrofest Yks-minifestivaali… Mukana lämmittelijöinä Jocke Nyberg Rock Band ja Osmos Cosmos. Viitsiiköhän tuonne lähteä ajelemaan? Totta kai!

Lieksasta käsin suoritetun menomatkan jälkeen ja pikaisen hotellille kirjautumisen perään hyppäsin mainiosti järjestettyyn bussikuljetukseen Järvenpään juna-asemalta Vanhankylän kartanon maisemiin, jotka siis tarjosivat mainiot puitteet kesäiselle rock-iltamalle. Busseja ajeli riittävästi, muutaman minuutin menomatkan aikana niitä näkyi ainakin viisi.

Alueelle käppäillessä Jocke Nyberg Rock Band jo soitti Summer of 69’ia. Setti oli bilebändihenkinen, josta erityisesti ilahdutti Huey Lewis & the Newsin Hip to Be Square. Se ei sentään jokaisen orkesterin listoille kuulu. Leppoisan roudaustauon jälkeen lavan valtasi Osmos Cosmos, joka soitteli niin ikään covereita mutta vahvemmin edeltävältä vuosikymmeneltä eli 70-luvulta. Heidän setistään jäivät mieleen encorena tullut Final Countdown sekä pahaksi korvamadoksi tarttunut Don’t You Want Me, The Human Leaguen klassikko vuodelta 1981.

Kellon lähestyessä iltakymmentä paikalle saapunut yleisö alkoi pakkaantua lavan eteen. Itse sain haalittua paikan ykkösrivistä aika keskeltä, mikä oli hieman yllättävää sillä muuten eturivi jäi varatuksi heti Osmos Cosmosin perään. Eppujen roudaus ja soundien testaus venähti hieman, juontajan mukaan siksi, että Aku oli hankkinut edellisenä päivänä uudet rummut joita viriteltiin hieman ennakkoon ilmoitetun showtimen ylikin.

Parilta viime vuodelta tuttu intronauha pärähti soimaan ja ensimmäisenä kuultiin Tien päällä taas. Erittäin hyvä juttu, että tämä viime vuodelta Kahdeksas ihme-levyn läpisoitoilta tuttu biisi on jäänyt avausbiisiksi tuoden virkistävää vaihtelua. Heti perään jatkettiin samaisen levyn klassikolla, erottamattomasti suomalaiseen kesäyöhön kuuluvalla Vihreän joen rannalla (kauan sitten).

Alkusetin biisejä oli myllätty mukavasti oikeastaan koko 2010-luvun melko vakiona pysyneistä asetuksista. Kolmas numero olikin yksi odotetuista, kun internetistä oli kuullut että vanha sotaratsu Pidetään ikävää oli nostettu taas esille. Viimeksi tämä oli mukana 2010-2011 ja riemastutti todella tällä kertaa. Samoissa tunnelmissa 1970- ja 80-lukujen taitteessa jatkoi myös Suomi-ilmiö, jonka kohdalle piti kännykkämuistiinpanoihin merkitä oikein huutomerkki: joskus kyseinen laulu on meinannut olla vähän läpisoitetun oloinen, mutta lauantai-iltana Järvenpäässä yleisön laulu kantautui yhtenä kovimmista.

Myös seurannut Pimeyden tango on totuttu kuulemaan aikaisemmin myöhemmin setissä, ja sekin oli itse asiassa 2010-luvulla pitkään paitsiossa biisilistoilta. Syyttä suotta, sillä olihan se albuminsa suurimpia hittejä vuonna 1984. ”Miten muuten voi mennä retroilussa pidemmälle, kuin siirtymällä seuraavaan vuoteen? Ja mikäs vuosi tulee vuoden ’84 jälkeen?” Eli ”Tangon” perään kuultiin nykyisin aina rouhea Vuonna ’85. Jos keikan jälkeen etsii Youtubesta yleisön kuvaamia keikkavideoita, niin joka keikalta löytyy pätkä tästä: yleisösuosikki!

Myöskään Afrikka, sarvikuonojen maa ei ole niin vakituinen vieras keikoilla kuin äkkiseltään olettaisi. ”Afrikka” tarjoaa kuitenkin miellyttävän variaation poikkeavalla sykkeellään ja viidakkorummuillaan sekä Pantsen soololla, jossa vilahtaa aina hieman tappingia. On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa oli illan kummallisuus-osastoa jota itse odotin, mutta biisi meni valitettavasti itseltäni melko lailla ohi erään keikallakävijän häiriköinnin takia, jota taltuttamaan tarvittiin useampikin järkkäri.

Yksi hyvän Eppu-keikan osatekijä on, että illan aikana pitää kuulla ainakin yksi biisi joka kertoo bändistä itsestään. ”Tämä kertoo meistä, vaikka sillä onkin Akun nimi”: Akun tehdas! Mainiota! Tehtaan rokkailun ja asiaankuuluvien bassosoolojen jälkeen rauhoituttiin komean Kun olet poissa myötä. Kylmiä väreitä nostattanut KOP on noussut viime vuosina omaksi keikkasuosikiksi biisin sisään rakennetun draaman kaaren myötä ja molemmat kitaristit saavat paikkansa loistaa: tällä kertaa intro venyi hieman ja Torvinen sai soitella täytteitään hieman normaalia enemmän, kun taas Pantse muunteli biisin normaalin kitarakompin kuviota ja hymyili kehitelmilleen itsekin.

Tästä alkoikin hittiputki. Murheellisten laulujen maa pitää tulla aina ja sitä yleisö odottaa. Vaikka senkin mieltää ehkä puhkisoitetuksi, niin keikoilla tulee laulettua joka sana mukana. ”Ryynien” perään, tällä kertaa poikkeuksellisesti ilman välispiikkejä, tuli seuraava helmi eli Joka päivä ja joka ikinen yö. Aikaisemmissakin keikka-arvioissa on tullut ihailtua tätä, mutta jälleen tapa jolla kitarat risteilevät ja koko paketti hehkuu ovat huikeita. Kesäyössä oli taas taikaa. Torvisella oli biisissä capo 5. nauhalla, joten tiedetään mitä todennäköisesti seuraa eli Puhtoinen lähiöni. Tämänkin kohdalla on muistiinpanoissa huutomerkki, sillä P2.L pääsi yllättämään. Keikkaversiossa on aina ollut hyvä rytinä, mutta nyt sitä oli napsu lisää. Lisäksi perinteisesti bassosoolona kuultu, alun perin levyllä vihellyssoolona oleva pätkä kuultiin nyt puhallettavalla melodikalla Ruusukallion toimesta!

Urheiluhullu ei kuulunut settiin viime kesänä, mutta nyt sitä on kuultu. Martti pääsi jälleen pullistelemaan silmissään nuoren Martin kiilto. Kiva oli kuulla tämäkin pitkästä aikaa. Lisää höyryä toi ainoa biisi, jonka olen jokaisella 20:lla Eppu-keikalla kuullut eli Kitara, taivas ja tähdet. Yhteislaulun määrä on tämän biisin kohdalla vakio: aina suuri. Pantse varioi mukavasti kitarakuvioita keikka toisensa jälkeen ja Akulta tuntuu joka kerta lähtevän lapasesta viimeisessä säkeistössä.

Tässä kohtaa keikkaa ei enää ylimääräisiä välihöpötyksiä käyty vaan heti perään lähti Tahroja paperilla. ”Tahrojen” pitää myös päästä yllättämään jotta se tehoaa parhaimmin ja nyt se olikin hieman ennalta-arvaamattomassa kohdassa biisilistaa. Kun tarkasti kuuntelee, niin onhan siinäkin selkäkarvat pystyyn nostava biisi. Kuten oli seuraavakin, aina keikan tunteellinen huippukohta Kaikki häipyy, on vain nyt. Tämän sovitus oli hieman keventynyt eikä ollut enää niin junnaava kuin esimerkiksi viime vuonna. Hieno veto, jota ei haitannut että Martti sääti hieman sanojen kanssa: riimipari piirtyvän-siirtyvän korvautui parilla siirtyvän-siirtyvän.

Pääsetin viimeisenä kuultiin sitten Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset. Mietin jo keikalla, että miten on mahdollista että se säväyttää joka kerta samalla lailla, olipa avausbiisi tai lopetusbiisi. Melkein jalat pettivät alta Torvisen aloitusriffin lähtiessä käyntiin ja hymy ei kaikonnut missään vaiheessa. Sen fiiliksen takia keikkoja kierretään. ”Repun” jälkeen bändi kaikkosi lavan taakse.

Encorea taputeltiin hetkinen, jonka jälkeen Martin sanoin ”tilaisuus teki varkaan”. Pantse pääsi nimittäin tulkitsemaan Baarikärpäsen. Siihenkään ei ole sen enempää lisättävää, aina se laulattaa ja piristää nähdä P mikin varressa. Minun puolestani tämän voisi soittaa joka keikalla. Heti perään raapaistiin liikkeelle ”Nietu” eli Njet njet, jossa Aku pääsi jälleen rouhimaan oikein isolla kädellä. Poikkeuksellisesti ohjelmassa ei kuitenkaan ollut lopun yhteislaulatusta, vaan biisi ajettiin alas suoraviivaisemmin ja siirryttiin suoraan illan viimeiseen, joka tällä kertaa oli Voi kuinka me sinua kaivataan. Senkin funktiosta on vuosien saatossa keskusteltu, mutta onpa vain keikalla aikamoinen teos. Yksinäisen kitaran säestyksellä alkava ja matkan varrella isommaksi ja isommaksi kasvava biisi kyllä on komea Martin loppukiljaisuineen ja Akun patarumpuineen. Joskus oli hankalampi sietää, mutta nykyisellään menee oikein hyvin.

Pari minuuttia yli puolentoista tunnin setin jälkeen iltama oli päätöksessään. Lavalta sain mukaan vielä biisilistan eikä takaisinpäin kulkeneissa bussijonoissakaan älyttömän kauaa tarvinnut jonotella. Hyvä että tuli taas lähdettyä, sillä kyllä kerran-pari kesässään pitää Eput ulkolavoilla kokea. Sinne se musiikki on monilta osin luotu.

Eppu_retrofestBiisilista