Toomion TOP200-biisit: 174. Rockin’ Da North – Kingsize

Vieläkin pidetään majaa vuodessa 2002. Suomirap teki kaameaa jälkeä TOP40-listalla. Silloin suomirapin jonkinlainen ongelma olivat olleet hiukan tuhnuiset tausta. Sitten tuli Rockin’ Da North.

Juuri Kingsize soi radioissa (sen Kesäkumi-renkutuksen lisäksi) ja tämä oli pitkälti tuottaja Jukka Immosen ansiota. Todella mahtipontiset jouset vyöryvät introssa päälle.

Lisäarvoa tuo kova feattaajakatras. YOR123, B.O.W. (eli Bomfunk MC’s Raymond), vuonna 2015 ikävästi kuollut Ezkimo sekä omalaatuisella tyylillään koko kappaletta kantava Lord Est.

Tässä pisteet voi antaa oikeastaan tuotannolle, jossa eri elementit on niiden erilaisuudesta huolimatta naulittu tiukasti yhteen.

Tämän kappaleen kuulee harvoin. Enpä silti ikinä vaihda pois.

Toomion TOP200-biisit: 176. Rauli Badding Somerjoki – Valot

Ensikosketus tähän on Pulliaisen ja Agentsin instrumentaaliversiona, todennäköisesti Mitsubishi Galantin kasettimankasta. Kappale on kuitenkin lähtöjään Rauli Badding Somerjoen debyyttialbumin B-puolelta. Totuuden nimissä olen aika kauan luullut, että veisu on venäläinen käännös, mutta mitä vielä. Se on Raulin itsensä säveltämä ja sanoittama!

Tunnelma ja sanat ovat synkät, harmaat, suomalaiset. Mutta, kun se ei tässä tapauksessa haittaa. Olen myös alkanut pitää alkuperäisestä levytyksestä siinä määrin, että rankkaan sen ohi Agentsin, vaikkei se Kääriäisen esittämänäkään paljoa kympin biisistä puutu.

Tällä vuoden 1971 versiolla on kovettu soittajakokoonpano: Rauli laulaa, Antero Jakoila kitaroi, Arto Koskinen klähmii urkuja, bassoa soittaa Ilkka Willman ja rummuissa keikkuu legendaarinen Matti Oiling. Varsinkin rumpu- ja urkutyö maistuu kuin pannukahvi. Aidolta ja rouhealta.

Raulin hahmossa ja ulosannissa on yhtä aikaa jotain hyvin melankolista ja kohtalon takia myös hyvin surullista. Komea ääni ja melkoinen melodiantaju miehellä kuitenkin oli.

Kyllä tätä kuunnellessa pitäisi olla 1980-luvun lopussa, lähdössä väsyneenä ja nälissään Vaasan kansallisista kisoista noin klo 22:10 ajelemaan kohti kotia. Syksy olisi juuri alkamaisillaan.

Toomion TOP200-biisit: 184. Leevi and the Leavings – Olipa kerran ihminen…

Yksinkertainen ihminen tykkää yksinkertaisista asioista. Minä pidän tällaisista simppeleistä, melko lailla yhdelle melodialle perustuvista instrumentaaleista.

Olipa kerran ihminen… on Leevi and the Leavingsin kappale Kadonnut laakso -albumilta. Se taittaa albumin välillä rujonkin meiningin suunnilleen sen puolivälissä. Kadonnut laakso oli toinen ”aito” kasetti, jonka olen ikinä saanut. 8-vuotiaalle tavara oli aika diippiä. Mutta jo tuolloin Olipa kerran ihminen… oli albumin suosikki.

Gösta Sundqvistin musikaalisuus ja samalla henkilöhahmon synkkä erakkoluonne tulee tässä kappaleessa esiin sanattomassa muodossa. Teos liikkuu jotenkin dystooppisissa tunnelmissa vähän Ennio Morriconen tyyliin. Vaikka se on yksinkertainen, on siinä sopivasti kerroksia, jotta sen kestää kuunnella vaikka milloin. Sounditkin ovat sellaiset, ettei tätä usko tehdyn vuonna 1982.

Tätä kuunnellaan Aulavan raunioilla silloin, kun maailmanloppu on tulossa.

Toomion TOP200-biisit: 185. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen Villapaita

Sapsalammen kyläkoulu. Kuudes luokka. Jostain pölähti ilmoille Taivaan kappaleita -kasetti. Koko albumi oli kovassa kuuntelussa, mutta juuri Norjalainen villapaita sai eniten kulutusta.

Kappaleen sovitus on niin elokuvallinen, että siihen on hyvin helppo kuvitella Mika Kaurismäen filmatisointi. Liekö tuo Tikanmäen tuomaa tunnelmaa, mutta Norja ja aurinkoiset vuonot on taitavasti taiottu säveliin.

Kuten niin monesti Juicen kappaleissa, ovat sanat koko homman juju. Vaikka taustalla soisi free jazzia, kiinnittyy huomio pelkästään sanoihin, joita bändi sitten täydentää tai on täydentämättä. Siihen harva on pystynyt ja tulee pystymäänkään.

Sanoitus kertoo kaiketi elämää nähneiden laulunteijöiden kohtaamisesta Norjassa. Voisi kai sanoa, että kehäraakkien pidennetty viikonloppu. Riveihin ja niiden väleihin on Juice ujuttanut monta viittausta suomalaisiin legendoihin, mutta istuu ne myös monen miehen saunailtoihin. Oletan, että kokemus puhuu.

”Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset” on neljällä sanalla kuvailtu toisen päivän alku. ”Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin” taas saman päivän ilta. Varsinkin suomalainen mies löytää näistä lauluista kiinnekohtia jätkäporukoiden illanviettoihin. Alkoholin voimalla on tehty paljon murhia, mutta on sen myötä myös taajaan ”parannettu maailmaa”.

Juicen mukaan idea kappaleeseen tuli unesta, jonka hän näki Junnu Vainion kuoleman jälkeen. Siinä faksiin oli jäänyt Junnun keskeneräisestä kappaleesta vain otsikko.

Tästä kappaleesta tulee aina hyvä fiilis. Aurinko paistaa, väsyttää, mutta tiedossa on hyvä päivä hyvässä seurassa. Kärkikastia.

Toomion TOP200-biisit: 193. Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät – Valo yössä twist

Kappale tuli minua jossain muodossa ensi kertaa vastaan Aku Ankka -lehdessä. Aku lauloi siivotessaan ”Saksin matolla tilkkuu, työn painoa taloa ilkkuu, puhtomopattu kutteri menee…” Sanathan eivät ihan noin mene, mutta mieleen se jäi.

Valo yössä -kappaleesta on tehty monenlaista versiota. On haitariswingiä, torvisovitusta ja tämä itselleni rakkain rautalankaversio. Pulliaisen Esan kitarasoundille ja -soitolle tässä pitää hiukan kumartaa.

Kappaleesta ei pitänyt tulla minkäänlaista hittiä. Levy-yhtiökin piti sitä sanoituksiltaan liian kirjallisena. Syksyn Sävel -kilpailuun sitä ei huolittu, mutta vuoden 1979 esikoissinglen B-puolelle sentään. Ilmestymisen jälkeen se sitten keikkuikin myyntitilaston ykkössijaa kolme kuukautta.

Tuomari Nurmio itsessään on raaka hahmo. Kalenterisivujen vaihtumisesta huolimatta mies on säilynyt taiteen ja musiikin suhteen mielenkiintoisena ja terävänä. Kuin viimeistä kierrosta odottava juoksija, joka vuosista huolimatta on aina vaarallinen kirimies.

Hienon kappaleen suurimmat aplodit saa sanoitus, joka on todella nerokas. ”Tuhto topattu mutteriveneen odottaa” eli mitä ilmeisimmin taksin takapenkki. Jokuhan on sanonut, että tarinan alkumuoto oli Juopon reissu -niminen runo, joka taas kertoi Lauri Viidan taksimatkoista.

Suomalaista kapakkatunnelmaa kuvailtuna ihan eri suunnasta kuin esimerkiksi Gösta sen on tehnyt. Rahaa on, nimeäkin, mutta silti mierontie kutsuu, kuten vähäosaisempiakin kuolevaisia. ”Valoviikatteet taloja niittää”, jossa viikatteelle on vilisevien valojen lisäksi myös viikatemieheen viittaavaa merkitystä, johon myös seuraavan virkkeen ”lautturi” viittaa. Viittaa lautturin viittaan ja Lauri Viitaan. No niin…

https://www.youtube.com/watch?v=_oDYoiiFyag