TOOMIO’s TOP100: 28. – Pepe Willberg – Pepe & SaimaaTOOMION TOP100: 28. – Pepe Willberg – Pepe & Saimaa

Producer: Matti Mikkola
Recorded: 2014
Released: 9.5.2014
Label: Suomen Musiikki

#1 in Finnish Chart, Rock Album of the year in Finland

SINGLES
– Lyhyenä Hetkenä
– Tällä Kadulla

At the early 2014 I was following the status of the musicians. There begin to flash things like following: ”Pepe will release something really cool stuff soon.” The man, whose gig was attended by about five people. I thought these musicians stuff was inside joke.

Hype got up little by little. In the end, it was so wild that I was forced to listen this album. The first song begins slowly. ”Mmm … well yeah, no surprises …” the middle of the song Moog-psychedelia suddenly jumped on. I froze to listen open-mouthed.

Matti Mikkola, a former Tehosekoitin-man, has been a producer of this musical work! Mikkola is precisely the ruler of the sounds. The sounds have been considered incredibly tasteful. He can be called one of the best producers in Finland’s.

”These relics like Pepe need 20 years of forgetfulness to return once again to the top of the hipster mountain.”

Spotting Pepe to the singer is a precedent of hipster cheating. I don’t know whether Pepe claimed, therefore, that can show people what Mikkola could do despite the singer’s name. These relics like Pepe need 20 years of forgetfulness to return once again to the top of the hipster mountain. Pepe’s voice doesn’t come free easily, but at such a high torque. Of course he’s not a very young anymore.

Sounds and also compositions are truly memorable. Such chord progressions, which suddenly comes up with just capable artists like Rufus Wainwright and Elton John. The lyrics are fine. Hard to say how much Pepe himself has affected them, but they are touching. On the other hand, it would be nice to know if the ultimate aim was to make a album that will rise up the charts, or just the music, which is nice to do?

Music for the midsummer. Heat and sun and drought.

THE BEST MOMENTS
Lyhyenä Hetkenä – Lyrics and Love Boat-atmosphere.

NOT SO BRILLIANT
There is no weak moment. Maybe Aivan Sama Mutta Mä Oon Onnellinen is a little too different from the others.

https://open.spotify.com/album/1lJS6fwi8pcp2e3bgCEhuFTuottaja: Matti Mikkola
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 9.5.2014
Levy-yhtiö: Suomen Musiikki

Suomen listan ykkönen, Vuoden Rock-Albumin Emma.

SINGLET
– Lyhyenä Hetkenä
– Tällä Kadulla

Sosiaalisessa mediassa seuraamieni muusikoiden statuksissa alkoi vilahdella seuraavan kaltaisia lauseita: ”Pepeltä on tulossa jotain tosi kovaa nyt pian.” No on varmasti. Mieheltä, jonka keikalla kävi noin viisi ihmistä. Luulin näitä juttuja muusikoiden inside-läpäksi.

Hypetys nousi pikkuhiljaa. Lopulta se oli jo niin hurjaa, että oli pakko itsekin nöyrtyä ja ottaa levy kuuntelun alle. Ensimmäinen kappale alkaa hitaasti. ”Mmm…no joo, ei mitään yllätystä…” Biisin puolivälissä hypätään yhtäkkiä Moog-psykedeliaan, jään autoa pakatessani kuuntelemaan suu auki.

Rumahkot kannet. Niissäkin on tyylitaju lennätetty niin oikeaan osoitteeseen 70-luvulle kuin mahdollista. Vinyylihän tämä pitäisi olla, mutta kun en sellaista soitinta omista.

Matti Mikkola, entinen Tehosekoitin-mies, on tehnyt tuottajana sellaista sävellystyötä, että huhhuh! Mikkola on nimenomaan soundien hallitsija. Äänimaailma on harkittu mielettömän hyvällä maulla. Näin komeaan yhteissointiin ei pysty moni maailmanluokan tuottajakaan. Aivan hyvillä mielin voi miehen nostaa yhdeksi Suomen parhaista tuottajista.

”Nämä Pepen kaltaiset reliikit tarvitsevat 20 vuoden unohduksen palatakseen vielä kerran hipsterikukkulan laelle.”

Pepen bongaaminen laulajaksi on hipsterinhuijaamisen ennakkotapaus. En tiedä onko Pepe haettu siksi, että voi näyttää ihmisille mitä osaa laulajan nimestä huolimatta. Nerokasta se on silti. Nämä Pepen kaltaiset reliikit tarvitsevat 20 vuoden unohduksen palatakseen vielä kerran hipsterikukkulan laelle. Pepen ääni on ajoittan auraavaa. Se ei tule vaivattomasti vapaalla, vaan sellaisella väännöllä. Eipä mies toki kovin nuori enää olekaan. Siitäkään huolimatta ei miehen muusikontaitoja voi kyseenalaistaa.

Soundit ja myös sävellykset ovat todella ikimuistoisia. Sellaisia sointukulkuja, joihin äkkiä keksii vain Rufus Wainwrightin ja Elton Johnin pystyvän. Sanoituksetkin ovat hienoja. Paha sanoa minkä verran Pepe itse on kynäillyt, mutta koskettavaa on. Toisaalta olisi mukava tietää, onko perimmäisenä tarkoituksena ollut tehdä levy, joka tulee nousemaan listoille vai vain musiikkia, jota on kiva tehdä.

Ei tällaisia liikaa ole 2010-luvulla tullut. Eikä varmaan tulekaan. Keskikesän musiikkia. Helle ja aurinko ja kuivuus.

PARHAAT HETKET
Lyhyenä Hetkenä –
Sanat ja lemmenlaivatunnelma, sekä aivan mahtava soinnutus.

EI LÄHDE
Ei ole tässäkään heikkoa hetkeä. Ehkä Aivan sama mutta mä oon onnellinen on vähän liian erilainen muihin nähden.

https://open.spotify.com/album/1lJS6fwi8pcp2e3bgCEhuF

TOOMIO’s TOP100: 37. Amorphis – TuonelaTOOMION TOP100: 37. Amorphis – Tuonela

Producer: Simon Eferney
Recorded: 1998
Released: 29.3.1999
Label: Relapse

#8 in Finnish chart. Sold over 10 000 copies in the USA.

SINGLE
– Divinity

This album was released a couple of weeks before than I had to go into army. I spent several weekend in my friend’s room, because we had a band. He had this album too. It took a long time before I decided to take this album under a more accurate listening.

Sure I listened Amorphis during the Tales From The Thousand Lakes, but I don’t like the band before Tuonela. The album was also a small nation-wide success, and would also be something in other parts of the world. At least I remember a report from US Tour in Soundi-magazine.

”Tuonela’s music is not a metal in the sense that the band’s name might suggest.”

Tuonela’s music is not a metal in the sense that the band’s name might suggest. Pasi Koskinen was still sane and Midtempo syndrome had not yet reached Esa Holopainen. Sakari Kukko and his sax, flutes and other instruments brings a really significant boost to the album. The cover art has an elegant depth. The Kalevala is present, but not the main theme. The songs are at the core.

Sounds sitting to compositions very well. The producer has succeeded in. Since flutes, whistles and organs seem to be part of the songs from the beginning. There are even double bassdrums somewhere. My opinion is that Koskinen was a very nice vocalist. Sound fit perfectly in Amorphis. There’s a nasal and grunge-like sound, which is everything what this rusty album needs.

Drum and guitar sounds could be better. It feels like a lack of power in them. Weakness or something. Keys and flutes are mixed nice. Maybe this album needs a remastering?

This is the music of August for me. The nights already getting colder. The summer is leaving his goodbyes.

THE BEST MOMENTS
Rusty Moon Flute lead and the Kalevala tempo is that Amorphis, which I like to listen.

NOT SO BRILLIANT
Greed Song that roars evilness. Wrong place in this album.

https://open.spotify.com/album/3S8ufW2zhbCVsShF4FhURRTuottaja: Simon Eferney
Nauhoitettu: 1998
Julkaistu: 29.3.1999
Levy-yhtiö: Relapse

Suomen listan 8. Myynyt yli 10 000 kappaletta USA:ssa.

SINGLET
– Divinity

Tämä albumi ilmestyi pari viikkoa ennemmin kuin allekirjoittaneen piti lähteä armeijaan. Useana viikonloppuvapaana tuli käytyä kaverin luona, jonka huoneen pöydällä tämä lepäsi. Meni pitkään ennen kuin päätin albumin ottaa tarkempaan kuunteluun.

Toki Amorphiksesta oli kuuntelujälkiä jo Tales From The Thousand Lakesin ajoilta, mutta bändiä ei vaan jaksanut kuunnella ennen Tuonelaa. Levy oli lisäksi maanlaajuisesti pieni menestys, ja taisi olla sitä vähäisesti myös maailmalla. Ainakin muistan elävästi intin punkassa luetun Soundin kertomuksen Amorphiksen Jenkkikiertueesta.

”Tuonelan musiikki ei ole ehkä ihan metallia siinä mielessä kuin yleisesti luullaan.”

Tuonelan musiikki ei ole ehkä ihan metallia siinä mielessä kuin yleisesti luullaan. Pasi Koskinen oli vielä vedossa ja keskitemmon syndrooma ei ollut vielä saavuttanut Esa Holopaista. Oman ja todella merkittävän lisänsä levylle tuo Sakari Kukko puhallinhässäköillään. Kansissakin on eleganttia syvyyttä. Kalevala on läsnä, mutta ei pääteemana. Biisit edellä on lähdetty liikenteeseen.

Soundit istuvat sävellyksiin hyvin. Tuottaja on osannut asiansa, sillä huilut, pillit ja muut urut tuntuvat kuuluvan biiseihin alusta lähtien. Ei niin, että jotain on ollut pakko lisätä. Delay-kitaroita on ja välillä pahaa laulua, jonka taitaa pääosin hoitaa Tomi Koivusaari. Jopa tuplabasareita voi paikka paikoin löytää.

Pidän Koskista erittäin kovana tulkitsijana. Ääni istui Amorphikseen mainiosti. Siinä on pikkuisen sellaista kärtsymäistä nasaalia, jopa grungea. Silti se sopii menoon oikein hyvin. Varsinkin Tuonelalle, joka on enemmänkin raskasta rokkia kuin metallia. Koskisen pojan laulu on yllättävää ja luonnollista. Miehen nykyisiin aatteisiin ja muihin edesottamuksiin en ota kantaa, vaan pelkästään mieheen muusikkona. Vaikkei nykyisessä Tomi Joutsenessakaan vikaa varsinaisesti ole, on hänen äänensä liian geneerinen vedotakseen minuun.

Rumpu- ja basarisoundeissa olisi nykykorvalla vähän toivomisen varaa. Kitarasoundi on ihan hyvä, mutta munaa vaatisi pikkuisen sekin. Koskettimisssa ja puhaltimissa ei ole vikaa. Olisiko tässä re-masteroinnin paikka.

Minulle tämä soi puintiaikaan elokuussa, iltojen jo viiletessä. Ruskasta ei vielä jälkeä, mutta kesä on jättämässä hyvästejä. Traktorin kopissa tuli aiemminkin kuunneltua. Siihen aika harvoilla tosin on nykyään mahdollisuutta.

PARHAAT HETKET
Rusty Moon
Huiluliidi ja kalevalainen tempo ovat sitä Amorphista, jota itse mielelläni kuuntelisin nykyäänkin.

EI LÄHDE
Greed Pahemmin muriseva kappale. Ei istu muuhun kokonaisuuteen.

https://open.spotify.com/album/3S8ufW2zhbCVsShF4FhURR

TOOMIO’s TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen KäskyäTOOMION TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen Käskyä

Producers: Stam1na, Miitri Aaltonen
Recorded:2006
Published: 10.6.2006
Label: Sakara Records

Metal Album of The Year in Finland at 2006.

SINGLES:
– Edessäni
– Likainen Parketti

When I was a poor student, I listened to this album on my mp3’player, which doesn’t even fit the entire album at once. However, those trips to school and back were quite nice. The player’s battery lasted almost 10 minutes almost every time.

The second album of Stam1na appeared immediately after I had first contact with the band. Previous album’s a bit patchy appearance had changed to substantially coherent work. Songs sounds familiar to Devin Townsend fan. That wasn’t bad.

Covers are a little harsh. Photoshopping with basic skills, but it’s not the main thing. Not perhaps the biggest attraction for impulse buying, however.

The album’s slides towards and ingenious riffs are a good support for the entire album. Even choruses have been so sticky that they are hanging up until they’ll change annoying. It’s, of course, be pointed out that in this era of Stam1na was more like ”music for musicians” than good drinking songs for drunks . Nowadays, pop elements has become a part of Stam1na’s music.

At the side of sounds all is clear expect bass sounds. Bass only makes a backgrounf noise and mass. Clear and sharp sounds are good for this kind of music. Stam1na has never been brilliant with middle-tempo songs. Full speed and eccentric melodies propel the band forward the best. For example, In Merestä Maalle’s rowing riff you can see the evolution in your eyes. The Vapaa Maa’s guitar solo and the preceding slowing part is a masterpiece. These are insightful metal composing, which, unfortunately, is just too little nowadays. Small copying or at least tributation the above-mentioned Devin is noticeable, but otherwise the music is original.

. ”Democracy is only the option” gives food for thought, although it is an obvious provocation.

While the majority of shots hit to the head, there’s a couple of misses also found, but fortunately they aren’t in a size of entire song. One of these is Ovi, that violates the good roasting. Kaksi Reittiä, Yksi Suunta is almost perfect song, but the chorus is pulled slow. A great injustice.

Uudet Kymmenen Käskyä is probably involving the best lyrics of Stam1na. Viisi Laukausta Päähän is in the center of various political issues also in nowadays. Edessäni dealing with changes in the world and at the same time the transformation of humanity. Vapaa Maa criticized the free choice of man, and even its very existence. Or rather, what is considered ideal and what is to us citizens taught ideal. ”Democracy is only the option” gives food for thought, although it is an obvious provocation.

This must be listened when you driving to work. Preferably by bicycle. This increases the comfort of adrenaline before the unattractive jobs. Alternatively, before running competition. For the same reason.

THE BEST MOMENTS
Merestä Maalle The most successful song incompositional and lyrically
Viisi Laukausta Päähän The lyrics encounter the atmosphere

NOT SO BRILLIANT
Ovi Clearly weaker than others.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAdTuottaja: Stam1na, Miitri Aaltonen
Nauhoitettu:2006
Julkaistu: 10.6.2006
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 3. Vuoden 2006 metallialbumi Suomessa.

SINGLET:
– Edessäni
– Likainen Parketti

Vähävaraisena opiskelijana kuuntelin tätä albumia Lenco-merkkisestä mp3-soittimesta, johon ei edes mahtunut koko levy kerralla. Nuo matkat kouluun ja takaisin olivat kuitenkin varsin mukavia. Soittimen akkukin kun kesti tuon 10 minuutin matkan lähes joka kerta.

Stam1nan toinen levy ilmestyi heti sen jälkeen kun olin bändiin ensikosketuksen saanut. Aiemman levyn vähän hajanainen vaikutelma oli muuttunut huomattavasti yhtenäisemmäksi levyksi. Devin Townsend-fanille biiseissä oli paljon tuttua myös tuotannon osalta.

Kannet ovat ajan hengen mukaisesti vähän karut. Aikamoinen automaattisen tietojenkäsittelyn jälki niistä huokuu, mutta sepä ei pääasia olekaan. Ei ehkä se suurin houkutin heräteostolle kuitenkaan.

Levyn äänivallimainen vyöryminen ja oivaltavat riffit ovat hyvä tuki koko albumin kattaville sanoitushelmille. Jopa kertosäkeet on saatu niin tarttuviksi, että ne roikkuvat päässä rasittavuuteen asti. On tietysti todettava, että tänä aikakautena Stam1na oli enempikin ”musiikkia soittajille” kuin hyviä juomalauluja baarikansalle. Nykyisin pop-elementtejäkin musiikkiinsa löytänyt Stam1na ei ainakaan allekirjoittaneelle ole enää niin jännittävä, että jaksaisi samaan tapaan kiinnostaa.

Soundipuolella ollaan bassoa lukuun ottamatta aika selkeillä vesillä. Bassot nimittäin tuuttavaat vain taustamökää ja massaa. Thrash-metallista tuttu erottelevuus palvelee tämän kaltaista musiikkia. Vaikka aika thrashia tää onkin. Stam1na ei koskaan ole ollut keskitempoisten biisien tekijä vaan se täysi kohkaus ja epäkeskot melodiat vievät bändiä parhaiten eteenpäin. Esimerkiksi Merestä Maalle-biisin soutavassa kompissa voi nähdä evoluution silmissään. Vapaan Maan kitarasoolo ja sitä edeltävä hidastelu on taidonnäyte. Nämä ovat oivaltavaa metallisäveltämistä, jota valitettavasti on ihan liian vähän nykyään. Pientä kopiointia tai ainakin tributointia edellä mainitulle Devinille on havaittavissa, mutta muuten musiikki on omaperäistä.

”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi.

Vaikka suurin osa osuu nuppiin, niin pari ohilaukaustakin löytyy, mutta onneksi ne eivät kokonaisen kappaleen kokoisia ole. Yksi näistä on Ovi, joka rikkoo hyvän paahtamisen. Levyn päättävässä Kaksi Reittiä, Yksi Suunta-kappaleessa on muuten täydellisen tekeleen tunnusmerkit, mutta kertosäe on vedetty hitaaksi. Suuri vääryys.

Uudet Kymmenen Käskyä lienee Stam1nan uran parhaat lyriikat käsittävä albumikokonaisuus. Viisi Laukausta Päähän ottaa kantaa moneenkin aikaan, mutta tällä hetkellä se on erinäisten poliittisten kysymysten keskellä hyvinkin ajankohtainen. Edessäni käsittelee maailman arvojen muuttumista ja samalla ihmisyyden muuttumista. Vapaa Maa kritisoi ihmisen vapaata valintaa ja jopa sen olemassaoloa. Tai oikeastaan sitä, mikä koetaan ihanteeksi ja mikä on meille kansalaisille opetettu ihanteeksi. ”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi. Suomalaisten tekstien kanssa jaksaa allekirjoittanutkin teksteihinkin keskittyä.

Tätä kuunnellaan työmatkalla. Mieluiten pyörällä kuljettavalla. Tällä nousee mukavasti adrenaliini ennen ankeita työtehtäviä. Vaihtoehtoisesti ennen juoksukilpailua. Samasta syystä.

PARHAAT HETKET
Merestä MaalleSävellyksellisesti ja sanoituksellisesti onnistunein kappale.
Viisi Laukausta PäähänMyös tässä lyriikat kohtaavat tunnelman.

EI LÄHDE
OviSelkeästi muita heikompi, vaikkei huono missään nimessä tämäkään.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAd

TOOMIO’S TOP100: 46. LIEKKI – KORPPITOOMION TOP100: 46. LIEKKI – KORPPI

Producers: Jyrki Tuovinen, Liekki
Recorded: 2003
Published: 25.4.2003
Label: Ranka Recordings

#5 in Finnish chart. 14 weeks in TOP40-list. Radio Helsinki chose it the best Finnish rock album in 2000’s.

SINGLES
– Pienokainen
– Korppi

Late summer in 2003. The last gig with my first band. During the soundcheck and between the bands, this album is playing as background music. I had never heard of it, because I listened only to the metal. For some reason, I was impressed.

Singer Jansku (, which name he longer want not to use) Kuusela is a remarkable musician. Jansku or Janne has a gift to make musical compositions, which many don’t have. Liekki’s albums are filled with songs that don’t make sense to say just about anything and still they have everything necessary. Sentence structures are strange and the same phrase can be pronounced dozens of times, even in a row.

Korppi was some kind of breakthrough. There’s absolutely amazing compositions. I can’t say is playing skilled or not, but together the band play really nice. Bass lines will be just as it should be and the organ takes it off, what is obtained.

”The whole album is easy to classify naïve. But it is a fact, in meaningless way.”

Saattaja has a really catchy vocal melody. Its falsettos will be just enough to brittle to touch deep inside. Guitar sound moves exactly the right depth, not forgetting a solid basslines at the background. En Voi Auttaa tells a story with professional organ-playing. Also drum fills creating good karma. Korppi is a good example of bands lyrical line. Every one could think what the song is supposed to tell? Someone might complain that songs not make sense, but at least this is the responsibility of the listener.

The whole album is easy to classify naïve. But it is a fact, in meaningless way. Autumn and sunny weather. At least the yellow leaves on the tree or on the ground.

THE BEST MOMENTS
Saattaja The best entity.

NOT SO BRILLIANT
Tikari Annoying harping.

https://open.spotify.com/album/4jKftMgUl4U9cPHhEOBwr6Tuottaja: Jyrki Tuovinen, Liekki
Nauhoitettu: 2003
Julkaistu: 25.4.2003
Levy-yhtiö: Ranka Recordings

Suomen lista 5. Listalla 14 viikkoa. Radio Helsinki valitsi 2000-luvun parhaaksi suomalaiseksi rock-albumiksi.

SINGLET
– Pienokainen
– Korppi

Loppukesä vuonna 2003. Viimeinen keikka ensimmäisen bändini kanssa. Soundcheckin aikana ja bändien välillä soi taustamusiikkina tämä levy. En ollut koskaan kuullutkaan, sillä kuuntelin vain metallia. Jostain syystä silti vaikutuin.

Karkkiautomaatista tuttu Jansku (, joka ei sitä enää halua olla) Kuusela on merkillinen musikantti. Janskulla tai Jannella on sävellyksen lahja, jota monilla ei ole. Liekin levyt ovat täynnä kappaleita, joissa ei sanota juuri mitään järkevää ja silti kaikki tarpeellinen. Lauserakenteet ovat outoja ja sama fraasi voidaan lausua kymmeniä kertoja, jopa peräkkäin.

Korppi oli jonkinasteinen läpimurto. Mukana on aivan uskomattomia sävellyksiä. Soitosta ei ota selvää, onko se taitavaa vai ei, mutta se soi yhteen todella komeasti. Bassolinjat tulevat juuri niin kuin pitää ja uruista otetaan se irti,
mitä saadaan.

”Kokonaisuutta on helppo luokitella naiiviksi. Mutta se on sitä, tarkoituksettomalla tavalla.”

Saattajassa on todella tarttuva laulumelodia. Sen falsetit tulevat juuri riittävän hauraasti koskettaakseen syvältä. Kitarasoundikin riipii juuri oikealta syvyydeltä, unohtamatta kaiken takana vankkaa taustatyötä tekevää bassolinjaa. Urkuammattilaisuudesta kertoo En Voi Auttaa-kappaleen Hammond-runttaus. Myös rumpufillittelyllä luodaan hyvää karmaa. Sanoituspuolesta hyvän esimerkin antaa hittibiisi Korppi. Siitä voi jokainen miettiä, että mitä kappaleella on tarkoitus kertoa? Joku ehkä valittaa, ettei kappaleissa ole tolkkua, mutta näin ainakin vastuu on kuulijalla.

Kokonaisuutta on helppo luokitella naiiviksi. Mutta se on sitä, tarkoituksettomalla tavalla. Tämä pitää kuunnella pari kertaa, että lähtee. Syksyinen ja aurinkoinen sää. Ainakin keltaiset lehdet puussa tai maassa. Tuulee ja tuulen.

PARHAAT HETKET
Saattaja Paras kokonaisuus.

EI LÄHDE
TikariÄrsyttävä rankutus.

https://open.spotify.com/album/4jKftMgUl4U9cPHhEOBwr6

Toomio’s TOP100: 47. Children of Bodom – HatebreederToomion TOP100: 47. Children of Bodom – Hatebreeder

Producer: Anssi Kippo
Recorded: 1998-1999
Published: 26.4.1999
Label: Spinefarm, Nuclear Blast

#6 in Finnish Chart

SINGLES
– Children of Bodom
– Downfall

The army had begun. It was very clear what was the target of the first daily allowances.

Something Wild brought harsh vocals and the technical neo-classical metal to Finns. After receiving a good feedback of their debut album, there was a reason to wait a lot for the second album and a lot was achieved. Hatebreeder’s songs are composed with care, but still they have conveyed youthful-minded brawl. The band has the ability to merge backwaters and shreds. They also have enough courage to use fast playing without drums. For example, Silent Night, Bodom Night’s tempo changed many times. The band’s playing is an interval training of the black metal.

Technically, the Children of Bodom beats off everybody. Even at a global level. Something new had been created. Nerd metalheads had become more dangerous counterpart, still retaining the masturbation of instruments. Guitarist’s perfect arpeggios and Bodom’s trademark sound ”orchestra hit” maintain a zombie films panicking.

The song titles and lyrics themes are not serious, but it’s not the main topic. Alexi Laiho said in some interview, he wanted only to sing like booze, cars and women. In Children of Bodom you sometimes have to be friend with death, but the basic elements of rock are strongly used.

Although the tempo is breathtaking, there are really fascinating flowers along the way in the forms of a variety of transitions and details. The album is embedded snippets of the film Amadeus. The whole album starts with quotation and Mozart’s compositions have been used in the patterns. Bass intro of Warheart sets the tempo for a whole album. Transitions of Towards Dead End are unforgettable.

This must be listened to while driving. The band is like ’56 Chevy Pickup with V8-engine.

THE BEST ELEMENTS
Children of BodomThis track has everything you Bodom is supposed to be.

NOT SO BRILLIANT
Wrath Within Not so melodic than the rest of the album.

https://open.spotify.com/album/1QeYiZDWc6Wlnq40DZ81ulTuottaja: Anssi Kippo
Nauhoitettu: 1998-1999
Julkaistu: 26.4.1999
Levy-yhtiö: Spinefarm, Nuclear Blast

Suomen listalla 6.

SINGLET
– Children of Bodom
– Downfall

Kirjoitukset olivat takana. Armeija oli alkanut. Ensimmäisen kerran viikonloppuvapaalle päästessäni oli ensimmäisten päivärahojen kohde hyvin selvä.

Something Wild toi örinälaulun ja teknisen neo-klassisen metallin suomalaisten tietouteen. Hyvän vastaanoton saaneen debyyttialbumin jälkeen oli kakkosalbumilta varaa odottaa paljon ja paljon saatiinkin. Hatebreederin biiseihin on nähty vaivaa, mutta silti niistä välittyy se nuoruuden ennakkoluuloton rähinä. Bändillä on taito sulauttaa yhteen suvannot ja tilutukset. Heillä on myös riittävästi uskallusta käyttää nopeaa soittoa ilman rumpuja. Esimerkiksi Silent Night, Bodom Night-kappaleessa vauhti muuttuu monet kerrat. Bändin soitto on intervallimaista kikkailua.

Soittoteknisesti Bodomin pojat kyykyttivät kenet vain. Jopa maailman tasolla. Jotain uutta oli luotu. Kikkelihevareille oli tullut äijämäisempi vastine, silti soitinniplaus säilyttäen. Kitaristien virheettömät arpeggiot ja Bodomin tavaramerkkisoundi ”orchestra hit” pitävät yllä zombie-elokuvien pakokauhua.

Biisien nimet ja sanoitusten teemat eivät ole vakavia, mutta ei ole tarkoituskaan. Alexi Laiho totesi jossain haastattelussa, ettei halua laulaa kuin viinasta, autoista ja naisista. Bodomin kapteenina toki joutuu vähän kuolemaakin treffaamaan, mutta rokin peruselementeillä mennään.

Vaikka tempo on huima, ehtii matkan varrelta huomamaan todella kiehtovia kukkasia erilaisten siirtymien ja yksityiskohtien muodossa. Levylle on upotettu katkelmia Amadeus-elokuvasta. Koko albumi alkaa tekstilainauksella ja sävellyksissäkin on Mozartin kuvioita käytetty. Warheartin intron bassomöyrintä asettaa temmon koko levylle. Towards Ded Endin siirtymiset osiosta toiseen ovat onnistuneita. Vaikka epäilyttääkin kuinka paljon on ollut aikaa niitä miettiä. Tietysti on mahdollsita, että biisit ovat olleet valmiit jo ensimmäisen levyn aikoihin.

Tätä kuunnellaan autoa ajaessa. Taittuu matka mukavasti rattiin naputtaen. Bändi on muutenkin kuin vuoden ’56 Chevy Pickup V8-koneella. Peruselementit, mutta tehoa ja vauhtia ja karismaa pursuen.

PARHAAT HETKET
Children of BodomTässä kappaleessa on kaikki mitä Bodomin kuuluu olla.

EI LÄHDE
Wrath Within Ei niin melodinen kuin muu albumi. Rikkoo hiukan kokonaisuutta. Onneksi hyvin vähän.

https://open.spotify.com/album/1QeYiZDWc6Wlnq40DZ81ul