Toomion TOP200-biisit: 189. Ennio Morricone – Man with the Harmonica

Huuliharppukostaja eli Once Upon a Time in the West on Sergio Leonen legendaarinen italowestern vuodelta 1968. Se on kokonaisuudessaan mahtava paketti. Mutta kuten aina, Leonen elokuvat kruunaa Ennio Morriconen musiikki.

Leone halusi tähänkin elokuvaan musiikin ennen varsinaisia kuvauksia. Hän soitti Morriconen säveltämää musiikkia aina kunkin kohtauksen taustalla myös kuvaustilanteessa.

Morriconen musiikki on sen suuntaista, johon itsekin ”säveltäessäni” monesti koitan taivuttaa. Kerroksellista, kehittyvää, mutta kuitenkin melko yksinkertaista ja vähillä soundeilla pelaavaa.

Man with the Harmonicassa kuvastuu tunnelma, jonka Charles Bronsonin sankarihahmo todella valkokankaalle saa luotua. Kappale on monesti käytetty niin muissa elokuvissa, mutta varsinkin monien taistelulajitähtien sisääntulomusiikkina. Ja siihen se kovasti sopiikin. Myös Bruce Springsteen sitä käytti Outlaw Peten taustalla samplena.

Kuunnelkaa kappale! Ei. Katsokaa elokuva ja kuunnelkaa kappale!

https://www.youtube.com/watch?v=VZ9P3J0QuVU https://open.spotify.com/track/0UJvEuDGaloyorJWyLwii1?si=QCmBcip7R9eQaT-VMMWCzg

Toomion TOP100: 54. Rhapsody – Dawn of Victory

Tuottajat: Sascha Paeth, Michael Rodenberg
Nauhoitettu: 2000
Julkaistu: 28.10.2000
Levy-yhtiö: Limb Music

Suomen listan 39. Japanin 24.

SINGLET
– Holy Thunderforce

Kyllä, voi kuulostaa lapselliselta bändiltä, koska laulaa ritareista, lohikäärmeistä ja miekoista. Entä sitten? Ne ovat ihan yhtä uskottavia kuin Jumala, Saatana tai ikuinen maailmanrauha.

Tästä hiukan huvittavasta aihepiiristä huolimatta, tekee Rhapsody musiikkinsa majesteettisen mahtavasti. Sävellykset ovat ehjiä ja onnistuneita, soittajat ja laulajat todella kovia ja soundit ensiluokkaiset. Ilmestymisaikanaan tällaiset orkesterisoundit olivat vielä harvojen bändien etuoikeus. Eikä aika ole orkesterisoundia lakastumaan saanutkaan. Perinteisemmät bändisoittimet saattavat kuulostaa hiukan latteilta.

”Nightwish on valitettavasti valovuoden jäljessä sävellyksissä ja soittotaidossa.”

Levyn kansi on taideteos, kuten muillakin bändin levyillä. Jokaisella albumilla on lisäksi pitkä tarina Tolkienin hengessä. Tässä albumissa bändi oli jo saavuttanut metallimaailmassa yleisen hyväksynnän ja ihailun. Se ei kuitenkaan rutinoitunut vaan loi edelleen mitä parhainta sinfoniametallia. Sävellystyön aikana on varmasti kuunneltu leffascoreja läpi. Niin dramaattista ja eeppistä on kaikki. Nightwish on valitettavasti valovuoden jäljessä sävellyksissä ja soittotaidossa.

Tämä levy tulee kuunnella pelaten nörtin lailla jotain lauta- tai tietokonepeliä. Periaatteessa toisessa kädessä voisi olla miekka.

PARHAAT HETKET
The Bloody Rage of Titans Melkoisen mahtipontinen kappale. Väliosa on huikea.

EI LÄHDE
The Village of Dwarves Nyt on jo vähän liian hobittia.

https://www.youtube.com/playlist?list=PLudsal-afZf5phnsTPPdc7-nXC_xX2f-u

Toomion TOP100: 57. Rhapsody – Symphony of the Enchanted Lands

Tuottaja: Sascha Paeth, Miro
Nauhoitettu: 1998
Julkaistu: 5.10.1998
Levy-yhtiö: Limb Music

Vuonna 1998 tämä oli juuri sitä, mikä hevinörteille on aina ollut elokuvamusiikissa ”se juttu”.

Tämä oli toinen niistä levyistä, jotka sain armeijakaveriltani joutuessani varuskuntasairaalaan viikoksi. Siinähän kävi sitten niin, että tuo levy jäi intin jälkeen minulle. Ja on sitä tullut kyllä kuunneltua.

Tällaista musiikkia kun tehdään, on katu-uskottavuus kaukana. Samaan lauseeseen kun sopivat lohikäärmeet, miekat, kuninkaat ja lumotuista maat, ollaan niin kliseissä, että se pitäisi kieltää. Mutta ei kielletä. Tekevät sen niin pirun hyvin.

”Siellä on draamaa ja mahtipontisuutta monenkin Sormusten Herra-elokuvaan.”

Italian poppoo hallitsee elokuvametallin niin hienosti, että näin 17 vuoden jälkeenkin se kuulostaa hyvältä. Siellä on draamaa ja mahtipontisuutta monenkin Sormusten Herra-elokuvaan. Sovitukset ovat kyllä siihen nähden uskomattomia, ettei Italia varsinaisesti mikään metallin kehto ole, tai ainakaan tuohon aikaan ollut.

Fabio Lionen ääni on juhlava, sisäkansissa kiittämistään Chesterfield-tupakeista huolimatta. Alex Staropoli ja Luca Turilli ovat tilutuksen mestareita. Ei kuitenkaan melodian korvikkeena vaan sitä vahvasti tukien. Staropoli muuten osaa oikeasti soittaa monia barokkiajan soittimia.

Tämä on niitä levyjä, joita kuunnellaan jos tykkää fantasiakirjoista. Mutta on tämä jyhkeää muutenkin. Antakaa yksi mahdollisuus, vaikka tematiikka onkin korni.

PARHAAT HETKET
Beyond the Gates of Infinity Intro ja kitarasoolo. Sitä on jonkun kerran kuunneltu.

EI LÄHDE
Heroes of the Lost Valley Aikalailla jopa kammoittavaa.

https://www.youtube.com/watch?v=K0JDay7unxM&list=PL1C5F82E3432C6F9C