Viikon Aivoradio 26

”Irwin Goodman – Piip piip: Irwinin viimeisen studioalbumin, Ai ai ai kun nuori ois, viimeinen raita. Kitarasoolon soittaa Albert Järvinen, jolle levytys oli myös hänen viimeinen studiokeikkansa.

Ted Ström – Till Marstrand: Ruotsalaisen progen edelläkävijän kappale albumiltaan Ger mig mer. Kyseiseltä levyltä löytyy myös hänen tunnetuin kappaleensa Vintersaga.

Bo Kaspers Orkester – The Spotlight Is On Me: Bo Sundströmin musiikki on kepeää, letkeää ja ilmavaa ja hänhän on melkein naapurikylän poikia – kotoisin Piitimestä (Piteå) 180 km Torniosta.

Kotiteollisuus – Haltin häät: Tiistaina nousimme Saanan laelle Mallaakin ihastelemaan.

Santana – Xibaba: Olin Carlosin kanssa viime viikolla yhtä aikaa Helsingissä. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä vaikka hänellä oli keikka Kaisaniemessä, en tällä kertaa sinne ennättänyt. Mutta onhan näitä levyjä.

Mabibaland – Oulu: Ihan vaan nimen perusteella.

Anna Järvinen – Kirjoitan sulle: Tänään menen Aineen taidemuseolle, jossa on Tornion Kalottijazz & bluesfestivaalin avajaiskonsertti esiintyjänä Anna Järvinen.”

-Yyte

Marko Tuovinen – Olet koko maailmain: Marcelon uusi single. Omppu Oinonen soittelee asiaan ja tunnelmaan kuuluvat kesäiskelmäkitarat.

J. Karjalainen – Tule kesäyö: Uusi perusvarma J.

The Beatles – Let It Be: Rupesi eräänä iltana soimaan päässä niin, että piti vielä sängyssäkin kaivaa kuunteluun.

Carole King – It’s Too Late: Käytiin soittamassa Kingin Tapestry-levy keikalla. ”It’s Too Late” on noussut sieltä korviin.

Johnny Rivers – Mountain of Love: Tälle osastolle ei olekaan tullut piipahdettua hetkeen. Musiikkia tunnelmassaan kaukaa.”

-A

The Night Flight Orchestra – Lovers in the Rain: Olen tainnut laittaa tätä ennenkin, mutta kertakaikkiaan Soilworkin Speed on kova jamppa ja arvostan ettei ole rääkymisellään kokonaan pilannut ääntänsä

Leverage – Wheels from Hell: Näin sitä Kimmo Blom siirtyi Voice Of Finlandin kautta erilaisiin proggiksiin ja nyt paluuta tekevän Leveragen vokalistina. Kohtuullisen kova suoritus, vaikka pientä kireyttä äänessä havaittavissa muutamassa kohdassa.

Funeral Mist – In Nomine Domini: Ruotsin bläkkislegenda tekee paluun ja tämän biisin tempo ja riffi vakuutti!

Riot V – Victory: Aluksi hieman tuomitsin levyä ettei lähde, mutta toisella kierroksella lähti kuin hauki rannasta. Orkkis kitaristi Mark Reale meni jo muutama vuosi sitten, mutta onneksi bändi päätti jatkaa uudistetun nimen turvin.

Ripped To Shreds – Talisman to Seal The Hopping Corpse Before It Steals Your Qi: Yhden miehen death metal-jyrä, osoittaa että kun itse tekee kaiken niin lopputulos on päräyttävä josta saa olla ylpeä! Lähti samoin tein tilaukseen.

Anna von Hausswolff – The Mysterious Vanishing of Electra: Jostain death metal keskustelusta bongattu TOP5-listan kärkipaikan haltija, johon piti tutustua. Kyllähän tämä on hypensä ansainnut.

Primal Rite – Antivenom: Myytiin saatesanoilla ”haluatko rässin, HC:n ja svenska dödön samassa paketissa?” Hit play ja tässä sitä nyt on. Erittäin kovaa crossover-meininkiä.”

-Spinebrain

Pain – Eleanor Rigby: Enpä tiedä onko tämä niin erinomainen, mutta päähän se soimaan jäi.

CCR – Pagan Baby: Joskus A:n kanssa mietittiin, että onko John Fogertylla täydellinen rock-ääni? Aika lähellä on.

YUP – Minä olen myyrä: Sekopäistä progea sekopäisillä sanoituksilla.

Juice Leskinen Grand Slam – Jenkka uskonpuhdistamisesta (twist): Koska Juice ei ole kesämusiikkia.

Paradise Lost – It’s Too Late: Paradise Lostin monelle vääränlaista tuotantoa. Surumielistä ja elektronista.

Run-D.M.C. – It’s Tricky: Lapsuuden ensimmäisiä rap-kokemuksia. Toki kitarariffeineen aika crossoveria.

At the Drive-In – Invalid Litter Dept.: The Mars Voltan sisarbändi. Tällainen balladin ja alternative punkin sekoitusbiisi, jonka puhtaat stemmat jäävät mieleen.

Queen – You Take My Breath Away: Queenin rauhallista materiaalia. On melkoinen laulusuoritus.

Eppu Normaali – Näin kulutan aikaa: Onhan tämä hyvä kappale muutenkin, mutta lopun köppäisellä jousisoundilla soitettu kosketinosuus jotenkin kruunaa koko hoidon.

J.Karjalainen & Mustat Lasit – Myrskytuuli: Peruskesärokkia oikein eli niin kuin Jii sen tekee..”

-TooM

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

MUSA-TASTING X: Toomion Suomilevyt TOP50 – 10 parasta kappaletta

Suomi100-teemassa Toomio kävi läpi omasta mielestään 50 parasta suomalaista albumia. Näiden albumien kymmenen parasta kappaletta laitettiin tasting-kokemukseksi ja kuunneltiin arvioiden.

Lista, jolta biisit on valittu:
Magyar Posse – Random Avenger
Pepe & Saimaa – Saimaa
Stam1na – Uudet kymmenen käskyä
Amorphis – Tuonela
Liekki – Korppi
Children of Bodom – Hatebreeder
Oranssi Pazuzu – Värähtelijä
Von Herzen Brothers – Approach
PMMP – Veden Varaan
Juice Leskinen – Pyromaani palaa rikospaikalle
Apocalyptica – Inquisition Symphony
Eppu Normaali – Studio Etana
Pekka Pohjola – Visitation
Sara – Kromi
Stratovarius – Episode
Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia Suomesta / Finnish Landscapes
Pariisin kevät – Meteoriitti
Ultramariini – Kevään ja Kesän Tähtikuvioita
Bitch Alert – Kill Your Darlings
Sonata Arctica – Ecliptica
Topi & Agents – Pop
Kolmas Nainen – Hyvää ja kaunista
Vesa-Matti Loiri – Ivalo
Warmen – Unknown Soldier
J.Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät
Tuomo – My Thing
Antero Lindgren – Mother
Dingo – Kerjäläisten Valtakunta
J. Karjalainen – Et ole yksin
Hevisaurus – Räyh!
Leevi & the Leavings – Kadonnut Laakso
Rubik – Dada Bandits
For the Imperium – Hail the Monsters
Jonna Tervomaa – Parempi Loppu
Juice Leskinen Grand Slam – Taivaan Kappaleita
HIM – Razorblade Romance
Juice Leskinen Slam – XV yö (Tauko III)
Don Johnson Big Band – Breaking Daylight
Sentenced – Frozen
Kirka – Surun Pyyhit Silmistäni
Rehupiikles – Kyröjoki Tuluvii
Popeda – Svoboda
Tunnelvision – While the World Awaits
Marzi Nyman – Marzi
Bomfunk MC’s – In Stereo
Maija Vilkkumaa – Ei
Tehosekoitin – Köyhät Syntiset
Nieminen ja Litmanen – Nieminen & Litmanen
Kingston wall – Tri-logy
Rock n’ Roll Band – Everybody Needs Dance Music Sometimes

Tasting-osallistujat:
T – Illan isäntä, olutta ja savulohta.
A – Ausculton jäsen A, Saturday night’s alright for Finnish music.
Yyte – Ausculton jäsen Yyte, Kunhan vaan pötköttelee päivän hiihtolenkistä jalkoja palautellen.
TO – Edellisen kerran jälkeen livenä nähty Anssi Kela, Olavi Uusivirta ja Jenni Vartiainen, joten suomalaiseen iltaan valmistauduttu. Ja täällä hiihdetty myös.

10./10. Pepe Willberg – Lyhyenä hetkenä (Pepe & Saimaa, 2014)

Suurena yllätyksenä hipsteritaivaalle syntynyt tähti oli Pepe Willbergin muotoinen. Taustalla kuitenkin hääri Matti Mikkola, joka jo Tehosekoittimessa teki Suomessa ennen näkemättömiä sovituksia.
Pepe & Saimaa -levyllä on paljon hienoja sävellyksiä. Olisiko tämä niistä kuitenkin hienoin?

https://open.spotify.com/track/0X7GK5gdMgneyxObzyK5RZ
https://www.youtube.com/watch?v=ptc4NC1wuV0

A: Moderni Pepe. Hivelevä kertosäe jota Willbergin ääni kuljettaa. Hulppea sävellys ja teksti. Liekö Pepe & Saimaa-levyn paras raita omalla listalla. Olisin tullut toimeen ilman rokkiosaakin.

T: Tuossa on jalostunutta Tikanmäkeä. Livenä aikamoinen. On niin hieno sovitus, että meinaa sanoitukset jäädä jalkoihin, vaikka aika hienot on nekin.

Yyte: Tämä oli kyllä Pepen uusi tuleminen, mutta ehkä ei kuitenkaan levyn paras kappale. Loppuosasta tulee mieleen Richard Harrisin MacArthur Park –versio. Tämä levy on kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa

TO: Nostalgia on ensimmäinen mieleen tuleva sana. ”Uusvanha” hieno kappale, takuuvarma kertsi ja hienot taustat. Tässä menee Hectorit, Fredit ja Markku Arot sopivasti sekaisin.

A: Teemun ”uusvanha” on hyvä sana. Mietin itsekin, miten kuvata sitä tunnetta.

T: 9,22
A: 9,20
Yyte: 8,15
TO: 9,11
Tasting-rating: 8,92/10

9./10. Magyar Posse – Sudden Death (Random Avenger, 2006)

Porista tulee hyvääkin musiikkia. Magyar Posse luo elokuvamaisia tunnelmia instrumentaalimusiikkiinsa. Tai loi, sillä bändin motivaatio instrumentaalimusiikkiin loppui jo vuosia sitten. Vaikka levystä on jo aikaa, on kappaleet teemoiltaan ja soundeiltaan edelleen relevantteja.

A: Ihan pikkuisen yksitoikkoinen oli tämän päivän makuun. Instrumentaatio kyllä toimi, mutta ei varsinaisesti mieleen jäänyt mitään muuta kuin se kilkatus taustalla ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Vaatinee kuunteluita enempi.

Yyte: Alun 3.35 kestoluuppi alkoi jo hieman ärsyttää, seuraavat kolme minuuttia kuulakasta, herkkää, mutta hieman steeriliä. Lopussa jo hieman säröäkin…

T: Tuo voi vaatia ainakin puolipitkän progeoppimäärän.

TO: Elokuvamusiikkia, vähän haikeaa. Kuuntelin suosituksesta joskus tuotannon läpi. Sopii taustaksi keskittymistä vaativiin röihin.

T: 9,23

A: 8,40
Yyte: 7,76
TO: 8,47
Tasting-rating: 8,46/10


8./10. Liekki – Saattaja (Korppi, 2003)

Naivia ja kornia. Luomusoundeille rakennettua musiikkia. Jotenkin niin viatonta, että koskettaa. Saattajassa on raastava tunnelma.

A: En usko, että tällaisella kompilla, jolla tämä biisi lähtee, kulkevat maailman parhaat biisit. Liian juuretonta. Useimmiten se kuitenkin tarjoaa ”ihan mukavan pohjan” kuten tässäkin, kuin kuvitelman monimutkaisemmasta soitannosta. Oli tämä parempi kuin edellinen ja melodisesti aivan mielenkiintoinen.

Yyte: Tämä oli tanakan ryhdikkäästi soitettua tavaraa, mutta hieman lisää mielikuvitusta, kiitos! Sekä laulupuoleen elävyyttä ja mikseipä stemmojakin.

T: Sovitus voisi olla parempikin, mutta tuo säkeistön melodia on hieno

TO: Liekiltä on tullut muutama hittibiisi, tätä en ollut aiemmin kuullut. Ei oikein uponnut ja laulajan omaperäinen tulkinta ei miellyttänyt.

T: 9,24
A: 8,50
Yyte: 8,37
TO: 7,46
Tasting-rating: 8,39/10

7./10. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen villapaita (Taivaan kappaleita, 1991)

Vanhoista laulajista kertova kappale on Juicen jälkipään tuotannosta kärkipäätä. Monia verbaalisia oivalluksia ja jonkinmoisella bändillä soiteltu.

Yyte: Juicen sanakynä iskee suoraan kappaleen notkeaan poljentoon. Suomalaista kuplettia, tarinan kerrontaa parhaimmillaan.

T: Tämä oli jo 11-vuotiaana aivan maaginen sanoitus. Vaikkei niistä sanoista sitä syvintä tajunnutkaan. Tajuaako vieläkään?

A: Juicen sanoitukset kuulostavat paremmilta kerta kerralta. Tämä on melodisesti ja soitannollisesti vähän liian kevyt ollakseen ihan kärkeä. Teksti on kyllä sitäkin mahtavampi ja soittopuolelta pisti korvaan tänään erityisesti haitari, joka keinuttaa koko laulua sille ominaisesti.

T: Tässä just viehättää tuollainen keveys. Juicella on kovempiakin biisejä, mutta tässä on jotain pirun suomalaista – on ihan kivaa, silleen viinan kanssa ja vähän väkisin, mutta se on suomalaisen maksimi.

TO: Rentoa menoa on tämä. Eipä ole koskaan tullut kuunneltua sanoituksia näin tarkasti, hoilattua vain kertosäettä. Korvamadon ainesta tässä kyllä on.

A: Kyllä tässä teksti ja sävellys kohtaa tunnelmassa täydellisesti.

Yyte: Norjalainen villapaita lämmittäisi aina hiihtolenkinkin jälkeen, mut just nyt ei löydy kaapista yhtään…

T: Mulla oli norjalainen villapaita yläasteella. Oliko TO:lla?

TO: Toki.

T: 9,40
A: 9,40
Yyte: 9,47
TO: 8,50
Tasting-rating: 9,19/10

6./10. J.karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät (Laura Häkkisen Silmät, 1998)

Mitä lie bändi tuumannut, kun J on tuonut kappaleen treeneihin? ”Mulla ois kiva tällainen yks riffi. Sit vähän huuliharppua.” Hieno tarina, hyvä meininki.

https://open.spotify.com/track/5E0a7BnIdg81mMvF0qyFHG
https://www.youtube.com/watch?v=-65sP9QhGGU

A: Ensimmäisiä ”uuden musiikin” mielikuvia ainakin suomalaisesta musiikkimaailmasta. Mietin silloin 6-vuotiaana 1998, että onkohan tämä jotain sukua Mika Häkkiselle? Mainio levy noin kokonaisuudessaankin ja Electric Sauna on aliarvostettu yhtye. Jiiltä sellainen tarina, joka pitää joka kesä kuunnella kerran-pari peltovieriä ajellessa. Ihanan häilyvässä vireessä heitetty ”aina kun mä häntä aattelen” aina kertosäkeessä.

T: Tämä on sellainen, mitä kuunnellaan kun ajellaan kotiin Lapinlahden eliittikisoista.

Yyte: Aika railakas tempoinen hölkkä, jossa soitto pysyy hyvin kasassa. Mutta tarinan ehdoillahan tässä mennään ja kyllä vielä nyansseja jonkun verran kaipaisin.

T: Tämä on itse asiassa aika amerikkalaista tarinankerrontaa.

TO: Viisi säkeistöä liikaa. 83% Jiin musiikista uppoaa. Tämä kipale ei kuitenkaan lukeudu omiin suosikkeihin. Tarinaa on, mut harppua harpun perään. Ei oikein johda mihinkään.

T: 9,41
A: 9,30
Yyte: 8,65
TO: 7,74
Tasting-rating: 8,78/10


5./10. Leevi & the Leavings – Olipa kerran ihminen (Kadonnut Laakso, 1982)

Leevin porukka muistetaan kekseliäistä ja kieroista sanoituksistaan, sellaisesta kapakkahengestä. Gösta oli kapellimestari. Se kuuluu tästä kappaleesta, jossa on jotain erittäin haikeaa.

https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58
https://open.spotify.com/track/6GmIl7HzcITzY4xkXlDSMN

A: Vähän kun olisi ollut lisää liikkumaa tässä. Lähti todella lupaavasti. Kyllä Göstalla korvaa ja harkintakykyä oli sävelille siinä missä sanoillekin.

T: tässä oli tosiaan ainekset vaikka mihin. itselle tässä on niin paljon nostalgiaa, että on korkealla.

Yyte: Toisenlaista Leeviä, miellyttävää harmoniaa, johon olisi odottanut vielä jonninlaisen huipennuksen.

T: Rion yössä meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun soittolistalla tuli vastaan ja aivan järjetön kaaos oli menossa alapuolella kadulla ja itse oli miljoonakaupungin yläpuolella hotellihuoneessa. Biisin nimenä mahtava.

TO: Meinasin kirjoitella, että olipa hieno intro, mut se olikin sitten instrumentaalia koko loraus. Jäi vähän kesken, hyvä kehittely ja lataus ja sitten siihen. Liekö Moby kuunnellut Göstaa?

T: Just mietin Mobya, kun kuuntelin tuota nyt. On siinä jotain samaa kyllä.

TO: Agenttimusiikkia.

T: ”Agenttimusiikkia” – Tuo on paitakamaa!

TO: Onhan toi ihan Extreme Ways suomalaisittain

A: Lienee vm. 1982 Suomessa ollut aika hyvät soundit, koska kuulostaa nytkin miellyttävältä.

T: Sain kasetin kummisedältä vuonna 1986 korvalappustereoiden kanssa lahjaksi. Osasin lukea auttavasti. Punaset Sanyo-merkkiset korvalaput.

T: 9,42
A: 8,50
Yyte: 8,78
TO: 9,23
Tasting-rating: 8,98/10

4./10. Stam1na – Merestä Maalle (Uudet kymmenen käskyä, 2006)

Evoluutio ei ihan perinteisin sanoituksen aihe ole, mutta Stam1nan tapauksessa se sopii kuvioon. Sanoilla on varmasti kaksoismerkityksiä ties kuinka paljon, mutta hyvin tarinan mukaisen möyhinnän ovat saaneet musiikkiin aikaan.

A: Huomattavasti juuri Ausculton ansiosta on Stam1naa tullut vihdoin kuunneltua viime vuosina. Tältä levyltä olisin valinnut useammankin eri biisin ennen tätä. Itselle tässä jää teksti soiton alle, erityisesti rouhean kitaroinnin. On kyllä siinä rajoilla, lipeääkö liian progressiiviseksi omaan makuuni. Bonus-maininnan saa aina siitä, että loppuu kunnolla ilman fade outia.

T: Tästä biisistä ensimmäinen muisto on gaalaristeilyllä, jossa juotiin ihan liikaa lonkeroa erään TO:n kanssa hytissä ja kuunneltiin Stam1naa. Minulle tuo perusriffi on erittäin oivalltava. Siinä nimenomaan kauhotaan merestä maalle.

A: Johtuu varmaan Hyyrysen laulutyylistä ja melodioista, että minulle on hankalaa saada näiden teksteistä kiinni, vaikka kuuntelisin kuinka monta kertaa. Soitosta tykkään enempi.

Yyte: Välisoitto kolahti positiivisesti ja huomaa, että kykyä olisi myös lyyrisempäänkin vokalisointiin. No gaalaristeilyt (viimeksi 2003) ja Stam1na eivät kokonaisuutena ole minun genreäni.

T: Se on tämän genren miinus. Ne tekstit pitää usein kaivaa, että ne tajuaa. Hyyrynen laulaa kyllä hyvin halutessaan.

A: Niin laulaa, mutta itselleni ne hyvät tekstit menevät vähän hukkaan. Harmittaa.

T: Siinä mielessä bändiä pitää arvostaa, että ne tuli pinnalle genrellä jolla ei todellakaan pitänyt.

TO: Keikkaenergialtaan tällä hetkellä yksi Suomen kovimpia. Tänä vuonna näin kahdesti ja tuli jutusteltua kitaristi Peksi Olkkosen kanssa myös Kerubissa. Stam1nassa viehättää musiikilliset äärilaidat, välillä kovaa tykistöä ja perään herkkä kertosäe. Nää biisit eivät ole ihan vasurilla soitettavia, taitavia kavereita soittamaan.

A: Tykkään koettaa Stam1naa aina silloin tällöin, että saisiko kunnolla siitä narunpätkästä kiinni. Pakko myöntää, että sen kerran kun olen livenä nähnyt niin kova oli. (Katselin tässä syksyllä kyllä keikkakalenteria, mutta näemmä ulkomailla ovat.)

T: 9,48
A: 8,50
Yyte: 8,12
TO: 9,43
Tasting-rating: 8,88/10

3./10. Eppu Normaali – Hipit Rautaa (Studio etana, 1993)

Ala-aste loppui tämän kappaleen ilmestyessä. Vaikka olin vielä poikanen, tuntui että ymmärsin sanoista jotain. Siitä lähtien tämä on ollut lähelle paras suomalainen rock-kappale.

https://www.youtube.com/watch?v=2VFch6c-0Zk
https://open.spotify.com/track/3dojwCvSg6abfD9Gs4aLDZ

T: Lama-ajan Eppuja. Minä oletan, että tämä on mun ikään juuri oikeanlainen kappale. Elämä tuntui vähän tuollaiselta silloin 1993: yläaste, koulua, loskaa ja harmaata. rahaa ei oikein ollut, murrosikä jne.

A: Tarkistin Last.fm-palvelusta, että edellinen kuuntelu oli ollut tänään klo 20:55. No, pitää palautella mieleen tauon jälkeen… Ei ihan Eppujen paras, mutta lähellä. Oikeassa kanavassa luuttuava kitara, kun soittaisi jotain muuta, niin saisi vielä ainakin kymmenyksen lisää. Tässäkin, kuten Juicessa, sävelmän tunnelma ja teksti kohtaavat akselillaan juuri oikealla kohdalla. ”Miks kaikki kaunis on vain vitsiä / onni rihkamaa vain ja kitschiä” on tänään paras rivi yhdessä kertosäkeen lopun (”haudalle laitan kukkasen / ja kukoistavan toivon edes sen”) kanssa. Kitarasoolokin on vähän painoton ensimmäisellä puoliskollaan, kummallista Epuille.

Yyte: Tämänkin kappaleen vahvuus on tekstissä ja Eppujen soinnissa. Kuitenkin minun skaalallani tämä on täydelliseksi rock-kappaleeksi hivenen löysä.

A: Itsellekin se ”löysyys” on vähän päivästä riippuen plussa tai miinus. Siitä on T:n kanssa juteltukin.

TO: Epuilla on omaan makuun vähän liikaa hulvattomia ralleja. Kuitenkin tämä teos pysyy loppuun asti kasassa. Hienoa tunnelmaa, melankoliaa, sekä A-osa että kertosäe täyttä rautaa, mahtavaa sointia.

Yyte: Olen parin kertaa ollut Eppujen keikalla ja silloin tämä mukavasti ”rauhoittaa” välillä.

A: Joo, äsken kun tämä soi Lieksaan ajellessa niin kuulosti pimeyden keskellä kyllä vahvalta.

TO: Tuli Spotifysta perään irinan versio. Ei ollut ihan yhtä hyvä.

T: Se pitäs kieltää.

A: Ei sitä tiedä jos olisi TOP-kahdessa. Kuitenkin T:n suosikkeja.

T: 9,57
A: 9,70
Yyte: 8,58
TO: 9,51
Tasting-rating: 9,34/10

2./10. Marzi Nyman – Solutasolla (Marzi, 2006)

Pidän Suomen parhaana kitaristina. Hahmona mainio. Laulajana ei niin kova, mutta riittävä. Tässä kappaleessa on jotenkin kaikki kohdallaan. Ja rumpalina puoliyllättäen Anssi Nykänen.

A: Taas vähän levoton komppi. Tässä toimii kuitenkin paljon, paljon paremmin kuin Liekissä. Marzi kurittaa kitaraansa ja muutkin omia instrumenttejaan siihen malliin, ettei kyselemistä jää. Kokonaisuus on miellyttävä ja jykevä samalla aikaa. Marzin laulanta heikoin osa, eikä sekään niin heikkoa ole.

T: Tämä tuntuu siltä, että sävellystä on hiottu yksin jossain saunamökillä monta vuotta. Marzissa on semmosta maanista omistautumista.

TO: Se oli ensikuuntelu, Marzi on ollut mulle lähinnä TV:n hyväntekeväisyyskonserttien jampsteri ja toki muutamissa bändeissä. Mutta ihan positiivinen yllätys. Voisin kuunnella lisää, mikään ei särähtänyt korvaan.

Yyte: Nyt mie hellyn… Aluksi tuli mieleen, että kuuntelin tänä aamuna mm. Soulsettiä, Edward Wesalaa ja Harri Saksalaa. Mutta tämä, alun hienoisesta kakofoniasta kehkeytyi tyylikäs kokonaisuus virtusioteetillä soitettuna.

T: 9,66
A: 9,05
Yyte: 9,23
TO: 8,48
Tasting-rating: 9,10/10

1./10. Topi Sorsakoski & Agents – On Kesäyö (Pop, 1988)

Ei kai tästä paljoa suomalaisemmaksi voi mennä. Käännöskappale, Topin laulu ja Pulliaisen kitara. Mahtava.

https://open.spotify.com/track/5lqs3i63lEnS9cEdHsfy3W
https://www.youtube.com/watch?v=cHNDKeGW7QQ

A: Tiukkaa sointia, Pulliaista ja Topia: tietyllä tavalla ”pyhä kolminaisuus”. Soi kevyesti mutta etenee kuin se juna raiteillaan ja kiskot laulavat. Takaperoiset kitarat kuulostavat jotenkin kummallisilta aina Agentsin kontekstissa. Oikein hyvä kappale, jonka kuuntelulle talvi on väärä vuodenaika.

T: Topi on varmaan myös mun ikäluokan juttu. Tämä taas kuuluu siihen, kun ajetaan SM-viesteistä kotiin joskus 23.30 Karvion kanavan kohdalla.

TO: Varjojen yö ja Surujen kitara menee edelle, mutta takuuvarma. Kitarat rullaa ja Topi oli Topi.

Yyte: Minä olen taas sitä ikäpolvea, jolle tämä Brian Henderssonin sävellys on Ankin juttu ja siihen verrattuna tämä on hyvin tehty, mutta hieman hätäinen ja nuhainen. Hyvä kuitenkin.

T: Vähän hätäinen tämä kyllä on ja tuota Pulliaisen kaoottista kitarointia voisi olla enemmänkin. Jotenkin tämä on linjassa soitollisesti tuon Marzin kanssa.

T: 9,67
A: 9,50
Yyte: 8,80
TO: 9,12
Tasting-rating: 9,27/10

Raadin TOP-lista:
1. Eppu Normaali – Hipit Rautaa 9,34
2. Topi & Agents – On Kesäyö 9,27
3. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen Villapaita 9,19
4. Marzi Nyman – Solutasolla 9,10
5. Leevi & the Leavings – Olipa Kerran Ihminen 8,98
6. Pepe & Saimaa – Lyhyenä Hetkenä 8,92
7. Stam1na – Merestä Maalle 8,88
8. J.Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät 8,78
9. Magyar Posse Sudden Death 8,46
10. Liekki – Saattaja 8,39

Musa-Tasting III: ”80 suomalaista albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” – 10 parasta biisiä

”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” on Robert Dimeryn toimittama musiikkikirja, jossa esitellään 80 kotimaista albumia. Maamme levytyshistorian läpileikkaus ulottuu varhaisista pioneeritöistä punk- ja kasarikausien kautta 2000-luvun suosikkeihin, kuten Asaan ja PMMP:hen. Albumivalinnoista ja esittelyistä vastaavat musiikin monitoimimies Jake Nyman sekä musiikkitoimittajat Pekka Laine ja Tero Liete.. Sieltä T:n mielestä 10 parasta biisiä kuunneltiin ja analysoitiin noin viikko sitten.

Lista, jolta biisit on valittu:
Eero ja Jussi & The Boys: Numero 1 (1965)
Esa Pethman: The Modern Sound of Finland(1965)
Blues Section: Blues Section (1967)
Anki: Sateen jälkeen (1967)
Eero Koivistoinen: Valtakunta (1968)
Tasavallan Presidentti: Tasavallan Presidentti (1969)
Wigwam: Hard ’n’ Horny (1969)
Kirka & Islanders: Kirka keikalla (1969)
Suomen Talvisota 1939-1940: Underground-rock (1970)
Pekka Streng: Magneettimiehen kuolema (1970)
Eero Raittinen: Eeron Elpee (1970)
Wigwam: Fairyport (1971)
Jukka Tolonen: Tolonen! (1971)
Pepe & Paradise: Niin vähän on aikaa (1972)
Isokynä Lindholm: Sirkus (1973)
Carita Holmström: We Are What We Do (1973)
M.A. Numminen: Aarteeni, juokaamme likEri (1972)
Cumulus: SirkustirehtErin pieni sydän (1973)
Hector: Herra Mirandos (1973)
Pihasoittajat: Hattukauppiaan aamu (1973)
Maarit. Maarit (1973)
Hurriganes: Roadrunner (1974)
Virtanen: HAL-00 (1974)
Hector: Hectorock I (1974)
Juice Leskinen & Coitus Int: Per Vers, runoilija (1974)
Rauli ”Badding” Somerjoki: Näin käy rock & roll (1974)
Mikko Alatalo: Maalaispoika oon (1974)
Wigwam: Nuclear Nightclub (1975)
Hurriganes: Crazy Days (1975)
Rock ’n’ Roll Band: Everybody Needs Dance Music Sometimes (1975)
Matti Järvinen: Matin levy (1975)
Royals: Spring ’76
Kaseva: Kun maailma elää (1976)
Esa Kotilainen: Ajatuslapsi (1977)
Hector: Kadonneet lapset (1978)
Tuomari Nurmio & Köyhien Ystävät: Kohdusta hautaan (1979)
Kari Peitsamo: Jatsin syvin olemus (1977)
Eri esittäjiä: Pohjalla (1978)
Eppu Normaali: Maximum Jee & Jee (1979)
Ratsia: Ratsia (1979)
Kollaa Kestää: Jäähyväiset aseille (1979)
Se: …ja me tehtiin takkautta (1979)
Pelle Miljoona & 1980: Viimeinen syksy (1979)
Juice Leskinen Slam: XV Yö (Tauko III) (1980)
Bluesounds: Black (1980)
Pelle Miljoona Oy: Moottoritie on kuuma (1980)
Tuomari Nurmio: Lasten mehuhetki (1981)
Hassinen Kone: Rumat sävelet (1981)
HanoiRocks:BangkokShocks,SaigonShakes (1981)
Tuomari Nurmio: Punainen planeetta (1982)
Popeda: Kaasua … (1983)
Eppu Normaali: Kahdeksas ihme (1985)
Sielun veljet: L’Amourha (1985)
Dingo: Kerjäläisten valtakunta (1985)
Topi Sorsakoski & Agents: In Beat (1986)
Leevi and the Leavings: Häntä koipien välissä (1988)
Mana Mana: Totuus palaa (1990)
Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta (1990)
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Kymmenen tikkua laudalla (1993)
Amorphis: Tales From The Thousand Lakes(1994)
Kolmas Nainen: Hyvää ja kaunista (1990)
J. Karjalainen yhtyeineen: Tähtilampun alla (1992)
22 Pistepirkko: Big Lupu (1992)
Laika & The Cosmonauts: Instruments of Terror (1993)
CMX: Aura (1994)
J. Karjalainen yhtyeineen: Villejä lupiineja (1994)
Ultra Bra: Kroketti (1997)
Apulanta: Kolme (1997)
YUP: Normaalien maihinnousu (1999)
Jonna Tervomaa: Neljä seinää (1999)
HIM. Rezorblade Romance (1999)
Zen Café: UA Ua (1999)
Anssi Kela: Nummela (2001)
Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus: Rajaportti (2002)
Maija Vilkkumaa: Ei (2003)
Kotiteollisuus: Helvetistä itään (2003)
Nightwish: Once (2004)
PMMP: Leskiäidin tyttäret (2006)
The Five Corners Quintet: Hot Corner (2008)
Asa: Loppuasukas (2008)

Tasting-osallistujat:
T – Ausculton jäsen T ja tämän tastingin valmistelija.
A – Ausculton jäsen A. Ausculton jäsenistä se ”keskitien” kulkija.
E – talo täynnä soittimia ja haaveena oppia joskus soittamaankin niitä… (Musatasting-herttuakiinnityksiä jo 2!)
P – Ihan kriitikkona liikenteessä ja paras radio on yle puhe. (Musatasting-herttuakiinnityksiä jo 3!)

T:Tämäkään lista ei ole täydellinen, koska minä en ole sitä tehnyt, mutta on tämä keskimäärin ollut parempi kuin se 1001-lista. (Alan muuten olemaan tuosta Puheesta Petrin kanssa samaa mieltä. Musiikki ja radio erikseen.)

P: Näin on.

10/10. Topi Sorsakoski & Agents – Eeva (In Beat – 1986)

Mennään vuoteen…1986! Silloin räjähti tsernobyl ja velipoika syntyi, mutta tuli muutakin kivaa.

Topi Sorsakoski ja Agents lyöttäityivät ensimmäisen kerran yhteen vuonna 1986. In Beat oli hetkessä listaykkönen ja on myynyt kevyesti 126 000 levyä. Eeva on legendaarinen suomennoskappale, jota yksi jos toinen suomalainen on aikojen saatossa esittänyt (esim. Olavi Virta). Tosin säveltäjä Benedict Silbermann on syntynyt Suomessa ja kuollut Hollannissa vuonna 1971.

A: Mainittakoon aluksi heti että itse veikkasin tätä ykköseksi, koska tiesin että on listalla mutten keksinyt muutakaan.

T: Tässä on paljon henkilökohtaista: Äiti inhosi tätä, mummo tykkäsi ja itse olen aina tykännyt. Tässä on hyvä ja paha tunnelma. Lopun kiihdytys oli jo pikkupoikana siisti juttu ja onhan Topissa tuollaista postuumia karismaa jonkin verran.

A: Itselläni on sellainen käsitys että Agents iskee melkein jokaiselle jossain vaiheessa löyhemmin tai kovemmin. Kyllähän ne tuon oman tyylinsä aika suvereenisti hallitsevat eikä tämäkään niin helppo ole soittaa hyvältä kuulostavasti kuin äkkiseltään luulisi. Antaisin 8,4/10.

E: Pulliaisen kitarasoundi ei tässä ole ihan paras mahdollinen, muuten soundillisesti hyvä paketti. Sävellyksessä on mukavan hämy tunnelma, sanat puolestaan vähän mitäänsanomattomat. Topin laulu toimii. Sanotaan varovaisesti 7/10.

P: En tiedä tekikö soundit korviini tästä vähän tökerön… Ehkä ei parasta Agentsia, eikä Topia… Propsit silti Äitini nimestä. Jotenkin jäi vähän taustalle, kuten itse aina tansseissa. 6/10.

T: En ole vieläkään ihan varma, että onko Pulliaisen juttu se soundi vai sitten soitto. Soundi on aina aika hyvä. Tai tunnistettava. Minä annan kylmästi 10/10.

E: Minä tykkään Pulliaisen soundista, mutta en niinkään soitosta…

Tasting-rating: 7,9/10

9/10. Kolmas Nainen – Talot ja Tienhaarat (Hyvää ja Kaunista – 1990)

Vuonna 1990 ilmestynyt Hyvää ja Kaunista sisältää sen verran monta hittiä, että paha on parhaita valita. Alavutelaislähtöisyyskin vaikuttaa ”hiukan”. Otetaan silti Talot ja Tienhaarat.

https://www.youtube.com/watch?v=C_Tb7Jn6eg8

T: Jos jossain, niin tässä on Alavutta jonkin verran. Jos jotain muuta niin miksei tässä Lieksaakin voi olla. Hotelli Puustelli, S-marketin rinki, koulun tupakkanurkka ja yläasteen diskot. 10/10.

A: Itse en ole oikein vielä löytänyt Kolmannesta Naisesta sellaisia kulmia joihin tarttua. Biisit on ihan hyviä, bändi on ihan hyvä ja Hanhiniemi rooleissaan laulajana ja tekstittäjänä kelvollinen muttei ihan säväytä vain. Kitaroinnissa vähän sama. Vähän samoin kun jäsen Ellä edellisessä biisissä niin tykkään Pesolan soundeista usein mutten soitosta ehkä niin paljon. Vähän sellainen pulskea. 7,4/10.

P: Kieltämättä pitää heti antaa 10+. Tämän lp-levyn kanssa on kasvettu ja tämä on yks kovimmista biiseistä. Kuulen edelleen päässäni sen kahinan. Tämä on enemmän nostalgia numero. Mutta onhan ne kovia soittamaan ja soundillisesti tuohon aikaan ihan kelpoja! 10/10.

E: Ensimmäinen ajatus oli yllättäen että onpa kamala virvelikaiku… Muuten oikein hyvä soundi, mutta tuo räsähtävä kaiku… Sen ajan muotijuttuja. Tarina ja tunnelma välittyy kyllä oikein hyvin, muuta negatiivista sanottavaa en löydä. Ihan rok. 9/10.

T: On tuossa ysärin soundit. Alavudella kaikki bändit yritti tehdä tuollaista ysikytluvulla.

P: Tuo on ehdottomasti yksi kovimmista levyistä koko bändin tuotannosta.

Tasting-rating: 9,1/10

8/10. J.Karjalainen Yhtyeineen – Mä Käännyn Hiljaa Pois (Villejä Lupiineja – 1994)

Vuoden 1994 paras albumi. Ei se ole ihme. Aika kuolematonta Radio Nova-kamaa koko levy. Sieltä kuitenkin viimeinen Mä Käännyin Hiljaa Pois on nykyisellään parhaita.

T: Tiedän mihin Atso tarttuu tässä. Se ärsyttää nykyään itseänikin. Ei se silti voi muuta olla kuin 10/10.

A: Tämä on mahtava teos. Joskus on analysoitu, että tuollaisen basso- & rumpukompin ei pitäisi missään olosuhteissa kuulostaa noin hyvältä kuin se tässä kuulostaa. Lankisen kitarasoundista 10. Teksti olisi muuten täydellinen, mutta se perhanan ”lumihankeen heitän tupakan”… Siltikin tästä tulee kesäyön tunnelma mieleen, en anna sen haitata. (Liikutuin taas kun laitoin tämän soimaan, kiitos Tomi…)

T: Ilman sitä yhtä lausetta nämä sanat ja tunnelma on aika mahtava. Mutta lumihanki?!? Mitä helvettiä? Täysin kesäillan biisi… Pitäs soiittaa Jiille ja kysyä, että voisko se vaihtaa sen.

P: Onhan tämä kova… Tässä on jotenkin samaa fiilistä kuin tuossa Kolmannen Naisen biisissä. Yksi järkevimmistä ja syvällisistä teksteistä mitä J.Karjalaisella on. Soundit kultaa. 9/10.

P: Onkohan talven paljastus tuossa lopussa ollut joku tietoinen valinta? Luodaan ristiriitaa? Todennäköisesti ei jos J:n tekstejä noin muuten miettii…

E: Oli vähän tuollainen musatapetti, ihan mukavaa kuunneltavaa mutta ei herätä kummemmin tuntemuksia mihinkään suuntaan. Lähti menemään, mutta sitten se vaan loppu ennen kun mitään oikeastaan tapahtui. Mutta suorastaan esimerkilliset soundit, sanotaan 7/10.

T: Ottakaapa tosiaan tuosta biisistä muu paitsi rytmiryhmä pois. ”Lähdetääs tällaisen päälle rakentaa näin koskettavaa biisiä…”

A: Kun miettii koko sitä taustaa Lankisen kitaraliideineen, niin ei sen pitäisi järjellä ajateltuna kuulostaa noin kauniilta. Ei oikein millään. Kitarakuviossakin on suunnilleen 4 nuottia.

T: On siellä joku osannut miksatakin…

Tasting-rating: 8,9/10

7/10. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Viimeisellä Rannalla (Kymmenen Tikkua Laudalla – 1993)

Vuonna 1993, orkesterin kolmannella albumilla tuli myös sen läpimurto. Tämä kappale soi radiossa siihen tapaan kuin nykyään hitit soivat. Eli taukoamatta. Videolla esiintyy muuten nykyisin stand-upia tekevä Ilari Johansson.

T: Olen aina jotenkin tykännyt Lehden äänestä. Tämä on niitä kappaleita, jotka ei kovinkaan kummoisia ehkä sävellyksinä ole, mutta sanat. Niitä ensimmäisiä, joista luulin tajuavani tavallaan kaikki piilomerkitykset. ”naapurissa on oudon hiljaista…” Haa, ne on tappaneet itsensä! Kova sanoitus. Tää sanoitushan perustuu Shuten kirjaan. 10/10.

A: Olipas hyvä sanoitus, nyt kun luki ajatuksella. Se on tässä biisissä varmaan parasta. Sir Elwoodit on ihmeen tunnistettavia, vaikka eivät teekään mitään ihmeitä aina noissa lauluissaan. 8,2/10.

P: Ihan hyvä biisi ja toimivat sanat, todellakin! Mutta tämä video… ei jumalauta! Jos olisin kuunnellut ilman videota, olisin kyllä 9 antanut. Nyt tein virheen. Biisin sanat ja video ei vaan natsaa. 7,5/10.

T: No periaatteessa ei, mut pitäs tuntee se kirja videota varten. Video on kyllä rujo.

E: Vitsi että rokkaa. Laulusta tuli mieleen, vähän että yritetään paikata taidon puutteita ”asenteella” eli rähisemällä falskisti. Kunnolla laulettuna vois olla 10, mutta nyt on vaan 9/10.

A: Onko E:llä muuten äänentoisto viriteltynä nyt, kun viimeksi ei ollut?

E: Kuulokkeilla menee huippulaadukkaan Behringerin äänikortin läpi taas.
(Tätä seurasi pitkä liuta hymiöitä…)

Tasting-rating: 8,7/10

6/10. PMMP – Kesäkaverit (Leskiäidin Tyttäret – 2006)

Vuosi 2006, jolloin tapahtui vaikka mitä. Varsinkin kesän aikana. Lordi voitti Euroviisut, Keskisalo voitti EM-kultaa. Mutta silloin tuli myös tämä levy. Ja tämä biisi, jos mikä on kesäbiisi.

T: Pidän Sjöroosia nerona tuottajana. Mutta vähintään yhtä hyvä on Paula sanoittamaan. Vaikeaa tehdä tällainen teinityttöjen biisi. Mistä tällaiset sanat voi keksiä?!? ”Tuokaa mulle pullo halvinta mitä vaan.” ”Höh, otan pekonii”, ”mitä on huomenna ja vittu ikinä?”. Brilliant. Perkele. Tää on kuin Provinssirockissa Peten kanssa joskus. 10/10.

P: PMMP on kyllä tunnistettava tai sanotaanko, että Sjöroos on. Eihän nämä nyt mitään hirveen hyviä laulajia ole (nykyään jo parempia), mutta sovitukset vaan toimii heidän multitoniseen lauluun. Olen miettinyt usein, että onkohan tämä ollut tietoinen valinta? 8/10.

T: Paula on kyllä melko kova nykyään. Mira on hyvä meiningin pitäjä.

P: Niin on nykyään.

E: Olipas adhd-meininki. Ei iske sävellys eikä sanoitus, sovitus nyt varsinkaan. Ihme kohkausta. Mutta varsin kovia laulajia ovat kyllä. 6/10.

A: Itse liki inhosin PMMP:tä pitkään, mutta tänä vuonna tarjosin mahdollisuuden ja löysin jo ”jotain”. En ole varma onko Sjöroos osunut tuottajana maaliin niin, että tämä olisi paras mahdollinen lopputulos tälle biisille. Tämä on kuitenkin sellainen suht merkittävä biisi meikäläisen ikäluokalle, sillä varsinkin tuota ”en muista teidän sukunimiä / voiko silloin sanoa ”ystävä”-kohtaa näkee SoMessakin aika usein. Vesalalla on muutenkin tässäkin tekstissä muutama aivan klassikkolaini. Kohkaamisen sekaan mainiosti piilotettu. Vilkaisin muuten tämänkin levyn biisilistan veikkausta tehdessä, mutta en uskonut että tästä mitään T:n top10-listalle yltäisi… 8,8/10.

T: On kyllä. Tähän pitää pojat vähän ryypätä nuorena että tää aukee. Lieksan miehet on vaan soitellut jo sillonkin. Ois P:nkin kanssa pitänyt mut kun oli Washburn ja DS-8.

E: Ja minulla ei oo ikinä ollu ystäviä…

(Jälleen määrättömästi hymiöitä…)

Tasting-rating: 8,2/10

5/10. Eppu Normaali – Voi Kuinka Me Sinua Kaivataan ( Kahdeksas Ihme – 1985)

Vuonna ’85 jne… Silloin ilmestyi jäsen A:n raamattu. Nimittäin Kahdeksas Ihme, yhtyeen myydyin levy. Tältä levyltä otan vastoin muiden suosikkeja seuraavan biisin. Koska siinä on hienot sanat ja synkkä, syksyinen tunnelma.

P: Onhan tämä hyvä, mutta jotenkin alkaa jo tökkimään tämä ainainen melankolisuus. Epuilla on paljon hyviä biisejä mistä valita mielialan mukaan, mutta juuri nyt tämä ei iske. Tämän biisin kohdalla olisi kyllä mennyt jo Yle Puhe päälle. Ei tämä nyt niin hyvä ole. 7,5/10.

T: Lopun ulvova kitaraefekti. Se on se tämän juttu. Ja tietysti sanat… ”kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan…” On siinäkin kehnosti keksitty riimitys. Kumpi muuten soittaa noi kitaranäppäilyt ja kumpi soittaa soolon? 10/10.

A: Pantsella on nuo näppäilyt. Eikös se loppu ole ihan Martin ujellusta, ainakin keikoilla? Tässä vain efektoitu? Ainakin itse olen niin ajatellut aina… Jos olisivat äänittäneet levy- ja live-versioiden fuusioversion, niin saattaisin antaa kympin. Tästä draamasta voisi saada enemmänkin irti, sovitus on vähän tasapaksu. Tämäkin oli melkein inhokki pitkään, mutta pari vuotta sitten alkoi aueta. Soitanto ja teksti kuitenkin osuvat, Martti näyttää miten yksinkertaisilla sanoilla tehdään isoja kuvia. 9,2/10.

T: Onhan tämä! Eppujen top-5.

A: Jos olisi tehty tämä Tasting viisi vuotta sitten niin tämä olisi saanut seiskan.

E: Oikein hyvä biisi kaikin puolin, mutta akustisten kitaroiden soundi on ihan kun jostain kotidemosta. Vähän laihan kuuloinen kokonaisuus noin muuten. Kerran kävin Eppujen keikalla ja jos en ihan väärin muista, niin tämä oli ainoa biisi mikä kolahti silloin. Sanotaan nyt että 8/10.

Tasting-rating: 8,7/10

4/10. Leevi & The Leavings – Teuvo, Maanteiden Kuningas (Häntä Koipien Välissä – 1988)

Ala-asteen levyraatien kestomenestyjä. Eikä se 8-vuotiaan pikkupojan elämässä ihme ollutkaan. Autot oli kova juttu, Sierra varsinkin. Ja jos tarkkoja oltiin niin Sierra Cosworth isolla spoilerilla. Tässä kappaleessa on aika paljon enemmän kerroksia, kuin äkkiseltään kuuntelemalla muistaa. Esim. bassoraitoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

https://www.youtube.com/watch?v=kXC6uP6494E

T: Soitetaanko tuo pääriffi ukulelella? On kans Suomi-sanoituksen helmiä. Gösta oli kyllä yksi neroista. Miehen olisi pitänyt olla Vain Elämää-sarjassa. 10/10.

E: Taitaa olla bouzouki eikä ukulele.

P: Göstä on kyllä nero, mutta Teuvoko top-10? 8/10.

T: No perkele, kyllä.

A: Tämä on kyllä klassikko-statuksensa ansainnut. Göstalta nerokas teksti. Tässä kiihtyy tempo hauskasti ainakin minun kuulon mukaan… Bassolinja maalailee ihmeellisesti ja outro on minusta mahtava. 9,3/10.

E: Vähän huumoriosastollehan tämä menee, mutta sepä ei haittaa. Gösta on Gösta. 8/10.

T: Jostain syystä minä näen Chisussa samanlaista tuottamisen ja säveltämisen taitoa kuin Göstassa. Tietysti ilman sitä kapakkapornografiaa.

Tasting-rating: 8,8/10

3/10. Kolmas Nainen – Valehtelisin jos Väittäisin (Hyvää ja Kaunista – 1990)

Samaa aikakautta pienen pojan elämässä. Tämä on ehkä ensimmäisiä hitaita biisejä, joista muistan ajatelleeni, että hyvä juttu. Teininä kuullessani Faith No Moren version Easysta, olin aika varma että ne ovat kopioineet Valehtelisin jos Väittäisin ilmapiirin, ehkä sanatkin. No, hyvä sävellys vaikka aika ysärin alun soundit.

https://www.youtube.com/watch?v=3SVXXLLyQk4

A: Ilman tuota tekstiä tämä olisi maksimissaan seiska, Hanhiniemen sanoitus on melkoinen näyte noihin kehyksiin. Soundit ovat 90-lukua joo, mutta Pesolan soolo on kompaktiudessaan hieno minusta. Minusta tuon biisin olisi voinut sovittaa paremminkin vaikka onkin yksinkertainen. Vähän sellainen demomainen maku ollut aina jostain syystä… 8,6/10.

T: Vaikuttava pätkä livenä. Ei soitto tässä olekaan se juttu. 10/10.

E: Kitarat hiiteen, niin tämähän olisi ihan biisi. Aika määrätöntä räpellystä minusta. Toimiva laulu sinällään. 7/10.

P: Komppaan A:ta ja T:tä. Mun ajatuksiin tää on hyvin toimiva täytebiisi.

T: Tässä on tuota alavutelaisuutta taas vähän. Tai vähän enemmän. Mut tehän ette sitä tiedä kun Lieksasta mitään bändejä tuu…

A: Just meinasin sanoa että se on sama kuin jos minä ja Sami jaettaisiin koko ajan Masa Maindsia…

Tasting-rating: 8,8/10

2/10. Tuomari Nurmio & Köyhien Ystävät – Valo Yössä Twist (Kohdusta Hautaan – 1979)

Sitten mennään vanhempaan tuotantoon. Outo mies ja oudot sanat. Itse asiassa tämä ei ole kappaleesta parempi versio, mutta parempi versio kun ei ole tällä levyllä. Soundit ovat kyllä kohdallaan. Kitaran soundista voi sitten kukin päätellä, että kukapa on kaulan varressa.

T: Sanoitus on nerokkuutta. Nurmiossa on jotain mystiikkaa. 10/10.

A: Tämä on ytimekäs. Miten tällaisen biisin paremminkaan tekisi? Nurmion teksti ja laulussa värisevä vibra ovat kohtuu tunnistettavia elementtejä. Viimeinen säkeistön pätkä on sanoitukseltaan kohtalainen… 8,6/10 tällekin.

E: Aika kamalaa kuunneltavaahan tuo on, mutta biisi on simppeliydessään varsin hieno. Moniko klassikkobiisi menee kahella soinnulla? Teksti toimii. 7/10.

A: Tässä kyllä käytetään noita kahta sointua aika nerokkaasti.

P: En ole oikein ikinä pitänyt ja jotenkin on vaikea lähestyä koko valopilkkua. 6/10.

Tasting-rating: 7,9/10

1/10. J.Karjalainen Yhtyeineen – Villejä Lupiineja (Villejä Lupiineja – 1994)

Takaisin vuoteen 1994. Se on hankala sanoa miksi tuolloin tehty albumi kuulostaa edelleen soundimaailmaltaan ihan riittävän hyvältä. Biisi on yksinkertainen. Sointukuvio taitaa olla Stairway to Heavenistä. Aika lähelle ainakin. Mistäkö tiedän? Olemme meidän bändissä kopioineet sitä ja tätä tiedostamatta. No, Karjalaisen Jiille sitten vuoro.

https://www.youtube.com/watch?v=HhTVoekB-Hk

T: Mieletön on tuo kitarasoundi. Ei vaan pääse mihinkään. 10/10.

A: Miksi nämä Jiit nyt näin herkistää… Bändi on mahtava ja Jii itse biisintekijänä ilmiliekeissä. Tästähän kuulee jo introsta että nyt ollaan sfääreissä. Gröhn koskettimissa tai Haavisto rummuissakaan eivät kehnoja ole, mutta Lankisen soundi, soitto ja soolo nostavat tämän rahtusen edellisen Jiin ohi. Samperi. Olipa kova veto. Hyvä T, että kuuntelit tuonkin levyn… 9,6/10.

E: Minusta tuntu levottomalta, että koko biisin alla soi soolokitara. Ei niin kuulu olla… Vähän mitäänsanomaton tekele taas. Soundit ovat hyvät mutta muuten ei iske. Sanotaan taas 7/10.

P: Lainaan ja samaistun A:han… ”mutta Lankisen soundi, soitto ja soolo nostavat tämän rahtusen edellisen Jiin ohi…”. Tässä on jotain 70-lukua. mutta vähän nokitan 9,7/10.

Tasting-rating: 9,1/10

Raadin TOP-lista:
1. Kolmas Nainen – Talot ja Tienhaarat 9,1
2. J.Karjalainen Yhtyeineen – Villejä Lupiineja 9,1
3. J.Karjalainen Yhtyeineen – Mä käännyin Hiljaa Pois 8,9
4. Leevi & The Leavings – Teuvo, Maanteiden Kuningas 8,8
5. Kolmas Nainen – Valehtelisin Jos Väittäisin 8,8
6. Eppu Normaali – Voi Kuinka Me Sinua Kaivataan 8,7
7. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Viimeisellä Rannalla 8,7
8. PMMP – Kesäkaverit 8,2
9. Tuomari Nurmio & Köyhät Ystävät – Kohdusta Hautaan 7,9
10. Topi Sorsakoski & Agents – Eeva 7,9