Keikka-arvio: Don Huonot @ Lutakko, Jyväskylä, 23.9.2017

Don Huonot lakkasi olemasta aktiivinen vuonna 2003. Yhtye on kuitenkin herännyt talviuniltaan pariin kertaan vuosien saatossa: nyt kun suomenkielisen rock-musiikin kivijalkaan lukeutuva ”Hyvää yötä ja huomenta”-albumikokonaisuus täytti 20 vuotta, lähti yhtyeen klassinen kvartetti Ahola, von Hertzen, Puurula ja Chydenius minikiertueelle vahvistettuna perinteiseen Donkkari-tyyliin kitarataiteilija Jarmo Saarella. Välittömästi lippujen tultua myyntiin kesän alussa tuli moinen hommattua ja syyskuun loppuun merkattua vierailu Jyväskylään ja legendaariselle Lutakko-klubille.

Viisiosaisen kiertueen kolmannessa jaksossa kappalejärjestys oli aikaisempien iltojen perusteella jo hieman hioutunut alkuperäisestä ”levy kokonaisuudessaan alusta loppuun”-ideologiasta. Keikan avaus oli kuitenkin alkuperäinen, kun Ruoski minua! ja etenkin Riidankylväjä räväyttivät tunnelman kattoon. Jälkimmäiseen olin ladannut odotuksia, eikä tarvinnut pettyä, sillä vuonna 2017 tällainen häikäilemätön rock-musiikki on ajettu pois valoista. Don Huonot kuitenkin pitää vanhan koulukunnan lippua korkealla.

Kolmantena kuultiin ensimmäinen poikkeama levyn kappalejärjestyksessä, kun räime pidettiin yllä Väärän kuninkaan päivällä ja sitä seuranneella Viiden tähden sekopäällä, joka oli aikanaan jopa single. Piikkilankaa ja Keltaisessa talossa puolestaan rauhoittivat atmosfäärin hienosti, kumpikaan ei ole albumilta lukeutunut omiin suosikkeihini mutta varsinkin jälkimmäinen yllätti erityisesti von Hertzenin kitaransoiton takia.

Olemme kuin veljet sitä sen sijaan on ollut aina. Hendrix-henkinen Stratocaster-louhiminen yhdistettynä lojaaliudesta, kasvusta ja valinnoista kertovaan tekstiin tepsii levyllä ja keikalla. Se oli yksi kohokohdista, kuten odotin, mutta seuraava vuorostaan pääsi läimäisemään kasvoille kuten hyvä rockin räime joskus tekee. Vedä käteen höystyi yleisön kovalla mukana huutamisella heti intron nostatuksesta saakka.

Päivä nousee taas näki Jarmo Saaren laskeutuvan rumpukorokkeen vierestä piiskaamaan kappaleessa keskeisessä roolissa olevaa akustista kitaraa muiden soittajien seuraksi. Seuraavissa numeroissa akustisia kuultiin useammankin soittajan sormissa, kun vuorossa oli kolmen biisin mittainen akustisempi minisetti vuoden 1995 Kaksoisolento-levyltä.

Ensimmäisenä niistä kuultiin uljaasti maalautuva Sininen yö, joka oli itselläkin odotuslistalla ja olikin hieno… Sitä seurasivat Kärpänen I ja II eli ikään kuin tarina ja sen jatko-osa. Faniherkkua, joista jälkimmäisessä siihen saakka cajonia akustisessa setissä soittanut Jussi Chydenius siirtyi takaisin rumpusetin taakse ja bassotaiteilija Puurula puolestaan otti kouraansa alttoviulun. Ausculto-henkisesti voisi todeta, että ”epämusik. pask.”.

Kaksoisolento-levystä ja vuodesta 1995 hypättiin vielä kaksi vuotta taaksepäin Kameleontti-albumille keinahtelevan Hyrrän ja suoraviivaisemman Kauniin painajaisen avulla ennen varsinaista hittiosastoa ja ns. ”main setin” päätöstä. Tuulee oli ensimmäinen maistiainen Tähti-levyltä, ja raita sai mukavan kuorrutuksen lavalla soineista kolmesta sähkökitarasta. Seireeni olikin sitten hurja ohjelmanumero, yksi vuoden kovimmista live-raapaisuista joita olen nähnyt. Onneksi tuli taltioitua videolle. Siinä oli vaaraa ja transsia parhaaseen Don Huonot-tyyliin, josta oli toistaiseksi saanut vain lukea historian lehdiltä.

Bändin (toistaiseksi) viimeiseltä, vuonna 2002 julkaistulta ja yhtyeen omaa nimeä kantavalta levyltä kuultiin kaksi biisiä, joista ensimmäisenä oli vuorossa Pyhimys. Tuohon albumiin tulee, ehkä liiankin, harvoin palattua synkän pohjavireen ja soinnin takia, mutta senkin parhaat raidat ovat ehtaa tavaraa. Pääsetin toiseksi viimeisenä orkesteri kaivoi esiin vanhan kunnon Päivä Kasbah-kukkulalla-teoksen Verta, pornoa ja propagandaa-julkaisulta. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä biisistä ja sen yksinkertaisesta riffistä. ”Kasbah” olikin illan helmiä, eikä sitä rundin kaikilla keikoilla oltu aiemmin soitettukaan.

Sitten koettiin taas klassista Donkkarit-folklorea. Ahola totesi mikrofoniinsa seuraavan biisin olevan Tule sellaisena kuin olet, mutta von Hertzen puisti päätään ja totesi ”ei”. Kyseistä laulua ei kylläkään illan kirjoitetulla settilistallakaan ollut. Kalle kuitenkin katseli tilannetta hetken ja totesi ”hyvää illan jatkoa” poistuen lavalta. Muu bändi kuitenkin jäi ja Puurulan ohjeistaessa yleisö kutsui solistin takaisin lavalle kannustushuudoin. ”Pahoitin mieleni, kun olisin halunnut vetää Tule sellaisena kuin olet, yhden omista suosikeistani tuotannostamme, mutta se ei käynyt kaikille bändin jäsenille”, totesi Ahola mulkoillen von Hertzeniä. Setin päätti sitten Sydänpuu , pelottavan versiona jonka yllä leijui jopa grungen henki.

Encore avattiin akustisella Kissaihmiset-versioinnilla, jonka startti kuvasti hyvin illan soittomeininkiä. Muu bändi jo aloitti, ennen kuin Puurula oli saanut bassoa kaulaansa. Von Hertzen löi biisin poikki ja naureskeli, että ”kundit hei, eihän me nyt ilman Jukkaa voida aloittaa”. Tämän kaltaisia pieniä käänteitä kuultiin illan aikana useampia, ja virnuilut lavalla niiden jälkeen saivat yleisössäkin aikaan vastareaktioita. Milloin rumpunostatus tuntui menneen hieman ohi, milloin Ahola lähti laulamaan väärässä kohti, jne… Se on elävää rock-musiikkia.

Suojelusenkeli tulitettiin läpi Aholan paiskoessa Gibsonistaan kolmen kitaran äänivallin täyteen. Itseoikeutetusti viimeisenä lauluna kuultiin kaksikymmenvuotisjuhlaa viettävän albumin nimiraita Hyvää yötä ja huomenta, jossa nivoutui kaunis yleisön yhteislaulu mukavasti levyversiota raskaampaan sointiin. Tietenkin Hyvää yötä ja huomenta-levyä juhlistava keikka päättyy itse siihen biisiin.

Keikan tarjoamalla adrenaliinirykäisy sai ajamaan suoraan keikalta takaisin Joensuuhun. On mielestäni hieman vääryys, etteivät Don Huonot keikkaile tämän enempää. Bändi nimittäin hakkaa tarvittaessa millä vain klubi- tai festarilavalla muut esiintyjät köysiin. Siinä on näinä päivinä entistä uhanalaisempaa vanhan kansan rock ’n’ rollin tuntua.

Muutama video keikalta löytyy täältä: 2017-09-23 – Don Huonot @ Lutakko

BIISILISTA, DON HUONOT @ LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ, 23.9.2017

(albumilta Hyvää yötä ja huomenta (1997), jos ei muuta mainita)

1. Ruoski minua!
2. Riidankylväjä
3. Väärän kuninkaan päivä
4. Viiden tähden sekopää
5. Piikkilankaa
6. Keltaisessa talossa
7. Olemme kuin veljet
8. Vedä käteen
9. Päivä nousee taas
10. Sininen yö (Kaksoisolento (1995))
11. Kärpänen I (Kaksoisolento (1995))
12. Kärpänen II (Kaksoisolento (1995))
13. Hyrrä (Kameleontti (1993))
14. Kaunis painajainen (Kameleontti (1993))
15. Tuulee (Tähti (1999))
16. Seireeni (Kaksoisolento (1995))
17. Pyhimys (Don Huonot (2002))
18. Päivä Kasbah-kukkulalla (Verta, pornoa & propagandaa (1994))
19. Sydänpuu (Don Huonot (2002))
—————
20. Kissaihmiset (Verta, pornoa & propagandaa (1994))
21. Suojelusenkeli (Tähti (1999))
22. Hyvää yötä ja huomenta

Keikka-arvio: Bon Jovi, Tampere, 26.5.2013

Tässä jälleen eräs keikkaraportti, joka tuli aikanaan julkaistua toisella sivustolla, jota ei enää internetistä löydy. Nyt kun Bon Jovin viimeisimmästä Suomi-keikasta on kulunut päivälleen neljä vuotta, onkin tälle mainio hetki.

—————————————————————-

Eilen oli ohjelmassa yksi suurimmista suosikeista, Bon Jovi, Tampereen Ratinan stadionilla. Aikaisemmista Jovi-keikoista poiketen tuli tällä kertaa hommattua astetta kalliimpi lippu ns. ”Golden Circle” -alueelle, eli keikkatunnelma oli taattu. Kun sääkin suosi auringon porottaessa täydeltä taivaalta, olivat olosuhteet harvinaisen kohdallaan.

Kysymysmerkkejäkin oli ilmassa. Parilla aiemmalla keikalla Jon Bon Jovin ääni ei ollut oikein kestänyt, ja Bulgariassa keikka oli jouduttu jopa typistämään, sillä herrasta ei meinannut lähteä pihaustakaan. Toinen ja suurempi arvuuttava tekijä oli se, että Richie Sambora ei tällä kertaa olisi mukana. Koska Richie on itselleni yksi merkittävimmistä esikuvista, oli menetys kirpaiseva. Vaikka herraa tuurannut kitaristi Phil X olikin hyvässä vedossa ja hoiti tilanteen ammattilaisen tavoin, päätin jo ennen keikkaa keskittyä alkuperäisen kolmikon (Jon Bon Jovi, rumpali Tico Torres sekä kosketinsoittaja David Bryan) touhuiluun.

Homma lyötiin käyntiin pari minuuttia yli iltakahdeksan. Introvideon jälkeen Tico fillasi rummuillaan käyntiin uuden levyn rallin That’s What the Water Made Me. Jon asteli lavalle akustisen kitaran, farkkutakin ja todella 80-lukulaisten aurinkolasien kanssa. Hyvä meininki ja menevä aloitus, tässä liveversiossa oli pitkä outro!

Parin seuraavan biisin osalta käsikirjoitus oli tuttua kauraa jo parilta edelliseltä bändin keikalta. Mutta ei sille mitään mahda, että You Give Love a Bad Name, Born to Be My Baby ja Raise Your Hands ovat mahtavia biisejä, ennenkaikkea ensimmäisenä mainittu. Kertosäkeitä laulettiin kuorossa ja Raise Your Handsissa ei tarvinnut yleisöä kahtaa kertaa käskeä, kyllä ne kädet nousivat!

Seuraavien parin biisin ajaksi tunnelma hieman laantui, kunnes jälleen lyötiin löylyä It’s My Lifen muodossa. Tämän aikana Jon kiipeili lavarakennelmissa yleisön eläessä vinhasti mukana koko biisin ajan. Yhdet illan kovimmista yhteislauluista.

Sitten mentiinkin uudelle osastolle parin biisin ajaksi. Ykkössinkku Because We Can on alkanut kummasti kuulostaa paremmalta viime aikoina, ja livenä oli kiva huomata kuinka yleisökin oli tehnyt kotiläksynsä sen osalta. Sen ja What About Now’n vastaanotto osoitti, että uusi levy on tullut kuunneltua.

Bändin ensimmäinen hitti Runaway käynnisti jälleen bailuvaihteen. Todella mahtava versiointi ja draivi oli tässä! We Got It Going On edusti jälleen uudempaa tuotantoa, WGIGO:n liveversio kepittää studioäänityksen selvästi. Keep the Faith puolestaan oli kokenut muodonmuutoksen, kun sen loppuhuipennuksena nähtiin kunnon instrumentaalijami, jonka aikana Jon jopa häipyi lavalta jättäen soittajat valokeilaan. Ennenkaikkea David Bryanin työskentely sai aikaan melkoiset suosionosoitukset, mahtavaa!

Tunnelmaa tasoiteltiin parin seuraavan kappaleen ajan. (You Want to) Make a Memory on uudempaa tuotantoa vuodelta 2007, ja olikin kaunis veto. Biisin sovitus on sellainen, että siinä ei ole mitään ylimääräistä ja sai tuollaisessa stadionympäristössäkin laulun tuntumaan intiimiltä. Vanha suosikki Someday I’ll Be Saturday Night puolestaan oli hieman aiemmasta poikkeava, akustinen versio. Jon lauloi hieman matalammalta kuin perinteisesti. Yleisö kuitenkin tykkäsi.

Sitten alettiin lisätä kaasua, kun pääsetti alkoi lähestyä loppuaan. Last Man Standing oli positiivinen yllätys ja harvemmin soitettu biisi, todella hyvää revitystä koko bändiltä. Sitä seurasi pari uudempaa biisiä, kunnes vanha keikkajyrä I’ll Sleep When I’m Dead villiinnytti yleisön, ainakin siitä kohti missä itse olin! Paras versio tuosta biisistä, mitä olen kuullut. Bad Medicine rullasi myös niinkuin odottaa sopi, ja Jon otti kunnolla kontaktia yleisöön tämän biisin aikana.

Ykkös-encore alkoi hienolla biisillä In These Arms. Perinteisen kaunis versio, jota seurasi yksi tunnetuimmista, Wanted Dead or Alive. Se biisi ei livenä voi epäonnistua tunnelman nostatuksessa. Have a Nice Day oli puolestaan todella rok ja sisälsi mahtavia efektejä screeneillä, tästä jäi mieleen bändin draivi ja Ticon työskentely. Ensimmäisen encoren viimeinen biisi oli sitten Livin’ on a Prayer. Kun kyseessä on yksi maailmankaikkeuden parhaista biiseistä, niin on aina yhtä hienoa kuulla se livenä ja todeta, että on se iskenyt muihinkin. LOAP oli jälleen paras esimerkki siitä, miten Bon Jovi on yleisönsä kanssa yhtä: livemusiikkia parhaimmillaan.

Tässä vaiheessa bändi kävi kumartamassa ja häipyi, mutta palasi hetken kuluttua kun yleisö oli taputtanut ja huutanut riittävästi. Kakkosencoren kattaus olikin todella hieno, ainakin omasta mielestäni. Ensimmäisenä tuli ehkäpä uuden levyn paras biisi I’m With You, jota on soitettu vain pari kertaa tällä kiertueella. Tämän biisin kertosäe muistuttaa vanhoja hittejä, eikä pahalla ollenkaan. Todella hyvä veto! IWY:n jälkeen Jon katseli yleisön toiveplakaatteja, ja totesi yrittävänsä erästä biisiä, kunhan ensin muistelisi miten se menee. Niinpä hän mumisi hetken kitaransa kanssa ja totesi, että ”tästä tietää että on hyvä fiilis, kun soittaa mitä haluaa eikä välitä mistään muusta”. Vuorossa oli uuden levyn What’s Left of Me, yksi albumin parhaista ja todella harvoin kiertueella soitettu, vain pari kertaa ennen tätä. Hienosti bändi klaarasi tämänkin! Toisen encorekattauksen päätösbiisi oli kuitenkin se, joka kruunasi tämän keikan henkilökohtaisesti allekirjoittaneelle. Hetken aikaa biisiä arvottuaan Jon totesi, että ”entäpä jos vedetään These Days, ja niinpä David Bryan aloittikin biisin piano-intron. Hieno, ajaton klassikkobiisi, jonka näkemisestä oli tullut haaveiltua monta vuotta. Tuolta These Days -levyltä soitetaan ylipäätään biisejä liian harvoin, tämäkin esitys sen todisti. Mahtava versio, ja kuten sanottua, henkilökohtaisella tasolla illan selkeästi mieleenpainuvin.

TD:n jälkeen porukka kävi jälleen kumartamassa ja kiittämässä yleisöä, mutta päätyivät soittamaan vielä yhden hitin. Lopetusbiisiksi valikoitui Always, jonka yleisö otti jälleen vastaan melkoisella rakkaudella. Kenelläpä ei tuohon biisiin liittyisi henkilökohtaisia muistoja, sellaisella hartaudella sitä laulettiin mukana. Hieno lopetus hienolle keikalle ja ennenkaikkea mahtavalle loppuhuipennukselle!

Astellessani stadionilta pois oli fiilis positiivisen yllättynyt. Vaikka Samboran puuttuminen epäilytti paljolti etukäteen, pysyi show kasassa hyvin. Phil X ja Bobby Bandiera hoitivat kitarahommat, eivät toki yltäneet Richien tasolle, mutta homma soundasi riittävän hyvältä. Kun Sambora puuttui, oli Jon Bon Jovin pakko olla paljon kontaktissa yleisön kanssa ja pidettävä energiaa yllä, ja siinä hän onnistuikin paremmin kuin aiemmilla näkemilläni bändin keikoilla. Myös David Bryan oli liekeissä ja ilo soittamiseen paistoi miehen olemuksesta koko keikan ajan. Ja taustalaulut lähtivät todella mallikkaasti ja olivat miksauksessa ilahduttavan pinnassa, hienoa David!

Kokonaisuudessaan jälleen New Jerseyn pojilta hieno keikka ja hintansa väärti. Toivottavasti tulevat jälleen joskus näihin maisemiin, varmasti tulee lähdettyä tarkastamaan. Rok!

YouTube-soittolista keikalta kuvatuista omista kännykkävideoista löytyy tästä.

Biisilista, Bon Jovi, Ratinan Stadion, 26.5.2013:

1. That’s What the Water Made Me 

2. You Give Love a Bad Name 

3. Born to Be My Baby 

4. Raise Your Hands 

5. Lost Highway 

6. Captain Crash & the Beauty Queen From Mars 

7. It’s My Life 

8. Because We Can 

9. What About Now 

10. Runaway 

11. We Got It Going On 

12. Keep the Faith 

13. (You Want to) Make a Memory 

14. Someday I’ll Be Saturday Night 

15. Last Man Standing 

16. We Weren’t Born to Follow 

17. Who Says You Can’t Go Home 

18. I ’ll Sleep When I’m Dead 

19. Bad Medicine 
(+ pätkä Doorsin Roadhouse Bluesia)

Encore:
20. In These Arms 

21. Wanted Dead or Alive 

22. Have a Nice Day 

23. Livin’ on a Prayer

Encore 2:
24. I’m With You
25. What’s Left of Me
26. These Days

Encore 3:
27. Always

Keikka-arvio: Bruce Springsteen & the E Street Band, Turku 7.-8.5.2013

Bruce Springsteenin viimeisimmistä Suomen keikoista tuli juuri kuluneeksi neljä vuotta. Kirjoittelin aikoinani toiselle sivustolle keikkaraportit molemmista tuolloin nähdyistä Turun keikoista, mutta koska tuota sivustoa ei enää ole, katosivat tekstitkin bittiavaruuteen. Nyt lienee hyvä hetki laittaa ne jälleen näkösälle. Hienoja keikkoja on mukava muistella. Tässä siis jäsen A:n keikkamielenmaisemaa neljä vuotta sitten.

BRUCE SPRINGSTEEN & THE E STREET BAND – TURKU 7.-8.5.2013

7.5:

Ykköskeikka. Tuli keikkauran ensimmäinen isompi jonotussessio, kun koko tiistaipäivä meni jonottaessa HK Areenan ympäristössä heti, kunhan junalta ja hotellilta sinne selvisi. Homman juoni oli, että hallin läheisyydessä annettiin halukkaille jonotusnumerot (kirjoitettiin tussilla käteen sekä erilliseen nimilistaan ylös) ja näiden numeroiden pohjalta järjestäydyttiin jonoihin keikalle astelemista varten. Tämä pittiporukka sai myös parhaat keikalle, olihan seisomakatsomo jaettu aidalla kahteen osaan. Etumpaan pittiin otettiin kuulemma 650 henkeä, itsellä oli numero 355.

Tällä kertaa itse hallissa ei mennyt kuin puolitoista tuntia ennen keikan alkua, ja se aika meni lähinnä ihmetellessä hallin pienuutta: omalla ylimääräisellä istumapaikkalipullakin, joka oli ylähyllyille sivukatsomossa, olisi nähnyt mainiosti. Mutta huiput olivat paikat kentän tasossakin.

Suunnilleen 20 yli seitsemän alkoi sitten tapahtua. Valot pois, yleisö kannustaa ja porukka astelee lavalle. Bruce itse tietysti viimeisenä ja kysäisee että ”ollaankos valmiita?” Max Weinberg löi käyntiin uutuuslevyn ykkössinglen We Take Care of Our Own, varma keikanavausbiisi joka sai itselle ainakin heti hymyn huulille meininkinsä puolesta. Heti tuntui kuitenkin ettei kaikki ole ihan sataprosenttisesti kohdallaan; liekö johtunut omasta paikasta, mutta laulun miksaus tuntui olleen vähän pielessä, soundi oli ihmeen puuroinen.

Seuraavaksi biisiksi arvottiin lennosta Two Hearts, Riveriltä vuodelta 1980. Tässä sekä kahdessa seuraavassa (No Surrender -> My Lucky Day) oli hienoa yhteispeliä Springsteeniltä ja Steve Van Zandtilta, pisti ihan naurattamaan kun jätkillä oli niin hauskaa! Sitten pari uutta biisiä Wrecking Ballin ja Death to My Hometownin muodossa, ennen kuin siirryttiin ensimmäisen keikan huippuvaiheisiin.

Hungry Heart oli jäänyt viime kesänä Stadionilla väliin, mutta nyt se oli keikan ensimmäinen todella huippuveto. Yleisö lauloi (huom. suomalainen yleisö lauloi!) ensimmäisen säkeistön ja kertsin kokonaan Brucen kehotuksesta, ja sisälsipä biisi myös ensimmäisen livenä todistamani crowd surfingin, kun Springsteen kuljetettiin yleisön käsien päällä takaisin lavalle hänen otettuaan kontaktia täyteen HK Areenaan. Hungry Heartia seurasi toinen mahtava, vanha veto – Spirit In the Night. Novellinomainen biisi, jossa saksofonin varressa heilunut Jake Clemons pääsi valokeilaan. Paljon kontaktia yleisön kanssa sisälsi tämä.

Settilistan numero 9 oli sitten paikallinen erikoisuus. Bruce asteli klassikko-Telecasterinsa ja huuliharpun kanssa mikin ääreen, kiitteli faneiltaan saamasta lahjasta ja sanoi tunnistavansa muutamia kasvoja eturivistä. This Hard Land oli omistettu suomalaisten fanclubille, joka oli jälleen tehnyt hienoa työtä Suomen keikkojen eteen. Todella harvoin vedetty juttu.

Jos oli stadionilla viime vuonna Back In Your Arms upein veto, niin eilisiltana tuon tittelin sai The River. Hallin valot pimennettiin ja huuliharppu-/kitaraintro tunnelmoitiin ilmoille. Todella hieno versiointi, Bruce eli laulun tarinassa mukana todella intiimisti ja lopun falsetto-haahuilu ja huuliharppuoutro kruunasivat päivän parhaan esityksen. Kerrassaan herkkä, upeaa…

Sitten alkoikin osio, jonka biisit vedettiin yleisön toivekylteistä. Melkoisia ylläreitä tulikin: ensimmäisenä ainoastaan Essential-kokoelman kolmoslevyltä löytyvä From Small Things (Big Things One Day Come), rokki jonka Bruce antoi Dave Edmundsille vuonna 1980. Itsekin tuli tätä kuunneltua varsinkin vuonna 2009 oikein enemmänkin, oli ensimmäisiä harvinaisuuslöytöjä meikäläisen Bruce-uralla. Toisena requestina oli Pink Cadillac, jonka levyversio on tuntunut vähän tahmealta mutta livenä, torvisektion hulppealla riffillä höystettynä, toimii! Myös kolmas yleisön toive Brilliant Disguise oli hieno, varsinkin kun kyseessä oli biisin ensiesitys koko kiertueella! Minkäänlaista tahmeutta ei vedossa kuitenkaan ollut.

Brilliant Disguisen jälkeen tuli lennosta tehokas pari Because the Night -> She’s the One. Because the Night sisältä aina mahtavaa soitantaa, Bittanin piano ja Lofgrenin kitara ennenkaikkea pääosissa. Harmi vain, että Nilsillä oli jotain kitaraongelmia ja lopun muuten hulppeassa soolossa oli vähän soundi hukassa. She’s the Onessa yleisö oli yllättävän hyvin mukana!

Pay Me My Money Down oli vähän kaksijakoinen veto. Bruce lupasi ennen spiikissä, että kun biisiä on kulunut 90 sekuntia, niin koko halli olisi ylhäällä penkeistään jammailemassa mukana. Ja niinhän he olivatkin! Mutta kun tuli soolojen ja jammailujen aika, sävellajin vaihtuessa samalla, tuntui kuin koko biisi olisi vähän uinahtanut. Torvisektion pojilla ainakin soolot tuntuivat olevan vähän hakusessa ja Brucekin näytti tyytymättömältä. Mitäs ihmettä, eikö tämä menekään ihan niinkuin elokuvissa, tuli mieleen itselle. Onneksi Pomolla on noita keikkatrikkejä takataskussaan, joilla yleisön saa mukaan. Bändin soittajat catwalkille jonoon, perään sekaan muutama tyyppi yleisöstä ja tanssimaan katsomon seassa kiertävälle rampille. Käyhän se noinkin, yleisö oli ihan pähkinöinä.

Seuravaksi tuli perusvetoja Darlington Countyn ja Shackled and Drawnin muodossa, Waitin’ On a Sunny Dayssä pääsi jälleen pikkupoika laulamaan niinkuin aiemminkin (tosin tänä vuonna tämä osio oli hienompi, kaksinkertainen viimeinen kertsi, tuuletteluja Brucen kanssa ja This Hard Land -foorumipaidan esittelyä kameroille).

Pääsetin loppu oli myös perinteinen. Itse tosin koin jännän välähdyksen kahdesta viimeisestä biisistä. Voisi hyvinkin olla symbolista, että vuoden 1978 Badlandista siirryttiin saumattomasti nykyhetkeen ja Land of Hope and Dreamsiin

Encoren alussa saatiin vielä yksi toivebiisi: Working on a Dream -levyltä löytyvä Queen of the Supermarket. Tätä on parjattu paljon, mutta itse tykkään sen poppisoundista ja tuollaisena akustisena esityksenä se oli mukavan tunteikas. Vaikka Bruce naureskelikin sen olevan ”masterpiece”, niin seuraava biisi sitä todella oli: Thunder Road, yksi parhaista vedoista koko iltana. Hieno stoori ja soitto sopivan tiukkaa. Outron saksofoni oli parasta Jake Clemonsia.

Encoren lopusta jäi peruskeikan vaikutelma, niin hyviä biisejä kuin Born to Run, Dancing in the Dark ja Tenth Avenue Freeze-Out ovatkin. Hienosti rokkasivat kaikki kuitenkin. DITDin aikana lavalle pääsi myös suomalaistyttö, jolle ojennettiin kitara kouraan ja hän pääsikin vetämään biisin lopun yhdessä Brucen ja bändin kanssa. Neiti näytti aika hämmentyneeltä!

Hieno oli siis ensimmäisen illan pläjäys. Kakkosiltaan on kyllä odotuksia ladattu, jos samoista askelmerkeistä jatketaan… Vielä vähän lisää vanhempia juttuja ja jotain The Promiselta/Lucky Townilta, niin avot!

Ensimmäisen keikan videoita löytyy klikkaamalla tästä.

1. We Take Care Of Our Own
2. Two Hearts
3. No Surrender
4. My Lucky Day
5. Wrecking Ball
6. Death To My Hometown
7. Hungry Heart
8. Spirit In The Night
9. This Hard Land
10. The River
11. From Small Things (Big Things One Day Come)(request)
12. Pink Cadillac (request)
13. BRILLIANT DISGUISE (request) (tour premiere)
14. Because The Night
15. She’s The One
16. Pay Me My Money Down (Band and fans doing a conga sort of dance around the back of the pit!)
17. Darlington County
18. Shackled And Drawn
19. Waitin’ On A Sunny Day
20. The Rising
21. Badlands
22. Land of Hope And Dreams

23. Queen Of The Supermarket (acoustic) (request)
24. Thunder Road
25. Born To Run
26. Dancing In The Dark
27. Tenth Avenue Freeze-Out

——————————————————-

8.5.:

Kakkoskeikalle lähtökohdat olivat huomattavan erilaiset kuin edeltävälle päivälle. Keikkapaikalle pääsi suoraan hotellilta ilman 7 tunnin matkustuksia ja bändin maineen tuntien myös keikka tulisi olemaan täysin poikkeava. Tällä kertaa oma jonotusnumero oli 203, joten kohennusta ykköskeikkaan oli huomattavasti.

Itse jonotus sujui jouhevammin kuin edellisenä päivänä ja tulipa siinä sivussa turistua myös briteistä saapuneen tyypin kanssa, joka totesi olevansa ”pilalle hemmoteltu” saatuaan todistaa Brucea vuodesta 1975. Turkuun hän oli tullut keikkapaikan takia, sillä Brittien keikoillaan Springsteen kiertää pääasiassa suuria stadioneita. HK Areenahan oli tämän kiertueen pienin esiintymispaikka yleisömäärässä mitattuna…

Sen pidemmittä puheitta itse keikkaan. Oma paikka tällä kertaa suunnilleen 3. rivissä lavan oikeassa reunassa suoraan Stevie Van Zandtin ja Garry W. Tallentin edessä. Järkkäriltä saadut korvatulpat olivat huippujuttu: ne korvissa soundimaailma parantui huomattavasti. Kaikki kitarat erottuivat ja laulut myös.

Heti show’n avaus oli komea. Olin päivällä käynyt ostamassa ainoan itseltä hyllystä puuttuneen E Street Band -levyn ”Magic”, ja hotellilla sen sisälehtistä lueskellessa mietin että jos siltä levyltä jotain tulisi, niin olisi hienoa… Joten keikan avauskaksikko napsahti aikalailla kohdilleen! Ensin I’ll Work For Your Love (Bruce soolona akustisen ja huuliharpun kanssa) ja perään Long Walk Home: nyt ollaan liikkeellä täysin eri linjalla ykkösiltaan nähden. Nämä biisit eivät nimittäin ole ykköshittejä tai tunnetuimpia juttuja, vaan fanien suosikkeja. Kolmos- ja nelosbiiseillä hypättiin rokkivaihteelle The River -levyn kaksikolla The Ties That Bind -> Out in the Street. ”Ties” on omia suosikkeja tuolta levyltä, avausbiisinä asettaa levyn tunnelman kohdilleen. OITS puolestaan ei ole koskaan oikein iskenyt, mutta nyt yleisö innostui siitä yllättävän paljon, hienoa livemeininkiä!

Sitten oli vuorossa illan ensimmäinen toivekylttiveto. Atlantic City potki jylhästi, Max rumpujen takana oli elementissään, Van Zandtilla mandoliini. Tässä oli hienoa yhteissoittoa, kun bändi fillaili vuoron perään älyttömän tyylikkäästi. Ja onhan se sanoitukseltaankin hieno: ”Everything dies, baby that’s a fact / but maybe everything that dies someday comes back”.

Seuraavat kolme (Wrecking Ball, Death to My Hometown, Hungry Heart) olivat toisintoa ensimmäiseltä keikalta ja toimivat yhtä hienosti jälleen. Hungry Heartissa yleisö lauloi jopa äänekkäämmin kuin edellisellä kerralla.

Sitten alkoikin todellinen kylttienkeräyssessio. Ja nyt saatinkiin mahtavaa tavaraa. Alkuun kaksi biisiä ensimmäiseltä levyltä (Blinded by the Light -> Does This Bus Stop at 82nd Street?), joissa torvisektio pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Bus Stopissa oli jälleen paljon sooloja ja lopussa perkussiobattle Weinbergin ja Everett Bradleyn välillä, järkyttävän hyvä bilebiisi. Seuraavana vuorossa ollut Ain’t Good Enough for You oli itselle koko reissun parhaita vetoja. Nyt tuli sitä The Promise -kamaa jota edellisen päivän keikan jälkeen toivottiin. Ja kun kyseessä on ollut oma suosikki tuolta levyltä aina sen julkaisusta asti, niin meikäläinen oli aivan myyty tuon esityksen jälkeen. Ja ne torvisektiot, taas…

Mutta viimeinen toiveveto oli se todellinen manna faneille: kaikkien aikojen ensimmäinen liveveto biisistä Wages of Sin. Tämä on julkaistu Tracks-albumilla, joka koostuu sessioista ylijääneistä biiseistä ja b-puolista, vuonna 1998. Alunperin se nauhoitettiin vuonna 1982 Born in the U.S.A. -levylle, ja nyt se soitettiin belgialaiselle fanille, joka oli Brucen mukaan kantanut toivekylttiä ”jokaisella Brucen keikalla”. Ei olisi uskonut, että ennen vetämätön biisi on kyseessä, niin hieno versio siitä saatiin. Tuntui kuin yleisö olisi vaipunut jonkinlaiseen hiljaiseen hurmokseen, aivan hiljaa kuunneltiin tuota haikeankaunista laulua.

Ja samassa tunnelmassa jatkettiin kun vuoroon tuli The River. Upea oli tämäkin kuten edellisenäkin iltana.

Youngstown rykäisi käyntiin raskaamman vaiheen. Mahtava biisi alunperin akustispainotteiselta The Ghost of Tom Joad -albumilta (1995), mutta E Street Band vetää tämän raskaspoljentoisena rokkina, jossa Nils Lofgren pääsee kitaran kanssa revittämään outrossa kunnolla. Yksi keikan parhaista vedoista! Perään kaksi muuta kitarabiisiä Murder Incorporated (tässä oli hyvä draivi ja lopussa Brucen ja Steven kitaralikkien vaihtoa!) ja Johnny 99, jossa nähtiin sooloja vähän joka soittajalta ja osa torvisektion pojista pääsi lavan etuosaan jammailemaan. Open All Nightissa sitten otettiin lähes koko bändi revittelemään boogiewoogieta aivan yleisön eteen. Ei muuten uskoisi, kun kuuntelee biisin levyversiota, jossa ei ole käytännössä muuta kuin sähkökitarariffi…

Pääsetin loppu oli samankaltainen kuin ykkösiltana, ainoana uutena biisinä oli Lonesome Day. Tänään tämän osuuden flow oli kuitenkin jollain tavalla parempi ja saumattomampi. Waitin’ on a Sunny Dayssa lavalle nostettu poika yllätti kaivamalla taskustaan paperille kirjoitetun räpin ja räppäämällä sen Weinbergin kompin päälle. Bruce näytti alkuun todella hämmentyneeltä, mutta kun homman juoni valkeni, niin häntä ja muuta bändiä nauratti aikalailla!

Encoren alkuun saatiin vielä yksi todellinen hienous, Racing in the Street. Pitkä ja kaunis versio, jossa tuntui että lopun pianovetoinen osuus ei lopu koskaan. Roy Bittanilta huikeaa soittoa, yleisö kuunteli hiirenhiljaa…

Keikan loppuun lyötin vielä viimeinen rokkivaihe silmään. Niinkuin viime vuoden Helsingin muisteluissa tuli sanottua, niin tämmöisessä E Street Band on kovin kone mitä löytyy. Eikä siihen nytkään ollut vastaan sanomista. Varsinkin Born in the U.S.A. ja Born to Run ovat semmoisia jyriä, että harvassa on tuollaiset biisit. Dancing in the Dark ja Tenth Avenue Freeze-out olivat samanlaisia varmoja fiiliksennostattajia kuin edellisiltana ja loppuun saatiin vielä yksi hauskanpitobiisi American Landin muodossa.

Toisen keikan videoita löytyy klikkaamalla tästä.

Loppukumarrusten jälkeen Bruce totesi vielä, että ”see you soon!”. Toivottavasti, sillä kyllä tätä ryhmittymää vielä voisi lähteä katsomaan. Keikasta saisi fiiliksen irti, vaikka ei ymmärtäisi musiikista mitään, niin mukaansa imaiseva esiintyjä on kyseessä. Ja kaikille bändeissä soittaville olisi suotavaa käydä katsomassa näiltä tyypeiltä, että miten vedetään maailman paras rock ’n’ roll -show!

Keikat voisi vetää pakettin vielä muutamalla lauseella. Tiistai-illan ykköskeikka oli näin jälkikäteen katsottuna jonkinlainen lämmittely, aivan yhtä kovaan hurmokseen ei päästy kuin kakkosiltana. Molemmilla keikoilla kuitenkin oli omat vahvuutensa ja esityksinähän show’t poikkesivat toisistaan täysin. Molemmat mahtavia rokkielämyksiä!

Keikka-arvio: 30 vuotta Kelaa – Anssi Kela, Helsingin Jäähalli, 6.5.2017

Keikkareissut Helsinkiin ovat melkoisia seikkailuja idästä päin, mutta onneksi niihin on viime vuosina alkanut kehittyä jonkinlainen rutiini. Niinpä kyytiin klo 6:17 Joensuusta lähtevään junaan ja suuntima kohti pääkaupunkia. Matka meni leppoisasti tietokonetta räpläten ja levyjä kuunnellen: Litku Klemetin Juna Kainuuseen sekä Tuomari Nurmion Dumarillumarei olivat soittolistalla, esimerkiksi.

Helsingin päässä levykauppakierroksen, hotellille asettumisen ja akkujen lataamisen jälkeen oli matka käyvä sitten jo kohti Nordenskiöldinkadun jäähallia. Saavuin paikalle noin klo 17.35, ulko-ovien auetessa klo 18. Tässä vaiheessa jonoa oli viitisentoista metriä, mutta viisarien lähestyessä tasapykälää letka venyi reilusti pidemmäksi. Ensimmäisten päästyä sisään oli hallin puolella edelleen soundcheck käynnissä, mutta yleisöä ei varsinaiseen katsomoon päästetty. Niinpä jonottaminen jatkui hallin sisällä vielä vajaan tunnin ajan, mutta soitonkojeistuksen yhteydessä kuultiin ensimaistiaiset päivän isosta jäähallisoundista esimerkiksi biisien Parasta aikaa ja Kasarin lapsi merkeissä.

Lämmittelybändinä kuultiin puolituntinen setti Pimeys-kokoonpanolta. Viime vuosina usein puhuttu bändi olikin oikein vakuuttava ja ammattitaidollaan vakuuttava stemmalauluineen ja useiden instrumenttien hallinnallaan.

Anssi Kelan show käynnistyi videotauluille ilmaantuneella laskurilla, joka laski sekunteja 10 minuutista alaspäin. Viiden minuutin kohdalla kovaäänisistä alkoi soida Kelan ennakkoon mainostama syntetisaattoriteos, joka kasvatti jännitettä mukavasti valojen välkehtiessä levottomasti. Biisin lopulla viime vuosilta tuttu bändimiehistö (Tuomas Wäinölä, kitara; Ville Kela, rummut; Saara Metsberg, koskettimet; Antti Karisalmi, basso) asteli paikoilleen, veli-Kelaa lukuunottamatta päällään mustat viitantapaiset. Juuri ennen keikkaa valojen välkkyessä tuli mieleen, että voisi olla hyvinkin mahdollista että ne toimivat jonkinlaisena harhautuksena eikä itse Anssi tulisikaan lavalle sieltä, mistä ensimmäisenä olettaisi. Näin olikin, sillä bändin käynnistäessä soitantonsa itse tirehtööri ilmaantui rumpujen taakse korokkeelle aloittaen keikan JVG-cover Kasarin lapsella.

Alkuosa biisilistasta kulki pääosiltaan tuttuja latuja: Milla löi bileet käyntiin perinteisen mallikkaasti ja kuultiin myös esimerkiksi allekirjoittaneen sukupolvelle jo jonkinlainen sukupolvikokemus Puistossa sekä uudemmat hitit artistin nimikkolevyltä (2013) eli Miten sydämet toimii ja Levoton tyttö. Myös Karhun elämää oli edelleen mahtava AOR-pläjäys. Levottomassa tytössä Kela onnistui katkaisemaan kitarastaan hihnan hypätessään Wäinölän kanssa rumpukorokkeelta ja sitä paikkailemaan tarvittiin kaksi teknikkoa jeesusteippeineen.

Ensimmäiseen yhdeksään biisiin mahtui kaksi erityisen herkullista palaa. Ensimmäinen niistä oli kolmantena biisinä kuultu Suuria kuvioita, vuonna 2003 julkaistun albumin nimiraita. Olipa rouhea! Sitä biisiä on soiteltu viime vuosina silloin tällöin tämän kokoonpanon toimesta, mutta edellä mainittua ”Karhun elämää” seurasi spiikki, jossa Anssi totesi bändin soittavan biisin, jota ei oltu nykyisen bändin kanssa soitettu kertaakaan, ja joka ylipäätään oli meinannut vuosien saatossa päästä unohtumaan sekä soittajilta että yleisöltä, vaikka soikin aikanaan paljon radiossa. Karhusaari oli kokenut myös hieman muodonmuutosta vuosikymmenen aikana saaden ylleen säröä ja voimaa. Mainiota!

Sitten tapahtui jotain hyvin springsteenmäistä: Kela lähetti bändin tauolle ja jatkoi akustisen kitaran kanssa. Kaksi sisarta ja Mikan faijan BMW olivat piristäviä kuulla näin. Näiden välissä kuultiin myös pätkä ensimmäistä lauluntekijän itse kirjoittamaa laulua Väärällä tiellä sekä pitkiä spiikkejä artistin uralta. Viime aikoina bändin keikoilla on kuultu myös niin kutsuttu Hetken laulu: satunnaisesta wikipedia-artikkelista paikan päällä sävelletty biisi. Normaalisti tämän ohjelmanumeron ”prompterin telineenä” on toiminut yleisön edustaja, mutta koska nyt yleisö oli aidan takana, tarvittiin tehtävään joku muu. Lavalle ilmestyikin Darth Vader kahden stormtroopperin kanssa ja kuultiin laulu Finlandia Trophysta; tämä oli mielikuvaa huomattavasti parempi numero.

Akustisen setin lopussa nähtiin hienoa elävän musiikin ja käsikirjoittamattomuuden näytettä. Yleisöstä esitettiin kaksi toivetta: Kissanpäivät ja Älä mene pois. Näiden välillä käytiin huutoäänestys, jonka jälkimmäinen voitti. Kirjoittelin Facebookiin keikkaa odotellessa, että toivottavasti kuultaisiin Rakkaus on murhaa-levyltä biisejä, joita ei ole aiemmin kohdalle sattunut. Nyt niitä saatiin siis parikin Karhusaaren ja ÄMP:n myötä. Tällä hetkellä, junassa Helsingistä poispäin istuessa keikan jälkeisenä päivänä, Älä mene pois on päällimmäisenä mielessä keikan vedoista. Hieno, siis vain akustisella kitaralla säestetty versio.

Bändin tullessa takaisin lavalle siirryttiin tukevasti viime vuosien materiaaliin. Loppuosa varsinaisesta setistä sisälsi esimerkiksi TV-coverit 2080-luvulla ja Minä olen muistanut, joista jälkimmäisessä mentiin yllättävän syviin tunnelmiin. Näiden välissä Kela esitti kolme uudehkoa omaa lauluaan, joista Piirrä minuun tie pääsi hieman yllättämään. Mystinen kappale. Minä olen muistanut-numeron jälkeen kuultiin pienet soitinsoolot, joista ensimmäisessä Kela itse släppäili bassoa (tätä olisi voinut jopa venyttää hieman pidemmäksi!) sekä jälkimmäisessä velipoika paukutteli rumpuja massiivisesti.

Kaksi viimeistä ennen encorea olivat varsinaista jäähallimateriaalia. Nostalgiaa kulkee kuin juna ja lopun modulaatiossa ja ennenkaikkea kitarasoolossa oli oikein hyvää mäiskettä. 1972 puolestaan on, totta kai, Kelan isoimpia biisejä ja kantaa helposti jäähallikeikallakin, tällä kertaa loppupuolella kuultiin jopa normaalia huomattavampaa yleisön mukaan piiskaamista. Välittömästi biisin loputtua ”oli kiva nähdä”-rivin jälkeen bändi häipyi lavalta palatakseen minuutin kuluttua.

Encorena kuultiin jälleen TV-materiaalia, Hassisen koneen Rappiolla. Sekaan oli ujuteltu hieman We Will Rock You-säveliäkin. Rappion jälkeen kuultiin iltaman ainoa Aukio-levyn biisi Aamu, jonka kuulee mielellään aina. Kaksi viimeistä kappaletta olivat molemmat kymmeneen minuuttiin kellottuneet Nummela ja Parasta aikaa. Nummelan aikana, artistin kehotuksesta, yleisöön kohosivat kännyköiden taskulamput kuin näyttäväksi tähtitaivaaksi. Nummela on kasvanut parina viime vuonna keikkabiisinä maagiseksi. Viimeisenä kuultiin siis Parasta aikaa, joka sekin venyi ja venyi kertoen selvästi artistin ajatuksista tuona hetkenä, suursuosiosta pizzerioiden nurkkien kautta jäähallilavalle.

Näin oli keikka ohi kahden ja puolen tunnin esiintymisen jälkeen. Hieno, artistinsa, joka on ansainnut asemansa työnteolla, näköinen iltama.

Tässä koko illan biisilista:

Aloitusaika 20.05
1. Kasarin lapsi (JVG cover)
2. Milla
3. Suuria kuvioita (!)
4. Puistossa
5. Miten sydämet toimii?
6. Levoton tyttö
7. Flowers on the Steps of Eduskuntatalo (eli kitarabattle)
8. Karhun elämää
9. Karhusaari (!)
-bändi pois, Anssi soolona akustisen kanssa-
10. Kaksi sisarta
11. Väärällä tiellä (ensimmäinen oma biisi)
12. Mikan faijan BMW
13. Hetken laulu: Fnlandia Trophy
14. Älä mene pois (!!)
-bändi takaisin-
15. 2080-luvulla (Sanni cover)
16. Petri Ruusunen
17. Piirrä minuun tie
18. Musta tuntuu multa
19. Minä olen muistanut (Kim Lönnholm cover)
20. Basso- ja rumpusoolo
21. Nostalgiaa
22. 1972
—encore—
23. Rappiolla (Hassisen kone cover)
24. Aamu
25. Nummela
26. Parasta aikaa
Lopetusaika 22.37

Videoita keikalta löytyy tästä linkistä.

Keikka-arvio: Eppu Normaali Kosketuksessa (Kuopio 3.2.2017 & Kuhmo 4.2.2017)

Eppu Normaali kiertää paraikaa maan konserttisaleja akustisen Kosketuksessa-kiertueen merkeissä. Kiertue julkistettiin joulukuun alussa ja möi saleihin lippuja nopeaan tahtiin, mutta allekirjoittanut onnistui haalimaan mukavat paikat kolmelle keikalle: kuluneen viikonlopun rientoihin Kuopion Musiikkikeskuksen sekä Kuhmon Kuhmo-talon esiintymisiin ja myös ensi viikonlopun Joensuun Carelia-salin vetoon. Ohessa kuulumisia koottuna kahdesta ensimmäisestä vetäisystä.

Sähkökitarat on siis korvattu akustisilla sekä bassona kontrabasso, ja suurimpana päivityksenä kokoonpanoon on lisätty kosketinsoittimet. Tuolla osastolla vuorottelevat keikoilla Iiro Rantala sekä vuosien varrella useilla levyillä sekä keikoilla mukana ollut Eero ”Safka” Pekkonen. Tänä viikonloppuna oli Safkan vuoro olla mukana. Siinä missä Iiro soittelee bravuuriaan pianoa, vaihtelee Safka biisin mukaan pianon, sähköpianon, urkujen ja legendaarisen Pimeyden tangon haitarin väliä. Komeasti biiseihin istuvia höysteitä kuultiinkin kautta linjan herran sormista.

Molempien keikkojen biisilistat olivat identtiset. Kaksi 75 minuutin settiä + kolmen biisin encore. Ensimmäiseen settiin oli, Martin välijuontojen mukaisestikin, koottu paljon kappaleita joita on harvoin, jos koskaan, kuultu Eppu-keikoilla. Toisessa päästettiin Repullinen hittejä-vaihde käyntiin hittikavalkaadilla.

Biisilistaa oli tullut vakoiltua jo aiempien keikkojen tiimoilta ja tiedossa oli faniherkkupalojen esillepääsy alkupuoliskolla. Avausbiisinä kuultiin, normaalista räimeestä poiketen, aina kuulas Kaikki häipyy, on vain nyt. Näin konserttisalimeininkiin mainiosti istuva teos, joka asetti iltaman tunnelman heti uomiinsa. Toisena kappaleena kuultu En saa mielestä sinua täydensi itselleni Repullisen hittejä niin, että nyt tuolta kokoelmalta on tullut kuultua kaikki kappaleet livenä vähintään kerran. Kyseessä olikin hieno versiointi, jossa levyversion fillailukitaran roolin otti Safkan piano.

Olin vain tuuli kolahti viime kesän Ratinan-keikalla itselleni ja sitä tuli loppuvuodesta kuunneltua aivan uudella korvalla. Iloinen lisä tähänkin settiin siis. Kun jatsia kuunneltiin on soinut viimeisen puolen vuosikymmenen aikana silloin tällöin, joten se ei varsinainen yllätys ollut, mutta varsinkin jälkimmäisellä eli Kuhmon keikalla se lähti liikkeelle varsinkin loppupuolellaan komeasti.

Setin puolivälin paikkeilla kuultiin illan yllätys, Kuulen parran kasvun. Totta kai Tie vie-levyltä kuullaan useampia biisejä, sillä Safkahan soittaa kyseisellä levyllä suuressa roolissa! Tässä numerossa kuultiin mahtava loppusoitto, jonka aikana Marttikin siirtyi Akun rumpusetin viereen soittamaan rytmimunaa ja antoi bändin räimiä koko kapasiteetillaan välillä isostikin rönsyillen. Niinkuin jää palaa, alun perin Sadan vuoden päästäkin-levyllä vuonna 2004 julkaistu outous, kuullaan tällä kiertueella ensimmäistä kertaa keikkasetissä ja se oli ehkä setin kummallisin biisivalinta. Yllätyksetkin kuuluvat Eppu-keikoille.

Valkoinen kupla-levyltä oli ohjelmistossa puolen kymmentä kappaletta. Pois meluun ja tuiskeeseen oli niitä, joita en odottanut ikinä kuulevani keikalla. Tekstintekijä-Martti kertoi kappaleen kertovan vanhenemisesta ja se soikin hämmentävän kauniisti, sillä levyversio on hieman nuukahtanut. Viikonlopun keikkojen päällimäinen mielessä soiva pätkä kuultiinkiin tässä laulussa: ”minkä mä maailmalle mahdan / kun kerran lähden pois / ei kuplia ruiskeeseen / vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”.

Samoilta ajoilta, 80-luvun alusta ennen isointa läpimurtoa, sikiää myös Kuuvartalo yöllä. Viisi vuotta sitten julkaistulla Mutala-levyllä uuden mahdollisuuden saanut biisi, jonka akustinen versio on HUIKEA. Taustakankaalle heijastunut kuutamo ja tummansininen valaistus olivat juuri kohdallaan, tunnelma oli mahtava. Outoiluiden jälkeen ykkössetin loppupuolella kuultiin myös rouheampia vetäisyjä, joista mainittakoon Tihkumme seksiä rock’n’roll-pianoineen.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio:
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio:
Kuhmo:

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Eppu Normaali kiertää paraikaa maan konserttisaleja akustisen Kosketuksessa-kiertueen merkeissä. Kiertue julkistettiin joulukuun alussa ja möi saleihin lippuja nopeaan tahtiin, mutta allekirjoittanut onnistui haalimaan mukavat paikat kolmelle keikalle: kuluneen viikonlopun rientoihin Kuopion Musiikkikeskuksen sekä Kuhmon Kuhmo-talon esiintymisiin ja myös ensi viikonlopun Joensuun Carelia-salin vetoon. Ohessa kuulumisia koottuna kahdesta ensimmäisestä vetäisystä.

Sähkökitarat on siis korvattu akustisilla sekä bassona toimii kontrabasso, ja suurimpana päivityksenä kokoonpanoon on lisätty kosketinsoittimet. Tuolla osastolla vuorottelevat keikoilla Iiro Rantala sekä vuosien varrella useilla levyillä sekä keikoilla mukana ollut Eero ”Safka” Pekkonen. Tänä viikonloppuna oli Safkan vuoro olla mukana. Siinä missä Iiro soittelee bravuuriaan pianoa, vaihtelee Safka biisin mukaan pianon, sähköpianon, urkujen ja legendaarisen Pimeyden tangon haitarin väliä. Komeasti biiseihin istuvia höysteitä kuultiinkin kautta linjan herran sormista.

Molempien keikkojen biisilistat olivat identtiset. Kaksi 75 minuutin settiä + kolmen biisin encore. Ensimmäiseen settiin oli, Martin välijuontojen mukaisestikin, koottu paljon kappaleita joita on harvoin, jos koskaan, kuultu Eppu-keikoilla. Toisessa päästettiin Repullinen hittejä-vaihde käyntiin hittikavalkaadilla.

Biisilistaa oli tullut vakoiltua jo aiempien keikkojen tiimoilta ja tiedossa oli faniherkkupalojen pääsy esille alkupuoliskolla. Avausbiisinä kuultiin, normaalista räimeestä poiketen, aina kuulas Kaikki häipyy, on vain nyt. Näin konserttisalimeininkiin mainiosti istuva teos, joka asetti iltaman tunnelman heti uomiinsa. Toisena kappaleena kuultu En saa mielestä sinua täydensi itselleni Repullisen hittejä niin, että nyt tuolta kokoelmalta on tullut kuultua kaikki kappaleet livenä vähintään kerran. Kyseessä olikin hieno versiointi, jossa levyversion fillailukitaran roolin otti Safkan piano.

Olin vain tuuli kolahti viime kesän Ratinan-keikalla itselleni ja sitä tuli loppuvuodesta kuunneltua aivan uudella korvalla. Iloinen lisä tähänkin settiin siis. Kun jatsia kuunneltiin on soinut viimeisen puolen vuosikymmenen aikana silloin tällöin, joten se ei varsinainen yllätys ollut, mutta varsinkin jälkimmäisellä eli Kuhmon keikalla se lähti liikkeelle varsinkin loppupuolellaan komeasti.

Setin puolivälin paikkeilla kuultiin illan yllätys, Kuulen parran kasvun. Totta kai Tie vie-levyltä kuullaan useampia biisejä, sillä Safkahan soittaa kyseisellä levyllä suuressa roolissa! Tässä numerossa kuultiin mahtava loppusoitto, jonka aikana Marttikin siirtyi Akun rumpusetin viereen soittamaan rytmimunaa ja antoi bändin räimiä koko kapasiteetillaan välillä isostikin rönsyillen. Niinkuin jää palaa, alun perin Sadan vuoden päästäkin-levyllä vuonna 2004 julkaistu outous, kuullaan tällä kiertueella ensimmäistä kertaa keikkasetissä ja se oli ehkä setin kummallisin biisivalinta. Yllätyksetkin kuuluvat Eppu-keikoille.

Valkoinen kupla-levyltä oli ohjelmistossa puolen kymmentä kappaletta. Pois meluun ja tuiskeeseen oli niitä, joita en odottanut ikinä kuulevani keikalla. Tekstintekijä-Martti kertoi kappaleen kertovan vanhenemisesta ja se soikin hämmentävän kauniisti, sillä levyversio on hieman nuukahtanut. Viikonlopun keikkojen päällimäinen mielessä soiva pätkä kuultiinkiin tässä laulussa: ”minkä mä maailmalle mahdan / kun kerran lähden pois / ei kuplia ruiskeeseen / vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”.

Samoilta ajoilta, 80-luvun alusta ennen isointa läpimurtoa, sikiää myös Kuuvartalo yöllä. Viisi vuotta sitten julkaistulla Mutala-levyllä uuden mahdollisuuden saanut biisi, jonka akustinen versio on HUIKEA. Taustakankaalle heijastunut kuutamo ja tummansininen valaistus olivat juuri kohdallaan, tunnelma oli mahtava. Outoiluiden jälkeen ykkössetin loppupuolella kuultiin myös rouheampia vetäisyjä, joista mainittakoon Tihkumme seksiä rock’n’roll-pianoineen.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti uppoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.