TOOMION TOP100: 18. Leprous – The Congregation

Tuottaja: David Castillo
Nauhoitettu: 2014-2015
Julkaistu: 25.5.2015
Levy-yhtiö: InsideOut Music

Suomen listan 39.

Tuoreen tuttavuuden uusin albumi sisältää musemaista minimalismia, josta on vaikea genressään paremmaksi pistää.

Vaikka genremääritelmissä vilahtelee metalli, on tätä vaikea metalliksi mieltää. Progressiivista tämä ehdottomasti on, monelle voi olla liiankin hankalaa kuunneltavaa. Rytmit ovat pääsääntöisesti sellaisia, joita jokaisen rumpalin on kiva pöytään naputella.

Avantgardismi on vahvasti läsnä. Nykymusiikissa termistä on tullut jokamiehenoikeus. Totta on, että Leprous menee hiukan eri reittiä kuin moni muu metallibändi, mutta ei toki ole tuon reitin ensimmäinen, eikä viimeinenkään kulkija. Kaiken outouden keskeltä löytyy jotain hyvällä tavalla euroviisumaista. Sitä löytyy puhtaimmillaan The Floodista, joka vellovana, lähes balladinomaisena teoksena tuo hyvinkin tulvan mieleen.

”Avantgardismi on vahvasti läsnä. Nykymusiikissa termistä on tullut jokamiehenoikeus. ”

Laulaja Einar Solbergin ääni muistuttaa A-han Morten Harketia. Ääniala on laaja ja äänen puhtaus omaa luokkaansa. Myös tämä seikka tekee musiikista hyvin epäraskasta, vaikka paikoitellen viljellään jopa djent-soundia. Sitä on lopulta riittävän vähän, eikä se tunnu vähääkään geneeriseltä. Kosketinliidit olisivat monen bändin yhteydessä jopa karmeita, mutta niiden soundeihin luotetaan Leprouksen musiikissa niin paljon, että ne ovat jopa erinomaisen kuuloisia. Tuota pelkistettyä soundia kun täydentävät vielä Baard Kolstadin tunnistettava rytmiikka rumpujen takana, on soppa valmis.

Tämäkin albumi on parhaimmillaan juuri kokonaisuutena. Alusta loppuun kuunneltuna.

PARHAAT HETKET
Rewind –
Tähän olisi monta muutakin voinut valita, mutta tämä näistä eniten päähän jää soimaan.

https://open.spotify.com/album/0BTCS1O61sSYZ8o5kCqx03

TOOMION TOP100: 23. Leprous – Bilateral

Tuottaja: Leprous
Nauhoitettu: 2011
Julkaistu: 22.8.2011
Levy-yhtiö: InsideOut

Yllättävän korkealle nousi tämä albumi, josta en ollut kuullutkaan silloin kun aloin listaa koostaa. Jos Magyar Posse nousi suomalaisista parin viime vuoden kuunnelluimmaksi, niin Leprous on ottanut ulkomaisista bändeistä tämän aseman. Tutustuin bändin Coaliin kyllä, mutta en älynnyt heti kuunnella muita levyjä.

Psykedelia ja tarkka soitanta kun yhdistetään, tulee väkisin vähän erilaista progea. Sienihuurubändejä löytyy, samoin pelkästään teknisiä bändejä, mutta vaikea on ynnätä yhtälöön vielä hyvät sävellykset ja se, että kappaleet toimisivat muutenkin kuin soittotaidonnäytteinä. Leprous onnistuu tässä.

Musiikki on monisyistä ja kannen mukaisesti huvittavankin melodista, mutta riittävän nykyaikaisessa muodossa ollakseen kiinnostava. Tuotanto on onnistunut genressään hyvin ja kyllähän tässä on laulajalla isot sormet pelissä. Einar Solbergin ääni on erikoinen. Mutta kyllä hän laulaa osaa. Insahn vierailee tälläkin levyllä. Totta kai, onhan Leprous ainakin ollut hänen sooloprojektinsa taustabändi.

”Sienihuurubändejä löytyy, samoin pelkästään teknisiä bändejä, mutta vaikea on ynnätä yhtälöön vielä hyvät sävellykset ja se, että kappaleet toimisivat muutenkin kuin soittotaidonnäytteinä.”

Leprous harrastaa mielenkiintoista, todella nopeatempoista fillittelyä tomeilla. Se antaa tälle albumille muita julkaisuja enemmän tempoa. Energinen kiire on läsnä. Jäsen A:n veli on kuuleman mukaan sanonut, että hyvää musiikkia on sellainen, jonka tahdissa alkaa tiedostamattaan naputtamaan sormia pöytään. Tämä on juuri sellaista. Rumpali Tobias Ørnes Andersenilla on hyvä ote, sellainen napakka.

Jos vähän haastavampaa musiikkia eli progemetallia haluaa aloittaa kuuntelemaan, ei tämä levy ole huono vaihtoehto. Ei ollenkaan. Jäsen A on alkanut jo analysoida syvemminkin omaa kuunteluaan. Olen itseanalyysissa huono ilman opponoijaa. Paremmat analyysit tulevat tuolla Facebookin kommenttikentässä. Joku tässä kuitenkin viehättää. Tapa tehdä jotain toisin.

Soittajaporukalla, hyvällä äänentoistolla ja kuulemaansa keskittyen. Tässä on paljon analysoitavaa.

PARHAAT HETKET
Waste of Air –
Aivan mahtava jäänne bändin bläkkishistoriasta.

EI LÄHDE
Alkavat olla niin kovia albumeita, että heikkoja kohtia on hankala löytää.

https://open.spotify.com/album/6BA8AsaJWZ4HfoaDZC67tZ

TOOMION TOP100: 36. Leprous – Coal

Tuottaja: Leprous
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 20.5.2013
Levy-yhtiö: InsideOut Music

Kuulin Bändistä vasta 2014. Se on oikeastaan kumma juttu, kun olen mielestäni lukenut pitkän oppimäärän progemetallibändeistä.

Yllätys oli silti iloinen. Puhtaasti laulettua, omaperäistä ja myös synkkää musiikkia Norjasta. Jos joku bändi pitää nimetä nyky-progemetallibändeistä niin kyllä Leprous hyvinkin kärkeen yltää. Pelkistetty progemetalli on tällaista.

Soitto, ja varsinkin laulu, ovat levyn kannen tapaan timanttia. Albumille on nätisti ripoteltu pöriseviä syntikkasoundeja ja hyvin tavallisia electro-pianoja. Harkiten väliin sommiteltu sijoiteltuja taustamattoja. Kaiken kuitenkin kruunaa laulu. Einar Solbergin ääni on hauras, karu ja niin puhdas.

”Ei tähän ensiyrittämällä läpeensä rakastu. Eikä bändi sitä haluakaan. Sävellykset ovat haastavia.”

Teos on ilmeisesti jonkin tasoinen teemalevy. Helppo se ei ole. Ei tähän ensiyrittämällä läpeensä rakastu. Eikä bändi sitä haluakaan. Sävellykset ovat haastavia. Siksi tämä maistuu. Albumin alku on erikoisen katkonainen rytmeiltään. Keskivaiheilta loppuun mennään hyvin sulavasti progressiivisien rytmien saattelemana.

Coal on nimensä mukaisesti kivihiiltä. Kovan paineen alla muodostunutta, särmikästä, mutta silti siloiteltua materiaa. Mustaa, mutta eleganttia. Näyttää kevyeltä, mutta on todellisuudessa aika painavaa. Ulospäin se on yksinkertaista, mutta se taipuu varsin moneksi.

Kyllä tämä on parhaimmillaan pakkaskelillä, autolla bänditreeneihin ajaessa. Kovaa pitää soida.

PARHAAT HETKET
The Valley 2010-luvun paras progebiisi. Ainakin lähellä sitä. Luulisin sen soittamisen livenä vaativan hivenen harjoitteluakin.

EI LÄHDE
Ei ainutta heikkoa hetkeä.

https://open.spotify.com/album/1lG3iYVRwaTDseNfP458Sb

Toomion vuosi 2015

Vuosi 2015. Mitä se oli musiikillisesti? Vuosi oli iso siksi, että Ausculto sai alkunsa. Hirviömäinen määrä on musiikkia kuunneltu. Paljon sitä on myös muille jaettu ja jonkin verran on saatu keskusteluakin aikaan. Jäsen A ja Spinebrain ovat miehiä paikallaan. Ilman heitä Ausculto olisi aika paljon yksipuolisempi. Nyt sivuilla on niin valoisa, kuin pimeä puolensa ja minä siinä välissä.

Kuuntelen paljon musiikkia, sen kaveritkin tietävät. Luultavasti siksi näihin aikoihin usein kysytään viime vuoden parhaat levyt. Siihen ei ole helppo vastata. Miksi? Siksi, että kuuntelen levyjä takautuvasti. Niin mahdoton määrä tulee hyvää musiikkia, ettei kaikkea pysty ottamaan haltuun heti ilmestysmisvuoden aikana. Pystyn aika varmasti sanomaan mitkä olivat vuoden 2014 parhaat levyt ja vielä paremmin vuoden 2013 parhaat levyt. Voin kyllä muutaman kuuntelun perusteella aavistella, mitkä ovat vuoden 2015 parhaat albumit. Haluan silti edelleen musiikin olevan kulutusta kestävää, joten yhden kuuntelun perusteella en ala Paras albumi-titteleitä myöntämään. Keikoilla käyn niin vähän, etten ala niitä rankkaamaan.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut eniten.

ARTISTIT

Tänä vuonna David Bowie on tullut 1001-listan ansiosta hyvin tutuksi. Lähes kaikkia näitä artisteja on omalla Toomion TOP100-listalla nähty, ja jos ei vielä ole, niin varmaan tullaan näkemään. Iso osa kyseisten artistien noususta tälle listalle johtuu myös siitä, että autolla ajaessani kuuntelen usein juuri näitä artisteja.

1. Gojira
2. Kamchatka
3. Anathema
4. TesseracT
5. David Bowie
6. Stam1na
7. Type O Negative
8. Leprous
9. Soilwork
10. Blind Guardian

ALBUMIT

Kamchatka on suosikkini autolla ajoon. Letkeää southern rockia pienellä proge-otteella. Yann Tiersen oli kovassa kuuntelussa viime talven aikoihin. Saran Kromi on itsellekin yllätys. Tuntuu ettei siihen niin usein tule palattua. Ehkä tähän vaikutti se, että bändin levyt tuli Spotifyyn.

1. Kamchatka — Bury Your Roots
2. Blind Guardian — Beyond the Red Mirror
3. TesseracT — One
4. Yann Tiersen — Infinity
5. Leprous — The Congregation
6. Gojira — The Way of All Flesh
7. Fallujah — The Flesh Prevails
8. Midlake — The Courage Of Others
9. Stam1na — Viimeinen Atlantis
10. Sara — Kromi

KAPPALEET

Täälläkin Kamchatka jyrää. Hyvin paljon on myös Bond-biisejä, joihin jäsen A:n kanssa palaamme keväämmällä. Got That Feelingillä valmistaudun usein juoksukilpailuihin. Siitä sen suosio listalla johtuu.

1. Kamchatka — Bury Your Roots
2. Matt Monro — From Russia With Love
3. TesseracT — Lament
4. Chris Cornell — You Know My Name
5. Shirley Bassey — Moonraker
6. Faith No More — Got That Feeling
7. The Smashing Pumpkins — Tonight,Tonight
8. Gojira — The Silver Cord
9. Gojira — The Axe
10. Yann Tiersen — A Midsummer Evening

Edellisten myötä voidaan mennä tämän vuoden listauksiin. Teen listan myös kahdesta edellisestä vuodesta. Ihan vain sen takia, että näen miten sijoitukset muuttuvat. Kyllä nykyäänkin tehdään hyvää musiikkia. Ei kaikki ole tehty silloin ennen.

2013

1. Leprous – Coal
2. Daft Punk – Random Access Memories
3. TesseracT – Altered State
4. Saor – Roots
5. Queens of The Stone Age – …Like Clockwork
6. For The Imperium – Hail The Monsters
7. Sigur Rós – Kveikur
8. Omnium Gatherum – Beyond
9. The Dear Hunter – Migrant
10. Arcane Roots – Blood & Chemistry

2014

1. Pepe & Saimaa – Saimaa (sijoitus viime tammikuussa 1.)
2. Opeth – Pale Communion (2.)
3. Fallujah – The Flesh Prevails (*)
4. Cynic – Kindly Bent to Free Us (*)
5. Saor – Aura (*)
6. Yann Tiersen – Infinity (*)
7. Anathema – Distant Satellites (3.)
8. The Contortionist – Language (4.)
9. Autere – Amal’l (5.)
10. ††† – ††† (8.)

Ja näin päästään viimein vuoteen 2015.

2015

Ainahan tämä menee näin, että ne tunnetuimmat ovat aluksi tässä listalla. Kuten edellisestä voi huomata. Sitten sinne väliin puikkelehtii muiden suosituksia ja omia löytöjä. Kaksi suomalaista tänäkin vuonna.

1. Leprous – The Congreation

Hienoa ja tyylikästä norjalaista proge-/avant-garde-metallia. Jo edellinen levy oli vuotensa parasta antia. Palaamme tähän vielä tarkemmin.

2. Blind Guardian – Beyond The Red Mirror
Mahtipontisesti sinne, missä bändi power metal-kentässä on aina ollutkin. Eli huipulla. Mainioita sävellyksiä, vauhtia unohtamatta.

3. Soilwork – The Ride Majestic

Pitkä levy, mutta ei yhtään heikkoa hetkeä. Jos melodinen death metal maistuu, niin tässä on siihen puutostilaan oikein pätevä lääke.

4. Deafheaven – New Bermuda
Hipsterimetalliuden ytimestä tulevat kaulus- ja kashmir-villapaitoihin pukeutuneet unelmavävyt tekevät taitavasti sellaista black metallia, jota on habituksesta riippumatta hyväksyttävää ja jopa suotavaa kuunnella.

5. Paradise Lost – The Plague Within

Ärrimörriin palannut goottimetallin legenda onnistui hienosti. Ainakin levyltä kuullen tässä on kaikkea, mitä synkkä musiikki tarvitsee.

6. Amorphis – Under The Red Cloud
Tähän en uskonut vuosi sitten. Ei ole viimeiset levyt oikein lähteneet, eikä Joutsenen laulu lähde vieläkään niin kuin toivoisi. Sävellyksissä on jotain vanhaa ja perinteistä, vahvan suomalaista metallia.

7. Enslaved – In Times
Tätä voisi pitää Norjan vastineena Amorphikselle. Ei ihan RIITIIR:n tasoa, mutta hyvä suoritus tämäkin. Kaikki historianörtit tämä on teille.

8. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen
Aika oudonlainen cover-albumi, eikä kaikki kappaleet kovin tunnistettavia olekaan. Mutta läpikuuluvasta soittamisen ilosta tämä ansaitsee paikkansa auringossa. Jos niinkin ankeasta kappaleesta kuin Joutsenlaulu, saa kuunneltavan niin onhan tässä jotain. Joutsenteema ei ole nyt huudossa.

9. TesseracT – Polaris
Ei aivan niin ”hyvää tekemistä” kuin aiemmin, jos pieni toniniemismäisyys sallitaan. Djent-musiikki on sekin jo aika valtavirtaa, joten TesseracT:n hyvä tekeminen ei ihan riitä erinomaisuuteen enää. Silti tämä on sitä hyvää tekemistä.

10. Arcturus – Arcturian
Bändihän on vanhempi kuin Jäsen A ja iän myötä ilmaisu on mennyt koko ajan kummallisemmaksi. Vaikka siellä on pieniä breikkejä ja kummallisia aatteisiin perustuvia katkoksia, on sanottava, että tekijät ovat taitavia. ICS Vortexin laulusoundi tuo hyvän ja tunnistettavan leiman bändin postiin.

Mitä voi odottaa vuodelta 2016?

Sieltä on tulossa muutamia ennakkoon mielenkiintoisia levyjä. Laitetaan odotusarvoisesti myös tulevan vuoden TOP10. Näiltä artisteilta pitäisi olla jotain tulossa.

1. Gojira
2. David Bowie
3. Deftones
4. Pearl Jam
5. Red Hot Chili Peppers
6. Kanye West
7. Meshuggah
8. Metallica
9. Dream Theater
10. Elton John

TOOMION TOP100: 44. Leprous – Tall Poppy Syndrome

Tuottaja: Jonas Kjellgren
Nauhoitettu: 2008
Julkaistu: 5.5.2009
Levy-yhtiö: Sensory Records

Levyn nimi tarkoittaa ilmiötä, missä erittäin lahjakkaita ihmisiä yleensä sorsitaan ja syrjitään. Korkeimmat kukat näyttävät virheiltä, koska kasvavat pisimmiksi, ne leikataan. En tiedä, yritetäänkö tällä viestiä bändin musiikillisesta talentista?

Bändi, jonka tuotanto on tullut tutuksi väärinpäin. Kuuntelin kaksi myöhempää levyä moneen kertaan, ennen kuin tajusin tällaisen debyytin olemassaolon. Ja kieltämättä tämäkin albumi on progressiivisen metallin kärkiteoksia. Tai olisi voinut olla. Ei se tuotannosta tai soitosta jää kiinni. Tuottajana on toiminut ruotsalainen metallimies Jonas Kjellgren, jolla on meriittejä niin soittajana, masteroijana kuin tuottajanakin. On jollain lailla uskomatonta, että tällainen albumi on äänitetty alle kolmessa viikossa. Toisaalta tällä soittotaidolla sen ei pitäisi olla vaikeaa, jos tekniikka muuten pelaa.

Laulajan ääni on uskomattoman puhdas. Silti siellä täällä on arpia bändin black metal-taustasta. Hehän soittavat Insahnin taustabändinä. Uudemmilla levyillä on vielä rohkeammin luotettu laulaja/kosketinsoittaja Einar Solbergin ääneen, mutta mies ei ujostele tälläkään levyllä.

”Levyssä ei ole mitään kuninkaallista tai pompöösiä vaan paremminkin jamesbondmaista eleganssia.”

Soitto kulkee, ja rytmityksiä on moneen makuun. Silti bändi kykenee säilyttämään jonkinlaisen arvokkuuden äänimaailmassaan. Siinä ei ole mitään kuninkaallista tai pompöösiä vaan paremminkin jamesbondmaista eleganssia. Itse en kaikilta osin välitä pianon käytöstä progressiivisessa metallissa. Tällä bändillä se pysyy järjellisissä mitoissa ja joskus jopa toimii. Myös rauhallisemmat kipaleet kulkevat komeissa melodioissa. Sellaisissa, että ne kantavat kappaleina loppuun asti.

Hiukan keskittymistä tällainen musiikki vaatii, mutta se ei ole paha asia. Muut aistit pois päältä ja pimeään huoneeseen. Hyvä tulee.

PARHAAT HETKET
Not Even a NameBlack metal-riffittely tuo huikean kontrastin muutenkin laadukkaaseen levyyn. Tämä oikeastaan on se vaadittava roso, joka lopulta onkin se kakun päällä oleva kirsikka.

EI LÄHDE
Ei ole huonoja hetkiä.

https://open.spotify.com/album/29UtiaEY8AWi6SVNkN5h4Q