Oasis – TOP21-biisit: 1 – Wonderwall

Albumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

Ykköspaikalla nousee Wonderwall. Kuten sivustolla käsitellyn (What’s the Story) Morning Glory?-levyn kohdalla tuli todettua, niin ensi kuuntelulta asti tämä on ollut “maailman kaikkien aikojen kolmanneksi paras biisi”. Niitä kahta edeltävää vain en ole saanut vielä lukkoon lyötyä. Ja se ensimmäinen kuuntelukertakin on täydellisesti muistissa: aiemmissa biiseissä käsiteltyä Uimaharjun reissua edeltävä päivä, CD soi autossa, Wonderwall alkoi soida kun ajettiin Ilkan kanssa urheilukentältä kotia kohti juuri Lieksan kirjaston vieressä…

Jälleen Noelin teksti ja sävellys, jonka Liam tulkitsee kauniisti (joka on harvinaisesti sanottu Liamin laulamisesta). Jousisovitus on hieno, ja piano käy loppupuolella soittamassa simppelin, mutta niin toimivan melodian.

Sähkökitaravalli on riisuttu ja akustiset säestävät: toinen strummailee, toinen näppäilee nättiä linjaa joka kuuluu erityisesti “and all the roads we have to walk”-kohdassa. Tässä on sointukierrolle ominaista nuo ns. “oasis-soinnut”: vasemman käden pikkurilli ja nimetön paikoillaan ja muut sormet vaihtavat paikkaa E-molli-sävellajissa, eli tulee tässäkin biisissä kuultavat Em7, G, Dsus4, A7sus4 ja Cadd9. Tätä soittaessa pitää tosin olla capo 2. välissä.

Tuo sointukierto onkin vallan uniikki ollakseen niin klassinen. Green Day lainasi sitä Boulevard of Broken Dreamsiin ja Noel meinasi kimpaantua… Totesi vain, että kyllä hänkin on tietoisesti varastanut, mutta on silloin myös maksanut korvauksensa!

Teksti on kaunis rakkauslaulu. Erityisesti bridge ja kertosäe ovat mahtavia. Melodia on kokonaisuudessaan jotain, josta huokuu paitsi 60-70-luku, myös hyvin vahvasti julkaisuvuotensa tunnelma. Lopussa Noel toimii jälleen isoveljen ominaisuudessa pikkuveljensä kaikuna ja sanojen vahvistajana.

Ykköseksi tämän nostaa nimenomaan henkilökohtaiset fibat. Biisinä tämä on aivan tasavahva, ellei heikompi, kuin edeltävä The Masterplan, mutta tästä tulee mieleen niin paljon henkilöitä ja muistoja, ettei tätä oikein voi sivuuttaa. Klassikko, eikä syyttä.

I don’t believe that anybody feels the way I do about you now”. Yksi hienoimmista riveistä missään biisissä.

Today is gonna be the day
That they’re gonna throw it back to you
By now you should’ve somehow
Realized what you gotta do
I don’t believe that anybody
Feels the way I do about you now

Back beat, the word is on the street
That the fire in your heart is out
I’m sure you’ve heard it all before
But you never really had a doubt
I don’t believe that anybody feels
The way I do about you now

And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don’t know how

Because maybe
You’re gonna be the one that saves me
And after all
You’re my wonderwall

Today was gonna be the day
But they’ll never throw it back to you
By now you should’ve somehow
Realized what you’re not to do
I don’t believe that anybody
Feels the way I do
About you now

And all the roads that lead you there were winding
And all the lights that light the way are blinding
There are many things that I would like to say to you
But I don’t know how

I said maybe
You’re gonna be the one that saves me
And after all
You’re my wonderwall

I said maybe
You’re gonna be the one that saves me
And after all
You’re my wonderwall

I said maybe
You’re gonna be the one that saves me
You’re gonna be the one that saves me
You’re gonna be the one that saves me “

Oasis – TOP21-biisit: 3 – Supersonic

Albumilta Definitely Maybe (1994).

Debyyttisingle, jollaista harvalla bändillä on. Noel on todennut kirjoittaneensa tämän todella nopeasti. Tarina kertoo myös, että kun bändi oli saanut Supersonicin äänitettyä, he olivat lähteneet ajelemaan ympäri Manchesteria kuunnellen c-kasetilta miten hemmetin hyvän biisin olivat saaneet aikaan.

Se kuuntelukerta, kun tämäkin kolahti, on tiukasti muistissa: pyörällä Pokron lenkkiä ajellessa kesällä 2006. Jossain siellä juuri ennen Lamminkylän koulua keskellä peltoja tuli ensi kertaa ajatuksella kuunneltua kertosäkeeseen asti. Siihen asti olin sivuuttanut tämän biisin vain päihdehöyryisenä, tasapaksuna tallusteluna. Mutta kun kuulin kertsin ensimmäisen kerran, ei paluuta ollut.

Säkeistössä on uhoa, kertosäkeessä melodia. Oasis pähkinänkuoressa. Gem Archer on todennut, että Supersonicin juju on siinä, että se on juuri hieman liian hidas. Aivan kuin Liam tepastelisi ominaisella tyylillään… Kitaralinjoissa on tarttuvia melodioita niin introssa kuin välikkeissäkin ja livenä outro venyi hieman pidemmäksi Noelin riffitellessä.

Tämähän oli keikkasuosikki alusta loppuun saakka, vaikka olikin välillä poissa settilistoilta hetkittäin. Viimeisellä rundilla Supersonic nousi uuteen loistoon kuulostaen paremmalta kuin kertaakaan vuoden 2000 jälkeen. Harmi että bändille kävi kuin kävi…

Mistäkö tämä kertoo? Sen voi jokainen kuulija kehitellä itselleen. Onpa taas mahtava biisi. “You need to find a way for what you wanna say / but before tomorrow / ’cause my friend said he’d take you home / he sits in a corner all alone / he lives under a waterfall / nobody can see him / nobody can ever hear him call”.

I need to be myself
I can’t be no one else
I’m feeling supersonic
Give me gin and tonic
You can have it all but how much do you want it?
You make me laugh
Give me your autograph
Can I ride with you in your B.M.W?
You can sail with me in my yellow submarine

You need to find out
’Cos no one’s gonna tell you what I’m on about
You need to find a way for what you want to say
But before tomorrow

’Cos my friend said he’d take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call

You need to be yourself
You can’t be no one else
I know a girl called Elsa
She’s into Alka Seltzer
She sniffs it through a cane on a supersonic train
She made me laugh
I got her autograph
She done it with a doctor on a helicopter
She’s sniffin in her tissue
Sellin’ the Big Issue

She needs to find out
’Cos no one’s gonna tell you what I’m on about
She needs to find a way for what she wants to say
But before tomorrow

’Cos my friend said he’d take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call”

https://www.youtube.com/watch?v=K8EHSd_QSoo

Oasis – TOP21-biisit: 5 – Live Forever

Albumilta Definitely Maybe (1994).

Kun kerran Nirvanalla oli “I Hate Myself and I Wanna Die”, niin Noel iski vastaiskuksi Live Foreverin. Aika merkittävä ero siinä, mikä erotti Oasiksen monista aikalaisistaan… Teksti on täyttä helmeä.

Alun rumpukompista on muodostunut melkoinen trademark, ja koko biisi on aika dramaattinen ottaen huomioon, että periaatteessa se kierrättää samaa sointukiertoa outroa lukuun ottamatta. Noel pääsee sooloilemaan tyylilleen ominaisen melodisesti.

Eipä tästä ihmeitä tarvitse kirjoittaa. Jotkin laulut puhuvat puolestaan.

Maybe I will never be
All the things that I want to be
But now is not the time to cry
Now’s the time to find out why
I think you’re the same as me
We see things they’ll never see
You and I are gonna live forever”

Oasis – TOP21-biisit: 6 – Acquiesce

Julkaistu alunperin Some Might Say-sinkun B-puolella (1995). Löytyy albumilta The Masterplan (1998).

Ensimmäisiä mielikuvia tästä bändistä. Oli kesän alku 2006, kun ajeltiin veli Ilkan kanssa kohti Uimaharjua ja pienimuotoista urheilupäivää (eli tenniksen peluuta ja mahdollisesti yleisurheilua). Juuri Uimaharjun kiertoliittymän kohdalla iskettiin soimaan The Masterplan, jonka avausbiisinä on Acquiesce.

Biisissä laulettiin sellaisista asioista, joista kypsään 14-vuoden ikään mennessä en ollut kenenkään kuullut laulavan. Eikä sen puoleen mikään bändikään ollut soittanut sellaisella soundilla, kuin Oasis tällä biisillä.

Molemmat veljekset laulavat tässä (harvinaista!), koska Noel väittää että Liam oli baarissa kertosäkeiden nauhoituksen aikaan. Mutta kyllä tämä biisi saa siitä aivan ulottuvuuden.

“I don’t know what it is
That makes me feel alive
I don’t know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes

I hope that I can say
The things I wish I’d said
To sing my soul to sleep
And take me back to bed
You want to be alone
When we could be alive instead

Because we need each other
We believe in one another
And I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
What’s sleepin’ in our soul

There are many things
That I would like to know
And there are many places
That I wish to go
But everything’s depending
On the way the wind may blow
I don’t know what it is
That makes me feel alive
I don’t know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes

Because we need each other
We believe in one another
And I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
What’s sleepin’ in our soul”

Oasis – TOP21-biisit: 7 – Cigarettes & Alcohol

Albumilta Definitely Maybe (1994).

“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”

Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.

”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. Yksinkertaisuudessaan monitulkinnallinen avausrivi on jo rock-runoutta parhaimmillaan. Kun paketti maustetaan nuorten miesten soitannollisella röyhkeydellä sekä ennenkaikkea Liamin laulusuorituksella (joka jyrää!) niin saadaan melko rouhea biisi.

Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!

Levyversio löytyy tästä: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54

Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!