Ausculto – Viikon Aivoradio 33/2018

Enslaved – Feathers of Eolh: Pitkästä aikaa Enslavedin pariin. Jotenkin se syksymmällä toimii.

Racer X – Technical Difficulties: Soittotaidon ihannoinnin kulta-aikoihin palataan tällä. Paul Gilbert soitti kitaraa poraan kiinnitetyillä plektroilla ja muuta sellasta perusperus…

Marty Friedman – Self Pollution: Toinen saman sarjan tyyppi. Viime vuoden meininkiä.

Adagio – The Mirror Stage: Onpa muuten kikkailuhevin viikko. Tästä ranskalaista progesinfoniaa.

Jamiroquai – Feel So Good: Astutaan askel kepeämpään maastoon. Jamiroquai lähtee jostain syystä aina.

Pearl Jam – Nothingman: Olenhan minä tämän kuullut, mutta A:n muistuttamana iski paremmin kuin koskaan. Pearl Jam on parhaimmillaan paras.

Survivor – Burning Heart: Minulle tämä on aina ollut parempi kuin Eye of the Tiger.

Foo Fighters – Skin and Bones: Livejä tulee harvoin kuunneltua. Tämä on niistä harvoista live-vedoista aika hyvä. Tämän pystyy itsekin soittamaan kitaralla.kov

The War on Drugs – Red Eyes: Tähän viikonloppuun, syksyyn ja vuoteen 2016 kiteytyvä kappale. Rio ohoi!

Anathema – Pulled Under at 2000 Metres a Second: Kun rumpuja soitetaan kapulat väärin päin ja tällainen pakokauhu saadaan kappaleeseen vangittua, on onnistuttu. Kuunnelkaa rumpufillejä!”
T

Kovaa Rasvaa – Paha Kaiku: Klubilla tänään koettu ja hihamerkin voimin Turku delivered.

Foreseen – Death Injection: Juuri lavalla ja pesee niin kotona kuin naapurissakin.

Immolation – Destructive Currents: Vahvistettu tänään Steelfest 2019 kattaukseen… Maistuu isosti!

Asphyx – Deathhammer: Toinen Steelfest 2019 -kiinnitys ja jo kerran kokeneena voin kertoa että pesee ja linkoaa.

Antimateria – Kun Aukeaa Mysteerit Kuoleman: Kerran livenä koettu ja silloin räjäytti tajunnan kohtuu suvereenisti.

Jorma Kääriäinen, Harri Marstio, Pate Mustajärvi, Topi Sorsakoski – Mä elän vieläkin: Marstio on Kuusaan Joe Cocker tjsp. Raspia on kuitenkin sen verran että kiinnostus säilyy.

Trappist – No Soldier Left Behind: Jos bändin nimi on olutta ja ideana ettei sitä saa hukata missään vaiheessa, niin olemme suuruuden äärellä.

Svalbard – Unpaid Intern: Melodista hardcorea Kanadasta. Lähti muuten hilseet koko kropasta.”
Spinebrain

Fatoumata Diawara – Negue Negue: Persoonalista musiikkia afrikkalaisella otteella.

The Who – I Can See For Miles: CSI Cyber tuli Suomeen. En tiedä onko katsomisen arvoinen, mutta ainakin tunnari kannattaa kuunnella.

Clarence Clemons – CC Angel (live): Isomies ja torvi – tämä svengaa, toivottavasti myös siellä ylhäällä…

Little Feat – Two Trains: Lupauduin kevättalven viikonlopuksi Joensuuhun, sinne päässee kahta junaa käyttäen…

Alice Cooper – Under My Wheels: …tai omalla autolla.

The Script – Millioinares: iPodin arpomaa työpäivän taustamusiikkia.”
Yyte

Pariisin Kevät – Tuu rokkaa mun tanssilattiaa (mitä sä vaiheilet?): Harvinaisesti soi päässä biisi ilman, että siitä on kuullut kuukausiin nuottiakaan.

Eläkeläiset – Elän humpalla: Eksyttiin jäsen T:n kanssa kuuntelemaan Eläkeläisiä tässä päivänä eräänä. Laitetaan hyvä kiertoon.

Thrice – Come All You Weary: Suositusnosto tännekin.

Marvin Gaye & Tammi Terrell – Ain’t No Mountain High Enough: Tuli mystisellä ”Feelin’ Good”-soittolistalla vastaan tällaisten hahmojen versioimana.

Hurriganes – Bourbon Street: Tuli viime viikonloppuna soiteltua pitkästä aikaa hääkeikka. Vielä pidempi aika oli siitä, kun tämä oli tullut rämpyteltyä. Hauskaa oli!”
A

Viikon Aivoradio 24

Samat nimet – Ja pakoon: Kummaa musiikkia vähän taaempaa.

Pyhimys – Pyhän Vitutuksen katetdraali: Pyhimyksen uuden levyn parempaa päätä.

Wolfmother – New Moon Rising: Jotenkin Wolfmother aina unohtuu, mutta parhaimmillaan on hyvä.

Paradise Lost – Mercy: Paradise Lostilla on hetkensä. Myös kesällä.

Kauko Röyhkä – Lauralle: Nyt vasta ymmärrän Röyhkää. Tai sen musiikkia.

Devin Townsend Project – Ki: Tuska on tulossa. Sieltä tämä jäi mieleen.

Ylioppilaskunnan laulajat – Metsämiehen laulu: Ihan Jukolan viestin takia.

Massive Attack – A Prayer For England: Aina voi mennä Massiven pariin.

Dance with the Dead – Invader: Elektroninen tykitys maistuu aina välillä.

Nephew – 007 is also gonna Die: Biisin nimen perusteella.”
T

Jukka Nousiainen – Jukan tehdas: Uudelta levyltä. Ei kyllä sen paras biisi, mutta soitannoltaan jäi mieleen.

Bellini – Samba de Janeiro: Jalkapallokisafiiliksen nostatukseen.

The Trammps – Disco Inferno: Mainio syke ja bassokuljetus.

Elvis Presley – I Got a Feeling in My Body: Elvistä tuli hieman mietittyä, kun alkuperäinen rumpali DJ Fontana siirtyi ajasta iäisyyteen. Fontana ei tällä biisillä kylläkään enää rumpaloi.

Stevie Wonder – Superstition: Vastustamaton riffi.”
A

Zeal & Ardor – Built On Ashes: Mahtava viisu. Levykin alkaa hiljalleen avautua.

Amenra – A Mon Ame: Vahvistettu eilen Blow Up 4 kattaukseen Helsingin Korjaamolle. Pää = räjähti!!

Greber – Backhanded interest: Sludgea rummut+basso akselilla. Väittäisin että livenä meno on kohtuullisen väkevää…

Blue Öyster Cult – Flaming Telepaths : Aivan mahtava viisu, bongattu kaverin seinältä.

Godflesh – Streetcleaner: Lisää Blow Up 4 tapahtumaan kiinnitettyjä artisteja. Itselle jäänyt vielä kohtuu tuntemattomaksi, mutta tämä biisi pitää kuulemma olla hallussa.

Fatboy – Bad news from pretty red lips: Tänään rockabillyä livenä Tampereen Klubilla. Kannattaa tulla mestoille, jos on jäänyt väliin.

Volbeat – Room 24: Koska King Diamond. Mies tänään 62v. Hail to the king!

Me and that man – Ain’t much loving : Osaako Behemothin nokkamies Nergal tehdä countrya? Tsekkaa ja tee päätöksesi.”
Spinebrain

Sia Tolno – Waka Waka Woman: Sykettä kunnon biitillä. Eteläistä Guineasta kotoisin oleva Sia aloitti laulajana Conakryn kabareebaareissa

Lindisfarne – Soho Square: Bändillä oli muitakin kappaleita kuin Lady Eleanor ja Meet Me On The Corner.

Supertramp – Goodbye Stranger: Yhtyeen kuudetta, vuonna 1979 julkaistua albumia Breakfast in America on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä suotta.

The Temptations – Ball of Confusion: Laulu toimii (4 solistia + taustat), soitto toimii (the Funk Brothers), siinäpä ne oleellisimmat määritelmät tästä Norman Whitfieldin tuottamasta kappaleesta

Styx – Sing for the Day: Kyllä kesä laittaa laulamaan, vaikka tämä kappale on kylläkin julkaistu singlenä joulukuussa 1978.

Jethro Tull – Ring Out, Solstice Bells: Mies ja huilu…sekä bändi. Ian Andersson on persoona, jolla on ollut rohkeutta olla erilainen ja poiketa rockin valtavirrasta. Onneksemme.

Roger Daltrey – Always Heading Home: 74 vuotias Roger julkaisi 1.6 albuminsa As Long As I Have You.

Robin Trower -Next In Line: Ex Procol Harum kitaristi, joka diggasi Jimi Hendrixiä.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=lMYFOGf5RlytmgA3FxzF5A

Viikon Aivoradio 20

Dream Theater – Strange Deja Vu (Scene Two): Eipä ole pariin vuoteen tullut DT:tä kuunneltua. Yllättävän hyvä oli tämä levy nyt.

Toto – Rosanna: Ihan jees komppi.

Kingcrow – The Moth: Progemetallia Italiasta. Leprous-meininki. Oikein positiivinen sattumalöytö.

Killing Joke – You’ll Never Get To Me: Olen alkanut Killing Jokea ymmärtämään vasta tässä viimeisen parin vuoden aikana. Harmi, etten tajunnut mitään silloin, kun bändi oli Ilosaarirockissa.

Hassisen Kone – Kulkurin iltakalja: Joensuussa kun ollaan niin…

Warmen – Finale: Warmen oli pahimpaan Bodom-fanitusaikaan koko lailla kova kapistus. Ihan hyvältä se vieläkin kuulostaa.

Belaboris – Rakkauden jälkeen: Tämähän voi Yyten mielestä olla ”raiskaus”, mutta ihan taidokas sellainen. On se Carola parempi, mutta ovela tämäkin.

Juice Leskinen – Olipa kerran: Tämä tippui jostain puusta eteeni. Kuuntelin. Oli hyvä.

Aleksanteri Hakaniemi – Pelkääks vai rakastaks: Tytön soittolistalta. Enpä osaa sanoa, mitä tähän sanoisi.

Led Zeppelin – Ramble On: Rokkenrollia.”
T

Jarkko Ahola – Mennyt oot: Herkkä alku. Voisin kyllä kuunnella tämän melodian myös kokonaan akustisena versiona.

Nik West – Purple Unicorn: Aloin kelamaan Oulun Elojazzien artistikattausta ja eteen tuli tällainen energiapakkaus. Basisti, joka on sisäistänyt funkin sielun ja ytimen.

Victor Wooten – U Can´t Hold No Groove: Kun on musiikki veressä ja bassoa näppäillyt joitakin vuosikymmeniä, niin sen metkut alkavat olla jo hallinnassa.

Jennifer Batten – Respect: Kun on kelvannut mm. Michael Jacksonin Bad-kiertueen soolokitaristiksi lienee hommansa osaa. Otis Reddingin kirjoittamaan Respectin tunnemme toki myös Aretha Franklinin tulkintana, mutta tämäkin kelpaa.

Guero Sosa – Safari: Etsin Spotifysta ihan jotain muuta ja osuin tähän. Kuuntelukelpoisen musiikin löytäminen on joskus pelkkää sattumaa ja hyvä niin.

Dr. Feelgood – See You Later Allicator (live): Standardirock, simppeli komppi, torvet… Ja svengi on valmis.

Freddie Falcon – Big Hunk of Love: Kajaaniin ajellessani mitä sitä muuta olisin kuunnellut kuin kaupungin oman miehen äänitettä ja perus rock’n’rollia.”
Yyte

R.E.M. – Man on the Moon: Jostain syystä tämä on kuulostanut paremmalta kuin juuri koskaan. Kertosäkeen kaksi kertaa kuultava ja toisella kertaa korkeammalle nouseva ”man on the moon” sinkauttaa biisin vielä ilmavampiin tunnelmiin.

Sting – Englishman in New York: Tunnelma viipyilee harkitusti.

The Crash – Still Alive: Teemu Brunilan neroutta vastustamattoman pop-kappaleen muodossa. 80-lukulaiset syntikat upposivat korvaan jo 15 vuotta sitten.

J.Karjalainen Electric Sauna – Verinen mies: Maaginen näyte Karjalaisen laulunkirjoituksesta. Sointi puolestaan on Electric Saunaa hienoimmillaan.

Eppu Normaali – Kivenä kengässä: Eepojen Kahdeksas ihme -levy on soinut kuluneen viikon aikana joka ilta sunnuntaista alkaen. Laitetaan kuitenkin samalta aikakaudelta singlen B-puoli, joka sekin fanisivua lainaten ”kalskahtaa hitiltä”.”
A

Hanoi Rocks – Million Miles Away: Omistettu lapsuudenystävä isän muistolle. Jussi oli hyvä mies, hyvää matkaa.

Saor – Pillars Of The Earth: Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tätä herkkua livenä Hyvinkäällä lauantaina. My body is more than ready.

Khorada – Ossify: Agallochin ex-jäsenten ja Giant Squidin laulajan uusi projekti. Erittäin mielenkiintoinen projekti, tästä voi tulla jotain.

Boss Keloid – Chronosiam: Erittäin kummallista musaa, vähän niin kuin Creedin ja Alicen in Chainsin sekoitus pienellä metallitwistillä. En ole vielä päättänyt jääkö voimasoittoon vai oliko tämä tässä.

Slayer – Hardening of The Arteries: Grillikausi on nyt käynnissä täysillä, muistakaa kohtuus… Niin ja liput hommattu viimeiselle keikalle Helsingissä.

Elvis – Patch It Up (That’s The Way It Is): Soinut päässä muutaman päivän, tällä siitä kai pääsee eroon. Ja muuten groove tässä biisissä enemmän kuin kohdallaan.”
Spinebrain

Viikon Aivoradio 18/2018

Petteri Sariola – Howling at the Moon: Aloin vain kuunnella mitä Spotify tarjoaa omatoimisesti. Ja niinpä löytyi Petteri, vuonna 1984 syntynyt akustisen kitaran taituri.

Kanerva – Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.

Foreigner – Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin… Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla – siis minun makuuni.

Jean-Michel Jarre – Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.

Cream – Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.

Nazareth – Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”.  Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte

Atomirotta – Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu ”piireissä”. Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.

Hop Along – What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.

Patti Smith – Because the Night: ”Easter” oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. ”Because the Night” oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.

Janelle Monae – Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.

Tom Petty and the Heartbreakers – Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A

Dimmu Borgir – Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.

Saracen – Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.

Flotsam And Jetsam – Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.

Grim Reaper – Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.

LIK – Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.

Ghastly – The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.

Angel Sword – Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain

Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.

Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.

Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.

Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.

Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.

The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.

Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.

Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.

Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.

Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T

Viikon Aivoradio 16

Wardruna – Raido: Pakko olla Spinebrainin juttuja. Jostain on folk-metallia soittolistalleni eksynyt.

Dumdum Boys – Lunch I Det Grønne: Norjalaista kasarirockia.

Pojat – Lemmikkihautuumaa: Tämä on varmaan ollut ennenkin, mutta on niin korni, että pakko listata.

Carousel – Jeweler’s Daughter: Vakuuttavalla rumpufillillä lähtee tämä stoner-mätke.

Electric Light Orchestra – Tightrope: Oikeastaan orkestraatioiden takia tämä tänne lisätään.

Nothing – The Dead Are Dumb: Twin Peaks -musiikkia.

Sash! – Ecuador: Tarvinneeko tätä perustella. Monesti on ihmetelty tätä musiikin vaihetta.

Steve Vai – Bad Horsie: Steve soittaa useamman kuin Vain yhden soinnun. Säveltäjänä mies ei ole vakuuttanut koskaan, mutta tässä jotenkin vetoava riffi.

Kolmas Nainen – Hevonpaskankuningas: Vähän suomalaista rokkia sekaan.

David Lynch – The Line It Curves: Twin Peaks -miehen musiikkia. Jos ei ihan tavallista ole kuvamateriaali, niin ei myöskään musiikki.”
T

Lizzy Borden – My Midnight Things: Lizzy is alive and kicking! Uusi lätty eetteriin 11 vuoden tauon jälkeen ja levydili Metal Bladen kanssa kolmesta uudesta levystä. Tämän perusteella tatsi ei ole kateissa.

Evil Invaders – Raising Hell: Nämä nuoret Belgian ylpeydet räjäyttivät katon ja hallin eilen Elmun baarissa. Tässä jos missä on juuri sitä uhoa ja karismaa, mitä monissa uusissa bändeissä uupuu. Vuoden kovin keikka tähän mennessä.

Sigh – Equale: Tämä Japanin kummallisuus on käynyt Suomessakin, mutta en valitettavasti päässyt tuolloin paikalle. Erittäin omintakeista avantgarde metallia, jossa on mausteita sieltä sun täältä. Kun pyörre nappaa mukaansa niin mennään ja kovaa.

Thy Catafalque – Sarember: Olen tästä Unkarin superlahjakkuudesta liekehtinyt aikaisemminkin, joten vaikka toistan itseäni, niin suosittelen tutustumaan tuotantoon mikäli hiemankaan oudompi ja vieraalla kielellä laulettu avantgarde musa kiinnostaa.

Edguy – Vain Glory Opera: Tobias Sammet on tuottelias ja monipuolinen jäbä. Edguyn nykytuotanto on vähän hit/miss-tyyppinen ratkaisu, mutta tämä vanha veisu toimii aina niin kodissa kuin puutarhassa!

YOB – The Screen: Doom-mammutti julkaisee uuden levyn ja tämän sinkun perusteella vanhat fanit tulevat diggailemaan ja kyllä tällä uusiakin faneja saadaan. Tasavahva ja kompakti paketti.”
Spinebrain

Benny Andersson – Efter Regnet: Hep Stars, Abba ja Benny Andersson. Tällä kertaa pelkistettynä Benny ja piano – kesäsadetta odotellessa.

Tutu – Viikonpäivälaulu: Kohtasin Tutun viimevuoden Kalottijazzien avajaiskonsertissa. Raikashenkistä soitantaa ja laulantaa.

Joni Mitchell – Hejira: Jonin lisäksi aistikorvat hereille basson suuntaan, sillä taustalta se nousee vahvasti käsittelijänään Jaco Pastorius.

Hugh Laurie – The Weed Smoker´s Dream: Tempo, laulu, soitto – niistä voi aistia savun maun ja hajun.

Kassu Halonen – I´m Rock: Oulujärven Säräisniemeltä syntyisin oleva Kassu Halonen on yksi populaarimusiikkimme suurista vaikuttajista mm. runsaalla 1500 sävellyksellään. Sooloalbumeitakin on puolisen tusinaa tämän kappaleen löytyessä vuoden 1986 levyltä I Have Played Rock´n´Roll.

Lisa Miskovsky – Why Start A Fire: Jo suomalaisten sukujuurtensa vuoksi. Uumajalaisen Lisan äiti on suomalainen (muistaakseni Pohjanmaalta) ja isänsä tsekki. Tällä kappaleella hän pyrki edustamaan Ruotsia 2012 Euroviisuissa.”
Yyte

No Doubt – Just a Girl: ”Tragic Kingdom”-levy on aika paljon muutakin kuin pelkkä ”Don’t Speak”.

King Tuff – Circuits in the Sand: Tämän viikon listan pakollinen vuoden 2018 raita. King Tuffin ”The Other” on ihan kuunneltava albumi!

Paleface – Helsinki-Shangri-La: Tämän muistaa jo julkaisuvuodeltaan. Sävellys traditionaalista ja Tapsa Rautavaaralta lainattu, teksti viiltää aikansa kuvaa.

The Hold Steady – Eureka: Jäsen T tätä suositteli. Springsteen, Pearl Jam ja Foo Fighters lyövät kättä tänä päivänä melkeinpä uhanalaisen rock-musiikki-tyylin merkeissä.

Elton John – Rocket Man (I Think It’s Goint to Be a Long Long Time): Tätä on ”joutunut” soittelemaan eräässä projektissa kosketinsoittajana. Elton osaa käsitellä pianoaan helppotajuisesti.

The Darkness – Friday Night: Tämä piti laittaa jo viime viikolla, mutta unohtui…”
A