Viikon Aivoradio 11

Jim Croce – Time in A Bottle: 30-vuotiaana lento-onnettomuudessa kuollut Croce ehti kirjoittaa lyhyeksi jäänellä urallaan monta menestyskappaletta, joista tämä lienee tunnetuin.

Juha Vainio – Ylläksellä soitto soi: Täällähän sitä ollaan – sukset jalassa.

David Byrne – It´s Not Dark Up There: Veikeä kappale Byrnen uusimmalta albumilta American Utopia.

Brian Setzer Orchestra – Jumpin´ East of Java: Kitarataituri ja big band on todellakin svengaava combo.

Suvi Teräsniska – En saanut sua pilviin: Suvi on Kolarista ja Ylläs on Kolarissa. Olen asunut Porissakin ja siellä on Yö, mutta Suvi tekee siitäkin päivän.

Jimi Hendrix – Woodstock: Albumi Both Sides of the Sky julkaistiin kokonaisuudessaan viime viikolla ja tämä kappale yllätti, onkohan tämä Jimiä laisinkaan… Poissa on rosoisuus ja laulun tunkkaisuus. Tätä Joni Mitchellin laulua on versioitu tavalla jos toisella täysin erilaisilla versioilla: Joni, CSN&Y, Ian Matthews, Karma… Tässä yksi raikas lisä versioihin.

Miljoonasade – Tie tiettömään: Ostin 13.3. elämäni ensimmäisen Miljoonasade-albumin, ja kas taas opin joitain uutta. Yhtye on versioinut Sladea.”
Yyte

Blackfoot – Teenage Idol: Bassonsoittelusessioissa tuli vastaan tämä. Kertosäe jäi tehokkaasti päähän taas, musisoimassa mm. Rickey Medlocke (myös Lynyrd Skynyrdissä) ja Ken Hensley (myös Uriah Heepissä).

Sting – Englishman in New York: Samaisissa bassosessioissa myös tämä. Aina hyvä. Viipyilevä sointi ja stingmäisen harkittu teksti.

Superchunk – What a Time to Be Alive: Tämän vuoden levyjä. Reilun puolen tunnin kestossaan koko albumi on aika nopeakuunteluista rokkenrollia.

Seals & Crofts – Summer Breeze: 70-luvun höyryistä tuotantoa. Monenkin artistin coveroima biisi, jonka alkuperäisessä versiossa on mahtava kesätuulitunnelma.

Foo Fighters – Subterranean: FF:n Sonic Highways-dokumenttisarja tuli saatettua taannoin maaliinsa. Sittemmin levyä on tullut kuunneltua uusin korvin ja tämän tunnelma jäi vahvasti mieleen. Ei se ehkä niin kehno levy olekaan.”
A

Tankard – (Empty) Tankard: Tänään lomille ja lapsuuden kaveri messissä. Tämä biisi on pakollinen.

Overkill – In Union We Stand: Mahtava kertsi ja melodia. Blitzin vokaalit huippukunnossa.

Merlin – Abyss: Saksofonia ja stoner doomia? Aika jännä kombinaatio, mutta tavallaan toimii.

Antti Ketonen – Olisitpa sylissäni: Kiitos tästä korvamadosta Radio Suomipop.

Porcupine Tree – Arriving Somewhere But Not Here: Matkakumppanin suosikkibiisejä. Onhan tämä kova.

Prag 83 – Passers-by: Jotain ihme folkkis hässäkkää, suositeltu jossain artikkelissa. Kai tämänkin kerran kuuntelee.

Storm(o) – Taxidermia: Screamoa Italiasta. Todella kova meno ainakin bändillä.

Psychework – Fury and the beast: Jos joku väittää tämän jälkeen ettei Antony Parviainen ole Suomen kovimpia kultakurkkuja niin ihmettelen.”
Spinebrain

Horisont – Electrical: Ketään yllättämättä Ruotsista tulee jälleen kovaa hård rockenia.

Pixies – Velouria: Vaihtoehtorockia vuodelta 1990.

Kingston Wall – I Feel Love: Donna Summeria kingstonwallilaisittain.

Hidria Spacefolk – Amos Ame: Suomalaista avaruus-psyke-proge-rockia. Vähän tuon Kingston Wallin jatkeena.

Sparks – This Town Ain’t Big Enoug For Both Of Us: Melkoisen sekavan veljesparin musiikkia jostain kaukaa. Ei ihan ennalta-arvattava kappale.

Funkadelic – Maggot Brain: Riipivää kitarointia bändiltä, jossa on vuosien varrella esiintynyt noin 50 eri jäsentä.

Charlotte Gainsbourg – Lying With You: Vanhempiensa jalanjäljissä. Alkoholismin kiroista kertovalta albumilta kipale. Kannattaa kuunnella.

Rock’n’roll Band – Come ‘round Betty: Suomessa oli joskus tähän genreen aika kovaa osaamista. Dave, Pave jne…

Hot Chip – I Feel Better: Syntikkapoppia. Ilosaarirockissa livenä nähty. Toimi.

Mandré – Freakin’s Fine: 1970-1980-lukujen funk-muusikko, joka kierteli monenkin legendan kanssa. Esim. The Who, Frank Zappa, Earth, Wind & Fire…”
T

Viikon Aivoradio 10

Oasis – Don’t Look Back in Anger: Vanha kunnon. Maanantai-aamuna tuli tunne, että tällä viikolla pitää kuunnella hieman Oasista.

Dobie Gray – Drift Away: ”Oh, give me the beat, boys, and free my soul / I wanna get lost in your rock and roll and drift away”.

Jet – Are You Gonna Be My Girl?: Muutama vuosi sitten tämä oli biisilistassa yhdellä rokkikeikalla joka soiteltiin. Männäviikolla alkoi soida päässä mutten meinannut millään muistaa, että mistä on kyse. Ihan hyvin rämisee.

Wigwam – Pig Storm: Nuclear Nightclub-levyä on tullut kuunneltua liki hävettävän vähän.

Norah Jones – Don’t Know Why: Norahissa on jotain kiehtovaa. Omassakin levyhyllyssä on yksi CD, ei kuitenkaan tämä. Jännästi keinahtelee.”
– A

Black Moth – Pig Man: Jostain suosituksista kaivettu to do -listalle. Tämä viimonen biisi jäi mieleen hyvällä tapaa. Muuten tämän henkistä musaa on todella paljon, joten massasta erottuminen on vaikeaa.

Ritchie Valens – La Bamba: Tsekkailin leffaa tällä viikolla ja nukahdin (tottakai) ennen loppua. Jostain syystä meksikolaishenkinen musa on ollut aina lähellä sydäntä ja olihan Ritchien (with a t) tarina oikeesti aika karu, kun kuolema korjasi 18-vuotiaana.

Galvanizer – Enjoyment of Annihilation: Nämä nuoret miehet tekevät grind/death metallin semmoisella asenteella ja innolla, että on vaikea jäädä kylmäksi.

Blaze Bayley – Life Goes On: Salama-setä on saanut paljon ”roskaa” niskaan ollessaan Iron Maidenissa Brucen ollessa tauolla ja sen jälkeenkin, mutta viimeiset seitsemän vuotta miehen tekemisiä seuranneena voin sanoa, että kannattaa unohtaa ennakkoluulot ja ottaa musa haltuun. Vokalistina Blaze on todella taitava.

Pretty Maids – Yellow Rain: Kävin eilen tsekkaamassa tanskalaisten herrojen livekunnon. Ihan niin maukkaasti kuin 2011 ei lähtenyt, mutta vielä ei kannata bändiä roskakoppaankaan heittää. Future World -levy oli aikanaan niin kovassa soitossa ettei mitään rajaa.

Usurpress – The Vagrant Harlot: Angry Metal Guy heitti tällä hyvät arvosanat kehiin. Todella monipuolinen levy ja tämä viimeinen goottihenkinen viisu jäi syystä tai toisesta mieleen.”
– Spinebrain

1000mods – Vidage: Kreikkalaista stoner rockia. Ei hullumpaa. Kyussin hengessä.

Amorphis – My Kantele (Acoustic Reprise): Legendaarista.

Soulsavers – Revival: Mark Laneganin äänellä maustettua musiikkia. Kaikille jotain.

Devin Townsend – Christeen: Tämä se oli kova kappale joskus. Meininkiä vaikka muille jakaa.

Genesis – I Can’t Dance: Muistan tästä hassun videon, jossa sedät eivät osanneet tanssia. Siinä oli myös kaunis nainen Porschen ratissa ja etupenkillä leguaani.

Svartanatt – The Children of Revival: Svartanatt on vähän kuin Night Flight Orchestra. Ruotsistahan tämäkin tulee. Sen yllättäen kuulee.

Dave Grohl, Josh Homme, Trent Reznor – Mantra: Sound City -dokkarin musiikkia. Tietyn aikakauden heeboja hommissa.

Pain of Salvation – Her Voices: Kaksijakoinen proge-kappale. Ensimmäisen puoliskon arvosana kuusi ja jälkimmäisen kymppi. Kannattaa siis kuunnella loppuun.

Marillion – Three Minute Boy: Marillionin minulle rakkaimmalta Radiation-albumilta todella hidas kappale. Hienosti tehty.

† † † (Crosses) – Telepathy: Crosses teki siistin levyn muutama vuosi takaperin. Voisi tehdä enemmänkin.”
– T

David Gilmour – I Can´t Breathe Anymore: Onhan tämä kuin sitä itseään. Davidilla on tiukasti Pink Floyd -palttoo päällä, mutta hyväkuntoinen sellainen.

Joe Sample – Spellbound: Ilmavaa ja kepeää pianomusiikkia Crusaders-hemmon soolouralta.

The Alan Parsons Project – You Don´t Believe: Lisää Pink Floyd -vaikutteita vai pikemminkin päinvastoin? Sillä kyllähän Alan vaikutti vahvasti maagisine sormineen mm. Dark Side of the Moonin soundeihin.

Mari Boine – Crowded Streets of Blue: Norjan saamelaisen Marin musiikkia vaihteeksi englanninkielellä.

Brüssel kaupallinen – Traumatisoitunut: Oululaisyhtyeen solisti Janne Helttunen on juossut 800 metriä aikaan 1.57,76 sekä saavuttanut SM-hopeaa B-poikien 4×300 metrillä.

Rick Derringer – Jump, Jump, Jump: Derringer aloitti uransa 1960 luvulla yhtyeessä McCoys, joka teki mm. hitin Hang On Sloopy Rickin ollessa vasta 17-vuotias. Myös Kirkan Hetki Lyö (Beat the Clock) on yhtyeen musiikkikirjastosta. Sittemmin hän on soitellut mm. Winterin veljesten ja Steely Danin kanssa.

Lindisfarne – Call of the Wild: Lindisfarne on saari Englannin koillisrannikolla toiselta nimeltään Holy Island. Saarelle perustettiin 635 Pyhän Aidan luostarin. Luostari hylättiin viikinkien toistuvien hyökkäysten ja ryöstöretkien johdosta, joista ensimmäistä vuonna 793 on pidetty viikinkiajan alkuna. Tämän saaren mukaan on nimetty tämä 37 albumia julkaissut brittiläinen folk rock -yhtye.”
– Yyte

Viikon Aivoradio 9

VIIKON AIVORADIO 9/2018

Leverage – Red Moon Over Sonora: On mennyt ohitse tämän bändin paluu. Maistuvaa melodista rock/heavyä kaikille Pekka Heinon vokaalien ystäville.

Swans – Screen Shot: Erittäin kummallista ja jossain määrin ärsyttävää musaa. Tälle(kin) on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Livenä Swans oli mykistävä kokemus.

Styx – Mr. Roboto: Kaverin seinältä bongattu. Erittäin outo ja kummallinen, mutta hyvinkin viihdyttävä.

Akhlys – Tides Of Oneiric Darkness: Nightbringer pääjehu tekee erittäin vakuuttavaa musaa muillakin tahoillaan. Tämä, takkatuli, viskimoukku ja paukkuva pakkanen on pettämätön yhdistelmä.

X Japan – Rose Of Pain: Erittäin komea levyn lopettamisbiisi. Japanilaiset osaavat tehdä eeppisyyden omalla tavallaan kornisti, mutta erittäin tyylikkäästi.

Lione/Conti – Misbeliever: Tähän tuli törmättyä jossain määrin vahingossa, mutta kyllähän tämmöinen leppoisa power metalli maistuu aina silloin kun aurinko paistaa.”
– Yyte

Annihilator – Crystal Ann: Legendaarinen introkappale vanhalta thrash-jyrältä.

Symphony X – Inferno (Unleash the Fire): Progressiivisen power metallin seniori Symphony X on ilmeisesti tekemässä uutta levyä. Aikoinaan tämä oli aika kova. Russell Allenin äänessä on särmää.

Steve Hackett – Mechanical Bride: Genesiksen kitaristin soolotuotantoa. Hämmentävä kertosäe.

Nirvana – Very Ape: Tästä oli sample tuolla TOP200-biisilistalla.

The Prodigy – Voodoo People (Pendulum Remix): Ja tästä siitä sämpläyksestä vielä vähän erilainen versio.

Baker Gurvitz Army – Love Is: Yyten suosituksesta tutustuin. Melkoista ilotulitusta.

Megadeth – Mechanix: Tämähän on se historiaan jäänyt kiista Metallican ja Mustainen välillä. The Four Horsemen alkuperäisversiona.

Elbow – One Day Like This: Indierockia kymmenen vuoden takaa.

UNKLE – Chemistry: Yksi elämäni parhaita keikkoja oli UNKLE Ilosaarirockissa. Ei voinut yhtään tietää, mitä sieltä oli tulossa. Tuli ainakin tällaista.

Curtis Harding – On and On: Uuden ajan soul-mies. Pöytäännaputus-efekti.”
– T

Pugh Rogefelt – Jag Är En Liten Pojk: Hectorin Hesan pikku poika on syntyperältään ruotsalainen.

Rory Gallagher – In Your Town: Mr. Gallagher, en tiedä kenen armosta, mutta kitaraa hän kyllä osaa soittaa.

Lou Reed –  Walk On The Wild Side: Löysin Loun musiikin vasta varttuneemmalla iällä. Lieneekö ollut samettisessa tunnelissaan piilossa?

Larry Carlton – Things We Said Today: Hill Street Bluesin tunnarin useat tunnistavat, Mike Postin sävellys feat. Larry Carlton kitara. Tällä kertaa Larry vaimonsa kanssa tarjoaa toisenlaisen Beatles-tulkinnan.

Jon Bon Jovi – Destination Anywhere: Jon Bon Jovikin on vasta myöhemmän iän löytöjä – hyvä, että edes silloin.

Carpenters – (They Long to Be) Close To You: Puhdasääninen rumpalityttö Karen kuoli liian nuorena anorexiaan. Mutta onhan tämä Rakkauslaulu.

Kooks – Do You Wanna: Luke Pritchardin säveltämä kappale. Viikon teemaani liittyen uusi löytö minulle.”
– Yyte

Natalie Prass – Short Court Style: Prassin uusi tuli jo jaetuksi sivullekin. Tyylin muutos ensilevyn taidepopista on havaittavissa.

The Outatime Orchestra – Back to the Future: ”Meillä ei ole rahaa tehdä massiivisimpia erikoistehosteita, joten musiikin pitää olla suurta”, sanottiin Alan Silvestrille, kun Paluu Tulevaisuuteen-elokuvaa tehtiin. Aika ikoniseksi soundtrack sitten muotoutuikin.

Eppu Normaali – Arkussa vainaan (live): Liekö tämä live-otanta jopa parempi kuin studioversio? Paunolta hienoa bluesahtavaa kitarointia.

Europe – The Final Countdown: Kympin biisi yhä.

Jeff Beck – Cause We’ve Ended as Lovers: Pääsin yhdessä soittoprojektissa tapailemaan tätä biisiä. Ihmeitä ei tapahdu, mutta tunnelma vangitsee.”
– A

Viikon Aivoradio 8

Airbag – Homesick: Kuin Pink Floydin ja Porcupine Treen yhdistelmä. Vaikka kappale on pitkä, siinä ei ole yhtään turhaa kohtaa.

Agalloch – Black Lake Nidstang: Aivomiehen juttuja, mutta kitarasoundi tässä miellyttää.

The Protomen – The Hounds: En tiedä miksi. Piti vain kuunnella toistamiseen.

Cynic – The Space for This: Cynic loi jo ajat sitten sen, mitä nyky-djenttaajat yrittävät matkia.

Soilwork – Enemies in Fidelity: Ruotsin ylpeys palasi The Ride Majesticilla sinne, minne pitikin. Mainiota tykitystä.

Threshold – Half Way Home: Milleniumin progemetallia. Helpohkoa, mutta ainakin osittain tarttuvaa.

Shakals – New Role Models: Tämä on ilmeisen uutta musiikkia. Tuli ihan sattumalta vastaan.

Miljoonasade – Lapsuuden sankarille: Tämä on aina ollut hyvä kappale. Ei ihan kympin biisi, mutta hyvä joka tapauksessa.

AraabMUZIK – Turn the Tide: Elektrohommia.

Rodrigo y Gabriela – Buster Voodoo: Kasipuoli kitarointia.”
– T

Autiomaa – Maailmanloppu: Rovaniemi-Jääli -akselilla toimiva yhtye, jonka tuorein albumi, Kantrin viimeiset herrasmiehet, omaa Lapin Kansan mukaan vaikutteita Mukalta, Palsalta ja 16 Horsepower -yhtyeeltä.

The Affair – Haparanda Blues: Miksiköhän tällainen laulun aihe? Yhtye on ymmärtääkseni tanskalainen johtajanaan Peter Haandsbæk Jensen, jonka omia suosikkeja ovat Beatles ja Elvis Costello. Siksipä musiikkikin on tutun kuuloista.

Carola – Rakkauden jälkeen: Laulajatar – Hän oli.

Manfred Mann’s Earth Band – Give Me the Good Earth: Onneksemme Suomessa löytyy vielä runsaasti puhdasta luontoa, josta nauttia. Itselleni se tarkoittaa lähinnä Lappia ja sen hiljaisuutta.

Van Morrison – Moondance: Kuopiossa on Gloriansa. Van Morrisonilla on Gloriansa, mutta myös Moondance. Letkeä, mutta samalla niin svengaava kappale.

Jon Lord – Lazy: Minulle Deep Purplen sielu ja sydän oli Jon. Ja tässä kappaleessa ei todellekaan kukaan laiskottele.

Kalle Fält – Basin Street Blues: Saksofonistin 1975 ilmestyneeltä soololevyltä Svengin Orja. Kallenhan tunnemme myös mm. Paradisesta.”
– Yyte

Senses Fail – If There Is Light, It Will Find You: Viikon uutuuksia. Tällainen musiikki olisi ollut muodissa viime vuosikymmenellä. Ihan hyvää rokkenrollia.

Laura Moisio – Kuun poika: Moision levy voi olla aika ylhäällä monilla listoilla tänä vuonna. Suomessa tällaista musiikkia, ainakaan näin hyvin tehtynä, tulee vastoin suhteellisen harvoin. Miellyttävä albumi ja tulee kuunneltua uudestaankin.

Car Seat Headrest – Sober to Death: Car Seat Headrest puolestaan on viime vuosina vilkkunut nimenä silloin tällöin internetkeskusteluissa. Modernia rokkia, joka ainakin itselleni on jäänyt mieleen. Uudet julkaisut tulee kuunneltua aina, kun jotain ilmaantuu.

First Aid Kit – Rebel Heart: Ruotsalaista laatutavaraa tältä vuodelta.

Bruce Springsteen – The Wrestler: Tuli olympialaisten kommentointia lueskellessa mieleen Brucen vajaan vuosikymmenen takainen biisi. ”But I can make you smile when the blood, it hits the floor / tell me friend, can you ask for anything more?”

Bon Jovi – I’ll Sleep When I’m Dead: Kuuma oli keskikesä 2003, kun tämä biisi iskeytyi omaan tajuntaan. Ei ollut aikoihin tullut ajatuksella kuunneltua, joten sai aikaan hymynkareen suupieleen ja em. muistovälähdyksen.”
– A

Primordial – To Hell Or The Hangman: Suosikkiyhtyeeni jo kymmenen vuoden takaa osoittaa, että pystyy uudistumaan, mutta samalla takomaan erittäin laadukasta biisiä. Uusi levy on selkeästi irtiottoa mustempaan metalliin ja liikutaan uusilla, kartoittamattomilla vesillä.

Barren Earth – Withdrawal: Levyn päätöskappaleella mennään kanssa kohti uutta tuntematonta. Kokeilu onnistuu täydellisesti ja Jonin ääni hehkuu kaikissa talviruskan väreissä. Mahtava biisi.

Necrophobic – Mark Of The Necrogram: Uusi vanha laulaja takaisin mikkiständin taakse ja black-dödö nappulat kohdalleen. Tulos on tasaisen varmaa ja tappavaa.

My Dying Bride – Scarborough Fair: Kohtuullisen goottihenkinen, mutta onnistunut coveri tästä tunnetusta veisusta.

Hallatar – Dreams Burn Down: Tarkoituksena päästä kokemaan bändin veto legendaarisella Möysän Essolla… Toivottavasti suunnitelma kantaa hedelmää huomenna.

Carpenter Brut – Leather Teeth: Uusi levy julkaistu tänään, ei hajuakaan onko tämä nyt parasta ja huonointa synthwavea ikinä, mutta kuuntelemallahan siitä selviää.”
– Spinebrain

Viikon Aivoradio 48

Olemme päättäneet luoda viikoittain päivittyvän Spotify-soittolistan. Viikon Aivoradiossa on jokaiselta Ausculton jäseneltä 5-10 kappaletta, jotka kullakin on jollain tapaa viikon aikana päässä soinut. Nämä eivät todennäköisesti ole samoja biisejä, jotka Facebookin aikajanalla kulkevat.

Toivomme, että tältä perjantaisin päivittyvältä listalta löytyy jokaiselle mukava kattaus musiikkia. Pääsääntöisesti emme liiku missään teemassa, vaan laitamme tänne vain jollain tapaa päihimme jääneitä kappaleita. Jäsenemme myös kirjoittavat pienimuotoisen päivityksen listan koostumukseen.

Ghorwane – Majugurenta: Mosambikilaisen yhtyeen musiikkityyli on marrabenta. Kappale kehittyy soljuvalla poljennolla eteneväksi ilmavaksi musiikkinautinnoksi. Se julkaistiin 1993 – vuonna, jolloin yhtyeen säveltäjä ja saksofonisti Jose Alage murhattiin.

Carola & Umo – Rakkauden jälkeen: Carola Standerskjöd oli yksi kaikkein taitavimmista solisteistamme – tulkitsija vailla vertaa. Ja kun hänen aikanaan taustalla soittivat aidot muusikot, oli esityksissä myös syvyyttä.

Mikko Alatalo – Maailmaan / Kaunis mies: Mikko elävänä Pispalassa aikaan, kun mies oli vielä Rock. Rummuissa ystäväni Kalajoen Raution kylästä – Heikki ”Hessu” Hakola.

Erja Lyytinen – Steamy Windows: Mitäs Tähdet Tähdet -kisasta, kun Erja äänestettiin Euroopan parhaaksi blueskitaristiksi vuonna 2017 Blues Magazinen äänestyksessä.

T-Rex – Planet Queen: Marc Bolan lähti täältä liian nuorena, vain 30 -vuotiaana auto-onnettomuuden uhrina. Tämä kappale julkaistiin vuoden 1971 albumilla Electric Warriorilla.

Tutu – Lauttasaaren valssi: Tutuun Tutustuin kesällä Tornion festareilla. Käyn usein sisareni luona Lauttasaaressa, kuten viimeksi keskiviikkona. Näin ollen kappaleessa on jotain tuttuakin.

Jolly Jumpers – Palomino: Tyrnävä –  perunamarkkinat, pottuviina ja Jolly Jumpers. Aikuisten miesten rouheaa bluesia vuodelta 2006.

Geordie – All Because of You: Yhtyeen keikka Oulussa 1974 oli huikea. House of the Rising Sun soi komeasti Brian Johnsonin väkevästi vokalisoimana. Tässä orkesterin toinen suosittu iskusävelmä 44 vuoden takaa.”

– Yyte

Ensiferum: hauskaa folkkipoljentaa.

Motörhead: Lemmyn muistolle. Biisi, jonka kuulin tällä viikolla ensimmäistä kertaa.

Orden Ogan: Saksalaista power metallia, jossa on kaikki palaset kohdallaan. Vahva suositus ottaa diskografia haltuun.

Skiltron: Argentiinalaista folk metallia, totta kai… eikäku…

Forefather: Kassu tuli tänään postissa (limited to 100). Anglo-saksilaisen perinnön glorifiointia. Tekee mieli valloittaa linnoituksia.

Beast In Black: 2010-luvun Final Countdown.”

    – Spinebrain

Dixie Chicks – Long Way Around: Tämän kokonaissointi miellytti jo kasiluokalla. Ei ollut paljoa kavereita, jotka tätä olisi kuunnelleet.

Pink Floyd – Comfortambly Numb: Ok ralli.

Distance, Light & Sky – Western Avenue: Distance, Light & Skyta tuli spämmättyäkin, mutta juuri tätä nimenomaista raitaa ei YouTubesta löytynyt. Spotify pelastaa.

William Bell – Poison in the Well: Soulahtava levy oli miellyttävä yllätys. Mukavan luomu yleissoundi ja vakuuttava laulusuoritus mr. Belliltä. Koko albumin voi kuunnella helposti.

Dire Straits – Tunnel of Love: ”Making Movies”-levyn aloitus, jonka kuunneltuani löydän aina itseni kuuntelemasta myös loppulevyn finaaliin saakka.”

    – A

Symphony X: Vanhaa kunnon sinfoniaprogea.

Rainbow: Dio balladin parissa.

Igorrr: On niin kummaa tämä musiikki, että jotenkin tykkään.

California Guitar Trio – Melrose Avenue: Keskivertoa akustisen hiplaamista.

Gojira – Death of Me: Vanhempaa Gojiraa. Ei silti huonoa.

Woodkid: Kohtuulliset jouset.

Eagles: Minunhan ei tähän Eaglesiin pitäs sotkeutua. Mut löyty niiltä hyväkin biisi.

Shirley Bassey: Ne alun torvet.

Pain of Salvation: Progemetallibiisien kärkeä. Edelleen.

Mr. Bungle: Levotonta meininkiä. Hullua.”
– T