TOOMIO’S TOP100: 43. The Devin Townsend Band – Accelerated EvolutionTOOMION TOP100: 43. The Devin Townsend Band – Accelerated Evolution

Producer: Devin Townsend
Recorded: 2002
Published: 31.3.2003
Label: HevyDevy

The first The Devin Townsend Band release.

Previous Terria was so huge album, that Accelerated Evolution would have won it. Perhaps that’s why this album is much easier and more direct.

For a long time the Accelerated Evolution seemed relatively weak aftermath of Terria. Tedious songs, monotonous world of sounds and, above all, ugly cover art.

Over time and with the development of hearing, the album’s songs began to corrode in the head. However, it was still the time when bought albums were listened and streaming was inaccessible to many. Someone may think that such a easy compositions needs no time, but it will. For example Suicide grows bigger and bigger by every listening.

Changing the name of band to The Devin Townsend Band, Devin gave more space to the other members. There were no other musicians from other bands, but just a real orchestra that piled to develop. Although this album Devin guitar skills are imported in larger emerge. The compositions and the sound images are narrower, so the solos stand out

Around these times Devin began also reduces the ”medication”, so something had to change. The change is also transmitted to the lyrics. The days when he had to go psychiatric ward because his head were far away:

“I’m not insane, I’m not insane…I’m just smarter than you.”
–Random Analysis

The man wants to be something else, as he was:

”(I’m an idiot.)
Well stop being an idiot then!!!”
-Away

Now Devin is a teetotaler and seems to be doing better than ever. This album has more hope than the previous. This can be seen very clear transition in moods and lyrics. If experimental music seems to be difficult to approach, this is a good album to explore Devin’s production. In production, there are more things to grab.

The total atmosphere of this album is like rain. Snowing or raining. While the covers are synthetic, the music is close to nature.

THE BEST MOMENTS
Deadhead – The intro immediately captures you.
Suicide Fine devinish harmonies and hard blasting in a deliberate soup.

NOT SO BRILLIANT

Slow Me DownToo happy ending.

https://open.spotify.com/album/3CtgbTVkogFdJ2V1lIwF4MTuottaja: Devin Townsend
Nauhoitettu: 2002
Julkaistu: 31.3.2003
Levy-yhtiö: HevyDevy

Ensimmäinen The Devin Townsend Band-julkaisu.

Edeltävä Terria oli niin huima levy, että Accelerated Evolution olisi saanut olla vaikka mitä, eikä se silti olisi Terriaa voittanut. Ehkä siitä syystä tämä albumi on huomattavasti helpompi ja suorempi.

Pitkään Accelerated Evolution tuntui Terrian jälkimainingeissa jopa melko heikolta esitykseltä. Tylsiä biisejä, monotoninen soundimaailma ja ennen kaikkea rumat, vaikkakin ajankuvaansa sopivat kannet.

Ajan kuluessa ja kuulon kehittyessä alkoi albumin kappaleet syöpymään päähän. Elettiin kuitenkin vielä sitä aikaa, jolloin ostettuja levyjä kuunneltiin, koska suoratoisto oli monelle saavuttamattomissa. Äkkiä voisi luulla, ettei tällainen suorien sävellysten levy tarvitse aikaa, mutta kyllä se sitä vaatii. Erityisesti Suicide nousi usealla kuuntelulla oikein hyväksi kappaleeksi.

Nimen muuttuessa The Devin Townsend Bandiksi antoi Devin enemmän tilaa myös muille jäsenille. Ei ollut enää muiden bändien muusikoita vaan ihan oikea, kehittymään kasattu orkesteri. Silti tällä albumilla Devinin kitarataidot tuodaan suuremmin esiin. Sävellykset ja äänikuva on kapeampi, joten soolottelu erottuu paremmin.

Devin alkoi näihin aikoihin myös vähentää ”lääkitystään”, joten jotain oli muuttumassa. Muutos välittyy myös kappaleiden sanoituspuolella. Kauas oli tultu niistä ajoista, kun hän joutui käymään päänsä takia ihan psykiatrisella osastolla hoidossa:

”I’m not insane, I’m not insane…I’m just smarter than you.”
–Random Analysis

Mies halusi olla jotain muuta, kuin oli:

”(I’m an idiot.)
Well stop being an idiot then!!!”
-Away

Nythän Devin on absolutisti ja tuntuisi voivan paremmin kuin koskaan. Tällä albumilla on enemmän toivoa kuin aiemmilla. Tässä on havaittavissa hyvin selkeä murros tunnelmissa ja sanoituksissa. Jos kokeellinen musiikki tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, on tämä hyvä albumi tutustua Devinin tuotantoon. Tuotannossa on enemmän tarttumapintaa.

Albumin kokonaistunnelmassa on sadetta. Lumi- tai vesisadetta. Sateeseen tämä siis sopii. Vaikka kannet ovat synteettiset ollaan luontoa lähellä.

PARHAAT HETKET
DeadheadDeadheadin intro kaappaa heti mukaansa.
Suicide Hienoja devinmäisiä harmonioita ja tanakkaa mättöä harkitussa sopassa.

EI LÄHDE
Slow Me Down Jossain määrin liian iloinen päätös. Ehkä tässä on päästy valoisemmille maille.

https://open.spotify.com/album/3CtgbTVkogFdJ2V1lIwF4M

TOOMIO’S TOP100: 46. LIEKKI – KORPPITOOMION TOP100: 46. LIEKKI – KORPPI

Producers: Jyrki Tuovinen, Liekki
Recorded: 2003
Published: 25.4.2003
Label: Ranka Recordings

#5 in Finnish chart. 14 weeks in TOP40-list. Radio Helsinki chose it the best Finnish rock album in 2000’s.

SINGLES
– Pienokainen
– Korppi

Late summer in 2003. The last gig with my first band. During the soundcheck and between the bands, this album is playing as background music. I had never heard of it, because I listened only to the metal. For some reason, I was impressed.

Singer Jansku (, which name he longer want not to use) Kuusela is a remarkable musician. Jansku or Janne has a gift to make musical compositions, which many don’t have. Liekki’s albums are filled with songs that don’t make sense to say just about anything and still they have everything necessary. Sentence structures are strange and the same phrase can be pronounced dozens of times, even in a row.

Korppi was some kind of breakthrough. There’s absolutely amazing compositions. I can’t say is playing skilled or not, but together the band play really nice. Bass lines will be just as it should be and the organ takes it off, what is obtained.

”The whole album is easy to classify naïve. But it is a fact, in meaningless way.”

Saattaja has a really catchy vocal melody. Its falsettos will be just enough to brittle to touch deep inside. Guitar sound moves exactly the right depth, not forgetting a solid basslines at the background. En Voi Auttaa tells a story with professional organ-playing. Also drum fills creating good karma. Korppi is a good example of bands lyrical line. Every one could think what the song is supposed to tell? Someone might complain that songs not make sense, but at least this is the responsibility of the listener.

The whole album is easy to classify naïve. But it is a fact, in meaningless way. Autumn and sunny weather. At least the yellow leaves on the tree or on the ground.

THE BEST MOMENTS
Saattaja The best entity.

NOT SO BRILLIANT
Tikari Annoying harping.

https://open.spotify.com/album/4jKftMgUl4U9cPHhEOBwr6Tuottaja: Jyrki Tuovinen, Liekki
Nauhoitettu: 2003
Julkaistu: 25.4.2003
Levy-yhtiö: Ranka Recordings

Suomen lista 5. Listalla 14 viikkoa. Radio Helsinki valitsi 2000-luvun parhaaksi suomalaiseksi rock-albumiksi.

SINGLET
– Pienokainen
– Korppi

Loppukesä vuonna 2003. Viimeinen keikka ensimmäisen bändini kanssa. Soundcheckin aikana ja bändien välillä soi taustamusiikkina tämä levy. En ollut koskaan kuullutkaan, sillä kuuntelin vain metallia. Jostain syystä silti vaikutuin.

Karkkiautomaatista tuttu Jansku (, joka ei sitä enää halua olla) Kuusela on merkillinen musikantti. Janskulla tai Jannella on sävellyksen lahja, jota monilla ei ole. Liekin levyt ovat täynnä kappaleita, joissa ei sanota juuri mitään järkevää ja silti kaikki tarpeellinen. Lauserakenteet ovat outoja ja sama fraasi voidaan lausua kymmeniä kertoja, jopa peräkkäin.

Korppi oli jonkinasteinen läpimurto. Mukana on aivan uskomattomia sävellyksiä. Soitosta ei ota selvää, onko se taitavaa vai ei, mutta se soi yhteen todella komeasti. Bassolinjat tulevat juuri niin kuin pitää ja uruista otetaan se irti,
mitä saadaan.

”Kokonaisuutta on helppo luokitella naiiviksi. Mutta se on sitä, tarkoituksettomalla tavalla.”

Saattajassa on todella tarttuva laulumelodia. Sen falsetit tulevat juuri riittävän hauraasti koskettaakseen syvältä. Kitarasoundikin riipii juuri oikealta syvyydeltä, unohtamatta kaiken takana vankkaa taustatyötä tekevää bassolinjaa. Urkuammattilaisuudesta kertoo En Voi Auttaa-kappaleen Hammond-runttaus. Myös rumpufillittelyllä luodaan hyvää karmaa. Sanoituspuolesta hyvän esimerkin antaa hittibiisi Korppi. Siitä voi jokainen miettiä, että mitä kappaleella on tarkoitus kertoa? Joku ehkä valittaa, ettei kappaleissa ole tolkkua, mutta näin ainakin vastuu on kuulijalla.

Kokonaisuutta on helppo luokitella naiiviksi. Mutta se on sitä, tarkoituksettomalla tavalla. Tämä pitää kuunnella pari kertaa, että lähtee. Syksyinen ja aurinkoinen sää. Ainakin keltaiset lehdet puussa tai maassa. Tuulee ja tuulen.

PARHAAT HETKET
Saattaja Paras kokonaisuus.

EI LÄHDE
TikariÄrsyttävä rankutus.

https://open.spotify.com/album/4jKftMgUl4U9cPHhEOBwr6

Toomio’s TOP100: 48. Von Hertzen Brothers – ApproachToomion TOP100: 48. Von Hertzen Brothers – Approach

Producer: Von Hertzen Brothers
Recorded: 2005-2006
Published: 17.5.2006
Label: Dynasty Recordings

#5 in Finnish chart. Sold gold in Finland.

SINGLES
– Disciple of the Sun
– Let Thy Will Be Done
– In Your Arms
– Kiss a Wish

I moved towards the band rehearsing for about 7 years ago. I was taking a break in Jyväskylä. I went to watch the Von Hertzen Brothers. The live set was so hard that without prior consultation of the album, it was my favorite for half a year.

Even the cover art tell us that this music is played, not shown. There’s speed enough, but there are occasional psychedelic moments between speeding.

In Approach the band no longer try to be the poor man’s Kingston Wall, but strives to make its own prog-rock pretty self-sufficient. The songs are brothers and get along with each other. Von Hertzen Brothers would want to be serious prog-giant. It is difficult in modern times, but hopefully they will get the glory after decades into the future.

Mikko von Hertzen is not the best of the world as a singer, but with the compositions the trio knows what to do. Genuine musicians with genuine sounds and genuine musicianship fall through. The band’s sound is epic. I’ve always liked Kie von Hertzen’s guitar sound, even though his solos aren’t so nice.

”The last After All is like Ennio Morricone had composed the songs for Led Zeppelin.”

The opener Disciple of the Sun is very similar raging as our band’s music often is. That’s why it’s has to be good. Let Thy Will be Done intermediate section is awesome. I’m pretty ”sure” that Chris Cornell has copied the mood of You Know My Name from this song. The last After All is like Ennio Morricone had composed the songs for Led Zeppelin.

This is music for the moment, when the car approaches to the summer cottage, where the sauna is already warming up.

THE BEST MOMENTS
Open Water, Stormy WeatherCrazy rock-song
Kiss a Wish woke up after several listening.

NOT SO BRILLIANT
In Your Arms Pretty boring.

https://open.spotify.com/album/3Mhvb8DacvEsFLExNOCqSaTuottaja: Von Hertzen Brothers
Nauhoitettu: 2005-2006
Julkaistu: 17.5.2006
Levy-yhtiö: Dynasty Recordings

Suomen listan 5. Myynyt kultaa. Paras Rock-albumi 2006.

SINGLET
– Disciple of the Sun
– Let Thy Will Be Done
– In Your Arms
– Kiss a Wish

Liikuin kohti bänditreenejä noin 7v sitten. Välipysähdys oli Jyväskylän Lutakossa. Menin seuraksi katsomaan Von Hertzenin poikia. Live-setti oli niin kova, että kuulematta etukäteen levyä yhtään olin puoleksi vuodeksi myyty mies.

Jo kannet kertovat, että tätä musiikkia soitetaan, ei esitetä. Vauhtia on riittävästi, vaikka ajoittaiset psykedelia-hiimailut palauttavatkin menon hetkittäin sallittuihin nopeuksiin.

Approachilla bändi ei enää yritä olla köyhän miehen Kingston Wall, vaan pyrkii tekemään omaa proge-rockia ihan itseriittoisesti. Biisit ovat veljiä ja tulevat toimeen keskenään. Von Hertzen Brothers haluaisi tosissaan olla proge-jättiläinen. Se on nykyaikana vaikeaa, mutta toivottavasti he saavat näistä monumentaalisista teoksistaan kunniaa sitten kymmenien vuosien päästä.

Laulajana Mikko Von Hertzen ei ole maailman paras, mutta sävellyspuolella trio tietää mitä tekee. Aitojen soittimen aidot soundit ja aito soittotaito kuuluvat läpi, eikä se pahaa tee kuulijallekaan. Bändin soundit ovat onnistuneita. Kie Von Hertzenin kitarasoundista olen aina pitänyt, vaikken miehen sooloista perustakaan.

”Viimeiseksi soiva After All on kuin Ennio Morricone olisi säveltänyt lauluja Led Zeppelinille.”

Levyn aloittava Disciple of the Sunin alku on hyvin samankaltaista kohkausta kuin oman bändimme musiikki yleensä. Siksihän siitä on pakko tykätä. Let Thy Will be Donen väliosio on mahtava. Olen aika “varma” että Cornellin Chris on kopioinut tunnelman You Know My Nameen tästä biisistä. Viimeiseksi soiva After All on kuin Ennio Morricone olisi säveltänyt lauluja Led Zeppelinille.

Musiikkia siihen hetkeen kun auto lähestyy mökkiä, jossa sauna on jo lämpiämässä.

PARHAAT HETKET
Open Water, Stormy WeatherKipakka rock-rypistys.
Kiss a WishEpäsinkkumaisesti heräsi henkiin vasta useamman kuuntelun jälkeen.

EI LÄHDE
In Your Arms Sinkkumaisesti melkoisen tylsä.

https://open.spotify.com/album/3Mhvb8DacvEsFLExNOCqSa

Toomio’s TOP100: 59. Opeth – Pale CommunionToomion TOP100: 59. Opeth – Pale Communion

Producer: Mikael Åkerfeldt
Recorded: 2014
Published: 25.8.2014
Label: Roadrunner

#1 in Finnish chart, UK #14, US #19.

SINGLES
– Cusp of Eternity

At first I didn’t like band’s harsh vocals. Once I got used to it, the band decides to change their style. After the Heritage I was sure that Opeth will do nothing for me anymore. I was wrong.

Pale communion is the primitive and dark prog rock of the 70’s. Sounds and the ambience are shaded and Mikael Åkerfeldt sings naturally. The biggest problem of Heritage is just vocals. This album has echoes of folk too. The vocal melodies have a clear relationship to Midlake. Still the band sounds themselves. Opeth chord progressions are very recognizable. When you hear a one riff, you can almost say that this is Opeth.

”If ever the sound is organic, so now.

Production has succeeded so well that you can see the band pressing Leslie pedals, turning Les Paul’s knobs and pounding the Ludwig kits. Perhaps they have a real tape echoes? If ever the sound is organic, so now. Steven Wilson introduced once the Mellotron to Opeth, and the band is unable to let go of it anymore. If I have to complain about something, then I miss Martin Lopez on drums. He has better groove.

Take a seat, wine glass in your hand, and this album. Even lava lamp doesn’t take the atmosphere to the fault direction.

THE BEST MOMENTS
Voice of Treason Fascinating composition.
GoblinName describes the atmosphere well.

NOT SO BRILLIANT
Elysian Woes Confused performance, even from Opeth.Tuottaja: Mikael Åkerfeldt
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 25.8.2014
Levy-yhtiö: Roadrunner

Suomen listan 1. UK 14. USA 19.

SINGLET
– Cusp of Eternity

Aluksi en pitänyt bändin örinästä. Kun totuin siihen, niin eiköhän bändi päätä muuttaa tyylinsä kliiniin lauluun. Heritagen jälkeen olin varma, ettei Opeth tee enää mitään, mikä minua liikuttaa. Olin väärässä.

Pale Communion on alkukantaista ja tummaa 70-luvun luomuprogea. Soundit ja soitto on hämyisää ja Mikael Åkerfeldtkin laulaa luonnollisesti. Heritagella tökki juuri laulun ja soiton irtonaisuus. Mukana on kaikuja Kaustiselta eli folkiakin on joukossa. Eikä niin vähääkään. Midlaken kannoilla kuljetaan laulumelodioiden suhteen. Kyllä tämän silti itsekseen tunnistaa. Opethin sointukulut ovat hyvin tunnistettavia. Melkein voi riffistä sanoa, että tämä on Opethia biisiä tietämättä.

”Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt.”

Tuotanto on onnistunut niin hyvin, että voi nähdä soittajien polkevan Leslien pedaalia, vääntävän Les Paulin potikoita ja paukuttavan Ludwigin settiä. Liekö ihan oikeita nauhakaikujakin käytössä? Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt. Steven Wilson toi aikoinaan Mellotronin opethiin, eikä bändi osaa siitä enää irti päästää. Ei lasketa sitä miinukseksi. Jos jostain pitää nillittää, niin kyllä minä vähän Martin Lopezia rumpuihin kaipaan. Parempi groove.

Menkää kernisohvalle istumaan, viinilasi käteen ja tämä soimaan. Laavalamppukaan ei vie tunnelmaa vikasuuntaan.

PARHAAT HETKET
Voice of Treason Sävellyksenä kiehtova.
GoblinNimi kuvaa hyvin tunnelmaa.

EI LÄHDE
Elysian Woes Sekavan oloinen suoritus, jopa Opethilta.

https://open.spotify.com/album/0DLImjuzdrOBQKtYLlf3C5

Toomio’s TOP100: 65. Pain of Salvation – Remedy LaneToomion TOP100: 65. Pain of Salvation – Remedy Lane

Producer: Daniel Gildenlöw, Anders ”Theo” Theander
Recorded: 2001
Published: 15.1.2002
Label: Inside Out

Sometimes it was able to change used albums for the new ones. This one, I changed for the old Judas Priest. There was no sense, but fortunately this album is good too.

After the Perfect Element there’s no an easy path to repeat the success. Swedish boys still managed it well. This album cointains a little more electronic elements and also more pop-elements. The songs are not deliberately complex. This time every part sounds about good. Always it has not been so. A good example is Fandango, which was really stressful at first, but now it’s just awesome points. Intro is still not pleasant.

As musicians, the guys of the band are perhaps even slightly undervalued. Especially guitarist Johan Hallgren and singer-guitarist Daniel Gildenlöw. He moves somewhere between annoying and admirable with his vocal range. The piano has skillfully used on this album. In my opinion, a piano and a metal face often a bit violently. On this album, it has been successful.

This is a very nice prog-metal milestone. There’s no denying that something would become imitated for myself. Consciously or unconsciously.

This one is for driving, too. Theme albums often are. It may sound a bit old, so top class listening devices do not need to be.

THE BEST MOMENTS
Trace of bloodThe riffs and guitarworks. 

NOT SO BRILLIANT
Second Love – A good example of repulsive prog metal ballad-genre.

https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKGTuottaja: Daniel Gildenlöw, Anders ”Theo” Theander
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 15.1.2002
Levy-yhtiö: Inside Out

Joskus aikoinaan pystyi vaihtamaan käytettyjä levyjä uusiin. Tämän taisin vaihtaa vanhoihin Judas Priesteihin. Siinäkään ei näin jälkikäteen ajatellen juuri järkeä ollut, mutta onneksi vaihdokki oli hyvä.

Perfect Elementin jälkeen ei ollut helppoa tietä toistaa menestystä. Hyvin Ruotsin pojat silti onnistuivat. Vähän enemmän elektronisia elementtejä sisältävä levy kätkee sisäänsä myös aavistuksen popimpaa kappalemateriaalia. Biisit eivät ole tarkoituksellisen monisyisiä, sillä tällä kertaa jokainen osa kuulostaa suunnilleen hyvältä. Aina näin ei ole ollut. Hyvä esimerkki tästä on kappale Fandango, joka oli todella rasittava aikanaan, mutta on siinä vain mahtavia kohtia. Intro ei edelleenkään ole miellyttävä.

Muusikkoina bändin pojat ovat jopa hiukan aliarvostettuja. Varsinkin kitaristit Johan Hallgren ja myös lauluhommat hoitava Daniel Gildenlöw. Gildenlöw välimaastossa äänialallaan liikkuu rasittavan ja ihailtavan. Levyllä on myös pianoa käytetty taitavasti. Usein piano ja metalli kohtaavat mielestäni vähän väkivaltaisesti. Tällä albumilla siinä on onnistuttu. Ainakin miksaaja on onnistunut.

Kyllähän tämä on oikein mukava oman aikansa progemetal-virstanpylväs. Ei käy kieltäminen, ettei jotain olisi itsekin tullut matkittua. Tiedostaen tai tiedostamatta.

Automusaa on tämäkin. Teemalevyt usein ovat. Soundit saattavat kuulostaa vähän vanhoilta nykyään, joten ihan hifiä ei tarvitse kuuntelulaitteidenkaan olla.

PARHAAT HETKET
Trace of blood –  Riffit ja kitaratyöskentely. 

EI LÄHDE
Second Love – Hyvä esimerkki inhoamastani progemetalliballadi-tyylilajista.

https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKG