Toomio’s TOP100: 48. Von Hertzen Brothers – ApproachToomion TOP100: 48. Von Hertzen Brothers – Approach

Producer: Von Hertzen Brothers
Recorded: 2005-2006
Published: 17.5.2006
Label: Dynasty Recordings

#5 in Finnish chart. Sold gold in Finland.

SINGLES
– Disciple of the Sun
– Let Thy Will Be Done
– In Your Arms
– Kiss a Wish

I moved towards the band rehearsing for about 7 years ago. I was taking a break in Jyväskylä. I went to watch the Von Hertzen Brothers. The live set was so hard that without prior consultation of the album, it was my favorite for half a year.

Even the cover art tell us that this music is played, not shown. There’s speed enough, but there are occasional psychedelic moments between speeding.

In Approach the band no longer try to be the poor man’s Kingston Wall, but strives to make its own prog-rock pretty self-sufficient. The songs are brothers and get along with each other. Von Hertzen Brothers would want to be serious prog-giant. It is difficult in modern times, but hopefully they will get the glory after decades into the future.

Mikko von Hertzen is not the best of the world as a singer, but with the compositions the trio knows what to do. Genuine musicians with genuine sounds and genuine musicianship fall through. The band’s sound is epic. I’ve always liked Kie von Hertzen’s guitar sound, even though his solos aren’t so nice.

”The last After All is like Ennio Morricone had composed the songs for Led Zeppelin.”

The opener Disciple of the Sun is very similar raging as our band’s music often is. That’s why it’s has to be good. Let Thy Will be Done intermediate section is awesome. I’m pretty ”sure” that Chris Cornell has copied the mood of You Know My Name from this song. The last After All is like Ennio Morricone had composed the songs for Led Zeppelin.

This is music for the moment, when the car approaches to the summer cottage, where the sauna is already warming up.

THE BEST MOMENTS
Open Water, Stormy WeatherCrazy rock-song
Kiss a Wish woke up after several listening.

NOT SO BRILLIANT
In Your Arms Pretty boring.

https://open.spotify.com/album/3Mhvb8DacvEsFLExNOCqSaTuottaja: Von Hertzen Brothers
Nauhoitettu: 2005-2006
Julkaistu: 17.5.2006
Levy-yhtiö: Dynasty Recordings

Suomen listan 5. Myynyt kultaa. Paras Rock-albumi 2006.

SINGLET
– Disciple of the Sun
– Let Thy Will Be Done
– In Your Arms
– Kiss a Wish

Liikuin kohti bänditreenejä noin 7v sitten. Välipysähdys oli Jyväskylän Lutakossa. Menin seuraksi katsomaan Von Hertzenin poikia. Live-setti oli niin kova, että kuulematta etukäteen levyä yhtään olin puoleksi vuodeksi myyty mies.

Jo kannet kertovat, että tätä musiikkia soitetaan, ei esitetä. Vauhtia on riittävästi, vaikka ajoittaiset psykedelia-hiimailut palauttavatkin menon hetkittäin sallittuihin nopeuksiin.

Approachilla bändi ei enää yritä olla köyhän miehen Kingston Wall, vaan pyrkii tekemään omaa proge-rockia ihan itseriittoisesti. Biisit ovat veljiä ja tulevat toimeen keskenään. Von Hertzen Brothers haluaisi tosissaan olla proge-jättiläinen. Se on nykyaikana vaikeaa, mutta toivottavasti he saavat näistä monumentaalisista teoksistaan kunniaa sitten kymmenien vuosien päästä.

Laulajana Mikko Von Hertzen ei ole maailman paras, mutta sävellyspuolella trio tietää mitä tekee. Aitojen soittimen aidot soundit ja aito soittotaito kuuluvat läpi, eikä se pahaa tee kuulijallekaan. Bändin soundit ovat onnistuneita. Kie Von Hertzenin kitarasoundista olen aina pitänyt, vaikken miehen sooloista perustakaan.

”Viimeiseksi soiva After All on kuin Ennio Morricone olisi säveltänyt lauluja Led Zeppelinille.”

Levyn aloittava Disciple of the Sunin alku on hyvin samankaltaista kohkausta kuin oman bändimme musiikki yleensä. Siksihän siitä on pakko tykätä. Let Thy Will be Donen väliosio on mahtava. Olen aika “varma” että Cornellin Chris on kopioinut tunnelman You Know My Nameen tästä biisistä. Viimeiseksi soiva After All on kuin Ennio Morricone olisi säveltänyt lauluja Led Zeppelinille.

Musiikkia siihen hetkeen kun auto lähestyy mökkiä, jossa sauna on jo lämpiämässä.

PARHAAT HETKET
Open Water, Stormy WeatherKipakka rock-rypistys.
Kiss a WishEpäsinkkumaisesti heräsi henkiin vasta useamman kuuntelun jälkeen.

EI LÄHDE
In Your Arms Sinkkumaisesti melkoisen tylsä.

https://open.spotify.com/album/3Mhvb8DacvEsFLExNOCqSa

Toomio’s TOP100: 59. Opeth – Pale CommunionToomion TOP100: 59. Opeth – Pale Communion

Producer: Mikael Åkerfeldt
Recorded: 2014
Published: 25.8.2014
Label: Roadrunner

#1 in Finnish chart, UK #14, US #19.

SINGLES
– Cusp of Eternity

At first I didn’t like band’s harsh vocals. Once I got used to it, the band decides to change their style. After the Heritage I was sure that Opeth will do nothing for me anymore. I was wrong.

Pale communion is the primitive and dark prog rock of the 70’s. Sounds and the ambience are shaded and Mikael Åkerfeldt sings naturally. The biggest problem of Heritage is just vocals. This album has echoes of folk too. The vocal melodies have a clear relationship to Midlake. Still the band sounds themselves. Opeth chord progressions are very recognizable. When you hear a one riff, you can almost say that this is Opeth.

”If ever the sound is organic, so now.

Production has succeeded so well that you can see the band pressing Leslie pedals, turning Les Paul’s knobs and pounding the Ludwig kits. Perhaps they have a real tape echoes? If ever the sound is organic, so now. Steven Wilson introduced once the Mellotron to Opeth, and the band is unable to let go of it anymore. If I have to complain about something, then I miss Martin Lopez on drums. He has better groove.

Take a seat, wine glass in your hand, and this album. Even lava lamp doesn’t take the atmosphere to the fault direction.

THE BEST MOMENTS
Voice of Treason Fascinating composition.
GoblinName describes the atmosphere well.

NOT SO BRILLIANT
Elysian Woes Confused performance, even from Opeth.Tuottaja: Mikael Åkerfeldt
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 25.8.2014
Levy-yhtiö: Roadrunner

Suomen listan 1. UK 14. USA 19.

SINGLET
– Cusp of Eternity

Aluksi en pitänyt bändin örinästä. Kun totuin siihen, niin eiköhän bändi päätä muuttaa tyylinsä kliiniin lauluun. Heritagen jälkeen olin varma, ettei Opeth tee enää mitään, mikä minua liikuttaa. Olin väärässä.

Pale Communion on alkukantaista ja tummaa 70-luvun luomuprogea. Soundit ja soitto on hämyisää ja Mikael Åkerfeldtkin laulaa luonnollisesti. Heritagella tökki juuri laulun ja soiton irtonaisuus. Mukana on kaikuja Kaustiselta eli folkiakin on joukossa. Eikä niin vähääkään. Midlaken kannoilla kuljetaan laulumelodioiden suhteen. Kyllä tämän silti itsekseen tunnistaa. Opethin sointukulut ovat hyvin tunnistettavia. Melkein voi riffistä sanoa, että tämä on Opethia biisiä tietämättä.

”Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt.”

Tuotanto on onnistunut niin hyvin, että voi nähdä soittajien polkevan Leslien pedaalia, vääntävän Les Paulin potikoita ja paukuttavan Ludwigin settiä. Liekö ihan oikeita nauhakaikujakin käytössä? Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt. Steven Wilson toi aikoinaan Mellotronin opethiin, eikä bändi osaa siitä enää irti päästää. Ei lasketa sitä miinukseksi. Jos jostain pitää nillittää, niin kyllä minä vähän Martin Lopezia rumpuihin kaipaan. Parempi groove.

Menkää kernisohvalle istumaan, viinilasi käteen ja tämä soimaan. Laavalamppukaan ei vie tunnelmaa vikasuuntaan.

PARHAAT HETKET
Voice of Treason Sävellyksenä kiehtova.
GoblinNimi kuvaa hyvin tunnelmaa.

EI LÄHDE
Elysian Woes Sekavan oloinen suoritus, jopa Opethilta.

https://open.spotify.com/album/0DLImjuzdrOBQKtYLlf3C5

Toomio’s TOP100: 65. Pain of Salvation – Remedy LaneToomion TOP100: 65. Pain of Salvation – Remedy Lane

Producer: Daniel Gildenlöw, Anders ”Theo” Theander
Recorded: 2001
Published: 15.1.2002
Label: Inside Out

Sometimes it was able to change used albums for the new ones. This one, I changed for the old Judas Priest. There was no sense, but fortunately this album is good too.

After the Perfect Element there’s no an easy path to repeat the success. Swedish boys still managed it well. This album cointains a little more electronic elements and also more pop-elements. The songs are not deliberately complex. This time every part sounds about good. Always it has not been so. A good example is Fandango, which was really stressful at first, but now it’s just awesome points. Intro is still not pleasant.

As musicians, the guys of the band are perhaps even slightly undervalued. Especially guitarist Johan Hallgren and singer-guitarist Daniel Gildenlöw. He moves somewhere between annoying and admirable with his vocal range. The piano has skillfully used on this album. In my opinion, a piano and a metal face often a bit violently. On this album, it has been successful.

This is a very nice prog-metal milestone. There’s no denying that something would become imitated for myself. Consciously or unconsciously.

This one is for driving, too. Theme albums often are. It may sound a bit old, so top class listening devices do not need to be.

THE BEST MOMENTS
Trace of bloodThe riffs and guitarworks. 

NOT SO BRILLIANT
Second Love – A good example of repulsive prog metal ballad-genre.

https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKGTuottaja: Daniel Gildenlöw, Anders ”Theo” Theander
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 15.1.2002
Levy-yhtiö: Inside Out

Joskus aikoinaan pystyi vaihtamaan käytettyjä levyjä uusiin. Tämän taisin vaihtaa vanhoihin Judas Priesteihin. Siinäkään ei näin jälkikäteen ajatellen juuri järkeä ollut, mutta onneksi vaihdokki oli hyvä.

Perfect Elementin jälkeen ei ollut helppoa tietä toistaa menestystä. Hyvin Ruotsin pojat silti onnistuivat. Vähän enemmän elektronisia elementtejä sisältävä levy kätkee sisäänsä myös aavistuksen popimpaa kappalemateriaalia. Biisit eivät ole tarkoituksellisen monisyisiä, sillä tällä kertaa jokainen osa kuulostaa suunnilleen hyvältä. Aina näin ei ole ollut. Hyvä esimerkki tästä on kappale Fandango, joka oli todella rasittava aikanaan, mutta on siinä vain mahtavia kohtia. Intro ei edelleenkään ole miellyttävä.

Muusikkoina bändin pojat ovat jopa hiukan aliarvostettuja. Varsinkin kitaristit Johan Hallgren ja myös lauluhommat hoitava Daniel Gildenlöw. Gildenlöw välimaastossa äänialallaan liikkuu rasittavan ja ihailtavan. Levyllä on myös pianoa käytetty taitavasti. Usein piano ja metalli kohtaavat mielestäni vähän väkivaltaisesti. Tällä albumilla siinä on onnistuttu. Ainakin miksaaja on onnistunut.

Kyllähän tämä on oikein mukava oman aikansa progemetal-virstanpylväs. Ei käy kieltäminen, ettei jotain olisi itsekin tullut matkittua. Tiedostaen tai tiedostamatta.

Automusaa on tämäkin. Teemalevyt usein ovat. Soundit saattavat kuulostaa vähän vanhoilta nykyään, joten ihan hifiä ei tarvitse kuuntelulaitteidenkaan olla.

PARHAAT HETKET
Trace of blood –  Riffit ja kitaratyöskentely. 

EI LÄHDE
Second Love – Hyvä esimerkki inhoamastani progemetalliballadi-tyylilajista.

https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKG

Toomio’s TOP100: 74. Cynic – Kindly Bent to Free UsToomion TOP100: 74. Cynic – Kindly Bent to Free Us

Producer: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean MaloneNauhoitettu: 2001
Recorded: 2013
Published: 14.2.2014
Label: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic is like the meat, which must be brewed a really long time, before you can eat it.

Musically it’s like a taste identification-competition of cooking programs. You need many, many samples, before you can say from what the soup consist of. At a quick look, it looks easy prog metal, but in the end it’s like a bouillabaisse soup, which consists of many different ingredients. Even the influences floating in pretty strong metal sauce, there can be found elements of pop, ambient and indie hippie music.

The album isn’t mixed usually in any way. Sean Malone’s fretless bass are very strongly represented. Paul Masvidal’s vocals sound like there’s three voice layers all the time. And, of course there could be. Sean Reinert’s drums are panned in a funny way, like there’s a very strong treble and very low bass frequencies. Fretless bass and guitar take care of that middle sector. Some pro may say that my analysis is very weak, but that’s what it sounds like.

”Supernatural bass trickery makes the album also interesting.”

The melodies are original. They could work up even in the Flow Festival, if stripped down. Sometimes supernatural bass trickery takes too much from the good melodies. This makes the album also interesting. It is a little stranger spice, which requires getting used to.

If you need new dish, which won’t get you bored, then this is for you.

THE BEST MOMENTS
Infinite Shapes Despite the boring and abstract title, this is the most humming song of the album.

NOT SO BRILLIANT
Holy Fallout – The background of the chorus is too confusing even for me.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdzTuottaja: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean Malone
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 14.2.2014
Levy-yhtiö: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic on kuin lihaa, jota pitää hauduttaa todella pitkään, ennen kuin se luovuttaa parhaan puolensa aistittavaksi.

Musiikillisesti se on kuin ruuanlaitto-ohjelmien makujentunnistustehtävä. Sitä pitää maistella monen monta kertaa, ennen kuin voi sanoa, mistä soppa koostuu. Nopealla vilkaisulle se näyttää helpolta progemetallilta, mutta lopulta se on kuin bouillabaisse-keitto, joka muodostuu mielettömän monesta eri raaka-aineesta. Vaikka lilluvatkin aika vahvassa metalliliemessä, löytyy tältäkin levyltä elementtejä popista, ambientista ja indie-hippimusiikista.

Levy ei ole mitenkään tavallisesti miksattu. Sean Malonen nauhattomat bassot ovat hyvin vahvasti esillä. Paul Masvidalin laulu kuulostaa siltä, kuin olisi koko ajan kolmeääninen stemma menossa. Ja voihan se ollakin. Sean Reinertin rummut taas ovat hajautettu jännästi niin, että sieltä tulee diskanttia ja hyvin matalaa bassotaajuutta. Nauhaton basso ja kitara kun hoitaa tuon keskiosaston. Alaa harrastaneiden mielestä tämä oletus on varmaan hyvin heikko, mutta siltä se kuulostaa.

”Bassokikkailu on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Sävellyksiä on oletetusti mietitty kauan ja siirtymiä on hiottu tuntikaupalla. Melodiat ovat omaperäisiä. Ne voisivat toimia jopa Flow-festareilla riisutumpina versioina. Yliluonnollinen bassokikkailu vie välillä pohjaa hyviltä melodioilta. Se on osittain jopa kikkeliheviosastoa. Tämä tekee levystä myös mielenkiintoisen. Se on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Jos kaipaa uutta ruokalajia, johon ei heti kyllästy, niin tässä on teille avokadopasta. Itse voitte päättää, missä tilaisuudessa tämä parhaiten maistuisi.

PARHAAT HETKET
Infinite Shapes Tylsähköstä ja abstraktista nimestään huolimatta levyn eniten hyräiltävä kappale.

EI LÄHDE
Holy Fallout – Kertosäe on taustaltaan minunkin korvaan liian sekava.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdz

Toomio’s TOP100: 75. Pekka Pohjola – VisitationToomion TOP100: 75. Pekka Pohjola – Visitation

Producers: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Recorded: 1979
Published: 1979
Label: Dig it, Love Kustannus

The first album of Pohjola, which have song names in english.

Pekka Pohjola. The man, whose name albums so, that he confused young boy in the library. Therefore, I dared not to borrow those albums. Who knows what horrors they would have contained.

But it doesn’t contain horrors. Visitation first notes indicate that this seems to be played by professionals. Yes, that’s right. There’s Mike Oldfield for example.

The album contains six elaborately composed prog rock songs. The variety of instruments is wide as kebab-pizzeria’s menu. Despite this, the songs haven’t a problem of overbooking. Instruments rarely enter another’s toes, but they walk in perfect harmony side by side. You don’t always have to do amazing tricks to tell that you can.

”The bass of the protagonist beats firmly, still leaving space for the other players.”

Pekka’s albums are always contained fantasy elements, even though he’s s not actually named the songs himself. Also, the song structures are something narrative. There’s any deliberately difficult part, but suitably repetition, so they remain in memory.

The compositions are sufficiently different to avoid the generic even in them own genre. The bass of the protagonist beats firmly, still leaving space for the other players.

The album is a work with old, good sound and comfortably mixing. Listen with the headphones and a cup of coffee.

THE BEST MOMENTS
Vapour TrailsThe bass line will be in your head to the end of the day.

NOT SO BRILLIANT
Everything is brilliant.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3fTuottaja: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus

Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.

Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.

Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.

Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.

”Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.”

Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.

Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.

Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.

PARHAAT HETKET
Vapour TrailsBassolinja jää päiväksi päähän soimaan

EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f