Toomio’s TOP100: 80. Anathema – Weather SystemsToomion TOP100: 80. Anathema – Weather Systems

Producer: Christer-André Cederberg.
Recorded: 2011
Published: 16.4.2012
Label: Kscope

14. in Finnish TOP40. 50 in UK’s albumchart.

– Untouchable Part 1
– Untouchable Part 2

Anathema’s late albums was initially passed by rapid overflight. Luckily somebody got me to turn back. After all, these later albums are filled by genius progressive rock.

Cover art of Weather Systems is already out of fashion. Rounded fractal worlds were one year hit. Otherwise, the album will start as Anathema begins; with fast acoustic guitar strumming and fine spring arrangements.

 ”If you would like to aggravate, so the compositions and arrangements is even slightly ABBA.”

The brothers are come a way up from the grunt singing of early days. The female vocals bring a clear added value to the band’s music. In fact, I don’t often like female singing metal, progressive rock or heavier music. Or, I have not heard singers with voice good enough. On the other hand this is being musically quite far from heavy metal. Maybe this is something light surgical steel. If you would like to aggravate, so the compositions and arrangements is even slightly ABBA.

We sometimes laughed with my friends to ever-growing compositions of Anathema, which start slowly and delicately, and eventually end up in epic way. But in this area Anathema is clever, if not the best.

 ”The lyrics are opposites to gloomy atmosphere of black metal lyrics.”

Also, the lyrics moves on an ethereal and misty path, but this type of music doesn’t really need any more details to affect. The lyrics are opposites to gloomy atmosphere of black metal lyrics. Anathema’s songs are boosted with a hint of hope.

This was the best running music, which I’ve heard. If you want to take a walk or run, take one of the last five albums of Anathema with you.

Untouchable Pt 1 & 2 A skillful demonstration of how to make a credible fast and slow track.

A Storm Before the Calm – The atmosphere has fallen slightly to the wrong side. Christer-André Cederberg.
Nauhoitettu: 2011
Julkaistu: 16.4.2012
Levy-yhtiö: Kscope

Suomen listan 14. UK:n 50.

– Untouchable Part 1
– Untouchable Part 2

Anatheman myöhäisemmät vaiheet tuli aluksi ohitettua nopealla ylilennolla. Onneksi joku kuitenkin sai kääntymään takaisin. Nehän sisältävät nimittäin varsin pätevää tavaraa.

Weather Systemsin kannet ovat jo nyt hetken olleet pois muodista. Pyöristetyt fraktaalimaailmat olivat yhden vuoden hitti. Muilta osin levy alkaa niin kuin Anatheman näinä päivinä kuuluukin alkaa; nimittäin kasvatettavalla akustisen kitaran näppäilyllä, jota jousisovitukset taustalta hienosti tukevat.

”Jos haluaa kärjistää, niin sävellyksissä ja sovituksissa on jopa hivenen ABBA:a.”

Veljekset ovat laulajina tulleet melkoisen matkan ylös alkuaikojen maanalaisista mörinöistä. Muutenkin vokaalipuoli ja bändi on sellainen, jolle naislaulu tuo selkeästi lisäarvoa. Itse en monesti ole metallin, progen tai raskaamman musiikin sekaan lisäämässä naislaulua, mutta tällä kertaa ja tähän bändiin se sopii. Toistaalta tässä ollaan musiikillisestikin aika pirun kaukana raskaasta metallista. Ehkä tämä on metallien asteikoilla jotain kevyttä kirurginterästä. Jos haluaa kärjistää, niin sävellyksissä ja sovituksissa on jopa hivenen ABBA:a.

Olemme naureskelleet bändikavereiden kanssa nyky-Anatheman alati kasvaville sävellyksille, jotka alkavat rauhallisesti ja hennosti, ja lopulta päätyvät mahtipontiseen rymistelyyn. Mutta tällä alalla bändi onkin taitava, ellei paras.

”Sanoitukset ovat jonkin tasoisia vastakohtia synkän tunnelma-black metallin sanoituksille. ”

Myös sanoituspuolella ollaan aika eteerisellä ja utuisella polulla, mutta tämän kaltaisella musiikilla ei oikeastaan tarvitsekaan tämän enempää detaljeihin puuttua. Sanoitukset ovat jonkin tasoisia vastakohtia synkän tunnelma-black metallin sanoituksille. Anatheman kappaleissa on nykyisellään paljon toivoa.

Tämän parempaa juoksumusiikkia ei ole. Jos haluaa ottaa musiikkia lenkille mukaan, niin Anatheman viiden viimeisen levyn joukossa ei ole siihen tarkoitukseen yhtäkään huonoa.

Untouchable Pt 1 & 2 Taitava osoitus, kuinka tehdään nopea ja vastaavasti hidas kappale. 

A Storm Before the CalmOn tippunut tunnelmaltaan hiukan sivuun.

Toomio’s TOP100: 99. Offspring – SmashToomion TOP100: 99. Offspring – Smash

Producer: Thom Wilson
Recorded: 1993
Published: 8.4.1994
Label: Epitaph

US Billboard rank 4. Remains the top-selling private label’s album.

• Come Out and Play
• Self Esteem
• Gotta Get Away

Offspring was the first band, from whom all the albums I wanted to have.

I liked this band and the music without peer pressure. I don’t like it because my friends liked it. It just sounded good. I changed heavy metal to punk.

Offspring was exciting band that mixed the grunge and punk pretty well together. Punk has tempo, while some kind of technical playing and angst was a grunge’s legacy. The sounds were clear, and there’s no unnecessary gimmickry. It fits perfectly to the young man’s lifestyle. Actually I’m really no man at that time. Not more than a miserable brat.

The cover art is not pretty. I disliked it. I remember how there was a boy in my class who had a Smash-shirt. I could not understand how ugly graphics as good album had. Today, I understand the purpose of the ugly cover. It pictured bad feelings and angst, which is the target group’s life. Or they just want to experience that, because everybody else want too. Album’s name Smash does not really tell us anything. It is suitable and fool name for the album, which is aimed at teenagers.

The album intro is what actually the basic idea of is. It’s my personal wish too. You can change the wine to beer and CD to any format you want, but otherwise this is very much said in the punk album’s intro:

”Ahhhhh, it’s time to relax,
and you know what That means,
a glass of wine, your favorite easy chair,
and of course this compact disc playing and your home stereo.
So go on, indulge yourself,
That’s right, kick off your shoes, put your feet up,
lean back and just enjoy the melodies.
After all, music soothes the savage beasts events. ”
– Time to Relax

And more to describing the album itself. Phrase can be found in the song Smash:

”I’m not a trendy asshole
I Do What I Want
I Do what I feel like”
– Smash

That kind of music this is. However, it succeed so well, that listening Offspring began to be trendy.

There’s no weak moment found. Come Out and Play has been played too much for myself, so I am not able to tell anything about it. What Happened to You does not fit well with the other songs. Reggae riff is too much like Clash. Fast tempo and short rugs. But heavier, rolling boulders too. The latter are the root of all singles.

The boys play accurate in their third album and Dexter Holland is a charismatic frontman. Guitarist Noodles said in some interview that they are so poor musicians to begin with the band. The band’s line-up is not varied very much, even if their career is already long. The drummer has changed couple of times.

I’ve listened Smash so much, that a copied cassette work no longer. Therefore, before this list was I’ve to buy that CD. It had gone probably 5 years from the previous listening. And it works again! My thoughts are sailing in my friend’s garage, where fixed my Mitsubishi Colt. Wunderbaum scents and aimless hassle.

Although the intro instruct the other, take a car and drive with this album. It’ll be worth of it.

Bad Habit – Now this starts with a grunge intro. that may make Nirvana envious. Quiet waters and heavy waves.
Killboy Power Head – While it is Didjits-cover, this has been always one of the best tracks in this album.
So Alone – Awesome ”Fuck all that shit”-feel on it. And if the song takes about a minute, it must have full score.
Smash – This shows how Offspring make the perfect music, using very few elements.

Gotta Get Away – A little depressing after a good start.
What Happened to You – Annoyingly happy song to mess up the good angst of the other songs. Reggae rhythm does not fit. Thom Wilson
Nauhoitettu: 1993
Julkaistu: 8.4.1994
Levy-yhtiö: Epitaph

Suomen TOP40-listalla kakkosena, jenkkien Billboardin nelosena. Edelleen eniten myynyt yksityisen levy-yhtiön julkaisema levy.

• Come Out and Play
• Self Esteem
• Gotta Get Away

Offspring oli ensimmäinen bändi, jonka kaikki levyt oli pakko saada.

Pidin tästä bändistä ja musiikista, ilman ryhmäpainetta. En siis pitänyt siitä siksi, koska kaveritkin tykkäsivät. Se vain kuulosti hyvältä. Metallin kautta punk-kentälle heilumaan kävi siis teinin tie.

Offspring oli siitä jännittävä bändi, että se sekoitti grungen ja punkin aika hyvin yhteen. Grungesta puuttuva vauhti löytyi punkista, kun taas jonkinlainen teknisyys ja angsti oli grungen peruja. Äänimaailma oli selkeä, eikä muusikissa turhia kikkailtu. Se sopi nuoren miehen elämäntyyliin. Tai enhän minä oikeastaan mikään mies vielä silloin ollut. Pahainen kakara korkeintaan.

Kansitaide ei ollut kaunista. Inhosin sitä. Muistan luokaltani pojan, jolla oli Smashin paita. En voinut käsittää kuinka rumaa grafiikkaa oli saatettu ahtaa niin hyvään levyyn. Nykyään tuon tarkoituksen ymmärtää kyllä. Sehän kuvantaa pahaa oloa ja angstia, jota kohderyhmä eli teinit juuri kokevat tai haluavat kokea. Smash nimenä ei kerro oikein mitään. Mutta se on juuri sopivan hölmö nimi levylle, joka kuitenkin lähtökohtaisesti on suunnattu teini-ikäisille.

Levyn intro on oikeastaan sitä, mikä on Ausculto.comin perusajatus ja minun henkilökohtainen toive. Viinin voi vaihtaa olueen ja CD:n mihin muotoon haluaa, mutta muuten tässä on hyvin paljon sanomaa punk-levyn introksi:

“Ahhhhh, it’s time to relax,
and you know what that means,
a glass of wine, your favourite easy chair,
and of course this compact disc playing and your home stereo.
So go on, indulge yourself,
that’s right, kick off your shoes, put your feet up,
lean back and just enjoy the melodies.
After all, music soothes even the savage beasts.
– Time to Relax

Enemmän levystä kertova lause löytyy biisistä Smash:

”I’m not a trendy asshole
I Do what I want
I Do what I feel like
– Smash

Sellaista musiikkiahan tämä oli. Tosin se menestyi niin hyvin, että Offspringin kuuntelu alkoi olla nimenomaan trendikästä.

Biiseistä ei juuri heikkoa hetkeä löydy. Come Out and Play on itselleni niin loppuunsoinut, että en pysty siitä objektiivisesti kertomaan. Clashmainen What Happened to You ei oikein istu muuhun kaahailuun reggae-riffillään, mutta muuten levyllä on hyvä flow. Nopeatempoisia ja lyhyitä mättöjä ja raskaampia, mutta silti ylivyöryviä lohkareita. Jälkimmäisiä ovat juuri kaikki singlet.

”Smash on kuunneltu omalta osaltani niin loppuun, ettei kopioitu kasetti enää toimi.”

Pojat soittavat kolmannella levyllään jo aika sähäkästi ja Dexter Holland on karismaattinen keulahahmo. Tämän levyn aikoihin kitaristi Noodles kertoi jossain haastattelussa heidän olleen aivan umpisurkeita soittajia aluksi. Kovin paljon bändin kokoonpano ei olekaan vaihdellut, vaikka ura on jo pitkä. Rumpali on vaihtunut tämän levyn aikaisesta Weltysta. Itse pidin hänen tyylistään soittaa.

Smash on kuunneltu omalta osaltani niin loppuun, ettei kopioitu kasetti enää toimi. Siksi ennen tätä listaa olikin ostettava tuo CD. Edellisestä kuuntelukerrasta oli mennyt varmaan 5 vuotta. Ja hyvin toimi taas. Omat ajatukseni seilaavat kaverini autotalliin, jossa asenneltiin tämän tahdissa Mitsubishi Coltiin uusia autostereoita. Wunderbaumin tuoksuista ja päämäärätöntä hosumista.

Vaikka introssa ohjeistetaankin muuta, niin autoillessa ja juostessa matkaan tämä levy. Se on rautaa.


• Bad Habit – Tämähän alkaa sellaisella grunge-introlla. että saa olla Nirvanakin kaateellinen. Hyviä suvantoja ja kunnon runttausta.
Killboy Powerhead – Vaikka onkin Didjits-cover, niin yksi parhaista tämä on ollut ihan alusta asti. Erityisesti vanhan liiton tyyliin kupuun soitettu kerron komppi saa mielen lämpimäksi.
So Alone – Mahtavaa ”haistakaa kaikki paska”-fiilistä. Ja jos biisi kestää reilun minuutin, on jo siitä annettava täydet pisteet. Ei mitään turhaa niplausta.
Smash – Tässä näkyy Offspringin taito tehdä lähes tyhjästä täydellistä. Ei bändi tarvitse kuin rummut ja kitaran, saadakseen aikaan hyviä väliosia.


• Gotta Get Away – Vähän ankeaa jyystöä hyvän alun jälkeen.
• What Happened to You – Ärsyttävän iloinen kappale sotkemaan hyvää angstausta. Reggae-poljento ei muutenkaan kovin usein kolahda.