Toomion vuosi 2017

Vuosi 2017 oli musiikillisesti ehkä vähiten innostavin pitkään aikaan. Periaatteessa mukana oli ihan mielenkiintoisiakin nimiä, mutta harva albumi säväytti siihen tapaan kuin olisi odottanut. Tähän väkisin vaikuttaa sekin, että osa artisteista ei enää albumeita julkaise siihen malliin kuin ennen. Ei se kuitenkaan minun kuuntelemissani genreissä vielä ole juurikaan vaikuttanut.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.

ARTISTIT

Anathemaan sitä jostain syystä tulee usein palattua. Toki tänä vuonna ilmestyi jälleen bändiltä levy, mutta voimasoitossakin bändi hyvin pysyy. Bob Dylan on niin vähän minua kuin olla voi, mutta olen kuitenkin artistiin nyt tarkemmin tutustunut. QOTSA:llekin annoin mahdollisuuden.

1. Anathema
2. Bob Dylan
3. Queens of the Stone Age
4. The Magnetic Fields
5. Pink Floyd
6. Daft Punk
7. Fallujah
8. Low
9. The Doors
10. Enslaved

ALBUMIT

Kärjessä on The Magnetic Fields ihan sen takia, että vuoden julkaisun kappalemäärän takia. 50 kappaletta on aika möykky kuunneltavaksi, mutta pari kertaa sen läpi koitin. Siinä mielessä hauska lista, että eniten kuunnelluissa albumeissa todella on aika paljon juuri tämän vuoden albumeita. Crash Test Dummiesin albumi vaan on niin pirun kova.

1. The Magnetic Fields – 50 Song Memoir
2. Anathema – The Optimist
3. Fallujah – Dreamless
4. Antti Pouta – Yhteys
5. Kamchatka – Long Road Made of Gold
6. Low – The Great Destroyer
7. Daft Punk – TRON: Legacy
8. Crash Test Dummies – God Shuffled His Feet
9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch– Blade Runner 2049
10. Cody ChesnuTT – The Headphone Masterpiece

KAPPALEET

Tällä kertaa biisilista ei ole niin paljon velkaa urheilukisoille tai perheelleni, jotka osittain kuormittavat tiliäni. Tänä vuonna näin on tehty vähemmän. Toton Africa saa olla kärjessä. Kuten Siriuskin. Ne ovat juuri tuota ”kisakuormaa”. Sitten onkin monenmoista kappaletta, ja kaikki ovat ihan kuunneltavia.

1. Toto – Africa
2. The Alan Parsons Project – Sirius
3. Anathema – 63N 117.14W
4. Sting – I Can’t Stop Thinking About You
5. Studio Killers – Ode to the Bouncer
6. Low – On the Edge of
7. Anathema – Springfield
8. Dire Straits – Sultans of Swing
9. Rihanna – Work
10. Fallujah – Adrenaline

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista ja tällä kertaa laitan biisejäkin. Viime vuonna en niin tainnut tehdä.

ALBUMIT – 2015

1. Batushka – Litourgiya (sijoitus viime tammikuussa 1.)
2. Leprous – The Congregation (2.)
3. Blind Guardian – Beyond the Red Mirror (3.)
4. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen (4.)
5. Between the Buried and Me – Coma Ecliptic (5.)
6. Soilwork – The Ride Majestic (6.)
7. Killing Joke – Pylon (8.)
8. Paradise Lost – The Plague Within (9.)
9. False – Untitled (10.)
10. Chelsea Wolfe (*)

ALBUMIT – 2016

1. David Bowie – Blackstar (1.)
2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
3. Gojira – Magma (3.)
4. Haken – Affinity (4.)
5. Fallujah – Dreamless (*)
6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (7.)
7. Stam1na – Elokuutio (5.)
8. Devin Townsend Project – Transcendence (6.)
9. Twelve Foot Ninja – Outlier (8.)
10. Zeal and Ardor (*)

Ja näin päästään vuoteen 2017.

ALBUMIT 2017

Lista on yllättävä. Kaksi vuosi sitten ennustamaani artistia mahtuu TOP10-albumeihin. Käyn vielä koonnin noista ennustuksista, joten palataan siihen kohta.

10. Oneohtrix Point Never – Good Time Original Motion Picture Soundtrack
Soundtrack-levyjä tulee kuunneltua silloin, jos ne ovat käytännössä yhden artistin tekemiä tuotoksia. Good Time -elokuvan äänimaailma oli Oneohtrix Point Neverin tuotetta. Tykkään tällaisesta synteettisestä ilmapiiristä, vaikka siellä on myös kappale, jossa Iggy Pop on mukana.

9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Blade Runner 2049 Original Motion Picture Soundtrack
Vuosi 2017 oli parempi elokuva- kuin musiikkivuosi. Vuoden elokuva omasta mielestäni oli tämä ja ei vähiten sen soundtrackin takia. Aivan käsittämättömän vaikuttavia soundeja, jotka on tehty 40 vuotta vanhoilla vehkeillä.

8. Mastodon – Emperor of Sand
Mastodon on vähän sellainen metallin Foo Fighters. Usein onnistuu, muttei koskaan täydellisesti. Jälleen on keskivahva levy, muttei ihan superosuma. Tasalaatuista kuin Koffin Porter.

7. Saimaa – Urheilu-Suomi
Puun takaa tuli Saimaan levy, kuten YLE:n ehdoton kulttuuriteko Urheilu-Suomi-sarja. Soitto on taitavaa ja sovitukset hienoja. Vielä tämä kaipaa lisäkuuntelua, mutta taidonnäyte ehdottomasti.

6. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic
AOR-heviä. Perhanan kivasti soitettu. Soilworkin Speed on kehittynyt laulussa aika lailla. Hienoja sooloja ja hauskaa meininkiä. Kova kokonaisuus.

5. Leprous – Malina
Leprous Ilosaaressa lienee vuoden live-keikka. Uusi albumi ei ihan niin hyvä ole, kuin olisin sen toivonut olevan, mutta hyvä se silti on. Ei niin kikkailua, mutta ehkä tasapainoisempi.

4. The War on Drugs – A Deeper Understanding
Ei ihan niin ”hitikäs” levy kuin edeltäjänsä, mutta leppoisaa on. Adam Granduciel kuulemma katsoo studiomonitoriensa värähtelyä etsiessään oikeaa soundia. En ihmettele.

3. Antti Pouta – Yhteys
Suosituksesta kuuntelin ja tykästyin. Pariisin Kevään kitaristin musiikkia. Taitavia sävellyksiä. Päivitettyä Pepe Willbergiä. Helppo kuunnella.

2. Anathema – Optimist
Anathema tekee sen taas. Nimittäin vahvan levyn. Joo, kyllähän bändi tyylillisesti itseään toistaa, mutta jos sen tekee näin hyvin, niin en valita. Tätä minä Anathemalta odotan ja tätä minä siltä saan. Bändissä on myös ehkä tämän hetken paras naislaulaja.

1. Enslaved – E
Enslavediin olen tutustunut vasta myöhään. Viimeisen parin vuoden aikana siitä on tullut kuitenkin yksi metallimusiikin suosikkibändeistäni. Siinä on sen verran bläkkistä, progea ja melodisuutta kuin kaipaankin. Hieno yhtye. Livenä en ole nähnyt, mutta tätä voisi lähteä ihan katsomaan.

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):

1. Pain of Salvation (14.)Tool (ei levyä)
2. Tool (ei levyä)
3. Pearl Jam (ei levyä)
4. Sigur Rós (ei levyä)
5. Eppu Normaali (ei levyä)
6. Mastodon (8.)
7. U2 (33.)
8. System of a Down (ei levyä)
9. The Offspring (ei levyä)
10. Gorillaz (43.)

Pain of Salvation oli hyvä, sinkkubiisi jopa loistava. Iän myötä Gildenlöwin ääni on alkanut rasittamaan enemmän kuin ihastuttaa. U2 oli niin ”uukakkosta” kuin voi. Ei huono, muttei säväyttänyt ihmeemmin. Gorillaz oli aikamoinen pettymys. Lähellä kärkeä killui Billy Corgan ja King Gizzard & The Lizard Wizard. Vuoden ehdottomasti kovin pettymys oli Queens of the Stone Age, jonka levy oli umpitylsä.

BIISIT 2017

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.

10. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Sea Wall
Blade Runner 2049 -elokuvan yksi vahvimmista kohtauksista myrsyävän meren äärellä. Analogisyntikoiden moottoreista on hienosti otettu irti se, mitä saatavilla on.

9. Antti Pouta – Tähtimies
Hyvällä maulla tuotettu kappale. Kaikki on kohdillaan, vähän liiankin hyvin, jotta ylemmäksi pääsisi.

8. Billy Corgan – Antietam
Nuotiokitaroinnin mestarismies. Corganin äänessä on jotain riittävän häilyvää, jotta se koskettaa. Loistava säveltäjähän on ollut aina. Ei puutu kuin ne Smashing Pumpkinsin jousisovitukset.

7. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Mesa
Tyylikäs melodia lyhyehkössä kappaleessa.

6. Enslaved – Feathers of Eolh
Pirun kova kertosäe. Nämä pojat osaavat kyllä laulaa. Soittaakin, kun tarkemmin ajattelee.

5. Saimaa – Mäkikotka
Urheilu-Suomen tunnusbiisi. Hieno sovitus. Ei mitään mullistavaa, mutta teemaan istuu kuin kivi kenkään.

4. The Night Flight Orchestra – Gemini
Hauska sävellys. Hienoa sooloiloittelua. Varmasti biisinä mukava soittaa. Jää päähän nasevasti soimaan.

3. Enslaved – Storm Son
Tällainen tulee progemetallibiisin olla. Minulle. Mahtipontisuutta, soittotaitoa, hienoja stemmoja, vähän kikkailuakin. Kova.

2. Saimaa – Lentävä suomalainen
Kyllä tämä vahvasti Mumford & Sons -hengessä jolkottaa. Taiten on tehty tällainen tribuutti nyky-folkille. Sanatkin toimivat.

1. Pyhimys – Kynnet, kynnet
Suomen paras räppäri hoitaa tämän vuoden biisin povariinsa. Täytyy kyllä myöntää, että biisi ei olisi tällä listalla ilman Vestaa, jonka ääni soi tai on soimatta juuri sopivasti. Vestakin on odotettavien levyjen listalla korkealla.

ENNUSTE

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Selkeästi kunnolla iskeviä albumeita. Niitä tuli viime vuonna poikkeuksellisen vähän. Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.

1. The Prodigy
2. Pyhimys
3. Soilwork
4. The Offspring
5. A Perfect Circle
6. Between the Buried and Me
7. Vesta
8. Tool
9. Dimmu Borgir
10. Chvrches

KEIKKA-ARVIO: Saimaa @ KERUBI, JOENSUU, 19.2.2016

Jäsenet T ja A olivat tarkastamassa Saimaan live-kunnon. Millaisin miettein muutama päivä keikan jälkeen?

JÄSEN T

Vuosi sitten olin tarkastamassa Saimaa-bändin ja Pepe Willbergin taidot Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Saimaa tuli uuden levyn myötä Joensuuhun keikalle. Matka Mielen Ytimeen oli vähän vaativampi albumi, eikä auennut ensikuulemalla. Siitä kävi kuitenkin selväksi, että live-soittoa varten on sävellykset tehty.

Kerubi ei mikään maaliman stage ole isolle bändille. Toisaalta bändin imago on sellainen, ettei keikka loppuun tulisi myytyä. Lavalle asteli yhdeksän enempi vähempi hipin näköistä jätkää. Kolme lyömäsoittajaa, basisti, kolme kitaristia, kiippari ja huilisti/fonisti. Kokoonpano oli basistia vaille eri kuin vuosi sitten näkemälläni keikalla. Ja siitä sakista juuri basisti olikin se, jota en itsekään olisi vaihtanut. Bob Marleyn kelkasta tippuneen näköinen bassottelija, Juho Kanervo ei pettänyt tälläkään kertaa. Vaikka miehen ilmeistä voi tulkita välillä hämmennystä, välillä mielipuolista riemua, ei basso tipu missään vaiheessa pelistä. Saimaan sovitukset ovat sellaisia, että ulkopuolisen on vaikea tietää milloin improvisoidaan ja milloin pysytään suunnitelmassa. Kanervon soitto on niin viihdyttävää katseltavaa, ettei tuolla määränpään puutteella ole oikeastaan edes väliä. Se vain vyöryy eteenpäin.

Koko homman pääarkkitehti herra Mikkola on ollut viime aikoina jopa julkisuudessa tekemistensä vuoksi. Miehestä huokui yleisöön asti ilo. Ilo siitä, että sai olla soittamassa kovan bändin kanssa. Välispiikit olivat sopivan harkitsemattomia. Elämän Seppeleestä väännetty ”Elämän Zeppelin” sai jopa bändikaverit naureskelemaan.

Bändiä ja soittoa tuntuivat pitävän kasassa kaksi henkilöä. Jesper Anastasiadis akustisensa kanssa sekä Tumppi Rönnholm keskimmäisessä rumpusetissä. Heillä oli jokseenkin varma ote siitä, mitä keikalla tapahtuisi. Muut vain nauttivat ja leijuivat maailman parhaiden bänditreenien flowssa. Jesperin laulusuoritukset ovat vertaansa vailla. Liekö jonkinlaista syntyperäistä läsnäoloa, mutta mies oli koko ajan kiinni hetkessä ja katsoi päältä, että homma toimi. Harvoin suurelle osalle tuntematon solisti saa noin hyvin koko yleisön mukaansa.

Soolokitaraan oli raahattu Juhani Grönroos. Hänestäkin on tähän asti vain kuullut juttuja ja legendoja pätevyydestä. Miehen 90-luvun habitus ja Les Paul olivat niin erottamasti samaa elävää olentoa, että välillä oli hankala sanoa kumpi hengitti; mies vai kitara. Kitaristi ei oletettavasti katsonut kertaakaan sormiinsa. Silti ainakaan minun sävelkorvaani ei kantautunut vääriä säveliä.

Yllättävänkin ison osan lauluhommista sai toinen rumpali Eppu Kosonen. Miehellä on miellyttävä ääni. Esittämistapakin on niin vilpittömän aito, ettei siitä voi pahaa sanoa. Miehen, ja toki keikankin, yksi kohokohtia oli vallan viiltävä versio Barry Manilown Could It be Magicista. Esiintyminen toi mieleen Antony Hogartin tavan eläytyä. Sitä edelsi kosketinvelho Mikael Myrskogin riipiväsoundinen versiointi Twin Peaksin Laura Palmer’s Themestä. Myrskog on Rönnholmin tapaan ”auta, älä häiritte”-tyyppiä eli esilläolo on täysin toissijaista, vain soittamisella ja kokonaisuuden parantamisella on merkitystä. Huilun ja saksofonin varressa huojui Jussi Paavola, Ranskassakin vähän jazzia nyplännyt tyyppi. Pätevää oli soitto ja puhaltimilla oli selkeä paikka bändin teoksissa. Eikä moitetta laiteta myöskään perkussioiden soittoon. Siellä Tonki Kulku esitti ajoittain väkeviäkin sambarytmejä.

Jossain vaiheessa tunnelmasta muodostui niin tiivis, että tuli kaipuu Woodstockiin ’69. Onneksi tälläkin kertaa musiikki ja pari olutta riittivät tuohon olotilaan. Oletan, ettei jäsen A tarvinnut kuin kahvia.

Miksi en kirjoita tämän enempää biiseistä? Siksi, että niillä ei ole oikeastaan merkitystä. Tuolla bändillä olisi voinut esittää mitä vain ja se olisi kuulostanut hyvältä. En tiedä oliko kokemus oikeastaan keikka vai oliko se tilaisuus päästä katsomaan huippumuusikoiden bänditreenejä. Itselleni on muutenkin keikkojen ”lähteminen” ollut aika sattumanvaraista. Usein juuri tällainen pienehkö bändi saattaa viedä täysin mukanaan, kun isot nimet kykenevät vain olemaan pirun hyviä. Joka tapauksessa varsinkin kaikki soittajat tai soittamista harrastavat, käykää KOKEMASSA Saimaa.

JÄSEN A

T kävikin keskeisimmät mainiosti läpi omassa raportissaan. Kuten etukäteen vähän uumoiltiin oli ilta ennenkaikkea ”musiikkia muusikoille”. Äärimmäisen taitavaa instrumenttien hallintaa ja laulamista monen miehen voimin. Soolojakin kuultiin koko miehistöltä.

Minä voisin hieman sivuta biisejäkin, kun kerran T ei niistä enemmän jutellut. Puolet illan setistä koostui uuden Matka mielen ytimeen-albumin biiseistä ja loput olivat joko uusia covereita tai pari vuotta sitten julkaistun Pepe & Saimaa-levyn tuotoksia. Ennen kaikkea varsinaisen setin aloitus- ja lopetusbiisit olivat paikallaan, muuten jäi hieman sillisalaattimainen vaikutelma. Toki noinkin rönsyilevillä ja progressiivisilla sävelteoksilla lankojen käsissä pitäminen parin tunnin ajan on melkoinen haaste. Plussaa kyllä ehdottomasti siitä, että kaikki encoreissa kuullut biisit olivat omia, Pepe-aikaisia lauluja.

Ja kun T noin isosti kehui, niin minä sitten nipotan vielä hieman, vaikka iltama olikin oikein onnistunut musiikillinen ilotulitus. Johtuikohan perinteisen myöhäisestä keikka-ajankohdasta vai mistä, mutta loppusetistä jatkuva informaatiotulva lavalta yleisöön alkoi jo aiheuttaa pientä päänsärkyä. Mene ja tiedä olisiko miksaus ollut parempi jossain toisessa kohti salia, koska itse todistin koko keikan samoilta jalansijoilta.

Itselleni TOP3-kohokohdiksi muodostuivat:
– Avausnumero, joka nosti keikan jännitteen sopivan korkeaksi.
– Eppu Kososen tulkitsema Could It Be Magic, jota edelsi siis mahtava ja totaalisen puun takaa tullut Laura Palmerin teema Twin Peaksista.
– Viimeinen encore Lyhyenä hetkenä.

Viimeisestä biisistä tulikin mieleeni, että keikan kovimpia ansioita oli saada tajuamaan kuinka kovia biisejä kaikki illan aikana vedetyt Pepe Willberg-projektia varten tehdyt laulut ovat.

Siinäpä sitä. Kyllä Saimaa on näkemisen arvoinen produktio ja selkeästi juurikin Mikkolan sanoin ”höyryjenpäästelyprojekti” muusikoille, jotka tekevät paljon työtään myös tausta-alalla tiukkojen soitannollisten raamien sisällä. Musiikin ja keikkailun iloa – sitä Saimaasta saa.

Illan biisilista

https://www.youtube.com/watch?v=TtU0S8O4dfQ&index=4&list=PLsVziYINquEb1BFGXzG9eb0o_IupmrV1X

Toomio’s year 2015Toomion vuosi 2015

Year 2015. What was it musically? The year was big because Ausculto began. A monstrous amount of music is listened to. A lot of it has to shared and there has been some discussion too. Member A and Spinebrain are men in place. Without them Ausculto would be pretty much one-sided. Now there’s a side for the light, and there’s a side for the dark and me between them.

I listen to a lot of music. My friends also know it. Many asked for me the best albums of the year 2015. It is not easy to answer. Why? Because I listen to albums with retroactive effect. There’s so much good music, that all not able to take over instantly in their releasing year. I can quite certainly say what were the best albums of 2014, and even better the best albums of 2013. I can suspect, what are the best albums of 2015 on the basis of a few listening.

First, a small aggregation about the most listened to artists, albums and songs. These are not my opinion the best. These only what I’ve listened to the most.

ARTISTS

This year, David Bowie has become very familiar, thanks to the 1001-list. Almost all of these artists has place in Toomio’s TOP100-list, and if don’t already have one, then probably will be. The success in this list is also due to the fact that I listen them very often when I’m driving.

1. Gojira
2. Kamchatka
3. Anathema
4. TesseracT
5. David Bowie
6. Stam1na
7. Type O Negative
8. Leprous
9. Soilwork
10. Blind Guardian

ALBUMS

Kamchatka is my favourite music for driving. Groovy southern rock with a little prog-touch. Yann Tiersen I was listening much in last winter. Sara’s Kromi is a surprise. I thought that I have not listened to it so much.

1. Kamchatka — Bury Your Roots
2. Blind Guardian — Beyond the Red Mirror
3. TesseracT — One
4. Yann Tiersen — Infinity
5. Leprous — The Congregation
6. Gojira — The Way of All Flesh
7. Fallujah — The Flesh Prevails
8. Midlake — The Courage Of Others
9. Stam1na — Viimeinen Atlantis
10. Sara — Kromi

SONGS

Kamchatka reigns here too. There are many Bond-songs, to which me and Mr A come back to the springtime. Got That Feeling is the song I often prepare for running competitions within.

1. Kamchatka — Bury Your Roots
2. Matt Monro — From Russia With Love
3. TesseracT — Lament
4. Chris Cornell — You Know My Name
5. Shirley Bassey — Moonraker
6. Faith No More — Got That Feeling
7. The Smashing Pumpkins — Tonight,Tonight
8. Gojira — The Silver Cord
9. Gojira — The Axe
10. Yann Tiersen — A Midsummer Evening

The above will make it possible to go to the listings of this year. I make a list of the previous two years too. Just because I want to see how the ranks will change. Today they made good music too. Not all good have been made before then.

2013

1. Leprous – Coal
2. Daft Punk – Random Access Memories
3. TesseracT – Altered State
4. Saor – Roots
5. Queens of The Stone Age – …Like Clockwork
6. For The Imperium – Hail The Monsters
7. Sigur Rós – Kveikur
8. Omnium Gatherum – Beyond
9. The Dear Hunter – Migrant
10. Arcane Roots – Blood & Chemistry

2014

1. Pepe & Saimaa – Saimaa (Rank in the last January 1.)
2. Opeth – Pale Communion (2.)
3. Fallujah – The Flesh Prevails (*)
4. Cynic – Kindly Bent to Free Us (*)
5. Saor – Aura (*)
6. Yann Tiersen – Infinity (*)
7. Anathema – Distant Satellites (3.)
8. The Contortionist – Language (4.)
9. Autere – Amal’l (5.)
10. ††† – ††† (8.)

And then we go to the year 2015.

2015

It’s always going this way, that they are the best known are the first in this list. As you can see from the previous. Two Finnish album in this year.

1. Leprous – The Congreation
Great and stylish Norwegian prog / avant-garde metal. As the previous album, this was the year’s best. We will return to this.

2. Blind Guardian – Beyond The Red Mirror
Pompously there where it always has been. On the top. Good compositions, with aggressive power metal riffs.

3. Soilwork – The Ride Majestic
Long album, but not a single weak moment. If melodic death metal is your thing, take this album.

4. Deafheaven – New Bermuda
From the core of hipster metal came perfect boyfriends dressed in cashmere and wool shirts. They make that kind of black metal, which is acceptable and even desirable listen to.

5. Paradise Lost – The Plague Within
Gothic metal legends managed their comeback to harhs vocals just fine. There is everything you need to gloomy music.

6. Amorphis – Under The Red Cloud
This is something that I wouldn’t believe a year ago. I don’t like Joutsen’s vocals, but compositions are something old and traditional, strong Finnish metal.

7. Enslaved – In Times
This could be Norwegian counterpart to Amorphis. Not quite good as RIITIIR, but a good performance too. All history nerds, this is for you.

8. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen
Weird sort of a cover album. All the songs aren’t very recognizable. But the joy of playing is so huge, that this deserves a place in the sun.

9. TesseracT – Polaris
Not quite as good than in the past. Djent music is also the mainstream nowadays, so Tesseract’s “good” is not quite enough for excellence anymore. Still, this is good.

10. Arcturus – Arcturian
The band is older than Mr A and is going stranger all the time. Although there are small breaks, it must be said that the musicians are adept at. ICS Vortex vocal sound brings good and recognizable stamp of the band’s post.

What can you expect in 2016?

There will be some interesting releases. Let’s try to predict the top10 of 2016. These artists should have something coming.

1. Gojira
2. David Bowie
3. Deftones
4. Pearl Jam
5. Red Hot Chili Peppers
6. Kanye West
7. Meshuggah
8. Metallica
9. Dream Theater
10. Elton John
Vuosi 2015. Mitä se oli musiikillisesti? Vuosi oli iso siksi, että Ausculto sai alkunsa. Hirviömäinen määrä on musiikkia kuunneltu. Paljon sitä on myös muille jaettu ja jonkin verran on saatu keskusteluakin aikaan. Jäsen A ja Spinebrain ovat miehiä paikallaan. Ilman heitä Ausculto olisi aika paljon yksipuolisempi. Nyt sivuilla on niin valoisa, kuin pimeä puolensa ja minä siinä välissä.

Kuuntelen paljon musiikkia, sen kaveritkin tietävät. Luultavasti siksi näihin aikoihin usein kysytään viime vuoden parhaat levyt. Siihen ei ole helppo vastata. Miksi? Siksi, että kuuntelen levyjä takautuvasti. Niin mahdoton määrä tulee hyvää musiikkia, ettei kaikkea pysty ottamaan haltuun heti ilmestysmisvuoden aikana. Pystyn aika varmasti sanomaan mitkä olivat vuoden 2014 parhaat levyt ja vielä paremmin vuoden 2013 parhaat levyt. Voin kyllä muutaman kuuntelun perusteella aavistella, mitkä ovat vuoden 2015 parhaat albumit. Haluan silti edelleen musiikin olevan kulutusta kestävää, joten yhden kuuntelun perusteella en ala Paras albumi-titteleitä myöntämään. Keikoilla käyn niin vähän, etten ala niitä rankkaamaan.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut eniten.

ARTISTIT

Tänä vuonna David Bowie on tullut 1001-listan ansiosta hyvin tutuksi. Lähes kaikkia näitä artisteja on omalla Toomion TOP100-listalla nähty, ja jos ei vielä ole, niin varmaan tullaan näkemään. Iso osa kyseisten artistien noususta tälle listalle johtuu myös siitä, että autolla ajaessani kuuntelen usein juuri näitä artisteja.

1. Gojira
2. Kamchatka
3. Anathema
4. TesseracT
5. David Bowie
6. Stam1na
7. Type O Negative
8. Leprous
9. Soilwork
10. Blind Guardian

ALBUMIT

Kamchatka on suosikkini autolla ajoon. Letkeää southern rockia pienellä proge-otteella. Yann Tiersen oli kovassa kuuntelussa viime talven aikoihin. Saran Kromi on itsellekin yllätys. Tuntuu ettei siihen niin usein tule palattua. Ehkä tähän vaikutti se, että bändin levyt tuli Spotifyyn.

1. Kamchatka — Bury Your Roots
2. Blind Guardian — Beyond the Red Mirror
3. TesseracT — One
4. Yann Tiersen — Infinity
5. Leprous — The Congregation
6. Gojira — The Way of All Flesh
7. Fallujah — The Flesh Prevails
8. Midlake — The Courage Of Others
9. Stam1na — Viimeinen Atlantis
10. Sara — Kromi

KAPPALEET

Täälläkin Kamchatka jyrää. Hyvin paljon on myös Bond-biisejä, joihin jäsen A:n kanssa palaamme keväämmällä. Got That Feelingillä valmistaudun usein juoksukilpailuihin. Siitä sen suosio listalla johtuu.

1. Kamchatka — Bury Your Roots
2. Matt Monro — From Russia With Love
3. TesseracT — Lament
4. Chris Cornell — You Know My Name
5. Shirley Bassey — Moonraker
6. Faith No More — Got That Feeling
7. The Smashing Pumpkins — Tonight,Tonight
8. Gojira — The Silver Cord
9. Gojira — The Axe
10. Yann Tiersen — A Midsummer Evening

Edellisten myötä voidaan mennä tämän vuoden listauksiin. Teen listan myös kahdesta edellisestä vuodesta. Ihan vain sen takia, että näen miten sijoitukset muuttuvat. Kyllä nykyäänkin tehdään hyvää musiikkia. Ei kaikki ole tehty silloin ennen.

2013

1. Leprous – Coal
2. Daft Punk – Random Access Memories
3. TesseracT – Altered State
4. Saor – Roots
5. Queens of The Stone Age – …Like Clockwork
6. For The Imperium – Hail The Monsters
7. Sigur Rós – Kveikur
8. Omnium Gatherum – Beyond
9. The Dear Hunter – Migrant
10. Arcane Roots – Blood & Chemistry

2014

1. Pepe & Saimaa – Saimaa (sijoitus viime tammikuussa 1.)
2. Opeth – Pale Communion (2.)
3. Fallujah – The Flesh Prevails (*)
4. Cynic – Kindly Bent to Free Us (*)
5. Saor – Aura (*)
6. Yann Tiersen – Infinity (*)
7. Anathema – Distant Satellites (3.)
8. The Contortionist – Language (4.)
9. Autere – Amal’l (5.)
10. ††† – ††† (8.)

Ja näin päästään viimein vuoteen 2015.

2015

Ainahan tämä menee näin, että ne tunnetuimmat ovat aluksi tässä listalla. Kuten edellisestä voi huomata. Sitten sinne väliin puikkelehtii muiden suosituksia ja omia löytöjä. Kaksi suomalaista tänäkin vuonna.

1. Leprous – The Congreation

Hienoa ja tyylikästä norjalaista proge-/avant-garde-metallia. Jo edellinen levy oli vuotensa parasta antia. Palaamme tähän vielä tarkemmin.

2. Blind Guardian – Beyond The Red Mirror
Mahtipontisesti sinne, missä bändi power metal-kentässä on aina ollutkin. Eli huipulla. Mainioita sävellyksiä, vauhtia unohtamatta.

3. Soilwork – The Ride Majestic

Pitkä levy, mutta ei yhtään heikkoa hetkeä. Jos melodinen death metal maistuu, niin tässä on siihen puutostilaan oikein pätevä lääke.

4. Deafheaven – New Bermuda
Hipsterimetalliuden ytimestä tulevat kaulus- ja kashmir-villapaitoihin pukeutuneet unelmavävyt tekevät taitavasti sellaista black metallia, jota on habituksesta riippumatta hyväksyttävää ja jopa suotavaa kuunnella.

5. Paradise Lost – The Plague Within

Ärrimörriin palannut goottimetallin legenda onnistui hienosti. Ainakin levyltä kuullen tässä on kaikkea, mitä synkkä musiikki tarvitsee.

6. Amorphis – Under The Red Cloud
Tähän en uskonut vuosi sitten. Ei ole viimeiset levyt oikein lähteneet, eikä Joutsenen laulu lähde vieläkään niin kuin toivoisi. Sävellyksissä on jotain vanhaa ja perinteistä, vahvan suomalaista metallia.

7. Enslaved – In Times
Tätä voisi pitää Norjan vastineena Amorphikselle. Ei ihan RIITIIR:n tasoa, mutta hyvä suoritus tämäkin. Kaikki historianörtit tämä on teille.

8. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen
Aika oudonlainen cover-albumi, eikä kaikki kappaleet kovin tunnistettavia olekaan. Mutta läpikuuluvasta soittamisen ilosta tämä ansaitsee paikkansa auringossa. Jos niinkin ankeasta kappaleesta kuin Joutsenlaulu, saa kuunneltavan niin onhan tässä jotain. Joutsenteema ei ole nyt huudossa.

9. TesseracT – Polaris
Ei aivan niin ”hyvää tekemistä” kuin aiemmin, jos pieni toniniemismäisyys sallitaan. Djent-musiikki on sekin jo aika valtavirtaa, joten TesseracT:n hyvä tekeminen ei ihan riitä erinomaisuuteen enää. Silti tämä on sitä hyvää tekemistä.

10. Arcturus – Arcturian
Bändihän on vanhempi kuin Jäsen A ja iän myötä ilmaisu on mennyt koko ajan kummallisemmaksi. Vaikka siellä on pieniä breikkejä ja kummallisia aatteisiin perustuvia katkoksia, on sanottava, että tekijät ovat taitavia. ICS Vortexin laulusoundi tuo hyvän ja tunnistettavan leiman bändin postiin.

Mitä voi odottaa vuodelta 2016?

Sieltä on tulossa muutamia ennakkoon mielenkiintoisia levyjä. Laitetaan odotusarvoisesti myös tulevan vuoden TOP10. Näiltä artisteilta pitäisi olla jotain tulossa.

1. Gojira
2. David Bowie
3. Deftones
4. Pearl Jam
5. Red Hot Chili Peppers
6. Kanye West
7. Meshuggah
8. Metallica
9. Dream Theater
10. Elton John