Ausculto – Viikon Aivoradio 46/2018

Muse – Pressure: Vihdoinkin tuli uusi Muse-levy kuunneltua. Taitaa olla vähän niin, että tällainen 80-lukumeininki alkaa taas lipua pois muodista, mutta laitetaan silti sieltäkin yksi biisi jakoon.

A Perfect Circle – Get the Lead Out: Tämäkin tuli vihdoin ihmeteltyä. Albumimitassa paketti levisi, mutta joitain kelpo raitoja oli aikaan saatu.

Juice Leskinen – Kiveä ja sämpylää: Biisin kanssa samaa nimeä kantavalta levyltä vuodelta 1996. Bändissä vaikutti kaikenlaista sakkia siihen aikaan. Ei ollutkaan tullut aiemmin kuultua kuin live-versioina tämän ajanjakson kappaleita, joten levy pääsi yllättämään positiivisesti.

Confidence Man – Don’t You Know I’m in a Band: Albumi ”Confident Music for Confident People” oli jollain tämän vuoden levylistalla aika korkeallakin. Kummallista huumoria sisältävää vahvasti syntetisoitua pop-musiikkia.

Pennywise – Stand by Me: Vanha kunnon biisi melkoisissa kuorissa.”
A

Anna Aaron – Labyrinth: Anna on 33-vuotias baselilainen, jonka tuotantoon tutustuin tammikuussa ilmestyvän albuminsa, Pallas Dreams myötä. Olenhan Lapin hullu, vuosittain myös Pallaksella käyden.

Get Well Soon – Nightjogging: Get Well Soon on saksalaisen Konstantin Gropperin projekti. Ps. Yöjuoksuhan on suhteellisen suosittu liikuntalaji.

Yes – Cans and Brahms Steven Wilson Remix: Yhtye täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja juhlistaa sitä  mm. viiden albuminsa Steven Wilson Remix -paketilla.

Aknestik – Suomirokkia: Positiivinen Suomirokin perusralli, miellyttävä sävelkulku ja tarttuva kertsi.

Santana – Riders On The Storm: Doorsin klassikkoa hieman toisin toteutettuna mukana kappaletta muokkaamassa myös Linkin Park vokalisti Chester Bennington ja Doorsien kosketinsoittaja Ray Manzarek.

Bad Company – Ready For Love: Queenin musiikki ei ehkä ollut Paul Rodgersille kaikkein soveliainta laulettavaa – toisin kuin Bad Companyn materiaali.

Välikausitakki – Ne tekee teistä rehua: 40 vuotta sitten ilmestyi Välikausiyhtyeen ainoa albumi.  Tekijöistä olemme kyllä kuulleet myöhemminkin.”
Yyte

Spidergawd – What You Have Become: Edelleen Spidergawdia jurskutetaan. Toimii niin nasevasti. Pahempaa Foo Fightersia.

Led Zeppelin – Rock and Roll: Eikös tämä lähde aina?

The Provenance – Tearful, Bitter, Broken: Mp3-ajan löytöjä. Tuli sattumoisin suosituksissa vastaan ja kuulosti aaveelta vuosituhannen vaihteesta. Ihan hyvä.

Simple Minds – Don’t You (Forget About Me): Radionovamusiikkia. Ei niin huono kuitenkaan.

Zero 7 – Red Dust: Parempaa hissimusiikkia. 10 vuotta sitten kuuntelin Zero 7 paljon.

Baroness – The Gnashing: Jotenkin tämä stoner iskee taas. Hyvä poljento.

Katri Helena – Katson autiota hiekkarantaa: Tytön uusin nosto soittolistalle, kun ”tästä tulee vaari ja ukki mieleen.”

Sacrilege – Feed the Cold: Aina hyvää mätkettä. Tai oikeammin pahaa mätkettä.

The Beatles – Eleanor Rigby: Tykkään tästä temposta. Hätäinen ja etukenoinen.

Anathema – Dreaming Light: Anathema on yllättävän tärkeä bändi itselleni. Ei sitä oikeastaan edes tajua monesti, kuinka paljon on tullut kuunneltua.”
T

Auculto – Viikon Aivoradio 44/2018

Steve Vai – In My Dreams With You: Aika legendaarinen Devin-Vai-parivaljakko.

Yngwie Malmsteen – Heaven Tonight: Ynkkähän on kova, kovempi kuin moni haluaa myöntää.

A-Tyyppi – Voihitsivoiharmi: On niin luokattoman hulppeat sanat, että aivan siksi tälle listalle.

Fairport Convention – Genesis Hall: Vakuuttava folk-ääni naisella.

Gov’t Mule – Thorazine Shuffle: Tällainen se pitää tarttuva bassolinja olla.

Thulsa Doom – Kick Me: Stoneria, jonka kertosäe jää yksinkertaisuudessaan päähän.

Steve Reich – Music for 18 Musician: Pulses: Minimaalista ja outoa musiikkia.

The Prodigy – Champions of London: Uusi levy ilmestyi tänään. Aika aggressiivinen ote.

Uriah Heep – Why: Tässä on sitä groovea jo aika hyvin.

Night Verses – Trading Shadows: Djent-tilutusta, joka kuulostaa jotenkin suomalaiselta kansanmusiikilta.”
T

Nirvana – Swap Meet: En tiennytkään, että pidän Nirvanasta. Kappale alkoi soida kaiuttimissani ja vasta jälkeenpäin katsoin mikä se oikein olikaan.  Kappalehan on orkesterin debyyttialbumilta Bleach (1989).

Hullujussi – Friduna Skikuna: Sanoilla on merkitystä, ainakin tässä ”Preiz zimi zeel mama lookystre…”

Steely Dan – Glamour Profession: ilmavaa, selkeää musikkia yhtyeen seitsemänneltä albumilta Gaucho (1980), jonka tekemiseen osallistui kaikkiaa 42 muusikkoa.

Seal – Touch (acoustic version): Kaunis, hieman utuinen sävellys ja tulkinta, joka sopii tämän viikonlopun seesteisen hartaaseen tunnelmaan.

Slim Butler – Junk In The Trunk: International Blues Challenge kasaa vuosittain n. 250 bändiä Tenneseen osavaltioon ollen maailman suurin blues tapahtuma. Ensi tammikuussa siellä kuullaan Rovaniemeläislähtöisistä muusikoista koostuva Slim Butler & The Slim Cuts.

Tabula Rasa – Lähtö: Tabulan Rasan esikoisalbumi, Tabula Rasa (1975), on loistava. Se on yksi parhaista suomalaisista levyistä, joka on vinyylipainosta ulos saatettu. Sen melodisuus ja musikaalisuus hivelee korvia. Tämän avauskapaleen lisäksi kannattaa kyllä kuunnella koko albumi – ja useampaan kertaan, keskittyen.

Tabula Rasa – Prinssi: Albumin päätöskappale, kuuntelethan muutkin levyn kappaleet.”
Yyte

Bon Jovi – The Radio Saved My Life Tonight: Pitkään arkistoissa säilytelty biisi ajalta, jolloin tämä bändi osui aika useasti maaliinsa.

Grateful Dead – Friend of the Devil: American Beauty-levystä tulee soittofiilis.

Eppu Normaali – Kaikki häipyy, on vain nyt: Mahtava ja syksyissä mahtavampi.

PMMP – Olkaa yksin ja juoskaa karkuun: Vaihtelun vuoksi. Jäsen T:n levylista ja samalla Ausculto-sivustohan käynnistyi tästä albumista.

William Bell – Poison in the Well: Yksinkertaisuudessaan tenhoava biisi.”
A

Blaze Bayley – December Wind: Kevyempää tuotantoa, mutta Blaze-sedän ääni on maaginen pelkän akustisen kitaran säestyksellä.

Wandering Midget – Where we march the voltures follow: Toivottavasti bändin hyväksynnällä eetterissä. Tässä kunnianosoitus Reverend Bizarrelle ja Spiritus Mortisille isosti.

Judas Priest – Beyond The Realms Of Death: Olen viime aikoina käynyt läpi vanhaa tuotantoa… tämän kun olisi nähnyt 70-luvulla, niin en tiedä missä olisin nyt.

Death Of Kings – Shadow Of A Reaper: Tuli täysin puskista: kunnon thrash attack USAsta.

Dödsrit – A Drowning Voice: Yhden miehen projekti Tanskasta. Tummaa bläkkistä pimeneviin iltoihin.

Obliteration – Detestation Rite :Semmoista kunnon old school dödöä että piti kaivaa pankkitunnukset ostovalmiuteen.”
Spinebrain

Ausculto – Viikon Aivoradio 43/2018

John Fogerty – The Holy Grail: 1970 John lauloi: ”Seven thirty seven comin’ out of the sky…” ja olin myyty rockille. Ja tänä vuonna – yhä vaan rokataan.

Montserrat Caballé (feat. Bruce Dickinson) – Bohemian Rhapsody: Caballé oli Diiva, upeaääninen sopraano, joka uskalsi heittäytyä myös populaarisemmalle puolelle musiikin raja-aitoja. Mutta olisikohan tämä kuitenkin pitänyt tehdä Mercuryn kanssa?

Hollies – Blue in the Morning: 1972 yhtye julkaisi albumin Romany, joka oli jotain muuta kuin mihin olimme tottuneet. Alan Clarke oli lähtenyt yhtyeestä soolouralle ja laulajaksi oli pestattu ruotsalainen Mikael Rickfors, eikä tätä muutosta voinut olla huomaamatta.

Them – Mystic Eyes: Them oli Van Morrisonin ensimmäinen yhtye ja Mystic Eyes oli Themin ensimmäisen albumin, The Angry Young Them, avausraita.

Pallas & Euan Lawson – Queen of the Deep (live): Aika usein, kun musiikki tulee iPodilta työpäivääni taustoittamaan ja pysähdyn tsekkaamaan kuulemani hyvän kappaleen esittäjää, niin se on Pallas.

Jaan Wessman  – Well, cuz…: Tamperelainen multi-instrumentalisti on julkaissut esikoisensa, None For The Money, Two For The Show. Progea, melodista poppia, musiikkia hyvällä maulla ja ammattitaidolla.

Topmost – I Believe To My Soul: Alunperin Ray Charles -kappaleesta Topmost teki oman tulkintansa 1966 kuuluisimmalla kokoonpanollaan: Gugi Kokljuschki, Harri Saksala, Eero Lupari, Arto ”Poku” Tarkkonen, Heimo ”Holle” Holopainen ja Kisu Jernström.”
Yyte

Jenni Vartiainen – Malja: Meni aikoinaan itseltä melko täydellisesti ohi tämä biisi. Radiossa kyllä taisi soida, mutta ei tarttunut korvaan. Nyt ihan ok.

Ultra Bra – Savanni nukahtaa: Parempi nyt kuin ikinä ennen.

Christine & the Queens – Comme si: Viikon 2018-levy. Kuuntelukelpoista modernia, olisiko tämä nyt sitten poppia.

Karjalainen – Tule kesäyö: Jäsen T jakoi viime viikolla koko Karjalaisen uuden levyn. Laitan tämän vielä uusiksi, koska tässä tiivistyy hyvin miehen taidot yhteen kappaleeseen.”
A

Gutalax – Robocock: Eilen livenä koettu. Erittäin hämmentävät sammakkovokaalit…vokaaliakrobatiaa parhaimmillaan/kauheimmillaan

Eneferens – This Onward Reach: Yhden herrasmiehen projekti Minnesotasta. Vuoden kovinta materiaalia.

Fifth Angel – Can you hear me?: Bändi jatkaa uudella tuotannolla kitaristin tarttuessa mikin taakse. Kyllä tässä vielä potkia löytyy.

Hate Eternal – All Hope Destroyed: Laatudödistä Ameriikasta

Bloodbath – Chainsaw Lullaby: Nick Holmesin toinen puoli… On tässä uhkan mahdollisuus

Cumbeast – Analconda: Eilen livenä koettu. Erittäin loistavat välispiikit ja soittajilla selvästi ilo soittaa. Hyvä Turku!

Omnium Gatherum – New World Shadows: Keskiviikkona lavan reunalla koettu ja fanipoikamaisuus huipussaan. OG ei petä juuri koskaan.

Unleashed – Stand Your Ground: Ei väsymisen merkkejä… Ensi vuonna 30v. synttärit orkesterilla.”
Spinebrain

Spidergawd – Is This Love?: Suosittelin tätä kaverille itse, unohdin bändin ja hän suositteli takaisin. Nyt onkin mennyt puolet lomasta tämän bändin kanssa.

Kvelertak – Åpenbaring: Edellisen sukulainen. Raisuhkoa mätkettä.

György Ligeti – Musica Ricercata: No. 7, Cantabile, molto legato: Klassista pianomusiikkia. Säveltäjähän tunnetaan Kubrickin elokuvien musiikeista.

Samuel Barber – Adagio for Strings op. 11: Synkkä kuin mikä. Klassista parhaimmistoa, ties miessä elokuvissa soinut. Soinut myös kuuluisuuksien hautajaisissa. Kuten Rooseveltin ja Einsteinin. Soi myös usein erilaisten onnettomuuksien yhteydessä televisiolähetyksissä. Komia on.

Portishead – Sour Times: Klassikko ysärin puolesta välistä. Tästä tulee väkisin sen ajan Bondit mieleen. Trip Hopia parhaimmillaan.

Foo Fighters – Skin and Bones (Live): En kovin usein lähde live-biiseihin, enkä Foo Fightersiin. Tässäpä sitä nyt molempia parhaimmillaan.

The War on Drugs – Red Eyes: Jotenkin tämä tuli vastaan aurinkoisella automatkalla. Ei se ihme ole. Automusiikkia parhaasta päästä.

Kolmas Nainen – En oo kuullut mitään: Tytön soittolistan viimeinen lisäys. Kyllähän tämä kertosäe päähän jää. Alavus-meininki.

Anathema – Pulled Under at 2000 metres a Second: Samalla kun pihalla alkaa lumisade, niin on sopivaa kuunnella Anathemaa. Tässä kappaleessa on ns. THE KOHTA puolentoista minuutin kohdilla. Mahtava rumpufilli.

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tämäkin tavallaan kuuluu Pohjanmaan reissuun. Ja Lumisaateeseen.”
T

Ausculto – Viikon Aivoradio 41/2018

”Natalie Prass – Side By Side (Live At Spacebomb Studios): Tylsä musiikinkuunteluviikko. Tämän kyllä ostaisin heti, jos tulisi vastaan.”
A

“Miracle – Light Mind: Outo kummajainen, mutta Depeche Modea löydän ja diggailen.

Sepulcher – Abyssal Horror: Maistuvaa death rässiä Norjasta.

Trees Of Eternity – My Requiem: Juurikin kohtuu täydellistä syysiltojen tunnelmointia.

Baest – Atra Mors: Nimestä huolimatta erittäin tykkiä kamaa.

Saturnus – Wind Torn: Soi autossa aamulla, vokaaleista et välttämättä saa selvää mutta hienosti tulkitsee.instrumentillaan

Daylight Dies – Infidel: Lisää doomia koska kansa vaatii sitä.

Vreid – One Hundred Years: Uusi levy yllätti ja toivottavasti kasvaa kuuntelukertojen myötä.

Absolva – Never A Good Day To Die: Tänään keikalla On The Rocksissa… Toivon että pääsen paikan päälle.”
Spinebrain

”Ydinperhe – Pummilla: Punkkia juuri niin anarkistisena kuin pitääkin.

Stam1na – Hammasratas: Vanhaa Stam1naa Raja-albumilta.

Yngwie Malmsteen – How Many Miles to Babylon: Ynkkä on kova.

Kalle Päätalo – Lootusasentoon: Nostalgiatrippi paikkaan, jonne ei ehkä pitäisi.

Skeletonwitch – The Luminous Sky: Metallia suosituksesta.

Evergrey – In Remembrance: Tämä oli ilmestyessään vähän
pettymys, mutta ei se nykyään niin kamala ollutkaan.

Lita Ford – Close My Eyes Forever: Kaksi kovaa hahmoa laulelee. Toisen saatte arvata itse.

The Smashing Pumpkins – Siva: Legendaarista surinaa vaihtoehtorockin syntyajoilta.

Stam1na – Metsästäjä: I Metsästäjä: Uutta Stam1naa. Tämä vakuutti balsagothmaisuudellaan.

Marzi Nyman – Vesi virtaa: Uutta Marzia. Epämusik.pask.”
T

”Van Morrison – The Prophet Speaks: Herralta tuli uusi äänite. No ei se mitään, Jouluksi tulee lisää.

Dio – Don’t Talk To Strangers: Tätä kutsuttiin minun nuoruudessani Jytäksi. Selkeää, melodista, hyvin tuotettua rockia.

Sonny Landreth – Blue Tarp Blues (feat. Mark Knopfler): From the Reach -albumi julkaistiin 10-vuotta sitten. Sillä Sonnyn kanssa duetoivat kitaroineen mm. Eric Clapton ja Mark Knopfler.

Walter Trout – We’re All In This Together: Saman nimisen albumin nimikappale, jolla kaverukset Trout ja Bonamassa soittavat kitaroitaan sydämensä kyllyydestä bluesin verta vuotaen.

Graham Nash – Encore: Nash ei esittelyjä tarvinne (Hollies, CSN & Y). Soolonakin Nash on työstänyt kuusi albumia 1971-2016 aikajänteellä.

Joanne Shaw Taylor – Beautifully Broken: Joanne on sisäistänyt blues ytimen – tulkinnoissa pitää olla mukana koko sielullaan.

James Taylor – October Road: on lokakuu, kuten joka vuosi tähän aikaan.”
Yyte

Ausculto – Viikon Aivoradio 40/2018

Infernal Coil – Wounds Never Close: Infernaalisen kaoottista mustaa dödö Ameriikasta, joka tappaa talossa, puutarhassa naapurin petuniatkin.

Pure Wrath – Colourless Grassland: Olen odottanut tämän levyn ilmestymistä suoratoistopalveluun pitkään. Indonesialainen one-man band osoittaa heti debyytillään tyylitajunsa ja levyt myytiin loppuun nopeasti.

Rebel Wizard – The Prophecy Came and It Was Soaked with the Common Fools Forboding: Yhden miehen orkesterilla jatketaan ja tässä levyllä vedetään 50/60 säännöllä mustempi ja perinteisempi metalli komeasti yhteen. Ehdottomasti yksi vuoden yllättäjistä tähän mennessä, kiitos vinkista Asmodeukselle.

The Eternal – Don’t Believe Anymore: Erittäin komeita ja eeppisiä sävellyksiä tarjolla Australiasta. Vahva suositus goottihenkisen doom-metallin ystäville.

Kaiser – Earthquake: Komeeta stoner doomia Suomesta, joka tuli koettua livenä maanantaina Vastavirta-Klubilla. Vahva suositus riffien ystäville.

Master’s Hammer – Fascinator: Tämän levyn ilmestymistä on kanssa odotettu digitaaliseen julkaisuun kauan. Tsekkien kummajainen on edelleen hyvässä vedossa.

Helrunar – In Eis und Nacht: Mustempaa pakanametallia Saksasta. Tyylilleen uskollinen, silti laadusta tinkimättä.

Anatomia – Carnal Mutilation: Kävin tsekkaamassa viime lauantaina Japanin miesten grindaamisen Ääniwallissa. Porukkaa ei ollut tungokseksi asti, mutta kavereita ja hyvää musaa sitäkin enemmän.”
Spinebrain

Joe Bonamassa – Stronger Now In Broken Places: Uuden albumin (Redemption) balladi pääsi yllättämään herkkyydellään.

Bloodline – Calling Me Back: Kaikkea sitä oppii, kun lukee ja kuuntelee. Tässä yhtyeessä Joe Bonamassan kanssa musisoivat mm. herrat Oakley, Kriger ja Davis.  Siis Allman Brothersien Berry Oakleyn poika Berry jr. (basso ja päävokalisti), Doorsien Robby Kriegerin poika Waylon (kitara)ja Miles Davisin poika Erin (rummut) lisäksi koskettimia näpytteli Lou Segreti.

Chris Duarte – Satisfy: 55-vuotiaan texaliaiskitaristin bluesia melkein vanhalla häämekkokuosilla albumilta Something Old, something new, something borrowed but all blue.

Steve Hackett – The Court of the Crimson King: Ex-Genesis kitaristin live-albumi The Tokyo Tapes julkaistiin 1998. Kyseinen kappale on McDonald/Sinfield -tuotantoa ja originaali King Crimson -yhtyeen.

Sofia Jannok – Davádat: Sofian saamelaiseen perintään pohjautuva poprock nousee aika-ajoittain kuuntelulistalleni.

Focus – Red Sky At Night: Thijs van Leer / Jan Akkerman tuotantoa, molemmat soittimiensa virtuooseja.  Tällä kappaleella Jan huolehti kitaroinnista, David Kemper rummuista ja Thijs kaikesta muusta (mm. baasottelun Moogin syntikalla).

The Who – God Speaks, of Marty Robbins: Pete Downsendin sävellys The Whon 11:nnelle studioalbumille joka ilmestyi 2006 24 vuotta edellisen (It’s Hard) jälkeen.

Charles Aznavour – J’aime Paris au mois de Mai (Jazznavour): Maanantaina hiipui upean ranskalaisen tulkitsijan elämänliekki 94 vuoden iässä.”
Yyte

Ultra Bra – Itket ja kuuntelet: Ilkeämpää Ultra Brata Veriseittejä-albumilta.

Tom Petty and the Heartbreakers – Good Enough: Pitääkö se minunkin nyt Pettyä…

The Night Flight Orchestra – West Ruth Ave: Tämä on mahtava bändi. Tästä oikein pursuaa se ruotsalaisten taito.

Linkopii – Leena: Blondien ja Debbien hengessä, mutta Suomesta.

Hammerfall – Hammerfall: Tämä on niin klassikko ja kaiken lisäksi niin turkasen korni, että tietysti se tähän listalle laitetaan.

The Smashing Pumpkins – Tonight, Tonight: Voi Billy, miten nerokas oletkaan näissä jousisovituksissa…

Kyuss – Supa Scoopa And Mighty Scoop: 15 sekunnin kohdilla, kun laulu lähtee, niin kaikki on hyvin.

Kuusumun Profeetta – Ei aurinko milloinkaan laske: Mika Rättö on artisti ihan isolla A:lla. Kappaleeehan ovat usein outoja, mutta tämä on kaunis ja sanoissakin on ajatusta.

Mastodon – The Sparrow: Tämä on vaikuttava sävellys Mastodonin aika usein vähän tasapaksuksi vaipuvassa biisikatalogissa.

Therapy? – Stories: Jos kappale on punk rockia Billy Idolin äänellä, siinä on lisäksi saksofoni ja sello sekä kertosäkeessä lause ”happy people have no stories”, niin ollaan ytimessä.”
T

Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa: Aivan verevää ja sopivasti ihmisten soittamalta kuulostavaa tavaraa vanhoilta jermuilta.

Juice Leskinen – En oo käyny Irlannissa: Soi radiossa eilen. Juicemaiset sanat.

Koska merkittävä osa kuluneen viikon kuunteluista meni viime viikolla julkaistuun Tom Pettyn ”An American Treasure”-boksiin, laitetaan loppuun siltä kolme nostoa. Kaksi ensin mainittua ovat Heartbreakersin kanssa soitettuja live-versioita, viimeinen puolestaan retusoitu versio 90-luvun helmestä.

Tom Petty and the Heartbreakers – Breakdown – Live at Capitol Studios, Hollywood, CA, 11/11/77

Tom Petty and the Heartbreakers – Kings Road – Live at the Forum, Inglewood, CA, 6/28/81: Heartbreakersin keikkatunnelmaa 70- ja 80-lukujen taitteesta. Vanhan koulukunnan rokkenrollia.

Tom Petty – Crawling Back to You: Yksi Pettyn parhaista biiseistä. Mahtava tunnelma.”
A