Viikon Aivoradio 52

Mark Knopfler – So Far From The Clyde: Tulmasävyinen teos Marcin kuudennelta sooloalbumilta Get Lucky (2009). Kitarastaan mies tunnetaan, tässäkin kappaleessa se soi niin knopflermaisen pelkistettynä, mutta kuulakkaana.

Tubes – Don’t Touch Me There (live): Vahvasti teatraaliseen parodiaan pohjaavan yhtyeen kappale on luonnollisesti kuultava live-versiona.

Rutles – Good Times Roll: The Rutlesin musiikki saattaa kuulostaa tutulta. Bändissä vaikuttivat myös Monty Python ryhmässä mukana olleet Eric Idle ja Neil Innes, joista jälkimmäisen tekemiä yhtyeen kappaleet olivat. Jostain syystä Innes joutui myös oikeudessa todistamaan sävellystensä olevan ihka omiaan. Albumi the Rutles ilmestyi vuonna 1978.

Mick Jagger – Joy: Goddess In The Doorway (2001) oli jo Mickin neljäs sooloalbumi, joka ei mitenkään suuri kaupallinen menestys ollut. Mick on (ainakin minun mielestäni) Rollari ja That´s it. Tällä kappaleella on muuten kuultavissa myös Bonoa vokaalihommissa.

Little Steven – St. Valentine´s Day: Kappale on alunperin julkaistu jo vuonna 2009 The Cocktail Slippers’ -yhtyeen versiona nimellä St. Valentine´s Day Massacre. Laulun tekijä Steven Van Zandt julkaisi sen myös itse.

Blues Section – Only Dreamin´: Jim Pembroken sävellys vuodelta 1967 julkaistiin alunperin singlenä. Blues Sectionissa soittivat tässä sessiossa: Jim Pembroke, Hasse Walli (kitarat), Måns Groundstroem (basso), Ronnie Österberg (rummut), Eero Koivistoinen (saksofoni) sekä Otto Donner (piano). Kansainvälisen tason musiikkia jo tuolloin tältä Wigwamin esiasteelta.

Beatles – Revolution 1: Vallankumouksen rauhallinen blues-tempoinen versio ilmestyi Valkoisella tuplalla 1968.

Riki Sorsa – Autograph: Rikin Changing Tunes albumi ilmestyi vuonna 1981 ja nosti hänet minun arvostuksessani muusikkojen armoitettujen joukkoon. Levy oli Kassu Halosen tuottama ja tämän kappaleen sävelsi Jim Pembroke. Uumajassa oli tapanamme viettää Suomen Itsenäisyyspäivää hieman reippaammin. Vuonna 1981 meille oli esiintymässä Universum -ravintolassa Riki ja hauskaa oli. Meninkin seuraavana päivänä bileitten jatkoilta yliopistolle tumma juhlapuku päällä.”
– Yyte

Halestorm – Ride the Lighting: Tuli vastaan FB-feedissä. Päätin kuunnella, vaikka onhan näitä Temallica-covereita jo satoja. Lzzyn vokaalit ja skittasoundi yllättivät: vielä on nuorissa toivoa tulevaisuuteen vaikken bändin muuta tuotantoa tunnekaan.

The Night Flight Orchestra – Gemini: Soilworkin Speed laulaa Totoa 80-luvun tuulipukuhengessä…mitäs hittoa tämä nyt on? Lienee niin että jing ja jang pysyvät balanssissa kun vaihtaa nahkaa lennosta. Mahtavaa!

Dool – She Goat: Olin unohtanut (jostain syystä) tämän levyn vuoden 2017 -listoilta. Kun tykittelin tämän eilen uudestaan muistin miksi tämä on todella upea. Tässä yhtyvät The Devils Blood ja The Year Of The Goat parhaalla mahdollisella tavalla.

Mindkult – Howling Witch: Fowst soittaa itse kaikki instrumentit ja laulaakin vielä pahuksen komeesti. Onneksi tämä ei ole Ruotsista vaan Virginiasta USAsta. Mindkult on Electric Wizardin ja Uncle Acid & The Dead Beatsin lehtolapsi, josta innostuin kovaa.

Circle – Vaellus: Circle voi ja osaa tehdä ihan mitä vaan… Olen entistä enemmän kallistumassa siihen mielipiteeseen. Bändin aito hulluus pitää kokea livenä, mutta onneksi kuuloaistihavaintojen perusteellakin tätä voi täydellä sydämellä promovoida.

Huora – Kovia ja kiljua: Bändin nimi aikanaan aiheutti leukojen venymisreaktiota, mutta onneksi musa on niin paljon parempaa. Tämmöinen rehellinen punkkirock on hyvää, kun se on hyvää. Solisti Anni on intohimoinen saunoja, josta tulee aina 1,5 bonuspistettä. Levy on kokonaisuutena erittäin kompakti ja napakka.”
– Spinebrain

The Beatles – A Day in the Life: Melkeinpä jokaisen joulun aikaan tulee hetki Beatlesia kuunneltua. Sgt. Pepper & co. -levyltä kuului nyt nostaa tämä.

Olavi Uusivirta – Kultaa hiuksissa: Kesän keikkaputkessa versioitiin tämä Uusivirran raita. Oli hauska tilanne, kun tätä ehdotettiin biisilistalle: ”Voisi vetää Uusivirtaa sieltä uudelta levyltä” – ”no, on siellä se yksi ookoo biisi”.

Daft Punk – Fragments of Time: Loppukesäiltojen taika taltioituna ja grooveen verhoiltuna.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: UB:n ”Sinä päivänä kun synnyin” oli ensimmäinen oma CD:ni. Silloin tämä biisi ei vielä kolahtanut, mutta tänä vuonna kyllä. Ja tulipa bändi viimein nähtyä Ilosaaressakin. Vyöryy…

Tuomari Nurmio – Suuri ja rento ote: Nurmion uusi ”Dumarillumarei” on yksi vuoden levyistä. Tuomari vain jaksaa paahtaa ja sanottavaa löytyy. Vastustamatonta charmia.

Radiohead – How to Disappear Completely: Radiohead oli toukokuun ulkoilumusiikkia. Tässä osuu mahtavasti osaset kohdilleen ja teos kuulostaa juuri nimensä mukaisen pois häipyvältä.

Belle & Sebastian – Asleep on a Sunbeam: Kevään indie-putkessa tuli kuunneltua Belle & Sebastiania. Kepoinen rallattelu ja hiplailusoitantaa, selkeää melodista kyvykkyyttä.

Fleetwood Mac – Rhiannon: Fleetwod Macin ”Rumoursista” meni kaksi vuotta siirtyä edeltävään, bändin nimeä kantavaan levyyn. ”Rhiannonissa” on mystinen ulottuvuus, eikä ihme, jos joku on aikanaan saattanut Stevie Nicksiä pitää epäilyttävänäkin naisena…

Ryan Gosling & Emma Stone – City of Stars: ”La La Land” oli vuoden elokuvahittejä. Tunnusbiisissä pieni on suurta ja kokonaisuus osiaankin suurempi summa. Mahtavaa, että tällaisella kappaleella (ja B-osalla erityisesti) voi vielä vuonna 2017 voittaa Oscarin.”
– A

Saimaa – Lentävä suomalainen: Saimaa saattaa lopulta nousta korkealle vuoden levyä valkatessa. Soittohan on sinnepäin. Myös biisin ja koko levyn teema istuu minulle.

A Perfect Circle – The Doomed: A Perfect Circlellä on pärjättävä niin kauan, kunnes Tool sen levynsä julkaisee.

Mopo – Niin aikaisin: Jännää suomalaista jazzia.

Stu Larsen – Going back to Bowenville: En tiedä miehestä mitään. Biisi vain tuntui hyvälle.

Antimatter – God Is Coming: Portisheadin jäljillä. Omasta mielestäni paremmin polulla pysyen.

Juha Vainio – Yleisessä saunassa: Siskonmies tätä joulunpyhinä soitteli. Kuulemma siksi, että soinnut vaihtuvat suunnilleen joka sanalle. Riittävän haastava.”
– T

Viikon Aivoradio 51 – Joulu-teema

M.A.Numminen – Joulupukki puree ja lyö: Hieman erilainen lähestyminen joulun tunnelmaan. Pitää ottaa huumoripläjäyksenä, mielensäpahoittajat voivat skipata biisin suoraan.

King Diamond – No Presents for Christmas: Aina kun pyydetään jotain jouluun liittyviä lauluja, niin tämä biisi on heti siellä ensimmäisten joukossa. Kinkku on kunkku.

Venom – Black Xmas: Kun kuulin ensimmäisen kerran teinikloppina, olin myyty. Venom oli kiellettyä ja pahaa, mutta tämä biisihän on punk-henkistä rockenrollia. Takuuvarma joulubiisi minulle.

Band Aid – Do They Know It’s Christmas (1984): Kun tämä projekti vuonna 1984 toteutui siinä oli oikeasti jotain yhdessä tekemisen henkeä. Tuo mieleen jotain lapsuusmuistoja.

Trio Saletti – On Rankka Olla Tonttumies: Älkää kysykö miksi, mutta olen huomannut heräävääni tämä päässäni useana aamuna. Toivottavasti tällä postauksella pääsee siitä eroon!!

Juice Leskinen Slam – Sika: Onhan tämä nyt klassikko. Nykyaikaiset ruokailutottumukset huomioiden tästä voisi hyvin tulla vegaanien protestilaulu.”
– Spinebrain

Hanoi Rock – Dead by X-Mas: Wikipedia-lainaus: ”Joulu pulkassa: 20 toisenlaista joululaulua on Poko Rekordsin vuonna 1998 julkaisema kokoelmalevy. Kokoelmalevy sisältää jouluaiheisia musiikkikappaleita Poko Rekordsissa levyttäneiltä artisteilta ja yhtyeiltä. Levyn kappaleet erottuvat hieman perinteisestä joulumusiikista.” Pikkupojan joulumuistoja tämä siis.

Juice Leskinen Slam – Me käymme joulun viettohon: Mainio, slam-mainen rokkenrol-versio, jossa lainaillaan myös muita ikivihreitä.

Aknestik – Oravan joulu: Oravan joulu: ”Joulu pulkassa”-osastoa tämäkin. Oli pakko saada tälle listalle, koska jää ikävästi korviin soimaan aina soituaan.

Juha Tapio – Kun joulu on: Juhiksen joululevyä on tullut käytettyä referenssinä omissa joulukonserttiprojekteissa. Tämä laulu tuntui pitkään metrin korkuisessa hangessa tarpomiselta, kunnes sopiva säestys löytyi tämän version innoittamana.

Nat King Cole – The Christmas Song (Merry Christmas to You): Loppuun aito jouluklassikko sopivalla soul-vivahteella.”
– A

Queen – A Winter’s Tale: Sain tämän albumin joululahjaksi vuonna 1995. Kappaleessa on jotain hyvin jouluista.

Devin Townsend – Nobody’s Here: Ostin Terrian veljelleni joululahjaksi vuonna 2001. Siitä asti se on ollut hyvin varmasti joululevy. En viitsi täysin rikkoa tunnelmaa, joten laitetaan tällainen rauhallisempi pläjäys.

Ark – Just a Little: Toinen joululahja-albumi vuosituhannen alusta. On kokonaisuudessaan äärimmäisen taitavasti tehtyä progerockia. Just a Little on latinofiiliksellä tehty progebiisi.

Juice Leskinen Slam – Joulu yksin: Kuusessa ollaan on aivan ehdoton joululevy, joka löytyy omasta hyllystäkin. Tässä kappaleessa on monelle joulun realismia.

Leevi and the Leavings – Jos Helsinki on kaunis: Toinen realismipäivitys Göstan tapaan.

Frank Sinatra – Mistletoe And Holly: Frankin äänellä oikeastaan mikä vain joululaulu menisi.

Viipurin Lauluveikot – Oi jouluyö: Tämä se soi joka joulu päässä. ”Kiittäkäätte herraa…” Juuri niin jylhä kuin olla voi.

Type O Negative – Red Water (Christmas Mourning): Spinebrainin kanssa yhteisjakoon menee tämä. Sanat ja kappaleen tunnelma pistävät miettimään.”
– T

Suvi Teräsniska – Tulkoon Joulu: Lapin tytön esitys ja Pekan sävellys. Joulun must.

Slade – Merry Xmas Everybody: Se ensimmäinen rock-joulukappale, joka kolahti.

Chicago – Christmas Time is Here: Ne torvet. Chicago soi ilman ruudinkäryä.

Jussi Björling – O Helga Natt: Mies ja ääni. Moni oikaisee vaikeimmissa paikoissa, Jussi ei.

Tom Petty & Heartbreakers – Christmas All Over Again: Tähän jouluun täytyy sisältyä Tom Pettyn musiikkia.

B.B King – Merry Christmas Baby: Joulua bluesin sävyin kuin vain B.B. kera Lucillensa osaa.

George Thorogood & the Destroyers – Rock And Roll Christmas: Fonit ja kitara… Nyt pannaan Pajakylän sesongin loppukiireisiin työtempo kohdalleen.

Carola Häggvist – Himlen i min famn: Jouluaamun rauhaa – ei kiire niin mihinkään (paitsi ehkä ladulle). Carola on yksi puhdasäänisimmistä laulajista, jonka tiedän. Tämä kappale saa raavaankin miehen herkistymään.

Bruce Springsteen – Santa Claus is Coming to Town
: Tässä on bändi parhaimillaan. Rokkaa, svengaa ja pitää hauskaa.”
– Yyte

Ausculto toivottaa hyvää ja rauhallista joulua!

Viikon Aivoradio 50

John Williams – Rey’s Theme: Käväisin katsomassa uuden Star Warsin. Tämä Williamsin teema on edelleen uusista mieleenjäävin.

Frank Sinatra – Fly Me to the Moon: Klassikko, jossa on myös jotain joulua.

Bruce Springsteen – Long Walk Home: Viikon Bruce. ”Everybody has a neighbor/ everybody has a friend / everybody has a reason to begin again. ”.

Marzi Nyman – Solutasolla: Jäsen T:n tastingista mieleen noussut biisi.

Billy Joel – Scenes from an Italian Restaurant: ”The Stranger” on ollut yksi vuoden yllätyslevyistä joita on tullut kuunneltua useasti. Tämä on sen ydinmateriaalia kohtauskuvauksessaan.
– A

Zola Jesus – Exhumed: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Melkoinen tunnelma ja melkoinen ääni.

Manowar – The Power of Thy Sword: Manowaria ei tarvitse perustella. Se on.

King Gizzard and The Lizard Wizard – Deserted Dunes Welcome Weary Feet: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Tämmöistä luomuhkoakin tehdään vielä.

Ne Luumäet – Onnellinen perhe: No perhana.

Slayer – Raining Blood: \m/

Vesta – Ota Varovasti: Vaikka olis miten mainstreamia, niin onhan Vestalla hieno ääni.

Virgin Steele – We Rule The Night: Niin on DeFeisilläkin. Hieno hevisoundi.

Mr.Bungle – Goodbye Sober Day:
Nimensä mukainen kappale.

The Hearing – Kabeldon: Tästä ei oikein uskoisi, että tulee Suomesta.

Sotajumala – Sinä et ole yhtään mitään: Ystäväni aamut alkavat tällä kappalleella. Itsetuntoa nostamaan.”
– T

Olli Ahvenlahti – A Piano Song: Ajattoman kaunis kappale, vaikka genre onkin teoriassa jazz.

Oasis – Go Let It Out: Oasis ei kovin usein ole korvakuulolleni osunut. Maanantaiaamuna kuitenkin tähän kappaleeseen pysähdyin keskittyen.

Michael Nesmith – Different Drum: Apinamies (The Monkees), joka teki oman uran myös erittäin arvostettuna singer-songwriterina.

Blondie – One Way or Another: Ihan sama mihin suuntaan Debbie komentaa, niin ainakin musiikki kelpaa.

Jan Akkerman – Anonymous: Focus-kitaristi omaa taitoa ja tyylitajua. Itselleni se ensimmäinen Janin kappale oli Focuksen Sylvia. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään enemmänkin hänen musiikkiaan.

Wilko Johnson & Roger Daltrey – All through the city: Luin, että Wilko tulee huhtikuussa Tampereelle. Hänellä todettiin haimasyöpä joulukuussa 2012 ja annettiin puoli vuotta elinaikaa. Tuolloin hän päätti tehdä jäähyväislevyn Rogerin kanssa. Levyn tekoon meni kahdeksan päivää ja Telecaster soi ja soi vieläkin.

Kauko Röyhkä & co – Turmion Suurherttua: Oli muuten hyvä combo livenäkin.

Huba – Man Brings the Bread: Tuomo Kailan johtama Huba teki tämän tyylikkään soulahtavan kappaleen albumilleen Huba vuonna 2007.

Tear fo Fears – I Belive: Pientä herkistelyä oman listani lopuksi. Ps. Olen kokenut tämäkin bändin livenä – työpaikallani.”
– Y

Ulver – The Power of Love: Ulver on tällä hetkellä aivan jäätävässä iskussa, ensin kohtuu täydellinen poppi täyspitkä ja sitten perään tämä EP. Tämä cover on mielestäni mahtava.

Nevermore – The Heart Collector: Warrel Danen muistolle. Yksi ehdottomasti vakuuttavimpia metalliääniä nykymetallin saralla. Rest in Power!

Garden of Worm – Fleeting Are the Days of Man: Päädyttiin eilen laulaja Samin kanssa valitsemaan tämän biisin. Kuvastaa hänen mielestään parhaiten bändin nykytilaa ja tulevaisuuden linjaa. Liikumme vahvasti 70-luvun tunnelmissa progehtavalla vivahteella.

Biglietto Per L’Inferno – L’Amico Suicida: Kaverin seinältä bongattu. Varsinainen italoprogepläjäys iloiselta 70-luvulta. Tässä oli jotain koukuttavaa.

Van Der Graaf Generator – Man-Erg: Internet sanoo: ”David Bowie gone proge”, aika osuva kuvaus. VdGG iloittelee tyylikkäästi vuonna 1971.
– Spinebrain

Viikon Aivoradio 49 – Suomi-teema

Olemme päättäneet luoda viikoittain päivittyvän Spotify-soittolistan. Viikon Aivoradiossa on jokaiselta Ausculton jäseneltä 5-10 kappaletta, jotka kullakin on jollain tapaa viikon aikana päässä soinut. Nämä eivät todennäköisesti ole samoja biisejä, jotka Facebookin aikajanalla kulkevat.

Toivomme, että tältä perjantaisin päivittyvältä listalta löytyy jokaiselle mukava kattaus musiikkia. Pääsääntöisesti emme liiku missään teemassa, vaan laitamme tänne vain jollain tapaa päihimme jääneitä kappaleita. Jäsenemme myös kirjoittavat pienimuotoisen päivityksen listan koostumukseen.

Fredi: Synkkä kappale. Ensimmäisiä kappaleita, jonka halusin ehdottomasti kuulla uudelleen.

Pekka Ruuska: Ei ole mitenkään suosikki, mutta osasin soittaa tämän.

Pentti Hietanen: On hetki oli kappale, jonka soitin jossain koulun juhlassa. Siskoni lauloi. Hieno sävellys.

Popeda: Kersantti Karoliinan sanoja opeteltiin ulkoa kasetilta.

Juice Leskinen Grand Slam: Yksi Suomen parhaista sanoituksista.

Stratovarius: Opettelin korvakuulolta soittamaan ankealla Korgin DS-8:lla.

Children of Bodom: Tätäkin osasin soittaa yllättävän pitkälle.

Tapio Rautavaara: Kappale, jonka aikana tajusin, että minähän tosiaan osaan jotain soittaa.

Sara: Kitaralla opettelin tätäkin. Ei ole edes hirvittävän hankala.

Eppu Normaali: Liekö maailman paras suomalainen rock-kappale?”
– T

Kalevala – Capseller: Suomalaista rock’n’rollia yhtyeeltä, joka oli olemassa jo ennen Hurriganesia. Yhtyeessä ovat soittaneet mm. Remu Aaltonen ja Albert Järvinen. Yhtyeen perusti Juha Salonen 1969. Remu sai potkut 1971 ja perusti Hurriganesin Kalevalan jatkaessa toimintaansa. Capseller on yhtyeen toiselta albumilta Boogie Jungle vuodelta 1975.

Anna Eriksson – Sanokoot mitä vaan: Yyte ja Anna Eriksson? Sanokaa mitä vaan, mutta tämä on Annalta huikea suoritus. Suomi-iskelmästä musiikin suuntaan täydellä latauksella kappaleen sanomaan eläytyen.

Piirpauke – Kuunnousu: Maanantai-iltana oli kaunis täysikuu luoden omaa tunnelmaansa hiihtoladulleni. Kappale on yhtyeen ensimmäiseltä albumilta vuodelta 1957.

Pepe Willberg – Elämän seppeleet: Käsittämättömän hyvä ja monipuolinen laulaja. Pepe & Saimaa -levy on hiottu kokonaisuus, joka vahvistaa Pepen karismaa tulkitsijana.

Ratz´n´Roll – Mama on the Backstage: Yhtyeen rumpalin, nuoruuden ystäväni, Pertti Siivolan, muistolle. Hän kuoli noin vuosi sitten 1.12.2016. ”Pempi” oli minua kaksi päivää vanhempi, sydämellinen ja positiivinen, elämäniloinen kaveri.

Tikanmäki Attack & Roope Latvala – Maamme: Suomi 100 -viikon päätteeksi vielä tämä hieno tulkinta kansallislaulustamme. Se löytyy albumilta Anthems, joka sisältää upeita, kunnioituksella tehtyjä heavyversioita kansallishymneistä.”
– Yyte

Juice Leskinen: Paremman puoliskon suosikkibiisi artistilta, jonka arvo silmissäni kasvaa koko ajan kohisten.

Pekka Streng: Valinta myös sohvan toiselta puoliskolta. Vaatii kuulemma tietyn mielentilan täysin toimiakseen…

Havukruunu: Lienee kovimpia, ellei kovin kotimainen metallijulkaisu tänä vuonna. Pakanahenkistä mustaa metallia, joka kolahti allekirjoittaneelle hemmetin isosti.

Blue Eyed Sons: Miten tällä bändillä ei voi vielä olla levytyssopimusta? Suomen Rival Sons, tajuttoman kova bändi ja vokalisti!
Periphelion Ship: Suomalaista progeosaamista. Ei vielä timantti, mutta kasvupotentiaalia löytyy.

Rättö & Lehtisalo: Rätön ja Lehtisalon luova hulluus on vienyt minut täysin mennessään. Tuntuu että nämä hemmot voivat tehdä mitä tahansa ja aina osuu ja uppoaa.

Grave Pleasures: Paluu ruotuun. Tämä on sitä post-punkkia, josta meikkis diggaa.”
– Spinebrain

Tapio Rautavaara – Päivänsäde ja menninkäinen: Suomalaisten rakkauslaulujen numero yksi.

Leevi and the Leavings – Mitä kuuluu, Marja-Leena: Suomalainen mies herkimmillään.

Jaakko Teppo – Hilma ja Onni: Suomalainen mies herkimmillään.

Saimaa – Myrskylyodon Maija: Mahtava sävellys, mahtava bändi.

Topi Sorsakoski & Agents – Yksi ainoa ikkuna: Jos johonkin biisiin nivoutuu suomalainen juhannusyö, niin tähän.”
– A

Viikon Aivoradio 48

Olemme päättäneet luoda viikoittain päivittyvän Spotify-soittolistan. Viikon Aivoradiossa on jokaiselta Ausculton jäseneltä 5-10 kappaletta, jotka kullakin on jollain tapaa viikon aikana päässä soinut. Nämä eivät todennäköisesti ole samoja biisejä, jotka Facebookin aikajanalla kulkevat.

Toivomme, että tältä perjantaisin päivittyvältä listalta löytyy jokaiselle mukava kattaus musiikkia. Pääsääntöisesti emme liiku missään teemassa, vaan laitamme tänne vain jollain tapaa päihimme jääneitä kappaleita. Jäsenemme myös kirjoittavat pienimuotoisen päivityksen listan koostumukseen.

Ghorwane – Majugurenta: Mosambikilaisen yhtyeen musiikkityyli on marrabenta. Kappale kehittyy soljuvalla poljennolla eteneväksi ilmavaksi musiikkinautinnoksi. Se julkaistiin 1993 – vuonna, jolloin yhtyeen säveltäjä ja saksofonisti Jose Alage murhattiin.

Carola & Umo – Rakkauden jälkeen: Carola Standerskjöd oli yksi kaikkein taitavimmista solisteistamme – tulkitsija vailla vertaa. Ja kun hänen aikanaan taustalla soittivat aidot muusikot, oli esityksissä myös syvyyttä.

Mikko Alatalo – Maailmaan / Kaunis mies: Mikko elävänä Pispalassa aikaan, kun mies oli vielä Rock. Rummuissa ystäväni Kalajoen Raution kylästä – Heikki ”Hessu” Hakola.

Erja Lyytinen – Steamy Windows: Mitäs Tähdet Tähdet -kisasta, kun Erja äänestettiin Euroopan parhaaksi blueskitaristiksi vuonna 2017 Blues Magazinen äänestyksessä.

T-Rex – Planet Queen: Marc Bolan lähti täältä liian nuorena, vain 30 -vuotiaana auto-onnettomuuden uhrina. Tämä kappale julkaistiin vuoden 1971 albumilla Electric Warriorilla.

Tutu – Lauttasaaren valssi: Tutuun Tutustuin kesällä Tornion festareilla. Käyn usein sisareni luona Lauttasaaressa, kuten viimeksi keskiviikkona. Näin ollen kappaleessa on jotain tuttuakin.

Jolly Jumpers – Palomino: Tyrnävä –  perunamarkkinat, pottuviina ja Jolly Jumpers. Aikuisten miesten rouheaa bluesia vuodelta 2006.

Geordie – All Because of You: Yhtyeen keikka Oulussa 1974 oli huikea. House of the Rising Sun soi komeasti Brian Johnsonin väkevästi vokalisoimana. Tässä orkesterin toinen suosittu iskusävelmä 44 vuoden takaa.”

– Yyte

Ensiferum: hauskaa folkkipoljentaa.

Motörhead: Lemmyn muistolle. Biisi, jonka kuulin tällä viikolla ensimmäistä kertaa.

Orden Ogan: Saksalaista power metallia, jossa on kaikki palaset kohdallaan. Vahva suositus ottaa diskografia haltuun.

Skiltron: Argentiinalaista folk metallia, totta kai… eikäku…

Forefather: Kassu tuli tänään postissa (limited to 100). Anglo-saksilaisen perinnön glorifiointia. Tekee mieli valloittaa linnoituksia.

Beast In Black: 2010-luvun Final Countdown.”

    – Spinebrain

Dixie Chicks – Long Way Around: Tämän kokonaissointi miellytti jo kasiluokalla. Ei ollut paljoa kavereita, jotka tätä olisi kuunnelleet.

Pink Floyd – Comfortambly Numb: Ok ralli.

Distance, Light & Sky – Western Avenue: Distance, Light & Skyta tuli spämmättyäkin, mutta juuri tätä nimenomaista raitaa ei YouTubesta löytynyt. Spotify pelastaa.

William Bell – Poison in the Well: Soulahtava levy oli miellyttävä yllätys. Mukavan luomu yleissoundi ja vakuuttava laulusuoritus mr. Belliltä. Koko albumin voi kuunnella helposti.

Dire Straits – Tunnel of Love: ”Making Movies”-levyn aloitus, jonka kuunneltuani löydän aina itseni kuuntelemasta myös loppulevyn finaaliin saakka.”

    – A

Symphony X: Vanhaa kunnon sinfoniaprogea.

Rainbow: Dio balladin parissa.

Igorrr: On niin kummaa tämä musiikki, että jotenkin tykkään.

California Guitar Trio – Melrose Avenue: Keskivertoa akustisen hiplaamista.

Gojira – Death of Me: Vanhempaa Gojiraa. Ei silti huonoa.

Woodkid: Kohtuulliset jouset.

Eagles: Minunhan ei tähän Eaglesiin pitäs sotkeutua. Mut löyty niiltä hyväkin biisi.

Shirley Bassey: Ne alun torvet.

Pain of Salvation: Progemetallibiisien kärkeä. Edelleen.

Mr. Bungle: Levotonta meininkiä. Hullua.”
– T