Ausculto – Viikon Aivoradio 48/2018

Viikko 48/2018 – albumiradio

Satan – Life Sentence: Vahingossa tuli vastaan. Nimestä huolimatta vankkaa hevimetallia. Paluu muistoissa lukion viimeisille vuosille.”
T

Blues Section – Blues Section: Albumi on yhtyeen ainoa varsinainen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1967. Ajankohtaansa nähden yllättävänkin kansainvälistä musiikkia tältä Wigwamin edeltäjältä, jonka kokoonpanossa olivat Jim Pembroke, Ronnie Österberg, Måns Grundström, Eero Koivistoinen, Pekka Sarmanto ja Hasse Walli. Levyn tuottivat Atte Blom ja Otto Donner, joka on myös vierailevana muusikkona (piano & huilu)”
Yyte

Nelecc – The Stars: Atmobläkyä Keniasta. Cowaa gamaa.”
Spinebrain

Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa EP: ”Vanhojen jäärien yllättävän vahva paluu. Ei se soiton tarkkuus vaan se, miten siistiä on soittaa bändissä. Yhdessä enemmän kuin osiensa summa.”
A

Ausulto – Viikon Aivoradio 47/2018

Greni – Dream and Drive: Yllättävä löytö Viikon suosituksista.

Arcturus – The Arcturian Sign: Hämmentävää mäiskettä Norjasta. Vie takaisin Imatran Sm-maastoihin.

The National – Fake Empire: Yleensä tämänkaltainen musiikki ei maistu, mutta nyt pystyi nielemään.

Popeda – Kersantti Karoliina: Onhan tässä hyvä tunnelma. Vain Popeda pystyy tekemään tämän näin.

Jeff Beck – Love is Blue (L’Amour est Blue): Tuttu biisi Agentsilta. Aika komea ja mahtipontinen loppu.

MONO – After You Comes the Flood: Tällaista post-metalliahan tämä on.

Jack Butler – Apocalypse Clocks: Alkaa kuin pari muuta tutumpaa biisiä, mutta on jotain ihan muuta.

Grand Funk Railroad – Black Licorice: On vuodelle 1973 räväkkää menemistä.

Kimi Kärki – Beyond Distance: Tämä oli pari vuotta sitten aika hyväkin kappale.

Anathema – Barriers: Jatketaan Anathema-linjaa.”
T

Cordovas – I’m the One Who Needs You Tonight: Ei kuulosta tämän vuoden musiikilta, vaikka sitä onkin.

Júníus Meyvant – High Alert: 2018-musiikkia tämäkin. Mukava groove.

Sam Lewis – Loversity: Samat sanat kuin edelliseen.

Lady Gaga – Always Remember Us This Way: ”A Star Is Born” tuli käytyä jo joitain viikkoja sitten katsomassa elokuvateatterissa. Taaskaan ei musiikkielokuvan biisit jääneet paikan päällä mieleen, mutta nyt kun soundtrackia kuuntelee, niin onhan siellä osumiakin. Gaga on aika kova parissa kappaleessa.

Laura Nyro – Eli’s Comin’: Tämän viikon Ausculto-tastingin jokeri.”
A

“Roxy Music – Do The Strand: Bryan Ferry orkesteineen mukaan lukien mm. Andy Mackay foneineen sekä Brian Eno syntikoineen.

Tomas Ledin – Ljuvliga minnen: viisi vuotta sitten Tomas muisteli lapsuuskesiään isovanhempiensa luona Ruotsin Korkealla Rannikolla, joka nykyään on yksi maailman perintökohteista.

Jussi Hakulinen – Vieraskirja: Kuulostaa ihan laululta. Jussi hallitsee melodisen herkkyyden.

Tuomo – Make Me: Prättälä ja piano.

Virtanen – Elektroninen xtaasi: Ei veltompaa.

Ted Ström – Perrong Nr. 5: Ruotsalaisen lauluntekijän ja kuvataiteilijan hienolta vuoden 1984 Ger Mig Liv -albumilta. Mukana mm. Ulf Ådåker (trumpetti).

The Beatles – Happiness is A Warm Gun: Valkoinen Tupla julkaistiin 22.11.1968.”
Yyte

Ausculto – Viikon Aivoradio 46/2018

Muse – Pressure: Vihdoinkin tuli uusi Muse-levy kuunneltua. Taitaa olla vähän niin, että tällainen 80-lukumeininki alkaa taas lipua pois muodista, mutta laitetaan silti sieltäkin yksi biisi jakoon.

A Perfect Circle – Get the Lead Out: Tämäkin tuli vihdoin ihmeteltyä. Albumimitassa paketti levisi, mutta joitain kelpo raitoja oli aikaan saatu.

Juice Leskinen – Kiveä ja sämpylää: Biisin kanssa samaa nimeä kantavalta levyltä vuodelta 1996. Bändissä vaikutti kaikenlaista sakkia siihen aikaan. Ei ollutkaan tullut aiemmin kuultua kuin live-versioina tämän ajanjakson kappaleita, joten levy pääsi yllättämään positiivisesti.

Confidence Man – Don’t You Know I’m in a Band: Albumi ”Confident Music for Confident People” oli jollain tämän vuoden levylistalla aika korkeallakin. Kummallista huumoria sisältävää vahvasti syntetisoitua pop-musiikkia.

Pennywise – Stand by Me: Vanha kunnon biisi melkoisissa kuorissa.”
A

Anna Aaron – Labyrinth: Anna on 33-vuotias baselilainen, jonka tuotantoon tutustuin tammikuussa ilmestyvän albuminsa, Pallas Dreams myötä. Olenhan Lapin hullu, vuosittain myös Pallaksella käyden.

Get Well Soon – Nightjogging: Get Well Soon on saksalaisen Konstantin Gropperin projekti. Ps. Yöjuoksuhan on suhteellisen suosittu liikuntalaji.

Yes – Cans and Brahms Steven Wilson Remix: Yhtye täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja juhlistaa sitä  mm. viiden albuminsa Steven Wilson Remix -paketilla.

Aknestik – Suomirokkia: Positiivinen Suomirokin perusralli, miellyttävä sävelkulku ja tarttuva kertsi.

Santana – Riders On The Storm: Doorsin klassikkoa hieman toisin toteutettuna mukana kappaletta muokkaamassa myös Linkin Park vokalisti Chester Bennington ja Doorsien kosketinsoittaja Ray Manzarek.

Bad Company – Ready For Love: Queenin musiikki ei ehkä ollut Paul Rodgersille kaikkein soveliainta laulettavaa – toisin kuin Bad Companyn materiaali.

Välikausitakki – Ne tekee teistä rehua: 40 vuotta sitten ilmestyi Välikausiyhtyeen ainoa albumi.  Tekijöistä olemme kyllä kuulleet myöhemminkin.”
Yyte

Spidergawd – What You Have Become: Edelleen Spidergawdia jurskutetaan. Toimii niin nasevasti. Pahempaa Foo Fightersia.

Led Zeppelin – Rock and Roll: Eikös tämä lähde aina?

The Provenance – Tearful, Bitter, Broken: Mp3-ajan löytöjä. Tuli sattumoisin suosituksissa vastaan ja kuulosti aaveelta vuosituhannen vaihteesta. Ihan hyvä.

Simple Minds – Don’t You (Forget About Me): Radionovamusiikkia. Ei niin huono kuitenkaan.

Zero 7 – Red Dust: Parempaa hissimusiikkia. 10 vuotta sitten kuuntelin Zero 7 paljon.

Baroness – The Gnashing: Jotenkin tämä stoner iskee taas. Hyvä poljento.

Katri Helena – Katson autiota hiekkarantaa: Tytön uusin nosto soittolistalle, kun ”tästä tulee vaari ja ukki mieleen.”

Sacrilege – Feed the Cold: Aina hyvää mätkettä. Tai oikeammin pahaa mätkettä.

The Beatles – Eleanor Rigby: Tykkään tästä temposta. Hätäinen ja etukenoinen.

Anathema – Dreaming Light: Anathema on yllättävän tärkeä bändi itselleni. Ei sitä oikeastaan edes tajua monesti, kuinka paljon on tullut kuunneltua.”
T

Auculto – Viikon Aivoradio 44/2018

Steve Vai – In My Dreams With You: Aika legendaarinen Devin-Vai-parivaljakko.

Yngwie Malmsteen – Heaven Tonight: Ynkkähän on kova, kovempi kuin moni haluaa myöntää.

A-Tyyppi – Voihitsivoiharmi: On niin luokattoman hulppeat sanat, että aivan siksi tälle listalle.

Fairport Convention – Genesis Hall: Vakuuttava folk-ääni naisella.

Gov’t Mule – Thorazine Shuffle: Tällainen se pitää tarttuva bassolinja olla.

Thulsa Doom – Kick Me: Stoneria, jonka kertosäe jää yksinkertaisuudessaan päähän.

Steve Reich – Music for 18 Musician: Pulses: Minimaalista ja outoa musiikkia.

The Prodigy – Champions of London: Uusi levy ilmestyi tänään. Aika aggressiivinen ote.

Uriah Heep – Why: Tässä on sitä groovea jo aika hyvin.

Night Verses – Trading Shadows: Djent-tilutusta, joka kuulostaa jotenkin suomalaiselta kansanmusiikilta.”
T

Nirvana – Swap Meet: En tiennytkään, että pidän Nirvanasta. Kappale alkoi soida kaiuttimissani ja vasta jälkeenpäin katsoin mikä se oikein olikaan.  Kappalehan on orkesterin debyyttialbumilta Bleach (1989).

Hullujussi – Friduna Skikuna: Sanoilla on merkitystä, ainakin tässä ”Preiz zimi zeel mama lookystre…”

Steely Dan – Glamour Profession: ilmavaa, selkeää musikkia yhtyeen seitsemänneltä albumilta Gaucho (1980), jonka tekemiseen osallistui kaikkiaa 42 muusikkoa.

Seal – Touch (acoustic version): Kaunis, hieman utuinen sävellys ja tulkinta, joka sopii tämän viikonlopun seesteisen hartaaseen tunnelmaan.

Slim Butler – Junk In The Trunk: International Blues Challenge kasaa vuosittain n. 250 bändiä Tenneseen osavaltioon ollen maailman suurin blues tapahtuma. Ensi tammikuussa siellä kuullaan Rovaniemeläislähtöisistä muusikoista koostuva Slim Butler & The Slim Cuts.

Tabula Rasa – Lähtö: Tabulan Rasan esikoisalbumi, Tabula Rasa (1975), on loistava. Se on yksi parhaista suomalaisista levyistä, joka on vinyylipainosta ulos saatettu. Sen melodisuus ja musikaalisuus hivelee korvia. Tämän avauskapaleen lisäksi kannattaa kyllä kuunnella koko albumi – ja useampaan kertaan, keskittyen.

Tabula Rasa – Prinssi: Albumin päätöskappale, kuuntelethan muutkin levyn kappaleet.”
Yyte

Bon Jovi – The Radio Saved My Life Tonight: Pitkään arkistoissa säilytelty biisi ajalta, jolloin tämä bändi osui aika useasti maaliinsa.

Grateful Dead – Friend of the Devil: American Beauty-levystä tulee soittofiilis.

Eppu Normaali – Kaikki häipyy, on vain nyt: Mahtava ja syksyissä mahtavampi.

PMMP – Olkaa yksin ja juoskaa karkuun: Vaihtelun vuoksi. Jäsen T:n levylista ja samalla Ausculto-sivustohan käynnistyi tästä albumista.

William Bell – Poison in the Well: Yksinkertaisuudessaan tenhoava biisi.”
A

Blaze Bayley – December Wind: Kevyempää tuotantoa, mutta Blaze-sedän ääni on maaginen pelkän akustisen kitaran säestyksellä.

Wandering Midget – Where we march the voltures follow: Toivottavasti bändin hyväksynnällä eetterissä. Tässä kunnianosoitus Reverend Bizarrelle ja Spiritus Mortisille isosti.

Judas Priest – Beyond The Realms Of Death: Olen viime aikoina käynyt läpi vanhaa tuotantoa… tämän kun olisi nähnyt 70-luvulla, niin en tiedä missä olisin nyt.

Death Of Kings – Shadow Of A Reaper: Tuli täysin puskista: kunnon thrash attack USAsta.

Dödsrit – A Drowning Voice: Yhden miehen projekti Tanskasta. Tummaa bläkkistä pimeneviin iltoihin.

Obliteration – Detestation Rite :Semmoista kunnon old school dödöä että piti kaivaa pankkitunnukset ostovalmiuteen.”
Spinebrain

Ausculto – Viikon Aivoradio 43/2018

John Fogerty – The Holy Grail: 1970 John lauloi: ”Seven thirty seven comin’ out of the sky…” ja olin myyty rockille. Ja tänä vuonna – yhä vaan rokataan.

Montserrat Caballé (feat. Bruce Dickinson) – Bohemian Rhapsody: Caballé oli Diiva, upeaääninen sopraano, joka uskalsi heittäytyä myös populaarisemmalle puolelle musiikin raja-aitoja. Mutta olisikohan tämä kuitenkin pitänyt tehdä Mercuryn kanssa?

Hollies – Blue in the Morning: 1972 yhtye julkaisi albumin Romany, joka oli jotain muuta kuin mihin olimme tottuneet. Alan Clarke oli lähtenyt yhtyeestä soolouralle ja laulajaksi oli pestattu ruotsalainen Mikael Rickfors, eikä tätä muutosta voinut olla huomaamatta.

Them – Mystic Eyes: Them oli Van Morrisonin ensimmäinen yhtye ja Mystic Eyes oli Themin ensimmäisen albumin, The Angry Young Them, avausraita.

Pallas & Euan Lawson – Queen of the Deep (live): Aika usein, kun musiikki tulee iPodilta työpäivääni taustoittamaan ja pysähdyn tsekkaamaan kuulemani hyvän kappaleen esittäjää, niin se on Pallas.

Jaan Wessman  – Well, cuz…: Tamperelainen multi-instrumentalisti on julkaissut esikoisensa, None For The Money, Two For The Show. Progea, melodista poppia, musiikkia hyvällä maulla ja ammattitaidolla.

Topmost – I Believe To My Soul: Alunperin Ray Charles -kappaleesta Topmost teki oman tulkintansa 1966 kuuluisimmalla kokoonpanollaan: Gugi Kokljuschki, Harri Saksala, Eero Lupari, Arto ”Poku” Tarkkonen, Heimo ”Holle” Holopainen ja Kisu Jernström.”
Yyte

Jenni Vartiainen – Malja: Meni aikoinaan itseltä melko täydellisesti ohi tämä biisi. Radiossa kyllä taisi soida, mutta ei tarttunut korvaan. Nyt ihan ok.

Ultra Bra – Savanni nukahtaa: Parempi nyt kuin ikinä ennen.

Christine & the Queens – Comme si: Viikon 2018-levy. Kuuntelukelpoista modernia, olisiko tämä nyt sitten poppia.

Karjalainen – Tule kesäyö: Jäsen T jakoi viime viikolla koko Karjalaisen uuden levyn. Laitan tämän vielä uusiksi, koska tässä tiivistyy hyvin miehen taidot yhteen kappaleeseen.”
A

Gutalax – Robocock: Eilen livenä koettu. Erittäin hämmentävät sammakkovokaalit…vokaaliakrobatiaa parhaimmillaan/kauheimmillaan

Eneferens – This Onward Reach: Yhden herrasmiehen projekti Minnesotasta. Vuoden kovinta materiaalia.

Fifth Angel – Can you hear me?: Bändi jatkaa uudella tuotannolla kitaristin tarttuessa mikin taakse. Kyllä tässä vielä potkia löytyy.

Hate Eternal – All Hope Destroyed: Laatudödistä Ameriikasta

Bloodbath – Chainsaw Lullaby: Nick Holmesin toinen puoli… On tässä uhkan mahdollisuus

Cumbeast – Analconda: Eilen livenä koettu. Erittäin loistavat välispiikit ja soittajilla selvästi ilo soittaa. Hyvä Turku!

Omnium Gatherum – New World Shadows: Keskiviikkona lavan reunalla koettu ja fanipoikamaisuus huipussaan. OG ei petä juuri koskaan.

Unleashed – Stand Your Ground: Ei väsymisen merkkejä… Ensi vuonna 30v. synttärit orkesterilla.”
Spinebrain

Spidergawd – Is This Love?: Suosittelin tätä kaverille itse, unohdin bändin ja hän suositteli takaisin. Nyt onkin mennyt puolet lomasta tämän bändin kanssa.

Kvelertak – Åpenbaring: Edellisen sukulainen. Raisuhkoa mätkettä.

György Ligeti – Musica Ricercata: No. 7, Cantabile, molto legato: Klassista pianomusiikkia. Säveltäjähän tunnetaan Kubrickin elokuvien musiikeista.

Samuel Barber – Adagio for Strings op. 11: Synkkä kuin mikä. Klassista parhaimmistoa, ties miessä elokuvissa soinut. Soinut myös kuuluisuuksien hautajaisissa. Kuten Rooseveltin ja Einsteinin. Soi myös usein erilaisten onnettomuuksien yhteydessä televisiolähetyksissä. Komia on.

Portishead – Sour Times: Klassikko ysärin puolesta välistä. Tästä tulee väkisin sen ajan Bondit mieleen. Trip Hopia parhaimmillaan.

Foo Fighters – Skin and Bones (Live): En kovin usein lähde live-biiseihin, enkä Foo Fightersiin. Tässäpä sitä nyt molempia parhaimmillaan.

The War on Drugs – Red Eyes: Jotenkin tämä tuli vastaan aurinkoisella automatkalla. Ei se ihme ole. Automusiikkia parhaasta päästä.

Kolmas Nainen – En oo kuullut mitään: Tytön soittolistan viimeinen lisäys. Kyllähän tämä kertosäe päähän jää. Alavus-meininki.

Anathema – Pulled Under at 2000 metres a Second: Samalla kun pihalla alkaa lumisade, niin on sopivaa kuunnella Anathemaa. Tässä kappaleessa on ns. THE KOHTA puolentoista minuutin kohdilla. Mahtava rumpufilli.

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tämäkin tavallaan kuuluu Pohjanmaan reissuun. Ja Lumisaateeseen.”
T