Viikon aivoradio 31/2018

The Who – My Generation: Sopivaa sekoilua.

Dixie Dregs – Night Meets Light: Raivostuttavalla tavalla taidokasta hilipatihippaa. Steve Morse kitarassa muuten. Sinne päin.

Rauli Badding Somerjoki – Kuihtuu kesäinen maa: Kaunis on kappale. Rauli oli kova.

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa: Saran uutta tuotantoa on itsekin tullut haukuttua lällyksi. Ei tämä nyt huono silti ole.

Night Verses – Copper Wasp: Kuparikäärme on aikamoista tilutusta. Hypernopeus-Pliniä.

Arcturus – Kinetic: Arcturus on aina hyvä. Avant-garde metallia tuolta… Norjasta.

Propagandhi – Failed Imagineer: Offspringin jälkeen oikeastaan ainut punk-bändi, jota jaksan kuunnella. Hyvällä tavalla kaoottista menoa.

Phish – Aftermath: Phish se on vaikeasti määriteltävä bändi. Musiikki on oikeastaan vain epämääräistä jamittelua. Tämä on jollain tapaa bändille epätyypillinen kappale. Heleä.

Daniel Caine Orchestra – Hill Street Blues theme: On tämä vaan parhaita tv-sarjatunnareita.

Therapy? – Epilepsy: Hillin kadulta hippasen eri suuntaan. Ehkä tämä soi niillä pimeillä kujilla ja kellareissa.”
T

Van Morrison – Brown Eyed Girl: Vielä voi kesäklassikon laittaa, vaikka elokuulle kääntyy.

Glen Hansard, Marketa Irglová – When Your Mind’ Made Up: Elokuu-musiikkia. Hansardilta melkoinen laulusuoritus 5/4-tahtilajibiisissä.

R.E.M. – Imitation of Life: Tätä yhtyettä en itse oikein jaksa kuunnella levymitassa, mutta kyllä nämä parhaat yksittäiset biisit ovat mahtavia.

George Benson – Love X Love: Jonkinlainen groove ja helppous välittyvät.

Metallica – Moth Into Flame: Ehkä viimeisimmän Metallica-levyn paras biisi. Palautellaanpa mieleen…”
A

Turmion Kätilöt – Sikiö: Perinteisesti jälleen Saarihelvetin pääesiintyjä. Läppä lentää ja humppa soi.

Dynazty – Breathe With Me: Harmitonta ja hyvin tehtyä hård rockia Ruotsista. Hittitehdas elää ja voi hyvin.

Antique – Opa Opa: Mitä tapahtui Isosaaressa jää Isosaareen, mutta tämän biisin voi hyvin jakaa.

Creeping Death – Specter of War: Uusi löytö Jenkkilästä, kaverin seinältä bongattu. Maistuvaa dödistä asenteella.

Primal Fear – King Of Madness: Bändillä on hyviä biisejä, vaikka muille jakaa, muttei koskaan juuri ole breikannut. Tämä semiballadi jaetaan kaverin suosituksesta.

Behemoth – God = Dog: Uusi levy ilmestyy lokakuussa, tässä esimakua tulevasta. Kuulostaa jatkumolta edelliselle levylle.

Assumption – Resurgence: Täysin puskista tullut death/doom -jyrä Italiasta. Vauhtia ei juuri ole, mutta jyrää alleen massiivisella saundillaan.”
Spinebrain

Juice Leskinen Grand Slam – 15th Night: Juicellahan oli tuotantoa myös Lontoon murteella.

Isley Brothers – The Pride: Funkya sieltä paremmasta päästä. Yhtyehän koostui viidestä Isleyn veljeksestä (Ronald, Rudolph, O’Kelly jr., Ernie ja Marvin sekä yhdestä Jasperista (Chris).

Anita Ellis – Amado Mio: Lauloihan Rita Haywood Amado Mion, lauloihan?  No ei laulanut, vaan ”verhon takana” kappaleen tulkitsi Anita Ellis.

Haikara – Jälleen on meidän: Lahtelaisen yhtyeen vuonna 1972 ilmestyneeltä nimikkoalbumilta Vesa Lattusen sävellys.

Kiss – Strutter: Kaikkien erikoisuuksiin väliin hieman peruskamaani kultaisilta nuoruusvuosiltani.

Jeff Beck – Plynth (Water Down The Drain): Kappale julkaistiin vuonna 1969 ja levyttävästä kokoonpanosta löytyvät mm. Rod Stewart (voc), Nicky Hopkins (piano) ja Ronnie Wood (basso), jotka on merkitty kappaleen kirjoittajiksi.

Hullujussi – Intro & Puuki Vuuki Luu: Viime viikonloppuna oli Oulussa Qstock.  Minäkin olen vieraillut Oulussa Kuusisaaren festareilla. Mm 1974, jolloin sielä oli yhtenä orkesterina Hullujussi.

Paul Simon – The Obvious Child: Ei ihan Paulin peruskamaa, mutta mikä sitten.”
Yyte

Viikon Aivoradio 29

”The Shadows – Apache: Kesän ensimmäisellä vierailulla Lieksan raveissa huomasi jälleen, että jotkin asiat säilyvät. Kuten se, että ”Apachen” kuuluu soida ennen jokaista lähtöä.

Bon Jovi – Blood on Blood: Viikon projektina on ollut Bon Jovin 2017 USA:n kiertueen kahlaaminen. ”Blood on Bloodin” olemassaolo oli vähän unohtunut…

Aerosmith – Cryin’: Soittolistalta vastaan. Kuulosti paremmalta kuin aikoihin.

Oasis – It’s Good to Be Free: Alkoi soida eilen päivällä päässä ja vei suoraan kesään 2006.

The Trammps – Disco Inferno: Illalla olisi mainion Kukko Boys-orkesterin kanssa semi-iso telttakeikka kun Vaskiviikon ja samaan aikaan järjestettävän Viihdeteltan hulinat käynnistyvät Lieksassa. Tämä on KB-hässäkän teemabiisejä!”
A

Euphoreon – Mirrors: Käsittämättömän kovan kakkoslevyn tehnyt tämä projekti. Tässä on Wintersun meets Aether Realm meets Kalmah. Ottakaa haltuun!

Journey – Mother, Father (Escape): Kaverin aikajanalta bongattu. Todella kovat vokaalit tässä biisissä ja sopiva kasaritunnelma

Deafheaven – Worthless Animal: Kovasti on uutta levyä hehkutettu ja dissattu. Rääkyvokaalit huononevat levy levyltä, mutta sovituksellisesti ja musiikillisesti edelleen pätevää kamaa.

Unreqvited – Stardust: Kovin eteerista ja samalla surullista ja koskettavaa. Vokaalit jakanevat osan kuulijoista, mutta musa maistuu allekirjoittaneelle.

Immortal – Mighty Ravendark: On näköjään mahdollista, että Immortal on olemassa ilman Abbathia. En rupea sen enempää erojen syytä pohtimaan, miinulle kelpaa että nyt on kaksi hyvää bändi jota voi kuunnella ja/tai käydä keikalla katsomassa.

Lucifer – Dreamer: Jälleen 70-luvun retrorokkia naisvokaaleilla, mutta kun se tehdään hyvin niin jaksaahan tämän seurassa hytkyillä

Omnium Gatherum – Gods Go First: Esimakua uudelta levyltä. Ei ihan räjäytä pottia, mutta jättää odotuksen pintaan.

Dee Snider – Become The Storm: Vaikka Twisted Sister on laskettu lepoon, Dee jaksaa painaa ja yllättävän verevästi. Kertsissä on jotain mistä en ihan tykkää, mutta vokaalit ovat timanttia”
Spinebrain

Wildorado – Wheat: Vehnälle

Electric Light Orchestra – Showdown: Metronomin voi säätää tanakan kompin mukaan. Yksi orkesterin parhaita tuotoksia.

George Thorogood & Destroyers feat. Johnny Johnson – Johnny Be Goode: Voiko rokimpaa olla kuin kaimani bändeineen takomassa rock’n’rollin kansallislaulua täydelllä vimmalla?

Marie Fredriksson – Medan tiden är inne: Loistava laulaja ja tulkitsija. Kappaletta voinee peilata hänen omaan elämäänsä, sairastumiseensa pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Tästä hän kuitenkin parantui.

Choir & Orchestra of the Sofia Opera – Humming Chorus:  Kesäloma alkaa ja ohjelmassa myös Puccinin Madama Butterfly huomenna Savonlinnassa.

Cactus – One way…or another (live): 1969 perustetun bändin toisen albumin (1971) nimiraita, jonka liveversio on taltioitu 2014 ilmestyneelle Tokyo Nights albumille.

Jenny Wilson – Disrespect is Universal: Tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Exorcism, joka pohjautuu hänen parin vuoden takaiseen traumaattiseen kokemukseensa. Hänet raiskattiin, kun hän oli palaamassa tanssimasta.”
Yyte

Pearl Jam – Better Man: Vuosi tuli täyteen, niin olisinko parempi mies?

Edu Kettunen – Kone älä hyydy: Edu alkaa iän myötä lähtemään joka kuulemalla paremmin.

Topi Sorsakoski & Agents – Ajomies: Sen verran sopii maalaismaisemaan, että menköön.

Freud, Marx, Engels & Jung – Huomenna päivä on uus: Kunhan soi päässä.

J.Karjalainen – Laura Häkkisen silmät: ”Mulla olis pojat tämmönen sointukulku…”

Kenny Loggins – Danger Zone: Oli vähän lentohässäkkää ja hämminkiä…

Berlin – Take My Breath Away: Tähän tapaan tuo hässäkkä meinasi päättyä…

Propagandhi – Middle Finger Response: Onneksi selvittiin kuitenkin tällä.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=efR_lYunSLS78wB5lcO8VQ

Viikon Aivoradio 27

Brian Eno – Mea Culpa: 1001-listan poimintoja. Erikoista musiikkia ihan mille ajalle tahansa.

David Maxim Micic – Mbinguni Amina: Serbialaista kikkailumusiikkia.

Ghost – Genesis: Jo kahdeksan vuotta vanhaa Ghostia. Silloin ei oltu vielä niin pop.

Union Carbide Productions – Golden Age: Ruotsalaista rokkia 80-90-lukujen vaihteesta. J.Karjalaisen ja Porcupine Treen sävyjä havaittavissa.

Rage Against the Machine – Beautiful World: Cover-veto Devon kappaleesta. Aika rauhallinen ja pelkistetty RATM-biisiksi.

Imperial State Electric – Uh Huh: Perusrokkia. Hyvä riffi. Jännä, että Ruotsista.

Guilt Machine – Over: Hyvää metallia. Ei koukkuista, mutta laadukasta.

Avicii – Levels: “Rata yksi…”

Zero 7 – Milton At Midnight: Taustahämyilymusiikkia.

Liekki – Tähtien: Liekin vanhaa menoa. Jollain tapaa kaunis ja kesäinen kappale.”
T

The Idle Race –  By the Sun: Bändi, jonka riveissä ovat olleet mm. Roy Wood, Jeff Lynne ja Steve Gibbons. Tällä vuonna 1971 julkaistulla kappaleella kukaan heistä ei ole mukana.  Wood ja Lynne ovat jo muissa hommissa ja Gibbons ei ole vielä bändin kokoonpanoon astunut.

Ray Davies – The Big Weird: Kinks-yhtyettä ollaan kasaamassa uudelleen kokoon. Sitä odotellessa kappale Rayn uusimmalta, tänä vuonna julkaistulta, Our Country: Americana act II-albumilta

Dario G – Carnaval de Paris: Mummolaan kun pyöräilemme… Eikun jalkapalloonhan tämä liittyikin.

Joe Bonamassa – Redemption: Joe on minulle vielä syvällisempää perehtymistä vailla oleva artisti.  Tulevan albumin (ilmestyy 21.9) kautta aion kuitenkin tutustumisen aloittaa.

Nina Simone – My Baby Just Cares For Me: Nainen with the voice and style. Eikä kappaleessakaan ole moittimista.

Maarit – Sua ehkä liikaa pomputin: Stevie Wonderin sävel, Hectorin teksti ja Maarit – helposti kuunneltavaa, kevyesti soljuvaa musiikkia.

Simon Dupree & Big Sounds – Kites: Tämän me kaikki tunnemme, vaikka ei ollutkaan mikään suuri hitti maailmalla.”
Yyte

Toto – Africa: Pidettiin Joensuussa kisat. Tällä kuuluu aloittaa.

Vesa-Matti Loiri – Sellaista elämä on: Veskun Junnu-levyihin ei usein tule eksyttyä, mutta aina ne miellyttävät. ”Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein…”

The Darkness – Love Is Only a Feeling: The Darkness oli kauan kadoksissa. Se lensi omaan tutkaan juuri tämän levyn aikoihin 2003. Pistetään taas muistiin tämän soittolistanoston myötä.

Nils Lofgren – Man in the Moon: Nils on edelleen vahvasti aliarvostettu muusikko. Tämä soolovetäisy on aika tyylikäs…

Kamasi Washington – Hub-Tones: Washingtonin uutta levyä on hehkutettu monessa paikassa, joten täytyihän se kuunnella itsekin. Olipa melkoisen hyvä. ”Hub-Tones” nousi heti soittolistalle, kun ensimmäiset iskut päsähtivät ilmoille.

Prince & The Revolution – Purple Rain: Pidettiin Joensuussa kisat. Tähän kuuluu lopettaa.”
A

Demis Roussos – Forever and ever: Tottakai, koska lomamatka odottaa ja Kreikan meri kutsuu.

Despise – Spewing Out from Hell (Complete guide to Greek Heavy Metal): Tein hieman kreikkalaisen heavy metallin kotiläksyjä ja tämä tuli vastaan. Iski kuin tuhat sähköankeriasta ja kahvit rinnuksile!

SepticFlesh – A Great Mass Of Death: Korttini alkavat paljastua maan osalta, mutta tässä on tehty orkestroinnit ja metallin hienosti yhteen

Macabre Omen – From Son To Father: Olen laittanut tästä aikaisemminkin biisin, mutta pakko laittaa lisää koska tämä levy on 9,75/10 mun kirjoissa. Alunperin Alexandros on muuten Rodoksen saarelta, sittemmin lontoolaistunut.

Kawir – Hymn To Apollo: Taidan jälleen toistaa itseäni ja laittaa bändiä, jota olen jo tarjonnut. Kawir ansaitsee kuitenkin lisää palstatilaa ja pakanallinen metali soittoaikaa.

Agatus – The Oath (of Magic and Fire): Olen kuunnellut tämän levyn varmaan 12 kertaa enkä ole vielä kyllästynyt. Veljekset tekivät niin rehellisen ja aidon heavy metal levyn ettei tästä voi olla pitämättä

Mikis Theodorakis – Zorba dance: Tähän on hyvä lopettaa kreikkalainen kiimani.”
Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=u3-yAaovQbm5JgnkJEXRNQ

Viikon Aivoradio 22

Weezer – Africa: Nettikampanjan lopputuotos. Kuulostaa… no, Weezeriltä soittamassa Africaa.

Karvas – Kooma: Kamubändin uusi biisi. Taattua riffittelyä ja Rauskin laulantaa.

Beach House – Pay No Mind: Viikon uutuus. Vahvaa, syntetisoitua tavaraa. Mainio levy koko ”7”.

Richie Sambora – Seven Years Gone: Samboran Aftermath of the Lowdown-levy soi ensimmäistä kertaa julkaisunsa (vuonna 2012) jälkeen. Tämän muisti jo niiltä ajoilta.

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Viimeisellä rannalla: Päättäripäivän iltana keikalle, jonka settilistaan lukeutuu tämä. Alkanut aueta hiljalleen.”
A

Uada – Cult Of A Dying Sun: Oregonin poijjaat heittävät toisen levyn tiskiin ja vaikka edelleen vertaukset Mglaan ovat vahvat, alkaa pikkuhiljaa omakin tyyliä löytyä.

Ritual Necromancy – Discarnate Machination: Periaatteessa kaikki mitä Dark Descent Records julkaisee, on kovaa kamaa. Tämä levy ei tee poikkeusta. Must to hear jos death/doom on sun juttu.

Cobalt – Hunt The Buffalo: Slow Forever levy on jäänyt aivan liian vähälle kuuntelulle. Kannattaa ottaa haltuun, mikäli sludgemainen runttaus on lähellä sydäntä.

Kalliomäki – Ajastaika: Shamanistista folk/metal-runttausta, kävin keikalla sunnuntaina Vastavirran yläkerrassa ja meno oli yllättävän verevää… Siitä puheen ollen, sain 2min sisällä oltuani laulajalta punaisena valuvat ”verivanat” otsalohkooni!!

Syven – How Fare the Gods?: Lisää shamaanihenkistä akustista musiikkia. Olen kuunnellut tämän saunassa varmaan 25 kertaa hyvän imperial stoutin kera. Joka kerta 5/5 suoritus.

Iron maiden – Wicker man: Maiden toimitti Hartwall Areenalla ikävuosiin ja kilometreihin nähden semmoisella energialla ja tarmolla, että oli hämmentävää. Siihen spektaakkelimainen lavashow päälle ja kansa oli myyty. Jouduin itsekin taipumaan 35 euron arvoisen t-paidan ostoon.”
Spinebrain

Metallica – Creeping Death: Ride the Lighting on aina hyvä, kun sen tarpeeksi harvoin kuuntelee.

Paloma Faith – Stone Cold Sober: Palomalla on jollain tapaa aika hyvä soundi. Tässä on sellaista torvitusta, että eräs lieksalainen pumppu saisi tästä aika hyvän version.

Savatage – Gutter Ballet: Savatage on sitä pahinta Ynkkä-aikaa. Sen oikeastaan kuulee musiikistakin.

Joe Satriani – Cherry Blossoms: Armeija-aikana ja sen jälkeenkin olin Joen kanssa aika samassa lookissa. Kalju ja aurinkolasit.

Bill Frisell – Surfer Girl: Frisell on “kasipuoli” jazz-kitaristi.

Tal Wilkenfeld – Corner Painter: Naisbasisti Australiasta. Aika rouhea meno.

Eminem & Dido – Stan: Kuuntelin Marshall Mathers LP:n ja sehän perhana oli hyvä.

Mew – The Seething Rain Weeps for You: Melkoisen legendaarista musiikkia ajalta, jolloin valtasin Joensuun.

Easy Star All-Stars & Citizen Cope – Karma Police: En ole reggae- tai ska-musiikin ystävä missään mielessä, mutta tämä oli onnistunut.

Bon Jovi – Livin’ On A Prayer: Jakokoski, kesä ja auringonpaiste. ”
T

Status Quo – Caroline: Pakko myöntää, että nuorempana ränttätänttäkin kolahti ja kovaa.

Fourplay – Wish You Were Here: Lee Ritenourin kirjoittama kuulakas balladi yhtyeen ensimmäiseltä albumilta (Fourplay 1991).

Marvin Gaye – What’s Going On: Mitäpä muuta kuin klassikko.

Pallas – Executioner/Rat Racing: Neo-progressiivista live-musiikkia 2003 julkaistulta Blinding Darkness -albumilta.

Pete Townsend – Face Dances Pt.2: Pete on talentti, joka osaa tehdä koukuttavia kappaleita niin melodisesti kuin tuotannollisestikin.

Peter Frampton – Breaking All the Rules: Peter hyppäsi soolouralle Humble Piesta 21-vuotiaana vuonna 1971. Breaking All the Rules julkaistiin 1981 ollen hänen seitsemännen albuminsa nimikappale. Soittamassa olivat hänen kanssaan mm. Steve Lukather ja Jeff Porcaro.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mIEv4eAWQWuSRYBR6rPVKw

Viikon Aivoradio 21

Judicator – The Last Emperor: Kun jenkkipoweri on hyvää, se on todella maukasta. Siihen päälle vielä Hansi Kursch niin voidaan puhua jo loistavuudesta. Bändin uusin yllätti täysin!

Light of the morning star – Nocta: Goottihenkistä poljentaa… Tullut suosituksissa vastaan. Täytynee ottaa paremmin haltuun.

Alkaloid – Azagthoth: Saksalainen nykymetallin suuri toive yllätti uudella levyllä. Tässä on modernisoitu tekninen/progressiivinen metalli viety todella kovalle tasolle. Suosittelen koko levyyn tutustumista, jos tämä kappale iskee.

Grá – Till sörjerskorna: Tukholmalaista bläkkistä tarjolla kolmannen täyspitkän muodossa. Muutaman pyörittelyn jälkeen uskon palaavani tähän uudestaan, kunhan lämpötila laskee ja yöt pimenevät.

Stryper – Lost: Michael Sweetin ääni on edellen käsittämättömässä tikissä. Tällä perusteella olisin Suomen keikalla 99% todennäköisyydellä. Saipa vanhat vihtahousut vastustajat näkyvyyttäkin kun ”God Damn Evil”-levy poistettiin Walmartin listoilta liian ”rajun” albumin nimen takia.

Candlemass – Fortuneteller: Uusi EP julkaistu tänään ja siitä esimakua hieman erilaisen biisin muodossa. Ekalla kerralla iski, katsotaan kestääkö kuunteluja.”
Spinebrain

Miljoonasade – Lelukaupan häät: Sanoituksen neroutta.

Opeth – Demon of The Fall: Opethin live-suosikki.

Orgy – Blue Monday: Joku tässä pölähti päähän. Kesäinen kisabiisi.

Aphrodite’s Child – Aegian Sea: Vanhaa progea ja Demis Roussosin laulu.

Julee Cruise – Falling: Tämä vain on.

Problems – Katupoikien laulu: Harvoin tämän kuulee, mutta tässä on jotain riittävän häiriintynyttä.

The Verve – Bitter Sweet Symphony: Eipä tällekään sen suurempia selityksiä tarvitse.

SANNI – Soita mua (S&M): Tytön viimeinen lisäys soittolistaan. Taitavasti tehtyä musiikkia.

Risto – Olen piirretty hiiri: Jos kappale alkaa sanoilla ”olen piirretty hiiri, mutta en Mikki ja jalkakäytävä ajaa mua takaa” on jotain tehty oikein.

David Bowie – Life on Mars? Hunky Doryn helmi. Ensimmäiset pianolla soitetut tahdit tulee mukavan jymäkästi.”
T

Beach Boys – Fun Fun Fun: 8. Kesäkuuta julkaistaan Beach Boys -hittikimara uudelleen taustoitettuna Royal Philharmonic Orchestran säestyksellä.

Chaz Jankel – Number One: Sen verran tästä brittiherrasta tiedän, että on toiminut mm. kitaristina / kosketinsoittajana Ian Dury & Blockheads -orkesterissa ja löydämme hänet myös Sex, Drugs & Rock and Roll tekijäkreditiiteistä. Hän oli myös Ai No Corridan originaalin esittäjä, jota sittemmin Quincy Jones coveroi.

Chesney Hawkes – The One and Only: iPodin arpomaa työpäivän taustalle. Tämä kappale oli mukana Buddy’s Song -soundtrackilla, jonka nimiosaa Chesney näytteli. Kappale ylsi vuonna 1991 brittilistan kärkeen.

Marillion – Market Square Heroes: On yhtyeen debuuttisingle (1982) bändin progressiivisemmalta kaudelta. Tuolloin yhtyeen keulahahmona toimi laulaja Fish (Derek Dick), joka jätti yhtyeen 1989. Tämän jälkeen solistiksi tuli Steve Hogarth ja bändi reivasi soittoaan enemmän indie rockin suuntaan.

Elonkorjuu – Crimson of Love: porilaisen yhtyeen musisointia tarjosin jäsen A:lle pyöräilyä tahdittamaan Lieksasta Joensuuhun.

Tuomari Nurmio, Knucklebone Oscar: Will the Circle Be Unbroken: Ensimmäiseksi minulle tästä Hannu Nurmion ja Oskari Martimon yhteistuotteesta tuli mieleeni standardi gospel-ralli bluesiin väännettynä. Ja sitähän se onkin, tämä hengellinen laulu on kirjoitettu jo vuonna 1907.”
Yyte

Pepe Willberg – Lyhyenä hetkenä: Pepen ja Saimaan levyä pitäisi kuunnella useammin.

Porcupine Tree – Trains: Arpoontui eilen soittolistalta. Joskus tämä tuntuu tekstistään huolimatta itselleni talvibiisiltä, mutta kyllä oli eilenkin vaikuttava.

Maynard Ferguson – Gonna Fly Now: Rocky-tunnari vähän menevämmällä otteella.

Courtney Barnett – Charity: Barnettin uusi levy tuli viime viikolla. Edellinen ”Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit” vuodelta 2015 lienee eräänlainen sukupolvikokemus. Indiehtää.

PMMP – Kovemmat kädet: Olipa pitkästä aikaa vallan hyvä. Tästähän se Ausculton ensimmäisen juttusarjan ensimmäinen kirjoitus aikoinaan lähti jäsen T:n kynästä.”
A

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=jnKhOi-ySDKiSMo7OTrutQ