Ausculto – Viikon Aivoradio 39/2018

Tom Petty and the Heartbreakers – The Trip to Pirate’s Cove: Alkaa olla vuosi Pettyn edesmenosta. ”Mojo”-levy on jäänyt vuosien varrella itseltä unholaan, mutta nyt kuunneltuani nostin parikin biisiä muistiin.

Spin Doctors – Two Princes: Aina hyvä.

Tomi Salesvuo East Funk Attack – Rhythm Is Da Thing – Live at E-Studio: Uunituore studiolivejulkaisu. Heti kroppaan tarttuvaa groovea.

Idles – June: Albumi ”Joy as an Act of Resistance.” nousi Acclaimed Music-sivuston vuoden kärkilevyksi eli on koonnut ylistäviä arvioita maailmalla. Tästä maisteltavaksi yksi biisi, joka ei kylläkään välttämättä edusta kokonaisalbumin yleissointia.

Esa Pulliainen C-Combo – Blue Moon: Pulliainen omimmillaan.”
A

Antti Autio – Kallio: Kaunista ja surkeaa.

Rauli Badding Somerjoki – Bensaa Suonissa: Rajut sanat.

Atomirotta – Älä pelkää (Atomirottaa): Tässä on hauskat kitarat ja sanatkin jää päähän.

David Bowie – Blackstar: Maaginen biisi. Pelottava.

Imogen Heap – Hide and Seek: Legendaarinen äänenkäytön mestariteos.

And so I Watch You From Afar – Set Guitars to Kill: Tällaisella nimellä pääsee helposti soittolistalle.

Brian & Helvetin Perunat – SANNI sä oot ihana: Niin korni kuin tämä onkin, niin päähän se jää.

Wintersun – Beyond the Dark Sun: Suomalaista klassikkotilulilua, vaikkei niin vanhaa olekaan.

Megadeth – Train of Consequences: Vanhassa kuitenkin vara parempi. Tiedän tytön, jolla oli 2-vuotiaana farkkutakki Youthanasian selkälipulla.

Sara – Avaa se ovi: Tänään ilmestyi uusi Sara. Paluuta synkempään. Minulle parempaan.”
T

Spirit – Taurus: Yhtyeen ensimmäiseltä albumilta (Spirit 1968) Randy Californian sävellys, jonka kitaroinnissa on jotain sangen tuttua.

Elvis Costello & Imposters – Suspect My Tears: Tuoretta, mutta yllättävän herkkää Elvistä uudelta albumilta Look Now.

Atomic Rooster – Decline and Fall: Yhtye perustettiin 1969 ja sen esikoisalbumi julkaistiin seuraavan vuoden helmikuussa. Albumin musiikki on yllättävänkin tuoreelta kuullostaa progea. Rumpupalikoita heiluttaa Carl Palmer, joka siirtyikin heti tämän albumin jälkeen Emersonin, Lake & Palmerin nimiankkuriksi.

Wishbone Ash – Sometime World: Yhtyeen kolmannelta albumilta, Argus, joka valittiin julkaisuvuotensa 1972 parhaaksi englatilaiseksi LP-levyksi

Uriah Heep – The Spell: Heep sellaisena kuin minä haluan tämän orkesterin kuulostavan.

Marillion – Easter: Ei itään eikä pääsiäiseksi, vaan serkkupojan häihin Lontooseen, sinne tieni vie. Mutta Marillion teki hyvää musiikkia jo 80-luvulla.

Paul Simon – Can’t Run But: Tällä hetkellä minäkään en ole juoksukunnossa, nuo polvet vähän aristelee.  Olin kyllä vuonna 1990, kun Paul tämän kappaleen ensimmäisen kerran julkaisi. Mutta nyt onkin kyseessä vastikään julkaistu versio albumilta In The Blue Light.”
Yyte

Afsky – Sorg: En kerkiä mitään joten tässä maaginen levy Tanskasta kaikille mustan metallin ystäville.”
Spinebrain

Ausculton Aivoradio – Viikko 38/2018

Van Morrison & Joey DeFrancesco – The Things I Used To Do: 73-vuotias Van on edelleen iskussa ja taustayhtye on nippu ammattitaitoisia soittajia, joka svengaa ja svengaa.  Niin ja tuon Joeyn soitto, onhan se hyvää.

Sharon Van Etten – The End of The World: Skeeter Davis, Herman Hermits, Mud… onhan tästä versioita tehty, mutta onneksi ei toteutunut

Verhot – En muista milloin näin viimeksi auringon: ”Suru on mun sukunimi” on yhtyeen toinen albumi, joka on kattaus syksyisistä värimaailmaa. Helposti kuunneltavaa musiikkia.

Ultramariini – Utopia: Hämeenlinnalainen, Matti Johannes Koivun luotsaama, yhtye tekee musiikkia minun makuuni. Uusin albumi, Sointu, on kuluneen kesän satoa.

Betty Davis – Down Home Girl: Miles Davisin vaimo omasi myös oman musiikillisen uransa.

Mott The Hoople – Rock and Roll Queen (Kitchen Sink Instrumental): 70-luvun alun hittibändiltä, jolla oli mm. USAn kiertueensa lämppärinä The Queen, vastikään julkaistu muheva instrumentaali. Tämä on pala marraskuussa julkaistavalta kuuden CD:n boxilta, joka on kattaus bändin tuotantoon 1969-71.

Uriah Heep – Take Away My Soul: Yhtyeen uusin, Living the Dream, julkaistiin 14.9. Solisti Bernie Shaw ei ole nuoren David Byronin veroinen, eikä bändillä ole Ken Hensleyn kaltaista harmoniamaestroa riveissään. Mutta, jos pitää perustänttäräntästä, niin tätäkin kuuntelee.”
Yyte

Ville Leinonen – Etsin kunnes löydän sut: Ville Leinonen raapii kappaleesta alkuperäistä paremman.

Kingston Wall – And It’s All Happening: KW:n rauhaisampaa tuotantoa. Hyvin beckmäinen ote kitarointiin.

Octafonic – Welcome to Life: Mystinen äänimaailma. Aika paljon elementtejä, joita itse suosin tehdessäni musiikkia. Etukenoinen rumpukomppi ja toisteiset, jopa tylsät sointukulut ja tietysti saksofoni.

Rufus Wainwright – Out of the Game: Voikohan kappaletta paremmin sovittaa? Kuunnelkaa ihmiset Ruffea.

ARK – Absolute Zero: Jorn Lande on yksi raskaamman musiikin suosikkivokalistejani. ARK:n Burn the Sun on nerokas albumi. Tällä kappaleella Jorn pääsee testailemaan Björkin tapaa laulaa.

Pariisin Kevät – Pentti Holappa: Syksy ja Pariisin Kevät. Niin se vaan menee.

Alain Johannes Trio – Luna A Sol (feat. Mike Patton): Alain Johanneksen bändihistoriaa kun katseleepi, niin huomaa, miksi se minunkin listalta löytyy. QOTSA, Them Crooked Vultures, Eagles of Death Metal, PJ Harvey… Ja Pattonin Mikekin vielä.

Mokoma – Kuu saa valtansa auringolta: On ennenkin tullut ilmi, ettei Mokoman Markon laulu rauhallisissa kohdissa lähde. Tässä kappaleessa kertosäe kyllä lähtee ja sanoittajana Annala on kova.

Kamchatka – The Search Goes On: Kamchatka se runnoo eetteeriin mainiota psykerokkia. Tai rokkia. Eikä yllätä ketään, että venäläistä niemimaata nimenään käyttävä bändi tulee Ruotsista.

Judas Priest – Ram it Down: Voisiko tässä olla maailman parhaat hevikitaratuplasoolot? Voisi. Tipton ja Downing Rules!”
T

Ernie Hawks – Still Trippin’: Ei uskoisi suomalaiseksi pelkän kuulokuvan perusteella. Vuoden 2018 parhaita levyjä toistaiseksi on tämä ”Scorpio Man”.

Mark Knopfler – Good On You Son: Markin uuden levyn ensisingle on yllättäen hitusen groovaavampi eikä pelkkää akustisen hiplaamista. Hyvä niin!

Bloodhound Gang – The Bad Touch: Syntisen hyvä biisi edelleen.

Tom Waits – Jersey Girl: Torstai-iltana kummallisen lämpimässä syyskuun illassa kuulosti vieläkin paremmalta kuin ennen.

James McMurtry – Cutter: Spotifyn soittolistalle olin joskus nostanut tällaisen biisin. Piti soidessaan ihan tarkistaa, että mistä oli kyse. Mukava sointi ja äänimaisema.”
A

Archgoat – Darkness has returned: Arkkivuohen uusi levy on juuri niin pimeä ja synkkä kuin sen pitääkin

Conan – Prosper on the Path: Doomijyrä jaksaa jyrätä ja toimittaa vähintäänkin kohtuullisen uuden äänitteen.

Horn – Retrograd: Pakanallista mustaa metallia Saksanmaalta. Maistuu yllättävän hyvältä.

U.D.O. – In the heat of the night: Vielä on Udossa virtaa jäljellä vaikkakin juuri basisti ilmoitti lähdöstään 22 vuoden palveluksen jälkeen.

Odium – Towards the Forest Horizon: Kiinnitetty Steelfestiin vaikka luulin että bändiä ei ole enää mahdollista nähdä livenä, uuhh mama!!

Abhorrence – Hyperobject Beneath the Waves: Uutta materiaalia tarjolla sitten vuoden 1991 EP:n… Long live Finnish death metal!

Satan – Into the mouth of eternity: Ensimmäinen levy vuonna 1983 ja heti perään viides levy vuoden 2013 comebackin jälkeen. Livenä koettu jo useasti, erittäin vahva suositus NWOBHM ystäville.

Urfaust – A course in cosmic meditation: Vihdoin uusi levy julkaistu stream-palvelussa. Outoa kamaa Hollannista kahden miehen voimin, mutta voimaannuttava kokemus niin levyltä kuin livenä.

Vallendusk – In Reverie: Vihdoin Indonesian poikien uusi levy tarjolla stream versiona. Kitaravetoista kamaa, jossa vokaalit hakevat vielä syvyyttä mutta kokonaisuus voittaa puolelleen.”
Spinebrain

Ausculto – Viikon Aivoradio 36/2018

Eminem – Lose Yourself: Tipahti mystisesti korviin viime viikonloppuna pitkästä, pitkästä aikaa. Tästä ei jotenkin aikanaan ”saanut” tykätä, mutta nyt on kova.

The War on Drugs – Thinking of a Place: Musiikkia hämärtyviin syysiltoihin.

U2 – One: Oli pitkästä aikaa uukaksimaisen laadukkaan kuuloinen.

Ultra Bra – Sinä lähdit pois: Ostin Ultra Bran historiikin ja lukaisin samana iltana kannesta kanteen. Onkohan tämä kympin biisi?

Leevi and the Leavings – Kerro terveiset lapsille: UB-kirjan jälkeen tuli työn alle vihdoin Gösta Sundqvistin elämäkerta. Sillä verukkeella jakoon vaikkapa tämä.”
A

Matti Johannes Koivu – Satumaa: Ihan ok. Pulliainen skitassa.

Eleven – All My Friends: QOTSA:n jäljissä tehtyä stoner-hörhöilyä. Aivan jees.

Tuomo – The Grant: Eipä kovasti jää tämä komppi ja riffi päähän.

Marko Haavisto & Poutahoukat – Paha vaanii: ”…Paholainen vaanii joka kulman takana…”

Vesa-Matti Loiri – Matkarakastaja: Junnu joskus osui sanoituksissaan. Joskus.

Pearl Jam – State of Love and Trust: On tämä aika hyvä aina.

Kirka – Hengaillaan: ”viiskytkaks ja kolkytkuus”, A:n kanssa nähtiin viikonlopun ruokailun lomassa melkoinen cover-suoritus.

Nick Drake – Saturday Sun: Tämäkin pääsee aina yllättämään.

Elvis Presley – Suspicious Minds: Aina ja joka paikassa, ihan hyvin grungen lomassakin.

Stam1na – Enkelinmurskain: Uutta ja hyvän kuuloista Stam-yks-naa.”
T

Electric Light Orchestra – Letter from Spain:  Kyllä tämä on ELOa ja Jeff Lynnen sävelkynästä lähtöisin. Kappaleella on myös yhteys Olympialaisiin, sitä käytettiin taustamusiikkina Barcelonan kisojen mainonnassa.

Kaseva – Syksy: Lehdet kellastuu, ilmat hieman viilenee – tulee syksy. Uskottavahan se vain on.

David Bowie – Let’s Dance: Koko kesän olen kulkenut punaisissa kengissä, joten mikä ettei.

Ian Thomas – Hold On: Ian Thomas on kanadalainen laulaja, säveltäjä, näyttelijä ja kirjailija. Hänen kappaleitaan ovat tehneet mm.  Mannfred Mann’s Earth Band, Chicago, America…niin ja Santana.

Ernos – Ei: Ernos on perustettu 1965 ja keikkailee edelleen. Yhtye julkaisi ensialbuminsa Rutto ja Romu vuonna 1968 ja se sisälsi 11 kappaletta, joista vain yksi (Kaikki hyvin – Good Vibrations / Brian Wilson) oli käännöskappale. Kaikki muut Erno Lindahlin säveltämiä.

Maná – Oye Mi Amor: Santanan Corazon Espinadon tunnemme. Manán solisti Fher Olvera on sen kirjoittanut ja toimii silläkin solistina.

Tito Puente – Oye Como Va (live): Puertoricolaisjuuret omaava Tito syntyi vuonna 1923 New Yorkissa. Hän kävi lapsena piano- ja rumputunneilla ja liittyi ensimmäiseen yhtyeensä 12 vuotiaana. Tämän kappaleen hän julkaisi vuonna 1962.

Okra Playground – Turmio: Etna-Emman voittajalta vahvaa harmonista laulua sekä upeaa soittoa. Kappale pitää tiukasti otteessaan viimeiseen nuottiin asti.”
Yyte

Psychonaut 4 – Don’t Leave The Room: From Georgia with love.

Lifelover – Neckshot: Legendaarinen loppu biisissä.

Pyre – Merciiess Disease: Kovaa dödöä Venäjältä.

Nekro Drunkz – Asshole Casserole: Livenä koettu… Kovaa menoa Portlandista.

King Dude – God Like Me: Surkeahko nimi, onneksi muza parempaa.

Scorched – Mortuary Of Nightmares: Takuuvarmaa jenkkidödöä.

Elderwind – Temple: Yhden miehen bläkkisprojekti Venäjältä… Ladaa 332 x parempi.

Mustan Kuun Lapset – Morfiinisiivet: Erittäin pysäyttävät jäähyväiset.”
Spinebrain

Ausculto – Viikon Aivoradio 33/2018

Enslaved – Feathers of Eolh: Pitkästä aikaa Enslavedin pariin. Jotenkin se syksymmällä toimii.

Racer X – Technical Difficulties: Soittotaidon ihannoinnin kulta-aikoihin palataan tällä. Paul Gilbert soitti kitaraa poraan kiinnitetyillä plektroilla ja muuta sellasta perusperus…

Marty Friedman – Self Pollution: Toinen saman sarjan tyyppi. Viime vuoden meininkiä.

Adagio – The Mirror Stage: Onpa muuten kikkailuhevin viikko. Tästä ranskalaista progesinfoniaa.

Jamiroquai – Feel So Good: Astutaan askel kepeämpään maastoon. Jamiroquai lähtee jostain syystä aina.

Pearl Jam – Nothingman: Olenhan minä tämän kuullut, mutta A:n muistuttamana iski paremmin kuin koskaan. Pearl Jam on parhaimmillaan paras.

Survivor – Burning Heart: Minulle tämä on aina ollut parempi kuin Eye of the Tiger.

Foo Fighters – Skin and Bones: Livejä tulee harvoin kuunneltua. Tämä on niistä harvoista live-vedoista aika hyvä. Tämän pystyy itsekin soittamaan kitaralla.kov

The War on Drugs – Red Eyes: Tähän viikonloppuun, syksyyn ja vuoteen 2016 kiteytyvä kappale. Rio ohoi!

Anathema – Pulled Under at 2000 Metres a Second: Kun rumpuja soitetaan kapulat väärin päin ja tällainen pakokauhu saadaan kappaleeseen vangittua, on onnistuttu. Kuunnelkaa rumpufillejä!”
T

Kovaa Rasvaa – Paha Kaiku: Klubilla tänään koettu ja hihamerkin voimin Turku delivered.

Foreseen – Death Injection: Juuri lavalla ja pesee niin kotona kuin naapurissakin.

Immolation – Destructive Currents: Vahvistettu tänään Steelfest 2019 kattaukseen… Maistuu isosti!

Asphyx – Deathhammer: Toinen Steelfest 2019 -kiinnitys ja jo kerran kokeneena voin kertoa että pesee ja linkoaa.

Antimateria – Kun Aukeaa Mysteerit Kuoleman: Kerran livenä koettu ja silloin räjäytti tajunnan kohtuu suvereenisti.

Jorma Kääriäinen, Harri Marstio, Pate Mustajärvi, Topi Sorsakoski – Mä elän vieläkin: Marstio on Kuusaan Joe Cocker tjsp. Raspia on kuitenkin sen verran että kiinnostus säilyy.

Trappist – No Soldier Left Behind: Jos bändin nimi on olutta ja ideana ettei sitä saa hukata missään vaiheessa, niin olemme suuruuden äärellä.

Svalbard – Unpaid Intern: Melodista hardcorea Kanadasta. Lähti muuten hilseet koko kropasta.”
Spinebrain

Fatoumata Diawara – Negue Negue: Persoonalista musiikkia afrikkalaisella otteella.

The Who – I Can See For Miles: CSI Cyber tuli Suomeen. En tiedä onko katsomisen arvoinen, mutta ainakin tunnari kannattaa kuunnella.

Clarence Clemons – CC Angel (live): Isomies ja torvi – tämä svengaa, toivottavasti myös siellä ylhäällä…

Little Feat – Two Trains: Lupauduin kevättalven viikonlopuksi Joensuuhun, sinne päässee kahta junaa käyttäen…

Alice Cooper – Under My Wheels: …tai omalla autolla.

The Script – Millioinares: iPodin arpomaa työpäivän taustamusiikkia.”
Yyte

Pariisin Kevät – Tuu rokkaa mun tanssilattiaa (mitä sä vaiheilet?): Harvinaisesti soi päässä biisi ilman, että siitä on kuullut kuukausiin nuottiakaan.

Eläkeläiset – Elän humpalla: Eksyttiin jäsen T:n kanssa kuuntelemaan Eläkeläisiä tässä päivänä eräänä. Laitetaan hyvä kiertoon.

Thrice – Come All You Weary: Suositusnosto tännekin.

Marvin Gaye & Tammi Terrell – Ain’t No Mountain High Enough: Tuli mystisellä ”Feelin’ Good”-soittolistalla vastaan tällaisten hahmojen versioimana.

Hurriganes – Bourbon Street: Tuli viime viikonloppuna soiteltua pitkästä aikaa hääkeikka. Vielä pidempi aika oli siitä, kun tämä oli tullut rämpyteltyä. Hauskaa oli!”
A

Ausculto – Viikon Aivoradio 33/2018

Skädäm – Katujen Kuningatar: Bändi tekee muutaman keikan orkkiskokoonpanolla syksyllä… Mietin, että muistanko yhtään biisiä, mutta täähän nyt on vanha klassikko.

High On Fire – Electric Messiah: Matti Hauki on voimissaan ja tässä väännetty ruuvia selkeesti kireemmälle. Toivotaan, että koko levy potkii persauksille samaan malliin.

Marissa Nadler – Blue Vapor: Tuli jossain suosituksissa vastaan ja tämän biisin perusteella merkkasin koko levyn to-do listalle. Hieno tunnelma biisissä.

Imatran Voima – Techno Slut: En tuntenut Perttu Häkkistä ihmisenä enkä hänen musiikkiaan tai radio-ohjelmiaan, mutta hänen äkillinen poismenonsa täytti paljon FB uutisvirtaani. Tämä olkoon minun kunnianosoitukseni hänelle, hyvää matkaa ja musiikki elää ikuisesti.

Verjnuarmu – Laalavat Jouset: Eilen tieto saavutti myös Musta Savon eli Janne Rissasen poismenosta. Samoin tein Verjnuarmu lopetti toimintansa välittömästi. Osanotto hänen perheelleen ja bändikavereille.

Sanhedrin – Riding On The Dawn: Uutta musiikkia vanhoilla saundeilla ja komeilla vokaaleilla. Tämä tuli kanssa vastaan jonkun nettisivun suosituksissa. Voisin helposti mennä näiden keikalle, jos Suomeen eksyvät.

God Is An Astronaut – Winter Dusk/Awakening: Bändi palaa juurilleen ja tekee sen minkä parhaiten osaa: tunnelmista instrumentaali musiikkia, jota jaksaa kuunnella ja joka koskettaa.

Tyrantti – Kobra: Tässä on siis Teräsbetoni, Ranger ja Kilpi samassa paketissa. Erittäin hämmentävä kokemus, mutta livenä bändin nähneet ovat olleet minua vakuuttamassa, että tästä muuten tulee vielä jotain. Otan popcornit esille ja odotan.”
Spinebrain

The Golliwogs – Tell Me: Musiikkia ennen kuin bändistä tuli tunnetumpi nimellä Creedence Clearwater Revival.

Wigwam -Cheap Evening Return: Rekku Rechardin tyylikäs sävellys Dark Albumille.

Elvis Costello & Imposters – Unwanted Number: Elvis kirjoitti laulun jo vuonna 1996 Grace of My Heart -elokuvaan, mutta levylle se tuli vasta tämän vuoden heinäkuussa esimakuna lokakuussa ilmestyvältä uudelta albumilta Look Now.

Anssi Tikanmäki – Hautalan Arvin Jenkka: Maisemakuvia Suomesta on mestariteos, mutta hieno albumi on myös Vanhat Valokuvat, jolta tämä jenkka löytyy.

Rick Wakeman – Gone But Not Forgotten: aikaa ajatuksille

Crusaders – I Felt The Love: Onhan tämäkin jo vanhahko kappale, julkaistiin 1975 albumilla Chain Reaction, mutta minä vaan pidän yhtyeen ilmavasta musiikista. Tätä levyä olivat soittamassa Wayne Henderson, Joe Sample, Wilton Felder, Stix Hooper ja Larry Carlton – ammattimiehiä.

Jolly Jumpers – Boom Boom: Tyrnäväläistä perusmusiikkia.

Uriah Heep – The Park: Yhtyeen kauneimpia balladeja.”
Yyte

Leevi and the Leavings – Tuhannen markan seteli: Oli Göstan kuolinvuosipäivä.

Pearl Jam – Low Light: PJ alkoi taas kiehtomaan. Rauhallisempaa osastoa.

M.A. Numminen- Neljimmäinen veljeksistä: On se Mauri Anterokin tehnyt kaikenlaista…

Maija Vilkkumaa- Luokkakokous: Viikonloppuna kamujen kanssa keikalle. Tämä on listalla.

Stonehills – Time: Joensuulaisheebojen ensimmäisen levyn ensimmäinen varsinainen raita. Tästä selviää, mistä Stonehillsissä on kyse.”
A

The Aristocrats – Smuggler’s Corridor: Sellaista kohtuullista kikkailijajengiä tässä bändissä, mutta musiikki on kuin Tarantinon leffasta.

Focus – Hocus Pocus 2010: Enpä ollut tätä versiota aiemmin kuullut. Ei se alkuperäistä hakkaa, mutta ei niin kehnokaan ole.

Stoned Jesus – I’m the Mountain: Ukrainalaista stoneria Kyuss-vivahtein. Hemmetin siistejä levynkansia.

Apocalyptica – Toreador: Bändin toisen albumin kolmas oma sävellys. Legenda. Minulle.

Planeetta 9 – Ainoa ystävä: Kummallinen bändi on tämä. Vähän kuin Black Sabbathin riffit, mutta jonkun tangokuninkaan ääni.

Corey Hart – Sunglasses At Night: Tämä on minun biisi, koska pidän aurinkolaseja lähes joka säällä ja joka paikassa.

Ruusut feat Paperi T – 555: Tämmöistä se on suosittu Suomi-musa nykyään.

John Fogerty – The Holy Grail: A:n kanssa kuunneltiin ja ihmeteltiin, miten se ääni ei vanhene ollenkaan.

Brother Cane – Bad Seeds: Etelän rokkia, joka vie Jyväskylän pyöräkellareihin.

Portishead – Sour Times: Tätä kuunnellaakseen pitää oletettavasti olla suunnilleen minun ikäiseni.”
T