TOOMIO’s TOP100: 9. Opeth – DamnationTOOMION TOP100: 9. Opeth – Damnation

Producer: Opeth, Steven Wilson
Recorded: 2002
Released: 22.4.2003
Label: Koch

#37 in Finnish chart. The first Opeth-album without growling.

SINGLE
– Windowpane

”This will be The Album of The Year!” said my brother in 2003, when I played Damnation for the first time. We were amazed.

Making process of the album was obviously hard for the band. Recordings of Deliverance weighed in the background, and the recording session was full of technical problems. Fortunately, the band was able to walk through the session.

Indications of Opeth’s ability to make lighter music had always been visible on some level. After producer Steven Wilson came in, the band had the courage to do the whole album with lighter touch. Although I’m a little tired of Wilson’s sound, but on this album it’s hardly be heard. There you can find Mellotrons and really crisp acoustic guitars, but the sound is still very massive. Mellotron fits nicely to Opeth’s music. The album is very exciting work, because it was made by progressive death metal band. Still it’s very easy to listen through, regardless of your age.

This is certainly the most balanced prog music throughout this century.

The album spins exactly nine seconds before it becomes clear that the band get a grip. Opening track Windowpane’s guitar solo comes in a strange position. However, Mikael Åkerfeldt’s solos does not make mistakes, so it’s rather awaken to listen more closely, as a nuisance. Nearly eight-minute song is not a one second too long.

Transition to heartfelt In My Time of Need goes naturally. Each piece is foisted the lurking evil, which always go with Opeth’s music. Death Whispered a Lullaby, which is composed by Steven Wilson, sits nicely on an album. The bass lines and guitar effects at the end of a hassle (which is so Wilson!) make this song perfect for Opeth also.

The chorus of To Rid The Disease is brought to the surface by using Mellotron, that you must like it. The intro guitar piece moves along with the song, creating despair. The Young and the Restless-piano in the background increase the bass and drum attacks. This is certainly the most balanced prog music throughout this century. If I have to name one album, that describes melancholy, it will be Damnation.

I can’t explain the atmosphere that I have while listening this. Driving from Tuuri to Ähtäri on slushy weather of early December. It’s still not freezing cold, but not warm either. Socks are almost certainly wet. A pale coffee and old bun waiting in the granny’s house. Windscreen wiper blades should be replaced.

Everyone should listen to this album. Everyone

THE BEST MOMENTS
Windowpane
– This song gets me to learn acoustic guitar.

NOT SO BRILLIANT
There’s no weak moments.

https://open.spotify.com/album/4FmI0F5GvvR1M9RURWnJV9
Tuottaja: Opeth, Steven Wilson
Nauhoitettu: 2002
Julkaistu: 22.4.2003
Levy-yhtiö: Koch

Suomen listan 37. Ensimmäinen Opeth-albumi ilman örinää.

SINGLE
– Windowpane

”Nyt on vuoden levy!”, sanoi veljeni vuonna 2003, kun soitti minulle ensi kertaa Damnationia. Olimme melkoisen myytyä poikaa. Ja levy on kestänyt kulutusta pian 14 vuotta.

Levyn tekoprosessi oli yhtyeelle ilmeisen raskas. Deliverancen äänitykset painoiva taustalla, eikä äänityssessiot meinanneet ottaa onnistuakseen. Kaikkien tai ainakin kuuntelijoiden onneksi, bändi jaksoi session läpi.

Viitteitä Opethin kyvystä tehdä kevyempääkin materiaalia oli ollut aina jollain tasolla näkyvissä. Steven Wilsonin tultua tuottajaksi saatiin bändille riittävästi rohkeutta tehdä koko albumi kevyemmällä otteella. Vaikka olenkin hiukan kyllästynyt Wilsonin soundiin, se ei tällä levyllä juurikaan kuulu. Sieltä löytyy ne mellotronit ja todella kuulaat akustiset, mutta soundi on sitä huolimatta hyvin jyhkeä. Mellotron on Opethin musiikissa enemmän kuin paikallaan. Levy on siitäkin syystä jännä teos progressiiviselta death metal-bändiltä, että sen kuuntelee iästä riippumatta helposti läpi.

Levyä ehtii kulua tasan yhdeksän sekuntia ennen kuin käy selväksi, että soitossa on otetta. avausbiisi Windowpanen kitarasoolo tulee aavistuksen outoon kohtaan. Mikael Åkerfeldthän ei sooloissaan kuitenkaan virheitä tee, joten se pikemminkin herättää kuuntelemaan tarkemmin kuin häiritsee. Windowpanen väliosaan lähtö tapahtuu kevyellä rumpufillillä. Sen jälkeen tulee synkooppinen osio, joka on monen progenössön mieliin jäänyt ja varmasti sitä on jonkun kerran kellaribändeissä kopioitukin. Lähes kahdeksan minuutin biisi ei ole pätkääkään liian pitkä.

Opethin Damnation on eittämättä tasapainoisinta progemusiikkia koko tällä vuosituhannella.

Siirtymä hartaaseen In My Time of Neediin sujuu luontevasti. Jokaiseen kappaleeseen on ujutettu sitä Opethin musiikissa alati vaanivaa pahuutta, kuitenkaan harrasta tunnelmaa sotkematta. Tuottaja Wilsonin säveltämä Death Whispered a Lullabyn istuu levylle komeasti. Sen bassolinjat ja lopun kitaraefektihässäkkä (,joka on kyllä silkkaa Wilsonia) tekevät kappaleesta sopivan utuisen myös Opethin esitettäväksi.

To Rid The Diseasen kertosäe on mellotronin avulla nostettu niin pintaan, että siitä ei voi olla pitämättä. Intron kitarapätkä liikkuu kappaleen mukana luoden epätoivoa, jota kertosäe välillä kuitenkin rikkoo. Lopun Tunteita ja tuoksuja-pianon taustalle nousevat basso- ja rumpuiskut sekä outroksi muuttuva fiilistely ovat eittämättä tasapainoisinta progemusiikkia koko tällä vuosituhannella. Jos jollain levyllä halutaan kuvata alakuloa ja melankoliaa, niin on Damnation sillä listalla hyvin kärjessä.

En osaa kaikille selittää tunnelmaa joka kuunnellessa tulee. Suomea tunteville se on seuraavanlainen: Ajo Tuurista Ähtäriin joulukuun alun loskasäässä. Ei ole vielä pakkasta, muttei lämminkään. Sukat ovat melko varmasti märät. Mummon luona odottaa valju kahvi ja vähän vanhaksi mennyt pulla. Pyyhkijänsulat pitäisi uusia. Vastahan ne kolme vuotta sitten uusittiin.

Kaikkien pitäisi kuunnella tämä levy ajatuksella. Kaikkien.

PARHAAT HETKET
Windowpane –
Tämä kappale sai allekirjoittaneen ottamaan akustisenkin kitaran jotenkin hanskaan.

EI LÄHDE
Huonoja hetkiä ei ole yhtäkään.

https://open.spotify.com/album/4FmI0F5GvvR1M9RURWnJV9

TOOMIO’s TOP100: 11. Opeth – Ghost ReveriesTOOMION TOP100: 11. Opeth – Ghost Reveries

Producers: Jens Borgen, Opeth
Recorded: 2005
Released: 29.6.2005
Label: Roadrunner

#10 in Finland, #9 in Sweden. The Last album of the drummer Martin Lopez

SINGLE
– The Grand Conjuration

After Deliverance & Damnation it was difficult to say what was coming. Clean singing or aggressive growling. Then became both.

Ghost Reveries starts with the song named Ghost of Perdition. It creates a model how the entire album fading to the dark atmosphere. Somehow it reminds me about the final scenes of The Shining movie.

The album is absolutely amazing. Baying of the Hounds awaken the listener by organs. It collects all the attention to prepare wonder, how could the phrase ”I hear the baying of the hounds” sounds so evil? Towards the end of the same song takes Europe place in the grounds, when the pompous synth strings pave the way for a glam rock tinged riff throughout Martin Mendez bass solo. Atonement’s shades already indicate what kind of progressive rock the band is heading for.

”This is the most evil album what I know.”

I have to respect Mikael Åkerfeldt. First of all, as a composer he finds incredibly beautiful melodies. Second, he must be valued as a guitarist. He has the ability to play only meaningful solos. I don’t know any Michael’s solo, which would be poor. Third, he collects big respect as a singer. Clean sound is one of the best and the growling isn’t bad at all. Martin Lopez is dynamically brilliant drummer. Groovy style with a lively tempo of the music sounds almost always that it has been played here and now. The making of-document of this album is worth of seeing. For example, it is shown how the Harlequin Forest’s intro drums are recorded. Drummer believes that rhythm is invalid, and the end of the song is quite poor too.

This is the most evil album what I know. Basic death metal not very often sound so threatening. Grand Conjuration is the world’s meanest song (after the Imperial March)! Benton and Iommi could say what they want. In the end of the world, these must be on the soundtrack of it. Åkerfeldt and Williams, you evil henchmen!

This record must listen to alone in Grimwood.

THE BEST MOMENTS
Ghost Reveries –
For once, a long prog metal song, which retains an interest just to the end.
The Grand Conjuration – EEEVIIIIIL!!!

NOT SO BRILLIANT
Beneath the Mire –
Starting riff is boring.

https://open.spotify.com/album/74QPd1WqK8kTsVNtHdBzJ8
Tuottajat: Jens Borgen, Opeth
Nauhoitettu: 2005
Julkaistu: 29.6.2005
Levy-yhtiö: Roadrunner

Suomen listan 10. Ruotsin 9. Rumpali Martin Lopezin viimeinen Opeth-albumi

SINGLE
– The Grand Conjuration

Deliverancen ja Damnationin jälkeen oli vaikea sanoa, mitä oli tulossa. Kliiniä laulantaa vai ärrimörriä örinää. Tuli kumpaakin.

Ghost Reveriesin aloitusbiisi Ghost of Perdition luo koko albuminmitan kestävän pimeän tunnelman. Jotenkin tulee mieleen Hohto-elokuvan loppuvaiheet.

Kokonaisuus on kerta kaikkiaan mahtava. Baying of the Houndsin urkualku herättää kuuntelijan. Se kerää kaiken huomion valmistaakseen ihmetykseen, miten voikaan lause “I hear the baying of the hounds” kuulostaa niin pahalta? Saman kappaleen loppupuolella käydään Europen tontilla, kun mahtipontiset synajouset pohjustavat glam rockiin vivahtavaa riffiä Martin Mendezin bassoiloittelun alla. Atonementin sävyt kertovat jo osittain siitä, millaiseen progehämyilyyn bändi on suuntaamassa.

”Näin pahan tunnelman levyjä ei juuri ole. Hirveä dödötykitys ei kovin usein kuulosta läheskään näin uhkaavalta.”

Mikael Åkerfeldtiä pitää kyllä ihailla. Ensinnäkin säveltäjänä hän löytää mielettömän kauniita melodioita hyvinkin äkkiväärien ja raskaidenkin osien lomaan. Toisekseen häntä pitää arvostaa kitaristina. Hänellä on taito soittaa ainoastaan tarkoituksenmukaisia sooloja. En tiedä yhtään Mikaelin sooloa, joka olisi huono. Kolmanneksi hän kerää suuret respectit laulajana. Kliini soundi on yksi parhaista ja murinakin varsin pahaa. Martin Lopezin dynaamisesti nerokas rumpalointi yhdistettynä groovaavan elävään tempoon tekee musiikista oikeamman kuuloista. Se kuulostaa lähes aina siltä, että se on soitettu tässä ja nyt. Levyn teosta julkaistu dokumentti on edelliseen viitaten suositeltavaa katseltavaa. Siinä esimerkiksi näytetään, miten Harlequin Forestin intron rummut soitetaan purkkiin. Rumpalin mielestä komppi on epäkelpo, eikä biisin loppukaan miehen mielestä lähtenyt. Voin kertoa, että ihan hyvin lähti. Ja lähtee.

Näin pahan tunnelman levyjä ei juuri ole. Hirveä dödötykitys ei kovin usein kuulosta läheskään näin uhkaavalta. Grand Conjuration on maailman pahin biisi (Imperial Marchin jälkeen), sanoo siihen Bentonit ja Iommit mitä haluavat. Jos maailmanloppu on paha, niin se tulee jommankumman biisin saattelemana. Åkerfeldt ja Williams, te pahuuden kätyrit!

Tämä levy pitäisi kuunnella yksin synkässä metsässä. Mielellään nuotion vieressä. Kyllä ei kipinävuorossa nukuttaisi.

PARHAAT HETKET
Ghost Reveries –
Kerrankin pitkä progemetallibiisi, joka säilyttää mielenkiintonsa ihan loppuun asti.
The Grand Conjuration – IIIIIVÖÖÖL!!!

EI LÄHDE
Beneath the Mire –
Aloitusriffi ei suorastaan kutsu luokseen.

https://open.spotify.com/album/74QPd1WqK8kTsVNtHdBzJ8

TOOMIO’s TOP100: 13. Soilwork – Natural Born ChaosTOOMION TOP100: 13. Soilwork – Natural Born Chaos

Producers: Devin Townsend & Fredrik Nordström
Recorded: 2001-2002
Released: 25.3.2002
Label: Nuclear Blast

Keyboardist Sven Karlsson’s first-Soilwork album.

This album was purchased only on the basis of cover art. Also because it was produced by Devin Townsend.

I put the CD in the player and it was once again a great amazement. ”Welcome. Won’t you please step aside? Follow The Hollow ’. Then began the beating. Starter song is exactly the kind of like the starting song is supposed to be. A sledge hammer to the forehead and forward.

This album was sort of first contact to me with the Gothenburg metal. And really the only band, which I like from that genre. This album was also a record, which is in addition to Evegrey yields greatly influenced my playing technique on keyboards. That’s not a surprise, as the man behind keys in both bands is the same person, Sven Karlsson.

”Again, it comes from the Swedish original sin, composing pen is very sharp.”

Soilwork’s hallmark is a groovy grip and iconic choruses. Again, it comes from the Swedish original sin, composing pen is very sharp. The style in which Soilwork will mix half clean vocal parts to the raw roasting is an art. Although the music, at least when it appeared was time for a modern, trusted songs with traditional sounds. For example, the Black Star Deceiver organ is a handsome crossover with the 70’s and today’s. Producer Townsend screams quite recognizable too.

Guitar duo Wichers & Frenning is the new Tipton & Downing. Also, Speed’s vocals are successful. Finnish drummer is Ranta, who made excellent cymbal work. Bassist Ola Flink doesn’t have a big role on this album, but on live he’s the most visible part of the band.

The album is the best in its genre. I promise a lot. But it is. Listen to the gym. There it belongs!

THE BEST MOMENTS
As We Speak –
Verse rhythm is a genius, anyway, the song scamper great between the riffs and fills.
Soilworker’s Song of the Damned – The atmosphere is very melancholic.

NOT SO BRILLIANT
Natural Born Chaos –
Album title track is the weakest.

https://open.spotify.com/album/4YxDa0WQzLaCyyFWx9cYYiTuottaja: Devin Townsend & Fredrik Nordström
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 25.3.2002
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Kosketinsoittaja Sven Karlssonin ensimmäinen Soilwork-albumi.

Tämä levy ostettiin pelkästään kansien perusteella. Kansien myös siksi, että niissä luki ”Produced by Devin Townsend”.

Levyn kun tyrkkäsi soittimeen, oli ihmetys jälleen suuri. ”Welcome. Won’t you please step aside? Follow the hollow”. Sitten alkoi sen päiväinen paukutus. Aloitusbiisi on juuri sellainen, kuin aloitusbiisin kuuluu olla. Lekalla päähän ja eteenpäin.

Tämä albumi oli kohdallani tavallaan ensimmäinen kosketus Göteborg-metalliin. Ja oikeastaan ainut bändi, jota siitä genrestä jaksaa kuunnella. Tämä albumi oli myös levy, joka on Evergreyn tuotoksien ohella vaikuttanut suuresti omaan soittotapaan kosketinhommissa. Se ei sinällään ole yllätys, sillä mies kiippareiden takana on molemmissa bändeissä sama henkilö, Sven Karlsson.

”Jälleen tulee ilmi se ruotsalaisten perisynti, hävyttömän terävä sävellyskynä.”

Soilworkin tunnusmerkki on groovaava ote ja rautaiset kertosäkeet. Jälleen tulee ilmi se ruotsalaisten perisynti, hävyttömän terävä sävellyskynä. Tyyli, jolla Soilwork tuo puolikliinit lauluosuudet raa’an paahdon väliin, on taidetta. Sen se todella osaa. Vaikka musiikki ainakin ilmestyessään oli nykyaikaista, luotetaan kappaleissa perinteisiin soundeihin. Esimerkiksi Black Star Deceiverin urut ovat komea crossover 70-luvun ja nykypäivän kanssa. Myös tuottaja Townsend rääkyy väliin varsin tunnistettavasti.

Kitarakaksikko Wichers & Frenning ovat kuin päivitetty versio Downing & Tipton-parista. Myös Speedin vokaalit onnistuvat. Taustatukensa antaa suomalaisperäinen Ranta, joka hallitsee symbaalityöskentelyn erinomaisesti. Basisti Ola Flink sen sijaan ei levyllä ole isossa roolissa, mutta livenä sitäkin näkyvämmin.

Levy on genrensä paras. Paljon luvattu. On se silti. Kuuntele salilla. Sinne se kuuluu!

PARHAAT HETKET
As We Speak
Säkeistön rytmitys on neroutta, muutenkin kappale puikkelehtii hienosti riffien ja fillien viidakossa.
Soilworker’s Song of the DamnedTunnelma on kovin melankolinen. Biisin viimeisiin kertoihin lähdön filli rullaa komeasti.

EI LÄHDE
Natural Born Chaos
– Albumin nimibiisi on heikoin.

https://open.spotify.com/album/4YxDa0WQzLaCyyFWx9cYYi

TOOMIO’s TOP100: 15. Evergrey – In Search of TruthTOOMION TOP100: 15. Evergrey – In Search of Truth

Producers: Andy La Rocque & Tom S. Englund
Recorded: 2001
Released: 13.11.2001
Label: InsideOut Music

#59 in Swedish chart.

The download times could be unbelivable for today’s teens. If you wanted to hear some new songs 15 year ago, it had to be downloaded via a telephone modem for 3-4 hours. Evergrey’s Blackened Dawn was one of these songs.

The singer Tom S. Englund’s gravelly voice and gloomy space which reflects the artwork promised a lot. The album theme told about aliens among humans, and there’s a mood from the X-Files too.

This album is a miracle. According to the legend as it was recorded during nine days. Evergrey went to the studio, apparently without a single idea or even pieces of songs and the result was this genre masterpiece. Is this legend true or not, especially the vocal parts work just fine. There’s also female vocals on this album, which will be impossible not to recall the old vampire movies.

”The choruses are spiced with desmondchildish hooks. Simple, but absolutely functional.”

The production is a pleasant and full of clever compositions. But above all choruses are catchy. The song exudes pain and anxiety that even Finns could be jealous. This is odd, because the band comes from Sweden. The choruses are spiced with desmondchildish hooks. Simple, but absolutely functional. There’s a few weaker background of solos, but yes, here we are among the best. Keyboardist is one of my personal favorites, sense of style is brilliant. No wonder that he got a job as some of the most successful Swedish metal band, Soilwork.

Driving music for darkening early autumn. The road would be between Jalasjärvi and Peräseinäjoki, sleeping mates on the backseat and mooses waiting for the best place to run to the front of me.

THE BEST MOMENTS
The Masterplan –
The beginning and really catchy chorus. Also, one of the most brilliant videos.
Watching the Skies – Every time one perfect tempo variation in substance and in particular the departure of the chorus.

NOT SO BRILLIANT
State of Paralysis –
I just don’t like so much these piano ballads.

https://open.spotify.com/album/2r2SsD33SmLnb5wHhut62wTuottaja: Andy La Rocque & Tom S. Englund
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 13.11.2001
Levy-yhtiö: InsideOut Music

Ruotsin listan 59.

Ei uskoisi, eikä varsinkaan jaksaisi odottaa, nykynuori 15 vuoden takaista mp3-latausta, jossa biisin kuullakseen sitä piti ladata puhelinmodeemin kautta sellainen 3-4 tuntia. Evergreyn Blackened Dawn oli yksi näistä kappaleista. Siitä innostuneena veljeni hommasi jostain tämän levyn, vaikkei se edellämainittua kappaletta sisälläkään.

Laulaja Tom S. Englundin karhea ääni ja synkkiä tiloja heijasteleva kansitaide lupasi paljon. Levyn teema kertoi joukossamme liikkuvista avaruuden muukalaisista ja muutenkin musiikista huokui silloin vielä pinnalla ollut X-Files.

Levyn kokonaisuuden onnistumista pitää edelleen ihmetellä, sillä tietojen mukaan se äänitettiin yhdeksän päivän aikana. Studioon lähdettiin ilmeisesti ilman ainuttakaan valmista kappaletta tai edes aihiota ja kymmenennen päivän koittaessa oli valmis tämä genrensä mestariteos. Oli tämä legenda totta eli ei, niin varsinkin lauluosuudet toimivat hienosti. Mukaan on jotenkin saatu kammettua myös naislaulua, josta tulee väistämättä mieleen vanhat vampyyrielokuvat.

”Kertosäkeissä on desmondchildmaisia koukkuja. Yksinkertaisia, mutta ehdottoman toimivia.”

Tuotanto on sen ajan mittapuuhun nähden laadukas. Soitto on miellyttävää ja sävellykset ovelia. Mutta ennen kaikkea kertosäkeet ovat tarttuvia. Laulusta tihkuu tuska ja ahdistus suomalaista miellyttäen. Tämä onkin outoa, sillä bändi tulee Ruotsista. Kertosäkeissä on desmondchildmaisia koukkuja. Yksinkertaisia, mutta ehdottoman toimivia. Muutama vähän ponneton soolon tausta siellä on, mutta kyllä tässä parhaiden joukossa ollaan. Kosketinsoittaja on yksi henkilökohtaisia suosikkejani tyylitajultaan. Ilmankos sitten saikin pestin vähän menestyneemmässä ruotsalaisbändissä, Soilworkissa.

Automusiikkia pimenevään alkusyksyyn. Tieväli omissa mielikuvissani on Jalasjärvi-Peräseinäjoki, kyydissä nukkuvat kaverit ja pientareella näkymättömät hirvet odottamassa parasta paikkaa juosta eteen.

PARHAAT HETKET
The Masterplan –
Alku ja todella tarttuva kertosäe. Myös yksi nerokkaimpia videoita.
Watching the Skies – Joka kerta yhtä mainio tempovaihteluineen ja varsinkiin kertosäkeeseen lähtiessä.

EI LÄHDE
State of Paralysis –
En vain tykkää niin hirveästi näistä pianoballadeista. Minä en laittaisi tätä tähän levylle.

https://open.spotify.com/album/2r2SsD33SmLnb5wHhut62w

TOOMIOs TOP100: 19. Soilwork – Stabbing the DramaTOOMION TOP100: 19. Soilwork – Stabbing the Drama

Producer: Daniel Bergstrand
Recorded: 2004
Released: 28.2.2005
Label: Nuclear Blast

#14 in Sweden, #19 in Finland, #166 in US.

SINGLES

– Stabbing the Drama

On the way to repeating itself Soilwork could still made just great Stabbing the Drama. Suffice it to say that the band made a surprisingly strong comeback in 2015, The Majestic Ride.

The album contains a slightly rawer and blasting compositions. The work is excellent from the covers to the end, but especially in the tail end of the album will start to kick in the head, when the first half has been just ordinary body blows.

Producer Daniel Bergstrand has been got the band sounds professional, but still original. It’s not as mass-flavored, but rather Kiss Kiss-candy in Fazerin Parhaat-bag.

”After the 70th century there have been no Swedish band, which would not be covered by the melody heritage of ABBA.”

The album has some of the most brutal attacks. such as Stalemate and Blind Eye Halo tunes as a measure of the plate would have been enough even if it is 29 minutes and three seconds. Although the musical genre itself is so far removed from today’s mainstream music including metal mainstream, the album will be easy listen to through the hassle.

Good roast with nice melodies but strongly going forward. As Per Gessle sayd: ”After the 70th century there have been no Swedish band, which would not be covered by the melody heritage of ABBA.” Yes, you could hear it in Soilwork too. A good example is the Distance and variations of the chorus at the end of the song.

This is such a powerful spin. When you need to get things going, then it sounds perfect. For example, preparing for a sport performance.

THE BEST MOMENTS
Blind Eye Halo –
Always very entertaining moment.

https://open.spotify.com/album/5ROS5cZpvnElo66wBq7GTVTuottaja: Daniel Bergstrand
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 28.2.2005
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Ruotsin listan 14. Suomessa 19. USA:ssa 166.

SINGLET
– Stabbing the Drama

Matkalla itsensä toistamiseen Soilwork pystyi raapimaan vielä aivan mahtavan Stabbing the Draman. Sanottakoon, että bändi teki yllättävän väkevän paluun vuonna 2015 The Ride Majesticilla.

Albumi sisältää hiukan raaempaa mättöä ja progempia sävellyksiä. Tuotanto toistuu ajalleen epätavallisesti aika diskanttivoittoisena. Teos on kansista lähtien priimaa, mutta varsinkin levyn loppupää alkaa potkia päähän, kun alkupuoli levystä on ollut vain tavallisia vartaloiskuja.

Levyn tuottaja Daniel Bergstrand on saanut bändin kuulostamaan ammattimaiselta, mutta silti omaperäiseltä. Se ei ole niin massanmakuinen, vaan mieluummin Kiss-Kiss karkki Fazerin parhaat-pussissa. (Vaikka itseasiassa Islanti on se paras nami.)

”Ei 70-luvun jälkeen ole tullut yhtään ruotsalaista bändiä, jossa ei kuuluisi ABBA:n melodiaperintö.”

Levyllä on muutamia erittäin raakoja iskuja. Stalematen ja Blind Eye Halon kaltaisilla biiseillä levyn mitaksi olisi riittänyt vaikka se 29 minuuttia ja kolme sekuntia. Vaikka itse musiikki genrenä on niin kaukana tämän hetken valtavirtamusiikista mukaan lukien metallin valtavirta, tulee albumi vaivatta kuunneltua läpi. Joo, kyllähän The Crestfallenissa mennään aika Radio Rock-linjaa, mutta vain pirun paljon paremmin.

Soitto kulkee. Hyvää paahtoa, metallista maalailua mutta vahvasti eteenpäin mennen. Per Gessleä mukaillen: ”Ei 70-luvun jälkeen ole tullut yhtään ruotsalaista bändiä, jossa ei kuuluisi ABBA:n melodiaperintö.” Kyllä se kuuluu Soilworkissakin. Sävellykset nousevat liitoon poikkeuksetta niiden hienojen kertosäemelodioiden takia. Tästä hyvä esimerkki on Distancen kertosäkeen variaatiot kappaleen lopussa.

Tämä on sellainen tehokas pyöräytys. Kun pitää saada asiat käyntiin, niin silloin soi mainiosti. Esimerkiksi valmistautuessa johonkin urheilusuoritukseen.

PARHAAT HETKET
Blind Eye Halo –
Aina yhtä viihdyttävä pläjäys.

https://open.spotify.com/album/5ROS5cZpvnElo66wBq7GTV