(suomi) Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 8 – New York City Serenade

Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).

Springsteenin toisen albumin päätösnumero New York City Serenade ei avautunut helposti. Meni useita vuosia, ennenkuin siitä jäi mieleen mitään muuta kuin alun pianokuviot, jotka on taitavasti soittanut bändin ensimmäinen pianisti David Sancious. Kaikki kuitenkin muuttui parina heinäkuisena iltana kesällä 2013: Bruce ja ESB soittivat tämän, ensimmäistä kertaa ikinä eurooppalaisella maaperällä, Roomassa ja tahdoin ottaa selvää miksi fanifoorumit hehkuttivat tapausta niin runsaasti. Kävi klassisesti, sillä nyt nuo ensimmäiset, lämpimät kesäillat muistuvat aina mieleen kun NYCS soi.

Teos alkaa David Sanciousin pianolla, joka tunnustellen eri tyylejä asettuu lopulta hellävaraiseen muutaman soinnun kiertoon ja pieniin filleihin conga-rumpujen säestäessä. Brucen soittama akustinen leijailee mukana koko biisin liki kymmenen minuutin keston. NYCS:in rakenne on helmeilevän kauniin haikea, liki pidättynyt, ja siksi se on mahtava kesäyön laulu.

Billyn, Jackien ja muiden tarinat kiinnostavat. Teksti on kuin kirja tai elokuva, ei niinkään normaali pop-kappale. Pikkuhiljaa tarinan edetessä myös bändi saa suurempaa roolia, mutta Springsteenin musiikille poikkeuksellisesti jouset saavat suuren roolin. Hiljaiset ja äänekäämmät osiot vuorottelevat luontevasti ja tempotkin vaihtelevat, mutteivat korvaan pistävästí.

Myös New York City Serenadessa on yksi rivi, johon se tiivistyy. “So walk tall / or baby don’t walk at all”. NY voi olla heikommille kova kaupunki ja läheskään kaikki kohtalot eivät ole onnellisia. Billyn ja Jackien elämästä on hohto kaukana, mutta Manhattanin yö on heille silti paikka, jossa heidän kuuluu olla. Tekstissä on paljon tajunnanvirtaa pariskunnan astellessa pitkin kaupungin katuja ja heidän kohdatessaan ihmisiä. “Fish lady” tai jazzin soittaja (“any deeper blue / and you’ll be playing in your grave”) ovat sivuosassa, mutta pienillä maininnoilla maalaavat merkittävän osan tunnelmasta.

Livenä NYCSiä on siis soitettu todella harvoin. Vuoden 1975 jälkeen se on kuultu yhdeksän kertaa ja kautta aikojen Euroopassa siis vain kerran. Alkuaikoina se venyi todella pitkäksi bändijammailuksi Sanciousin pianon johdolla, kun taas Roomassa mukana oli Roma Sinfonietta täydentämässä jousisovituksen. Springsteen julkaisi tuon version sittemmin HD-laatuisena Youtube-kanavallaan fanien iloksi.

New York City Serenadesta sekä WIESS-levystä on jo vierähtänyt reilut neljä vuosikymmentä eivätkä ne olekaan alkuunkaan streamaus-aikakauden musiikkia. NYCS:ille täytyy tarjota tilaa eikä kuunnella sivukorvalla. Kannattaa istua alas ja varata kymmenen minuuttia New York Cityn kaduilla vaelteluun yhdessä Billyn ja Jackien kanssa.

Billy he’s down by the railroad tracks
Sittin’ low in the back seat of his Cadillac
Diamond Jackie, she’s so intact
As she falls so softly beneath him
Jackie’s heels are stacked
Billy’s got cleats on his boots
Together they’re gonna boogaloo down Broadway and come back home with the loot
It’s midnight in Manhattan, this is no time to get cute
It’s a mad dog’s promenade
So walk tall or baby don’t walk at all

Fish lady, oh fish lady
She baits them tenement walls
She won’t take corner boys
They ain’t got no money
And they’re so easy
I said “Hey, baby
Won’t you take my hand
Walk with me down Broadway
Well mama take my arm and move with me down Broadway”
I’m a young man, I talk it real loud
Yeah babe I walk it real proud for you
Ah so shake it away
So shake away your street life
Shake away your city life
Hook up to the train
And hook up to the night train
Hook it up
Hook up to the train
But I know that she won’t take the train, no she won’t take the train
Oh she won’t take the train, no she won’t take the train
Oh she won’t take the train, no she won’t take the train
Oh she won’t take the train, no she won’t take the train
She’s afraid them tracks are gonna slow her down
And when she turns this boy’ll be gone
So long, sometimes you just gotta walk on, walk on

Hey vibes man, hey jazz man, play me your serenade
Any deeper blue and you’re playin’ in your grave
Save your notes, don’t spend ’em on the blues boy
Save your notes, don’t spend ’em on the darlin’ yearlin’ sharp boy
Straight for the church note ringin’, vibes man sting a trash can
Listen to your junk man
Listen to your junk man
Listen to your junk man
He’s singin’, he’s singin’, he’s singin’
All dressed up in satin, walkin’ past the alley
He’s singin’, singin’, singin’, singin’

(suomi) Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 10 – Long Walk Home

Albumilta Magic (2007).

Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.

Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.

Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.

Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.

Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O’ Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.

Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.

LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I’ll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.

Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.

Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.

Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin’ into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin’
In the distance I could see the town where I was born

It’s gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home

In town I passed Sal’s grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans’ hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said “gone”

It’s gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
It’s gonna be a long walk home

Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again

My father said “Son, we’re lucky in this town
It’s a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we’ll do and what we won’t.”

Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
It’s gonna be a long walk home

Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don’t wait up for me
Gonna be a long walk home
It’s gonna be a long walk home

It’s gonna be a long walk home

(suomi) Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 12 – If I Should Fall Behind

Albumilta Lucky Town (1992).

If I Should Fall Behindin kohdalla on pakko sanoa heti alkuun, että musiikilliset ansiot eivät yksin riittäisi lähellekään näin korkeaa sijoitusta. Tähän biisiin taltioituu omalta kohdaltani sellaisia varhais-aikuisuuden muistijälkiä, että en voinut sivuuttaa tätä tällä listalla.

Lucky Town-levy oli ensimmäisiä jotka ostin. Päiväkin on tarkkana mielessä, se oli nimittäin kesäloman ensimmäinen maanantai vuonna 2010 (kalenteri näyttää siis kesäkuun 7. päivää). Tuolloin piipahdettiin velipojan kanssa Joensuussa ja matkaan tarttui kolme Springsteen-levyä. Ostokriteerinä olivat lähinnä kansikuvat sekä se, että saisi kartoitettua tuotannon eri vuosikymmeniä. Ostoksiksi valikoituivat The Wild the Innocent & the Street Shuffle, Born in the U.S.A. sekä Lucky Town. Lieksaa kohti ajellessa aloitettiin BITUSALLA, joka tosin oli entuudestaan tuttu. Jotain kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä soittimeen vaihdettiin Lucky Town, johon näin sain ensikosketukseni. If I Should Fall Behind on tuon levyn neljäs biisi, ja sen ehdimme juuri kuunnella ennen perille pääsemistä. Aika selkeä muisto.

Tuosta päivästä lähti siis se kesä. Sellaisia kesiä kuin juuri 18 vuotta täyttäneelle tulee aika harvoin. Siksi tämä biisi on tällä listalla. Kaikki se taika ja kutkutus uusista mahdollisuuksista tulevat aina mieleen kun tämä biisi soi. Puuhailtiin bänditouhuja, seikkailtiin kaupungilla ja luotiin ihmissuhteita, joista jotkut eivät varmaan hiivu koskaan pois. Hienoa tässä biisin ja kokemusten yhtälössä on se, että Springsteenin tekstin voi ottaa joko parisuhde- tai ystävyysteemaisena. Siitä tässä on kyse. Tosin taisin tajuta sen vasta hieman myöhemmin… Now everyoneone dreams of a love lasting and true / but you and I know what this world can do.

Springsteenin koottua bändin kokoon reunion-kiertueelle tämä laulu kuultiin usein keikkojen loppupuolella entistä pelkistetympänä ja tunteisiin vetoavampana versiona, jossa ESB:n jäsenet saivat kukin oman soolorivinsä sekä Clarence Clemons saksofonisoolonsa. Tuolloin tekstin tenho ja teema ystävyydestä eivät voi jäädä välittymättä.

We said we’d walk together baby come what may
That come the twilight should we lose our way
If as we’re walkin a hand should slip free
I’ll wait for you
And should I fall behind
Wait for me

We swore we’d travel darlin’ side by side
We’d help each other stay in stride
But each lover’s steps fall so differently
But I’ll wait for you
And if I should fall behind
Wait for me

Now everyone dreams of a love lasting and true
But you and I know what this world can do
So let’s make our steps clear that the other may see
And I’ll wait for you
If I should fall behind
Wait for me

Now there’s a beautiful river in the valley ahead
There ‘neath the oak’s bough soon we will be wed
Should we lose each other in the shadow of the evening trees
I’ll wait for you
And should I fall behind
Wait for me
Darlin’ I’ll wait for you
Should I fall behind
Wait for me