The Essence of Metal – 12. The Troggs started to set up punk rockMetallimusiikin olemus – 12. The Troggs alkoi luoda perustaa punk rockille

THE TROGGS – FROM NOWHERE (1966)

The Troggs was born on the initiative of the childhood friends Reg Presley and Ronnie Bond. The band found their way to the public when The Kinks’s manager banged the band and signed it.

The final fame was guaranteed when The Troggs decided to cover Chip Taylor’s Wild Thing. The song was ranked number one on the US Billboard. Even though the song is not their own, you can hear The Troggs’ style in it. Raw and simple sounds, beating chords and more attitude than skilled vocal work. Contrasting the band’s music, they brought they dressed up to conservative coats and straight trousers.

The effects to metal goes through the punk. The Ramones has publicly named the band their biggest influence. This has also been done by Jimi Hendrix, who is often covered Wild Thing by himself. Music can also find nuances in stoner music. Their songs has versioned at least one black metal band, the Norwegian Ulver. Another well-known song, Love is All Around, is covered by R.E.M. and Wet Wet Wet.

Simple, even controversial riffs can be considered as metal if you want. The band also received a disapproval of their sexually explicit lyrics and their ”overexecutive” way of announcing the words. This be an advantage in the metal sphere, even though their playing skills aren’t so high.

The example album is the debut, From Nowhere (1966), which starts with Wild Thing. The A-side of the vinyl is garbled rock and punk mixes that you can easily listen to. On the B side, however, there’s nothing to do with the metal. The remaining six songs are pretty poor pop songs or ballads.

The video cannot be other than Wild Thing.

https://www.youtube.com/watch?v=JFh-MuyuQvY&t=901s

Photo: paimages.co.ukTHE TROGGS – FROM NOWHERE (1966)

The Troggs syntyi lapsuuden kavereiden Reg Presleyn ja Ronnie Bondin aloitteesta ja sai hyvin äkkiä lopullisen muotonsa basistin ja kitaristin löydyttyä. Bändi löysi tiensä julkisuuteen, kun The Kinksin manageri bongasi yhtyeen ja kiinnitti sen levy-yhtiölle.

Lopullinen kulttimaine oli taattu, kun The Troggs päätti coveroida kantriartisti Chip Taylorin Wild Thing-kappaletta. Kappale nousi USA:n Billboard-listan ykköseksi ja kotimaassaankin listakakkoseksi. Vaikkei kappale oma olekaan, on siinä kuultavissa The Troggsin anti musiikille. Rujot ja yksinkertaiset soundit, hakkaavat soinnut ja enemmän tunteella kuin taidolla suoritettu vokaalityöskentely. Kontrastia bändin esittämälle musiikille toi heidän verraten konservatiivinen pukeutuminen pikkutakkeihin ja suoriin housuihin.

Vaikutus metalliin kulkee punkin kautta. The Ramones on julkisesti nimennyt bändin esikuvakseen. Näin on myös tehnyt Jimi Hendrix, joka Wild Thingiä usein coveroi itsekin. Musiikista voi löytää vivahteita myös stoner-musiikkiin. On bändiä versioinut ainakin yksi bläkkisbändikin, nimittäin norjalainen Ulver. Toinen tunnettu lainabiisi bändiltä on Love is All Around, jolla maailmanlaajuista menestystä ovat keränneet ainakin R.E.M. ja Wet Wet Wet.

Yksinkertaiset, jopa riipivät riffit voi mieltää metalliksi jos tahtoo. Bändi sai lisäksi paheksuntaa seksiin viittaavista sanoituksistaan ja varsinkin ”yliseksuaalisesta” tavastaan esittää sanojaan. Tämä voidaan lukea eduksi metalliväen piirissä, vaikka vaakakupissa tilannetta toiseen suuntaan painoi bändin aikalaisiin verraten heikko soittotaito.

Esimerkkilevynä on debyyttialbumi From Nowhere (1966), jonka aloittaa juuri tuo Wild Thing. Vinyylin A-puoli on nykymittapuullakin tarkasteltuna räväkkää garage-rokin ja punkin sekoitusta, jonka kuuntelee helposti toistamiseen. B-puolella ei sen sijaan ole metallin kanssa mitään tekemistä, ellei sitä nyt jostain syystä halua hakata vasaralla. Loput kuusi kappaletta ovat nimittäin aika heikkoja pop-lauluja tai balladeja.

Eihän videoksi voi laittaa mitään muuta kuin Wild Thingin.

https://www.youtube.com/watch?v=JFh-MuyuQvY&t=901s

Kuva: paimages.co.uk

The Essence of Metal – 9. At the Source of grunge and punkMetallimusiikin olemus – 9. Grungen ja punkin alkulähteillä

THE SONICS – HERE ARE THE SONICS (1965)

In the mid-1960s, psychedelia and rock n’ roll began to get even more straightforward forms. Washington’s The Sonics found a straighter path to bring it out. The band covered blues and rock n ’roll classics with a sharper touch, but also made their own songs.

Rough and simple riffs and songs played with more attitude than skill took the music quite high. The recordings were handled roughly live. Drums with one mic. The drum sound is one of the things that determining the band. For example, Kurt Cobain has stated the following: ”I, I have to admit… The Sonics recorded very, very cheaply on a two track you know, and they just used one microphone over the drums, and they got the most amazing drum sound I’ve ever heard. Still to this day, it’s still my favourite drum sound. It sounds like he’s hitting harder than anyone I’ve ever known.”

Many bands have mentioned The Sonics, when asking about their influence. The most well-known ones are Bruce Springsteen and Nirvana. Both have also covered the band.

The effect on metal will surely be through the grunge or, alternatively, the path through the punk. Riffs, fierce clamor and uncompromising attitude – They gets far!
The sample album Here Are The Sonics (1965) is a mixture of their own and the cover songs, which is passed through a grunge / punk screen. The Sonics’ own influences don’t need to look further than this song list.

As a video example, this time, comeback recording. The attitude still lives on.

Kuva: apessimistisneverdisappointed.comTHE SONICS – HERE ARE THE SONICS (1965)

1960-luvun puolivälissä alkoi psykedelia ja rokkenrolli saada suorempiakin muotoja. Washingtonilainen The Sonics löysi suoremman polun tuodakseen sanottavansa esiin. Bändi coveroi blues- ja rock n’ roll-klassikoita räyhäkämmällä otteella, mutta teki myös omia kappaleita.

Rouheat ja yksinkertaiset riffit ja enemmän asenteella kuin taidolla suoritetut laulut saivat tunnelman aika korkealle. Nauhoitukset hoidettiin suunnilleen livenä. Rummut yhdellä mikillä. Rumpusoundi on yksi bändiä määrittävä tekijä ja esimerkiksi Kurt Cobain on todennut seuraavaa: ”I, I have to admit… The Sonics recorded very, very cheaply on a two track you know, and they just used one microphone over the drums, and they got the most amazing drum sound I’ve ever heard. Still to this day, it’s still my favorite drum sound. It sounds like he’s hitting harder than anyone I’ve ever known.”
Esikuvikseen bändin ovat maininneet monet. Tunnetuimpina ehkä Bruce Springsteen ja jo mainittu Nirvana. Molemmat ovat bändiä myös coveroineet.

Vaikutus metalliin tulee varmasti tuon grungen tai vaihtoehtoisesti punkin kautta kiertävän tien kautta. Riffit, kova meteli ja tinkimätön asenne – sillä pääsee pitkälle!

Esimerkkialbumi Here Are The Sonics(1965) on omien ja lainabiisien sekoitus, joka viedään grunge-/punk-seulan läpi. The Sonicsin omia vaikutteita ei tarvinne etsiä kauempaa kuin tästä biisilistasta. Videoesimerkkinä toimikoon tällä kertaa bändin ns. comeback-taltiointi, josta ei miesten ikääntymisestä huolimatta yritystä puutu.

Kuva: apessimistisneverdisappointed.com

The Essence of Metal – 11. Super Group Brought Music Closer to Heavy MetalMetallimusiikin olemus – 11. Superkokoonpanolla lähemmäksi heavy metallia

THE YARDBIRDS – HAVING A RAVE UP WITH THE YARDBIRDS (1965)

Jeff Beck, Jimmy Page and Eric Clapton says something at least for their names. The whole trio played in The Yardbirds on a sample album Having a Rave Up with The Yardbirds (1965). Although they didn’t play at the same time, but these are the names behind this album.

The Yardbirds is said to have brought American blues music to the British audience. The band was also the first to start playing metal. The playing style of all three guitar players must still be recognized. This album it’s even experimental, especially by Beck and Page, what they have always been. The band brought guitar effects as feedback and Fuzztone among the bigger audience. Say one stoner band without a fuzz?

At that time, Clapton withdrawn the band, because he was anxious when the band moved away from blues music. The band want Jimmy Page in the studio, but he refused and recommended Jeff Beck to replace him. After Beck left behind with internal contradictions, Page agreed to play the rest of the concerts. To complete all the concerts in the future, Jimmy Page set up The New Yardbirds with John Paul Jones, which later became a bit more famous Led Zeppelin.

As a music, The Yardbirds is closer to psychedelic rock than traditional rock. There’s a name for that music trend in British music at 60’s. It’s Freakbeat. It mixes blues with psychedelia and Britpop. The Yardbirds also play it little bit heavier.

The band has been an influence for so many other bands. Let’s mention Ritchie Blackmore, whose Rainbow has covered the Still I’m Sad from this example album.

This video tells about that era of the Swinging London phenomenon. It’s a kind of 60’s hipster movement.

Photo: villages-news.comTHE YARDBIRDS – HAVING A RAVE UP WITH THE YARDBIRDS (1965)

Jeff Beck, Jimmy Page ja Eric Clapton soittavat monille jonkinlaisia kelloja ainakin niminä. Koko kolmikko soitteli The Yardbirdsien riveissä esimerkkilevyllä Having a Rave Up with The Yardbirds (1965). Eivät tosin soittaneet kolmikkona yhtä aikaa, mutta levyn äänityksillä heidän tekemisiään kuuluu.

The Yardbirdsin sanotaan tuoneen amerikkalaisen blues-musiikin Brittien kuultavaksi. Bändi oli myös ensimmäisiä, joka alkoi riffeissään lähennellä oikeata hevimetallia. Myös soundien puolesta. Kaikkien kolmen kitaristin soittotyyli on edelleenkin tunnistettava. Tällä albumilla jopa kokeileva, mitä varsinkin Beck ja Page ovat muutenkin aina olleet. Bändi toi ihmisten tietoisuuteen sellaiset kitaraefektit kuin feedback ja fuzztone. Sanokaapa yksi stoner-bändi ilman fuzzia?

Tuon levyn aikaan kävi niin, että Clapton lähti alkunauhoituksien jälkeen ollessaan närkästynyt bändin siirtyessä poispäin blues-musiikista. Tilalle haviteltiin studiokitaristi Jimmy Pagea, mutta hän kieltäytyi ja suositteli Jeff Beckiä tilalle. Beckin lähdettyä sisäisten ristiriitojen myötä, suostui Page tuuraamaan loput konsertit. Jotta kaikki konserttisopimukset saatiin tulevaisuudessa täytettyä, perusti Jimmy Page yhdessä John Paul Jonesin kanssa The New Yardbirdsin, josta tuli myöhemmin hiukan kuuluisampi Led Zeppelin.

Musiikkina The Yardbirds on aika lähellä olla jopa psykedeliaa. Tuolle Brittein 60-luvun musiikkisuuntaukselle on ihan erillinen nimikin, Freakbeat. Se sekoittelee bluesia psykedeliaan ja Brittipopiin ja The Yardbirdsin mukana myös raskaampaan rockiin ja hiukan heviinkin.

Vaikuttajana bändi ollut vaikka ja kenelle. Mainittakoon tässä Ritchie Blackmore, jonka Rainbow-bändi on coveroinut tältä esimerkkialbumilta Still I’m Sad-kappaleen.

Tässä videona on aika rokkaava veto, joka myös kertoo tuon aikakauden Swinging London-ilmiöstä. Kyseessä on tietynlainen 60-luvun hipsterimeininki.

Kuva: villages-news.com

The Essence of Metal – 10. Bob DylanMetallimusiikin olemus – 10. Bob Dylan

BOB DYLAN – HIGHWAY 61 REVISITED (1965)

Robert Allen Zimmerman alias Bob Dylan. Everything should be told of this man, but better if I say nothing. Dylan, originally played rock’n’roll, bends to the most popular music style to be recognized as folk rock.

Bob caused his fans to get upset by moving on to electric guitar, just like the example of Highway 61 Revisited (1965). On the other hand, without that transition, many bands would not be born. The album’s opening song, Like a Rolling Stone, is a classic. The band play ¾ time signature when singing goes by common time. This is the song that is named among the three best songs in the world in many polls and charts.

Dylan have a lot of indirect influence on metal. If you get a Nobel Prize, I guess there is something to do with the all music industry. Dylan has always been a songwriter. His songs have always take a strong opinion to society, even though it’s been done with hidden meanings of lyrics.

Dylan has always been a music dissident. In the 60’s, he was even more, because the style copiers weren’t so many. His singing or guitar playing is not so important than the story of what his songs are about to tell. The main elements of metal have always been criticizing the system and emphasizing the freedom of choice. It’s about religion, politics, or life in general.

If you want to do one more metal reference, then the well-named Never Ending Tour is unparalleled. Dylan has traveled this tour since 1988. Also for metal bands nowadays it is characterized by being twisted with the same songs forever endless. Is there someone who is really waiting for a new album of Iron Maiden? The band could go with Wasted Years and Fear of the Dark until the age of retirement.

Exemplary Highway 61 Revisited is like Dylan production in miniature. Quality varies both in terms of presentation and composition. There is blues, folk, rock, and there is also a better way to play around with the groom.

For example, I would like to put a live video of Like a Rolling Stone.

Photo: rollingstone.comBOB DYLAN – HIGHWAY 61 REVISITED (1965)

Robert Allen Zimmerman eli Bob Dylan. Miehestä tulisi kertoa kaikki, mutta parempi kun ei sanota juuri mitään. Aluksi rock n’ rollia vääntänyt Dylan ajautui monen mutkan jälkeen eniten folk-rockiksi tunnistettavaan musiikkityyliin.

Bob aiheutti faneissaan pahennusta siirtymällä sähköiseen kitarointiin juuri esimerkkinäkin olleella Highway 61 Revisited-albumilla (1965). Toisaalta ilman tuota siirtymistä olisi moni bändi jäänyt syntymättä. Levyn avausraita, Like a Rolling Stone on klassikko, johon on paha argumentoida siihenkään oikein mitään. Soitto on neljällä jaollinen, laulu kolmella. Ehkä usein maailman kolmen parhaan kappaleen joukkoon nimetty kappale kertoo itse mistä on kyse.

Metalliin mies on vaikuttanut välillisesti paljonkin. Tai jos saa Nobel-palkinnon, niin eiköhän ole vaikuttanut aika moneenkin musiikin alan juttuun. Dylan on ollut aina ennen kaikkea sanoittaja. Kantaa on otettu vahvasti, vaikka se onkin tehty taitavasti lyriikoihin piilottaen.

Dylan on aina ollut myös musiikin toisinajattelija. 60-luvulla hän oli sitä vielä enemmän, koska tyylin kopioijia ei ollut niin valtavasti. Varsinainen soitto tai laulu ei vaikuta Dylanille olevan kovin tärkeää. Vaan sitä on tarina, mikä kappaleella halutaan kertoa. Metallin päätekijöitä ovat aina olleet systeemin kritisointi ja valinnanvapauden korostaminen. On kyseessä ollut uskonto, politiikka tai elämä yleensä.

Jos nyt vielä yhden metalliviittauksen haluaa tehdä, niin miehen mainiosti nimetty Never Ending Tour on vertaansa vailla. Dylan on kiertänyt tätä kiertuetta vuodesta 1988 lähtien. Myös metallibändeille on nykyisin ominaista se, että kierretään samojen biisien kanssa aivan loputtomiin. Ei Iron Maideniltakaan juuri kukaan enää uusia levyjä odota. Wasted Yearsilla ja Fear of the Darkilla pääsee pitkälle. Eläkeikään asti.

Esimerkkilevy Highway 61 Revisited on kuin Dylanin tuotanto pienoiskoossa. Laatu vaihtelee niin esitystavan kuin sävellyksienkin puolesta. On bluesia, folkia, rockia ja on myös tarkempaa soitantaa sinnepäin hutiloimisen seuraksi.

Eiköhän laiteta videoksi paljon kertova live-veto Like a Rolling Stonesta.

Kuva: rollingstone.com

The Essence of Metal – 7. Full blast!Metallimusiikin olemus – 7. Volat kaakkoon!

DICK DALE AND HIS DEL-TONES – SURFER’S CHOICE (1962)

Dick Dale, originally Richard Anthony Monsour, is among the first to be called a heavy metal founder. Dale was born in Lebanon, although he doesn’t admit it. No matter how it was, man’s roots is from there. There the multi-talent player took elements for his own music. He was a very eager surfer, but he liked play music too. Starting with drums and piano and via guitar he went up to trumpet.

However, he has the biggest gains by the guitar. First, as a developer of surf music. Fast picking a single string is the story of that music. Another, possibly even more important part was his way to use the amplifiers. He was friend of Leo Fender, and he wanted bigger sound. Eventually Dale was the first to play with 100 watts of power. In this case, the scale of knobs ranged from 1-4 to 0-10. And that would not end there, Dick – unlike many people – was the first left-handed who played the right-handed guitar on the wrong way! Without turning the order of strings. Jimi Hendrix wasn’t the first!

Dale was quite a strange type to the rock world in those days. No alcohol, no cigars, no drugs or red meat. Dale was quite a strange type to the then rock world. No alcohol, no tobacco, no drugs or red meat. He actively exercised self-defense for a long time. So he’s not “rock” by his habits.

What about his effect on metal? Well, of course, his influence for Jimi is important. But maybe then that one string picking versus black metal? Or the volumes in the knobs? Or perhaps all of them. As an inspiration, the man has officially said at least that Jimi Hendrix, but also Eddie van Halen. I have also seen a sentence with Yngwie J. Malmsteen has been said that the volume was Dale’s invention.

As an example, Dick Dale And His Del-Tones Surfer’s Choice (1962) is mentioned. There are couple of hits and a Misirlou Twist familiar with Pulp Fiction.

Photo: lightning-usa.com DICK DALE AND HIS DEL-TONES – SURFER’S CHOICE (1962)

Dick Dale eli alunperin Richard Anthony Monsour, jota on ensimmäisten joukossa kutsuttu heavy metallin kantaisäksi. Heppu on syntynyt Libanonissa, vaikka itse ei sitä myönnäkään. Olipa miten oli, on miehen suku sieltä suunnasta. Multitalentti soittajamies onkin tuolta saanut vaikutteita omaan soittoonsa.Surffaillessaan mies soitteli milloin mitäkin. Aluksi aloittaen rummuista ja siitä pianon ja kitaran kautta jopa trumpettiin asti.

Kitarasta Dick kuitenkin suurimmat ansionsa saanut on. Ensinnäkin surffimusiikin kehittäjänä. Yhden kielen nopea pickaaminen on tuon musiikin juttu. Toinen, mahdollisesti jopa tärkeämpi osa miehellä oli vahvistimien käytössä. Hän nimittäin oli Fenderin Leon kavereita ja toivoi isompaa ääntä. Lopulta Dale oli ensimmäinen, joka soitti 100 watin vahvarilla. Tällöin myös potikoiden skaala vaihtui 1-4:stä 0-10:een. Ja ettei kehityskohteet ihan loppuisi oli Dick – toisin kuin usein luullaan – ensimmäinen, joka soitti vasenkätisenä oikeakätistä kitaraa väärinpäin. Kääntämättä kielten järjestystä. Hendrixin Jimi ei siis ollut eka!

Mies on rokkimaailmaan, ainakin silloiseen, aika outo tyyppi. Ei ikinä alkoholia, ei tupakkaa, ei huumeita eikä punaista lihaa. On harrastanut aktiivisesti itsepuolustuslajeja pitkän aikaa. Ei siis millään lailla rock.

Entäpä vaikutus metalliin? No, Jimin kautta tietysti kova. Mutta ehkä sitten kuitenkin tuo yhden kielen nopea soitto vs. black metal? Vaiko kuitenkin jumalattomat volyymit vahvareissa? Tai ehkä näitä kaikkia. Innoittajiksi miehen ovat virallisesti sanoneet ainakin juuri tuo Jimi Hendrix, mutta myös Eddie Van Halen. Olen myös nähnyt lauseen, jossa Yngwie J. Malmsteen on todennut tuon volyymin olleen Dalen keksintöä.

Esimerkkilevynä on mainittu Dick Dale And His Del-Tonesin Surfer’s Choice. Siellä on muutamakin kova hitti ja tähän tönäistäänkin Pulp Fictionistakin tuttu Misirlou Twist.

Kuva: lightning-usa.com