Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 15 – The Ghost of Tom Joad

Albumilta The Ghost of Tom Joad (1995) / High Hopes (2014).

The Ghost of Tom Joad on kuultu paitsi akustisena versiona nimeään kantavalla albumilla vuonna 1995, myös Tom Morellon kanssa soitettuna sähköisenä ja huomattavasti raskaampana taltiointina vuoden 2014 High Hopes-levyllä. Vaatii melkoista laulunkirjoitustaitoa, että samoista elementeistä voi koota kaksi täysin erilaista, mutta silti vahvasti omilla jaloillaan seisovaa teosta.

Alkuperäinen versio on tunnelmallinen nuotiolaulu, jossa huuliharppu on merkittävässä roolissa ja Springsteen laulaa kepeästi. Kuten muullakin TGOTJ-levyllä, myös tässä teksti on kaiken ydin. Muutamalla soinnulla ja tämän kappaleen tunnusmerkinomaisella käväisyllä 3/4-tahtilajissa luodaan tunnistettava tausta. On erityisen toimivaa kuinka aina huuliharpun tullessa mukaan poiketaan VI-tason sointuun, eli tässä tapauksessa H-mollista G-duuriin. Vuosimallin 1995 versiossa on jotain hyvin syksyistä ja se maalaa erilaisen maiseman kuin sittemmin julkaistu, kovakätisempi versio.

High Hopes-sovituksessa mukaan astuu merkittävään rooliin Tom Morello. Morellon yhtye Rage Against the Machine oli coveroinut The Ghost of Tom Joadin vuonna 1997 runnoen koko sävellyksen 4/4-tahtilajiin. Springsteen oli kuullut version ja kutsui Morellon soittamaan biisin Anaheimin Honda Centeriin vuonna 2008. Morellon kertomuksen mukaan hän oli tullut soundcheckiin harjoittelemaan kappaletta, jonka hän oli harjoitellut alkuperäisessä sävellajissa (eli H-mollissa), mutta Springsteen ja ESB olivat kertoneet, että päädyimme soittamaan tämän uuden version E-mollista. Morello oli säikähtänyt ja sanonut, ettei se kyllä onnistu sillä hän oli opetellut kappaleen eri sävellajista. Bruce oli laittanut kätensä Morellon olalle ja sanonut: “You can do it”. Lopputulos on taltioitu Wrecking Ball-singlen B-puolelle ja lopulta studiossa High Hopesille saakka.

Sähköisessä versiossa tempo on hitaampi ja säröisät kitarat hallitsevat soitinmaisemaa. Soitanto on kovempaa ja teksti iskee entistä rajummin vasten kuulijan kasvoja varsinkin, kun jännite rakennetaan ensin hiljaisella säkeistöllä ja kertosäkeellä, joita säestää lähinnä Springsteenin oma Esquire/Telecaster-kitara. Harvassa ovat ne Springsteen-biisit, joissa on näin synkeä soiton sävy. Koko ESB osoittaa myös melkoista tyylitajua muovatessaan soittoaan raisummaksi.

Musiikillisesti The Ghost of Tom Joadin merkkihetkeksi nousevat kitarasoolot, joita kuullaan kaksi: ensimmäinen toisen kertosäkeen jälkeen ja toinen loppusoittona. Ensimmäisessä vuorottelevat melodisemmin Morello ja Springsteen, mutta jälkimmäinen päästää Morellon yksin valokeilaan. Oktaaveissa hypähtelevät likit, skrätsäykset sekä ennenkaikkea Whammy-pedaalin käyttö ovat todella tunnistettavia elementtejä mutta onnistuvat ihmeellisesti syöksemään koko biisin vielä askeleen lähtökohtiaan pidemmälle. Hienoa, herra Morello!

Innoituksena The Ghost of Tom Joadille oli paitsi Woody Guthrien kappale “The Ballad of Tom Joad”, myös John Steinbeckin Vihan hedelmät-nimellä tunnettu “Grapes of Wrath”, jonka päähenkilö on tuo nimenomainen herra Tom Joad. Niinpä myös tämän biisin teksti on kuin elokuva: välttämättä musiikkia ei edes tarvittaisi. Miehet kävelevät junarataa pitkin jonnekin, mistä ei ole paluuta viettäen yönsä sillan alla nuotion ääressä. “New world order”, uusi maailmanjärjestys, viittaa ajallisesti kylmän sodan jälkeiseen aikaan eli 80-90-lukujen taitteesta eteenpäin. “No home, no job, no peace, no rest” kertoo, että vaikeaa on.

Tom Joad on hahmo, joka taistelee pienemmän ihmisen paremman elämän puolesta. Hienoa sanankäyttöä sisältävä rivi “Waitin’ for when the last shall be first and the first shall be last” on toisen säkeistön kohokohta, kun taas säkeistön loppuosa kivetyksellä nukkumisineen kuvaa hyvin heitä, jotka elävät kovia aikoja.

Viimeinen säkeistö on suorinta viittausta Grapes of Wrathiin. Kokonaisuudessaan se nivoo biisin yhteen komealla tavalla, jonka kruunaa Morellon soolo. Se selittää myös pohjimmiltaan, kuka Tom Joad on: aina kun joku kokee väkivaltaa ja asunnottomuutta tai näkee nälkää tai muuta kurjuutta, ylipäätään vastoinkäymisiä, Tom Joadin henki on paikalla taistelemassa heidän puolestaan ja heidän kanssaan.

The Ghost of Tom Joadin taika on sen tekstillisessä ja musiikillisessa ytimessä. Se on pohjimmiltaan niin hyvin tehty biisi, että sen voi esittää molemmilla studiossa kokeilluilla tavoilla, nuotiolauluna tai raskaampipoljentoisena rockina, eikä sen tehokkuus kalpene yhtään. Toisena päivänä toinen versio toimii paremmin, jonain muuna toinen. Monesti tällaisessa tapauksessa uusioversion julkaisemista joutuu puolustelemaan keksityin perustein, mutta TGOTJ:in kohdalla siihen ei ole tarvetta.

Men walkin’ ‘long the railroad tracks
Goin’ someplace, there’s no goin’ back
Highway Patrol choppers comin’ up over the ridge
Hot soup on a campfire under the bridge
Shelter line stretchin’ ‘round the corner
Welcome to the new world order
Families sleepin’ in their cars in the southwest
No home, no job, no peace, no rest

Well the highway is alive tonight
But nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
Searchin’ for the ghost of Tom Joad

He pulls a prayer book out of his sleepin’ bag
Preacher lights up a butt and takes a drag
Waitin’ for when the last shall be first and the first shall be last
In a cardboard box ‘neath the underpass
You got a one way ticket to the promised land
You got a hole in your belly and a gun in your hand
Sleeping on a pillow of solid rock
Bathin’ in the city’s aqueduct

The highway is alive tonight
But where it’s headed everybody knows
I’m sittin’ down here in the campfire light
Waitin’ on the ghost of Tom Joad

Now Tom said, “Mom, wherever there’s a cop beatin’ a guy
Wherever a hungry new born baby cries
Where there’s a fight ‘gainst the blood and hatred in the air
Look for me mom I’ll be there.
Wherever somebody’s fightin’ for a place to stand
Or a decent job or a helpin’ hand.
Wherever somebody’s strugglin’ to be free,
Look in their eyes ma you’ll see me.”

Well the highway is alive tonight
Where it’s headed everybody knows
I’m sittin’ down here in the campfire light
With the ghost of old Tom Joad

Well the highway is alive tonight
But nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
With the ghost of old Tom Joad

With the ghost of old Tom Joad
With the ghost of old Tom Joad

https://www.youtube.com/watch?v=a2XQFQJGq2c

https://www.youtube.com/watch?v=n-mq0uJ7rlM

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 21 – Youngstown

Albumilta The Ghost of Tom Joad (1995).

Vuonna 1995 Bruce Springsteen teki jälleen urallaan liikkeen, joka oli hankalasti ennakoitavissa. E Street Band oli hajotettu edeltävän vuosikymmenen lopussa ja vuosina 1992-1993 kierretty maailmaa “The Other Bandin” kanssa, mutta sekään ei tuntunut toimivalta. Niinpä mies tekikin vuoden 1995 levynsä vahvasti akustisilla lauluilla, joilla musiikillinen säestys oli pääasiassa sessiomuusikoiden hoitamaa höystettä. E Street Bandista tutuista bändikavereista mukana käväisivät Dan Federici koskettimissa, Garry Tallent bassossa sekä vaimo Patti Scialfa ystävänsä Soozie Tyrellin (joka sittemmin liittyi bändin live-kokoonpanoon) kanssa taustalauluissa.

TGOTJ-levyllä musiikki antoi paljon tilaa sanoituksille. Youngstownin albumiversiossakin kuullaan näppäilevää akustista kitaraa sekä hentoa, sudeilla soitettua rumpukomppia, joita on maustettu steel-kitaralla sekä viululla. Tässä laulussa ei varsinaisia ESB-jäseniä kuulla lainkaan. Melodia on tutun kuuloinen, liki kansanlaulumainen, ja kertosäkeen lopussa kerrattava “here in Youngstown” jää kummittelemaan kuulijan mieleen.

Teksti kertoo tarinan aina vuodesta 1803 tähän päivään saakka. Veljekset James ja Danny Heaton löytävät malmia, rakentavat masuunin ja päätyvät rakentamaan tykinkuulia sotaan luoden osuutensa maailman pahaan. “My sweet Jenny I’m sinking down / here darling, in Youngstown”. Ikään kuin he tiedostaisivat, että tekevät väärin, mutteivat voi muutakaan.

Pojat jatkavat siitä mihin isät jäivät. Kertojammekin palaa kotiinsa oman Vietnamin sotansa jälkeen pitämään tehtaan liekkejä yllä kuin itse paholainen helvetissä. Näihin päiviin tultaessa tuotanto on laajentunut jotta saadaan perheelle ruokaa pöytään, nyt tuotetaan jo taconitea, koksia ja kalkkikiveäkin. Tehtaan savupatsaat nousevat kuin jumalan käsi taivaaseen, joka on jo täynnä nokea ja savea.

C-osa, joka kuullaan kappaleessa kahdesti, alkaakin duurisoinnulla säkeistön mollin sijaan (säkeistössä D-molli, C-osassa F-duuri. Kertosäkeessä muuten C-duuri!). Tässä osiossa biisin todellinen luonne alkaa paljastua: perinteiset, jo pitkään jatkuneet tuottajat alkavat kadota teknologian myötä. Edellisen polven edustaja, eli tässä tapauksessa kertojan isä, saapuu näkemään, kuinka kukoistuksesta on jäljellä vain soraa ja romua. Isot päättäjät ovat tehneet sen, mihin Hitler ei pystynyt: tuottamaan tuhon.

Kyseessä on tarina, joka toistuu kaikkialla ympäri maailmaa koneellistumisen myötä: samoja asioita tarvitaan, mutta ne tuotetaan eri tavoin. “Seven-hundred tons of metal a day / now, sir, you tell me the world’s changed / once I made you rich enough / rich enough to forget my name”.

Päällimmäinen syy siihen, miksi Youngstown pääsi tälle listalle on keikoilla kuultu ja Live in New York City-levystä (2000) lähtien livetallenteille päässyt versio, joka hyökkää sisimpään voimalla, johon harvat Springsteen-laulut pystyvät. Tekstissä kuvatun tarinan surullisuus ja maailman paino korostuvat raskaassa sovituksessa ja Brucen samalla aikaa voimakkaassa mutta toisaalta haavoittuneessa, rasittuneessa tulkinnassa. Raivo, jota kertoja kokee, on kovimmillaan viimeisessä C-osassa, jonka jälkeen Nils Lofgren soittaa yhden hienoimmista sooloistaan. Kaiken tehdyn työn jälkeen kertoja toivoo, ettei kuollessaan pääsisi taivaaseen vaan joutuisi helvettiin: hän on jo elämässään tottunut seisomaan liekkien keskellä. Melko kuvainnollista.

Suosittelen tutustumaan ensin live-versioon: niin tein itsekin, itse asiassa ohessa olevan Hyde Parkin keikan myötä. En ollut koskaan kuullut Youngstownia ennen kuin ostin tuon DVD:n, ja biisin loppuessa olin aivan myyty: Lofgren pyörimässä väkkärää ja bändi antaa pohjan, jossa on aikamoisesti poweria.

Here in north east Ohio
Back in eighteen-o-three
James and Danny Heaton
Found the ore that was linin’ yellow creek
They built a blast furnace
Here along the shore
And they made the cannon balls
That helped the union win the war

Here in Youngstown
Here in Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

Well my daddy worked the furnaces
Kept ’em hotter than hell
I come home from ’Nam worked my way to scarfer
A job that’d suit the devil as well
Taconite, coke and limestone
Fed my children and made my pay
Then smokestacks reachin’ like the arms of god
Into a beautiful sky of soot and clay

Here in Youngstown
Here in Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

Well my daddy come on the 0hio works
When he come home from world war two
Now the yards just scrap and rubble
He said, ”Them big boys did what Hitler couldn’t do”
These mills they built the tanks and bombs
That won this country’s wars
We sent our sons to Korea and Vietnam
Now we’re wondering what they were dyin’ for

Here in Youngstown
Here in Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

From the Monongaleh valley
To the Mesabi iron range
To the coal mines of Appalacchia
The story’s always the same
Seven-hundred tons of metal a day
Now sir you tell me the world’s changed
Once I made you rich enough
Rich enough to forget my name

In Youngstown
In Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

When I die I don’t want no part of heaven
I would not do heavens work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell

http://www.dailymotion.com/video/xj2lkt_bruce-springsteen-youngstown-hyde-park-londre_music