Viikon Aivoradio 26

”Irwin Goodman – Piip piip: Irwinin viimeisen studioalbumin, Ai ai ai kun nuori ois, viimeinen raita. Kitarasoolon soittaa Albert Järvinen, jolle levytys oli myös hänen viimeinen studiokeikkansa.

Ted Ström – Till Marstrand: Ruotsalaisen progen edelläkävijän kappale albumiltaan Ger mig mer. Kyseiseltä levyltä löytyy myös hänen tunnetuin kappaleensa Vintersaga.

Bo Kaspers Orkester – The Spotlight Is On Me: Bo Sundströmin musiikki on kepeää, letkeää ja ilmavaa ja hänhän on melkein naapurikylän poikia – kotoisin Piitimestä (Piteå) 180 km Torniosta.

Kotiteollisuus – Haltin häät: Tiistaina nousimme Saanan laelle Mallaakin ihastelemaan.

Santana – Xibaba: Olin Carlosin kanssa viime viikolla yhtä aikaa Helsingissä. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä vaikka hänellä oli keikka Kaisaniemessä, en tällä kertaa sinne ennättänyt. Mutta onhan näitä levyjä.

Mabibaland – Oulu: Ihan vaan nimen perusteella.

Anna Järvinen – Kirjoitan sulle: Tänään menen Aineen taidemuseolle, jossa on Tornion Kalottijazz & bluesfestivaalin avajaiskonsertti esiintyjänä Anna Järvinen.”

-Yyte

Marko Tuovinen – Olet koko maailmain: Marcelon uusi single. Omppu Oinonen soittelee asiaan ja tunnelmaan kuuluvat kesäiskelmäkitarat.

J. Karjalainen – Tule kesäyö: Uusi perusvarma J.

The Beatles – Let It Be: Rupesi eräänä iltana soimaan päässä niin, että piti vielä sängyssäkin kaivaa kuunteluun.

Carole King – It’s Too Late: Käytiin soittamassa Kingin Tapestry-levy keikalla. ”It’s Too Late” on noussut sieltä korviin.

Johnny Rivers – Mountain of Love: Tälle osastolle ei olekaan tullut piipahdettua hetkeen. Musiikkia tunnelmassaan kaukaa.”

-A

The Night Flight Orchestra – Lovers in the Rain: Olen tainnut laittaa tätä ennenkin, mutta kertakaikkiaan Soilworkin Speed on kova jamppa ja arvostan ettei ole rääkymisellään kokonaan pilannut ääntänsä

Leverage – Wheels from Hell: Näin sitä Kimmo Blom siirtyi Voice Of Finlandin kautta erilaisiin proggiksiin ja nyt paluuta tekevän Leveragen vokalistina. Kohtuullisen kova suoritus, vaikka pientä kireyttä äänessä havaittavissa muutamassa kohdassa.

Funeral Mist – In Nomine Domini: Ruotsin bläkkislegenda tekee paluun ja tämän biisin tempo ja riffi vakuutti!

Riot V – Victory: Aluksi hieman tuomitsin levyä ettei lähde, mutta toisella kierroksella lähti kuin hauki rannasta. Orkkis kitaristi Mark Reale meni jo muutama vuosi sitten, mutta onneksi bändi päätti jatkaa uudistetun nimen turvin.

Ripped To Shreds – Talisman to Seal The Hopping Corpse Before It Steals Your Qi: Yhden miehen death metal-jyrä, osoittaa että kun itse tekee kaiken niin lopputulos on päräyttävä josta saa olla ylpeä! Lähti samoin tein tilaukseen.

Anna von Hausswolff – The Mysterious Vanishing of Electra: Jostain death metal keskustelusta bongattu TOP5-listan kärkipaikan haltija, johon piti tutustua. Kyllähän tämä on hypensä ansainnut.

Primal Rite – Antivenom: Myytiin saatesanoilla ”haluatko rässin, HC:n ja svenska dödön samassa paketissa?” Hit play ja tässä sitä nyt on. Erittäin kovaa crossover-meininkiä.”

-Spinebrain

Pain – Eleanor Rigby: Enpä tiedä onko tämä niin erinomainen, mutta päähän se soimaan jäi.

CCR – Pagan Baby: Joskus A:n kanssa mietittiin, että onko John Fogertylla täydellinen rock-ääni? Aika lähellä on.

YUP – Minä olen myyrä: Sekopäistä progea sekopäisillä sanoituksilla.

Juice Leskinen Grand Slam – Jenkka uskonpuhdistamisesta (twist): Koska Juice ei ole kesämusiikkia.

Paradise Lost – It’s Too Late: Paradise Lostin monelle vääränlaista tuotantoa. Surumielistä ja elektronista.

Run-D.M.C. – It’s Tricky: Lapsuuden ensimmäisiä rap-kokemuksia. Toki kitarariffeineen aika crossoveria.

At the Drive-In – Invalid Litter Dept.: The Mars Voltan sisarbändi. Tällainen balladin ja alternative punkin sekoitusbiisi, jonka puhtaat stemmat jäävät mieleen.

Queen – You Take My Breath Away: Queenin rauhallista materiaalia. On melkoinen laulusuoritus.

Eppu Normaali – Näin kulutan aikaa: Onhan tämä hyvä kappale muutenkin, mutta lopun köppäisellä jousisoundilla soitettu kosketinosuus jotenkin kruunaa koko hoidon.

J.Karjalainen & Mustat Lasit – Myrskytuuli: Peruskesärokkia oikein eli niin kuin Jii sen tekee..”

-TooM

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

Toomion vuosi 2017

Vuosi 2017 oli musiikillisesti ehkä vähiten innostavin pitkään aikaan. Periaatteessa mukana oli ihan mielenkiintoisiakin nimiä, mutta harva albumi säväytti siihen tapaan kuin olisi odottanut. Tähän väkisin vaikuttaa sekin, että osa artisteista ei enää albumeita julkaise siihen malliin kuin ennen. Ei se kuitenkaan minun kuuntelemissani genreissä vielä ole juurikaan vaikuttanut.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.

ARTISTIT

Anathemaan sitä jostain syystä tulee usein palattua. Toki tänä vuonna ilmestyi jälleen bändiltä levy, mutta voimasoitossakin bändi hyvin pysyy. Bob Dylan on niin vähän minua kuin olla voi, mutta olen kuitenkin artistiin nyt tarkemmin tutustunut. QOTSA:llekin annoin mahdollisuuden.

1. Anathema
2. Bob Dylan
3. Queens of the Stone Age
4. The Magnetic Fields
5. Pink Floyd
6. Daft Punk
7. Fallujah
8. Low
9. The Doors
10. Enslaved

ALBUMIT

Kärjessä on The Magnetic Fields ihan sen takia, että vuoden julkaisun kappalemäärän takia. 50 kappaletta on aika möykky kuunneltavaksi, mutta pari kertaa sen läpi koitin. Siinä mielessä hauska lista, että eniten kuunnelluissa albumeissa todella on aika paljon juuri tämän vuoden albumeita. Crash Test Dummiesin albumi vaan on niin pirun kova.

1. The Magnetic Fields – 50 Song Memoir
2. Anathema – The Optimist
3. Fallujah – Dreamless
4. Antti Pouta – Yhteys
5. Kamchatka – Long Road Made of Gold
6. Low – The Great Destroyer
7. Daft Punk – TRON: Legacy
8. Crash Test Dummies – God Shuffled His Feet
9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch– Blade Runner 2049
10. Cody ChesnuTT – The Headphone Masterpiece

KAPPALEET

Tällä kertaa biisilista ei ole niin paljon velkaa urheilukisoille tai perheelleni, jotka osittain kuormittavat tiliäni. Tänä vuonna näin on tehty vähemmän. Toton Africa saa olla kärjessä. Kuten Siriuskin. Ne ovat juuri tuota ”kisakuormaa”. Sitten onkin monenmoista kappaletta, ja kaikki ovat ihan kuunneltavia.

1. Toto – Africa
2. The Alan Parsons Project – Sirius
3. Anathema – 63N 117.14W
4. Sting – I Can’t Stop Thinking About You
5. Studio Killers – Ode to the Bouncer
6. Low – On the Edge of
7. Anathema – Springfield
8. Dire Straits – Sultans of Swing
9. Rihanna – Work
10. Fallujah – Adrenaline

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista ja tällä kertaa laitan biisejäkin. Viime vuonna en niin tainnut tehdä.

ALBUMIT – 2015

1. Batushka – Litourgiya (sijoitus viime tammikuussa 1.)
2. Leprous – The Congregation (2.)
3. Blind Guardian – Beyond the Red Mirror (3.)
4. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen (4.)
5. Between the Buried and Me – Coma Ecliptic (5.)
6. Soilwork – The Ride Majestic (6.)
7. Killing Joke – Pylon (8.)
8. Paradise Lost – The Plague Within (9.)
9. False – Untitled (10.)
10. Chelsea Wolfe (*)

ALBUMIT – 2016

1. David Bowie – Blackstar (1.)
2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
3. Gojira – Magma (3.)
4. Haken – Affinity (4.)
5. Fallujah – Dreamless (*)
6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (7.)
7. Stam1na – Elokuutio (5.)
8. Devin Townsend Project – Transcendence (6.)
9. Twelve Foot Ninja – Outlier (8.)
10. Zeal and Ardor (*)

Ja näin päästään vuoteen 2017.

ALBUMIT 2017

Lista on yllättävä. Kaksi vuosi sitten ennustamaani artistia mahtuu TOP10-albumeihin. Käyn vielä koonnin noista ennustuksista, joten palataan siihen kohta.

10. Oneohtrix Point Never – Good Time Original Motion Picture Soundtrack
Soundtrack-levyjä tulee kuunneltua silloin, jos ne ovat käytännössä yhden artistin tekemiä tuotoksia. Good Time -elokuvan äänimaailma oli Oneohtrix Point Neverin tuotetta. Tykkään tällaisesta synteettisestä ilmapiiristä, vaikka siellä on myös kappale, jossa Iggy Pop on mukana.

9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Blade Runner 2049 Original Motion Picture Soundtrack
Vuosi 2017 oli parempi elokuva- kuin musiikkivuosi. Vuoden elokuva omasta mielestäni oli tämä ja ei vähiten sen soundtrackin takia. Aivan käsittämättömän vaikuttavia soundeja, jotka on tehty 40 vuotta vanhoilla vehkeillä.

8. Mastodon – Emperor of Sand
Mastodon on vähän sellainen metallin Foo Fighters. Usein onnistuu, muttei koskaan täydellisesti. Jälleen on keskivahva levy, muttei ihan superosuma. Tasalaatuista kuin Koffin Porter.

7. Saimaa – Urheilu-Suomi
Puun takaa tuli Saimaan levy, kuten YLE:n ehdoton kulttuuriteko Urheilu-Suomi-sarja. Soitto on taitavaa ja sovitukset hienoja. Vielä tämä kaipaa lisäkuuntelua, mutta taidonnäyte ehdottomasti.

6. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic
AOR-heviä. Perhanan kivasti soitettu. Soilworkin Speed on kehittynyt laulussa aika lailla. Hienoja sooloja ja hauskaa meininkiä. Kova kokonaisuus.

5. Leprous – Malina
Leprous Ilosaaressa lienee vuoden live-keikka. Uusi albumi ei ihan niin hyvä ole, kuin olisin sen toivonut olevan, mutta hyvä se silti on. Ei niin kikkailua, mutta ehkä tasapainoisempi.

4. The War on Drugs – A Deeper Understanding
Ei ihan niin ”hitikäs” levy kuin edeltäjänsä, mutta leppoisaa on. Adam Granduciel kuulemma katsoo studiomonitoriensa värähtelyä etsiessään oikeaa soundia. En ihmettele.

3. Antti Pouta – Yhteys
Suosituksesta kuuntelin ja tykästyin. Pariisin Kevään kitaristin musiikkia. Taitavia sävellyksiä. Päivitettyä Pepe Willbergiä. Helppo kuunnella.

2. Anathema – Optimist
Anathema tekee sen taas. Nimittäin vahvan levyn. Joo, kyllähän bändi tyylillisesti itseään toistaa, mutta jos sen tekee näin hyvin, niin en valita. Tätä minä Anathemalta odotan ja tätä minä siltä saan. Bändissä on myös ehkä tämän hetken paras naislaulaja.

1. Enslaved – E
Enslavediin olen tutustunut vasta myöhään. Viimeisen parin vuoden aikana siitä on tullut kuitenkin yksi metallimusiikin suosikkibändeistäni. Siinä on sen verran bläkkistä, progea ja melodisuutta kuin kaipaankin. Hieno yhtye. Livenä en ole nähnyt, mutta tätä voisi lähteä ihan katsomaan.

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):

1. Pain of Salvation (14.)Tool (ei levyä)
2. Tool (ei levyä)
3. Pearl Jam (ei levyä)
4. Sigur Rós (ei levyä)
5. Eppu Normaali (ei levyä)
6. Mastodon (8.)
7. U2 (33.)
8. System of a Down (ei levyä)
9. The Offspring (ei levyä)
10. Gorillaz (43.)

Pain of Salvation oli hyvä, sinkkubiisi jopa loistava. Iän myötä Gildenlöwin ääni on alkanut rasittamaan enemmän kuin ihastuttaa. U2 oli niin ”uukakkosta” kuin voi. Ei huono, muttei säväyttänyt ihmeemmin. Gorillaz oli aikamoinen pettymys. Lähellä kärkeä killui Billy Corgan ja King Gizzard & The Lizard Wizard. Vuoden ehdottomasti kovin pettymys oli Queens of the Stone Age, jonka levy oli umpitylsä.

BIISIT 2017

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.

10. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Sea Wall
Blade Runner 2049 -elokuvan yksi vahvimmista kohtauksista myrsyävän meren äärellä. Analogisyntikoiden moottoreista on hienosti otettu irti se, mitä saatavilla on.

9. Antti Pouta – Tähtimies
Hyvällä maulla tuotettu kappale. Kaikki on kohdillaan, vähän liiankin hyvin, jotta ylemmäksi pääsisi.

8. Billy Corgan – Antietam
Nuotiokitaroinnin mestarismies. Corganin äänessä on jotain riittävän häilyvää, jotta se koskettaa. Loistava säveltäjähän on ollut aina. Ei puutu kuin ne Smashing Pumpkinsin jousisovitukset.

7. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Mesa
Tyylikäs melodia lyhyehkössä kappaleessa.

6. Enslaved – Feathers of Eolh
Pirun kova kertosäe. Nämä pojat osaavat kyllä laulaa. Soittaakin, kun tarkemmin ajattelee.

5. Saimaa – Mäkikotka
Urheilu-Suomen tunnusbiisi. Hieno sovitus. Ei mitään mullistavaa, mutta teemaan istuu kuin kivi kenkään.

4. The Night Flight Orchestra – Gemini
Hauska sävellys. Hienoa sooloiloittelua. Varmasti biisinä mukava soittaa. Jää päähän nasevasti soimaan.

3. Enslaved – Storm Son
Tällainen tulee progemetallibiisin olla. Minulle. Mahtipontisuutta, soittotaitoa, hienoja stemmoja, vähän kikkailuakin. Kova.

2. Saimaa – Lentävä suomalainen
Kyllä tämä vahvasti Mumford & Sons -hengessä jolkottaa. Taiten on tehty tällainen tribuutti nyky-folkille. Sanatkin toimivat.

1. Pyhimys – Kynnet, kynnet
Suomen paras räppäri hoitaa tämän vuoden biisin povariinsa. Täytyy kyllä myöntää, että biisi ei olisi tällä listalla ilman Vestaa, jonka ääni soi tai on soimatta juuri sopivasti. Vestakin on odotettavien levyjen listalla korkealla.

ENNUSTE

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Selkeästi kunnolla iskeviä albumeita. Niitä tuli viime vuonna poikkeuksellisen vähän. Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.

1. The Prodigy
2. Pyhimys
3. Soilwork
4. The Offspring
5. A Perfect Circle
6. Between the Buried and Me
7. Vesta
8. Tool
9. Dimmu Borgir
10. Chvrches