Categories
Bruce Springsteen - TOP56-biisit

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 5 – Racing in the Street

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978). Vaihtoehtoinen versio julkaistiin albumilla The Promise (2010) .

Racing in the Street oli jälleen niitä lauluja, joiden merkitys valkeni hiljalleen kuuntelu kuuntelulta. Ensimmäisillä mahdollisuuksilla jotka tarjosin Darkness on the Edge of Town-levylle esiin nousivat aivan muut laulut, eikä ensipyöräytyksiltä ole jäänyt mitään mielikuvaa “Racingistä”. Sitten laitoin soimaan Live 1975/-85-levyn ja eräänä toukokuisena, aurinkoisena iltana pyörän selässä istuessa Rauhalan ghetossa Racing in the Street teki taikansa lähtemättömästi.

Laulusta on julkaistu kaksi erilaista versiota. Alkuperäinen, Darknessiltä löytyvä otos on pienieleisempi mutta tunnetasoltaan aivan yhtä vaikuttava kuin vuonna 2010 The Promisella julkaistu vaihtoehtoinen versio, joka äänitettiin samoihin aikoihin. The Promisen versio on raskaspoljentoisemi sekä julistavampi ja se myös eroaa hieman sanoitukseltaan tutuksi tulleesta “originaalista”: esimerkiksi päähenkilön auto on vuoden 1932 Ford eikä 1969 Chevy sekä viimeisessä säkeistössä tytön mekko on revitty, eivät hänen unelmansa.

Internetin arvioissa biisin yhteydessä vilahtelee mielenkiintoisia adjektiiveja, kuten “dirge-like” (surulaulun tyylinen) tai “quietly devastating” (hiljalleen musertava). Vaikka kappale onkin teemoiltaan elämän makuinen ja jopa raskaahko, on siinä myös lohdukkuutta. Musiikki ja sanoitus tukevat toisiaan tässä komeasti luoden omaleimaisen yleistunnelman. Taitaa olla aika yleinen käsitys, että Springsteen laulaa paljon biisejä autoista: tässä on yksi parhaista. Vaikka nimellisesti lauletaankin autoilusta, ovat teemat siirrettävissä selkeästi kaikkeen elämään.

Laulun ihmiskohtalot ovat karuja. Kertojalla ei ole muuta kuin autonsa, jonka hän ja toverinsa ovat rakentaneet ja jolla hän käy ajamassa kilpaa samanhenkisten kanssa ympäri maata. “We only run for the money, got no strings attached”. Juuri nyt on hetki mennä, yrittää ja nauttia. Ottaa hetkestä irti se, mitä vain voi. “Summer’s here and the time is right / for goin’ racin’ in the street”.

Muuta kun ei ole, niin kaikki mahdollisuudet ajaa käyvät. Kertoja tiedostaa olevansa jollain tapaa onnellisessa asemassa, sillä hänellä on jotain jonka vuoksi herätä aamuisin. Joillain sitä taas ei ole tai he eivät ole sitä löytäneet, vaan he vain kuolevat sisäisesti päivä päivältä ja hetki hetkeltä.

Konkreettiset kohtalot tavataan viimeisessä ja hiljaisessa säkeistössä, jossa mennään syvälle kertojan mielen sisään. Hän on voittanut tytön eräässä ajokisassa, mutta näkemykset tulevasta erottavat heitä riipaisevasti. Tyttö itkee itsensä uneen illoin ja tukee miestään, ainakin jollain tasolla, vaikkei selvästikään ole yhtä omistautunut.

Säkeistön loppu on Springsteenin kauneimpien kirjoitusten joukossa, kun koemme tytön hiljalleen alistuvan maailman painon alle. Hän istuu yössä isänsä kuistilla, haaveet ja unelmat revittyinä, silmissään katse ja sisällään toive siitä ettei olisi koskaan syntynytkään. Viimeinen rivi tarjoaa kuitenkin pienen lohdun: jos ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajaa kaduilla ja kokea hetki vapautta, nin sitten tehdään niin. Säestävä musiikki on pelkistettyä ja kaunista. Tämän tunnelman voisi tehdä raskaammaksi ja lohduttomammaksi erilaisella säestyksellä, mutta tällainen yhdistelmä toimii huikeasti. Viimeisenä todetaan vielä, ikäänkuin kertosäkeenä “summer’s here and the time is right / for goin’ racin’ in the street”.

Racing in the Streetin musiikilliset kulmakivet ovat Springsteenin laulu sekä erityisesti Bittanin piano. Muut soittimet ovat säestävässä roolissa eivätkä ole kuuluvilla koko kappaleen aikaa, mutta piano kulkee mukana alusta loppuun. Yksinkertainen sointukuvio tarjoaa mielikuvan kaduilla rinkiä ajavista autoista ja hahmoista. Toisen ja kolmannen säkeistön välissä kuultava välisoitto tekee poikkeuksellisesti modulaation alaspäin tehostaen laulun surumielistä ja vaikeroivaa yleissävyä.

Tom Morello on sanonut, että tässä kappaleessa niin lauletut kuin instrumentaalit osiot merkitsevät yhtä paljon. Erityisesti outro on erittäin keskeinen osa tätä teosta. Kun Racing in the Street soitetaan keikoilla (kuten Turun kakkoskeikalla 2013 encoren avauksena), on silmähiki yleisön joukossa taattu. Loppusoitossa eri instrumentit liittyvät kuvioineen fuugamaisesti yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, jota kuitenkin johtavat Bittanin pianosävelmät. Tuo osio venyy usein usean minuutin musiikilliseksi maisemaksi, joka jälleen kierrättää muutamaa sointua välillä kasvaen, välillä hiljentyen. Hienointa nykyisessä keikkasovituksessa on tapa, jolla bändi viimeisellä kierroksella syöksyy ratkaisevalla hetkellä F-duurista D-molliin (perinteisen Bb-duurin sijaan) merkkinä siitä, että tarina on loppumaisillaan. Ihan jo tuon kliimaksin takia kannattaa kuunnella myös keikkaversio.

Racing in the Streetissä haikeus on kaunista. Teksti on Springsteeniä herkimmillään ja ESB säestää pidättyneen sekä harkitun tyylitajuisesti. Itse olen huomannut, että tätä kappaletta ei voi jättää kesken vaan pitää aina kuunnella loppusoiton viimeiseen nuottiin saakka. Se kertonee siitä taiasta, joka itseeni tästä välittyy.

I got a sixty-nine Chevy with a 396
Fuelie heads and a Hurst on the floor
She’s waiting tonight down in the parking lot
Outside the Seven-Eleven store
Me and my partner Sonny built her straight out of scratch
And he rides with me from town to town
We only run for the money got no strings attached
We shut ’em up and then we shut ’em down

Tonight, tonight the strip’s just right
I wanna blow ’em off in my first heat
Summer’s here and the time is right
For goin’ racin’ in the street

We take all the action we can meet
And we cover all the northeast state
When the strip shuts down we run ’em in the street
From the fire roads to the interstate
Some guys they just give up living
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin’ in the street

Tonight, tonight the strip’s just right
I wanna blow ’em all out of their seats
Calling out around the world, we’re going racin’ in the street

I met her on the strip three years ago
In a Camaro with this dude from L.A.
I blew that Camaro off my back and drove that little girl away
But now there’s wrinkles around my baby’s eyes
And she cries herself to sleep at night
When I come home the house is dark
She sighs ”Baby did you make it all right”
She sits on the porch of her daddy’s house
But all her pretty dreams are torn
She stares off alone into the night
With the eyes of one who hates for just being born
For all the shut down strangers and hot rod angels
Rumbling through this promised land
Tonight my baby and me we’re gonna ride to the sea
And wash these sins off our hands

Tonight tonight the highway’s bright
Out of our way mister you best keep
’Cause summer’s here and the time is right
For goin’ racin’ in the street

https://www.youtube.com/watch?v=oKa6vNsCQBc

https://www.youtube.com/watch?v=NZ4YA6aj7rA

Categories
Bruce Springsteen - TOP56-biisit

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 14 – Because the Night

Live-albumilta Live 1975/-85 (1986). Studioversio julkaistu albumilla The Promise (2010).

1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta 1980-luvun puoleen väliin Springsteen oli biisintekijänä tuotteliaimmillaan. Esimerkiksi Darkness on the Edge of Town-levylle äänitetystä materiaalista, joka on jo nähnyt eri reittejä päivänvalon, oltaisiin saatu koottua jo neljä-viisi levyllistä musiikkia. Koska hän on tullut tunnetuksi myös albumikokonaisuuksien vaalijana, on useita hitiltä kalskahtavia kappaleita annettu myös pois muiden artistien levytettäviksi. Because the Night on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, mutta Springsteen ja ESB ovat esittäneet sitä myös itse keikoilla aina 70-luvun lopulta saakka ja studioversiokin julkaistiin 32 vuotta äänittämisen jälkeen The Promise-levyllä.

Mielenkiintoisimpia aspekteja Because the Nightiin on se, että se on tullut Bruce-faneille tutuksi ennenkaikkea liveversionsa myötä. Live 1975/-85-boksilla kuultava versio on taltioitu 28.12.1980 Nassau Coliseumilla jo kulttimaineeseen kohonneilla keikoilla ja siinä kuullaan E Street Bandia monien mielestä kovimmassa keikkakunnossaan. Instrumentaaliosiot ovat pidempiä kuin studioversiossa ja soundit ovat jo alkaneet muotoutua isompiin keikkapaikkoihin sopiviksi.

Alun piano-introssa kuullaan juuri niitä säveliä, joista itse tuollaisessa arpeggiossa tykkään. Ne yhdistetttynä Springsteenin laulamaan melodiaan ja tekstiin luovat heti kiihkeänpidätetyn tunnelman. Rakkauslaulu tämä pohjimmiltaan on, mutta aika raju sellainen.

Muistelen kertosäkeestä ensimmäiaen reaktion olleen, että “tämähän on “Linnunradan laidalla”. Kun siitä pääsi yli, paljastui mainio voimarock-biisi. Toisen säkeistön aloitusriveissä on myös hienoa lyrikaalista neroutta: “What I got I have earned / What I’m not I have learned” eli virheitä on koettu ja niistä on otettu opiksi. Jos rakkauden kohde jäisi vielä yöksi ja sen jälkeenkin, kaikki voisi olla paremmin.

Tyylitellyn yksinkertaisen saksofonisoolon jälkeen tulee jälleen hieno, dramaattinen rivi. “The time has come to take this moment / and they can’t hurt you” siirtää biisin viimeisiin osioihinsa nostaen samalla sävellajia sävelaskeleen kuin huomaamattomasti. Näin viimeiseen kertosäkeeseen saadaan entistä enemmän voimaa. Lopussa kuullaan sekä studio- että livealbumille taltioiduissa versiossa Springsteenin soittama soolo, mutta keikoilla tuossa kohtaa ovat esille päässeet myös Nils Lofgren ja Stevie Van Zandt. Bändi soittaa mahtavasti yhtenä pakettina, kunnes F#-soinnun nostatuksen ja Weinbergin tremolon kautta räjäytetään kappale vielä kerran kertosäkeeseen, jossa taustalaulut ovat aiempaa vahvemmin esillä. “Because the night belongs to lovers / because the night belongs to lust / because the night beongs to lovers / because the night belongs to us”. Kiihkeää tekstiä.

Itselleni BTN on iskenyt aina. Biisissä kytevä jännite sytytetään heti alussa ja vaikka se käväisee pinnassa jo aiemminkin, niin modulaation myötä se iskeytyy uuteen ulottuvuuteen. Keikkasuosikkikin tämä on ollut julkaisustaan saakka ja onkin saavuttanut melkoisen fanisuosion, vaikkei studioversiota julkaistukaan kuin vasta vuonna 2010. Hienoa rock-musiikkia.

Take me now baby here as I am
Pull me close try an understand
I work all day out in the hot sun
Stay with me now till the mornin’ comes
Come on now try and understand
The way I feel when I’m in your hands
Take me now as the sun descends
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now

Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us
Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us

What I got I have earned
What I’m not I have learned
Desire and hunger is the fire I breathe
Just stay in my bed till the morning comes
Come on now try and understand
The way I feel when I’m in your hands
Take me now as the sun descends
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now

Because the night…

Your love is here and now
The vicious circle turns and burns without
Though I cannot live forgive me now
The time has come to take this moment and
They can’t hurt you now

Because the night..

https://www.youtube.com/watch?v=J1GBIlmkUO0

https://www.youtube.com/watch?v=lGQvjAgyA-Q

Categories
Bruce Springsteen - TOP56-biisit

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 30 – Ain’t Good Enough for YouBruce Springsteen – TOP56-biisit: 30 – Ain’t Good Enough for You

Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=kPg6ZZC3AcY

Categories
Bruce Springsteen - TOP56-biisit

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 50 – Save My LoveBruce Springsteen – TOP56-biisit: 50 – Save My Love

From the album The Promise (2010).

”This was a song about the radio… Back in the day when the only thing you had that kept you alive was your little radio under the pillow late at night. And you know somewhere… someplace… somehow… the one you loved was listening to the same song at the same time on the same station. And somehow… the world didn’t feel quite as mortally… And that’s our job here tonight.” –before Save my Love, Berlin, 30.5.2012.

Save My Love begets originally from Darkness on the Edge of Town’s sessions a bit after the mid-1970s. It wasn’t recorded then, however, but it’s turn came three decades later on The Promise. At that time Bruce dug his notebook for an old billet and recorded the whole package in the summer of 2010 with the E Street Band.

A lot of music was created in the Darkness-sessions from which a part of gesture drastically towards 60’s pop music. Save My Love is this department. Bruce has said that he likes to write simple pop songs just for his own pleasure, but those often end up straight to waste basket. This luckily didn’t.

There’s air in the E Street Band’s sound on this one. The piano sound can be recognized anywhere and around it there’s wrapping guitars and good-old glockenspiel. While the song lasts only for two and a half minutes there’s no supernumerary solos, it’s the vocals and lyrics carry the song.

Bruce capsulizes Save My Love great in the before-mentioned speech from Berlin. There’s always something in the air to remind all of us of something or someone. And often there’s also a wish associated that the other party hasn’t forgotten.

Now there’s something coming through the air
That softly reminds me
Tonight I’ll park out on the hill
And wait until they find me

You’re slipping through the ether
A voice is coming through
So keep me in your heart tonight
And I’ll save my love for you

In this song there’s a song soaring from the radio that takes our narrator for a ride. It’s magic: although there’s distance between two people, one song can make those miles go away.

So turn up your radio and darling dial me in close
We’re riding on the airwaves
And we’re traveling coast to coast
Over river and highway
Your voice comes clear and true
Though we’re far apart tonight
I’ll save my love for you

Hold me in your arms and our doubts won’t break us
If we open up our hearts love won’t forsake us
Just let the music take us
And carry us home

”Just let the music take us / and carry us home”. That’s something music can do. For a moment the world doesn’t seem so cruel, like Bruce said in his speech.

In the last verse the song playing on the radio starts to feel almost like a prayer. The feelings following it are pretty powerful (“tearing me apart”) but still it takes to that one person. “So turn up your radio / and I’ll save my love for you”.

The sound of Save My Love is the E Street Band at it’s purest. The song has been played live a couple of times, so let’s hear the earlier-mentioned version from Berlin as well.

Albumilta The Promise (2010).

”This was a song about the radio… Back in the day when the only thing you had that kept you alive was your little radio under the pillow late at night. And you know somewhere… someplace… somehow… the one you loved was listening to the same song at the same time on the same station. And somehow… the world didn’t feel quite as mortally… And that’s our job here tonight.” -Save My Loven spiikki, Berliini, 30.5.2012.

Save My Love sikiää alunperin Darkness on the Edge of Townin sessioista hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Sitä ei kuitenkaan tuolloin äänitetty, vaan sen vuoro tuli kolme vuosikymmentä myöhemmin The Promisella. Tuolloin Bruce kaivoi muistiinpanovihkostaan esiin vanhan aihion ja äänitti koko paketin kesällä 2010 yhdessä E Street Bandin kanssa.

Darkness-sessioissa luotiin paljon musiikkia, josta osa viittasi vahvastikin 60-luvun poppiin. Save My Love on juuri tätä osastoa. Bruce on todennut joskus kirjoittelevansa omaksi ilokseen yksinkertaisia pop-lauluja, jotka useimmiten päätyvät suoraan roskakoriin. Tämä ei sinne onneksi joutunut.

Bändin soundissa on tässä laulussa tilaa. Pianosoundin tunnistaa missä vain ja sen ympärille kietoutuu kitaroita sekä vanha kunnon elektroninen kellopeli. Vain hieman reilun kahden ja puolen minuutin kestossaan tässä ei ole ylimääräisiä sooloja, vaan laulu ja teksti kuljettavat biisiä.

Bruce tiivisti edellämainitussa Berliinin spiikissä Save My Loven mainiosti. Ainahan ilmassa leijailee jotain, joka muistuttaa jostain tai jostakusta. Ja usein siihen liittyy toive, ettei toinenkaan osapuoli olisi täysin unohtanut.

Now there’s something coming through the air
That softly reminds me
Tonight I’ll park out on the hill
And wait until they find me

You’re slipping through the ether
A voice is coming through
So keep me in your heart tonight
And I’ll save my love for you

Tässä laulussa ilmassa leijailee radiosta kuuluva laulu, jonka kyytiin hypätään. Vaikka välimatkaa olisi, niin sen hetken kun se yksi tietty laulu soi, häviävät kilometrit väliltä.

So turn up your radio and darling dial me in close
We’re riding on the airwaves
And we’re traveling coast to coast
Over river and highway
Your voice comes clear and true
Though we’re far apart tonight
I’ll save my love for you

Hold me in your arms and our doubts won’t break us
If we open up our hearts love won’t forsake us
Just let the music take us
And carry us home

”Just let the music take us / and carry us home”. Sen musiikki voi tehdä. Hetken aikaa maailma ei tunnu niin pahalta, kuten Bruce spiikissään totesi.

Viimeisessä säkeistössä radiossa soiva laulu alkaa tuntua jo rukoukselta. Sen tuomat tunteet ovat jo aika voimakkaita (”tearing me apart”) mutta silti se vie sen yhden tietyn luo. ”So turn up your radio / and I’ll save my love for you”.

Save My Loven soundi on ehtaa E-kadun bändiä. Muutamia kertoja livenä esitetystä biisistä laitetaan esille edellä jo esiin nostettu Berliinin versio spiikkeineen päivineen.

Categories
Bruce Springsteen - TOP56-biisit

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 56 – The PromiseBruce Springsteen – TOP56-biisit: 56 – The Promise

First released as a man-and-piano-version on the album 18 Tracks (1999). Full band version can be found on the album The Promise (2010).

The Promise first came out as an official release on the compilation-CD 18 Tracks in 1999 as a reduced man-and-piano-version. The band version accompanied by the E Street Band (recorded in 1977) followed in 2010 on the album The Promise.

The 2010 album, which goes with the same name as the song, was compiled from song material originally recorded to make the 1978 album Darkness on the Edge of Town. Although there were dozens of songs to be left into the vaults, for me The Promise was the only that could have taken place in the final “Darkness”-album. The themes of the song, and above all the picture painted of the main character, are strong enough. The E Street Band plays strongly led by Roy Bittan’s piano.

There’s dreams of a better tomorrow but at the moment the everyday life is very grey. Movies and cars offer a bit of escapism. Although things seem a little better at times the narrator is still carrying the weight of the world in his shoulders. The lines with the words “Thunder Road” refer to the song carrying the same name released on the previous record in which there was a strong belief in tomorrow where the Thunder Road would lead. In this song they find out it didn’t. . ”Thunder Road, oh baby you were so right / Thunder Road there’s something dyin’ on the highway tonight”

When the promise is broken you go on living
But it steals something from down in your soul
Like when the truth is spoken and it don’t make no difference
Something in your heart goes cold

The release of Darkness on the Edge of Town was preceded by legal proceedings with Bruce and his former manager Mike Appel during which it was unclear whether Bruce owned the rights to his own songs. The conflict, which lasted for a couple of years, is reflecting in this song: Springsteen and Appel had been good friends in the mid-70s. It also strengthens the reason that Bruce gave to why the song didn’t make it to the actual Darkness on the Edge of Town: he thought The Promise was a song too personal.

The Promise was played live in concerts in the later half of the 1970s until it was shelved until the change of millennium. After that it has still been a rarity and it’s always a matter of discussion on the fan forums when played live. Often it’s a solo number by Bruce in which he accompanies himself with a piano: the version played by the whole E Street Band has been a concert number only three times (in the years 1978, 2010 and 2012).

Julkaistu alunperin alunperin mies ja piano-versiona albumilla 18 Tracks (1999). Bändiversio löytyy albumilta The Promise (2010).

The Promise julkaistiin ensimmäistä kertaa virallisena julkaisuna vuoden 1999 18 Tracks-kokoelmalevyllä pelkistettynä mies ja piano-versiona, E Street Bandin säestämän ja vuonna 1977 äänitetyn version seuratessa vuoden 2010 The Promise-albumilla.

Vuonna 2010 julkaistu, tämän biisin nimeä kantava albumi koostettiin äänitetystä materiaalista, josta alunperin kasattiin vuoden 1978 albumi Darkness on the Edge of Town. Vaikka ylijäämämateriaalia oli kymmeniä biisejä, oli The Promise ainoa, joka olisi mielestäni mahtunut nykyiselle ”Darknessille”. Laulun teema, ja ennenkaikkea kuva, joka päähenkilöstä muodostuu, ovat riittävän vahvat. Soitannollisesti tämä on E Street Bandin vahvaa työskentelyä, jonka keulalla kulkee Roy Bittanin piano.

Unelmia paremmasta huomisesta on, mutta tällä hetkellä arki on aika harmaata. Elokuvat ja autot tarjoavat haivenen eskapismia. Vaikka joskus tuntuu menevän paremmin, niin silloinkin kertoja kantaa sisällään painolastia. ”Thunder Road”-rivit viittaavat miehen ja E-kadun bändin edeltävän levyn samannimiseen raitaan, jossa uskottiin vahvasti huomiseen, jonne salamatie veisi. Tässä laulussa todetaan, ettei vienytkään. ”Thunder Road, oh baby you were so right / Thunder Road there’s something dyin’ on the highway tonight”.

When the promise is broken you go on living
But it steals something from down in your soul
Like when the truth is spoken and it don’t make no difference
Something in your heart goes cold

”Darknessin” julkaisua edelsi oikeudenkäyntikiista Brucen ja entisen managerin Mike Appelin välillä, jonka aikana oli epäselvää omistaako Bruce omien laulujensa oikeuksia. Tuo useamman vuoden kestänyt välienselvittely heijastuu tämän laulun tekstissä, olivathan Appel ja Springsteen vielä 70-luvun puolivälissä hyvät ystävät. Toisaalta se selittäisi myös syyn, jonka Bruce antoi sille ettei tämä laulu aikanaan päässyt varsinaiselle Darkness on the Edge of Townille: se oli hänen mukaansa liian henkilökohtainen.

Keikoilla The Promisea kuultiin 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, kunnes se laitettiin hyllylle vuosituhannen vaihteeseen saakka. Sittemminkin se on ollut harvinaista herkkua ja nousee aina puheenaiheeksi fanifoorumeilla saadessaan esitysvuoron. Usein kyseessä on Brucen soolonumero, jossa hän säestää itseään pianolla: koko bändin soittamaa vedosta on kuultu vuosien saatossa ainoastaan kolme kertaa (vuosina 1978, 2010 ja 2012).