Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 4 – The River

Albumilta The River (1980).

The River, vuoden 1980 tupla-albumin nimikkolaulu. Springsteen on kertonut, että monet hänen kirjoittamista lauluistaan ovat tunnepohjaisesti omakohtaisia, mutta muunneltuja tarinoita. The River on kuitenkin suuremmissa osin realistinen: Bruce kirjoitti sen pikkusiskostaan Ginnystä ja tämän miesystävästä Mickeystä. Ginny tuli raskaaksi 18-vuotiaana ja avioitui nopeasti lapsen isän Mickeyn kanssa, joka puolestaan meni raksalle töihin kyetäkseen elättämään tulevan perheensä. Bruce ei kertonut kirjoittavansa pariskunnasta kappaletta, vaan he kuulivat sen ensi kertaa laulun saadessa ensi-iltansa vuonna 1979.

The River kertoo pohjimmiltaan aikuistumisesta, ensiaskeleiden ottamisesta ja oman paikkansa hahmottamisesta sekä siitä, kuinka haaveet haalistuvat kylmäksi todellisuudeksi. Tämä on yksi Springsteenin suosituimmista lauluista Suomessa ja biisistä välittyvässä tunteessa onkin jotain vahvasti suomalaiseen mielenmaisemaan istuvaa alakuloa, jossa paremminkin voisi olla ja on joskus ollutkin.

Välittömästi ensimmäiset huuliharpun nuotit viiltävät kuin rintaan isketty veitsi. 12-kielisen akustisen kitaran säestämä ykkössäkeistö erottaa tämänheti alkuaikojen Springsteenin kirjoittamista ulkopuolisen silmin kirjoitetuista teksteistä: nyt pääroolissa on “minä”, ei “hän”. Ensimmäinen säkeistö myös peilaa samankaltaisia ajatuksia kuin edeltävän Darkness on the Edge of Townin Adam Raised a Cain: pojat kantavat isiensä tekoja ja nimeä, vaikkeivat sitä tahtoisikaan. Useissa muissakin lauluissa esiintyvä Mary myös esitellään kertojan koulukaverina, 17-vuotiaana, johon kertojamme rakastuu vilpittömästi.

Joki on elementtinä sellainen, josta voi kirjoittaa millaisen laulun tahansa, ja tästä biisistä muistan ensimmäisistä kuunteluista saakka joskus 2000-luvun puolivälissä syntyneen mielikuvan tummana yön hämärässä juoksevasta sellaisesta. Mitä “The River” sitten kuvastaa? Tässä laulussa joessa virtaa kertoja elämä ja hänen syvimmät tulevaisuuden unelmansa. Alussa Maryn kanssa on mahdollista sukeltaa noihin haaveisiin niin syvälle kuin haluaa, mutta kun viimeisessä säkeistössä samaisen, hellien ja hyvien muistojen värittämän aikajanan viereen piirretään toinen nykyisiin ja tunteellisesti virttyneisiin hetkiin jämähtänyt todellisuus, on kontrasti viiltävä.

Laulun kertomuksen jokainen käänne koskettaa. Toisessa säkeistössä Mary alkaa odottaa lasta ja nuoripari menee naimisiin, pienin menoin ilman suuria seremonioita. Joki virtaa vain, unelmat elävät. Seuraava välisoitto, jonka kärjessä viiltää jälleen huuliharppu, tuntuu kuin leikkaavan valkokankaan poikki kesken keskeisen kohtauksen. Viimeisen säkeistön ensirivillä asiat ovat vielä näennäisesti hyvin, kun töitä löytyy Johnstownista (Johnstown Company viittaa siis paikalliseen rautatehtaaseen). Tässä kohtaa laulu ottaakin käyttöön uuden aspektin, joka sittemmin inspiroi monia muitakin laulunkirjoittajia, myös Brucea itseään: sitä, miten taloudelliset ongelmat vaikuttavat tavallisten ihmisten arkeen. Yhtäkkiä kaikki, mikä vielä hetki sitten oli tärkeää, ei merkitsekään oikeastaan mitään. Itse olen monesti tässä kohtaa pohtinut onko töiden loppuminen itseasiassa lopulta päällimmäinen syy, vai ainoastaan viimeinen askel, jonka jälkeen alamäki alkaa. “Now I just act like I don’t remember / Mary acts like she don’t care”. Paluuta ei tunnu olevan.

Viimeinen säkeistö on biisin paras osio. Jokainen rivi tuntuu kääntävän veistä haavassa, kun nykyinen todellisuus asetetaan menneen rinnalle. Kerrotaan konkreettinen muisto siitä, kuinka oltiin Maryn kanssa ajamassa velipojalta lainatulla autolla joen rantaan. Muistijäljet öistä, joina ei nukuttu ja hetkistä jolloin piti vetää tyttö lähelle vain tunteakseen hänen hengityksensä ovat tarkkoja, mutta niihin palaaminen kirpaisee kerta kerralta enemmän. Springsteen kruunaakin kappaleen yhdellä parhaista tekstinpätkistä missään kirjoituksessa: “Now those memories come back to haunt me / they haunt me like a curse / Is a dream a lie if it don’t come true / or is it something worse?”. Vastausta ei anneta, vaan lause jää kummittelemaan kuulijan mieleen pitkäksi aikaa. Minkä hinnan on valmis maksamaan haaveistaan ja siitä, että ne saattavat rikkoutua? Lopulta viimeisessä B-osassa joki, joka kuljetti unelmia ja toivoa onkin kuivunut. Silti kertoja palaa sinne kerta toisensa jälkeen, joskus yksin, joskus muistoissa Maryn kanssa.

Musiikillisesta näkökulmasta The River toimii siksi, että E Street Bandin yhteissoitto on hioutunut niin yhtenäiseksi. Sähkökitaroita ei äänessä kuulla, vaan kitaroinnista vastaa Steve van Zandtin 12-kielinen akustinen kitara. Koko bändin yleissoundissa on mukava kaiku, joka on omiaan tehostamaan hieman kummittelevaa tunnelmaa. Erityishuomio täytyy antaa myös Stevien taustalauluille, jotka levyversiossa jäävät hieman taka-alalle mutta keikkamiksauksissa pääsevät mukavammin esille, sillä SVZ:n vaikeroiva laulutyyli sopii mahtavasti The Riverin tematiikkaan.

Omalle kohdalleni The River osui molemmilla Turun keikoilla 2013. Ensimmäisen illan versio oli selkeästi sen keikan tunnelmallinen kohokohta Springsteenin maalaillessa outrossa paitsi huuliharpullaan, myös näppärällä falsetilla.

The River voi monille kärsiä perinteisestä syndroomasta, sillä se on soinut Suomessakin paljon. Sille on kuitenkin syynsä, sillä mahtava teksti kohtaa sävelmän kanssa sellaisella voimalla, joka toden totta resonoi suomalaisiin. Kannattaa istahtaa alas ja tehdä matka joen varteen, sillä sieltä voi löytyä asioita joita ei ennen ollut huomannut olevan olemassakaan.

I come from down in the valley
where mister when you’re young
They bring you up to do like your daddy done
Me and Mary we met in high school
when she was just seventeen
We’d ride out of that valley down to where the fields were green

We’d go down to the river
And into the river we’d dive
Oh down to the river we’d ride

Then I got Mary pregnant
and man that was all she wrote
And for my nineteenth birthday I got a union card and a wedding coat
We went down to the courthouse
and the judge put it all to rest
No wedding day smiles no walk down the aisle
No flowers no wedding dress

That night we went down to the river
And into the river we’d dive
Oh down to the river we did ride

I got a job working construction for the Johnstown Company
But lately there ain’t been much work on account of the economy
Now all them things that seemed so important
Well mister they vanished right into the air
Now I just act like I don’t remember
Mary acts like she don’t care

But I remember us riding in my brother’s car
Her body tan and wet down at the reservoir
At night on them banks I’d lie awake
And pull her close just to feel each breath she’d take
Now those memories come back to haunt me
they haunt me like a curse
Is a dream a lie if it don’t come true
Or is it something worse

That sends me down to the river
though I know the river is dry
That sends me down to the river tonight
Down to the river
my baby and I
Oh down to
the river we ride

https://www.youtube.com/watch?v=2m8DpE6eWeA

https://www.youtube.com/watch?v=o_DcxblmF-4

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 27 – Hungry HeartBruce Springsteen – TOP56-biisit: 27 – Hungry Heart

Albumilta The River (1980).

The River-LP:n ensimmäisenä singlenä julkaistu Hungry Heart on yksi merkittävistä lauluista Bruce Springsteenin ja E Street Bandin uralla. Se nimittäin oli ensimmäinen heidän esittämänsä biisi, joka nousi Billboardin TOP100-listalla kymmenen ensimmäisen joukkoon, tarkalleen ottaen sijalle 5. Springsteen oli alunperin tehnyt kappaleen The Ramonesia silmällä pitäen ja ajatellut tarjotakin sitä heille, mutta manageri Jon Landaun ehdotuksesta piti tuotoksen itsellään.

Hungry Heartin asemaa Bruce-tuotannossa lähestyisin itse ennemmin suuremmasta perspektiivistä kuin ainoastaan yksittäisenä lauluna. Paitsi että se oli ensimmäinen listahitti, sen merkitys niin The Riverillä levynä kuin keikkaseteissä kuluneen 35 vuoden aikana ovat huomionarvoisia. River on nimittäin albumina rakennettu kuin keikkasetiksi: menevämpien ja hitaampien kappaleiden suhde on tarkkaan mietitty. Vuoteen 1980 saakka Springsteenillä ei ollut ollut käytössään yleisön mukaan ottamiseksi kuin vanhoja rock’n’roll-covereita, mutta The Riverillä hän alkoi kirjoittaa niitä itse. Hungry Heart on toiminut yhteislaulatusosiona alusta saakka.

Studioäänitteessä nauhaa on nopeutettu hieman, joten niin bändin sointi kuin ennenkaikkea Brucen laulu kuulostavat hieman todellisuutta korkeammalta. Tämä oli tietoinen temppu, jota 70-80-lukujen taitteessa jonkin verran harrastettiin. Perusvireessä biisi pohjautuu klassiseen C-Am-Dm7-G-sointukiertoon liki koko mitaltaan poiketen ainoastaan Dan Federicin urkusoolossa eri sävellajiin. Komppi on jykevä ja yhdeksi tavaramerkiksi on muodostunut myös Weinbergin rumpufilli, joka avaa koko kappaleen. Taustalaulut vedetään myös edelleen tismalleen kuin levyllä.

Hungry Heart oli ensimmäisiä kappaleita, jossa Springsteen asetti positiiviselta kuulostavan musiikin ja haikean (lähes melankolisen surullisen) tekstin vastatusten. Jännitävää ajatella, että tämän biisin ensimmäinen säkeistö on yksi kovimmin mukana laulettavista Springsteen-keikoilla, sillä siinähän lauletaan siitä miten kertoja jättää perheensä ja lapsensa taakseen lähteäkseen, vaikkei oikein tiedä edes minne on menossa. Tunne vie. “Like a river that don’t know where it’s flowing / I took a wrong turn and I just kept going”.

Got a wife and kids in Baltimore Jack
I went out for a ride and I never went back
Like a river that don’t know where it’s flowing
I took a wrong turn and I just kept going

Everybody’s got a hungry heart
Everybody’s got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody’s got a hungry heart

Toinen säkeistö valottaa menneisyyttä: ensimmäisessä säkeistössä kertoja jättää perheensä Baltimoreen, mutta toisessa selviää että kaikki on saanut alkunsa Kingstownissa. Alusta asti on ollut epäilys, ja nyt ympyrä sulkeutuu.

I met her in a Kingstown bar
We fell in love I knew it had to end
We took what we had and we ripped it apart
Now here I am down in Kingstown again

Everybody’s got a hungry heart
Everybody’s got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody’s got a hungry heart

Viimeinen säkeistö oli se, joka tästä kolahti heti ensimmäisellä kuuntelulla. The River oli ensimmäinen levy, jonka Springsteeniltä ostin Levy-Eskoilta talvella 2010. Tätä tekstiä ei tarvinne sen enempää analysoida, jos ei väkisin tahdo etsiä piilomerkityksiä. Elämän totuuksia.

Everybody needs a place to rest
Everybody wants to have a home
Don’t make no difference what nobody says
Ain’t nobody like to be alone

Everybody’s got a hungry heart
Everybody’s got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody’s got a hungry heart

Hungry Heartista kuulee ensi kuulemalta, että kyseessä lienee hitti. Palaset naksahtavat popisti paikalleen. Tämä tuli aikoinaan soitettua jopa lukiossa aamunavauksessa, ensimmäisessä, johon itse päädyin levyä soittamaan. Valinta kohdistui HH:n vieläpä hyvin pitkälti tuon viimeisen säkeistön tähden.

Keikkasuosikin asemaa tämä biisi on siis pitänyt julkaisustaan saakka. Viimeisimmällä maailmankiertueella tähän tuli mukaan myös klassinen crowd surfing, jota tosin taidetaan harvemmin nähdä yli kuusikymppisiltä rokkareilta. Turun ykköskeikallakin yleisö oli hieman jähmeä, mutta tunnelma muuttui kuin sormia napauttamalla Brucen kysyessä “can you get me there” ja hypätessä yleisön käsien päälle. Jonkinmoinen viihdyttäjä, jolla taitaa olla noita temppuja takataskussa muutama…

https://www.youtube.com/watch?v=lQSn26zCXYQ

https://www.youtube.com/watch?v=qafomqfQSxEAlbumilta The River (1980).

The River-LP:n ensimmäisenä singlenä julkaistu Hungry Heart on yksi merkittävistä lauluista Bruce Springsteenin ja E Street Bandin uralla. Se nimittäin oli ensimmäinen heidän esittämänsä biisi, joka nousi Billboardin TOP100-listalla kymmenen ensimmäisen joukkoon, tarkalleen ottaen sijalle viisi. Springsteen oli alunperin tehnyt kappaleen The Ramonesia silmällä pitäen ja ajatellut tarjotakin sitä heille, mutta manageri Jon Landaun ehdotuksesta piti tuotoksen itsellään.

Hungry Heartin asemaa Bruce-tuotannossa lähestyisin itse ennemmin suuremmasta perspektiivistä kuin ainoastaan yksittäisenä lauluna. Paitsi että se oli ensimmäinen listahitti, sen merkitys niin The Riverillä levynä kuin keikkaseteissä kuluneen 35 vuoden aikana ovat huomionarvoisia. River on nimittäin albumina rakennettu kuin keikkasetiksi: menevämpien ja hitaampien kappaleiden suhde on tarkkaan mietitty. Vuoteen 1980 saakka Springsteenillä ei ollut ollut käytössään yleisön mukaan ottamiseksi kuin vanhoja rock’n’roll-covereita, mutta The Riverillä hän alkoi kirjoittaa niitä itse. Hungry Heart on toiminut yhteislaulatusosiona alusta saakka.

Studioäänitteessä nauhaa on nopeutettu hieman, joten niin bändin sointi kuin ennenkaikkea Brucen laulu kuulostavat hieman todellisuutta korkeammalta. Tämä oli tietoinen temppu, jota 70-80-lukujen taitteessa jonkin verran harrastettiin. Perusvireessä biisi pohjautuu klassiseen C-Am-Dm7-G-sointukiertoon liki koko mitaltaan poiketen ainoastaan Dan Federicin urkusoolossa eri sävellajiin. Komppi on jykevä ja yhdeksi tavaramerkiksi on muodostunut myös Weinbergin rumpufilli, joka avaa koko kappaleen. Taustalaulut vedetään myös edelleen tismalleen kuin levyllä.

Hungry Heart oli ensimmäisiä kappaleita, jossa Springsteen asetti positiiviselta kuulostavan musiikin ja haikean (lähes melankolisen surullisen) tekstin vastatusten. Jännitävää ajatella, että tämän biisin ensimmäinen säkeistö on yksi kovimmin mukana laulettavista Springsteen-keikoilla, sillä siinähän lauletaan siitä miten kertoja jättää perheensä ja lapsensa taakseen lähteäkseen, vaikkei oikein tiedä edes minne on menossa. Tunne vie. “Like a river that don’t know where it’s flowing / I took a wrong turn and I just kept going”.

Got a wife and kids in Baltimore Jack
I went out for a ride and I never went back
Like a river that don’t know where it’s flowing
I took a wrong turn and I just kept going

Everybody’s got a hungry heart
Everybody’s got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody’s got a hungry heart

Toinen säkeistö valottaa menneisyyttä: ensimmäisessä säkeistössä kertoja jättää perheensä Baltimoreen, mutta toisessa selviää että kaikki on saanut alkunsa Kingstownissa. Alusta asti on ollut epäilys, ja nyt ympyrä sulkeutuu.

I met her in a Kingstown bar
We fell in love I knew it had to end
We took what we had and we ripped it apart
Now here I am down in Kingstown again

Everybody’s got a hungry heart
Everybody’s got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody’s got a hungry heart

Viimeinen säkeistö oli se, joka tästä kolahti heti ensimmäisellä kuuntelulla. The River oli ensimmäinen levy, jonka Springsteeniltä ostin Levy-Eskoilta talvella 2010. Tätä tekstiä ei tarvinne sen enempää analysoida, jos ei väkisin tahdo etsiä piilomerkityksiä. Elämän totuuksia.

Everybody needs a place to rest
Everybody wants to have a home
Don’t make no difference what nobody says
Ain’t nobody like to be alone

Everybody’s got a hungry heart
Everybody’s got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody’s got a hungry heart

Hungry Heartista kuulee ensi kuulemalta, että kyseessä lienee hitti. Palaset naksahtavat popisti paikalleen. Tämä tuli aikoinaan soitettua jopa lukiossa aamunavauksessa, ensimmäisessä, johon itse päädyin levyä soittamaan. Valinta kohdistui HH:n vieläpä hyvin pitkälti tuon viimeisen säkeistön tähden.

Keikkasuosikin asemaa tämä biisi on siis pitänyt julkaisustaan saakka. Viimeisimmällä maailmankiertueella tähän tuli mukaan myös klassinen crowd surfing, jota tosin taidetaan harvemmin nähdä yli kuusikymppisiltä rokkareilta. Turun ykköskeikallakin yleisö oli hieman jähmeä, mutta tunnelma muuttui kuin sormia napauttamalla Brucen kysyessä “can you get me there” ja hypätessä yleisön käsien päälle. Jonkinmoinen viihdyttäjä, jolla taitaa olla noita temppuja takataskussa muutama…

https://www.youtube.com/watch?v=lQSn26zCXYQ

https://www.youtube.com/watch?v=qafomqfQSxE

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 44 – Loose EndsBruce Springsteen – TOP56-biisit: 44 – Loose Ends

From the album Tracks (1998).

Although 1980’s album The River was released as a double-LP consisting of 21 songs there were plenty of jewels to be left to vaults from those sessions as well. Loose Ends is one of the best ones as a song that on many other albums would have been a potential hit. In fact it was originally on the album that was nearly released named as The Ties That Bind in 1979, but Bruce decided to take it away and shape it to what we now know as The River.

Loose Ends is a description of love gone wrong. At the beginning everything’s wonderful but the magic tails away by time.

We met out on open streets when we had no place to go
I remember how my heart beat when you said I love you so
Then little by little we choked out all the life that our love could hold
Oh no

The narrator didn’t believe in the beginning’s intoxication that him and his partner could end up like many others. One easily believes that this is how it will go until the end.

We didn’t count tomorrows, we took what we could and baby we ran
There was no time for sorrow, every place we went I held your hand
And when the night closed in I was sure your kisses told me all I had to know
But oh no

The same thing is pondered on the last verse: this isn’t what was supposed to happen. “How did something so good turn to something bad” is a good question to be asked. There’s similar questions on some songs on The River-album as well. A great, great line.

Our love has fallen around us like we said it never could
We saw it happen to all the others but to us it never would
Well how could something so bad, darling, come from something that was so good
I don’t know

The refrain reveals the background of the song’s title. The relationship is described as a situation in which both sides of the couple have a loop around their neck and both pull it their way waiting for the other to let go. A strapping metaphor and description of a painful situation.

It’s like we had a noose and baby without check
We pulled until it grew tighter around our necks
Each one waiting for the other, darlin’, to say when
Well baby you can meet me tonight on the loose end

The magic of Loose Ends is in its atmosphere and feel. The lyrics and Bruce’s vocal performance are in the key role. The melody is also great (like on many River songs) and The E Street Band works convincingly. There’s the familiar glockenspiel in the intro and Clemons’ saxophone solo fits in with style.

This came to prominence after being released on Tracks and played during the Reunion Tour. It’s not played nearly every night but it’s always a big thing when Loose Ends gets its turn. It was also heard in Helsinki 2012, when a listener had written a sign for it and added that he had been to 32 Bruce shows and hadn’t heard “his” song. Bruce told the audience that he “couldn’t let the man go to over 30 shows without hearing his song” and counted to song to begin.

Albumilta Tracks (1998).

Vaikka vuoden 1980 The River-levy julkaistiin tupla-LP:nä joka koostui 21 biisistä, jäi tuonkin albumin äänityssessioista paljon helmiä varastoon albumikokonaisuuden tieltä. Loose Ends on yksi kirkkaimmista, joka monella muulla albumilla olisi ollut hyvinkin potentiaalinen hitti. Itseasiassa se oli mukana levyllä, joka jo liki valmistettiin nimellä The Ties That Bind vuonna 1979, mutta jonka Bruce veti pois ja muovasi sittemmin The Riveriksi.

Loose Ends on kuvaus rakkaudesta, jossa käy huonosti. Alussa kaikki on ihanaa, mutta hiipuukin matkalla pikkuhiljaa pois.

We met out on open streets when we had no place to go
I remember how my heart beat when you said I love you so
Then little by little we choked out all the life that our love could hold
Oh no

Eihän sitä alussa ja huumassa usko, että itselle ja ”meille” voisi käydä niinkuin monille muille. Siinä herkästi uskoo, että näinhän tämä jatkuu.

We didn’t count tomorrows, we took what we could and baby we ran
There was no time for sorrow, every place we went I held your hand
And when the night closed in I was sure your kisses told me all I had to know
But oh no

Samaa pohditaan viimeisessä säkeistössä: eihän tässä näin pitänyt käydä. Hyvä kysymys onkin, miten jostain niin hyvästä voi tulla jotain niin pahaa? Samankaltaisia kysymyksiä on muissakin Riverin biiseissä. Hienon hieno rivi.

Our love has fallen around us like we said it never could
We saw it happen to all the others but to us it never would
Well how could something so bad, darling, come from something that was so good
I don’t know

Kertosäe paljastaa biisin nimen taustan. Kuvattua suhdetta kuvataan tilanteeksi, jossa molemmilla osapuolilla on kaulansa ympärillä silmukka, jota molemmat kiristävät eri suuntiin odottaen milloin toinen päästää irti. Komea kielikuva tämäkin ja kuvaus kivuliaasta tunteesta.

It’s like we had a noose and baby without check
We pulled until it grew tighter around our necks
Each one waiting for the other, darlin’, to say when
Well baby you can meet me tonight on the loose end

Loose Endsin maagisuus piilee sen tunnelmassa. Teksti ja Brucen laulusuoritus ovat tässä avainasemassa. Melodia on myös hieno (kuten Riverin aikaisissa lauluissa useasti) ja E Street Band toimii vakuuttavasti. Introssa kuullaan tuttua kellopeliä ja Clemonsin saksofonisoolo istuu kokonaisuuteen tyylikkäästi.

Tämä nousi Tracksin julkaisun ja Reunion-kiertueen myötä myös keikkasuosikiksi, jota ei soiteta läheskään joka ilta mutta on aina tapaus. Kuultiinpa Loose Ends myös Helsingissä 2012, kun eräs keikalle tulija oli sen kirjannut toivekylttiin ja lisännyt, ettei ollut kuullut sitä yhdelläkään 32:sta aiemmasta käymästään Springsteen-keikasta. ”Emmehän voi antaa miehen kiertää yli kolmeakymmentä keikkaa kuulematta hänen biisiään”, totesi Bruce ja löi laulun tulille.

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 49 – From Small Things (Big Things One Day Come)Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 49 – From Small Things (Big Things One Day Come)

From the album The Essential Bruce Springsteen (2003).

From Small Things (Big Things One Day Come) is originally a song from the River-sessions from the fold of 1970s-80s. The version recorded then saw the light of day 23 years later when in 2003 was released The Essential-compilation for which was gathered a bonus disc from previously unreleased material. In fact, after The River was released this song went to british rocker Dave Edmunds who then recorded and released it.

There has always been a spot for simple, well-done basic rock ‘n’ roll in my heart. From Small Things (Big Things One Day Come) has just that feel, although there is that one tasty minor chord in a surprising place. As a live song this has been heard rarely but it’s a song in which the E Street Band is at its best.

In the lyrics there’s even glimpses from the album following The River, Nebraska, but there’s also the collision between happy music and quite a gloomy text, that can be found on several other Bruce songs as well. This one’s about a girl who drops out of school to go out and live her dreams. The journey starts nicely:

At sixteen she quit high school to
make her fortune in the promised land
She got a job behind the counter in an
all night hamburger stand
She wrote faithfully home to mama
”Now mama don’t you worry none”
From small things, mama
Big things one day come

It was late one Friday he pulled in
out of the dark
He was tall and handsome; first she
took his order, then she took his heart
They bought a house up on the hillside
Where little feet soon would run
From small things, mama
Big things one day come

At the end things take a turn to worse. Love was just passing by and the girl leaves his boy to go with another man to Tampa. Down there life is at beginning just “heaven in the sun” until that happiness comes to an end: the girl shoots his man because she couldn’t stand the way he drove. In the end there’s just her original husband Johnny with two children waiting for their mom to be released. Everything affects everything else and small streams grow into a large river and so on…

Well she shot him dead
On a sunny Florida road
When they caught her all she said
Was she couldn’t stand the way he drove

Back home lonesome Johnny
Prays for his baby’s parole
He waits on the hillside
Where the Wyomie waters roll
At his feet and almost grown now
A blue-eyed daughter and a handsome son
Well from small things, mama
Big things one day come
Well from small things, mama
Big things one day come

This was one of the first tracks that hit me outside the popular ones a few years ago. The sound is clear and story’s good and not too long. I also got to hear the live version on the first gig in Turku 2013, when there also was a great horn section to fill the sound. Here’s a clip from that as well.

Albumilta The Essential Bruce Springsteen (2003).

From Small Things (Big Things One Day Come) on alunperin The River-albumin satoa 70-80-lukujen taitteesta. Tuolloin äänitetty versio näki päivänvalon 23 vuotta myöhemmin, kun vuonna 2003 julkaistun The Essential-sarjan kokoelman lisäksi iskettiin levyllinen ennenjulkaisematonta materiaalia vuosien varrelta. Itseasiassa The Riverin jälkeen biisi meni britti Dave Edmundsille, joka sen myös levytti.

Allekirjoittaneen musiikkimaussa on aina ollut paikka simppelille, hyvin tehdylle perus-rock’n’rollille. From Small Things (Big Things One Day Come) on meiningiltään juuri sellainen vaikka välillä onkin se yksi maukas mollisointu yllättävässä paikassa. Keikkaversiona, jota on kuultu aika harvoin, tämä on juuri sitä osastoa jossa E Street Bandia parempaa bändiä saa etsiä.

Tekstissä on jopa vivahteita The Riveriä seuranneesta Nebraskasta, mutta toisaalta myös muutamassa muussa Bruce-biisissä kuultavaa ristiriitaa iloisen musiikin ja aika synkänkin tekstin välillä. Laulu kertoo tytöstä, joka jättää koulun kesken lähteäkseen toteuttamaan unelmiaan. Alkuun meneekin ihan hyvin:

At sixteen she quit high school to
make her fortune in the promised land
She got a job behind the counter in an
all night hamburger stand
She wrote faithfully home to mama
”Now mama don’t you worry none”
From small things, mama
Big things one day come

It was late one Friday he pulled in
out of the dark
He was tall and handsome; first she
took his order, then she took his heart
They bought a house up on the hillside
Where little feet soon would run
From small things, mama
Big things one day come

Lopulta käy kuitenkin huonommin. Rakkaus olikin ohikiitävää ja tyttö lähtee toisen miehen matkaan Tampaan. Sielläkin elämä on alkuun ”heaven in the sun”, kunnes sillekin onnelle tulee loppu: tyttö ampuu miehensä koska ei kestänyt sitä kuinka miehensä ajoi. Lopulta jäljelle jää vain alkuperäinen miehensä Johnny kahden lapsen kanssa odottamaan äidin vapautumista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienistä puroista kasvaa suuri joki, vai miten se meni…

Well she shot him dead
On a sunny Florida road
When they caught her all she said
Was she couldn’t stand the way he drove

Back home lonesome Johnny
Prays for his baby’s parole
He waits on the hillside
Where the Wyomie waters roll
At his feet and almost grown now
A blue-eyed daughter and a handsome son
Well from small things, mama
Big things one day come
Well from small things, mama
Big things one day come

Tämä oli ensimmäisiä raitoja, jotka itselle kolahtivat hittiosaston ulkopuolelta vuosia sitten. Perussoundi on selkeä ja tarina hyvä eikä liian pitkä. Liveversiokin sattui kohdalle Turun ensimmäisellä keikalla 2013, jolloin höysteenä oli torvisektion soittama kuvio. Laitetaanpa siitäkin pätkä oheen.