TOOMIO’s TOP100: 26. – Metallica – …And Justice for AllTOOMION TOP100: 26. – Metallica – …And Justice for All

Producers: Flemming Rasmussen, Metallica
Recorded: 1988
Released: 25.8.1988
Label: Elektra

#6 in US, #4 in UK and 8# in Finland. Sold over 50 000 copies in Finland.

SINGLES
– Harvester of Sorrow
– Eye of the Beholder
– One


This is one of the albums, which could get to the list only because of the influence to my listening habits. This is one of the albums, which we’re played on the granny’s old couch with wooden tennis rackets.

The album history is familiar to many. Although Cliff Burton died, was the songs of this albums still Metallica-songs, at least what I personally consider the only true Metallica. In fact, the compositions are catchy. They may not have as many variations of the melody, but the rhythms and structures are resourceful. The songs are complex, original and made with attitude. And especially played with attitude.

The album is marked by Jason Newsted’s bass lines from somewhere underground. Mixing and sounds are pretty sub-standard compared to previous albums. Bass cannot be heard just about anywhere and drum sounds are quite strange. James Hetfield and Lars Ulrich said that this is what was wanted. But despite that, the mix just sucks. No can do. I still don’t think this would be any better with better sound quality.

There’s Justitia on the cover, the goddess of justice. The album name is formed from the last verse of the Pledge of Allegiance. During 80’s, especially thrash bands were often very critical towards society. In contrast to the glam rock bands, thrash bands had to be in ”serious”. However, I personally prefer the white colour of cover art, which is always a rare colour among the metal albums.

”There’s no humour in the any song.”

The album is rather cheerless in contrast to previous, which is, of course, natural when band’s nicest, most talented and most creative dude is out of the picture. There’s no humour in the any song. If Kill’em All had been made from the authors youthful enthusiasm, Ride the Lightning from the developing playing skills and Master of Puppets from heaviness and popularity, this record has made by the strength of the depression and the dismal state. Probably also by the chemical industry.

The songs were difficult even for the tennis racket player. The band itself has said that playing the album is really challenging. Just because of this difficulty, this is the main Metallica-album for me. This album has started all interest of progressive and unpredictability.

As my 4-year-old girl when he first time hear it: ”Daddy, this is kinda rough. I wonder if these players busy?” Still hers head shaken and she smiled. There must be something.

THE BEST MOMENTS
Dyers Eve –
It’s still one of the best songs of Metallica. Rarely played live, but I don’t believe that Lars’ legs to make it well any longer.

NOT SO BRILLIANT
One –
In fact, I think it’s the weakest track on the album. Of course, it’s most pop, but others are better.

https://open.spotify.com/album/69oeRoYEpSsNPGVuYRxfoBTuottajat: Flemming Rasmussen, Metallica
Nauhoitettu: 1988
Julkaistu: 25.8.1988
Levy-yhtiö: Elektra

6. USA:ssa, 4. Englannissa, 8. Suomessa. Myynyt Suomessa yli 50 000 kappaletta.

SINGLET

– Harvester of Sorrow
– Eye of the Beholder
– One


Tämä on niitä levyjä, joka listalle pääsisi jo pelkästään sen omaan musiikinkuunteluun tekemän vaikutuksen takia. Tämä on niitä levyjä, joita soitettiin mummolan sohvalla vanhoilla, puisilla tennismailoilla. Tämä on silti myös niitä levyjä, jotka muistan hyvänä, mutta joiden kappaleista en juuri mitään muista, ennen kuin ne soivat.

Levyn historia on monille tuttua huttua. Vaikka Cliff Burton kuoli, oli tämän levyn biisit vielä sitä Metallicaa, mitä ainakin itse pidän ainoana oikeana Metallicana. Itse sävellykset ovat tarttuvia. Niissä ei ehkä ole niin paljon melodiavaihteluita, mutta rytmitykset ja rakenteet ovat kekseliäitä. Biisit ovat monisyisiä, omaperäisiä ja asenteella tehtyjä. Ja varsinkin asenteella soitettuja.

Levyä leimaavat Jason Newstedin alle jäävät bassolinjat. Miksaus ja soundit ovat aika alaluokkaisia verrattuna edellisiin levyihin. Basso ei kuulu juuri missään ja rumpusoundit ovat melkoisen outoja. James Hetfield ja Lars Ulrich väittivät aikoinaan, että tätä levyltä oli lähdettykin hakemaan. Mutta siitä huolimatta miksaus vain kusee. Ei voi mitään. En silti usko, että tämä tuntuisi yhtään sen paremmalta ns. paremmilla soundeilla.

Kansitaiteeseen on kuvattu Justitia, oikeuden jumalatar. Levyn nimihän muodostuu USA:n lippulaulun viimeisestä säkeestä. Tuona aikana varsinkin thrash-bändit olivat usein kovin yhteiskuntakriittisiä. Toisin kuin glam rock-bändit, piti thrashissa olla ”tosissaan”. Itse kuitenkin pidän levyn valkoisesta väristä, joka on aina harvinaista metallialbumeissa.

”Yhdessäkään kappaleessa ei ole huumorin hiventäkään.”

Levy on aiemmista poiketen kuitenkin melko iloton, mikä nyt tietysti onkin luonnollista, kun bändin mukavin, lahjakkain ja luovin jätkä on pois kuvioista. Yhdessäkään kappaleessa ei ole huumorin hiventäkään. Jos Kill’em All poiki tekijöidensä nuoruuden innosta, Ride the Lightning soittotaidon kehittymisestä ja Master of Puppets raskaudesta ja suosiosta, on tämä levy saanut voimansa depressiosta ja alakulosta. Varmaan myös kemian teollisuudesta.

Biisit vaativat aikoinaan paljon jo pelkän tennismailan soittajalta. Bändi on itsekin sanonut, että levyn läpisoittaminen on todella haastavaa. Juuri tämän vaikeuden takia tämä on minulle, kikkailufriikille, tärkein Metallica-albumi. Täältä se kaikki progressiivisuuteen ja ennalta-arvaamattomuuteen liittyvä ihailu on peräisin.

Kuten 4,5v tyttöni totesi tätä ensi kertaa kuullessaan: ”Isi, tämä on jotenkin rajua. Onkohan näillä soittajilla kiire?” Silti pää hytkyi mukavasti tahdissa. Tässä siis täytyy olla jotain.

PARHAAT HETKET
Dyers Eve –
On edelleen yksi Metallican parhaista biiseistä. Harvoin livenä soitettu, mutta ei taida Larsin jalat siihen ehtiä enää.

EI LÄHDE
One –
Itse pidän levyn heikoimpana kappaleena. Toki se on eniten pop, mutta muut ovat parempia.

https://open.spotify.com/album/69oeRoYEpSsNPGVuYRxfoB

TOOMIO’s TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen KäskyäTOOMION TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen Käskyä

Producers: Stam1na, Miitri Aaltonen
Recorded:2006
Published: 10.6.2006
Label: Sakara Records

Metal Album of The Year in Finland at 2006.

SINGLES:
– Edessäni
– Likainen Parketti

When I was a poor student, I listened to this album on my mp3’player, which doesn’t even fit the entire album at once. However, those trips to school and back were quite nice. The player’s battery lasted almost 10 minutes almost every time.

The second album of Stam1na appeared immediately after I had first contact with the band. Previous album’s a bit patchy appearance had changed to substantially coherent work. Songs sounds familiar to Devin Townsend fan. That wasn’t bad.

Covers are a little harsh. Photoshopping with basic skills, but it’s not the main thing. Not perhaps the biggest attraction for impulse buying, however.

The album’s slides towards and ingenious riffs are a good support for the entire album. Even choruses have been so sticky that they are hanging up until they’ll change annoying. It’s, of course, be pointed out that in this era of Stam1na was more like ”music for musicians” than good drinking songs for drunks . Nowadays, pop elements has become a part of Stam1na’s music.

At the side of sounds all is clear expect bass sounds. Bass only makes a backgrounf noise and mass. Clear and sharp sounds are good for this kind of music. Stam1na has never been brilliant with middle-tempo songs. Full speed and eccentric melodies propel the band forward the best. For example, In Merestä Maalle’s rowing riff you can see the evolution in your eyes. The Vapaa Maa’s guitar solo and the preceding slowing part is a masterpiece. These are insightful metal composing, which, unfortunately, is just too little nowadays. Small copying or at least tributation the above-mentioned Devin is noticeable, but otherwise the music is original.

. ”Democracy is only the option” gives food for thought, although it is an obvious provocation.

While the majority of shots hit to the head, there’s a couple of misses also found, but fortunately they aren’t in a size of entire song. One of these is Ovi, that violates the good roasting. Kaksi Reittiä, Yksi Suunta is almost perfect song, but the chorus is pulled slow. A great injustice.

Uudet Kymmenen Käskyä is probably involving the best lyrics of Stam1na. Viisi Laukausta Päähän is in the center of various political issues also in nowadays. Edessäni dealing with changes in the world and at the same time the transformation of humanity. Vapaa Maa criticized the free choice of man, and even its very existence. Or rather, what is considered ideal and what is to us citizens taught ideal. ”Democracy is only the option” gives food for thought, although it is an obvious provocation.

This must be listened when you driving to work. Preferably by bicycle. This increases the comfort of adrenaline before the unattractive jobs. Alternatively, before running competition. For the same reason.

THE BEST MOMENTS
Merestä Maalle The most successful song incompositional and lyrically
Viisi Laukausta Päähän The lyrics encounter the atmosphere

NOT SO BRILLIANT
Ovi Clearly weaker than others.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAdTuottaja: Stam1na, Miitri Aaltonen
Nauhoitettu:2006
Julkaistu: 10.6.2006
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 3. Vuoden 2006 metallialbumi Suomessa.

SINGLET:
– Edessäni
– Likainen Parketti

Vähävaraisena opiskelijana kuuntelin tätä albumia Lenco-merkkisestä mp3-soittimesta, johon ei edes mahtunut koko levy kerralla. Nuo matkat kouluun ja takaisin olivat kuitenkin varsin mukavia. Soittimen akkukin kun kesti tuon 10 minuutin matkan lähes joka kerta.

Stam1nan toinen levy ilmestyi heti sen jälkeen kun olin bändiin ensikosketuksen saanut. Aiemman levyn vähän hajanainen vaikutelma oli muuttunut huomattavasti yhtenäisemmäksi levyksi. Devin Townsend-fanille biiseissä oli paljon tuttua myös tuotannon osalta.

Kannet ovat ajan hengen mukaisesti vähän karut. Aikamoinen automaattisen tietojenkäsittelyn jälki niistä huokuu, mutta sepä ei pääasia olekaan. Ei ehkä se suurin houkutin heräteostolle kuitenkaan.

Levyn äänivallimainen vyöryminen ja oivaltavat riffit ovat hyvä tuki koko albumin kattaville sanoitushelmille. Jopa kertosäkeet on saatu niin tarttuviksi, että ne roikkuvat päässä rasittavuuteen asti. On tietysti todettava, että tänä aikakautena Stam1na oli enempikin ”musiikkia soittajille” kuin hyviä juomalauluja baarikansalle. Nykyisin pop-elementtejäkin musiikkiinsa löytänyt Stam1na ei ainakaan allekirjoittaneelle ole enää niin jännittävä, että jaksaisi samaan tapaan kiinnostaa.

Soundipuolella ollaan bassoa lukuun ottamatta aika selkeillä vesillä. Bassot nimittäin tuuttavaat vain taustamökää ja massaa. Thrash-metallista tuttu erottelevuus palvelee tämän kaltaista musiikkia. Vaikka aika thrashia tää onkin. Stam1na ei koskaan ole ollut keskitempoisten biisien tekijä vaan se täysi kohkaus ja epäkeskot melodiat vievät bändiä parhaiten eteenpäin. Esimerkiksi Merestä Maalle-biisin soutavassa kompissa voi nähdä evoluution silmissään. Vapaan Maan kitarasoolo ja sitä edeltävä hidastelu on taidonnäyte. Nämä ovat oivaltavaa metallisäveltämistä, jota valitettavasti on ihan liian vähän nykyään. Pientä kopiointia tai ainakin tributointia edellä mainitulle Devinille on havaittavissa, mutta muuten musiikki on omaperäistä.

”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi.

Vaikka suurin osa osuu nuppiin, niin pari ohilaukaustakin löytyy, mutta onneksi ne eivät kokonaisen kappaleen kokoisia ole. Yksi näistä on Ovi, joka rikkoo hyvän paahtamisen. Levyn päättävässä Kaksi Reittiä, Yksi Suunta-kappaleessa on muuten täydellisen tekeleen tunnusmerkit, mutta kertosäe on vedetty hitaaksi. Suuri vääryys.

Uudet Kymmenen Käskyä lienee Stam1nan uran parhaat lyriikat käsittävä albumikokonaisuus. Viisi Laukausta Päähän ottaa kantaa moneenkin aikaan, mutta tällä hetkellä se on erinäisten poliittisten kysymysten keskellä hyvinkin ajankohtainen. Edessäni käsittelee maailman arvojen muuttumista ja samalla ihmisyyden muuttumista. Vapaa Maa kritisoi ihmisen vapaata valintaa ja jopa sen olemassaoloa. Tai oikeastaan sitä, mikä koetaan ihanteeksi ja mikä on meille kansalaisille opetettu ihanteeksi. ”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi. Suomalaisten tekstien kanssa jaksaa allekirjoittanutkin teksteihinkin keskittyä.

Tätä kuunnellaan työmatkalla. Mieluiten pyörällä kuljettavalla. Tällä nousee mukavasti adrenaliini ennen ankeita työtehtäviä. Vaihtoehtoisesti ennen juoksukilpailua. Samasta syystä.

PARHAAT HETKET
Merestä MaalleSävellyksellisesti ja sanoituksellisesti onnistunein kappale.
Viisi Laukausta PäähänMyös tässä lyriikat kohtaavat tunnelman.

EI LÄHDE
OviSelkeästi muita heikompi, vaikkei huono missään nimessä tämäkään.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAd

Toomio’s TOP100: 52. Metallica – Master of PuppetsToomion TOP100: 52. Metallica – Master of Puppets

Producers: Flemming Rasmussen, Metallica
Recorded: 1985
Published: 3.3.1986
Label: Elektra

Sold exclusively in the USA for more than 6 million records.

This is The “back patch”-album. The album, which is perhaps the most legendary picture on the cover. On this album the song titles are not important, I don’t even remember them in order. This is an entity with a capital E.

Master Of Puppets has a sound 80’s metal. The same sound is set the standard of thrash metal. Production is in fact a deadly tough.

Playing was so strict at that time. They have had probably some gigs in those days. The songs have clever breaks, ultimate sawing and fine slowdowns as though Disposable Heroes. James Hetfield already knows how to sing, Lars Ulrich plays so hard that he could, bass and guitar makes what is needed.

The lyrics are applied for the right phrases, the correct positions. Rhythms and adhesion is like sticky flypaper. Otherwise, the content can be a bit empty, but it’s how they are arranged. It works.

”I think the band’s best stuff is made about the time when Burton has been involved. Was he the mastermind, is quite a different matter.”

The band has always been more than the sum of its parts. There is a charisma in the band and I think most in Hetfield’s person. No one in the band has ever been ”the world’s best player”. Not even Cliff Burton. Burton’s compositions always talked about, but even in this album, he made compositions only in the three songs. Sure, the person’s participation would be otherwise able to be seen and heard in the band’s albums. I think the band’s best stuff is made about the time when Burton has been involved. Was he the mastermind, is quite a different matter. I’m sorry, but the Orion’s bass patterns aren’t so wonderful.

This is a thrash-metal classic. So hard, that it must be listened to at least once. And as a bonus: The best songs to play with a tennis racket: The Thing That Should Not Be, Disposable Heroes, Damage, Inc.

THE BEST MOMENTS
The Thing That Should Not Be – Ramming with Chulthu-spirit has always been awesome.
Battery – The pace is deadly.

EI LÄHDE
There’s no bad songs.

 

https://open.spotify.com/album/41bTjcSaiEe4G40RVVHbuxTuottaja: Flemming Rasmussen, Metallica
Nauhoitettu: 1985
Julkaistu: 3.3.1986
Levy-yhtiö: Elektra

Jenkkien listalla 29. Suomessa 7. Myynyt pelkästään USA:ssa yli 6 miljoonaa levyä.

Tämä on se selkälippulevy. Levy, jossa on se ehkä legendaarisin kuva kannessa. Tällä levyllä kappaleiden nimet eivät ole tärkeitä, en muista niitä vieläkään järjestyksessä. Tämä on kokonaisuus isolla K:lla.

Master of Puppetsissa on oman aikansa soundi. Sama soundi on määrittänyt thrash-metallia lähes näihin päiviin asti. Tuotanto on nimittäin tappavan kova.

Soitto oli Metallicalla tuolloin niin tiukkaa, että hirvittää. Siellä on luultavasti myös keikkailtu jonkin verran. Kappaleissa on ovelia taukoja, kunnon sahausta ja hienoja hidastuksia kuten vaikka Disposable Heroesissa. James Hetfield osaa jo laulaa, Lars Ulrich soittaa sen mihin taitojensa rajoissa pystyy, basso ja kitara tekevät tarvittavan.

Lyriikoissa on osattu hakea oikeat fraasit oikeisiin kohtiin. Rytmitykset ja tarttuvuus on kuin kärpäspaperia. Muuten sisältö voi olla vähän tyhjänlainen, mutta se miten ne on sovitettu, toimii.

”Bändin parhaat jutut on tehty suunnilleen aikana, kun Burton on mukana ollut. Mutta onko kaikki hänen ansiotaan, on ihan eri asia.”

Bändi on aina ollut enemmän kuin osiensa summa. Karismaa bändissä on ja mielestäni eniten juuri Hetfieldissä. Kukaan bändissä ei ole koskaan ollut ”maailman paras soittaja”. Ei edes Cliff Burton. Burtonin sävellyksistä aina puhutaan, mutta ei hän tälläkään levyllä ole osallistunut kuin kolmen biisin sävellykseen. Toki henkilön mukanaolo on muuten voinut näkyä ja kuulua bändin aikaansaannoksissa. Minusta bändin parhaat jutut on tehty suunnilleen aikana, kun Burton on mukana ollut. Mutta onko kaikki hänen ansiotaan, on ihan eri asia. Ei ne Orionin bassokuviot NIIN ihmeellisiä ole.

On tämä thrash-metalliklassikko. Niin kova, että se tulee kuunnella vähintään kerran. Ja vielä erityislistauksena albumin parhaat tennismailabiisit: The Thing That Should Not Be, Disposable Heroes, Damage, Inc.

PARHAAT HETKET
The Thing That Should Not Be – Chulthu-hengessä möyrivä junttaus on aina ollut mahtava.
Battery – Vauhti tempaisee mukaansa.

EI LÄHDE
Ei ole erityisen huonoja biisejä.
https://open.spotify.com/album/41bTjcSaiEe4G40RVVHbux

Toomio’s TOP100: 53. Stam1na – Viimeinen AtlantisToomion TOP100: 53. Stam1na – Viimeinen Atlantis

Producer: Miitri Aaltonen
Recorded: 2009-2010
Published: 10.2.2010
Label: Sakara Records

#1 in Finnish chart. Sold platinum in 2012.

I had to read for the last big exams, but it was a bit difficult, ‘cause the new Stam1na published. My brother ordered me a special edition CD, which includes a handsome booklet.

Previous album Raja had been a slight disappointment in the public. So Stam1na had to do better. The theme of the album is about climate change.

In the first album Stam1na was traditional technical trash, the second album was Devin-style prog-thrash and the third was dry and raw sounds. Now we came back to the softer sounds. In this album keyboards were, for the first time, the official part of the band, as Emil Lähteenmäki named as official member. The songs follow and support each other. Playing is technically skilled and Hyrde can sing. For me the band has always worked better from the album. I don’t like their live fooling and the weakness of the sounds gig situations.

“Fast-action songs of Stam1na are mainly gold, but the slow sections don’tt reach the medals.”

Viimeinen Atlantis is a little pretentious name, but is suitable for Stam1na line. The lyrics clearly being invested, but they have contributed to unpleasant disgust realistic phrases. Fast-action songs of Stam1na are mainly gold, but the slow sections don’t reach the medals.

The story rolls forward. Stam1na’s strength is the fact.  Not many bands from the same genre in Finnish charts. Stam1na is out there running for ten years already.

THE BEST MOMENTS
Elämän TarkoitusHappy rock has a stimulating and extremely rare element in the Finnish heavy metal music.

NOT SO BRILLIANT
Viimeinen AtlantisToo slow.

https://open.spotify.com/album/19JOooYajwZ2P6mwVcBOrmTuottaja: Miitri Aaltonen
Nauhoitettu: 2009-2010
Julkaistu: 10.2.2010
Levy-yhtiö: Sakara Records

Lista-ykkönen Suomessa. Myi platinarajan vuonna 2012.

Piti lukea ammattikorkeakoulun viimeisiä isoja tenttejä varten, mutta se jäi vähän paitsioon uuden Stam1nan ilmestyttyä. Veljeni tilasi minulle vieläpä erikoispainoksen, johon kuuluu komea kirjanen.

Edellinen Raja-albumi oli ollut suurelle yleisölle kokonaisuutena hienoinen pettymys, joten Stam1nan oli pystyttävä parempaan. Tällä kertaa saatiin teemalevy, joka kertoi ilmastonmuutoksesta. Se oli muutenkin linjaltaan yhtenäisemmin ekologisen käyttäytymisen kannalla.

Stam1na oli ensimmäisellä levyllään perinteistä teknistä trashia, toinen levy oli onnistunut Devin-tyylinen progethrash-levy ja kolmas oli kuivien ja raakojen soundien paahtoa. Nyt tultiin pehmeämpiin soundeihin takaisin. Levyllä kosketinsoittimet olivat ensimmäistä kertaa virallinen osa bändiä, sillä Emil Lähteenmäki sai vakituisen jäsenen paikan. Se lisääkin sovituksiin hyvin ilmaa. Biisit seuraavat ja tukevat toisiaan. Soitto on teknisesti taitavaa ja Hyrde osaa laulaa. Bändi on minulle toiminut aina levyllä paremmin. Syy tähän on vieroksumani live-pelleily ja soundien heikkous keikkatilanteissa.

”Stam1nan nopeatempoiset kohdat ovat pääsääntöisesti kultaa, mutta hitaat kohdat eivät yllä mitaleille.”

Viimeinen Atlantis on nimenä hiukan teennäinen, joka toisaalta sopii Stam1nan linjaan. Sanoituksiin selkeästi satsataan, mutta niissä on osaltaan ikäviä inhorealistisia säikeitä. Stam1nan nopeatempoiset kohdat ovat pääsääntöisesti kultaa, mutta hitaat kohdat eivät yllä mitaleille.

Levy on alusta loppuun taidesepän takomaa rautaa, eikä montakaan huomauttamisen paikkaa tule. Tarina vierii eteenpäin. Stam1nan vahvuudesta kertoo se, että montakaan saman genren bändiä ei Suomen listoilla liiku. Stam1na on siellä pyörinyt jo kymmenen vuotta. Bändistä nimittäin kuulee, että on jo ikää. Helppoihin ratkaisuihin ei liian usein sorruta. Varsinkin siirtymät osasta toiseen koostuvat monenmoisista pienistä keksinnöistä.

PARHAAT HETKET
Elämän Tarkoitus
Iloinen rokki on piristävä ja todella harvinainen elementti suomalaisessa hevimusiikissa.


EI LÄHDE
Viimeinen Atlantis
Liian hidas, eikä päälle liimatut jääkarhut pelasta sanoituspuoltakaan.

https://open.spotify.com/album/19JOooYajwZ2P6mwVcBOrm

Toomio’s TOP100: 62. Stam1na – RajaToomion TOP100: 62. Stam1na – Raja

Producer: Janne Joutsenniemi
Recorded: 2007
Published: 13.2.2008
Label: Sakara Records

#1. in Finnish chart. Sold gold in 2010.

Stam1na dived into Devin Townsend’s turbo-charged world of sound on their second album. It’s been surprise, that Raja sounds so raw, cold and hard.

At first the album sounded boring. Who wants so harsh ramming? However, after many spins I found the golden heart of album. After breaking through on the rough surface, the album gives a lot of pleasure.

Hammasratas starts the album with power. It’s so fast that you would like that the speed remains until the end. It won’t, but despite the lack of pace the songs are solid. Stam1na’s lyrics are sometimes full of clichés as ”too much blood in alcohol”-type of phrases. I don’t like them. However, I know that the people on those black hoodies likes. The album lyrics aren’t as strong as usual, but the vocal melodies are beginning to be quite proficient. This album is so-called transition phase before the final style of Stam1na’s sound.

This should listen on a cold winter, when walking on to work, school, or store. This gives a suitable aggression before the destination.

THE BEST MOMENTS
Hammasratas – A terrifying pace and good words.
Muuri – Partly predictable story gets contagious form.

NOT SO BRILLIANT
Vartijaton No more thrash-ballads, please.

https://open.spotify.com/album/1oLoQaFZiSDy5vscd2jHEgTuottaja: Janne Joutsenniemi
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 13.2.2008
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 1. Myi kultaa 2010.

Stam1na täräytti kakkoslevyllä Devinin turboahdettuun äänimaailmaan. Tuli totaalisena yllätyksenä, että Raja oli soundiltaan raaka, kylmä ja kova.

Aluksi levy tuntui ankealta. Kuka jaksaa noin karua junttausta? Seasta kuitenkin lopulta löytyi monta aika hyvääkin palaa. Raakaan ulosantiin on hetken verran totuteltava, mutta hiomattomasta pinnasta läpi päästyään antaa sisältö paljonkin nautinnon aiheita.

Hammasratas pyöräyttää levyn käyntiin niin, että toivoisi vauhdin säilyvän loppuun asti. Sitä se ei ihan tee, mutta vauhdin puutteesta huolimatta kappaleet ovat ehyitä. Stam1nan sanoituksissa on ajoittain puolikliseisiä ”liikaa verta alkoholissa”-tyyppisiä fraaseja, jotka eivät itselleni maistu. Tiedän kuitenkin, että se kansa mustissa huppareissaan noista tykkää. Aika monessa kohtaa sanoja tulee sellaista vauhtia, että pitää ihan kansista luntata, mitä lauletaan. Levyllä sanoituspuoli ei ole niin vahvaa kuin normaalisti, mutta laulumelodiat alkavat olla aika taitavia. Pitäisi levyä niin sanottuna murrosvaiheena ennen lopullista tyylin löytymistä.

Tätä pitäisi kuunnella kylmänä talviaikana töihin, kauppaan tai kouluun kävellessä. Saa sellaisen valmiin ketutuksen kuhunkin päämäärään.

PARHAAT HETKET
Hammasratas – Hirvittävä vauhti ja hyvät sanat.
Muuri – Osittain ennalta-arvattava tarina saa tarttuvan muodon.

EI LÄHDE
Vartijaton Ei näitä thrash-balladeja kestä.

https://open.spotify.com/album/1oLoQaFZiSDy5vscd2jHEg