Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 161. Queen – Bohemian Rhapsody

Useasti olen jo maininnut, että oma kosketus Queeniin on tullut Greatest Hits 2 -kasetilta, jota on varmasti kuunneltu paljon. Siinäpä ei tätä biisiä ollutkaan, joten törmäsin tähän vasta aika myöhään. Ehkä noin 1993. Olin toki kappaleen kuullut, mutta ei se sillä tavalla ollut räjähtänyt tajuntaan. Eniten se sitten innosti katsoessamme Queenin muistokonsertista, jossa Elton John ja Axl Rose vetävät kappaleen.

Freddie Mercury alkoi säveltämään osia kappaleeseen jo 1960-luvun puolella. Lopulta se monen osan summana kehkeytyi ihan kokonaiseksi, joskin äkkiseltään sekapäiseksi kappaleeksi. Queenin jäsenten omastakin mielestä osien sekoittaminen oli puolittain kieli poskessa tehtyä. Parhaimmissa kohdissa on yli 180 raitaa päällekkäin ja sen ajan 16- ja 24-raitureilla siinä on tekemistä. Pianot on soitettu sillä samalla, millä Paul McCartney soitteli Hey, Juden.

Minulla se ei biisinä ole niin nostalginen kuin moni muu Queenin kappale, mutta tämä nousee ihan sävellyksellisellä rohkeudella tälle listalle. Hyvä kappale, mutta ei minun listoilla lähelläkään kärkeä.

Laitan videoksi tuon Eltonin ja Axlin vedon, koska Freddietä tulemme vielä tapaamaan tällä listalla. Axl tulee maailman kovimpana rock-kukkona ottamaan Freddien paikan noin kohdassa 3.15. Ja hyvin tuleekin! Kylmät väreet kulkevat aina! Kohta on muutenkin suosikkiosioita tässä kappaleessa.

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 162. Rufus Wainwright – Do I Dissapoint You

Veljeni esitteli minulle Rufus Wainwrightin. Uskoisin, että se tapahtui nimenomaan tämän levyn myötä. Do I Dissapoint edustaa minulle oikeastaan kaikkia tämän Release the Stars -albumin kappaleita. Se on Joensuuhun kotoutumisen soundtrack ja ehdottomasti jonkinlainen joululevy minulle.

Rufushan on ollut koko elämänsä julkihomo ja se tulee helposti myös sanoituksissa ilmi. Tässä kappaleessa ei näin kuitenkaan ole. Eikä tämän kappaleen sanoitukset sitä kärkeä häneltä olekaan, mutta kuunnelkaapa orkestraatiota. Jumalauta. Mies on nero.

Ja vaikka sanoitukset ei syvälle osukaan, niin Rufuksen tapa ääntää sanoja ja lauseita kyllä osuu. Going to A Town olisi ehkä sanomaltaankin osunut syvemmälle, mutta sävellyksenä se ei muuten ole niin mieletön.

Release the Starsin on muuten tuottanut Pet Shop Boysin Neil Tennant. Eikä Rufuksen omakaan suku niin epämusikaalista ole. Isi ja äiskä ovat kierrelleet maailmaa, kuten myös sisko. Rufuksen poikakin on tehty Leonard Cohenin tytön kanssa. Sukusuhteet ovat kiemuraiset, mutta musiikki ratkaisee. Todella kova säveltäjä!

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 163. Tapio Rautavaara – Päivänsäde ja menninkäinen

Onhan tässä sävyero muihin listan kappaleisiin. Silti olen ollut tästä kappaleesta vaikuttunut jo ihan pienestä asti.

Reino Helismaa, jonka sanoitustyöt ovat kautta linjan nerokkaita, sanoitti tämä jo miljoona vuotta sitten. Puoli miljoonaa vuotta sen jälkeen Tapio Rautavaara halusi luvan levyttää kappaleen. Lupa heltyi ja taustat tehtiin sähköbasson ja sähkökitaroiden säestyksellä. Tämä versio ilmaantui kuultavaksi 1965.

Kappaleesta tulee kotoinen tunnelma. Tai oikeastaan se tunnelma, mikä meillä oli kotona, kun olin pieni poika ja kotitalomme mukavuudet nykyisiin verrattuna vähäiset. Paljaat hirsiseinät, hiukan savunhajua, pappa keinutuolissa ja ruuaksi ruskeaa kastiketta.

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 164. Radiohead – Pyramid Song

Radiohead ei ollut mikään suursuosikki minulle silloin tuhansien vaihtuessa. Jotkut OK Computerin biisit olivat ok, mutta en ymmärtänyt Thom Yorken narinalaulun päälle noina aikoina mitään.

Kappale on bändin omia suosikkeja ja juuri päämies Yorke on sanonut sen olevan ”parasta, mitä yhtye on nauhalle saanut”. Vaikka kappaleesta asianomaiset pitivätkin ja sitä myös soitettiin keikoille jo ennen Kid A:ta, tuli se albumiformaatissa ulos vasta vuonna 2001 Amnesiacilla.

Sanoituksissa liikutaan kuoleman jälkeisessä maailmassa. Vaikuttimina ovat kuuleman mukaan toimineet Jumalainen näytelmä, tiibetiläinen ja egyptiläinen Kuolleiden kirja sekä Hessen Siddharta.

Oman sieluni kappale vei sen videolla ja rytmityksellä. Itämaiset jouset ja jazzmainen rumpalointi tehoaa aina. Siihen törmätään tällä listalla myöhemminkin.

Tämä soi Mitsubishi Coltissa, kun ajetaan myöhään syysyössä halki Pohjanmaan lakeuksien.

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 165. Gov’t Mule – Blind Man In The Dark

Elämä heitti 2000-luvun alussa Jyväskylään. Touhu oli melkomoista kohellusta. Monen mutkan kautta päädyin erääseen seikkailu-urheiluliikkeeseen pyöräkorjaajaksi. Tuolla asbestinkäryisessä kellarissa käytiin kollegoiden kanssa läpi kunkin levykokoelmia.

Rataspakkojen vaihtojen lomassa marinoiduin southern rockiin ja eritoten Gov’t Mulen musiikkiin. Warren Haynesin karhea laulu ja varsinkin ilman plektraa rouhittu kitara säväyttivät.

Blind Man in the Dark tarjoaa hitusen, mutta minulle riittävästi progea. Se on kuin banaani pizzassa. Vähän outo, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut elementti. Siitä löytyy myös se groove, joka vertautuu rapeaan pizzapohjaan. Kuitenkaan täytteitä ei ole sullottu pizzaan liikaa, joten pohja pysyy kasassa. Tuohon aikaan se oli myös riittävän tuoretta (vuodelta 1998), joten sitä pystyi ihan hyvin kuuntelemaan.

Tällaisessa musiikissa keskityn musiikkiin ja fiilikseen, en sanoihin. Eivät ne tämän kohdalla paljoa antaisikaan.

Tästä lämpimiin syyspäiviin.