TOOMIO’s TOP100: 25. Queen – InnuendoTOOMION TOP100: 25. Queen – Innuendo

Producers: Queen, David Richards
Recorded: 1989-1990
Released: 4.2.1991
Labels: EMI/Parlophone

#1 in UK, #30 in USA.

The last album released during the life of Freddie Mercury.

SINGLES
– Innuendo
– I’m Going Slightly Mad
– Headlong
– The Show Must Go On
– These Are the Days of Our Lives
– show must go on

It may well be one of the first adult music albums, which I knew existed. That package has been very important to me.

And it’s not a miracle. If the first three songs are full ten points songs, and The Show Must Go On don’t even belong them, you’ve found something special. This is more than one album of music for me. Therefore, this is difficult to write anything concrete.

”I’m wondering also the bands skills to make so incredible compositions in the midst of the crisis and the end of the band.”

The cover art is scary in its own way. Clowns, circus and its themes are always full of naive horror. The album is grim. Is it gloomy because of Freddie Mercury’s illness or some others reasons? For example, Ride the Wild Wind isn’t sad, but the album is. Sick, twisted atmosphere in any case.

Sounds and sound of Freddie’s voice must to wonder. At the recording time Freddie was already feeling pretty crappy. And I’m wondering also the bands skills to make so incredible compositions in the midst of the crisis and the end of the band. The lyrics probably come from the heart in that situation.

Innuendo coloured with Yes-guitarist Steve Howe‘s solos is still very intimidating piece. Something of the same than David Bowie with Blackstar. Blackstar-album has much the same anyway. The album glows, but very dark-toned. Headlong is the modern version of ZZ Top and I Can Not Live Without You moves on the glam rock’s landscape. Guitar solos of this album are great. For example Bijou and These Are the Days of Our Love.

This is easily the best album of Queen. When the news Freddie’s death came, it was raining snow. I pulled up the sled with disappointment. Thick layer of snow. That’s the atmosphere in which this should be listening to. The first snow and the disappointment.

THE BEST MOMENTS
Headlong –
This was and is one of the power songs of me.
The Show Must Go On – This has been worn with too much spins, but still it could be an amazing piece.

NOT SO BRILLIANT
Delilah –
Freddie has been dedicated this song for the one of his cats. Certainly important to him personally, but not in a style of this album.

https://open.spotify.com/album/5kffKW0sSLo6tkLg1veUGCTuottajat: Queen, David Richards
Nauhoitettu: 1989-1990
Julkaistu: 4.2.1991
Levy-yhtiö: EMI/Parlophone

Listaykkönen Briteissä, Jenkeissä 30.

Viimeinen Freddie Mercuryn elinaikana julkaistu Queen-albumi.

SINGLES
– Innuendo
– I’m Going Slightly Mad
– Headlong
– The Show Must Go On
– These Are the Days of Our Lives
– show must go on

Saattaa hyvinkin olla ensimmäisiä aikuisten musiikin albumeita, joita olen ylipäätään tiennyt olevan olemassa. Tuo paketti on jäänyt hyvin ehjänä mieleen.

Eikä se ihme olekaan. Jos kolme ensimmäistä biisiä ovat täyden kympin biisejä, eikä niihin edes kuulu The Show Must Go On, niin kyllähän tässä hyvällä asialla ollaan. Tämä on minulle ja tietylle vaiheelle elämässäni enemmänkin käsite kuin levyllinen musiikkia. Siksi tästä on vaikea kirjoittaa mitään konkreettista.

”Kummastella täytyy myös sitä, että kriisin ja lopun keskellä bändi on pystynyt noin uskomattoman ehjiin sävellyksiin.”

Kansi on omalla laillaan pelottava. Pellet, sirkus ja sen teemat ovat aina naiivia kauhua täynnä. Levy on synkkä. Onko se sitä Freddie Mercuryn sairauden takia vai muuten vain, en osaa sanoa? Eihän esim. Ride the Wild Wind surullinen ole. Sairaan vinksahtanut tunnelma joka tapauksessa on.

Soundeja ja Freddien ääntä täytyy edelleen ihmetellä. Sillä levytysaikaan oli miehen olo jo melkoisen kehno. Ja kummastella täytyy myös sitä, että kriisin ja lopun keskellä bändi on pystynyt noin uskomattoman ehjiin sävellyksiin. Lyriikat varmaan tulevat sydämestä tuossa tilanteessa.

Innuendo väritettynä Yes-kitaristi Steve Howen soololla on edelleen erittäin uhkaava kappale. Jotain samaa saavuttaa David Bowie uudella Blackstarillaan. Blackstarissa on muutenkin paljon samaa. Albumi hehkuu, mutta kovin tummasävyisenä. Headlong on nykyaikasita ZZ Topia ja I Can’t Live Without You liikkuu glam rockin maisemissa. Kappaleiden kitarasooloista useamman soisi olevan TOP100-soololistoilla. Näistä parhaina esimerkkeinä Bijou ja These Are the Days of Our Love.

Tämä on helposti Queenin paras albumi. Kun Freddien kuolema tuli tietooni, oli lumi satanut lähes sulan maan päälle. Vedin pettyneenä pulkkaa mäkeä ylös. Tuon kokonaisen millin paksuisen lumikerroksen päällä. Tuo on se tunnelma, missä tätä pitäisi kuunnella. Ensilumi ja sen tuoma pettymys.

PARHAAT HETKET
HeadlongTämä oli ja on yksi allekirjoittaneen voimakappaleita. Sellainen millä saadaan adrenaliini heräämään henkiin.
The Show Must Go OnOnhan tämä julmetulla soitolla menettänyt kovimman tenhonsa, mutta silti maagisen kova kappale.

EI LÄHDE
Delilah – Freddie on omistanut kappaleen yhdelle kissoistaan. Varmasti hänelle henkilökohtaisesti tärkeä, mutta pieni tyylirikko tällä albumilla.

https://open.spotify.com/album/5kffKW0sSLo6tkLg1veUGC

TOOMION TOP100: 33. Paradise Lost – Host.TOOMION TOP100: 33. Paradise Lost – Host.

Producer: Steve Lyon
Recorded: 1998-1999
Published: 28.4.1999
Label: EMI

#7 in Finland, #4 in Germany. A bit disappointing elsewhere.

SINGLES
– So Much is Lost
– Permanent Solution

Once I borrowed a couple albums from Paradise Lost’s early era. It’s awful. Maybe devil himself could listen to it. But this Host.-album, this is brilliant.

The album grew so well-balanced piece of work, that it has been stay on top for more than 15 years. The album is very exciting, because I cannot name the best song on it. The album sounds are a little bit 90’s. However, the sounds not detract the excellence of the compositions.

Even the album is mainly very balanced, without peaks, some songs have provoking points too. For example, fatal strings on Nothing Sacred, or female vocals on It’s Too Late. Harbour has the mood while the rain has wet the the city. You can hear that the band has made music for a long time. The songs can stand on their own feet.

”Paradise Lost singer Nick Holmes is a very talented on albums, although may not be very large-scaler. Nor live performances he is not at his best. However, in his own small territory, he turns up well. ”

Paradise Lost singer Nick Holmes is a very talented on albums, although may not be very large-scaler. Nor live performances he is not at his best. However, in his own small territory, he turns up well. The style is strongly in Depeche Mode’s field. It succeeds remarkably well, even if not please the fans. However, the words are in sync with the gloom, like a Gothic style.

This is precisely the steady album. Listenable. It’s ideal for listening when you sit tired on the bus after school or work.

THE BEST MOMENTS

It’s Too Late – The most touching song.

NOT SO BRILLIANT
There’s not substandard tracks.

https://www.youtube.com/watch?v=C_KIN8oMS2w&index=2&list=PLaKGqsgrt0cLPdXxqHlQHbMYL7w4Z4jevTuottaja: Steve Lyon
Nauhoitettu: 1998-1999
Julkaistu: 28.4.1999
Levy-yhtiö: EMI

Suomessa listasijalla 7. Saksassa jopa 4. Muualla maailmassa pienoinen pettymys.

SINGLET
– So Much is Lost
– Permanent Solution

Aikoinaan lainasin kokeeksi Paradise Lostin alkupään mörrituotantoa. Sitähän ei kuuntele pirua lukuun ottamatta kukaan. Sen jäljiltä Host. oli aika yllätys.

Levy kasvoi kuuntelussa niin tasapainoiseksi teokseksi, että se on säilynyt kuuntelussa yli 15 vuotta. Levyhän on siitä jännä, ettei siltä ulkomuistista osaa nimetä yhtäkään selkeästi parasta biisiä tai hittiä. Levyn soundeilla on ajettu jo parisataa tuhatta, mutta vielä niillä eteenpäin pääsee. Luottopeli, joka menee katsastuksesta läpi, vaikka se ei ulkomuodolla enää houkuttelekaan tien päälle. Soundipuoli ei kuitenkaan sävellysten erinomaisuutta vähennä yhtään.

Kappaleissa on tasaisuudestaan huolimatta huomiotakin herättäviä kohtia. Esimerkiksi Nothing Sacredin kohtalokkaat jouset tai It’s Too Laten naisstemmat. Harbourissa taas on sateesta märän kaupungin tunnelmaa. Kaikesta kuulee, että musiikin kanssa on takana jo pitkä taival. Kappaleet pysyvät pystyssä omin jaloin.

”Paradise Lostin laulaja Nick Holmes on erittäin tasokas albumilaulaja, vaikkei ehkä skaalaltaan kovin laaja. Eikä ilmeisesti livenäkään omimmillaan. Omalla pienellä alueellaan hän kuitenkin vääntää hyvin.”

Paradise Lostin laulaja Nick Holmes on erittäin tasokas albumilaulaja, vaikkei ehkä skaalaltaan kovin laaja. Eikä ilmeisesti livenäkään omimmillaan. Omalla pienellä alueellaan hän kuitenkin vääntää hyvin. Tyylissä pelaillaan vahvasti Depeche Moden kentällä. Se onnistuu harvinaisen hyvin, vaikkei faneja miellyttänytkään. Sanoissa ollaan kuitenkin synkassa synkkyyden kanssa, kuten goottityyliin kuuluu.

Tämä on nimenomaan tasainen albumi. Helposti kuunneltava. Kuunnella sopii neljän linja-autossa väsyneenä koulu- tahi työpäivän jälkeen.

PARHAAT HETKET
It’s Too Late – Koskettavin kappale. Sävellyksellisesti ainakin.

EI LÄHDE
Ei ole yhtään huonompaa kappaletta.

https://www.youtube.com/watch?v=cRrZleS-Ds0&list=PLaKGqsgrt0cLPdXxqHlQHbMYL7w4Z4jev

TOOMIO’s TOP100: 42. Pink Floyd – Wish You Were HereTOOMION TOP100: 42. Pink Floyd – Wish You Were Here

Producer: Pink Floyd
Recorded: 1975
Published: 15.9.1975
Label: Harvest, Capitol

Number one in the UK and the USA and in many other countries too.

SINGLE
– Have a Cigar

”This boringly named album cannot contain anything interesting.” This is how I thought. Then happened so, that I found countless abandoned C-cassettes. One of them happened to be exactly this album.

The album was a little disappointing among the fans when it appeared. The Dark Side of the Moon had been so insane success that it was still strong in many charts. At present, Wish You Were Here is a better album than the album from the dark side.

At that time is something exceedingly fine, because then they could make over ten minute songs and still albums are sold. Sure, equipment to skip songs has been weak. After all it’s quite different when the album plays over eight minutes before the singing begins.

Shine on You Crazy Diamond is a great song, even if the length is terribly for a modern world. It’s full of those elements that Pink Floyd serves at best. Gripping blues melodies by guitar, effects bending to psychedelia and involved lyrics. It also includes the band’s concern about the former band mate.

”When you hear Pink Floyd’s music, you’ll know that it’s Pink Floyd’s music.”

This album is a masterpiece. It could be also background music, but it’s not mean that it’s insignificant. When you hear Pink Floyd’s music, you’ll know that it’s Pink Floyd’s music. David Gilmour guitar solos are just so long as they should. Melodies bends to where they expected for bending. Richard Wright’s keyboard sounds has always been something pleasant.

Late at night. Just before bedtime. I recommend headphones. There are heavenly pans out there.

THE BEST MOMENTS
Shine On You Crazy Diamond – This song could be the whole album.

NOT SO BRILLIANT
Have a Cigar If this song wouldn’t be so weak, the album would be in TOP-10.

https://open.spotify.com/album/1x0uzT3ETlIYjPueTyNfnQTuottaja: Pink Floyd
Nauhoitettu: 1975
Julkaistu: 15.9.1975
Levy-yhtiö: Harvest, Capitol

Listaykkönen Briteissä ja USA:ssa ja hyvin monessa muussakin maassa.

SINGLE
– Have a Cigar

”Näin tylsästi nimetty albumi ei voi mitenkään sisältää mitään mielenkiintoista.” Näin luulin. Sitten kävi niin, että löysin kaverini kanssa yhdestä varastosta lukemattomia hylättyjä kasetteja. Yksi niistä sattui olemaan juuri tämä albumi.

Levy oli ilmestyessään pieni pettymys fanien keskuudessa. Johtuen varmaankin siitä, että Dark Side of the Moon oli ollut niin järjetön menestys, että se oli monilla listoilla vahvoilla vielä tämän levyn ilmestymisen aikoihin. Nykyisellään Wish You Were Here on mielestäni aika paljonkin parempi albumi kuin tuo pimeän puolen levy.

Tuossa aikakaudessa on jotain tavattoman hienoa siksi, että silloin on voinut rohkeasti tehdä päälle kymmenminuuttisia biisejä ja silti levyt ovat myyneet. Toki välineet kappaleiden skippaukseenkin ovat olleet vähissä. Onhan se nyt kuitenkin aika erilaista kun levyllä on 8.30 minuuttia instrumentaalia ennen kuin laulu alkaa.

Shine on You Crazy Diamond mahtava kappale, vaikka mittaa onkin nykymaailmaan hirvittävästi. Se on täynnä niitä elementtejä, joita Pink Floyd parhaimmillaan tarjoilee. Tajuntaan tarraavia blues-voittoisia kitaramelodioita, psykedeliaan taipuvia efektejä ja kantaaottavia sanoituksia. Siinä myös kuuluu yhtyeen huoli entisestä bändikaveristaan.

”Pink Floydin musiikista kuulee, että se on Pink Floydin musiikkia. ”

Tämä albumi on teos. Se menee taustamusiikkinakin, mutta se ei missään nimessä ole yhdentekevä. Pink Floydin musiikista kuulee, että se on Pink Floydin musiikkia. David Gilmourin kitarasoolot ovat juuri sen mittaisia kuin niiden pitääkin. Bendit taipuu sinne, minne niiden olettaakin taipuvan. Richard Wrightin kosketinsoundeissa on aina ollut jotain miellyttävää.

Parhaiten maistuu myöhään yöllä, juuri ennen nukkumaanmenoa. Suosittelen kuulokkeita. On nimittäin taivaalliset panoroinnit.

PARHAAT HETKET
Shine On You Crazy DiamondTämä kappale riittäisi yhdeksi albumiksi.

EI LÄHDE
Have a Cigar Jos tämä kappale ei olisi niin heikko, olisi albumi TOP-kympissä.

https://open.spotify.com/album/1x0uzT3ETlIYjPueTyNfnQ

Toomio’s TOP100: 50. Tesseract – Altered StateToomion TOP100: 50. Tesseract – Altered State

Producers: Acle Kahney, Amos Williams
Recorded: 2012-2013
Published: 27.5.2013
Label: Century Media Records

#94 in USA’s Billboard 200.

SINGLES
Nocturne
– Singularity

This is one of the bands, which one could say that they all play different pieces. In many places the band’s accomplishments are classified as progressive metal, but this album is not very heavy.

The band has expertise enough, but the vast know-how can be found in rhythms. One acquaintance said, that the band must use Excel to keep their band rehearsals. The band owes to Cynic. But it will indeed paid. The best sides of Tool’s music can be found in song melodies.

”Aston Martin with leather upholstery.”

The sound is first-class, but sterile. The entire production is so sterile that “math music” term is more than appropriate. Yet, the compositions are damn good. ”Requires listening”. Production is so damn fine, that sounds rather chromed and shiny, even carbon fiber. Aston Martin with leather upholstery. Leather is the saxophone in some parts of the album. Elegancy.

This music is self-sustaining. There are no personalities, which would raise the value of the album. There is no story, which would be so fine that it would raise the album above the rest. There is nothing more than a blank sheet of paper, which is filled with geometric patterns.

Dress up your suit. Remember good posture. Take vodka. Listen in a white room.

THE BEST MOMENTS
Nocturne It’s no wonder that this has been a single. 

NOT SO BRILLIANT
You cannot found any weak moment in this album. It’s balanced.

https://open.spotify.com/album/5zr6lNQP7JVkMIGuUqVKBdTuottaja: Acle Kahney, Amos Williams
Nauhoitettu: 2012-2013
Julkaistu: 27.5.2013
Levy-yhtiö: Century Media Records

#94 USA:n Billboard 200-listalla

SINGLET
Nocturne
– Singularity

Tämä on niitä bändejä, josta tottumaton toteaa kaikkien soittajien soittavan eri kappaletta. Tällä bändillä se ei tosin häiritse yhtään. Monessa paikassa bändin tuotokset luokitellaan progressiiviseksi metalliksi, mutta ei tämä albumi kovin raskas ole.

Soittotaitoa on bändillä riittävästi, mutta suurin taito löytyy rytmiikasta. Yksi tuttuni sanoikin, että Excel-taulukot pitää näiden bänditreeneissä olla. Cynicille ollaan velkaa. Mutta se tulee kyllä maksettuakin. Laulumelodioista on löydettävissä Toolin parhaita puolia.

”Aston Martin nahkaverhoilulla.”

Soundit on ensiluokkaiset, mutta kliinit. Koko tuotanto on niin steriili, että matikkamusiikki-termi on enemmän kuin paikallaan. Silti. Sävellykset ovat pirun hyviä. Stemmat ovat ensiluokkaisia ja kokonaisuus virheetön. Tähän jos mihin pätee ”vaatii kuuntelua”-fraasi. Tästä ei nimittäin oikein kerralla pääse minkäänlaiseen käsitykseen. Kerrataan se tässä arviossakin, että juuri se tuotanto on niin saakelin hieno, että tämä kuulostaa ennemmin kromatulta ja kiiltävältä, jopa hiilikuidulta. Aston Martin nahkaverhoilulla. Nahkan tuo siihen joissain kohdin vieraileva saksofoni. Eleganttia.

Tässä musiikki on musiikkia, joka tulee toimeen omillaan. Ei ole persoonia, jotka nostaisivat levyn arvoa. Ei ole tarinaa, joka olisi niin hieno, että se nostaisi albumin muiden yläpuolelle. Ei ole mitään muuta kuin tyhjä paperi, joka täyttyy geometrisista kuvioista.

Kuunnellaan valkoisessa huoneessa, Puku päällä, hyvässä ryhdissä, pirtua lasissa.

PARHAAT HETKET
Nocturne – Ei ole ihme, että tämä on ollut sinkku. 

EI LÄHDE
Tästä levystä ei löydy yhtään heikkoa hetkeä. Tasapainoinen.

https://open.spotify.com/album/5zr6lNQP7JVkMIGuUqVKBd

Toomio’s TOP100: 51. Queen – A Kind of MagicToomion TOP100: 51. Queen – A Kind of Magic

Producers: Queen, Reinhold Mack, David Richards
Recorded: 1985-1986
Published: 2.6.1986
Labels: EMI / Parlophone / Capitol / Hollywood

#1 in UK. Queen’s first digitally recorded album. The soundtrack of the Highlander-movie.

SINGLES
– One Vision
– A Kind of Magic
– Princes of the Universe
– Friends Will Be Friends
– Pain Is So Close to Pleasure
– Who Wants to Live Forever
– One Year of Love

Last winter we had a privilege to prove debate: Which one was better singer Freddie Mercury  or Ozzy Osborne. In this debate, we heard arguments like “Queen was non-musical shit”. Memorable conversation.

Cover art tells us that we’re now in years when 80s and 90s turn. Shoulder pads and neon colors. The sounds has been totally ”out”, but now they are ”hot” again. So 80’s!

Let’s go to the compositions. Surprisingly, they work. the album contains strict bass beats and treble guitars. But yes, they kicked so hard.  One Vision would be quite a show starting song. Oh, well imagine how Mercury has become the stage by John Deacon in beating on his DX 7. In synth world it is a classic.

Always hear people say that Mercury is the world’s best singer. And this record doesn’t say anything else.”

Mercury makes his best. Always hear people say that Mercury is the world’s best singer. And this record doesn’t say anything else. It rocks. Even though the Highlander-movie’s dark concept, there’s a joy in these songs. At least there’s a pace. And the humor, which is not yet black. Especially Don’t Lose Your Head, whose bass line is even grotesque.

I could see myself listening to this, preferably in the car between Mänttä and Vilppula. Slippery curves and a fear of moose.

THE BEST MOMENTS
Who Wants to Live Forever – This is not the one of those tedious ballads. The song is, in retrospect, quite tragic clang when Mercury’s destiny is know. Strings is composed by Michael Kamen.

EI LÄHDE
One Year of Love – This is just them.

https://open.spotify.com/album/0pEfDPZko6TnNOgrZMe5nnTuottaja: Queen, Reinhold Mack, David Richards
Nauhoitettu: 1985-1986
Julkaistu: 2.6.1986
Levy-yhtiö: EMI / Parlophone / Capitol / Hollywood

Brittien listaykkönen. Queenin ensimmäinen digitaalisesti äänitetty albumi. Soundtrack elokuvassa Highlander.

SINGLET
– One Vision
– A Kind of Magic
– Princes of the Universe
– Friends Will Be Friends
– Pain Is So Close to Pleasure
– Who Wants to Live Forever
– One Year of Love

Viime talvena saimme Ausculton poikain kanssa todistaa väittelyä aiheesta: Freddie Mercury vastaan Ozzy Osborne laulajana. Tässä keskustelussa kuultiin esimerkiksi argumentti, jossa todettiin Queenin olevan ”epämusikaalista paskaa”. Ikimuistoinen keskustelu.

Kannen grafiikka kertoo sen, että nyt ollaan vahvasti 80- ja 90-lukujen taitteessa. Olkatoppaukset ja neonvärit. Ja sitä voi sitten miettiä, onko siitä kauan kun ne ovat jälleen muodissa. Soundipuoli on vuosien saatossa koukannut totaalisen ”outista” takaisin ”inin” huulille. Kasaria vimosen päälle.

Ulkomusiikillisista avuista päästään sävellysten pariin. Ja yllättäen, ne toimivat. Ajan henkeen sopivasti lätty sisältää tiukkoja bassobeattejä ja diskanttisia kitaroita. Mutta kyllä ne niin kovasti potkivat päälle, että ei alta pois ehdi. One Vision olisi melkoinen keikan aloitusbiisi. Voi hyvin kuvitella kuinka Mercury on tullut lavalle John Deaconin paukuttaessa DX-seiskaansa. Se syntikka nimittäin esiintyy levyllä useammassa kohtaa. Nykyisellään se on syntikkamaailmassa klassikko.

”Usein kuulee sanottavan, että Mercury on maailman paras laulaja. Eikä tämä levy vie väitteeltä pohjaa.”

Mercury on omimmillaan. Aina kuulee sanottavan, että Mercury on maailman paras laulaja. Eikä tämä levy vie väitteeltä pohjaa. Kova on. Tavallaan synkän Highlander-elokuvan konseptista huolimatta on biiseissä iloa. Ainakin vauhtia. Ja huumoria, joka ei vielä ole mustaa. Highlander-yhteys on monelle tuttu, mutta siihen tämä soppii. Varsinkin Don’t Lose Your Head, jonka bassolinja on jopa irvokas.

Itseni näkisin kuuntelemassa tätä mieluiten autossa Virrat-Vilppula välillä, liukkaita kurveja ja hirviä peläten.

PARHAAT HETKET
Who Wants to Live Forever – Ei ole niitä tylsiä balladeja. Biisillä on näin jälkikäteen aika traaginen kalskahdus, kun Mercuryn kohtalon tietää. Jousethan on kevyesti säveltänyt Michael Kamen.

EI LÄHDE
One Year of Love – Tämä taas on juuri niitä.

https://open.spotify.com/album/0pEfDPZko6TnNOgrZMe5nn