Toomio’s TOP100: 50. Tesseract – Altered StateToomion TOP100: 50. Tesseract – Altered State

Producers: Acle Kahney, Amos Williams
Recorded: 2012-2013
Published: 27.5.2013
Label: Century Media Records

#94 in USA’s Billboard 200.

SINGLES
Nocturne
– Singularity

This is one of the bands, which one could say that they all play different pieces. In many places the band’s accomplishments are classified as progressive metal, but this album is not very heavy.

The band has expertise enough, but the vast know-how can be found in rhythms. One acquaintance said, that the band must use Excel to keep their band rehearsals. The band owes to Cynic. But it will indeed paid. The best sides of Tool’s music can be found in song melodies.

”Aston Martin with leather upholstery.”

The sound is first-class, but sterile. The entire production is so sterile that “math music” term is more than appropriate. Yet, the compositions are damn good. ”Requires listening”. Production is so damn fine, that sounds rather chromed and shiny, even carbon fiber. Aston Martin with leather upholstery. Leather is the saxophone in some parts of the album. Elegancy.

This music is self-sustaining. There are no personalities, which would raise the value of the album. There is no story, which would be so fine that it would raise the album above the rest. There is nothing more than a blank sheet of paper, which is filled with geometric patterns.

Dress up your suit. Remember good posture. Take vodka. Listen in a white room.

THE BEST MOMENTS
Nocturne It’s no wonder that this has been a single. 

NOT SO BRILLIANT
You cannot found any weak moment in this album. It’s balanced.

https://open.spotify.com/album/5zr6lNQP7JVkMIGuUqVKBdTuottaja: Acle Kahney, Amos Williams
Nauhoitettu: 2012-2013
Julkaistu: 27.5.2013
Levy-yhtiö: Century Media Records

#94 USA:n Billboard 200-listalla

SINGLET
Nocturne
– Singularity

Tämä on niitä bändejä, josta tottumaton toteaa kaikkien soittajien soittavan eri kappaletta. Tällä bändillä se ei tosin häiritse yhtään. Monessa paikassa bändin tuotokset luokitellaan progressiiviseksi metalliksi, mutta ei tämä albumi kovin raskas ole.

Soittotaitoa on bändillä riittävästi, mutta suurin taito löytyy rytmiikasta. Yksi tuttuni sanoikin, että Excel-taulukot pitää näiden bänditreeneissä olla. Cynicille ollaan velkaa. Mutta se tulee kyllä maksettuakin. Laulumelodioista on löydettävissä Toolin parhaita puolia.

”Aston Martin nahkaverhoilulla.”

Soundit on ensiluokkaiset, mutta kliinit. Koko tuotanto on niin steriili, että matikkamusiikki-termi on enemmän kuin paikallaan. Silti. Sävellykset ovat pirun hyviä. Stemmat ovat ensiluokkaisia ja kokonaisuus virheetön. Tähän jos mihin pätee ”vaatii kuuntelua”-fraasi. Tästä ei nimittäin oikein kerralla pääse minkäänlaiseen käsitykseen. Kerrataan se tässä arviossakin, että juuri se tuotanto on niin saakelin hieno, että tämä kuulostaa ennemmin kromatulta ja kiiltävältä, jopa hiilikuidulta. Aston Martin nahkaverhoilulla. Nahkan tuo siihen joissain kohdin vieraileva saksofoni. Eleganttia.

Tässä musiikki on musiikkia, joka tulee toimeen omillaan. Ei ole persoonia, jotka nostaisivat levyn arvoa. Ei ole tarinaa, joka olisi niin hieno, että se nostaisi albumin muiden yläpuolelle. Ei ole mitään muuta kuin tyhjä paperi, joka täyttyy geometrisista kuvioista.

Kuunnellaan valkoisessa huoneessa, Puku päällä, hyvässä ryhdissä, pirtua lasissa.

PARHAAT HETKET
Nocturne – Ei ole ihme, että tämä on ollut sinkku. 

EI LÄHDE
Tästä levystä ei löydy yhtään heikkoa hetkeä. Tasapainoinen.

https://open.spotify.com/album/5zr6lNQP7JVkMIGuUqVKBd

Toomio’s TOP100: 51. Queen – A Kind of MagicToomion TOP100: 51. Queen – A Kind of Magic

Producers: Queen, Reinhold Mack, David Richards
Recorded: 1985-1986
Published: 2.6.1986
Labels: EMI / Parlophone / Capitol / Hollywood

#1 in UK. Queen’s first digitally recorded album. The soundtrack of the Highlander-movie.

SINGLES
– One Vision
– A Kind of Magic
– Princes of the Universe
– Friends Will Be Friends
– Pain Is So Close to Pleasure
– Who Wants to Live Forever
– One Year of Love

Last winter we had a privilege to prove debate: Which one was better singer Freddie Mercury  or Ozzy Osborne. In this debate, we heard arguments like “Queen was non-musical shit”. Memorable conversation.

Cover art tells us that we’re now in years when 80s and 90s turn. Shoulder pads and neon colors. The sounds has been totally ”out”, but now they are ”hot” again. So 80’s!

Let’s go to the compositions. Surprisingly, they work. the album contains strict bass beats and treble guitars. But yes, they kicked so hard.  One Vision would be quite a show starting song. Oh, well imagine how Mercury has become the stage by John Deacon in beating on his DX 7. In synth world it is a classic.

Always hear people say that Mercury is the world’s best singer. And this record doesn’t say anything else.”

Mercury makes his best. Always hear people say that Mercury is the world’s best singer. And this record doesn’t say anything else. It rocks. Even though the Highlander-movie’s dark concept, there’s a joy in these songs. At least there’s a pace. And the humor, which is not yet black. Especially Don’t Lose Your Head, whose bass line is even grotesque.

I could see myself listening to this, preferably in the car between Mänttä and Vilppula. Slippery curves and a fear of moose.

THE BEST MOMENTS
Who Wants to Live Forever – This is not the one of those tedious ballads. The song is, in retrospect, quite tragic clang when Mercury’s destiny is know. Strings is composed by Michael Kamen.

EI LÄHDE
One Year of Love – This is just them.

https://open.spotify.com/album/0pEfDPZko6TnNOgrZMe5nnTuottaja: Queen, Reinhold Mack, David Richards
Nauhoitettu: 1985-1986
Julkaistu: 2.6.1986
Levy-yhtiö: EMI / Parlophone / Capitol / Hollywood

Brittien listaykkönen. Queenin ensimmäinen digitaalisesti äänitetty albumi. Soundtrack elokuvassa Highlander.

SINGLET
– One Vision
– A Kind of Magic
– Princes of the Universe
– Friends Will Be Friends
– Pain Is So Close to Pleasure
– Who Wants to Live Forever
– One Year of Love

Viime talvena saimme Ausculton poikain kanssa todistaa väittelyä aiheesta: Freddie Mercury vastaan Ozzy Osborne laulajana. Tässä keskustelussa kuultiin esimerkiksi argumentti, jossa todettiin Queenin olevan ”epämusikaalista paskaa”. Ikimuistoinen keskustelu.

Kannen grafiikka kertoo sen, että nyt ollaan vahvasti 80- ja 90-lukujen taitteessa. Olkatoppaukset ja neonvärit. Ja sitä voi sitten miettiä, onko siitä kauan kun ne ovat jälleen muodissa. Soundipuoli on vuosien saatossa koukannut totaalisen ”outista” takaisin ”inin” huulille. Kasaria vimosen päälle.

Ulkomusiikillisista avuista päästään sävellysten pariin. Ja yllättäen, ne toimivat. Ajan henkeen sopivasti lätty sisältää tiukkoja bassobeattejä ja diskanttisia kitaroita. Mutta kyllä ne niin kovasti potkivat päälle, että ei alta pois ehdi. One Vision olisi melkoinen keikan aloitusbiisi. Voi hyvin kuvitella kuinka Mercury on tullut lavalle John Deaconin paukuttaessa DX-seiskaansa. Se syntikka nimittäin esiintyy levyllä useammassa kohtaa. Nykyisellään se on syntikkamaailmassa klassikko.

”Usein kuulee sanottavan, että Mercury on maailman paras laulaja. Eikä tämä levy vie väitteeltä pohjaa.”

Mercury on omimmillaan. Aina kuulee sanottavan, että Mercury on maailman paras laulaja. Eikä tämä levy vie väitteeltä pohjaa. Kova on. Tavallaan synkän Highlander-elokuvan konseptista huolimatta on biiseissä iloa. Ainakin vauhtia. Ja huumoria, joka ei vielä ole mustaa. Highlander-yhteys on monelle tuttu, mutta siihen tämä soppii. Varsinkin Don’t Lose Your Head, jonka bassolinja on jopa irvokas.

Itseni näkisin kuuntelemassa tätä mieluiten autossa Virrat-Vilppula välillä, liukkaita kurveja ja hirviä peläten.

PARHAAT HETKET
Who Wants to Live Forever – Ei ole niitä tylsiä balladeja. Biisillä on näin jälkikäteen aika traaginen kalskahdus, kun Mercuryn kohtalon tietää. Jousethan on kevyesti säveltänyt Michael Kamen.

EI LÄHDE
One Year of Love – Tämä taas on juuri niitä.

https://open.spotify.com/album/0pEfDPZko6TnNOgrZMe5nn

Toomio’s TOP100: 55. Tesseract – OneToomion TOP100: 55. Tesseract – One

Producers: Acle Kahney, Amos Williams, Francesco Cameli
Recorded: 2010
Published: 22.3.2011
Label: Century Media Records

SINGLES
– Nascent

Tesseract is a band whose repertoire I listened to in un-chronological order. In practice, it’s full of djent’s basic elements, with better vocals.

As the name suggests, the cover art is geometry. In geometry, the tesseract is the four-dimensional analog of the cube; the tesseract is to the cube as the cube is to the square. Easy, right? Likewise, it’s easy as music too. Lyrics could imagine the abstract trash, but I think there’s a story about relationship.

This album is more aggressive than the more recent Altered State. It’s slightly heavier and more direct. It doesn’t mean, however, that it’s going on AC / DC’s asphalt road. There is enough bends and jumps and challenging clips. The band has a chaotic psychedelia, in otherwise so meticulously music. There may still be a grunge-like chorus.

Even many pro drummers have said that part of the rhythms is so difficult that they don’t know how they should be calculated.”

A big respect must be given to all the band musicians. Even many pro drummers have said that part of the rhythms is so difficult that they don’t know how they should be calculated. At that when the device is turned on Daniel Tompkins songs, so the output is quite safe.

If you want to listen to music with a lot of listening, but still not sound like overfilled, would Tesseract be the ideal alternative. This is also the music which I could call the ”new metal”. If in the past Dream Theater was quite ok or if you could like Meshuggah with cleaner vocals, this could be your choice.

THE BEST MOMENTS
Concealing Fate, Part One: Acceptance Great song and a fine melody.

NOT SO BRILLIANT
Concealing Fate, Part Five: Epiphany Somewhat too heavy and too Meshuggah .

https://open.spotify.com/album/5Jszq4zKSg8fMWNk4kymX0Tuottaja: Acle Kahney, Amos Williams, Francesco Cameli
Nauhoitettu: 2010
Julkaistu: 22.3.2011
Levy-yhtiö: Century Media Records

SINGLET
– Nascent

Tesseract on bändi, jonka tuotantoon tutustuin myös epäkronologisessa järjestyksessä. Käytännössä se on täynnä djentin peruselementtejä, varustettuna astetta paremmilla laulusuorituksilla.

Nimensä mukaisesti kansitaide on geometriaa. Tesserakti on nimittäin 4-hyperkuutio, joka on kuution neliulotteinen kuvaus. Helppoa, eikö? Samaan tapaan helppoa on musiikki. Lyriikoiden voisi kuvitella olevan abstraktia höttöä, mutta tarkemmalla tutkimisella levy taitaa kertoa aika vaikeastakin ihmissuhteesta.

Tämä levy on aggressiivisempi kuin tuoreempi Altered State. Se on hiukan raskaampi ja suorempi. Ei se silti tarkoita, että mennään AC/DC:n perässä asfalttitietä, vaan kyllä siellä riittävästi on mutkia ja hyppyjä ja haastavia pätkiä. Bändissä on kaoottista psykedeliaa, muuten niin säntillisessä musiikissa. Väliin saattaa silti mahtua jopa joku grungemainen kertosäe.

”Jopa monet pro-rumpalit ovat sanoneet, että osa rytmityksistä on sellaisia, ettei tiedä miten ne pitäisi laskea.”

Aikamoista kunnioitusta täytyy antaa kaikille bändin muusikoille. Jopa monet pro-rumpalit ovat sanoneet, että osa rytmityksistä on sellaisia, ettei tiedä miten ne pitäisi laskea. Siihen kun laitetaan päälle Daniel Tompkinsin laulut, niin tuotos on aika eheä.

Jos haluaa kuunnella musiikkia, jossa on paljon kuunneltavaa, muttei silti kuulosta täyteen ahdetulta, on Tesseract siihen mainio vaihtoehto. Tämä on myös musiikkina sitä ”uutta metallia”. Eli jos aikaisemmin Dream Theaterit oli ihan jees, niin tästä sitten niille seuraaja. Tai jos tykkäisi Meshuggahista puhtaammalla laululla.

PARHAAT HETKET
Concealing Fate, Part One: Acceptance Kova biisi ja hieno melodia.

EI LÄHDE
Concealing Fate, Part Five: Epiphany Jonkin verran liian raskas ja ”meshuggahmainen” tämän levyn muuhun antiin.

https://open.spotify.com/album/5Jszq4zKSg8fMWNk4kymX0

Toomio’s TOP100: 63. 40 Watt Sun – The Inside RoomToomion TOP100: 63. 40 Watt Sun – The Inside Room

Producer: 40 Watt Sun
Recorded: 2010
Published: 4.3.2011
Label: Cyclone Empire

Doom has always been a difficult pill to swallow. Slowness and often monotonous growl or shouting did not turn me on.

The band’s singer, Patrick Walker has a very wistful voice. Feels like he’s tearing out the grief of centuries. The heavy walls rolls over like a gravel load, providing a sophisticated contrast of guitars and Walker’s voice. Guitars are supported by emphatic, but tranquil drum work.

”Nothing, I know, can ever be more than now”
– 
Between Times

Themes are sad and suitable for the Finnish mentality. Especially Between Times ”everything is now”-themed lyrics creates a disturbed mirror image of the songs that lasts forever. And that’s just fine. Although the genre is doom metal, I think the music may be nice for everybody. Heavy background doesn’t make this music too heavy to listen to.

Music that affects so much to the feelings has found rarely. This is, once again, those albums that have to listen to at least once. The band’s name it’s genius and tells a lot about music.

The rainy midsummer evening with a good beer and fireplace.

THE BEST MOMENTS
No one over the other.

NOT SO BRILLIANT
There’s no worse than another.

https://www.youtube.com/watch?v=esAK9sKeArw&list=PL3B4AA893625B9969Tuottaja: 40 Watt Sun
Nauhoitettu: 2010
Julkaistu: 4.3.2011
Levy-yhtiö: Cyclone Empire

Doom on ollut aina vaikea pala nieltäväksi. Hitaus ja usein monotoninen örinä tai hoilaus ei vaan sytytä.

Bändin laulajalla, Patrick Walkerilla on kovin kaihoisa ääni. Tuntuu kuin miestä korventaisi vuosisatojen suru, jota hän yrittää purkaa musiikin keinoin. Sorakuorman tavoin päälle vyöryvät kitaravallit tuovat hienostuneen kontrastin sinänsä kauniiseen ja hentoon lauluääneen. Kitaroita tukee painokas, mutta rauhallinen rumputyö.

”Nothing, I know, can ever be more than now”
– 
Between Times

Teemat ovat surullisia ja suomalaiseen mielenlaatuun sopivia. Varsinkin Between Timesin ”kaikki on nyt”-sävyiset sanat luovat häiriintyneen peilikuvan ikuisuuksia kestäville kappaleille. Ja sehän tässä juuri hienoa onkin. Vaikka ylägenrenä on doom metal, luulisi musiikin aukeavan monen muunkin genren ystävälle, sillä vokaalit ovat tavattoman hienoa kuultavaa. Eikä raskas tausta tee musiikista raskasta kuunneltavaa.

Harvoin löytyy näin tunteisiin vetoavaa musiikkia. Tämä on jälleen kerran niitä albumeita, jotka pitää kuunnella ainakin kerran, vaikka se ei lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Jo bändin nimi kaikessa neroudessaan kertoo musiikista paljon.

Sateinen juhannusilta hyvän oluen kera, takkatuleen ja järvelle tuijottaen.

PARHAAT HETKET
Ei yhtä ylitse muiden.

EI LÄHDE
Ei toistaan huonompia ole mikään.

https://www.youtube.com/watch?v=esAK9sKeArw&list=PL3B4AA893625B9969

Toomio’s TOP100: 68. Coldplay – A Rush of Blood to the HeadToomion TOP100: 68. Coldplay – A Rush of Blood to the Head

Producer: Coldplay, Ken Nelson
Recorded: 2001-2002
Published: 26.8.2002
Label: Parlophone, Capitol Records

The album has sold alone in Britain more than 2.6 million copies. Worldwide more than 11 million copies. Best Alternative Album Grammy in 2002.

SINGLES
– In My Place
– The Scientist
– Clocks
– God Put a Smile Upon Your Face

When you see the album title you could imagine that the music style is something like technical death-metal. That’s what it is not.

Coldplay was a band, which I’ve heard on the radio, but did not really become caught me on. Coldplay is boring as a bowl in grandma’s bookshelf. However, the appearance does not resolve, but the candies inside there counts. Production is precise.

Separating landscape of sounds and especially the clear bass lines, which carrying Chris Martin’s voice forward, are professionally built. Martin’s falsetto is pretty much controlled stuff and the band trusts for it much.

This album’s lyrics still have some kind of idea, if compared to the newer material. For example words of A Rush of Blood to the Head are convincing:

“So I’m gonna buy a gun and start a war
If you can tell me something worth fighting for” 

If the album begins with pearl like Politik and almost immediately goes on with God Put a Smile Upon My Face, all is well. Today’s happy and safe Coldplay are those in relation to a completely different band. Of course, success does not facilitate the creative process. This album’s “girl music” fits probably boys too, because the songs are pretty easy to take over by guitar.

Metalheads, please get off the cloak of the purist on your shoulders and put this album spin even once. This can be listened in anywhere. Fits fine on the way home after work. Easy maintenance for overfilled head.

THE BEST MOMENTS
PolitikC-section and strings. There is nothing more to say.
God Put a Smile on you FaceIf Coldplay would still make this kind of music; I would still listen to it. Unfortunately, the stream named Main is the way they go.

NOT SO BRILLIANT
Green EyesIt’s so annoying campfire jingle that messes up the atmosphere of entire album.

https://open.spotify.com/album/0RHX9XECH8IVI3LNgWDpmQTuottaja: Coldplay, Ken Nelson
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 26.8.2002
Levy-yhtiö: Parlophone, Capitol Records

Albumia on myyty pelkästään Britanniassa yli 2,6 miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaa kappaletta. Parhaan alternative-albumin Grammy 2002.

SINGLET
– In My Place
– The Scientist
– Clocks
– God Put a Smile Upon Your Face

Levyn nimestä voisi kuvitella, että musiikkityylinä on jotain teknistä death-metallia. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Coldplay oli pitkän aikaa bändi, jota kuuli radiosta, mutta ei oikein tullut tartuttua. Olisiko veljeltä sitten jäänyt autoon joku levy, jonka pakon sanelemana laitoin auton cd-soittimeen. Coldplay on päällepäin tylsä kuin mariskooli mummon kirjahyllyssä. Ulkonäkö ei kuitenkaan ratkaise, vaan ne kettukarkit siellä sisällä. Tuotanto on priimaa.

Erotteleva äänimaailma ja varsinkin selkeät bassolinjat, jotka kelluttavat Chris Martinin vetelää ääntä eteenpäin, ovat ammattimaisesti rakennettuja. Martinin falsetti on aika lailla hallittua tavaraa, joten sen varaan on syytäkin paljon laskea.

Lyyrisesti tämän levyn sanoituksissa on vielä jonkinlaista ajatusta, jos verrataan uudempaan materiaaliin. Esimerkiksi nimibiisin sanat ovat vakuuttavat:

“So I’m gonna buy a gun and start a war
If you can tell me something worth fighting for” 

Jos levy alkaa Politikin kaltaisella helmellä ja heti kohta jatkuu God Put a Smile Upon My Facella, on kaikki hyvin. Nykypäivän iloinen ja turvallinen Coldplay on näihin nähden aivan eri bändi. Toki se ei helpota tuo menestys luomisprosessia. Tällä albumille tyttömusiikki menee varmaan pojillekin sillä varjolla, että kappaleet ovat aika helppoja ottaa haltuun kitaralla.

Hevijermut, ottakaahan puritanistin viittaa harteilta ja laittakaa tämä edes kerran pyörimään keskittyen siihen. Tätä voi kuunnella oikeastaan missä vaan. Hyvin menee työpäivän jälkeen kotimatkalla. Helppoa huoltoa informaatiotulvaiselle päälle.

PARHAAT HETKET
PolitikC-osa ja jouset. Ei muuta sanottavaa.
God Put a Smile on you FaceJos Coldplay tekisi tämän kaltaista musiikkia vieläkin, kuuntelisin sitä edelleen aika tiiviisti. Valitettavasti virta nimeltä Valta, on bändin vienyt mennessään.

EI LÄHDE
Green EyesOn kyllä niin ärsyttävä nuotiorämpytys että väkisin sotkee levyn tunnelmaa jotenkin.

https://open.spotify.com/album/0RHX9XECH8IVI3LNgWDpmQ