Toomion TOP100: 73. Massive Attack – 100th Window

Tuottaja: Robert Del Naja, Neil Davidge
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records

Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.

SINGLET
– Special Cases
– Butterfly Caught

Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.

Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.

Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.

“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”

Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.

Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.

PARHAAT HETKET
Special CasesBiisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.

EI LÄHDE
Name Taken Hiukan ylipitkä.

https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB

Toomion TOP100: 76. Radiohead – The King of Limbs

Tuottaja: Nigel Godrich
Nauhoitettu: 2009-2011
Julkaistu: 18.2.2011
Levy-yhtiö: Ticker Tape / XL

UK:n listalla 7., USA:n 2.

Kun olin jo tottunut siihen tosiasiaan, ettei Radioheadin tapauksessa voi odottaa mitään tavallista, pystyin tähänkin albumiin suhtautumaan avoimin mielin.

King of Limbsin kummituskannet ovat hienot, ja levy on visuaalisestikin mukava omistaa. Tuotannollisesti bändin tekemiset ovat usein outoja, mutta soundit ovat aina huippuluokkaa. Kokonaisuuden haltuun ottaminen ottaa paljon aikaa, mutta niin on sen levyllesaantikin ottanut. Albumi on nauhoiteltu kolmen vuoden aikana. Ehjän kokonaisuuden saaminen noin pitkällä aikajänteellä on luultavimmin haastavaa. Siinä bändi on onnistunut hyvin.

Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita. Niin nytkin. Pulputusta on moneen lähtöön. Vaikken bändiä ole livenä nähnytkään, on aina arvostettavaa se, että soittavat kaikkein loopatuimmankin kuuloisimmat juttunsa livenä ”oikeasti”. Varmasti siellä on samplejakin käytetty, mutta kuten esimerkiksi From The Basement-sarjassa on nähtävissä, soittotaitoa löytyy.

”Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita.”

Pohjimmiltaan kappaleissa luotetaan Thom Yorken ääneen ja toistoon. Vaikka Radiohead on aina ollut (varmaan myös jatkossa tulee olemaan) Yorken bändi, täytyy muunkin bändin olla aika sekopäistä, että tällaista materiaalia tuottavat.

Yorke on äärimmäisen lahjakas laulaja. Hänen laulutyylinsä ja äänensä vain sattuu olemaan sellainen, että siitä ärsyyntyviä on vähintään yhtä paljon kuin sen rakastajiakin.

Parhaiten levy antautuu kunnon kuulokkeiden kautta. Eli luurit päähän, sadesäällä kahvikuppilaan istumaan ja katsomaan arjen ankeutta. Siihen tämä sopii.

PARHAAT HETKET
Morning Mr MagpieJännittävä kitarariffi vie heti sisään kappaleeseen.
Lotus Flower – Laulumelodia, jota ytimekäs bassolinja hienosti vahvistaa saa Yorken kuulostamaan aika mykistävältä.

EI LÄHDE
SeparatorIkävä efekti laulussa häiritsee allekirjoittanutta liikaa.

https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3

Toomion TOP100: 80. Anathema – Weather Systems

Tuottaja: Christer-André Cederberg.
Nauhoitettu: 2011
Julkaistu: 16.4.2012
Levy-yhtiö: Kscope

Suomen listan 14. UK:n 50.

SINGLET
– Untouchable Part 1
– Untouchable Part 2

Anatheman myöhäisemmät vaiheet tuli aluksi ohitettua nopealla ylilennolla. Onneksi joku kuitenkin sai kääntymään takaisin. Nehän sisältävät nimittäin varsin pätevää tavaraa.

Weather Systemsin kannet ovat jo nyt hetken olleet pois muodista. Pyöristetyt fraktaalimaailmat olivat yhden vuoden hitti. Muilta osin levy alkaa niin kuin Anatheman näinä päivinä kuuluukin alkaa; nimittäin kasvatettavalla akustisen kitaran näppäilyllä, jota jousisovitukset taustalta hienosti tukevat.

”Jos haluaa kärjistää, niin sävellyksissä ja sovituksissa on jopa hivenen ABBA:a.”

Veljekset ovat laulajina tulleet melkoisen matkan ylös alkuaikojen maanalaisista mörinöistä. Muutenkin vokaalipuoli ja bändi on sellainen, jolle naislaulu tuo selkeästi lisäarvoa. Itse en monesti ole metallin, progen tai raskaamman musiikin sekaan lisäämässä naislaulua, mutta tällä kertaa ja tähän bändiin se sopii. Toistaalta tässä ollaan musiikillisestikin aika pirun kaukana raskaasta metallista. Ehkä tämä on metallien asteikoilla jotain kevyttä kirurginterästä. Jos haluaa kärjistää, niin sävellyksissä ja sovituksissa on jopa hivenen ABBA:a.

Olemme naureskelleet bändikavereiden kanssa nyky-Anatheman alati kasvaville sävellyksille, jotka alkavat rauhallisesti ja hennosti, ja lopulta päätyvät mahtipontiseen rymistelyyn. Mutta tällä alalla bändi onkin taitava, ellei paras.

”Sanoitukset ovat jonkin tasoisia vastakohtia synkän tunnelma-black metallin sanoituksille. ”

Myös sanoituspuolella ollaan aika eteerisellä ja utuisella polulla, mutta tämän kaltaisella musiikilla ei oikeastaan tarvitsekaan tämän enempää detaljeihin puuttua. Sanoitukset ovat jonkin tasoisia vastakohtia synkän tunnelma-black metallin sanoituksille. Anatheman kappaleissa on nykyisellään paljon toivoa.

Tämän parempaa juoksumusiikkia ei ole. Jos haluaa ottaa musiikkia lenkille mukaan, niin Anatheman viiden viimeisen levyn joukossa ei ole siihen tarkoitukseen yhtäkään huonoa.

PARHAAT HETKET
Untouchable Pt 1 & 2 Taitava osoitus, kuinka tehdään nopea ja vastaavasti hidas kappale. 

EI LÄHDE
A Storm Before the CalmOn tippunut tunnelmaltaan hiukan sivuun.

https://open.spotify.com/album/7uZ0Bk5U5AddZb1G0MQDgp

Toomion TOP100: 81. Zero 7 – Simple Things

Tuottaja: Henry Binns, Sam Hardaker
Nauhoitettu: 1999-2001
Julkaistu: 23.4.2001
Levy-yhtiö: Ultimate Dilemma, Palm Pictures

Brittien sinkkulistalla ylti parhaimmillaan sijalle 28.

SINGLET
– I Have Seen

– Destiny
– End Theme
– In the Waiting Line
– Distractions

Eipä ole oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa, missä ja milloin tähän bändiin tutustuin. Saattoi olla oma löytö, mutta saattoi olla jonkun ehdottamakin.

Bändi on niitä Massive Attackin ja Portisheadin jälkeisiä, vähemmän nimeä saaneita triphop-porukoita. Tällä levyllä ei kuitenkaan liikuta niin kylmissä tiloissa, vaan oikeastaan tämä on ihan lämmintä hissimusiikkia. Ja kauan tätä on hiottukin, sillä äänityssessiot ovat ajoittuneet kolmen vuoden ajalle. Tässä bändissähän naisosia laulaa usein australialainen Sia (Furler), joka on Chandelierin ja parin muunkin hitin takia noussut suuren maailman tietoisuuteen.

”Usein tulee  kuunneltua huomaamatta koko levy, vaikkei sen jälkeen montakaan kappaletta ole mielessä.”

Lempeät bassolinjat kuljettavat rauhallisen merenkäynnin tapaan musiikkia eteenpäin. Torvisektiot nousevat ajoittain vaahtopäinä herättäen unesta, mutta hyvällä tavalla. Usein tulee  kuunneltua huomaamatta koko levy, vaikkei sen jälkeen montakaan kappaletta ole mielessä.

Vaikka soundit ovat hyvin 2000-lukua, jaksaa tätä silti kuunnella. Kosketinpulputukset saavat silmäluomet lupsahtamaan. Sihahtava haikka ei harmita ja akustisen kitarankin ovat miksanneet niin alas, ettei diskanttinen sointi ala riipimään päätä. Bassossa taas on 90-luvun tyyliin aika hyvä potku.

Hektisen työpäivän jälkeen tämä soimaan ja sohvalle istumaan. Miksei siinä joku pehmeä konjakki menee sivussa.

PARHAAT HETKET
I Have Seen – Hieno bassolinja.

EI LÄHDE
Likufanele – Turhan eeppinen maailmanmusiikkipala näin simppelille levykokonaisuudelle.

https://open.spotify.com/album/79coNjazSJD8z4WHyhCz4w

Toomion TOP100: 86. Saor – Aura

Tuottaja: Andy Marshall
Julkaistu: 6.6.2014
Levy-yhtiö: Fortriu Productions

”Tunnelmallista black metallia” eli paskat soundit ja pirun pitkiä kappaleita. Tämä oli oletus tästä levystä ennakkoon.

Jostain syystä levy tuli vastaan lähes jokaisesta ”parhaat metallilevyt vuonna 2014”-listasta. Kun olin joka tapauksessa kuunnellut satoja levyjä listaa varten, kuuntelin tämänkin. Se yllätti.

Tämän ikäisenä ei bändin saatanallisuus tai sen puute enää tee minkäänlaista vaikutusta suuntaan tai toiseen. Kuuntelen vain musiikkia riippumatta siitä, mitkä bändin tarkoitusperät sanomalleen ovat. No ei ihan näin mustavalkoista ole tämäkään, mutta varsinkin örinäbändeissä eivät lyriikat ole ensimmäinen osa, johon tulee huomiota kiinnitettyä.

Tämä bändi edustaa skottihaaraa, jossa harvemmin vanhaa sielunvihollista kaveerataan. Voisi olettaa, että kohderyhmänä eivät olekaan teinit vaan keski-ikäiset miehet. Miksi? Siksi, että tämän jälkeen tulee suunnaton mielihalu katsoa Braveheart. Ja jos sitä pitää hyvänä elokuvana, täytyy olla keski-iässä. Ainakin lähelle sitä.

”Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä.”

Heti ensikuulemalla tietää, että meininki on ambientia. Lue epäselvää. Se ei ole sama asia kuin huonot soundit. Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä. Sammaleen ja turpeen tuoksuisena. Levy ei oikeastaan ole edes kovin raskas. Sanoisinko, että vähän raskaampaa Sigur Rosia. Hyvää tunnelmamusiikkia. Metalliksi luokittelu on jopa vähän harhaanjohtava tämän albumin yhteydessä. Raskasta post-rockia?

Koska yhteys bändiin on itselläni niin lyhytaikainen, vien tämän sinne Skotlannin soille ja nummille. Hyvä levy. Antakaa mahdollisuus.

PARHAAT HETKET
The AwakeningSopivasti skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

EI LÄHDE
Farewell – Liian vähän skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

http://open.spotify.com/album/1BhdMkVHX7OGnAo1llUEmq