Auscolton Aivoradio – Viikko 15/2019

”Visigoth – Fireseeker: Jake and the gang continues to deliver nothing but top notch contemporary power metal!
Beastmaker – Eye of the storm: Traditional doom from California that it is nothing fancy, but nothing to really complain about.
Iron Griffin – Curse Of The Sky: Niin vanhan liiton metallia 70-luvulta niin saundillisesti kuin musiikillisesti vahvoilla naisvokaaleilla ryyditettynä. Genren diggailijat osaavat arvostaa. Siis 70-luvun saundeilla…levy julkaistu 2019.
Meathook – Cauldron Of Dead Bodies: Came across to this brutal death metal only today. Heavy and brutal with vocals straight from the sewer…will please anyone with stress factors above 100…

Eximperituserqethhzebibšiptugakkathšulweliarzaxułum – Heka Anyone: able to pronounce the full name of this band at one go deserves a cold beer. Genre fanatics should know this one. Are you ready? Go!!

Sleep – Marijuanaut’s Theme: Today live in Helsinki at Circus. Fans of stoner doom will be pissing their pants tonight…hope Matt Pike is fit to play.

Pharaoh Overlord – Maailmanlopun ateriana: Harvemmin keikkaileva harvinaisuus tänään lauteiden lämmittäjänä Sleepille. Ilmassa on suuren odotuksen kihelmöintiä…”
Spinebrain

”Viime viikko oli John Mayer-painotteinen ja tällä viikolla on soittolistalla ollut pelkkää Ramonesia. Helppoa kuunnella, kun levyjen ja biisien mitat eivät veny ja sanoma pysyy ytimekkäänä. Mielestäni pohjalla on jatkuvasti Ramo-ote ja vanhasta rokkenrollista ponnistava melodioiden taju.

”Pet Sematary”
”Blitzkrieg Bop”
”California Sun”
”We Want the Airwaves”
”Everytime I Eat Vegetables It Makes Me Think of You” ”Tomorrow She Goes Away”
-A-

”Solju – Ođđa Áigodat: Viime viikonloppu oli asteikolla mystinen. Tämäkin kappale siihen kuului. ”Seurueenne saapuu pian.”

Negatiiviset Nuoret – Soitin Pomolle: Heti biisin nimestä voi päätellä mihin mennään. On tällekin paikkansa ja tunteisiin voi moni samaistua.

Katatonia – Dead Letters: Katatonia on levyltä mahtava. Livenä tylsä. Sinne synkimpiin takatalviaatoksiin.

Blonde Redhead – Publisher: Reilu kymmenen vuotta sitten tämä oli kova juttu. Biisi on vieläkin. Tämä kuulostaa kyyniseltä. Sopii vaaliviikolle.

The Cure – The Loudest Sound: Vanha kunnon Ähtärin panda Robert Smith osui bändeineen joskus keskellekin suonta. Kevätaurinkoa.

Children of Bodom – This Road: Tämä kuulostaa 20 vuotta vanhalta Bodomilta, joka on minulle hyvä juttu. Sillä siellä on minulle se ”oikea” Bodom. Voi olla kovakin levy.

Evergrey – The Masterplan: Katsokaa joskus tämän kappaleen video. Parhaita proge power metal -biisejä koskaan.

Symphony X – Evolution (The Grand Design): Tämä saattaa sitten olla se paras tuohon genreen.

The Flaming Lips – Yoshimi Battles The Pink Robots pt. 2: Flaming Lipsiä ei ymmärrä. Ei ehkä pidäkään. Haluamattasi hyräilet tätä bassolinjaa.

Queensrÿche – My Global Mind: Tate ja porukat. Nostalginen ja mainio progerock/-metalliteos. ”
T

”Santana – Los Invisibles (feat. Buika): Vuosi sitten missasin Santanan Kaivarin keikan muutamalla tunnilla (ihan oma moka juna-aikatauluissa). Mutta nyt kesäkuussa julkaistaan yhtyeen uusin albumi, Africa Speaks, joten otetaanpa nyt sitten ennakkoa.

Pen Lee – Young boy blues: Yhtyeen vuoden 1978 albumilta Noveau. Mukana Daven lisäksi musisoimassa mm. Albert Järvinen, Maukka Siirala sekä Alf Forsman. Laulupuolen tukena myös Maijasen Pave.

Clarence Clemons – Paradise by the C: Laitetaanpa toinenkin kappale ”meren” äärelle hyvän torvimusiikin saattelemana.

Boston – Amanda: Tom Scholtzin kirjoittama vahva balladi.

Thin Lizzy – Warriors: Irlantilaisyhtyeen vahvaa soitantaa sen kaupallisesti menestyneimmältä albumilta Jailbreak (1976).

Kaira – Since Then: Kappaleen aloittaa kauniisti soljuva Markus Niittysen piano johdatellen Nina Myan herkkään lauluun.”
Yyte

Viikon Aivoradio 10/2019

”Paul Brady – Light In The Dark: Lähestymme kevättä ja valon määrä lisääntyy – myös Lapissa. Paul Brady komppaa ilmiötä.

Patti Smith – Space Monkey: Harva pystyy näin vahvaan tulkintaan. Patti Smith eläytyminen on kokonaisvaltaista ja niin täydellistä.

Rigmor Gustafsson – The Light Years: Kun ajelee Suomen maanteitä ristiin rastiin, niin toki matkaseuraksi kannattaa ottaa kaunista, melodista, ruotsalaista musiikkia. Albumilta Come Home, joka julkaistiin 22.2

Climax Blues Band – Hands Of Time: Yhtye on perustettu 1969. Se myös julkaisi ensimmäisen albuminsa 1969. Albumeita on nyt parisenkymmentä, ja viimeisin on julkaistu vastikään tänä vuonna. Nykyisistä jäsenistä kukaan ei ollut perustamassa orkesteria, mutta enemmistö on ollut mukana 1980-luvun alusta.

The Royal Guardsmen – Snoopy Vs The Red Baroon: Maailman tunnetuin ilmataistelu, missä Ressu Koirankoppi Camelillaan (Moog Konttisen mukaan) kohtaa Parooni von Richthofenin.

Wigwam – Absalom: En muistanutkaan, että Rekku oli näin kova.”
Yyte

”Syu – Vorvados (albumi): Galneryuksen kitaristin sooloprojekti. Iloista, nopeaa ja ah, niin japanilaista poweria. Vierailevat laulajat tekevät levystä kiinnostavan kokonaisuuden.”
Spinebrain

”Freud, Marx, Engels & Jung – Isätön cowboy: Viikon biisi. Mikko Saarelan muistokonsertissa iskeytyi päähän. Melkoinen teksti ja ah, niin ihastuttavaa Saarelan riimin iskentää.

Hassisen kone – Tällä tiellä: Saarelan muistokonsertissa käväisi lavalla myös Jussi Kinnunen U-Bayoun basistina. Aiemmasta miehen bassotuotannosta tämä.

Loppuun kolme (3) biisiä tältä vuodelta ja Songpickrin soittolistalta. Ei sen kummempia saatesanoja, mutta nämä nousivat listalle syystä tai toisesta eilisiltana.

Big Thief – UFOF

Stereophonics – Chaos from the Top Down

Wild Rivers – Moving Target

Roy Orbison – Oh, Pretty Woman: Vielä lisäksi. Naistenpäivän kunniaksi.”
A

”Deafheaven – Night People: Hipsteribläkkistä. Tai jotain äärimetallia, mutta ei se kuitenkaan siltä kuulosta yhtään. Väsyneisiin ja aurinkoisiin iltapäiviin.

Disco Ensemble – Das Boot: Perjantai-meininki. Virtaa pitää olla. Sellaiseen puolikiireiseen perjantaiaamuun.

Uriah Heep – Bird of Pray: Erikoinen, mutta päähän jäävä sävellys. Byronin laulusuoritukset vähän haastavat, mutta toimii. Lumisateessa jossain Jäminkipohjassa.

Dimmu Borgir – I Am Sovereign: Dimmun teokset osaavat kyllä olla jylhiä nykyisellään. Soundit ovat kyllä pahuuden synkimmistä katedraaleista. Talvisille metsäteille.

CHVRCHES – Get Out: Täysin toiseen päähän. Helppoa ja taidokasta poppia. Kauppakeskuksen käytäville.

22 – CALL ME TRIMTAB: Djent-poppia tai jotain sellaista. Onpa sävellys tämäkin. Varmasti ihan kiva soitella. Bänditreenimatkalle sopivaa kampetta.

Sheryl Crow – Tomorrow Never Dies: Bond-teemaa. Tässä on jotain naisellista tähän naistenpäivän tuntumaan. Yöllisten seikkailujen alkuihin.

PJ Harvey – This Mess We’re In: PJ:n ja Thom Yorken duetto. Molemmat tunnistettavina tulkitsijoina. Perjantain alennusmyyntiruuhkaan.

Propagandhi – Things I Like: Nopeaa ja terävää punkia. Ei niin yksinkertaista, mutta hyvin piirtyy päiväksi sävelet mieleen. Energiatason nostoon.

Gojira – The Wild Healer: Gojirahan sopii aina. Siinä on jotain suomalaismetsien kylmyyttä ja maanläheisyyttä.”
-T

Viikon Aivoradio 4/2019

Ryan AdamsFuck the Rain: Adamsilta tuli uusi, omalla laillaan jälleen ihana biisi.

WeezerTake on Me: W-bändi heitti tyhjästä levyllisen covereita. Mitään uutta ei olla tehty, ja siksi lopputulos kuulostaa ihan Weezeriltä.

Meeri Sarjasto – Viimeistä kertaa: Lieksa-kaverin ensimmäinen single!

Freud, Marx, Engels & JungPohjanmaan kautta: Löytyi Mikko Saarela in memoriam-soittolistalta.

EllipsMaailma on rikki: Laitetaan tänne, jos joltain on mennyt ohi. Tunnistettava Matti Mikkola tuotantopuolella tämän parasta antia.”

-A

Real Estate – Serve The Song: Mukavasti tarjoiltua musiikkia 2009 Ridgewoodissa perustetulta yhtyeeltä ja sen neljänneltä albumilta In Mind.

Cass McCombs – Estrella: Joulukuussa julkaistu single tulevalta Tip of the Sphere albumilta. Simppeliä mutta toimivaa sointujen juoksutusta.

Maná – Perdido En Un Barco: Meksikolainen yhtye Guadaljarasta. Solistinaan Fher Olvera.

The Allstar Project – Light for a Thousand Nights: leirialaisen yhtyeen viimeisin albumi Into the Ivory Tower julkaistiin 2011. Viisi vuotta myöhemmin vierailin ensimmäisen kerran tässä kauniissa kaupungissa Atlannin kyljessä.

RPWL – A New World: Orkesteri perustettiin Saksassa 1997 Pink Floydin cover-yhtyeeksi. Tällä vuosi tuhannella yhtye alkoi tuottamaan myös omaa musiikkiaan ja tämä tuorein kappale on kuluvan vuoden tuotantoa. Albumi, Tales from Outer Space, julkaistaan maaliskuun 22.

Phil Keaggy – Steely Funk: Lohkaisu yli 50 albumia julkaiseen yhdysvaltalaisen kitaristin tuoreimmalta levyltä, the Bucket List, joka julkaistiin 11.1.2019

Harry Chapin – Mail Order Annie: Harry on pienten teemojen taituri.”

Yyte

HelevornNostrum Mare (Et deixo un pont de mar blava): Doomia Mallorcalta… Tämä natiivikielellä kalalonialaisen runoilijan teoksella.

Swallow the Sun – The Giant: Uusi StS ulkona perjantaina… Tästä kaikki aikanaan lähti allekirjoittaneella isosti.

ShylmagoghnarAs All Must Come to Pass: Yksi viime vuoden yllättäjistä, nimihirviö mutta kovaa proge-dödöä.

Madder MortemMoonlight over Silver White: Madder Mortem nimenä tullut vastaan TOP-listoilla ja onhan uutukainen ihan laatuprogea.

Mourning BelovethA Terrible Beauty Is Born: Mourning Beloveth on doomin salattuja jättiläisiä, vahva suositus genreä seuraaville.

AlgiersThe Underside of Power: Keikalla Stadissa, harmittavasti jää väliin.”

Spinebrain

Emerson, Lake & Palmer – Fanfare for the Common Man: Kuulostaa elokuvamusiikilta. Sitä se ei kuitenkaan lähtökohtaisesti taida olla. Palkintojenjaon taustalle.

Loiriplukari – Ilmastonmuutoksessa: Jonkinlaista viraalihittiä tästä oltiin tekemässä jo viime vuonna. Outo projekti, mutta pakko on sanoa, että se myös jotenkin toimii. Päivän kahvitauolla ikkunasta katsellen.

The Night Flight OrchestraCan’t Be That Bad: Soilworkia viihteellisesti. Speed on nykyään kova laulaja ja musiikki mukavaa ilotulittelua. Perjantaina työpäivän jälkeen, kun se helvetin kauppareissukin on jo tehty.

HamferðHon Syndrast: Ei niinkään pahan, vaan mieluummin synkän kuuloista Färsaarten musiikkia. Sen jumalattoman pakkasen ja ikkunoiden raaputtamisen kyytipojaksi.

Between The Buried and MeVoice of Trespass: Tämä kappale voisi olla myös Marzi Nymanin tuotosta, mutta vastoin faktoja rummuissa ei ole Anssi. Progejamittelua aamun ensimmäisen excelin pariksi.

Litku KlemettiMäkkärirakkautta: Mainstream-outoa indietä, jota ei vaan meinaa jaksaa, mutta tässä kappaleessa oli vähän kiinnostustakin herättäviä elementtejä. Ehkä nokillaan oleva komppi?

ShiningWhen I’m Gone: Shiningin tavaramerkit eli saksofoni ja täysin vastavirtaan kulkevat sävellykset ovat poissa ja nykyään tehdään musiikkia pop-elementein. Sääli, mutta tämä biisi oli ihan kuunneltava. Tämäkin sellaiseen pakkasillan autoiluun sopivaa.

Adrew Cyrille, Wadada Leo Smith, Bill FrisellLebroba: Oikean musiikin lähteiltä tuli vihje, että tämä on oikeaa musiikkia. Kuulostaa vääristyneeltä jazzilta. Voisi soida Road Housessa.

Yngwie j. MalmsteenSeventh Sign: Ynkkä kuuluu perjantaihin. Ei tarvitse selittää mitenkään. Vesceran laulu toimii aina.

LeprousAngel: Leprous julkaisi Massive Attack -coverin juuri tänään. Tuotanto on mahtava.”

T

Viikon Aivoradio 3/2019

MorrowBeyond the Cleaved Land: Maaginen crustpunk-levy.

Pelle Miljoona & N.U.S. – Väkivalta & päihdeongelma: Pelle on kova.

Eppu NormaaliPoliisi pamputtaa taas: Mikon muistolle.

Marissa NadlerLeave the Light On (Demo): ”Tulee keväällä Suomeen”, kaveri hehkutti. Ihan kivaa musaa.

DirgeLost Empyrean: Hyvää sludge-pörinää Ranskasta Cult of Luna-hengessä.

SoenLotus: Uutta korvakarkkia tarjolla.

SylvaineMorklagt: Tämä levy yllätti, Alcest-faneille pakollinen.”

Spinebrain

Remu and his AllstarsViittä vaille kaks: Vuoden ensimmäisenä katsomani elokuvan, Tuntematon mestari, musiikkia. 

Leonard CohenYou Want It Darker:  Cohen oli jo 82-vuotias julkaistessaan viimeisen, herrasmiehen tyylitajulla viimeistellyn, albuminsa lokakuussa 2016. 

Ebba Grön800°C: Enpä ole hetkeen muistanutkaan ruotsalaisuuttani. 

Tom Robinson BandRight On Sister: tällä 70-luvun lopun Brittibändillä oli siis muitakin kuuntelukelpoisia kappaleita kuin 2-4-6-8 Motorway. 

Tasavallan PresidenttiI Love You Teddy Bear: Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi julkaistiin 1969

The WhoBlack Widow’s Eyes: A kertoi Who:n julkaisevan tänä vuonna uuden levyn.  Edellinen, Endless Wire, julkaistiinkin vuonna 2006. Nykyään bändi on lähinnä Pete Townsendin projekti, solistinaan Roger Daltrey.”

Yyte

RadioheadIII Wind: Taattua Radiopäätä. Tämä voisi olla ihan hyvin jollain vanhemmallakin levyllä. Hississä keskellä kaupungin melskettä. 

Bruce SpringsteenI’m on Fire: Miten tämä ajoittain kuulostaakin niin hyvältä. Ei saisi, koska se on Brucea. Verkkaisesti lipuvassa aamuruuhkassa.

ZombiPillars of the Dawn: Sopisi johonkin videopeliin. Digitaalisen kauhun tunnelma. Pimeässä olohuoneessa Ikari Warriorsia pelaten. 

Natalie PrassShip Go Down: Natalie toimii, miellyttävä ääni. Kahvilassa istuskellen. Esim. Koko päivän. 

Sydän, SydänEnsin täytyy laulaa laulunsa: Meitä odotetaan mullan alla -hengessä jyskyttävä kipale. Ehdottoman tarttuva. Bändikavereiden kanssa treenien tauolla.

Dream Theater – Erotomania: Klassikkoainesta. Instrumentaali-progea ysärin sydämestä. Joskus osasin nuo alkusoinnut ja se oli kova juttu. Seinäjoen Top-Soundissa vuonna 2001.

Vesta3.30: Vesta on ehdottomasti feattaaja ja coveroija. Ääni on hyvä. Kun joku kuitenkin laittaa sitä uuden Juice-leffan materiaalia, niin minä laitan tämän. Työhuoneessa klo 7:44.

Del the Funky HomosapienThe Glow: Vanhan liiton räppiä. Vaikkakin täysin uusi albumi. Mainioita bassokuvioita. Kuulokkeilla lumisateessa kävellen.

Omnium GatherumGods Go First: OG on todella kova bändi genressään. Sitä vain unohtaa kuunnella. Suosittelen. Stratovarius-ikävän iskiessä.”

TooM

OrganKundi meikkaa: Saarelan Mikon muistolle tämäkin. Konepoppia 80-luvun alusta.

KISSBeth: Bänditreeneistä kertova biisi. Ne jotka ovat sellaisissa olleet, ehkä tietävät tunteen.

Jamie WaltersHold On: Hyvä tunnelma ja kitara.

Juice Originals & Riku Nieminen – Viidestoista yö: Juicen bändeissä soittaneet näyttävät, miten yhtyeen kuuluu soittaa yhteen. Esimerkiksi Safka kuulostaa urkuineen aivan itseltään, vaikkei soita paljoakaan. Nieminen itsekin suoriutuu oikein kelvollisesti.

The Cranberries – Animal Instinct: Cranberriesiltä tuli uusi single ja sen innoittamana piti kuunnella tämä vanha hitti.

Pariisin KevätPentti Holappa: Uuden vuoden myötä tähän bändiin tulee usein eksyttyä.”

A

Aivoradio 1/2019

Andrew Gold – Spooky, Scary Skeletons: Uusi vuosi käynnistyi Matias Kangas-keikalla, jossa kuultiin mm. tästä tehty suomennos.

Phil Collins – In the Air Tonight: Joulupukki toi Collinsin omaelämäkerran. Onhan tämä täydellinen pop-kappale.

Ville Valo & Agents – Ikkunaprinsessa: Toimii juuri niin hyvin kuin olettaa sopi. Pulliaiselta mielenkiintoista, päivitettyä kitaransoittoa.

Juice Leskinen Slam – Mies joka rakastaa itseään: Juice-elokuva ja Mika Sundqvist-kirja veivät tähän aikakauteen. XV yö-levyn helmiä.

Pate Mustajärvi – Ukkometso: Genressään parhaita.”

-A-

Evergrey – The Phantom Letters: Evergreyhän sopii mihin vaan, varsinkin näin bänditreeniviikonloppuna.

Sara – Raskas: Kerrankin kappaleen nimi ja tunnelma kohtaavat. Lumisateiseen ajokeliin täydellistä.

NYOS – Harlem: Tästä oman bändin musiikkiin jollain tapaa verrattavaa metelöintiä.

VIRTA – On the Run: Vähän edellisen tapaan, mutta jazzimmin.

Ghost – Miasma: Olen tainnut tämän aiemminkin jakaa. Ei Ghost pelkkää markkinavoimien jylläystä ole, on siellä ihan soittotaitoakin.

Marianne Faithfull – The Gypsy Faerie Queen: Olisiko tämä soinut Ylen Kissankehdossa viitetekstillä ”kumpi on kiinnostavampi; laulajan vai laulun tarina?” Kuulostaa Nick Cavelta tämä kaveri tässä. Varmaan onkin.

Ihana Leijona – Rosebud: Nyt vasta älysin, että kyseessä on kitaristi Kämäräisen ”toinen minä”. Sometimes I Feel Like Screamin’ tässä paistaa, mutta hienosti tehtynä.

Fucked Up – House of Keys: Kummallinen levy on tämä. Kuunnelkaapa koko albumi ja määritelkää sen jälkeen genre, joka osuu jokaiseen biisiin.

Mark Knopfler – My Bacon Roll: Kuten on aiemminkin kerrottu, niin Mark se jaksaa räpeltää. Tässäkin kitaran soinnut tipahtelevat juuri sen oikean millisekuntimäärän myöhässä.

Tal Wilkenfeld – Under the Sun: Naisbasisti Australiasta. Hienostunut laulusoundi ja se Australian ”jokin”, joka sieltä tulevien kappaleissa aina on.”

-T-

The Runaways – Cherry Bomb: Joan Jett ja Lita Ford samassa bändissä, joten jo se takaa tämän orkesterin energialatauksen.

Peter Framton – Do You Feel Like We Do (Framton Comes Alive!): Menestyksestään huolimatta Peter ei ehkä ole Suomessa kaikkein tunnetuimpia muusikoita.

Steve Perry – We’re Still Here: Steven kolmas sooloalbumi, Traces, julkaistiin viime vuoden lokakuussa. Edellisestä olikin vierähtänyt 24 vuotta. Tunneme hänet myös yhtyeestä nimeltä Journey.

Heart – Barracuda: Musiikkia mm. Charlien Enkelit -elokuvasta yhtyeeltä Heart keulakuvinaan sisarukset Ann ja Nancy Wilson.

Pekko Käppi – Ikuiset pahantekijät: Minulle entuudestaan tuntematonta, mutta ehdottoman kuuntelunarvoista musiikkia.

Traffic – Dream Gerrard: Yhtyeen seitsemänneltä albumilta When The Eagle Flies. Pitkä simppeli kappale, jossa kuitenkin on koukku kätkettynä.”

-Yyte-