Viikon Aivoradio 9

VIIKON AIVORADIO 9/2018

Leverage – Red Moon Over Sonora: On mennyt ohitse tämän bändin paluu. Maistuvaa melodista rock/heavyä kaikille Pekka Heinon vokaalien ystäville.

Swans – Screen Shot: Erittäin kummallista ja jossain määrin ärsyttävää musaa. Tälle(kin) on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Livenä Swans oli mykistävä kokemus.

Styx – Mr. Roboto: Kaverin seinältä bongattu. Erittäin outo ja kummallinen, mutta hyvinkin viihdyttävä.

Akhlys – Tides Of Oneiric Darkness: Nightbringer pääjehu tekee erittäin vakuuttavaa musaa muillakin tahoillaan. Tämä, takkatuli, viskimoukku ja paukkuva pakkanen on pettämätön yhdistelmä.

X Japan – Rose Of Pain: Erittäin komea levyn lopettamisbiisi. Japanilaiset osaavat tehdä eeppisyyden omalla tavallaan kornisti, mutta erittäin tyylikkäästi.

Lione/Conti – Misbeliever: Tähän tuli törmättyä jossain määrin vahingossa, mutta kyllähän tämmöinen leppoisa power metalli maistuu aina silloin kun aurinko paistaa.”
– Yyte

Annihilator – Crystal Ann: Legendaarinen introkappale vanhalta thrash-jyrältä.

Symphony X – Inferno (Unleash the Fire): Progressiivisen power metallin seniori Symphony X on ilmeisesti tekemässä uutta levyä. Aikoinaan tämä oli aika kova. Russell Allenin äänessä on särmää.

Steve Hackett – Mechanical Bride: Genesiksen kitaristin soolotuotantoa. Hämmentävä kertosäe.

Nirvana – Very Ape: Tästä oli sample tuolla TOP200-biisilistalla.

The Prodigy – Voodoo People (Pendulum Remix): Ja tästä siitä sämpläyksestä vielä vähän erilainen versio.

Baker Gurvitz Army – Love Is: Yyten suosituksesta tutustuin. Melkoista ilotulitusta.

Megadeth – Mechanix: Tämähän on se historiaan jäänyt kiista Metallican ja Mustainen välillä. The Four Horsemen alkuperäisversiona.

Elbow – One Day Like This: Indierockia kymmenen vuoden takaa.

UNKLE – Chemistry: Yksi elämäni parhaita keikkoja oli UNKLE Ilosaarirockissa. Ei voinut yhtään tietää, mitä sieltä oli tulossa. Tuli ainakin tällaista.

Curtis Harding – On and On: Uuden ajan soul-mies. Pöytäännaputus-efekti.”
– T

Pugh Rogefelt – Jag Är En Liten Pojk: Hectorin Hesan pikku poika on syntyperältään ruotsalainen.

Rory Gallagher – In Your Town: Mr. Gallagher, en tiedä kenen armosta, mutta kitaraa hän kyllä osaa soittaa.

Lou Reed –  Walk On The Wild Side: Löysin Loun musiikin vasta varttuneemmalla iällä. Lieneekö ollut samettisessa tunnelissaan piilossa?

Larry Carlton – Things We Said Today: Hill Street Bluesin tunnarin useat tunnistavat, Mike Postin sävellys feat. Larry Carlton kitara. Tällä kertaa Larry vaimonsa kanssa tarjoaa toisenlaisen Beatles-tulkinnan.

Jon Bon Jovi – Destination Anywhere: Jon Bon Jovikin on vasta myöhemmän iän löytöjä – hyvä, että edes silloin.

Carpenters – (They Long to Be) Close To You: Puhdasääninen rumpalityttö Karen kuoli liian nuorena anorexiaan. Mutta onhan tämä Rakkauslaulu.

Kooks – Do You Wanna: Luke Pritchardin säveltämä kappale. Viikon teemaani liittyen uusi löytö minulle.”
– Yyte

Natalie Prass – Short Court Style: Prassin uusi tuli jo jaetuksi sivullekin. Tyylin muutos ensilevyn taidepopista on havaittavissa.

The Outatime Orchestra – Back to the Future: ”Meillä ei ole rahaa tehdä massiivisimpia erikoistehosteita, joten musiikin pitää olla suurta”, sanottiin Alan Silvestrille, kun Paluu Tulevaisuuteen-elokuvaa tehtiin. Aika ikoniseksi soundtrack sitten muotoutuikin.

Eppu Normaali – Arkussa vainaan (live): Liekö tämä live-otanta jopa parempi kuin studioversio? Paunolta hienoa bluesahtavaa kitarointia.

Europe – The Final Countdown: Kympin biisi yhä.

Jeff Beck – Cause We’ve Ended as Lovers: Pääsin yhdessä soittoprojektissa tapailemaan tätä biisiä. Ihmeitä ei tapahdu, mutta tunnelma vangitsee.”
– A

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=muIbb9DkSayk2odiJlBTiQ

Viikon Aivoradio 7

Guess Who – Silver Bird: Kun etsitään kappaletta kaunista.

Nono Söderberg – Seagull: Nono-nimeä kantavalta hänen ensimmäiseltä sooloalbumiltaan. Soittavassa kokoonpanossa vaikuttavat olivat kaikki tekijämiehiä parhaasta päästä: Olli Ahvenlahti, Pekka Pöyry, Heikki Virtanen, Roope Koistinen ja Nono. Onhan tämä vaan hyvin soitettua musiikkia.

Fleetwood Mac – Albatross: Se ensimmäinen Fleetwood Mac, se toinenhan teki ihan erilaista musiikkia. Tämä Peter Greenin sävellys vuodelta 1968 kuvaa hyvin suuren linnun liitelyä meren yllä.

Pugh Rogefelt – Aftonfalkenget out: Västeråsissa 2.3.1947 syntyneen rokkarin originaali, jonka suomenkielisestä versiosta Riki teki klassikoksi luokiteltavan hitin. Ps. Myös Hectorin Snadi kundi stadista on Pughin sävelkynästä lähtöisin.

Little River Band – Night Owls: Little River Band solistinaan Glenn Shorrock – ei pöllömpää.

Mikael Wiehe – Flickan och kråkan: Mikael julkaisi parikymmentä sooloalbumia (sekä iso kasan muita erilaisten kokoonpanojen kanssa). Yksi niistä oli vuoden 1981 Kråksånger, jolta tämä kappale löytyy.

Rumer – Blackbird: Seasons of Soul-albumi koostuu kappaleista, jotka kertovat Rumerin henkilökohtaisista muistoista. Blackbird-laulusta Rumer kertoi Songfacts-sivuston mukaan Sun-lehdelle seuraavaa: ”Having a conversation with a part of myself that won’t let go of being miserable.”
– Yyte
The Smashing Pumpkins – Disarm: Ensimmäistä kertaa ikinä tuli tässä eräänä iltana olo, että pitää kuunnella Smashing Pumpkinsia. ”Siamese Dream” siis soimaan Lieksaan ajellessa ja Uimaharjun kohdalla kaiuttimista kantautunut biisi, jossa laulettiin ”the killer in me is the killer in you” ns. ”osui ja upposi”.

Aqua – Barbie Girl: ”Korvamadon saa poistettua jakamalla sen Facebookiin”, sanoo vanha kansansanonta. Tehostetaan efektiä laittamalla tämä nyt oikein Aivoradioon

Maija Vilkkumaa – Ingalsin Laura: Kyllä Maijan parhaat ovat kovia. Laulusuoritus ja kitara jyräävät tekstin läimiessä tiensä läpi vallin.

Simo & Lentojätkät – Helppo elämä: Paikallisten tuttujen muodostaman bändin ensimmäinen yhteisjulkaisu.

Chase – Get It On: ”Chase was the debut album by jazz-rock fusion band Chase” kertoo Wikipedia. Melkoinen syke on tässä kappaleessa. Jos ei ala pöytään tai polviin läpsytellä tahtia tämän soidessa, niin ihme on.”
– A

Galneryus – Heavenly Punishment: Aivan käsittämätön japanilainen bändi. Turboahdettua neoklassista power metallia, jossa vedetään englantia ja japania sekaisin ja meno on mahtavaa. Syu kitarassa on yksinkertaisesti mykistävä.

Edge Of Sanity – Sacrificed: Kuunnellut EoS-tuotantoa läpi tällä viikolla ja nostan tämän goottihenkisen rallin eetteriin. Dan Swanö on kyl kova jäbä.

Barren Earth – Further Down: Aina kun tämä bändi tekee jotain, kiinnostukseni on tapissa. Ei pettymyksiä edelleenkään luvassa: mahtavaa!

Oceans Of Slumber – The Banished Heart: Erittäin mahtavat vokalisoinnit vaikka mennään hieman liian radioystävällisellä linjalla pääsääntöisesti. Tämän perusteella uusi levy voi yllättää.

Thy Catafalque – Urania: Tämä unkarilainen avantgarde-mammutti, yhden miehen yritys, on tehnyt ja julkaissut mitä mielikuvituksellisempia kappaleita.”
– Spinebrain

Michael Kiwanuka – Ode to You: Kiwanukan kanssa ollaan oltu keskusteluissa tällä viikolla. Mikä jottei.

Alice Cooper – Man with The Golden Gun: Alicen ääni on parhaimmillaan parasta.

Arctic Monkeys – Diamonds Are Forever: Bond-cover aika yllättävältä suunnalta. Melko mukava soundi.

Battledragon – Freestyler: Versiointi tämäkin. Lähinnä läppä, mutta jollain tapaa hauska.

Smack – Paint it Black: Yksi niistä Suomen unohdetuista, mutta kovista bändeistä. Ja lähes alkuperäistä parempi versiointi.

Ane Brun – Black Notebook: Sattumalta tuli vastaan. Pidin.

Chris Cornell – Billie Jean: Aika eri sfääreihin menee tämä Chrisin äänellä.

Ronnie James Dio & Yngwie J. Malmsteen – Dream On: Alkuperäinenkin on hyvä, mutta niin on tämäkin.

CHVRCHES – Get Out: Tämä bändi saattaa tehdä vuoden levyn. Kasipuoli tuontanto.

Fredi – Kolmatta linjaa takaisin: Aina olen tästä kappaleesta tykännyt. Fredin ääni passaa tähän hyvin.”
– T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=9hXdcNh7T_mN6TQjIK9odg