Toomion musiikkivuosi 2018

On aikaa kulunut aika paljon vuoden vaihteesta, mutta voin kertoa, että on ollut hoppua. Tässä se kuitenkin tulee.

Vuonna 2018 tapahtui musiikillisesti laajemmin kuin edeltävänä vuonna. Enää ei sellaisia maagisia TOP10-ikinä-levyjä tipahtele niin usein, joka tietysti johtuu jo iästäkin jonkin verran. Kiinnostavaa musiikkia kuitenkin julkaistaan edelleen, kunhan sen vain löytää.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.

ARTISTIT

Stam1naa tuli kuunneltua paljon, koska musiikkityylinä se vaatii paljon. Mutta myös siksi, että albumi oli hyvä. The Who taas on tullut tuolta Metallin olemus -kuunteluista vastaan eikä se huono olekaan. M83 on sellaista musiikkia, mitä itse tulee autoa ajaessa kuunneltua. King Gizzard viihtyy listalla siksi, että se julkaisi edellisvuonna neljä albumia, jotka kaikki piti ottaa haltuun. Brian Eno yllättää itsenikin, mutta muuten meno on tuttua.

      1. Stam1na
      2. The Who
      3. M83
      4. Pink Floyd
      5. King Gizzard & Lizard Wizards
      6. Queen
      7. J.Karjalainen
      8. Brian Eno
      9. Evergrey
      10. Sara

ALBUMIT

Stam1nalle samat sanat kuin edelliseenkin. Arcane Roots taas löytyi jotenkin vanhoja kuunnellen. Sen uusin albumi oli kovasti mieleen ja tuli kuunneltua paljon. The Whon Tommy nousee jo albumin pituuden takia korkealle. Jii taas sopii autoilun taustalle. Spidergawd oli myös viime vuoden superlöytö. Jostain syystä listoilla keikkuu myös XXXTentacion, vaikkei se musiikkina minua olekaan. Ei se kuitenkaan ole niin kamalaa, kuin voisi ajatella.

      1. Stam1na – Taival
      2. M83 – Before the Dawn Heals Us
      3. Arcane Roots – Melancholia Hymns
      4. The Who – Tommy
      5. J.Karjalainen – Sä kuljetat mua
      6. Pink Floyd – The Wall
      7. Spiderqawd – Spidergawd IV
      8. XXXTentacion – ?
      9. Propagandhi – Victory Lap
      10. Sara – Summa

KAPPALEET

Stam1naa tuli kuunneltua paljon, kuten aina bändin uuden albumin valmistuttua. Se on joka tapauksessa suomalaiseksi metalliksi todella laadukasta. Take on Me upposi tytöllenikin, joten sitä piti aika usein laittaa soimaan. Arcane Rootsin Off the Floor jää hienosti päähän. Sama taipumus on Spdergawdin Is This Love…?:lla.

      1. Stam1na – Elämänlanka
      2. A-ha – Take on Me
      3. Arcane Roots – Off the Floor
      4. Spidergawd – Is This Love..?
      5. Stam1na – Enkelinmurskain
      6. Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa
      7. Stam1na – Gaian lapsi (feat. Anna Eriksson)
      8. Stam1na – Hyvää yötä
      9. Arcane Roots – Arp
      10. Edu Kettunen – 69-Scania

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista.

ALBUMIT – 2016

      1. David Bowie – Blackstar (1.)
      2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
      3. Gojira – Magma (3.)
      4. Haken – Affinity (4.)
      5. Fallujah – Dreamless (5.)
      6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (6.)
      7. Stam1na – Elokuutio (7.)
      8. Devin Townsend Project – Transcendence (8.)
      9. Twelve Foot Ninja – Outlier (9.)
      10. Zeal and Ardor (10.)

ALBUMIT – 2017

      1. Enslaved – E (1.)
      2. Arcane Roots – Melancholia Hymns (*)
      3. Anathema – The Optimist (2.)
      4. Antti Pouta – Yhteys (3.)
      5. Spidergawd – IV (*)
      6. The War on Drugs – A Deeper Understand (4.)
      7. Leprous – Malina (5.)
      8. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic (6.)
      9. Saimaa – Urheilu-Suomi (7.)
      10. Mastodon – Emperor of Sand (8.)

Ja näin päästään vuoteen 2018.

ALBUMIT 2018

Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin.

10. Dimmu Borgir – Eonian
Dimmu piti yläasteen pahisvaltikkaa käsissään tiukasti. Sen pahempaa bändiä ei ollut. Tai ei tunnettu. Toki ultimaattinen pahuus asui Deicidessä. Varttuneemmilla korvilla Dimmu Borgir on kuulostanut joka kerralla hyvältä. Sen sinfoniset kappaleet ovat miellyttävää kuunneltavaa ja varsinkin puhtaat lauluosuudet hivelevät korvia.

9. Eneferens – The Bleakness of Our Constant
Aivomiehen viime hetken suosituksia. Monipuolista musiikkia. Kappaleiden lähtökohtaisella örinällä potkitaan sen vihaajat kauemmas ja palkitaan kärsivälliset puhtailla laulu- ja kitaraosuuksilla. Vallan hienoa soittoa hiukan Opethin rauhallisimpien tuotoksien hengessä.

8. Omnium Gatherum – The Burning Cold
Omnium Gatherum on kumma bändi. En oikeastaan sellaista musiikkia kovinkaan usein kuuntele. Enkä varsinkaan laita Omniumia soimaan, jos kuuntelen. Se ei kuitenkaan bändinä tai tänä uutena levynä ole pettänyt kertaakaan. Todella laadukasta metallia. Suomesta.

7. Haken – Vector
Haken ei ole myöskään sellaista jokaisen päivän musiikkia. Tämä avautuu hitaasti, mutta on lopulta hyvin laadukas albumi. Kasvaa varmaan kuunteluiden myötä, mutta lähtökohtaisesti parempi kuin Affinity silloin aiemmin.

6. Sara – SUMMA
Ensimmäisen kappaleen perusteella olisi voinut olla jopa vuoden kärkikolmikossa. Ihan ei kantanut koko levyllistä niin vahvasti, mutta tunnistettavasti oma itsensä.

5. In Vain – Currents
In Vain on vasta parin vuoden takainen tuttu. Tämä on vähän samantapainen juttu kuin OG. En jaksa tällaista juuri kuunnella, mutta tämänkin levyn voi huoletta kuunnella pari kertaa peräkkäin.

4. Marzi Nyman – Kelluva katedraali
Tätä on joku vuosi odoteltukin. Se ei ainakaan vielä osoittaudu niin mainioksi kuin edeltäjänsä oli. Soittotaidosta se ei kiinni jää ja onhan jo levyn avausbiisi kaikkine Van Halen –komppeineen täyttä juhlaa.

3. Ihana Leijona – Mä voin loistavasti
Ihana Leijona puhuttelee suomalaisia nimenä varmasti. Sillä voi olla hiukan luotaantyöntäväkin vaikutus, mutta kitaristi Kämäräinen on soittotyyliltään todella maanläheinen. Yhteen säveleenkin löytyy nyansseja vähintään riittävästi.

2. J. Karjalainen – Sä kuljetat mua
J. Karjalainen tekee tämän vähän liiankin takuuvarmasti. Levyllinen hyvää musiikkia. Ainut, mitä toivoisi on hiukan rohkeutta lisää. Ei tässä oikeastaan mikään ärsytä. Laadukasta.

1.Stam1na – Taival
Stam1na pääsi palaamaan mitäänsanomattomuuden suosta. Se tapahtui osittain jo aiemman Elokuution myötä, mutta nyt ollaan todella kovassa tapauksessa kiinni. Albumilla on tarina. Se on oikeasti kokonaisuus. Jokaisella kuuntelulla toimii paremmin.

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):

      1. The Prodigy (16.)
      2. Pyhimys (20.)
      3. Soilwork (tuli vasta 2019 vuoden puolella)
      4. The Offspring (ei ilmestynyt)
      5. A Perfect Circle (18.)
      6. Between the Buried and Me (26. Ja 30.)
      7. Vesta (53.)
      8. Tool (ei se tullut vieläkään)
      9. Dimmu Borgir (10.)
      10. CHVRCHES (48.)

The Prodigy olisi voinut olla parempi. Se on soundeiltaan jopa liian raaka. Pyhimys on hyvä, mutta varmaan mainstream-elementti vie sen minun mieltymysalueelta nurkan taakse. Soilwork käsitellään vasta ensi vuonna, toivottavasti myös Offspring ja Tool. A Perfect Circle oli ok, mutta ei ihan sitä mitä odotin. Vesta saattoi olla suurin pettymys, mutta Vestan ääni sopii paremmin vierailuihin. Dimmun osasin arvioida aika lailla sinne, minne piti. Muutenhan ennustus meni taas aivan päin honkia.

BIISIT 2018

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.

10. Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa
Tässä on kaikki tällaisen musiikin hyvät puolet. Andyn kitara, Pellen ääni ja Yaffan sävellys on onnistunut vanhojen miesten saada sellaiseen pakettiin, että päässäsoimiselta ei voi välttyä.

9. Stam1na – Metsästäjä
Kaikki pisteet tulee balsagothmaisuudesta. Tulee hyvä mieli tällaisesta.

8. Marzi Nyman – Vesi Virtaa
Bändi on niin hirvittävän kova, että eihän tällaisessa voi epäonnistua. Van Halen –komppi ja torvet on niin mahtava yhdistelmä, että suupielet nousevat korviin.

7. Stam1na – Enkelinmurskain
Tästä on tullut minun ja tyttäreni yksi yhteisistä suosikeista. 7-vuotiaan laulamana tämä saa vähän eri raamit, mutta biisinä tämä on onnistunut.

6. Sydän, Sydän – Ensin täytyy laulaa laulunsa
Progea hyvin kummallisessa ja vääntyneessä muodossa. Samalla jonkinlainen pop-kierre tässä on. Minulle tulee mieleen tästä hiukan YUP:n Meitä odotetaan mullan alla. Eikä se ole paha asia.

5. Stam1na – Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kuulostaa alkuaikojen Stam1nalta ja sekös passaa! Jotenkin luulen, että tässä on uusi Kaksi reittiä, yksi suunta.

4. Ville Valo & Agents – Orpolapsi Kiurun
Vaikka Rauli olisikin säveliä kopioinut jostain, niin sanoittajana on onnistunut hienosti useamman kerran. Tämä versio lupasi Villen ja Agentsin liitolta paljon ja hyvähän siitä tulikin.

3. Tal Wilkenfield – Under The Sun
Täysin puun takaa tullut biisi ja esittäjä. Naisbasisti, jonka lauluäänessä on hyvää särmää. Tämä vertautuu jotenkin Devin Townsendin parhaisiin sävellyksiin. Erinomainen. Australian sävy tässäkin.

2. Ihana Leijona – Rosebud
Timo Kämäräisen levy oli kova ja tämä kappale siltä on soinut kymmeniä kertoja autossa. Kaunista, vaikka onkin aika Sometimes I Feel Like Screaming –vaikutteinen.

1.Lana Del Rey – Venice Bitch
Tätä eräässä keskusteluketjussa on spekuloitu paljonkin. Olisiko ajatuksen ostanut pari vuotta sitten siitä, että valitset vuoden 2018 biisiksi Lana Del Reyn kappaleen. On myös rohkeaa julkaista lähes 10 minuutin sinkku. Parasta kappaleessa on silti sen epäkesko liidivaihe siellä, missä moni pop-biisi jo loppuu.

ENNUSTE

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Josko se Tool lopulta tulisi, Spotifyssa sen artistinimi jo on. Kärkeen uskallan veikata Australian Cogia. Ja voisiko Eppu Normaalilta tosiaan tulla uusi levy… Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.

      1. Cog
      2. Opeth
      3. Saimaa & Pyhimys
      4. King Gizzard and The Lizard Wizard
      5. Spidergawd
      6. Eppu Normaali
      7. Soilwork
      8. Ville Valo & Agents
      9. Tool
      10. Devin Townsend