Toomio’s TOP100: 100. PMMP – Kovemmat KädetToomion TOP100: 100. PMMP – Kovemmat Kädet

Producer: Jori Sjöroos
Recorded: 2004-2005
Published: 9.3.2005
Label: BMG

57 weeks in the Finnish album chart

SINKUT
Päiväkoti
Oo Siellä jossain mun
Matkalaulu
Pikkuveli (which can be found on Kumivirsi-edition. Forced to mention, because the original performer Noitalinna Huraa! is coming from my native region.)

PMMP’s second album featured quite surprising material after their first album.

Pink cover is the sign of girls stuff, but still there is something like Bitch Alert’s (Finnish punk band) primitiviness and rage. The cover art picturing album’s music well. Kovemmat Kädet (tougher hands) also describes well the material and theme of album. They grap a little bit harder. But the music has not be shaken so much, but the grip is firm and tight.

The album’s first single, Päiväkoti (Day-care center) showed that this album is floating on a much deeper sea. Kindergarten and children hit the young mother’s idea of the world. Nowadays I am father myself, so I somehow get this idea too. How the kids stand in the yard. The epic strings at the end of song could fit in almost any style of music. Brilliant.

The songs have serious, even distressing lyrics. But you can also find happy rallies for little girls. There’s a signs of the first symptoms of midlife crisis. Of course it’s easy to say so now,  when I’ve already passed that part of life. If we split this album to two parts: the soft and the heavy, there’s hellishly good heavy punk-album and then there’s a nice little pop-album for teenagers.

”In fact, only it does matter, what and how to bring a simple melody clothed in words.

Vocal melodies are very simple, even monotonous. There’s nothing wrong for the lover of heavier music. Often the vocal melodies following a guitar riff, which tells the harsh language of how green the band was then. In fact, only it does matter, what and how to bring a simple melody clothed in words. Heavy sections of the vocal melodies are better.

You can hear brave choices of instruments and sounds in many places. Some electric drum stuff start to be a bit “out”, and soft synths have significantly improved in ten years. But the idea of production is excellent. Sjöroos diverse background is reflected in the compositions. Maria Magdalena is a brilliant example for sound combinations that he uses. That kind of soup needs a wide vision of the instruments in available. Another example is the Oo Siellä Jossain Mun’s bass sound. Softsynth bass with underwater effect, I would guess. Sounds so last century, but not enough to ruin the album.

”The album is a little illogigal, just a young woman’s way.

The album is a little illogigal, just a young woman’s way. Over-analyze everything, but not to find a way to reach the goal. It does not harm this time, but cause little suffering. However, if you give a little time thinking about what it would sound like live, you’ll realize that this is the most excellent form in its entirety. Fast tempo, heavy and soft parts, choruses you can sing along, joy and sorrow and a lot of playing for the band.

Could this work in English? Maybe not. The lyrics is characterized strongly in Finnish culture. I think in another language the content leaves a little bit empty.

This was on the top when I met my current wife, so the sound takes me back in time. This year the album will be ten years old. Yes, I’m so damn old. Finland’s best records this still is. Probably this works best for the start of a party. However, I do something like that so rarely nowadays, that this may be just a hunch.

THE BEST MOMENTS

Mummola – Rage and catchy chorus.
Matoja – On the footsteps of Apulanta’s (Finnish punk band) best tracks. Matoja worked as one of the highlights in their live shows in past years.
Maria Magdalena – Maria Magdalena is a great tribute to the Finnish band called Mana Mana. It is still one of the best PMMP songs. In the last gigs a different arrangement was so rugged that even Eino Leino stay in second place. Someone has listened Black Sabbath, when composed this, I suppose.

NOT SO BRILLIANT

Auta Mua – Something to sing for Mira. Sounds like 4R (Finnish pop band trying to sound like international).

http://open.spotify.com/album/2m4N0V7cTJZuqaMsNRbZejTuottaja: Jori Sjöroos
Nauhoitettu: 2004-2005
Julkaistu: 9.3.2005
Levy-yhtiö: BMG

Suomen albumilistalla 57. viikkoa.

SINKUT
Päiväkoti
Oo Siellä jossain mun
Matkalaulu
Pikkuveli (,joka löytyy Kumivirsi-painokselta. Pakko mainita, koska alkuperäinen
esittäjä Noitalinna Huraa!, on lähtöisin kotiseudultani.)

PMMP:n toinen levy sisälsi aika yllättävää materiaalia ensimmäisen levyn kevytkenkäisyyden jälkeen.

Pinkit kannet kertovat tyttöilystä, mutta silti siinä on jotain Bitch Alertin kaltaista alkukantaisuutta ja raivoa. Kansitaide kuvaa albumin musiikillista antia mukavasti. Ja onhan Kovemmat kädet myös nimenä onnistunut. Tavallaan tartutaan tekemiseen vähän kovemmin. Ei ehkä ravisteta niin paljon, mutta ote on luja ja pitävä.

Levyn ensimmäinen single Päiväkoti osoitti, että nyt ollaan onkimassa syvemmältä. Päiväkodin lapset iskevät nuoren äidin ajatusmaailmaan. Tuohon saa nykyisin jonkinlaisen mielenmaiseman, kun itsekin omistaa jälkikasvua. Kuinka lapset seisoskelevat pihalla posket punaisina. Mahtipontinen jousisoitto lopussa toimisi melkein millaiseen musiikkityyliin tahansa.

Levyn biiseissä on vakavia, jopa ahdistavia tekstejä. Mutta löytyy myös reippaita ralleja pikkutyttöjä varten.  Ensimmäisiä keski-iän kriisin oireista alkaa olla merkkejä. Se on tietysti helppo sanoa, kun on sen vaiheen jo itse ohittanut. Tästä levystä kun jakaisi kevyet ja raskaat kappaleet, tulisi helvetillisen hyvä raskas punk-levy ja sitten kivaa pikkutyttöpoppia.

”Tosiasiassa vain sillä on väliä, mitä ja miten tuo yksinkertainen melodia puetaan sanoiksi.”

Kappaleiden laulumelodiat ovat erittäin yksinkertaisia, jopa monotonisia. Se ei raskaamman musiikin ystävälle ole millään lailla puute. Usein laulumelodiat kuitenkin seuraavat kitarariffiä, joka kertoo karua kieltä siitä, kuinka nuori bändi tässä vaiheessa vielä oli. Varmaankin ovat kappaleet kitaralla sävellettyjä. Tosiasiassa vain sillä on väliä, mitä ja miten tuo yksinkertainen melodia puetaan sanoiksi. Kovempien käsien raskaiden osioiden laulumelodiat ovat kuitenkin keskimäärin oivaltavampia.

Rohkeita instrumentteja ja soundeja on käytössä monin paikoin. Jotkin sähkörumpuhässäkät alkavat olla vähän muodista pois, ja softasynatkin ovat kymmenessä vuodessa parantuneet huomattavasti. Mutta tuotannollinen idea niissä on hyvä. Sjöroosin monipuolinen soittotausta näkyy sävellyksissä. Erityisesti Maria Magdalenassa on nerokasta soundien ja ääniyhdistelmien käyttöä. Tuollaiseen keittoon pitää jo vähän tuntea instrumenttien maustemaailmaa. Toisena esimerkkinä on Oo Siellä Jossain Mun bassosoundi. Softabassoa underwater-efektillä veikkaisin. Kuulostaa niin kakstuhattaluvulta, mutta ei riitä levyä pilaamaan.

”Albumi on kyllä hiukan jäsentämätön, juuri sellaisella nuoren naisen tavalla.”

Albumi on kyllä hiukan jäsentämätön, juuri sellaisella nuoren naisen tavalla. Kaikkea ylianalysoidaan, muttei oikein päästä ytimeen. Se ei tällä kertaa haittaa, mutta kokonaisuus siitä vähän kärsii. Jos kuitenkin vähän haluaa miettiä, miltä tämä livenä kuulostaisi, niin onhan tämä siihen kokonaisuudeltaan aivan erinomainen. Vauhtia, raskautta, mukanalaulettavia kertosäkeitä, iloa ja surua ja bändille soittamista.

Toimisiko tämä englanniksi? Ehkä kuitenkaan ei. Sanoituksia leimaa niin vahva suomalaiseen kulttuuriin viittaava tematiikka, että luulen sisällön jäävän toisella kielellä vähän tyhjäksi.

Tämä levy oli pinnalla silloin kun tapasin nykyisen vaimoni, joten kyllä äänimaailmat siihen ajanjaksoon vievät. Tämä levyhän täyttää siis kohta 10 vuotta. Kyllä tässä joku on jumalattoman vanha. Suomen parhaita levyjä tämä silti on. Varmaan illan aloittelulevynä tämä toimii parhaiten. Sitä tosin tulee nykyisin tehtyä niin harvoin, että tämä voi olla vain aavistus.

Parhaat hetket

Mummola – Raivoa ja tarttuva kertosäe
Matoja – Apulannan parhaan materiaalin jalanjäljissä. Matoja toimi bändin aktiiviaikojen loppuun asti live-keikkojen yhtenä kohokohtana.
Maria Magdalena – Hieno kunnianosoitus Mana Manalle. Se onkin edelleen yksi parhaista PMMP:n kappaleista. Sen viimeisten keikkojen erilainen sovitus oli niin jylhää kuultavaa, että meinasi Eino Leino jäädä toiseksi. On tätä säveltäessä kyllä Black Sabbathiakin kuunneltu.

Ei lähde

Auta Mua – Hiukan väkisin Mirallekin tehty jotain laulettavaa. Kuulostaa 4R:ltä. Se ei ole kehu.

http://open.spotify.com/album/2m4N0V7cTJZuqaMsNRbZej