Toomio’s TOP100: 56. Devin Townsend Project – KiToomion TOP100: 56. Devin Townsend Project – Ki

Procuder: Devin Townsend
Recorded: 2008-2009
Published: 25.5.2009
Label: HevyDevy

#26 in Finnish chart.

When it became clear that Devin Townsend makes a four-album project, then surely it was expected like snowman waits snow. When you heard that, Ki will be calm and drums are playd by some old guy, was feeling like you get apples, even you’ve ordered banana split.

As a curiosity, I had to buy album and listen it. And it was not crap at all. Very unassuming only. Un-Devin. Calm, steady and low harmonious.

At this time, less is more. Duris Maxwell drums literally moves the train and Devin, still quite undervalued guitarist, will entertain passengers. Devin is a fact (and many more) crazy, that dare to play conventional, and even korn riffs.

”Sounds are “devinly” right. I don’t know if it’s always the best, but at least the world of sound is identified.

Sounds are “devinly” right. I don’t know if it’s always the best, but at least the world of sound is identified. At some level, I occasionally like completely over-processed clips. As noted in Ki. Terminal, there is something Bryan Adams. Heaven’s End, great horns and a great fadeout.

Covers are 3D, so something special about it too. Gato describes a completely unnecessary trivia: the undersigned has invented an identical riff before this album appearance. Of course, no one believes it.

Good album. Very different from Devin, but in a good way. Alone in my room, under a blanket before going to sleep.

THE BEST MOMENTS
KiCrazy and over-speeding and over-processed sound. There’s something wonderful. For some reason it attracts.

NOT SO BRILLIANT
Ain’t Never Gonna Win Doesn’t work for this album entity.

https://open.spotify.com/album/2cAGCKS3fwtPRiblcW2tqZTuottaja: Devin Townsend
Nauhoitettu: 2008-2009
Julkaistu: 25.5.2009
Levy-yhtiö: HevyDevy

Suomen listan 26.

Kun kävi ilmi, että Devin Townsend tekee neljän albumin projektin, niin tottahan sitä odotettiin kuin aurakuski lumentuloa. Kun kuultiin, että Ki-levy tulee olemaan rauhallinen ja rummuissa on joku vanha jarru, oli fiilis kun olisi riistakäristyksenä tarjottu sianlihaa.

Kuriositeettina levy tuli ostaa ja kuunnella. Ja kappas, ei se ollut ollenkaan kuraa. Hyvin vähäeleinen vain. Epä-Deviniä. Rauhallista, tasaista, matalasointuista.

Vähemmän on tällä kertaa enemmän. Duris Maxwellin rummut vievät kirjaimellisesti junaa ja Devin, edelleen aika aliarvostettuna kitaristina, viihdyttää matkustajia. Devin on siitä (ja monesta muustakin) hullu, että uskaltaa pelata tavanomaisilla ja jopa korneilla riffeillä.

”Soundit ovat devinmäisesti kohdillaan. En tiedä onko se aina parasta mahdollista, mutta ainakin äänimaailma on tunnistettava.”

Soundit ovat devinmäisesti kohdillaan. En tiedä onko se aina parasta mahdollista, mutta ainakin äänimaailma on tunnistettava. Jollain tasolla pidän ajoittain täysin yliprosessoiduista pätkistä. Kuten kappaleessa Ki. Terminalissa taas on jotain Bryan Adamsia. Heaven’s Endissä hienot torvet ja mainio fadeout.

Kannet ovat 3D:tä, joten jotain erikoista silläkin osastolla. Nelosbiisistä kerrotaan täysin turha nippelitieto: allekirjoittanut on keksinyt täysin samanlaisen riffin ennen tämän levyn ilmestymistä. Sitä ei tietenkään kukaan usko.

Hyvä levy. Erilainen Devin, mutta hyvällä tavalla. Yksin omassa huoneessa, vaikka peiton alla ennen unta.

PARHAAT HETKET
KiHullussa ja ylinopeassa sekä yliprosessoidussa äänimaailmassa on jotain hienoa. Jostain syystä se viehättää.

EI LÄHDE
Ain’t Never Gonna Win Ei toimi tämän levyn kokonaisuuteen.

https://open.spotify.com/album/2cAGCKS3fwtPRiblcW2tqZ