TOOMIO’s TOP100: 6. Blind Guardian – Imaginations From The Other SideTOOMION TOP100: 6. Blind Guardian – Imaginations From The Other Side

Producer: Flemming Rasmussen
Recorded: 1994-1995
Released: 4.4.1995
Labels: Virgin, Century Media

#11 in Japan.

SINGLES
– A Past and Future Secret
– Bright Eyes

In the army usually Finnish man feels insights in many areas of life. I experienced many musical experiences there, but Blind Guardian could have been the greatest. More than one person chuckling at my Blind Guardian-adoration, but just without reason. It is a great band.

It is difficult to put this into any musical genre. This is power metal, especially if explores the names of songs. But the music is more. It is thrash, folk and there’s a hint that power metal too. Skilfully combination in any case.

Hansi Kürsch’s singing voice have a character, that it can be placed in any genre, and the result is at least interesting. A little bit of an angle-propelled guitar solos, really snappy drumming and unbelievable speed of this album, making it undoubtedly one of the toughest metal albums ever.

The album begins with name track, which has an intro we’re listened dozens of times in a dark attic of my friend’s house. Many songs of this album begins with very captivating intro. This is noticeable also in a next song I’m Alive. Extremely intense snare carry listener to otherwise very dynamic metal song.

Guitar leads often follow vocal melody, which in many cases sounds corny. In Blind Guardian doesn’t. A Past and Future Secret provides a picture of the other half of the band. A hint of folk of this song is indicating the musical talent, musical skills and the diversity of Kürsch’s voice. After three minutes of jogging, it’s time to return again into line. The Script for my Requiem begins again with a sharp drumming. With this also the chorus of Born in a Mourning Hall is closest to the power metal.

Bright Eyes was the song, what I listened many times at two decades ago. The last song And the Story Ends bundled album’s mood nicely. It’s grim, it goes to somewhere between Mordor and Never-Never-Land. Some place where the sun is shining, but it shines wrong way.

A little bit of an angle-propelled guitar solos, really snappy drumming and unbelievable speed of this album, making it undoubtedly one of the toughest metal albums ever.

Lyrics are tinted with fantasy, but they bounce to the real world too. And, as always, the fantasy is some kind of escapism. And very often just metal heads want out, somewhere else. Listening to metal is a kind of escape, and the dismantling of anxiety. This step often strikes teens, when man easily disappointed to the facts of life. For many, metal has become familiar through friend, but it has a deeper meaning for many. This is stereotyping, but in many cases the listener of metal is a melancholic character.

Almost every song sounds finalized, but still not too clean. Several media has named this album on their The Best Metal Albums of All Time. And not even really justify the choice in any way. And nor should they, because this is amazing.

Just excellent running music for the autumn nights. In the army I listened it in bed, with headphones. It was a wonderful time, when it was time to focus on nuances. In fact, that is how it could be done now…

THE BEST MOMENTS
Imaginations from the Other Side –
We listen this at every time, when we meet with my friend.
Another Holy War – Maybe this has the best chorus of the album?

NOT SO BRILLIANT
There’s a couple of slow moments on this album, and they’re good too.

https://www.youtube.com/watch?v=AB_zVyuAEDk
Tuottaja: Flemming Rasmussen
Nauhoitettu: 1994-1995
Julkaistu: 4.4.1995
Levy-yhtiöt: Virgin, Century Media

Japanissa 11.

SINGLET
– A Past and Future Secret
– Bright Eyes

Armeijavuonna kokee tavallisesti ahaa-elämyksiä monella elämänalueilla. Minä koin montakin musiikillista elämystä, mutta Blind Guardian taisi olla kovin herätys. Useampi ihminen hiukan jopa naureskelee minun Blind Guardian-fanitukselle, mutta aivan suotta. Bändi on kova.

On vaikea laittaa tätä musiikillisesti mihinkään genreen. Power metalliahan tämäkin on. Varsinkin jos tutkailee kappaleiden nimiä. Mutta musiikki on muuta. Se on thrashia, folkia, aavistuksen sitä power metalliakin. Taiten tehty kombinaatio joka tapauksessa.

Hansi Kürschin lauluääni on sen verran persoonallinen, että sen voi sijoittaa mihin genreen tahansa, ja lopputulos on vähintään mielenkiintoinen. Rahtusen vinossa kulkevat kitarasoolot, todella napakka rumpalointi ja julmetun kova vauhti määrittävät tätä albumia, tehden siitä eittämättä yhden kovimmista metallialbumeista koskaan.

Levy alkaa nimibiisillä, jonka intro on kaverin kanssa kuunneltu kymmeniä kertoja ullakkokamarin pimeydessä. Tarkemmin kun ajattelee, alkaa moni albumin kappaleista erittäin vangitsevalla introlla. Tämä on huomattavissa myös toisena tulevassa I’m Alivessa. Äärimmäisen intensiivinen virvelin paukutus vie kuulijan muuten hyvinkin dynaamisesti polveilevaan metallikappaleeseen.

Liidikitarat seuraavat usein laulumelodiaa, joka monessa tapauksessa kuulostaa kornilta. Blind Guardianilla ei. A Past and Future Secret antaa kuvan yhtyeen toisesta puolesta. Folkiin vivahtava kappale on osoitus musikaalisuudesta, sävellystaidosta ja Kurschin lauluäänen taipumisesta monenlaiseen musiikkiin. Kolmen minuutin hölkkäpalautuksen jälkeen palataan jälleen ruotuun. The Script for my Requiem starttaa jälleen terävällä rummuttelulla, jota oman bändimme ensimmäinen rumpali kovasti yritti juniorina matkia. Sekä tässä, että Born in a Mourning Hallissa on kertosäe lähimpänä power metallia. Ja hyvin ne päähän jäävätkin soimaan. Aivoradioon, kuten jäsen A asian toteaisi.

Rahtusen vinossa kulkevat kitarasoolot, todella napakka rumpalointi ja julmetun kova vauhti määrittävät tätä albumia, tehden siitä eittämättä yhden kovimmista metallialbumeista koskaan.

Bright Eyes oli tuolloin lähes kaksi vuosikymmentä sitten kappale, jota jostain syystä kuuntelin monesti. Kerrottakoon tässä samalla bändini pojillekin, että tämän kappaleen myötä ensimmäinen kappaleemme sai nimen Out of Control. Se onkin hirveä teos, jos verrataan kohtaan, missä Blind Guardian laulaa ”Everything is out of control”. Levyn päättävä raita And the Story Ends niputtaa albumin tunnelman hienosti. Se on synkkä, se kulkee jossain Mordorin ja Mikä-Mikä-Maan välisellä alueella, jossa aurinkokin paistaa jollain tappaa kierosti.

Fantasialla sävytetyt lyriikat kimpoilevat välillä ihan reaalimaailmaankin. Ja kuten aina, fantasiahan on eskapismia. Ja hyvin usein metallipäät haluavat pois, jonnekin. Metallin kuuntelu on jonkinlaista pakoa ja ahdistuksen purkamista. Vaihe iskee usein teini-iässä, jolloin ihminen herkästi pettyy moneen osa-alueeseen elon tiellä. Useille metalli on tullut tutun kautta, mutta niille, jotka siihen kiinni jäävät, sillä on syvempi merkitys. Stereotypiointihan tämä on, mutta monesti kuuntelija on pohjavireeltään aika melankolinen hahmo.

Lähes jokainen kappale kuulostaa viimeistellyltä, muttei silti liian kliiniltä. Niitä voisi verrata rallikuskiin, joka pienistä kolhuista ja liirroista huolimatta tulee EK:n ylivoimaisen nopeasti. On tunnelmaa, on raskautta, on taitoa ja näinkin vanhaksi levyksi vielä aika muhkeat soundit. Usea media nimeää tämän kaikkien aikojen metallialbumit-listoillaan jossain vaiheessa. Eikä oikeastaan edes perustele valintaa mitenkään. Eikä tarvitsekaan, tämä jotenkin vangitsee.

Aivan erinomaista syysiltojen juoksumusiikkia. Armeijassa tätä tuli kuunneltua hiljaisuuden jälkeen korvalapuilla. Se olikin hienoa aikaa, kun oli aikaa keskittyä nyansseihin. Itse asiassa näinhän sitä voisi nytkin tehdä…

PARHAAT HETKET
Imaginations from the Other Side –
Ystäväni kanssa päädymme joka ainut kerta tähän kappaleeseen.
Another Holy War – Olisiko tässä sitten levyn paras kertosäe? Ainakin se jää joka kerta soimaan päähän.

EI LÄHDE
Albumilla ei ole kuin pari hapenvetokohtaa ja nekin hyvin miellyttäviä.

https://www.youtube.com/watch?v=AB_zVyuAEDk