TOOMIO’s TOP100: 7. Devin Townsend – TerriaTOOMION TOP100: 7. Devin Townsend – Terria

Producer: Devin Townsend
Recorded: 2001
Released: 6.11.2001
Label: HevyDevy Records, InsideOut Music

Devin Townsend’s ”apology album” after non-succeeding Physicist.

I bought my first Devin Townsend accidentally. Due to this I bought Terria for a Christmas present to my brother. We listened it to several times in that Christmas. In fact, so often, that I buy own copy before New Year’s Day.

After Physicist we were expecting something really fast. But this album got more variety. Covers already created so peculiar world around the songs, that the album couldn’t be bad.

After hundreds of listens, certain songs will be listened to two or three times in a row.

The sounds on the album are multi-layered. This is how Devin does. This time, it’s particularly dynamic. It seems that the songs and chord progressions has honed a really long time. Devin uses his multidisciplinary voice very cleverly. Gene Hoglan has sense of style even on his slow drum fills and the band plays together like a dream. Gene is metal drummer. You can hear it. Still, he has a twisted way artistic grip on drums.

This is one of the albums I’ve listened most. After hundreds of listens certain songs will be listened to two or three times in a row. The album is still not a number one.

The first real song is Mountain, which has the intermediate section, which I see the monkeys dancing on a beach of a paradise island. The third Earth Day was the case the year. It was mentioned Metal Song of The Year by more than one critic. Deep Peace’s guitar solo is one of the best in the world. Devin demonstrate what kind of player he is, if he wanted to. Beautiful, skillful, but not overwhelming.

An insane performance from a man less than 30 years old. There’s no bad tracks, not even mediocre. The man is probably wrestled with somekind crisis his whole life. However, this album is most clearly told about fear of the middle-age. As a result, the album hit the core for a second time about ten years after the appearance, when I myself reached that stage in my life.

For me, this is a Christmas album, but this would probably best when schools end and it (always) rains. Wet and bright summer evening.

THE BEST MOMENTS
Earth Day –
”So just shut your face and take a seat, Because after all, you’re just talking meat…”
Nobody’s Here – “I think, I guess, I know, I think, I know…Fuck off…”

NOT SO BRILLIANT
Olives –
This is pretty difficult to categorize.

https://open.spotify.com/album/6w2kw48F3xyHLgY4GDwFRV
Tuottaja: Devin Townsend
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 6.11.2001
Levy-yhtiö: HevyDevy Records, InsideOut Music

Devin Townsendin ”anteeksipyyntölevy” huonoa vastaanottoa saaneen Physicistin jälkeen.

Ostin ensimmäisen Devin Townsendini sattumalta. Tästä innostuneena ostin veljelleni joululahjaksi Terrian. Sinä jouluna kuunneltiin levy useampaan otteeseen. Itse asiassa niin usein, että kävin ostamassa sen välipäivinä itsellenikin.

Physicistin jälkeen odotimme jotain todella nopeaa. Mutta tällä levyllä olikin enemmän vaihtelua. Kannet jo loivat sen verran omalaatuisen maailman biisien ympärille, ettei albumi vain voinut olla huono.

Vielä satojenkin kuuntelukertojen jälkeen tulee tietyt biisit kuunneltua pari-kolme kertaa putkeen.

Äänimaailma levyllä on monikerroksinen. Näinhän se on Devinin tuotoksissa yleensäkin. Tällä kertaa se on erityisen dynaaminen. Tuntuu, että kappaleita ja sointukiertoja on hiottu todella pitkään. Vaikka asian tola tuskin näin kuitenkaan on, koska Devin on tunnettu melko tuotteliaana tekijänä. Devin käyttää monialaista ääntään erittäin taitavasti. Gene Hoglan on tapansa mukaan tyylitajuinen myös hitaissa rumpufilleissä ja bändi soittaa yhteen kuin unelma. Genestä kyllä kuulee, että metallimies hän on. Silti hänellä on kierolla tavalla taiteellinen ote rumpuihin. Miehellä on oikeasti silmää ja korvaa läimiä basarit juuri oikeisiin kohtiin.

Tämä on yksi eniten kuuntelemistani levyistä. Voi olla, että eniten kuuntelemani levy. Vieläkin, valehtelematta satojen kuuntelukertojen jälkeen, tulee tietyt biisit kuunneltua pari-kolme kertaa putkeen. Levy ei silti ole aivan ykkönen. Alussa ja lopussa on kanadalaiselle tyypilliset outoudet, jotka toki osaan nekin ulkoa.

Ensimmäisenä oikeana kappaleena kuullaan Mountain, jonka väliosassa näen apinoiden tanssivan paratiisisaaren rannalla. Kolmantena kuultava Earth Dayn oli ilmestymisvuoden tapaus monessakin mediassa. Se mainittiin useamman kriitikon toimesta vuoden metallibiisinä. Minulle se on useammankin vuoden metallibiisi, ellei jopa biisi. Mieletön joka tapauksessa. Rauhaisammat Deep Peace, Nobody’s Here ja Tiny Tears ovat vastaavasti rauhallisempien biisien A-luokkaa. Deep Peacen kitarasoolo ainakin on yksi parhaista. Devin osoittaa viimeistään siinä, millainen soittaja hän halutessaan on. Kaunista, taidokasta, muttei ylitsevuotavaa.

Mieletön suoritus alle 3-kymppiseltä mieheltä. Ei yhtään huonoa biisiä, ei edes keskinkertaista. Mies on varmaan koko elämänsä paininut jos jonkinmoisten kriisien keskellä. Tästä kuitenkin selkeimmin on kuultavissa orastava keski-iän pelko. Sanoitukset viittaavat siihen suuntaan useammassakin kohtaa. Tästä johtuen albumi iski ytimeen toisen kerran noin kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen, kun itse saavutin elämässäni tuon vaiheen.

Minulle tämä on joululevy, mutta parasta tämä olisi varmaan silloin kun koulut loppuvat ja (aina) sataa. Märkään ja valoisaan kesäiltaan.

PARHAAT HETKET
Earth Day –
”So just shut your face and take a seat, Because after all, you’re just talking meat…”
Nobody’s Here – “I think, I guess, I know, I think, I know…Fuck off…”

EI LÄHDE
Olives –
Tämä on aika vaikea luokitella kappaleeksi.

https://open.spotify.com/album/6w2kw48F3xyHLgY4GDwFRV