Toomio’s TOP100: 98. Kolmas Nainen – Hyvää ja KaunistaToomion TOP100: 98. Kolmas Nainen – Hyvää ja Kaunista

Producer: Mikko Karmila
Recorded: 1990
Published: 1990
Label: Sonet

One of Finland’s best-selling albums of all time.

Although the band’s best songs are not in this album, it is still a quite amazing package.

Yes, yes, yes, I was born in Alavus. Therefore, exposure of Kolmas Nainen’s music has been almost inevitable. Maybe it’s not a bad thing.

The album launched the so-called Alavus-sound, that could still be heard in local bands music. At least in the 90’s, it sounds strong.

Sounds are good. There has been a long days in the studio, so this album would sound so strong. Like this kind of music it should be. After all, it could be of a Finnish southern rock. The album was produced by Mikko Karmila, famous metal music producer. He won Producer of the Year-award in 1991. He’s partly responsible for the strong sounding of this LP.

Cover art is pretty ugly. I think that many will agree with me. Fortunately, it is not the story of whole album. It shall abide in the style of its time.

”As a singer Pauli Hanhiniemi is not the world’s greatest virtuoso, but He’s one of the best lyricists in Finland.”

The album is full of good riffs and strong lyrics. As a singer Pauli Hanhiniemi is not the world’s greatest virtuoso, but He’s one of the best lyricists in Finland. And in live, his interpretation takes a totally different aspect.

The band rocks the whole way nicely. If you had to guess what kinds of albums can be found Sakari Pesola’s music collection, will Stevie Ray Vaughan could be a good bet. This band has stayed about the same throughout its history. Although it should be remembered, that the so-called ”really playing bands” make music also so, that the playing feels nice. Sometimes the result is not the most pleasant to listener. Yngwie Malmsteen for example.

Many of the songs are familiar, and to innumerable interpretations. The first three songs I did not even bother to analyze. They’re crazy, it is known. Tästä asti aikaa is so “burnt out” in radios, that I’m gonna choke. Other songs have stood the test of consumption a little better. This album is the milestone of Finnish rock. Much better than many of Eppu Normaali’s albums.

Works in English? Why not. Not anything wrong with it.  Musical style is very international, or traditional southern rock. Give a chance!

This must be listen in the campsite of Sapsalampi. Eating ice cream and figuring out world. If the evening allows, going fishing to Rämäsenperä. It is reportedly so big pikes that you need 0,5mm line to get them.

THE BEST MOMENTS

  • Valehtelisin Jos Väittäisin – Although the Finnish radios have even tried to destroy the power of this song, it retained its own cynical greatness. Very beautiful ballad.
  • Talot ja Tienhaarat – One of the best songs to describe living in Alavus. Actually, just the same band’s Paskanhajua takes precedence.
  • Maailma on Tyly – Damn good hard rock. Hanhiniemi’s harmonica makes a nice touch to this.

NOT SO BRILLIANT

  • Hehkuva Kivi – It’s feels like a filler piece.-
  • Hyisen Viiman Maa – Confused song structure. Horns are a little goofy.

http://open.spotify.com/album/4OUBR8BqjYg7DO5RUGxodCTuottaja: Mikko Karmila
Nauhoitettu: 1990
Julkaistu: 1990
Levy-yhtiö: Sonet

Yksi Suomen myydyimmistä levyistä.

Vaikka bändin parhaat biisit eivät olekaan Hyvää ja Kaunista-levyllä, on se silti kokonaisuutena aikamoinen paketti. 

Niin, niin, niin. Olen Alavudelta kotoisin. Sen takia altistuminen Kolmannelle Naiselle on ollut lähes väistämätöntä. Eikä se paha asia ole.

Levyn aloittama ns. Alavus-soundi soi varmaan vieläkin paikallisissa bändeissä. Ainakin 90-luvulla se soi vahvasti.

Soundit ovatkin hyvät. Studiossa on tehty pitkää päivää, jotta levy kuulostaisi tanakalta. Sitähän tällainen musiikki vaatii. Onhan se kuitenkin tavallaan sellaista Suomen southern rockia. Tuottaja Mikko Karmila, joka nykyisin aika pitkälti metallimusiikin tuottajana toimii, on keräillyt tähän aikaan kannuksiaan. Voittipa vuonna 1991 jopa Vuoden tuottaja-palkinnon.

Kansitaiteesta en ole pitänyt koskaan. Eivätkä kannet kyllä voi monen mielestä hienot ollakaan. Se ei onneksi ole pääasia levyä arvioitaessa. Jääkööt kannet oman aikansa tyylikoukuksi.

”Laulajana Pauli Hanhiniemi ei ole maailman suurin virtuoosi, mutta sanoittajana on Suomen parhaimmistoa.”

Levy on täynnä hyviä riffejä ja vahvoja sanoituksia. Laulajana Pauli Hanhiniemi ei ole maailman suurin virtuoosi, mutta sanoittajana on Suomen parhaimmistoa. Ja livenä sitten totisesti tulkitseekin jo eri tahtiin.

Bändi rokkaa kokolailla kivasti. Jos pitäisi veikata, millaisia levyjä löytyy Sakari Pesolan levyhyllystä, niin Stevie Ray Vaughanin tuotanto kokonaisuudessaan voisi olla hyvä veikkaus. Ja kyllähän se kuuluu, että bändi on pysynyt suunnilleen samana koko historiansa ajan. Aikojen saatossa jotkut kokeiluista ei vaan onnistu. Vaikka pitääkin muistaa, että ns. ”oikeasti soittavat bändit” tekevät musiikkiaan myös niin, että sitä on kiva (jopa haastavaa) soittaa. Joskus silläkin ehdolla, ettei se välttämättä aina ole kuulijalle mukavin lopputulos. (Vrt. Yngwie Malmsteen.)

Biiseistä monet ovat tuttuja ja moneen kertaan tulkittuja. Kolmea ensimmäistä kappaletta en viitsi edes analysoida. Kovia ovat, se tiedetään. Jostain syystä sanoituksista tarinana puree juuri Maailma on Tyly-biisin sanoma. Tuollaisia tarinan kuvaamia jätkiä oli Alavuden seudullakin monia. Erityisen komeasti kotiseudun mielenmaisemaa kuvastaa seuraava pätkä:

”Se keräs kiuaskivet reppuun,
heitti repun selkään,
souti selälle ja sukelsi
– Maailma on Tyly

Tästä asti aikaa on niin loppuunsoitettu, että siihen meinaa tukehtua. Muut biisit ovat kuitenkin kestäneet kulutusta hiukan paremmin. Suomi-rockin merkkiteoshan tämä levy on. Paljon kovempi kuin moni Eppujen lätty.

Tätä kuunnellaan Sapsalammin leirintäalueen laiturilla. Syödään irtojäätelöä ja mietitään, josko illalla lähtis kalaan Rämäsenperälle. On kuulemma niin isoja haukia, että tarvii nollavitosta siimaa.

PARHAAT HETKET

  • Valehtelisin Jos Väittäisin – Vaikka suomalaiset radiot ovat tätäkin yrittäneet voimasoitollaan tuhota, on se säilyttänyt oman kyynisen suuruutensa hienona pianoballadina.
  • Talot ja Tienhaarat – Yksi alavutelaisimpia kappaleita, mitä tiedän. Oikeastaan vain saman yhtyeen Paskanhajua menee edelle.
  • Maailma on Tyly – Pirullisen kova rokki. Hanhiniemen huuliharppu tekee mukavan säväyksen tähän.

EI LÄHDE

  • Hehkuva Kivi – On täytekappaleen oloinen pläjäys.
  • Hyisen Viiman Maa – Sekava kappalerakenne ja torvet ovat vähän hölmö yritys.

http://open.spotify.com/album/4OUBR8BqjYg7DO5RUGxodC