Viikon Aivoradio 14

Carly Simon – You’re So Vain: Kummasti päähän jäävä ikivihreä.

Jeff Beck – Cause We’ve Ended as Lovers: Kohtalaista kitarasoitannollista maalailua Beckin pojalta. On jo melodioineen siellä, minne muut ovat vasta matkalla.

CMX – Linnunrata: Useimmin kuunteluun ja mukana soiteltavaksi omalla kohdallani eksyvä CMX-biisi. Erityismaininta laulumelodialle kertosäkeessä.

Hot Snakes – Jericho Sirens: Viikon Acclaimed Music-löytö. Ko. pulju kerää levyarvioita ympäri maailmaa ja asettaa sen jälkeen levyt paremmuusjärjestykseen. Tämä oli viimeisimmän tämän vuoden listan ykkösalbumi.

Mount Eerie – Now Only: Taannoista A Crow Looked at Me-levyä jatketaan samankaltaisessa musiikkimallissa. Melodisesti yksinkertaistettua, mutta sanoituksiltaan vahvaa materiaalia.”
A

Eminem – Rap God: Listojen ja knoppilogian Graalin malja: eniten sanoja biisissä ja kohdasta 4:26 alkaen herra vetää 97 sanaa 15 sekunnissa. Jostain syystä olen halunnut kuunnella Eminemiä juuri tällä viikolla.

Kate Tempest – Ketamine For Breakfast: Hieman toisenlainen lähestyminen hip hopiin, mutta tämä nuori nainen on jotain, mistä tulee suuri tähti… Jos itse niin haluaa.

Iron Angel – Rush Of Power: Jostain heviryhmä kaivettu saatesanoilla, kyllä 80-luvulla osattiin tehdä riffejä. Kuuntelin koko levyn ja diggailin kovasti.

Circle – Kill City: Porin hulluutta olisi tarjolla jälleen lauantaina elävän musiikin muodossa… Hyvin mahdollisesti minut löydetään jälleen keikkalattiaa kuluttamasta.

Dr. Feelgood – Milk and Alcohol: Kävin tsekkaamassa Wilko Johnsonin livemeiningin keskiviikkona. Vielä setä oli vedossa, vaikka lopussa lopetti hetkeksi tokaisten ”I’ve been sick and this is just a little too much for me”. Konekiväärikitara lauloi ja karmaa oli tarjolla. Tämä biisi jäi kuitenkin kuulematta.

Amorphis – The Bee: Kovasti kitarassa on The Wayn saundia. Tuotanto on hiottua ja tutulla kaavalla mennään, mutta hieman yllätyksiäkin on mukana. Odotan uutta levyä kuitenkin mielenkiinnolla.”
Spinebrain

Paul Oxley’s Unit – Spanish Bars: Kukaan ei koskaan muista, että tämä bändi tulee Suomesta. Niin se kuitenkin tulee.

Pulp – Disco 2000: Sisko muistutti tämän hitin mieleeni pääsiäisen tienoilla. Nostalgiaa.

Bob Dylan – Gates of Eden: Sitä parempaa Bobia. En ole ennemmin kuullut, mutta päähän jäi.

22-pistepirkko – Birdy: Jos jossain on ysärin maku niin tässä. Ei ole ihme, että 22-pistepirkko oli niin suosittu.

Strapping Young Lad – Force Fed: Devin Townsendin mättöbändin parhaita biisejä. Taitaa olla bändin parhaalta levyltäkin.

Stam1na – Valhe: Jäsen A:n kanssa tuumittiin juuri, että vähälle on jäänyt Stam1nan kuuntelu. Ja aivan suotta.

Rodrigo y Gabriela – Orion: Latinokitaraduon versio suht tunnetusta kipaleesta. Hienosti soi.

The Scenes – Hunters: Suomalainen bändi jokusen vuoden takaa. Tässä kappaleessa on niin hämmentävä peruskomppi, että laitetaan se siksi ilmoille.

Inner Circle – Bad Boys: COPS oli kova juttu pikkupoikana. Sen tunnusbiisi on edelleen.

Demons & Wizards – My Last Sunrise: Blind Guardianin ja Iced Earthin sekasikiö. Jyrkkää laulau ja tehokasta kitaravallia.”
T

Luisa Maita – Anunciou: Sao Paulossa syntynyt musiikkituottajan ja säveltäjän tytär tekee laadukasta sambapohjaista populaaria.

Traveling Wilburys – Maxine: ”Veljesten” simppeleiden rallien lauluarkistosta.

Johanna Iivanainen, Pepe Willberg, Olli Ahvenlahti – Pieni laulu ihmisestä: sanat Tommy Tabermann.

Boston – Foreplay/Long Time: En ole vieläkään varma pidänkö yhtyeestä, ostin levyn, annoin pois, ostin uuden… Ehkä se on laulu korkealta ja kireesti.

Police – De Do Do Do, De Da Da Da: Parodiaa tai ei, mutta Sting kirjoitti laulun osoittaakseen, että ihmiset pitävät simppeleistä lauluista.

Yes – Then: Progressiivisen rockin alkuaikojen taidetta vuodelta 1970.”
Yyte