Viikon Aivoradio 15

Suomen Tulli – Talolla: Alan jo odottamaan uutta Suomen Tulli -levyä. Tämä kappale on Kukkola-levyltä, joka nimenomaan äänitettiin talolla Kukkolassa.

Isokynä Lindholm – Linnut laulaa niin kuin ennenkin: Kevät tulee ja olen löytänyt uudelleen Bigpenin. Daven monipuolisuus on jopa hämmästyttävää… Isokynä, Rock´n´Roll Band, Pen Lee & Co, SF Blues…

Marianne Faithfull – Working Class Hero:  Vuonna 1979 se julkaistiin – Mariannen albumi Broken English, joka oli vahva paluu elämän varjoisalta puolelta (huumeet, asunnottomuus) takaisin musiikin pariin.

Poco – Heart Of The Night: Vuoden 1978 hittejä, joka säveltäjänsä Paul Cottonin mukaan sijoittuu New Orleansin yöelämään. Mukana myös saksofoneineen Phil Kenzie, joka muistetaan myös soitostaan Al Stewartin Year Of The Cat -kappaleella.

Edith Piaf – Je hais Les Dimaches: Ääni ja tulkinta.

Big Mama Thornton -Sheriff O.E. & Me: Mama-myöhäistuotantoa vuoden 1975 albumilta Jail, joka koottiin kahden vankilakonsertin nauhoituksista.

Jussi Hakulinen – Vaaleanpunainen Majatalo: Jussi lähti Yöstä 1985 julkaisten sooloalbumin, jonka nimikappale tämä on. Taustoja soittava kokoonpano muodosti jatkossa Jussin kanssa yhtyeen Kinsky.

Jethro Tull – Thick as A Brick (Part 2) (1997 Remastered version): Vaikka koko albumi sisältää vain yhden sävellyksen, on se kuitenkin progressiivisen rockin klassikoita monipuolisuudellaan, teemoillaan, tempovaihteluiltaan ja soitinarsenaaliltaan. Tämä on kappaleen lyhyempi puolikas.”
Yyte

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tekaisin eilen keikkareissuilta koostevideon tästä biisistä. ”Eppu Normaali jakoi julkaisusi”. Somea someimmillaan.

John Carpenter – Halloween Theme: Ei ihan perjantai ja kolmastoista, mutta melkein.

Joe Grushecky and the Houserockers – The Voice: Vanha herra iski viime viikolla ilmoille uuden albumin luottobändinsä kanssa. Vähän Tom Petty-vivahdetta on tässä raidassa.

Ty Segall – When Mommy Kills You: Jos biisillä on tällainen nimi, se on pakko laittaa listalle. ”Freedom’s Goblin”-levy on yksi vuoden mielenkiintoisia julkaisuja toistaiseksi.

Sonja Lumme – Eläköön elämä: Ensi viikolla pitäisi soitella pikkukeikallinen euroviisuja. On kohtalaisia sovituksia, tässä Bruno Korpelan kynästä. Loppusijoituskinhan oli aivan kunniakas yhdeksäs.”
A

While Heaven Wept – The Furthest Shore: Tässä on semmoinen proge-kirkkoheavy-heavy metal anthem, ettei paremmasta väliä. WHW aktivoituu vielä kerran ja tekee lyhyen Euroopan rundin. Allekirjoittanut tekee kaikkensa päästääkseen tuota todistamaan!

Panopticon – The Wandering Ghost: Austin tehnyt kunnianhimoisen tuplalevyn: osa 1 takuuvarmaa atmobläkkistä, mutta tämä osa 2 on semmoista bluegrass / country henkistä fiilistelymusaa. Jostain syystä tämä biisi räjäytti tajunnan heti kerrasta!

Almyrkvi – Forlorn Astral Ruins: Islanti tekee nykymetallin niin hienosti ja tunteella että melkein mikä tahansa niistä toimii. Kuuntelin vasta eilen tämän Almyrkvin uutukaisen ja osui ja upposi heti isosti!

Paara – Hurmeen hauta: Omalaatuinen ja vaikeasti avautuva levy, mutta ennen kaikkea pisteet oman tien kulkemisesta.

Count Raven – Destruction Of The Void: Voisi luulla, että Ozzyko se siellä lurittelee, mutta eipä ei: tämä on yksi Ruotsin salattu doomihelmi ja mikin takana Fodde Fondelius. Nähty kanssa livenä 2011 ja kyllä lähtee!”
Spimebrain

The Ocean – Bathyalpelagic Ii: The Wish in Dreams: Kikkailuheviä jostain Aivomiehen muisteloista…

Harri Marstio – Surullinen sunnuntai: Raspikurkun versio viikon TOP200-biisistä.

Bjørn Riis– Forever Comes to an End: Norjalaisen progeartistin viime vuoden tuotosta. Ääni ei oikeastaan sovi miehen ulkomuotoon mitenkään, mutta kauniisti laulaa. Porcupine Treen ja Anatheman ystäville.

Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa: Joku on vialla, kun Maj Karma pölähtää meidän listoille vähän väliä. Taas on taidokas kappale. Näissä on tuotanto parantunut niin paljon, että mielellään kuuntelee.

Hold Steady – Eureka: Olemme Ausculton jätkien kesken puhuneet perinteisemmän rockin vähyydestä uudessa musiikissa. Tässäpä sitä nyt olisi. Brucen, Foo Fightersin ja osittain jopa Dire Straitsin jäljissä kuljetaan. Aurinkobiisi.

Vesta – Vestallica: Pyhimyksen Kynnet, kynnet -kappaleesta tuttu Vesta teki uuden levyn. En ole sitä vielä kuunnellut, mutta omaperäinen ote on.

Mantaray – Policy: Uutta musiikkia, jonka tyttäreni Spotifysta bongasi. Voisi jälkikasvu huonomminkin valita.

Dingo – Nahkatakkinen tyttö: Samalta henkilöltä tulee tämä valinta. Legendaarista. Sanat tarttuvat 30 vuotta myöhemminkin 6-vuotiaiden mieliin.

SANNI – Prinsessoja & Astronautteja: Edelleen lähde sama. Ei se kamala tämäkään kappale ole.

The Grand Silent System – The Graveyard Song: Tämä on sitten paremminkin oman maun mukainen valinta. Oikeastaan intron takia valittu.”
T