Viikon Aivoradio 22

Weezer – Africa: Nettikampanjan lopputuotos. Kuulostaa… no, Weezeriltä soittamassa Africaa.

Karvas – Kooma: Kamubändin uusi biisi. Taattua riffittelyä ja Rauskin laulantaa.

Beach House – Pay No Mind: Viikon uutuus. Vahvaa, syntetisoitua tavaraa. Mainio levy koko ”7”.

Richie Sambora – Seven Years Gone: Samboran Aftermath of the Lowdown-levy soi ensimmäistä kertaa julkaisunsa (vuonna 2012) jälkeen. Tämän muisti jo niiltä ajoilta.

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Viimeisellä rannalla: Päättäripäivän iltana keikalle, jonka settilistaan lukeutuu tämä. Alkanut aueta hiljalleen.”
A

Uada – Cult Of A Dying Sun: Oregonin poijjaat heittävät toisen levyn tiskiin ja vaikka edelleen vertaukset Mglaan ovat vahvat, alkaa pikkuhiljaa omakin tyyliä löytyä.

Ritual Necromancy – Discarnate Machination: Periaatteessa kaikki mitä Dark Descent Records julkaisee, on kovaa kamaa. Tämä levy ei tee poikkeusta. Must to hear jos death/doom on sun juttu.

Cobalt – Hunt The Buffalo: Slow Forever levy on jäänyt aivan liian vähälle kuuntelulle. Kannattaa ottaa haltuun, mikäli sludgemainen runttaus on lähellä sydäntä.

Kalliomäki – Ajastaika: Shamanistista folk/metal-runttausta, kävin keikalla sunnuntaina Vastavirran yläkerrassa ja meno oli yllättävän verevää… Siitä puheen ollen, sain 2min sisällä oltuani laulajalta punaisena valuvat ”verivanat” otsalohkooni!!

Syven – How Fare the Gods?: Lisää shamaanihenkistä akustista musiikkia. Olen kuunnellut tämän saunassa varmaan 25 kertaa hyvän imperial stoutin kera. Joka kerta 5/5 suoritus.

Iron maiden – Wicker man: Maiden toimitti Hartwall Areenalla ikävuosiin ja kilometreihin nähden semmoisella energialla ja tarmolla, että oli hämmentävää. Siihen spektaakkelimainen lavashow päälle ja kansa oli myyty. Jouduin itsekin taipumaan 35 euron arvoisen t-paidan ostoon.”
Spinebrain

Metallica – Creeping Death: Ride the Lighting on aina hyvä, kun sen tarpeeksi harvoin kuuntelee.

Paloma Faith – Stone Cold Sober: Palomalla on jollain tapaa aika hyvä soundi. Tässä on sellaista torvitusta, että eräs lieksalainen pumppu saisi tästä aika hyvän version.

Savatage – Gutter Ballet: Savatage on sitä pahinta Ynkkä-aikaa. Sen oikeastaan kuulee musiikistakin.

Joe Satriani – Cherry Blossoms: Armeija-aikana ja sen jälkeenkin olin Joen kanssa aika samassa lookissa. Kalju ja aurinkolasit.

Bill Frisell – Surfer Girl: Frisell on “kasipuoli” jazz-kitaristi.

Tal Wilkenfeld – Corner Painter: Naisbasisti Australiasta. Aika rouhea meno.

Eminem & Dido – Stan: Kuuntelin Marshall Mathers LP:n ja sehän perhana oli hyvä.

Mew – The Seething Rain Weeps for You: Melkoisen legendaarista musiikkia ajalta, jolloin valtasin Joensuun.

Easy Star All-Stars & Citizen Cope – Karma Police: En ole reggae- tai ska-musiikin ystävä missään mielessä, mutta tämä oli onnistunut.

Bon Jovi – Livin’ On A Prayer: Jakokoski, kesä ja auringonpaiste. ”
T

Status Quo – Caroline: Pakko myöntää, että nuorempana ränttätänttäkin kolahti ja kovaa.

Fourplay – Wish You Were Here: Lee Ritenourin kirjoittama kuulakas balladi yhtyeen ensimmäiseltä albumilta (Fourplay 1991).

Marvin Gaye – What’s Going On: Mitäpä muuta kuin klassikko.

Pallas – Executioner/Rat Racing: Neo-progressiivista live-musiikkia 2003 julkaistulta Blinding Darkness -albumilta.

Pete Townsend – Face Dances Pt.2: Pete on talentti, joka osaa tehdä koukuttavia kappaleita niin melodisesti kuin tuotannollisestikin.

Peter Frampton – Breaking All the Rules: Peter hyppäsi soolouralle Humble Piesta 21-vuotiaana vuonna 1971. Breaking All the Rules julkaistiin 1981 ollen hänen seitsemännen albuminsa nimikappale. Soittamassa olivat hänen kanssaan mm. Steve Lukather ja Jeff Porcaro.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mIEv4eAWQWuSRYBR6rPVKw