Viikon Aivoradio 32/2018

Riki Sorsa – Down to Where: Kassu Halosen tuottama Changing Tunes oli loistava albumi ilmestyessään 1981 ja on yhä täysin kuuntelukelpoinen.

Hollannin kukat – Älä kysy (Elämäähän tää on vaan): Yhtye, joka on tehnyt Whiskey in the Jar:in suomeksi. Pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1994.

Rush – Mystic Rhythms: Kanadalainen bändi, joka on myynyt yli 50 miljoonaa levyä ja kuuluu vuodesta 2012 alkaen Rock and Roll Hall of Fameen.  Pitääköhän minunkin jo tutustua yhtyeen tuotantoon?

Supertramp – Take The Long Way Home: Breakfast In America on upea albumi, jolla ei ole heikkoa lenkkiä vaan on alusta loppuun täyttää tavaraa. Esimerkkinä tämä albumille viimeisenä kirjoitettu kappale.

Tom Petty & Heartbreakers – Runnin’ Down A Dream: Tällä viikolla unelmien perässä juostaan mm. Berliinissä.

Paulinho da Costa – Taj Mahal: Paulinho on percussionisti, joka osaa hommansa. Jorge Ben Jorin säveltämässä ja alun perin esittämässä kappaleessa kuuluu teema, jota Rod Stewart myöhemmin hieman ”lainasi”.

Boomtown Rats – I Don’t Like Mondays: Mitähän soittimeni ajatteli, kun laittoi tämän kuuntelulleni maanantaina klo 9.45?  Joka tapauksessa kappale, joka nosti ilmestyessään huikeasti arvostustani Bob Geldofia kohden.

Average White Band – TLC (Live): ”Keskikertainen” valkoisten miesten brittiyhtye, joka soitti funkya aidolla sykkeellä.”
Yyte

Led Zeppelin – Good Times Bad Times: Debyyttilevyn avausbiisiksi varsin kelpo.

Bill Evans – Alice in Wonderland: 1001-listan jazzia. Hyvää sellaista.

Liekki – Rannalla: Liekillä on paljon onnistuneita biisejä ja tässä onnistunut on lähes koko albumi.

Arcane Roots – Off the Floor: Kummallista nykyprogea pop-elementein.

XXXTentacion – Schizophrenia: Kiistelty ja edesmennyt räppipeikko oli jumalattoman suosittu elinaikanaan. Ei se oikeastaan ihme ole. Ihan laadukasta työtä.

Antero Lindgren – Cigarette Stump: Rauhallista ja epäsuomalaista musiikkia.

Red Hot Chili Peppers – By the Way: Nämä RHCP:t iskevät aina kesäisin.

Green Day – Basket Case: Peruslegendaarista.

Alice in Chains – Would?: Grunge alkaa tehdä uustuloaan. Ainakin omiin korviin.

Coldplay – Talk: Robovideo ja muutenkin aika kova biisi Coldpalylta.”
T

”Uriah Heep – July Morning: Viime viikolla korjaantui virhe, sillä tämä alkoi kuulostaa siltä klassikolta mikä suurelle yleisölle onkin.

Jaakko Teppo – Pamela: Minkä perään se Sue Ellen oli liikaa?

Ukkosmaine – Salamaponi: Biisejä, joihin ei eksy muualla kuin Lieksassa ajellessa. Jonkin sortin kultti(peikko-)klassikko.

Childish Gambino – Redbone: Tämä tuli suosituksena. Laadukasta modernia musiikkia.

Porcupine Tree – Lazarus: Elokuun illan ajelumusiikkia parhaasta päästä.”
A

Jarkko Ahola – Mä Tuun Sun luo: Hetken jouduin hieraisemaan silmiäni, että onko tässä sama Teräsbetoni-Jarkko, kyllä maar näin oli.

Olli Herman – Tahdon Vaan Ajaa: Täysin samoilla saatesanoilla kuin J. Ahola… haiskahtaa siltä, että joko A) hevi ei enää myy tai B. Ukkelit eivät jaksa enää innostua siitä.

Neljä Ruusua – Älä Luovuta: Minut on kyllästetty tällä biisillä automatkalla kun vien avopuolisoa duuniin. Ei tämä nyt ihan umpisurkea ole, ehkä kelit eivät tue tunnelmaa täysin.

Idle Hands – Can You Hear The Rain: Uutta jenkkimetallia hieman post-punk saundilla. Ei suoraan torille, mutta ihan kuunneltavaa tavaraa.

Michael Romeo – Black: Symphony X -kitaristi yllätti uudella levyllä. Ei pelkkää instrumentaalia soitin glorifiointia, vaan hyvä laulaja ja tarttuvia biisejä

Bossk – Define: Tässä sitten osuuteni instrumentaalimusiikin saralla: Kentistä ponnistavat herrat osaavat soittimien käsittelytaidon

Jinjer – Pisces: Ukrainalaiset kävivät Saarihelvetissä esittelemässä livekuntoaan. Kohtuu hyvin selvisivät, vaikkakin huomio miesyleisössä keskittyi laulaja Tatianan hekumalliseen ulkomuotoon. Toki korinatkin tulivat yllättävän hyvin. Päättäkää itse, onko bändissä ainesta isommaksi.

Helhorse – Carry Your Own: Tanskalaiset kävivät kanssa rymistelemässä Viikinsaaressa. Sen verran iloista oli meno lavalla, että laitetaan promona uuden levyn avausraita.”
Spinebrain