Viikon Aivoradio 50

John Williams – Rey’s Theme: Käväisin katsomassa uuden Star Warsin. Tämä Williamsin teema on edelleen uusista mieleenjäävin.

Frank Sinatra – Fly Me to the Moon: Klassikko, jossa on myös jotain joulua.

Bruce Springsteen – Long Walk Home: Viikon Bruce. ”Everybody has a neighbor/ everybody has a friend / everybody has a reason to begin again. ”.

Marzi Nyman – Solutasolla: Jäsen T:n tastingista mieleen noussut biisi.

Billy Joel – Scenes from an Italian Restaurant: ”The Stranger” on ollut yksi vuoden yllätyslevyistä joita on tullut kuunneltua useasti. Tämä on sen ydinmateriaalia kohtauskuvauksessaan.
– A

Zola Jesus – Exhumed: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Melkoinen tunnelma ja melkoinen ääni.

Manowar – The Power of Thy Sword: Manowaria ei tarvitse perustella. Se on.

King Gizzard and The Lizard Wizard – Deserted Dunes Welcome Weary Feet: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Tämmöistä luomuhkoakin tehdään vielä.

Ne Luumäet – Onnellinen perhe: No perhana.

Slayer – Raining Blood: \m/

Vesta – Ota Varovasti: Vaikka olis miten mainstreamia, niin onhan Vestalla hieno ääni.

Virgin Steele – We Rule The Night: Niin on DeFeisilläkin. Hieno hevisoundi.

Mr.Bungle – Goodbye Sober Day:
Nimensä mukainen kappale.

The Hearing – Kabeldon: Tästä ei oikein uskoisi, että tulee Suomesta.

Sotajumala – Sinä et ole yhtään mitään: Ystäväni aamut alkavat tällä kappalleella. Itsetuntoa nostamaan.”
– T

Olli Ahvenlahti – A Piano Song: Ajattoman kaunis kappale, vaikka genre onkin teoriassa jazz.

Oasis – Go Let It Out: Oasis ei kovin usein ole korvakuulolleni osunut. Maanantaiaamuna kuitenkin tähän kappaleeseen pysähdyin keskittyen.

Michael Nesmith – Different Drum: Apinamies (The Monkees), joka teki oman uran myös erittäin arvostettuna singer-songwriterina.

Blondie – One Way or Another: Ihan sama mihin suuntaan Debbie komentaa, niin ainakin musiikki kelpaa.

Jan Akkerman – Anonymous: Focus-kitaristi omaa taitoa ja tyylitajua. Itselleni se ensimmäinen Janin kappale oli Focuksen Sylvia. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään enemmänkin hänen musiikkiaan.

Wilko Johnson & Roger Daltrey – All through the city: Luin, että Wilko tulee huhtikuussa Tampereelle. Hänellä todettiin haimasyöpä joulukuussa 2012 ja annettiin puoli vuotta elinaikaa. Tuolloin hän päätti tehdä jäähyväislevyn Rogerin kanssa. Levyn tekoon meni kahdeksan päivää ja Telecaster soi ja soi vieläkin.

Kauko Röyhkä & co – Turmion Suurherttua: Oli muuten hyvä combo livenäkin.

Huba – Man Brings the Bread: Tuomo Kailan johtama Huba teki tämän tyylikkään soulahtavan kappaleen albumilleen Huba vuonna 2007.

Tear fo Fears – I Belive: Pientä herkistelyä oman listani lopuksi. Ps. Olen kokenut tämäkin bändin livenä – työpaikallani.”
– Y

Ulver – The Power of Love: Ulver on tällä hetkellä aivan jäätävässä iskussa, ensin kohtuu täydellinen poppi täyspitkä ja sitten perään tämä EP. Tämä cover on mielestäni mahtava.

Nevermore – The Heart Collector: Warrel Danen muistolle. Yksi ehdottomasti vakuuttavimpia metalliääniä nykymetallin saralla. Rest in Power!

Garden of Worm – Fleeting Are the Days of Man: Päädyttiin eilen laulaja Samin kanssa valitsemaan tämän biisin. Kuvastaa hänen mielestään parhaiten bändin nykytilaa ja tulevaisuuden linjaa. Liikumme vahvasti 70-luvun tunnelmissa progehtavalla vivahteella.

Biglietto Per L’Inferno – L’Amico Suicida: Kaverin seinältä bongattu. Varsinainen italoprogepläjäys iloiselta 70-luvulta. Tässä oli jotain koukuttavaa.

Van Der Graaf Generator – Man-Erg: Internet sanoo: ”David Bowie gone proge”, aika osuva kuvaus. VdGG iloittelee tyylikkäästi vuonna 1971.
– Spinebrain