Viikon biisi (8/2018): Green Day – Basket Case (1994)

”Basket case”-termiä käytetään kuvaamaan tilannetta tai ihmistä, jonka tilanteen parantamiseksi ei ole keinoja.

Vuonna 1994 julkaistu Dookie oli Green Dayn kolmas studioalbumi, mutta ensimmäinen joka todella sinkosi kalifornialaisen punk rock-yhtyeen maailmankartalle. Levyltä julkaistiin viisi enemmän tai vähemmän menestynyttä singleä, joista kolmantena vuoronsa sai Basket Case. Tämän, kuten kaikkien muidenkin ”Dookien” kappaleiden kohdalla, sanoitus on Billie Joe Armstrongin käsialaa muun bändin osallistuessa yhdessä hänen kanssaan sävellys- ja sovitustyöhön.

”Basket Case” kertoo henkilöstä, jonka tilanne on termin kaltainen. Armstrong on kertonut tekstin osaltaan pohjautuvat hänen omaan ahdistuneisuushistoriaansa ja siihen, kuinka hän ennen paniikkikohtausdiagnoosiaan luuli yksinkertaisesti tulevansa hulluksi. Kappale alkaa hänen säestäessä itseään dempatulla 8-osa-sähkökitarakuviolla sanoin, jotka ovat puhdasta punk rock-runoutta. ”Do you have the time / to listen to me whine / about nothing and everything all at once”.

Nopeakulkuinen tarina etenee ensimmäisen säkeistön sisäisten pohdintojen kautta toisen säkeistön kallonkutistajan ja maksetun naisen kautta loppuunsa. Huippukohdaksi taitaa kuitenkin muotoutua niitä seuraava B-osio jonka lopulla päädytään kysymään, onko kertoja sittenkään hullu vai ”ainoastaan” pilvessä? Tilanteen haltuun ottamiseen ollaan matkalla kun loppupuolella piipahdetaan bridgessä, jossa vuoristorata vie ja mukana pitää vain koettaa roikkua: ”Grasping to control / so I better hold on”.

Soitannollisesti ”Basket Case” on mainion yksinkertainen mutta aina mukaansa tempaava. Puoli sävelaskelta alavireeseen viritetty kappale soi Eb-duurissa ja kierrättää paria sointukiertoa (esimerkiksi säkeistössä Eb-Bb-Cm-Gm-Ab-Eb-Bb), mutta bändi saa niihin taiottua parhaimmalle Green Daylle ominaisen jyräävän kepeyden. Mike Dirnt bassossa ja erityisesti Tré Cool rummuissa ovat aivan yhtä keskeinen osa yhtyeen sointia kuin Billie Joe, vaikka eivät niin suuresti valokeilassa paistattelekaan. Aina erityismaininnan saa myös siitä, että kappale loppuu ilman loppuhäivytystä.

BASKET CASE

Do you have the time
To listen to me whine
About nothing and everything
All at once
I am one of those
Melodramatic fools
Neurotic to the bone
No doubt about it

Sometimes I give myself the creeps
Sometimes my mind plays tricks on me
It all keeps adding up
I think I’m cracking up
Am I just paranoid?
Am I just stoned?

I went to a shrink
To analyze my dreams
She says it’s lack of sex
That’s bringing me down
I went to a whore
He said my life’s a bore
So quit my whining cause
It’s bringing her down

Sometimes I give myself the creeps
Sometimes my mind plays tricks on me
It all keeps adding up
I think I’m cracking up
Am I just paranoid?
Uh, yuh, yuh, ya

Grasping to control
So I better hold on

Sometimes I give myself the creeps
Sometimes my mind plays tricks on me
It all keeps adding up
I think I’m cracking up
Am I just paranoid?
Am I just stoned?

Author: Atso

Lieksan rock'n'roll-skenessä varttunut, sittemmin joensuulaistunut musiikin kuluttaja. Kitara soi ja muutkin bändi-instrumentit päästävät jonkinlaisia ääniä. Albumikokonaisuudet ja keikkaelämykset kunniaan!